Terveiset kotiseutmatkalta joka tietty suuntautui Päijänteen länsirantamille. Aina se sykähdyttää mieltä ja menneet muistot pulpahtavat mieleen. Vanha opinahjo oli paikallaan, tiet, polut muistoissa, ystävät ja tanssilavakin joka näytti vehmaassa ympäristössä hylätyltä romuvarastolta.
Etsin ketjua jossa keskusteltiin varstoilla puimisesta, on hyvin elävänä mielessä, mustat riihen hirret hohtivat nokisina ja varstat paukkuivat, tarkoitus oli saada olkia polstareiden ja oluen tekoon.
Nyt sain maistella talkkunavelliä aidon viilin kanssa, jossa keltainen kerma kerros säteili pinnalla, onnistuu aitoon lehmän maitoon hapatettuna.Viilikupit olivat kunnos viilikuppeja eikä mitään pahvimukeja!
Tämä sävelmä soi mielessäni aamutuimaan herätessä,
http://www.youtube.com/watch?v=W4grQq3PXqw&playnext=1&list=PL58ED0A626026164B
Etsin ketjua jossa keskusteltiin varstoilla puimisesta, on hyvin elävänä mielessä, mustat riihen hirret hohtivat nokisina ja varstat paukkuivat, tarkoitus oli saada olkia polstareiden ja oluen tekoon.
Nyt sain maistella talkkunavelliä aidon viilin kanssa, jossa keltainen kerma kerros säteili pinnalla, onnistuu aitoon lehmän maitoon hapatettuna.Viilikupit olivat kunnos viilikuppeja eikä mitään pahvimukeja!
Tämä sävelmä soi mielessäni aamutuimaan herätessä,
http://www.youtube.com/watch?v=W4grQq3PXqw&playnext=1&list=PL58ED0A626026164B
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän kesätunnelmaan lisään Yrjö Kaijärven yhden hänen kauneimmista runoistaan, joka muistuttaa ajasta jolloin kasvoimme aikuisuuteen.
HALTIJAT
Ruispellon ojaa ne tulevat ruskeissa takeissa,
multaa, riihenpölyä harmaissa lakeissa.
Käsissä täydet haarikat koivunmahlaa,
haltijat pellonpiennarta taloon kahlaa.
Heinässä virsut kastuvat.
Sydänyön hetkellä pihaan astuvat.
Seisovat pihlajan varjossa. Metsässä yökäet kukkuvat.
Viileissä aitoissa pojat ja tyttäret nukkuvat.
Vasikan tiuku kilahtaa lepikkohaassa.
Kastelupisarat välkkyvät kukkamaassa.
Uni on valtias talossa.
Palsamit kukkivat tuvassa kesäyön valossa.
Istuvat humalakuistilla mahlahaarikat edessä.
Koivijen ritvat päilyvät öisessä vedessä.
Katsovat kaurasarkoja alhaalla suolla,
valkeita ruusupensaita aittojen puolla,
suosia perunavakoja,
kynnyksen alle tuotuja hakoja.
Punertuu punertumistaan pohjoisen puolella.
Aurinko taivaalle ampuu jo kultanuolella.
Nyökkäävät tyytyväisinä toisillensa.
Painuvat jonossa asumasijoillensa.
Ruistähkät seisovat vahdissa.
Tyhjät tuopit heiluvat astunnan tahdissa.
Suosikki kesäruno tähän vuodenaikaan, muihin vuodenaika runoihin palaan kun niiden aika on. Niinhän se menee, jokaisella on omat suosikit niin musiikin kuin runouden aloilla. Kesän kimallusta lukijoiden maanantai päivään.
Kaunis runo, varsinkin kohta:
Koivujen ritvat päilyvät öisessä vedessä,...vain hiljaisuus---ja öisen veden pinta!
Onko kyseessä Yrjö Kaijärvi ?
Miten niin väärin. Aloitusvirkkeessä tuon esille kuka on kirjoittanut runon HALTIJAT.
"Tähän kesätunnelmaan lisään Yrjö Kaijärven yhden hänen kauneimmista runoistaan, joka muistuttaa ajasta jolloin kasvoimme aikuisuuteen."
Lähde: Yrjö Kaijärvi; Multa laulaa / Yrjö Kaijärven kauneimmat runot. Sieltä runo ainakin löytyy.
Tuliko selväksi, aivojen käyttö on sallittua viestejä lukiessa!