Harkitsen mäyräkoiran hankintaa ja siksi haluaisinkin tietää, onko pelättävissä uuden asunnon tuhoamista ym metkuja perheen ollessa töissä?
tuhoaako mäyris?
kyselijä
101011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei missään nimessä.
Ei ainakaan meidän mäyrikset ole koskaan olleet kiinnostuneita tuhoamisesta. Pahin on tyhjän vessapaperirullan kähveltäminen vessasta...
Itselläni on kolme pk mäyräkoira narttua ja "tuohoamis" viettiä on kaikilla, mikäli siihen antaa mahdollisuuksia.
Mäykyt ovat yllättävän kekseliäitä ja äärimmäisen uteliaita. Tuhoaminen onkin suurimmaksi osaksi uteliaisuuden aiheuttamaa eikä varsinaista ilkivaltaa.
Uteliaisuutta herättävät mm. roskikset sekä muiden kaappien sisällöt. Erittäin hyvälle maistuvat kengät sekä silmälasien sangat. Parhaat paikat piiloittaa luut ovat takka ja isoimmat kukkaruukut. Mäykyt ovat myös erittäin avuliaita tyhjentämään kauppakassit.
Mäykkyjen kanssa ei ole koskaan tylsää, joten suosittelen rotua koko sydämmestäni.
Juu, yhdyn mielipiteeseesi mäykyn suositeltavuudesta. Kuitenkin tämä väsymätön veijari kysyy hermoja kaikin mahdollisin keinoin ja kuitenki olemalla niin raivostuttavan rakastettava ja rakastettavan raivostuttava. Sellaisen hankittuasi päivät eivät tule olemaan yksitoikkoisia ja jos luulet olevasi boheemityyppiä, senkin rajat tämä riiviö testaa taidokkaasti. Minulla oli ennen useampikin, nyt vain neljä kappaletta, ja kaikki luonteen vahvat ominaisuudet ovat olleet koetuksilla, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Ps. tarvitset myös hyvät naapurit!
Erittäin hyvin sanottu ja nimenomaan tarvitaan hyvät naapurit :)
Itseläni ollut mäykky runsaan vuoden ja pientä tuhoamista on havaittavissa... parin tuolin kankaita revitty yms. mutta nämä ongelmat ovat jo ohi, menivät oikeestaan itsestään.
Naapureille taas olen sanonut (asutaan rivitalossa) elämisen ääntä koittakaa kestää, lähtee sitä ihmis lapsistakin ääntä, tähän asti toiminut hyvänä syynä :)
Päivääkää en pois vaihtaisi meidän ja mäykyn yhteis elosta ja nyt
onkin tullut hinku hankkia toinen kaveriksi, kannattaako mitä mieltä olette?
Juu, vaikea mennä kieltämään, kun itsellänikin on neljä ja yksi pieniinpäin. Mut jos ensimmäinen ei ole aivan mahdoton, voi seuraksi hyvin ajatella kaveria. Mäyräkoirat viihtyvät nimenomaan pareittain tai laumassa. Muttä jos on yksikin räkyttäjä joukossa huutaa koko sakki ja silloinhan ääntä pisaa. Meillä ainakin, vaikka koirani ei olekkaan pahimmasta päästä räksyttäjiä. Ja ihan tosissaan joku väitti, että Eu-säädännössä sanotaan yhden koiran pitämisen olevan eläinrääkkäystä sillä perusteella, että koira on laumaeläin. Joten kaikki ottamaan uusia koiria 2./3. jne. Voi vedota Eu-asetukseen, miksi... Kyllä minä vaan ihmettelen, mihin ollaan menossa!
No johan on aikoihin eletty! Tuollaista säädöstä en tiennytkään, mutta pitää kyllä siinä määrin ihan paikkansa että koira on laumaeläin.
Voihan...nyt rupesi sormet jo syyhyymään toisen koiran toivossa :)Kerro vielä jotain koiristasi, juttujasi on kiva lukea ja sinulla jos jollakin on varmasti kokemusta mäykyistä!
Juu, tarinoita tässä töllissä piisaa. Varsinkin kun tätä eläinkuntaa on vähän joka lähtöön. Koiria on tällä haavaa vain viisi. Sanon vain, kun ennen luku lähenteli pariakymmentä ja niistä mäyriksiä oli 8 kpl. Nyt vain (2 2)lk.mäyristä ja basset fauve de Bretagne-uros. Pian tänä katras kasvaa, kun kantava mäyristyttö päättää purkautua. Vaikka minulla on ollut koiria paljonkin saman aikaisesti, ne eivät ole olleet pentukoneita. Minulla on saattanut parhaillaan olla kahdet pennut vuodessa ja sitten välivuosia, ettei ole ollut pentuja lainkaan. Tämä on ollut minulle harrastus, tosin kallis ja työläs sellainen. Olen suunnitellut pentueet huolella ja päässytkin hyvään lopputulokseen. Kasvattini omistajat ovat olleet tyytyväisiä ja koirat, jotka ovat osallistuneet kokeisiin ja näyttelyihin, ovat myös menestynneet hyvin. Tärkeintä minusta kuitenkin on se, että kasvattini ovat olleet terveitä ja erinomaisia luonteiltaan. Nyt odotettavissa oleva pentue on suomalais-, belgialais- tanskalaisista linjoista, ja polveutuu vanhoista suomalaisista linjoista kokonaisuudessan. On tärkeämpää tietää jalostukseen käytettävien yksilöiden taustat tarkkaan, silloin tiedät mistä mahdolliset ongelmat juontavat. Mutta jos astutat narttusi aina uudella hienolla ulkolaisella uroksella tai ulkolaisen nartun vaikkakin omalla uroksella, lopputulos voi olla kovin kirjava. Puhumattakaan, että sinulla on käsissäsi täysin uutta materiaalia, joiden taustoista ei ole mitään varmuutta. Ongelmat ja jalostusmenetelmät vaihtelevat eri roduissa, mutta mäyräkoirissa ne ovat varsin selväpiirteiset. Se tarkoittaa vain sitä, että täytyy pysyä kurinalisesti sillä tiellä, joka on tuottanut parhaan tuloksen. Tässä oli sitten jotain jalostuksesta, mutta onneksi tähän puuhaan liittyy paljon muutakin. Ja siitähän tämä värikäs mäyräkoiraveijari omassa raivostuttavan rakastettavuudessaan pitää huolen joka ikinen päivä.
Mielestäni kannattaa ottaa toinen mäyris perheeseen, meillä se ainakin toimii hyvin, äiti ja poika, ikäeroa 5 vuotta. Seuraa niistä on paljon toisilleen... tosin porukassa tyhmyys tiivistyy sanonta on tullut tutuksi.
Minulla on ollut 2 mäyristä, ensimmäinen 12 vuotta, kunnes kuoli syöpään. Se oli rauhallinen koira, joka oli pallo ja keppihullu, eikä pahemmin välittänyt muista koirista. Loistava jalkapallon pelaaja ja innokas uimari. Koskaan muuten paitsi pentuaikana se ei tuhonnut mitään, silloinkin vain pikkujuttuja.
Kun se kuoli, otimme suruissamme perheeseen heti uuden pennun, joka osoittautui aivan erilaiseksi. Sillä oli eroahdistusta, jonka takia se käytti haukkupantaa aina yksin ollessaan. Se myös pisti tuulikaappimme oven ja karmit palasiksi pikkuhiljaa, aina oli lastuja eteisessä kun tuli kotiin. Tuo väheni aikaa myöten, mutta silti aina välillä se jatkoi sitä. Se oli mukava perheenjäsenille, mutta loppuaikana varsinkin erittäin agressiivinen muille koirille. Sillä oli erittäin voimakas metsästysvietti, joka vaikutti sen käytökseen koko ajan. Viime sunnuntaina se muutti uuteen perheeseen, jossa olosuhteet ovat sen luonteelle toivottavasti suotuisammat. Koira täyttää kohta 3 vuotta, joten sillä on vielä mahdollisuus rauhoittua.
Siitä pidettiin perheessämme erittäin paljon kaikista vioista huolimatta, eikä pois antaminen ollut helppoa, varsinkaan lapsille.
Yhteenvetona sanoisin sen, että mäyrikset voivat olla täysin vastakohtia luonteeltaan, eikä sitä pysty etukäteen ennustamaan. Me ainakin olemme nyt ilman koiraa, vaikka yhteensä 15 vuotta mäyris on ollutkin talossa. Katsotaan sitten joskus uudelleen.