Neuvoja kaivataan kipeästi!

Oon muotoillu tätä viestiä ties kuinka kauan ja silti se tuntuu jotenki kömpelöltä. Elikkä alotin viime tammikuussa eräässä työpaikassa, joka oli mulle jo ennestään tuttu. Sinne oli kuitenki tullu tässä parin vuojen sisällä yks uus nainen, jonka kanssa meillä tuntu melkein heti alusta alkaen synkkaavan tosi hyvin. Ehkä siks että tunnuttiin olevan osittain tosi samanlaisia huolimatta noin 20 vuojen ikäerosta. No, joka tapauksessa talven ja kevään kuluessa huomasin, että me viihytään tosi hyvin yhessä ja meillä oli välillä tosi hyvät keskustelut ja muutenki saatiin toisemme nauramaan.

Yhtenä päivänä sitten istuttiin vastakkain pöydän ääressä ja huomasin tämän naisen katseen harhailevan paikkoihin, joihin ei kaverit normaalisti toisiaan tuijottele. Otin sen tietysti imartelevana ja aattelin, että no ehkä se on ihan normaalia myös naisten keskuudessa. Tämä kuitenki alkoi toistumaan useammin ja silmiin katselu muuttu jotenki pitemmäksi ja merkittävämmäksi. Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan, mutta jokainen meistä tietää mikä katse on tarkotettu pelkästään kavereille ja mikä katse tarkottaa jotain ihan muuta. Kaikkien katseitten lisäksi myös pienet hipaisut ja kosketukset alko yleistyyn ja huomasin että me hakeuduttiin toistemme seuraan entistä useammin. Hän saatto pyytää mua kanssaan työhuoneeseensa tekemään mukamas jotain töitä joista olis selvinny ihan ilman apuaki. Saatto tulla ihan likelle ja luulin kuvittelevani kaiken sen pienen kipinän meijän välillä. Voiko siitä päätellä jotain, että hänellä on entuudestaan paljon lesbo- ja bikavereita ja tuntu puolustavan kaikkien niitten oikeuksia henkeen ja vereen..

Kerran sitten kuulin meijän kolmannen työkaverin kautta, että tämä kyseinen nainen olisi bi. Jotenki se tuntu selittävän kaiken. Hänellä on takana tosi raskas avioliitto miehen kanssa, joka on tosin päättyny jotain 7-8 vuotta sitten ja eikä sen jälkeen ole ollut ketään. Jopa mainitti yhesti, että ei enää halua miestä. Luulin sitä eka vitsiksi, mutta se kyllä selittäis aika paljon. Jopa muut työkaverit pari kertaa vihjaili mulle ja luulen että neki oli ehkä huomannu jotain..

Yhtenä päivänä hän anto oman puhelinnumeronsa mulle ja pyysi että soittaisin siihen oman numeroni tietyn työtehtävän vuoksi. Hassuinta siinä on se, että meillä yleensä töissä käytetään työpuhelimia ja tämä numero oli oma henkilökohtainen numero. Numero josta pari kertaa sitten tuli viestiäki liittyen ihan muuhunko töihin. Itse asiassa tarkemmin ku miettii, niin sitä ei koskaan käytetty työasioiden hoitoon.

Mun työsuhde kesti ainoastaan puoli vuotta, koska se oli määräaikainen. Tämä nainen tuntu kovasti huolehtivan siitä, että millon on viiminen työpäivä ja halusi kovasti tietää millon on viiminen päivä yhessä töissä. Sain jopa pienen lahjanki, joka merkkas mulle enemmän ku mikään muu koskaan aikasemmin. Viimisenä työpäivänä oli jotenki surkea fiilis ja tunnelma. Menin halaamaan tätä naista ja hän oli niin pieni nyyhkyttäessä mun sylissä ja katto mua pitkään surullisilla sinisillä silmillään. Halauski oli normaalia pidempi. Tuli niin paska fiilis. Hän pyysi kylään luokseen ja käski soitella ja tekstailla.

Hassuin tässä on se, että hän luultavasti pitää mua heterona ja välillä tuntuu, että niinku hän olis yrittäny udella varmuutta kysymyksillään. Todellisuudessa oon ite lesbo ja tykkään myös tästä kyseisestä naisesta tosi paljon. Hän on ihanan pieni ja hellyyttävä ja ollaan niin monesta asiasta samaa mieltä. Monesti oon ajatellu kertoa suoraan suuntautumisestani, mutta aina oikean tilanteen on pilannu joku kolmas osapuoli läsnäolollaan. En rehellisesti sanottu tiiä mitä nyt pitäs tehä, kun on kulunu 1,5kk ja pari viestiä ollaan vaan saatu lähetettyä ja kaikki mun omasta toimesta. Aatteleekohan hän että "poissa silmistä, poissa mielestä". Oon tulossa pian hulluks ja kysyisinki nyt teiltä neuvoja. Mitä vois olla seuraava siirto? Oonko kuvitellu kaiken vai onko tässä kyseessä enemmän kuin ystävyyttä? Pitäskö vaan yrittää unohtaa koko nainen? Hän kerran sanoi olevansa ujo (vaikka on vähän vaikea uskoa päällisin puolin), joten pelkkään että hän ei vaan kehtaa ottaa yhteyttä. Liekkö tuo ikäkin siihen saattaa vaikuttaa.. Vaikka molemmat ollaan jo ihan aikuisia ihmisiä. Otanko yhteyttä ja pyyän johonki, jossa voijaan jutella ihan rauhassa? Pelkään, että oon kuvitellu kaiken ja teen itestäni pellen. Auttakaa!