Se on paras. Kummasti on myyntimiehet saaneet kaikki uskomaan teflonpannujen autuuteen. Nehän kuluvat nopsaan naarmuille ja taas on uuden hankinta edessä. Tarvitaan muoviset lastat jne., mitkä eivät hankaisi pintaa. Kulutus kasvaa, mutta luonto ei säästy.
Itse siirryin vanhaan pannuuni ja olen tosi tyytyväinen. Voita nokare tai öljyä ja teräslasta sopii siihen. Ruoka ei tartu kiinni. Öljyän pannuni pesun jälkeen.
Kuinkas muilla makuasia on tämän suhteen?
Valurautapannu
toinen mamma
42
524
Vastaukset
- Pirre*
Valurautapannu on, ja todella tykkään - tosin hieman raskas käsitellä, kysyy rannetta :)
- minua ei kiusata
Jamie Oliver Stainless steel copper heart. Teräspinta ulkokuori rst kesto 260 astetta.
Jukankiuta parempaa ette löydä. Paras häälahja ,jos ei rahaa halua antaa.
- Pirun keksintö
Paistinpannu on pirun keksintö. ei sitä tarvii
Minähän vihaan ruuanlaittoa ja se ruoka on mulle välttämätön elämänlähre,ei mikään nautinto ellei läskisoossia lasketa mukaan eikä kiinalaista ruokaa.
mut asiaan eli mulla oli hieno kotimainen ja pirun kallis teflonipannu.
Kaik jäi kiinni,lähetin tehtaalle sain uuren samajuttu ostin toisen merkkisen ja ei pala pohjaan.
saa muuten raappia rautaporstallakin.Valurautapannu, ehdottomasti. En tykkää tefloneista.
- lejanna
On noita pannuja joka lähtöön. Mutta eikös vain pitänyt ostaa saksalaiskaupasta paksu, alumiini/PTFEpaistinpannu, 6 tai 8 milliä paksu, en muista kumpi. Eipä ole parempaa paistotulosta tullut millään vehkeellä. Taisi olla jopa 3 vuoden takuu.
Lämpö jakaantuu tasaisesti pohjassa, lämmitit sitä miten vain.
Eikä kipristele ja kupristele kuin ohuet pannut, koska siihen ei tule paksuuden takia kuumia pistelämpöalueita.
Valurautapannu on hyvä, jos sitä käyttää usein, eikä hinkkaa astianpesuaineilla ja harjalla.
Tosin, paras valurautapannuni on mummun perintö, tasainen, ei rosoinen ja urainen.
Päivän pannu?
.- Apukuski Antero
"Päivän pannu?" ehdotti baarin myyjä asiakkaalle.
"Ei ku yön ajanu" vastasi väsynyt rekkamies.
Syönnin jälkeen rekkamies nuokkui pöydän ääressä.
"Tuleeko se aika pitkäksi?" kysyi myyjä.
"Kyllä se aika pitkäksi tulee" totesi rekkamies... - Rauhan turvaaja
Apukuski Antero kirjoitti:
"Päivän pannu?" ehdotti baarin myyjä asiakkaalle.
"Ei ku yön ajanu" vastasi väsynyt rekkamies.
Syönnin jälkeen rekkamies nuokkui pöydän ääressä.
"Tuleeko se aika pitkäksi?" kysyi myyjä.
"Kyllä se aika pitkäksi tulee" totesi rekkamies...Anteeksi,voisitteko tarkentaa en ymmärtänyt.
Jos ei ole päivällä pannut ,mutta yöllä ajanut,
niin siksikö aika tulee pitkäksi ? - kaakana on tämäkin
Rauhan turvaaja kirjoitti:
Anteeksi,voisitteko tarkentaa en ymmärtänyt.
Jos ei ole päivällä pannut ,mutta yöllä ajanut,
niin siksikö aika tulee pitkäksi ?Siis;"aikapitkäksi SE tulee"! Ymmärsitkö nyt? Minäkin muotoilin jonkunaikaa tuota vitsiä, kun se lehdestä luin, ....hidasjärkinen kun olen, vaikka en hämäläinen. Joskus täytyy lapsilta kysellä nykyvitsien tarkoitusta.
Eniten olen kuitenkin nauranut ikivanhalla vitsillä savolaisista ja kaupunkilais ornitologeista, jossa se "kukkuu, kukkuu kaakana kukkuu", osoittautuikin kaakanaksi!! Hyvä oli kertoja hesan kahvipöydässä, mutta kun siihen nuori kaveri (ei ilmeisesti ornitologi) "loihi lausumaan;"en minäkään tiennyt, että se oli kaakana"?
Älä ammu, se on kaakana. Olivat siis metsällä talvella ja kesällä kuuli tuon laulun. - Rauhan turvaaja
kaakana on tämäkin kirjoitti:
Siis;"aikapitkäksi SE tulee"! Ymmärsitkö nyt? Minäkin muotoilin jonkunaikaa tuota vitsiä, kun se lehdestä luin, ....hidasjärkinen kun olen, vaikka en hämäläinen. Joskus täytyy lapsilta kysellä nykyvitsien tarkoitusta.
Eniten olen kuitenkin nauranut ikivanhalla vitsillä savolaisista ja kaupunkilais ornitologeista, jossa se "kukkuu, kukkuu kaakana kukkuu", osoittautuikin kaakanaksi!! Hyvä oli kertoja hesan kahvipöydässä, mutta kun siihen nuori kaveri (ei ilmeisesti ornitologi) "loihi lausumaan;"en minäkään tiennyt, että se oli kaakana"?
Älä ammu, se on kaakana. Olivat siis metsällä talvella ja kesällä kuuli tuon laulun.Onneksi on tuo aika tuossa edessä.
Kaikista kovin vitsi on se, jossa mies ei malttanut odottaa hääyötä vaan
aviomies pyysi tanssiparketilla,että tuore aviovaimo ottaisi sen käteen.
ja liikuttaisi sitä.
Enempää en kerro,mutta voitte vain kuvitella,mitä" liikunta" saa aikaiseksi. - lejanna
Rauhan turvaaja kirjoitti:
Onneksi on tuo aika tuossa edessä.
Kaikista kovin vitsi on se, jossa mies ei malttanut odottaa hääyötä vaan
aviomies pyysi tanssiparketilla,että tuore aviovaimo ottaisi sen käteen.
ja liikuttaisi sitä.
Enempää en kerro,mutta voitte vain kuvitella,mitä" liikunta" saa aikaiseksi.Joo, ja kolalla vai lapiolla.
Liikunta saa aikaan vireitä perillisiä.
. - pannussakin eroja
Minullakin on tuo samanlainen saksalaiskaupasta ostettu paksu alumiini/PTFEpaistinpannu , paksupohjainen ja painava. Paras tähän asti ostamistani, tasainen - siihen ei kuulunut kantta, mutta minulla on siihen sopiva kansi. - Sitä vaan joskus ajattelen että, sanotaan teflonpannuista liukenevan elimistölle haitallisia aineita ruokaan, rautapannussahan raudan liukeneminen on terveellisempää.
- ibiza*'
Höpsistä...
Onhan tuo valurautainenkin, mutta tuo "tarttumaton" on melkein päivittäin käytössä... Onhan noissa pannuissakin eroja... Ostat halpa-hallin halvimman joka ei kestä muoviusikkaakaan... Kunnon kotimainen sietää teräslastaakin, ei kylläkään rajua raaputusta... Eilen keittelin kasvimaani uusia perunoita... Tänään paistelin voin ja kotisipulin kera tuossa pari vuotta palvelleessa naarmuttomassa kotimaiseessa "teflonissa"... Valurautapata on tietenkin ainoa kunnon poronkäristyksen tai muun uunilihamössön astia... No nuo veriplätyt tai maukkaat broilerijauhelihapihvithän paistelen valurautaisessa plättypannussa, tuossa seisenreikäisessä... :) - demeter
Valurautapannu on minustakin turhan raskas käsitellä. Tuo on hyvä vinkki öljytä se käytön jälkeen, koska minusta paistokset tarttuvat helposti pintaan kiinni.
Meillä on erilaisia tefton-versioita. Viimeksi puoliso osti emaloidun teflonin. Ihastuin ensin, mutta sitten huomasin, ettei pohja ole tasainen. Minun suosikkini on kyllä teräspohjainen teflon, saimme lahjaksi joskus.- i_a*'
Hmmm...
Nuo valurautaiset padat jne on aina oljyttävä pesun jälkeen... Kiehuttelen siinä vettä liedellä jolla pesen padan tai pannun ilman pesuaineita... Kuivaa kuumana nopeasti pesun jälkeen ja jälleen öljyttynä odottamaan uutta käyttöä... - demeter
i_a*' kirjoitti:
Hmmm...
Nuo valurautaiset padat jne on aina oljyttävä pesun jälkeen... Kiehuttelen siinä vettä liedellä jolla pesen padan tai pannun ilman pesuaineita... Kuivaa kuumana nopeasti pesun jälkeen ja jälleen öljyttynä odottamaan uutta käyttöä...Kiitos i-a, sulta saa aina hyviä vinkkejä...
Mjaaaa, mulla löytyvät kummatkin. Vähän fiilisten mukaan käytössä vaihtelen. Teflonpannut ovat kulutustavaraa, pohja menee ainakin minun käytössäni huonoksi aika nopeasti. Valurautamötikkä on kyllä ikuinen.
- ...
Valurauta, ehdottomasti.
Kaikkien alojen erikoisasiantuntijana olen tietenkin perehtynyt syvällisesti keittiövälineisiin. Noh, johtuu kai enenpi siitä, että olen kakarasta asti kokannut itselle, eikä muijan tekemiä pöperöitä selvinpäin syö kissakaan.
Siis pannuista. Kertyyhän niitä, liikaakin. Paljon helpompaa olisi, jos olisi vain toi, jokin mummovainaan perintöä oleva valurautapannu. Valurauta tosiaan kestää sukupolvelta toiselle, jos niistä edes vähän pitää huolta.
Noista pinnoitetuista kahdenlaista mielipidettä itellä. Onhan net helppoja pesaista ja näppäriä. Mutta ei ne kestä. Ja kaikissa pinnoitetuissa yksi erinomaisen kehno puoli. Yksikään ei kestä kuuuuuumuuutta. Pinnoite menee pilalle pihvinkärtsäyslämpötilassa. Tullut pilattua iso kasa kalliita pannuja kokkaillessa. Mitä lie Tefaleita, Scanpaneja, vaikka mitä. Nyt on arkikäytössä Julienne- merkkinen pinnoitettu pannu, pirun kallis oli sekin. Mutta säilynyt nyt jonkun vuoden-
Kun se vaan nyt pitäis muistaa, että kun tarvii oikein kokata, ei koskekkaan pinnoitettuihin pannuihin, net on vähän niinkuin kananmunan paistamista tai soosintekoa varten. Kun aletaan vääntään pihviä, 28 senttinen Hacmanin valurauta kehiin. Noh, siinä se tympee puoli, se painaa älyttömästi, mutta onhan tuossa puolenmetrin kahva, mistä nostaa :DDD
Pinnoitepannut pelkkää markkinamiesten ja pannutehtailijoiden rahastusta ja humpuukia.
=DW=- ...
Jaa tuubi-ihraa, eip ole sattunut silmiin ikinä. Ei kyllä tullut haettuakaan. Pakaste laardia löytyy joskus, yleensä pakko ostaa lapaa, siinä sentään edes vähän läskiä.
Pinnoitepannut ei sovi avotulelle, eikä kuumaan uuniinkaan. Noin nuotiolla tulee harvemmin mitään tehtyä, mutta joskus aikanaan tuli innostuttua kaasulieteen, jo alkoi pannuja kulumaan. Kaikki nyt tietenkin riippuu, miten kokkaa ja mitä.Mutta mun mielestä liha pitää kärtsätä tosikuumassa pannussa, siis isolla liekillä, ei sitä pinnoitepannut kestä.
Keittiöön kertyy liikaa rojua ja astiaa. Loppujenlopuksi ei niin hirveää arsenaalia tarvi oikein mihinkään ikinä. Yks paha juttu on tiskikoneitten halpuminen ja yleistyminen. Sitä vaan pitää olla tusinoittain kaikkea, koska vajaata tiskaria ei viitsi pyöräyttää. Joopajoo, kahdentoista hengen astiaston vetäviä koneita, siinähän menee viikko, ennenkuin kaksi ihmistä saa tiskarin täyteen. Pikkukoneet taas kalliimpia kuin noit tavallisen kokoiset.
Ihan hyvin pärjäis perussetillä, pakki ja lusikkahaarukkamysteerio ja kunnon puukko.
Noit grillikivet keitetään, ihan kuin kaikki mitä keitetään, kattila tai joku kippo kiehuvaa vettä ja sitten vaan keitellään kiviä :DDDD Mua alkoi häiritseen se, että eihän ne kivet silleen kalliita ole, mutta minne ne vanhat kaupunkioloissa oikein hävittää? Rajansa mahtuu kukkapenkiinkään, eikä niillä viitsi naapureitten häirikkökakaroitakaan alkaa kivittämään, piru, heittäisivät kuitenkin ne takaisin.
=DW=
- vinksin vonksin
Omistan molemmat. Halvat teflon pannut piti uusia parin vuoden välein. Ostin vähän kalliimman ja nyt on ollut käytössä jo viisi vuotta ja on edelleenkin käyttökelpoinen. Valurautapannua käytän välillä leivinuunissa kypsentämiseen. Kädensija on tosin kyllä aika kuuma, pitää varoa ettei polta näppejään sitä sieltä pois ottaessa. Teflonpannujen kädensija ei kestä leivinuunin lämpöä.
Molemmat ovat käyttökelpoisia.Riippuu käsittelystä.- Tase pappa
Valurautaista Räiskälepannua ei voita mikään. Tasinen paistotulos taattu.
Paistien pinnan rusketuksessa käytän aina valurautapannua.
Samoin kaikkien käristyksien ruskistamisessa.
Itse loppuhaudutus kannattaa tehdä uunissa valurautaisessa padassa.
Vanhan valuratapannun olen itse rasvoittanut, kuumentamalla sen nuotiolla punahehkuiseksi. Silloin sen huokosista palaa niihin kertynyt kuona, joka päästää vanhasta pannusta rasvan läpi ja polttaa paistettavan kiinni pannuun.
Sitten siihen tulikuumaan pannuun paljon laardia sulaamaan. Tämän käsittelyn jälkeen pannu on kuin uusi.
Valurautapannua ei saa pestä. Ainoastaan pyyhitään rasva pois. - ...
Tase pappa kirjoitti:
Valurautaista Räiskälepannua ei voita mikään. Tasinen paistotulos taattu.
Paistien pinnan rusketuksessa käytän aina valurautapannua.
Samoin kaikkien käristyksien ruskistamisessa.
Itse loppuhaudutus kannattaa tehdä uunissa valurautaisessa padassa.
Vanhan valuratapannun olen itse rasvoittanut, kuumentamalla sen nuotiolla punahehkuiseksi. Silloin sen huokosista palaa niihin kertynyt kuona, joka päästää vanhasta pannusta rasvan läpi ja polttaa paistettavan kiinni pannuun.
Sitten siihen tulikuumaan pannuun paljon laardia sulaamaan. Tämän käsittelyn jälkeen pannu on kuin uusi.
Valurautapannua ei saa pestä. Ainoastaan pyyhitään rasva pois.Pesemisestä.
Kyllä valurautapannukin joskus pitää pestä, tahtoo toi rasvaus päästä unohtumaan ja sitten tulee tehtyä jotain, mikä kärtsää kiinni ja jää sitten vielä jokin ihmeen makkasasoossi viikoksi levylle:DD
Keittäminen osoittautunut ok keinoksi. Ja sitten alkaakin se laardin etsiminen. Hankala löytää oikeaa ihraa ajoittain, ei kai mene oikein kaupaksi. Eikä ihraa kasvateteta, kun pitää olla kevyttä...
Menee vähän sivuun. Mutta kukahan neropatti lie keksinyt kaasugrillien kivenvaihtamisen pakollisuuden? Ok, perskaantuu ja rasvoittuuhan ne kivet ajanoloon, juu. Muttta ei niitä tarvitse uusiin vaihtaa, riittää kun keittää kivet. Pakko myöntää, en nyt niin hirveätä numeroa ole ikinä tehnyt naapureille siitä, kun keittelen grillin laavakiviä...
=DW= - Pirre*
Tase pappa kirjoitti:
Valurautaista Räiskälepannua ei voita mikään. Tasinen paistotulos taattu.
Paistien pinnan rusketuksessa käytän aina valurautapannua.
Samoin kaikkien käristyksien ruskistamisessa.
Itse loppuhaudutus kannattaa tehdä uunissa valurautaisessa padassa.
Vanhan valuratapannun olen itse rasvoittanut, kuumentamalla sen nuotiolla punahehkuiseksi. Silloin sen huokosista palaa niihin kertynyt kuona, joka päästää vanhasta pannusta rasvan läpi ja polttaa paistettavan kiinni pannuun.
Sitten siihen tulikuumaan pannuun paljon laardia sulaamaan. Tämän käsittelyn jälkeen pannu on kuin uusi.
Valurautapannua ei saa pestä. Ainoastaan pyyhitään rasva pois.Valurautapadassa mieki teen uunissa haudutettavat ruoat, niitä on on meijjän huushollissa kahta kokoa, isolle porukalle ja meille kahella, tai sitten joskus molemmissa oikein isolle perheelle. :)
Muistaakseni löysin toisen pannuista joskus kirpparilta.. Pirre* kirjoitti:
Valurautapadassa mieki teen uunissa haudutettavat ruoat, niitä on on meijjän huushollissa kahta kokoa, isolle porukalle ja meille kahella, tai sitten joskus molemmissa oikein isolle perheelle. :)
Muistaakseni löysin toisen pannuista joskus kirpparilta..Padoista täältäkin löytyy sekä valurautainen että keraaminen, edellinen on käytössä selvästi parempi, ja varmasti ikuinen.
- 23456
http://www.youtube.com/watch?v=xic5qzfKr4w
Teflonissa piilee vaara. - henrjii
Nooh täälä yksi mies ennenmuinoin keitti sinkkisagolla riisipuuroa, ja laittoi vinettoa sopaksi.
- isin_tyttö¤
Mun isä söi aina jouluisin riisipuuroa suolasilakoilla.
- Tase pappa
isin_tyttö¤ kirjoitti:
Mun isä söi aina jouluisin riisipuuroa suolasilakoilla.
Onhan niitä makuja monenmoisia nähty.
Oudoin tapaus oli pari vuotta sitten.
Meillä oli asiakkaana kalareissulla venäläinen porukka. Miehiä ja naisia. Jostakin Uralin takaa olivat tulleet lomaansa viettämään.
Oikein miellyttäviä ihmisiä, sanan täydessä merkityksessä.
Illalla, kun saalis oli käsitelty ja mentiin majoituspaikalle, sauna ja kaljat, sekä vapaailta asiakkaista mielessä.
Arvaapa tuliko vapaailta.
Ryhmä perui varaamamme ravintolassa tarjottavan illallisen ja ilmoitti haluavansa saunotella kanssamme.
Porukka pyysi minua keittämään heidän himoruokaansa - kalakeittoa.
Keitto piti - nimenomaan keittää Hauesta.
Ei kun äijä asialle. Potut ja porkkanat kuorimaan. Keitto tehtiin. Paljon kalaa ja kermaa, pippuria ja sipulia.
Kun keitto oli valmista pöytään pantavaksi, tuli ryhmän johtajana toiminut Nainen ja kaatoi kolmen vartin pullon Vodgaa keittoon.
Sitä sitten mahtavalla halulla ryystivät huiviinsa.
Täytyy myöntää, että ei kutkutellut meikäläisen makuhermoja, vaikka oli kohteliaisuuden vuoksi hieman syötäväkin moista erikoisuutta. - isin_tyttö¤
Tase pappa kirjoitti:
Onhan niitä makuja monenmoisia nähty.
Oudoin tapaus oli pari vuotta sitten.
Meillä oli asiakkaana kalareissulla venäläinen porukka. Miehiä ja naisia. Jostakin Uralin takaa olivat tulleet lomaansa viettämään.
Oikein miellyttäviä ihmisiä, sanan täydessä merkityksessä.
Illalla, kun saalis oli käsitelty ja mentiin majoituspaikalle, sauna ja kaljat, sekä vapaailta asiakkaista mielessä.
Arvaapa tuliko vapaailta.
Ryhmä perui varaamamme ravintolassa tarjottavan illallisen ja ilmoitti haluavansa saunotella kanssamme.
Porukka pyysi minua keittämään heidän himoruokaansa - kalakeittoa.
Keitto piti - nimenomaan keittää Hauesta.
Ei kun äijä asialle. Potut ja porkkanat kuorimaan. Keitto tehtiin. Paljon kalaa ja kermaa, pippuria ja sipulia.
Kun keitto oli valmista pöytään pantavaksi, tuli ryhmän johtajana toiminut Nainen ja kaatoi kolmen vartin pullon Vodgaa keittoon.
Sitä sitten mahtavalla halulla ryystivät huiviinsa.
Täytyy myöntää, että ei kutkutellut meikäläisen makuhermoja, vaikka oli kohteliaisuuden vuoksi hieman syötäväkin moista erikoisuutta.Hyi hirvijän kamalan gauheaa. :))
Liekö se heidän ihka oma tapansa?
Onko hauki kala?
Oih, lohikeitto kermalla, olkootkin, että laktoosi estää kovin kermojen kanssa kisaamiset.
Tilliä, hyviä perunoita, lohta ja kerma/maitoa. Aaah, tätä kielen mitallista orgasmia.
Jo on venakoilla temppunsa, en voi muuta sanoa.
On sinulla monta kertomusta elämän tieltä, kiitos niistä!
- Pirre*
Eikö kerma mennyt pahaksi moisesta, huh sentään. Liekö meijjän takapihan naapuritkin keittäny samaiset keitot, sieltä kun kuuluu iloinen musiikki ja laulu..:)
- henrjii
Hernekeittoon kun laittaa lorauksen votkaa, antaa se pikantin maun.
Lohikeiton kun tekee savulohesta, ja vähäsen sulatejuustoa sekaan, niin kyllä se votkan voittaa. Hauvesta en ole niin varma. - ...
henrjii kirjoitti:
Hernekeittoon kun laittaa lorauksen votkaa, antaa se pikantin maun.
Lohikeiton kun tekee savulohesta, ja vähäsen sulatejuustoa sekaan, niin kyllä se votkan voittaa. Hauvesta en ole niin varma.Sivusta.
Pidän älyttömästi kalasta, siis kalastamisesta ja kalruuista.
Onkelmana on, olen laiska ja keho kalamies, kala tulee kyllä kaupasta. Ja se on nykyään aivan älyttömän kallista. Ainoa halpa on kirjolohi, ja sitten tieten sei. Ja mä en lohesta pidä, aivan liian rasvaista.
Elikkäs seisoppaa, pakastekalasta, ihan perinteisesti. Tai ehkä pari kertaa vuodessa osa lohta sein lisäksi. Haukea en edes muista, milloin viimeksi syönyt, siitä vuosia. Väheni tuo kalastelu tuossa joessa kun vapolaiset alkoi vesistöt pilattuaan istuttamaan siihen kalaa. Joopajoo. Kirjolohta. Ennen oli harria ja taimentakin, nyt kai kirjolohet syö niitten mädit.
Edelleen rakenteilla kylmäsavustamo. Jääkaappikin jo on, ja muuta värmettä. Savugeneraattori vähän vaiheessa. Ideana tosin savustaa enenpi lihaa ja maksaa, mutta kyllä kylmäsavukala on aivan eri asia kuin lämminsavu, sitä tulee harvakseen ostetuakin, vaikka onkin jotain tupakintumpeilla kasvatettua kirjolohta. Net muuten ei tehtaissa savusta perinteisillä menetelmillä, ne uittaa fisuja jossain liemessä, jossa on savuaromia...
=DW= - Pirre*
henrjii kirjoitti:
Hernekeittoon kun laittaa lorauksen votkaa, antaa se pikantin maun.
Lohikeiton kun tekee savulohesta, ja vähäsen sulatejuustoa sekaan, niin kyllä se votkan voittaa. Hauvesta en ole niin varma.Eipä ole tullut kokeiltua, mutta savuliha on hyvää ärtsopassa :)
Ja kyllä, kalakeitossa sulatejuusto on tosi hyvä lisä, mie teen yleensä niin etten laita maitoa enkä kermaakaan vain paketin sulatejuustoa ja niitä kasvissuikaleita perunoitten ja kalan lisäksi, ei sipulia eikä maustepippuria vain ripaus mustaa pippuria..- voi tietenkin laittaa kermaakin lorauksen ken tykkääpi niin. Juustoksi ostan yleensä savuporo sul.juustoa, tai voimakkaan makuista koskenlaskijaa..
Haestakin saa hyvän keiton kun hölvää kermalla :) - henrjii
... kirjoitti:
Sivusta.
Pidän älyttömästi kalasta, siis kalastamisesta ja kalruuista.
Onkelmana on, olen laiska ja keho kalamies, kala tulee kyllä kaupasta. Ja se on nykyään aivan älyttömän kallista. Ainoa halpa on kirjolohi, ja sitten tieten sei. Ja mä en lohesta pidä, aivan liian rasvaista.
Elikkäs seisoppaa, pakastekalasta, ihan perinteisesti. Tai ehkä pari kertaa vuodessa osa lohta sein lisäksi. Haukea en edes muista, milloin viimeksi syönyt, siitä vuosia. Väheni tuo kalastelu tuossa joessa kun vapolaiset alkoi vesistöt pilattuaan istuttamaan siihen kalaa. Joopajoo. Kirjolohta. Ennen oli harria ja taimentakin, nyt kai kirjolohet syö niitten mädit.
Edelleen rakenteilla kylmäsavustamo. Jääkaappikin jo on, ja muuta värmettä. Savugeneraattori vähän vaiheessa. Ideana tosin savustaa enenpi lihaa ja maksaa, mutta kyllä kylmäsavukala on aivan eri asia kuin lämminsavu, sitä tulee harvakseen ostetuakin, vaikka onkin jotain tupakintumpeilla kasvatettua kirjolohta. Net muuten ei tehtaissa savusta perinteisillä menetelmillä, ne uittaa fisuja jossain liemessä, jossa on savuaromia...
=DW=Savustettuja ahveniakin kun ruotii kalasoppaan, niin se vasta hyvää on.
- Pirre*
henrjii kirjoitti:
Savustettuja ahveniakin kun ruotii kalasoppaan, niin se vasta hyvää on.
On..olet oikeassa, vaikka onkin makuasia :)
- henrjii
... kirjoitti:
Sivusta.
Pidän älyttömästi kalasta, siis kalastamisesta ja kalruuista.
Onkelmana on, olen laiska ja keho kalamies, kala tulee kyllä kaupasta. Ja se on nykyään aivan älyttömän kallista. Ainoa halpa on kirjolohi, ja sitten tieten sei. Ja mä en lohesta pidä, aivan liian rasvaista.
Elikkäs seisoppaa, pakastekalasta, ihan perinteisesti. Tai ehkä pari kertaa vuodessa osa lohta sein lisäksi. Haukea en edes muista, milloin viimeksi syönyt, siitä vuosia. Väheni tuo kalastelu tuossa joessa kun vapolaiset alkoi vesistöt pilattuaan istuttamaan siihen kalaa. Joopajoo. Kirjolohta. Ennen oli harria ja taimentakin, nyt kai kirjolohet syö niitten mädit.
Edelleen rakenteilla kylmäsavustamo. Jääkaappikin jo on, ja muuta värmettä. Savugeneraattori vähän vaiheessa. Ideana tosin savustaa enenpi lihaa ja maksaa, mutta kyllä kylmäsavukala on aivan eri asia kuin lämminsavu, sitä tulee harvakseen ostetuakin, vaikka onkin jotain tupakintumpeilla kasvatettua kirjolohta. Net muuten ei tehtaissa savusta perinteisillä menetelmillä, ne uittaa fisuja jossain liemessä, jossa on savuaromia...
=DW=Kirjolohesta senverran,että
Ostin norjan lohta, se oli tyhjiö pakkausessa, ja jollain konstilla siihen oli saatu lieotettua litran vettä. Sen verran sitä tuli kun olin savustanut sen. - Pirre*
henrjii kirjoitti:
Kirjolohesta senverran,että
Ostin norjan lohta, se oli tyhjiö pakkausessa, ja jollain konstilla siihen oli saatu lieotettua litran vettä. Sen verran sitä tuli kun olin savustanut sen.No se on kai kuollut hukkumalla :/
- henrji
Pirre* kirjoitti:
No se on kai kuollut hukkumalla :/
Joo ja häkä varmisti lopullisesti, kun savustin sen.
- henrjii
Pirre* kirjoitti:
No se on kai kuollut hukkumalla :/
Katiska takaa tuoreen kalan, jos hyvä vesistö vaan on lähellä.
Kuinka onkos se pirren keväällä ostama katiska pyytänyt hyvin - Pirre*
henrjii kirjoitti:
Katiska takaa tuoreen kalan, jos hyvä vesistö vaan on lähellä.
Kuinka onkos se pirren keväällä ostama katiska pyytänyt hyvinKatiska on tuolla saaren aitassa, tällä hetkellä, on se pyytänytkin - pikkuisen aikaa. Meillä ei ole nyt venettä tässä rannassa, joten tästä emme pysty katiskaa kokemaan.
Pikkuvenekin on mökkirannassa, sinnehän tästä pitäisi, mutku tuntuu olevan tulossa kesävieraita..puol. viikon jälk. eli meni puihin lähöt. Ollu muutakin estettä..
P.s. hyvin se pyytää, jahka veteen pääsee..aitassa harvemmin..:) - sälli saimaalta
henrjii kirjoitti:
Kirjolohesta senverran,että
Ostin norjan lohta, se oli tyhjiö pakkausessa, ja jollain konstilla siihen oli saatu lieotettua litran vettä. Sen verran sitä tuli kun olin savustanut sen.Kaikki pakattu norjan lohi on käynyt Thaimaassa. Siellä vedetty fileeksi. Tuotu takaisin suomeen. Lohen matka kestää 6 viikkoa ja täällä se myydään tuoreena.
On palkkakustannuksissa eroja, kun kannatta lohi uittaa Thaimaahan ja myydä se täällä! Ostan aina pakkaamatonta ja lähialueelta pyydettyä kalaa. Lohta ja muikkua etupäässä. Se on halpa hinta elämän jatkuvuudesta ja sillä ylläpidetään suomalaisten kalastajien elinkeinoa. Moni on kuollut tänäkin vuonna pakatun kalan sisältämään bakteereihin.
- vinsin vonksin
Ihmettelin kalahyllyllä käydessäni löylylohipakettia. Kamalan kallista, mutta hyvää kuulema. En ole vielä maistanut.
Haukeahan saa kun heittää ongen veteen.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊931438Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841400Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 81985
- 83979
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66905Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v78888Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5841