Velkajärjestely

Talon myynti on käynyt mielessä, mutta on oikeasti viimeinen vaihtoehto. Ensinnäkään emme asu missään ydinkeskustassa huippusuositulla asuinalueella, joten ei ole itsestäänselvää, että talon myynnillä saisi kaikki lainat edes maksettua pois. Jos taas myymme talon niin halvalla, että sen joku ostaa kohtuullisessa ajassa, niin sitten maksamme vuokra-asunnosta todennäköisesti enemmän kuin tästä lyhennyksineen yhteensä, joten taloutta se ei paranna minkään vertaa. Ainut mikä helpottuu on se, että yhteiskunta maksaisi vuokra-asuntoon asumistukea.

Tällä hetkellä maksamme tästä vain korkoja (300 euroa kuukaudessa), joten tuolla hinnalla ei saa mistään edes sellaista asuntoa, mihin koko perheen sängyt mahtuisivat. Kyllä se ero ja elatusmaksujen maksatus yhteiskunnalla on huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin koko perheen vuokralle muuttaminen, lasten koulujen, kavereiden ja elintason muuttuminen. Eikä tilanne sikäli muutu miksikään, että molemmissa tapauksissa on turvauduttava yhteiskunnan apuun, asunnon myynnissä siitä vain kärsii koko perhe paljon enemmän.

Tässä maassa ei kyllä tosiaankaan auteta niitä, jotka yrittävät hoitaa asiansa suhteellisen hyvin.

Emme ole pyytämässä mitään anteeksi, vaan tarvitsisimme vain maksuaikaa enemmän noihin muihin maksuihin. Asumisen kanssa selviäisimme kyllä, vaikka en sitten töihin koskaan pääsisikään takaisin. Ja niiden muidenkaan kohdalla ei ole kyse siitä, että mitään pitäisi saada anteeksi, jos ne voisi maksaa vain hieman pienemmillä lyhennyksillä ja hitaammalla tahdilla. Pankit eivät tule vastaan asiassa, kun tulot ovat niin pienet, ettei pankkien mukaan ole mahdollista huolehtia lainoista. Kumma vain, että niistä sitten pitää huolehtia paljon vaikeammalla tavalla.

Lainoille ei ole takaajia ja auto on pakollinen, jos halutaan, että edes mies käy töissä - tai tulee sieltä joskus kotiin. Minä olen sairauteni vuoksi tällä hetkellä lähes liikuntakyvytön, joten ilman autoa en myöskään minä poistu kotoa koskaan minnekään, kun en nyt juuri auton kanssakaan. Tässä yksi syy myös siihen, etten ole edes yrittänyt kouluttautua vielä, se kun on hankalaa sängystä käsin.

Opiskelu työttömyyspäivärahalla on aika kaukaa haettu ajatus, kun en ole missään määrin työkykyinen, joten en saa työttömyyspäivärahaa. Taloudellisesti se tosin ei auttaisi asiaa lainkaan, sillä silloin lapset pitäisi viedä hoitoon, joten kulut nousisivat, vaikka tulot pysyisivät suunnilleen samoina, joskin ehkä säännöllisempinä. Lisäksi en luultavasti koskaan tule olemaan kykeneväinen fyysiseen työhön, joten parin vuoden opiskelulla ei oikein kunnon ammattia ole helppoa löytää. Itse en ainakaan ole keksinyt mitään, mitä voisin tehdä.

Sairauspäivärahaa ei ole myönnetty, kun kela ei sitä myönnä, vaikka lääkäri on B-todistuksen kirjoittanut. Jokaisen kuukauden pätkän kohdalla aina tulee päätös, ettei enää makseta ja sitten valittamalla on vielä se kuukausi maksettu. Tällä hetkellä on maksettu viimeksi huhtikuussa ja valitus tehty hylätystä toukokuusta, nyt toivoisin, että sieltä tulisi taas myönteinen päätös lähiaikoina.

Lapsilisät menevät kaikkiin elämiskuluihin siinä missä muutkin rahat. Lapset tarvitsevat sähköä ja vettä ja lämmitystä ja asuntoa ja vaikka mitä.

Asumistukea emme saa. Omistusasunnon lainan korot ovat kuitenkin melkoisen pienet ja kela määrittelee omakotitalon asumiskulut omalla tavallaan riippumatta siitä, mitä ne ovat. Ja kun talo on tarpeeksi vanha eikä ole keskuslämmitystä, niin tukea ei makseta kovinkaan helposti.

Asuntolaina on tällä hetkellä pelkillä koroilla, eli maksamme siitä niin vähän kuin mahdollista. Pankissa sanottiin, että puoli vuotta korkeintaan voimme olla lyhentämättä lainaa, eli kolmen kuukauden päästä pitäisi taas saada rahaa lainanlyhennyksiinkin. Autoluotto ei ole Nordealla eikä siihen ole luvattu mitään lyhennysvapaita tai pienempiä takaisinmaksueriä.

Niinpä. Isäntä on jäänyt orvoksi 15-vuotiaana rahattomana ja tyhjän päälle, itse olen muuttanut kotoa pois 17-vuotiaana mukanani vain vaatteeni. Ihan tyhjästä olemme lähteneet ja noin 15 vuotta tehneet töitä sen eteen, että olemme saavuttaneet elämässä sen, mitä olemme saavuttaneet. Nyt kaikki on menossa yhden sairauden ja muutaman vuoden kestävän maksuvaikeuden takia. Kyllä herää kysymys, että miksi ihmeessä ihmiset yrittävät elää omillaan ja itse, kun pääsisi niin paljon helpommalla kun vain olisi yhteiskunnan elätti, kun lopputulos on näköjään kuitenkin sama.

Minulle on kirjoitettu B-lausuntoja keväästä 2009 lähtien siten, että jatkuvasti on ollut sairausloma lääkäriltä kirjoitettuna. Aluksi ne olivat kuukauden mittaisia, sitten pitenivät ja nyt uusin on voimassa muistaakseni lokakuun loppuun. Jos ei ihme tapahdu sitä ennen, niin jatkoa on tiedossa. Lääkärin mukaan Kela hyväksyy tällaisissa tapauksissa paremmin lyhyet sairauslomapätkät kuin yhden pitkän loman.

Välissä on ollut kausia, joista Kela ei ole maksanut mitään ja sitten on vaihdettu diagnoosia pariinkin kertaan, minkä ansiosta olen saanut taas muutaman kuukauden rahaa ja sitten se on loppunut. Edelleen odotellaan päätöksiä toukokuusta ja siitä eteenpäin, mutta taitavat olla kesälomilla kun ei mitään kuulu.

Epäilemättä lapset saisivat hoitopaikan, mutta se olisi TAAS uusi lisäkustannus meidän perheelle ja siihen ei oikeasti ole varaa, kun ei meinata muutenkaan pärjätä. Eikä se ole mahdollista senkään takia, että kun mies tarvitsee autoa työmatkoihinsa ja toista autoa meillä ei ole käytössä, niin minä en pysty lapsia viemään tai hakemaan (kun en siihen pystyisi aina auton kanssakaan) ja miehen työajat eivät ole tavallisia virka-aikoja, joten iltahoitoja lapset eivät saisi, kun minä olen kotona.

En usko yhtään siihen, että lapset tarvitsisivat virikkeitä koko ajan. Oppivatpa itse keksimään itselleen tekemistä ja tekemään myös välttämättömiä kotitöitä, kun ovat kotona niitä opettelemassa (kun äiti ei pysty).

Kun vain tietäisikin, että mitä suuria päätöksiä elämässä nyt voisi tehdä, mikä helpottaisi tätä tilannetta. Ainut järkevältä tuntuva vaihtoehto on tuo avioero, mikä taas tuntuu huijaukselta. Mies vain pärjäisi lasten kanssa taloudellisesti paljon paremmin, jos minä en olisi elätettävien joukossa mukana myös.

Hätää kärsimässä kirjoitti:

Epäilemättä lapset saisivat hoitopaikan, mutta se olisi TAAS uusi lisäkustannus meidän perheelle ja siihen ei oikeasti ole varaa, kun ei meinata muutenkaan pärjätä. Eikä se ole mahdollista senkään takia, että kun mies tarvitsee autoa työmatkoihinsa ja toista autoa meillä ei ole käytössä, niin minä en pysty lapsia viemään tai hakemaan (kun en siihen pystyisi aina auton kanssakaan) ja miehen työajat eivät ole tavallisia virka-aikoja, joten iltahoitoja lapset eivät saisi, kun minä olen kotona.

En usko yhtään siihen, että lapset tarvitsisivat virikkeitä koko ajan. Oppivatpa itse keksimään itselleen tekemistä ja tekemään myös välttämättömiä kotitöitä, kun ovat kotona niitä opettelemassa (kun äiti ei pysty).

Kun vain tietäisikin, että mitä suuria päätöksiä elämässä nyt voisi tehdä, mikä helpottaisi tätä tilannetta. Ainut järkevältä tuntuva vaihtoehto on tuo avioero, mikä taas tuntuu huijaukselta. Mies vain pärjäisi lasten kanssa taloudellisesti paljon paremmin, jos minä en olisi elätettävien joukossa mukana myös.

Lue lisää

Olisi tietenkin näin jälkiviisaana kannatanut investoide kumeihi aikanaan, niin joka laakista ei olisi tiineeksi tullut. alhaisempi lapsilukukin olisi ollut selvää säästöä.

Mustajaska kirjoitti:

Olisi tietenkin näin jälkiviisaana kannatanut investoide kumeihi aikanaan, niin joka laakista ei olisi tiineeksi tullut. alhaisempi lapsilukukin olisi ollut selvää säästöä.

Lue lisää

Näin voi tietenkin ajatella jokaisesta lapsesta maailmassa ja samoin jokaisesta muusta investoinnista, mikä rahaa kuluttaa. Silloin kun lapset on tehty, on talous ollut ihan kunnossa ja kestänyt hyvin lapsetkin. Jos tämä olisi ollut ennakoitavissa, olisi varmaankin moni asia tehty toisin alunperin.

Hätää kärsimässä kirjoitti:

Epäilemättä lapset saisivat hoitopaikan, mutta se olisi TAAS uusi lisäkustannus meidän perheelle ja siihen ei oikeasti ole varaa, kun ei meinata muutenkaan pärjätä. Eikä se ole mahdollista senkään takia, että kun mies tarvitsee autoa työmatkoihinsa ja toista autoa meillä ei ole käytössä, niin minä en pysty lapsia viemään tai hakemaan (kun en siihen pystyisi aina auton kanssakaan) ja miehen työajat eivät ole tavallisia virka-aikoja, joten iltahoitoja lapset eivät saisi, kun minä olen kotona.

En usko yhtään siihen, että lapset tarvitsisivat virikkeitä koko ajan. Oppivatpa itse keksimään itselleen tekemistä ja tekemään myös välttämättömiä kotitöitä, kun ovat kotona niitä opettelemassa (kun äiti ei pysty).

Kun vain tietäisikin, että mitä suuria päätöksiä elämässä nyt voisi tehdä, mikä helpottaisi tätä tilannetta. Ainut järkevältä tuntuva vaihtoehto on tuo avioero, mikä taas tuntuu huijaukselta. Mies vain pärjäisi lasten kanssa taloudellisesti paljon paremmin, jos minä en olisi elätettävien joukossa mukana myös.

Lue lisää

Noin yleisesti vaan että hoitomaksusta voi saada vapautuksen.
En tarkoittanut loukata mutta jos on lähes liikuntakyvytön niin kuinka pärjää lasten kanssa kotona? Lapset siis ovat keskenään kun äiti makaa sängyssä sairaana? Vai pystytkö kuitenkin liikkumaan edes vähän, siirtymään huoneesta toiseen ja menemään ulos? Kun lapset kuitenkin niinkin pieniä että kotona ovat ja voisivat päiväkotiin mennä niin ovat siis alle kuusi vuotiaita? Ja tekevät kotityöt? Ja se on ihan ok teidän mielestä?
Virikkeillä tarkoitin että minulle niin sanoivat ammattilaiset eli lapseni oli parempi olla päiväkodissa saamassa virikkeitä kuin kotona kun äiti ei jaksanut mitään. Eli siis olla ikäistensä kanssa leikkimässä, opetella sosiaalisia taitoja, piirrellä, askarrella jne. Vaikka toki on tärkeää olla kotonakin, sitä en nyt tässä tarkoita. Nuorin lapsistani oli 3-4 päivää viikossa päiväkodissa kun itse sairastin. Uskon että myös minulle teki hyvää olla välillä ihan yksin kun isommatkin olivat koulussa.
Vaihtakaa se auto halvempaan niin autolaina jäisi pois, koita myydä kaikki mitä pystyt, jos et voi kirpparipöytää pitää niin myy netissä. Voisiko miehesi tehdä pientä sivutyötä pientä korvausta vastaan? Jos on esim. asentaja niin aina voi tuttua autella ja saada siitä rahallista korvausta (laitonta joo mutta kai jokaiselle pieni lisätulo kelpaa). Sossu ja seurakunta?

Mustajaska kirjoitti:

Olisi tietenkin näin jälkiviisaana kannatanut investoide kumeihi aikanaan, niin joka laakista ei olisi tiineeksi tullut. alhaisempi lapsilukukin olisi ollut selvää säästöä.

Lue lisää

Nämä "neuvojat" (itse itsensä siihen asemaan ylentäneet) on just näitä jälkiviisastelijoita, joilta ei koskaan saa oikeasti yhtään mitään apua ja heistä ei ole kenenkään auttajaksi. Käännetään puukkoa ja piruillaan ylimielisesti. Ollaan itse olevinaan muka parempia ihmisiä. Kaivelehan alias Mustajaska luurangot kaapistasi.
Oletkos muuten itse kysynyt koskaan vanhemmiltasi, että käyttivätkö he ehkäisyä, mutta kävikin vahinko? sinä synnyit! Kuulostaako mukavalle?
Mitä hyötyä sinun mielipiteestäsi oli "hätää kärsimässä" nimimerkille?

maria 71 kirjoitti:

Noin yleisesti vaan että hoitomaksusta voi saada vapautuksen.
En tarkoittanut loukata mutta jos on lähes liikuntakyvytön niin kuinka pärjää lasten kanssa kotona? Lapset siis ovat keskenään kun äiti makaa sängyssä sairaana? Vai pystytkö kuitenkin liikkumaan edes vähän, siirtymään huoneesta toiseen ja menemään ulos? Kun lapset kuitenkin niinkin pieniä että kotona ovat ja voisivat päiväkotiin mennä niin ovat siis alle kuusi vuotiaita? Ja tekevät kotityöt? Ja se on ihan ok teidän mielestä?
Virikkeillä tarkoitin että minulle niin sanoivat ammattilaiset eli lapseni oli parempi olla päiväkodissa saamassa virikkeitä kuin kotona kun äiti ei jaksanut mitään. Eli siis olla ikäistensä kanssa leikkimässä, opetella sosiaalisia taitoja, piirrellä, askarrella jne. Vaikka toki on tärkeää olla kotonakin, sitä en nyt tässä tarkoita. Nuorin lapsistani oli 3-4 päivää viikossa päiväkodissa kun itse sairastin. Uskon että myös minulle teki hyvää olla välillä ihan yksin kun isommatkin olivat koulussa.
Vaihtakaa se auto halvempaan niin autolaina jäisi pois, koita myydä kaikki mitä pystyt, jos et voi kirpparipöytää pitää niin myy netissä. Voisiko miehesi tehdä pientä sivutyötä pientä korvausta vastaan? Jos on esim. asentaja niin aina voi tuttua autella ja saada siitä rahallista korvausta (laitonta joo mutta kai jokaiselle pieni lisätulo kelpaa). Sossu ja seurakunta?

Lue lisää

Hei, hoitomaksuista ei noin vaan saa vapautusta. Siihen lasketaan vanhempien BRUTTOTULOT ja sen jälkeen päätetään hoitomaksusta. Sosiaaliset syyt eivät poista hoitomaksuja, ainoastaan auttavat hoitoon ottamista. Jos sossu laskee, että perheet tulot on enemmän, kuin hyväksyttävät menot, toimeentulotukea ei makseta. Sossut eivät tunne enää harkinnanvaraista tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea. Laissa ne kuitenkin on...

Ei noilla kirpputorimyynneillä kauas pötkitä ja kenellä on talousvaikeuksia, eiköhän he ole myyneet jo kaiken mitä irti lähtee. Kirpputoripöytienkin hinnat aika kalliita. Tutut ja sukulaiset (ne parempi osaiset ja kitsaat) korjuuttavat mielellään ilmaiseksi autonsa tai maksavat 10-20e useiden tuntien töistä. Siihen voi muuten jonkun hyväosaisuus ja vauraus perustua, olemalla pihi, käyttämällä muita hyväksi. Toki aina näin ei ole.

maria 71 kirjoitti:

Noin yleisesti vaan että hoitomaksusta voi saada vapautuksen.
En tarkoittanut loukata mutta jos on lähes liikuntakyvytön niin kuinka pärjää lasten kanssa kotona? Lapset siis ovat keskenään kun äiti makaa sängyssä sairaana? Vai pystytkö kuitenkin liikkumaan edes vähän, siirtymään huoneesta toiseen ja menemään ulos? Kun lapset kuitenkin niinkin pieniä että kotona ovat ja voisivat päiväkotiin mennä niin ovat siis alle kuusi vuotiaita? Ja tekevät kotityöt? Ja se on ihan ok teidän mielestä?
Virikkeillä tarkoitin että minulle niin sanoivat ammattilaiset eli lapseni oli parempi olla päiväkodissa saamassa virikkeitä kuin kotona kun äiti ei jaksanut mitään. Eli siis olla ikäistensä kanssa leikkimässä, opetella sosiaalisia taitoja, piirrellä, askarrella jne. Vaikka toki on tärkeää olla kotonakin, sitä en nyt tässä tarkoita. Nuorin lapsistani oli 3-4 päivää viikossa päiväkodissa kun itse sairastin. Uskon että myös minulle teki hyvää olla välillä ihan yksin kun isommatkin olivat koulussa.
Vaihtakaa se auto halvempaan niin autolaina jäisi pois, koita myydä kaikki mitä pystyt, jos et voi kirpparipöytää pitää niin myy netissä. Voisiko miehesi tehdä pientä sivutyötä pientä korvausta vastaan? Jos on esim. asentaja niin aina voi tuttua autella ja saada siitä rahallista korvausta (laitonta joo mutta kai jokaiselle pieni lisätulo kelpaa). Sossu ja seurakunta?

Lue lisää

Hoitomaksut määräytyvät bruttotulojen mukaisesti. Meidän lapsista kolme on alle kuusivuotiaita, joista vanhin menee eskariin syksyllä - jos siis jotenkin häntä sinne pystyisimme viemään ja hakemaan. Kahdelta nuorimmalta päivähoitomaksut olisivat yhteensä 200 euroa kuukaudessa. Eli kun meillä on 550 euroa käytettävissä, siitä menee 270 euroa kuukaudessa työmatkoihin ja jos vielä 200 euroa kuukaudessa hoitomaksuihin, niin jäljelle jäisi 80 euroa kuukaudessa seitsemän hengen kuluihin. Eli 11 euroa henkeä kohti kuukaudessa ruokaan, vaatteisiin, yms. Ei siis vain ole taloudellisesti mahdollista viedä lapsia hoitoon riippumatta siitä, olisiko halua tai tarvetta. Toinen syy, miksi lapsia emme voi viedä hoitoon on se, että minä en pysty kulkemaan 15 km matkoja viemään ja hakemaan millään, kun ei ole sitä autoa. Mies menee joskus töihin jo klo 4 aamulla ja joskus pääsee töistä vasta klo 24 illalla. Joskus hänen työpäivänsä on vain muutamia tunteja, joskus 16 tuntia tai tarvittaessa enemmänkin. Työmatkoihinkin menee tunti suuntaansa. Miehen työaikojen mukaan lapset siis eivät voi olla hoidossa ja se ei missään tapauksessa olisi lasten etu muutenkaan.

Ymmärsin kyllä virikkeet ja tiedän, että niitä tyrkytetään nykyammattilaisten taholta koko ajan. Itse vain olen edelleenkin asiasta eri mieltä, niitä ei jatkuvasti tarvitsisi. Masennus on sikäli aivan eri asia kuin minun sairauteni, että minä olen henkisesti kunnossa ja näin ollen pystyn tekemään lasten kanssa vaikka mitä. Luemme kirjoja sängylläni, pelaamme siinä lautapelejä tai korttia, lapset askartelevatkin makuuhuoneen lattialla ja esittelevät töitään ja piirustuksiaan minulle. Itse en lasten kanssa pysty ulkoilemaan käytännössä ollenkaan, mutta lapset ulkoilevat keskenään pihallamme. Eivätkä he nyt ihan täysin eristyksissä muusta maailmasta elä, sillä meillä käy välillä kavereitani lapsineen ja isän kanssa käyvät välillä kyläilemässä sukulaisilla jne.

Me emme millään olisi alun perinkään halunneet ottaa autoa velaksi, mutta muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan. Mehän tarvitsemme seitsemän hengen auton, joita ei kauheasti tarjolla ole. Ne vähät mitä ovat, tuntuvat olevan joko ikivanhoja, pieniä ja koko ajan hajoavia, joita ostetaan muutamalla satasella ja ajetaan niin kauan kuin kestää ja sitten vaihdetaan (näin ajoimme jonkun vuoden, kun etsimme kohtuuhintaista ja -kuntoista, riittävän isoa autoa) tai sitten uudempia ja kalliimpia. Koska miehen työssäkäynti on täysin riippuvaista autosta, emme voi ottaa riskiä, että auto ei jonain aamuna lähde käyntiin tai jättää välille. Emme varsinkaan nyt, kun ei ole enää edes toista autoa.

Minusta kuulostaa vähän hassulta tuo, että mielestäsi lasten pitäisi mennä hoitoon, kun eivät voi olla kotona näin toimintakyvyttömän äidin kanssa, mutta samalla ehdotat isän tekevän enemmän töitä, että saisi enemmän rahaa. Sehän tarkoittaa sitä, että isäkin on enemmän pois lasten käytöstä. Toki hän tekeekin ylitöitä aina kun se on mahdollista, mutta ei sekään ole kovin kestävä ratkaisu ihan jo siksi, että jossain vaiheessa hänelläkin tulee vastaan oma jaksaminen. Hän kuitenkin vastaa myös niistä kotitöistä suurimmalta osalta nykyään.

Meillä lapset ovat aina osallistuneet kotitöihin paljon enemmän kuin keskivertoperheessä. Eli jo ennen minun sairastumistani. Pidän sitä vain positiivisena asiana ja nyt kun sairastuin, niin se onkin ollut ihan perheemme elinehto. Ja kuten sanoin, vain kolme lapsistamme on alle kuusivuotiaita. Kaksi on jo koululaisia ja he tietenkin tekevät enemmän kotitöitä kuin pienemmät. Ja edelleenkin, vaikka se ei olisikaan meidän mielestämme ok, niin muita vaihtoehtoja ei nyt ole.

Hätää kärsimässä kirjoitti:

Hoitomaksut määräytyvät bruttotulojen mukaisesti. Meidän lapsista kolme on alle kuusivuotiaita, joista vanhin menee eskariin syksyllä - jos siis jotenkin häntä sinne pystyisimme viemään ja hakemaan. Kahdelta nuorimmalta päivähoitomaksut olisivat yhteensä 200 euroa kuukaudessa. Eli kun meillä on 550 euroa käytettävissä, siitä menee 270 euroa kuukaudessa työmatkoihin ja jos vielä 200 euroa kuukaudessa hoitomaksuihin, niin jäljelle jäisi 80 euroa kuukaudessa seitsemän hengen kuluihin. Eli 11 euroa henkeä kohti kuukaudessa ruokaan, vaatteisiin, yms. Ei siis vain ole taloudellisesti mahdollista viedä lapsia hoitoon riippumatta siitä, olisiko halua tai tarvetta. Toinen syy, miksi lapsia emme voi viedä hoitoon on se, että minä en pysty kulkemaan 15 km matkoja viemään ja hakemaan millään, kun ei ole sitä autoa. Mies menee joskus töihin jo klo 4 aamulla ja joskus pääsee töistä vasta klo 24 illalla. Joskus hänen työpäivänsä on vain muutamia tunteja, joskus 16 tuntia tai tarvittaessa enemmänkin. Työmatkoihinkin menee tunti suuntaansa. Miehen työaikojen mukaan lapset siis eivät voi olla hoidossa ja se ei missään tapauksessa olisi lasten etu muutenkaan.

Ymmärsin kyllä virikkeet ja tiedän, että niitä tyrkytetään nykyammattilaisten taholta koko ajan. Itse vain olen edelleenkin asiasta eri mieltä, niitä ei jatkuvasti tarvitsisi. Masennus on sikäli aivan eri asia kuin minun sairauteni, että minä olen henkisesti kunnossa ja näin ollen pystyn tekemään lasten kanssa vaikka mitä. Luemme kirjoja sängylläni, pelaamme siinä lautapelejä tai korttia, lapset askartelevatkin makuuhuoneen lattialla ja esittelevät töitään ja piirustuksiaan minulle. Itse en lasten kanssa pysty ulkoilemaan käytännössä ollenkaan, mutta lapset ulkoilevat keskenään pihallamme. Eivätkä he nyt ihan täysin eristyksissä muusta maailmasta elä, sillä meillä käy välillä kavereitani lapsineen ja isän kanssa käyvät välillä kyläilemässä sukulaisilla jne.

Me emme millään olisi alun perinkään halunneet ottaa autoa velaksi, mutta muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan. Mehän tarvitsemme seitsemän hengen auton, joita ei kauheasti tarjolla ole. Ne vähät mitä ovat, tuntuvat olevan joko ikivanhoja, pieniä ja koko ajan hajoavia, joita ostetaan muutamalla satasella ja ajetaan niin kauan kuin kestää ja sitten vaihdetaan (näin ajoimme jonkun vuoden, kun etsimme kohtuuhintaista ja -kuntoista, riittävän isoa autoa) tai sitten uudempia ja kalliimpia. Koska miehen työssäkäynti on täysin riippuvaista autosta, emme voi ottaa riskiä, että auto ei jonain aamuna lähde käyntiin tai jättää välille. Emme varsinkaan nyt, kun ei ole enää edes toista autoa.

Minusta kuulostaa vähän hassulta tuo, että mielestäsi lasten pitäisi mennä hoitoon, kun eivät voi olla kotona näin toimintakyvyttömän äidin kanssa, mutta samalla ehdotat isän tekevän enemmän töitä, että saisi enemmän rahaa. Sehän tarkoittaa sitä, että isäkin on enemmän pois lasten käytöstä. Toki hän tekeekin ylitöitä aina kun se on mahdollista, mutta ei sekään ole kovin kestävä ratkaisu ihan jo siksi, että jossain vaiheessa hänelläkin tulee vastaan oma jaksaminen. Hän kuitenkin vastaa myös niistä kotitöistä suurimmalta osalta nykyään.

Meillä lapset ovat aina osallistuneet kotitöihin paljon enemmän kuin keskivertoperheessä. Eli jo ennen minun sairastumistani. Pidän sitä vain positiivisena asiana ja nyt kun sairastuin, niin se onkin ollut ihan perheemme elinehto. Ja kuten sanoin, vain kolme lapsistamme on alle kuusivuotiaita. Kaksi on jo koululaisia ja he tietenkin tekevät enemmän kotitöitä kuin pienemmät. Ja edelleenkin, vaikka se ei olisikaan meidän mielestämme ok, niin muita vaihtoehtoja ei nyt ole.

Lue lisää

Näkyy teidän tilanteenne olevan sitten niin patissa että mistään ei apua tule, ei voi mitään. Hassua tai ei kirjoittelen tänne vain ajatuksiani mistä sitä ylimääräistä rahaa voisi ehkä saada. En nyt niinkään ajatellut juuri teidän perhettä ja sitä kuinka kauhean vaikeaa siitäkin sitten taas tulisi. Ehkä suurin ongelmanne ei olekaan raha ja sen vähyys.
Ja kun kirjoitit olevasi lähes liikuntakyvytön, se mielestäni tarkoittaa että ehkä vaan pää ja kädet liikkuu :) Taisit hieman liioitella sairauttasi joka ei kai sairaus olekaan kun kelakaan ei sitä hyväksy.
Hyvä että miehesi jaksaa ylitöitä tehdä, ja onhan se vähän pakkokin kun on rahasta tiukkaa. Niin se meilläkin menee, töitä tehdään aina kun tarjolla.
Mutta nyt en enää tähän kommentoi, sinulla on niin torjuva asenne kaikkeen että alkaa jo vähän tunuta että jospa sairastatkin vain laiskuutta? Puolustelet ja keksit syitä miksi mikään ei onnistu. Minä en enää tekstejäsi jaksa lukea, mutta parempaa jatkoa vaan :)
Aika turhaa hommaa muutenkin täältä jotain keinoja kysellä ja sitten lytätä ne kaikki.
Sille joka väittää ettei kirpparipöytä auta mitään sanon että olet väärässä, mutta tokihan se työtä vaatii ja jos sitä ei ole valmis tekemään niin ei voi mitään. Noista pimeistä töistä sen verran että ammatti-ihminen voi ottaa 20e/h tai vaikka enemmänkin, ei kai kukaan hullu korjaa kympillä toisen autoa?!
Myös hoitomaksusta saa vapautuksen, ei siinä tarvita sossuja vaan hakemus tehdään päivähoitotoimistoon ja perustellaan siihen miksi hakee. Näin ainakin suomessa toimitaan, en tiedä missä te asutte joka väitit että ei vapautusta saa.
Juuri näin itse toimin muutama vuosi sitten kun oli tiukat ajat. Myöhemmin kun masennusta sairastin lapseni olikin yksityisessä päiväkodissa ja siellä ei vapautuksia saa, mutta kuntapuolella kylläkin.
Kaikille vaan hyvää kesän jatkoa!

maria 71 kirjoitti:

Näkyy teidän tilanteenne olevan sitten niin patissa että mistään ei apua tule, ei voi mitään. Hassua tai ei kirjoittelen tänne vain ajatuksiani mistä sitä ylimääräistä rahaa voisi ehkä saada. En nyt niinkään ajatellut juuri teidän perhettä ja sitä kuinka kauhean vaikeaa siitäkin sitten taas tulisi. Ehkä suurin ongelmanne ei olekaan raha ja sen vähyys.
Ja kun kirjoitit olevasi lähes liikuntakyvytön, se mielestäni tarkoittaa että ehkä vaan pää ja kädet liikkuu :) Taisit hieman liioitella sairauttasi joka ei kai sairaus olekaan kun kelakaan ei sitä hyväksy.
Hyvä että miehesi jaksaa ylitöitä tehdä, ja onhan se vähän pakkokin kun on rahasta tiukkaa. Niin se meilläkin menee, töitä tehdään aina kun tarjolla.
Mutta nyt en enää tähän kommentoi, sinulla on niin torjuva asenne kaikkeen että alkaa jo vähän tunuta että jospa sairastatkin vain laiskuutta? Puolustelet ja keksit syitä miksi mikään ei onnistu. Minä en enää tekstejäsi jaksa lukea, mutta parempaa jatkoa vaan :)
Aika turhaa hommaa muutenkin täältä jotain keinoja kysellä ja sitten lytätä ne kaikki.
Sille joka väittää ettei kirpparipöytä auta mitään sanon että olet väärässä, mutta tokihan se työtä vaatii ja jos sitä ei ole valmis tekemään niin ei voi mitään. Noista pimeistä töistä sen verran että ammatti-ihminen voi ottaa 20e/h tai vaikka enemmänkin, ei kai kukaan hullu korjaa kympillä toisen autoa?!
Myös hoitomaksusta saa vapautuksen, ei siinä tarvita sossuja vaan hakemus tehdään päivähoitotoimistoon ja perustellaan siihen miksi hakee. Näin ainakin suomessa toimitaan, en tiedä missä te asutte joka väitit että ei vapautusta saa.
Juuri näin itse toimin muutama vuosi sitten kun oli tiukat ajat. Myöhemmin kun masennusta sairastin lapseni olikin yksityisessä päiväkodissa ja siellä ei vapautuksia saa, mutta kuntapuolella kylläkin.
Kaikille vaan hyvää kesän jatkoa!

Lue lisää

Olen pahoillani, jos olen antanut jollekin väärän kuvan liikuntakyvystäni. Minun mielestäni se on "lähes liikuntakyvyttömyyttä", jos vaivoin pääsee vessaan omin avuin, mutta esimerkiksi keittiön pöydän ääressä ei pysty istumaan niin kauaa, että saisi syötyä siellä. Joka tapauksessa oleellista eroa ei mielestäni tee se, liikkuuko vain käsi vai jopa jalkakin, jos esimerkiksi työpaikalle pääseminen on mahdottomuus. Eikä edes se, jos sattuisi pääsemään postilaatikollekin.

En ole itse sairastanut masennusta enkä voi sitä täysin ymmärtää, mutta olen kuullut, että masentunutta ei auta kehoittaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja hoitamaan työnsä tai asiansa, koska se ei ole hänen omassa vallassaan. Niinpä olen hyvin ihmeissäni, että kuulen tuon masennuksen kokeneelta ihmiseltä, jonka pitäisi tietää, että vaikka röntgenkuvissa ei näy mitään ja veriarvotkin voivat olla ok, niin silti ei ole välttämättä työkykyinen.

Kuten sanoin, olemme painineet tämän ongelman kanssa kaksi vuotta. Sinä aikana olemme toki osanneet ihan itse luopua sellaisista menoeristä, jotka eivät ole pakollisia. (Mukaan lukien päivähoitomaksut, joita meillä toki oli silloin kun olin töissä ja joita neuvottelimme alas sitten kun näytti, että en ihan heti ole töihin palaamassa, mutta saimme selkeät laskukaavat siitä, minkä mukaan ne lasketaan ja meidän bruttotulomme ylittävät maksuvapautuksen. Mitkään sosiaaliset syyt eivät asiaan vaikuta, ainoastaan bruttotulot. Ja näin ihan Suomessa, jokainen epäilevä voi tarkastaa asian esimerkiksi kuntansa päivähoitosivuilta. Vapautuksen maksusta voi saada, mutta jos yksikin ihminen perheessä käy töissä, niin tulot ylittävät nollarajan.)

Kuten jo ensimmäisessä viestissäni mielestäni annoin ymmärtää, auton vaihtokin on ollut työn alla jo vaikka kuinka pitkään, mutta se vain ei käytännössä ole onnistunut, koska autoa koko ajan tarvitsemme. Kaikki irti lähtevä on myyty, ei ole enää televisiota tai yhtään ylimääräistä huonekalua, jotka voisivat olla jotenkin rahan arvoisia, kaikki vanhat vaatteet on myyty, jos on myydyksi saatu. Kaikki harrastevälineet on pantu kiertoon. Kaikki, mitä olemme voineet asioiden eteen tehdä, on tehty. Te kaikki arvatenkin yllättyisitte, kun tietäisitte, miten kauhean pitkälle olemme menneet siinä, että saisimme rahat jotenkin riittämään. Meillä on esimerkiksi suunniteltuna neljän viikon ruokalista kaikkine välipaloineen ja määrineen ja sitä ajatellen tehty ostoslistat joka viikolle valmiiksi. Niiden ostoslistojen mukaisesti ostamme kaikki ruuat, ei koskaan mitään listan ulkopuolelta ja jos joskus vaikka maitolasi kaatuu, niin sitten on sen verran vähemmän maitoa käytettävissä siinä kuussa.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, onko olemassa jokin instanssi, joka voisi meitä auttaa siinä, että saisimme noita lainoja järjesteltyä hieman löysemmälle maksuaikataululle. Jotain, joka vaikka takaisi lainan ja voisimme maksaa pidemmällä maksuajalla pankille tai jotain. Kun kerran luottotiedottomia ja hyvin pahasti velkaantuneita autetaan, niin onko mahdollista hakea apua silloin kun tilanne ei vielä euroissa ole huiman mahdoton ja luottotiedotkin on kunnossa, kun viimeiseen asti olemme yrittäneet itse? Ilmeisesti ei ole, tai kukaan ei osaa ainakaan neuvoa siihen. En todellakaan kaipaa kenenkään arvosteluja siitä, miten meidän lapsemme hoito järjestetään tai varsinkaan lisää rahanmenoja, kun vanhojenkaan menojen kanssa ei meinaa pärjätä. Enkä myöskään kaipaile mitään diagnooseja sairauteni laadusta Kelan lääkäreiden kaltaisilta ihmisiltä, jotka edes näkemättä osaavat mitätöidä, minua jo paljon tutkineen lääkärini työkykyarviointikyvyn.

Hätää kärsimässä kirjoitti:

Olen pahoillani, jos olen antanut jollekin väärän kuvan liikuntakyvystäni. Minun mielestäni se on "lähes liikuntakyvyttömyyttä", jos vaivoin pääsee vessaan omin avuin, mutta esimerkiksi keittiön pöydän ääressä ei pysty istumaan niin kauaa, että saisi syötyä siellä. Joka tapauksessa oleellista eroa ei mielestäni tee se, liikkuuko vain käsi vai jopa jalkakin, jos esimerkiksi työpaikalle pääseminen on mahdottomuus. Eikä edes se, jos sattuisi pääsemään postilaatikollekin.

En ole itse sairastanut masennusta enkä voi sitä täysin ymmärtää, mutta olen kuullut, että masentunutta ei auta kehoittaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja hoitamaan työnsä tai asiansa, koska se ei ole hänen omassa vallassaan. Niinpä olen hyvin ihmeissäni, että kuulen tuon masennuksen kokeneelta ihmiseltä, jonka pitäisi tietää, että vaikka röntgenkuvissa ei näy mitään ja veriarvotkin voivat olla ok, niin silti ei ole välttämättä työkykyinen.

Kuten sanoin, olemme painineet tämän ongelman kanssa kaksi vuotta. Sinä aikana olemme toki osanneet ihan itse luopua sellaisista menoeristä, jotka eivät ole pakollisia. (Mukaan lukien päivähoitomaksut, joita meillä toki oli silloin kun olin töissä ja joita neuvottelimme alas sitten kun näytti, että en ihan heti ole töihin palaamassa, mutta saimme selkeät laskukaavat siitä, minkä mukaan ne lasketaan ja meidän bruttotulomme ylittävät maksuvapautuksen. Mitkään sosiaaliset syyt eivät asiaan vaikuta, ainoastaan bruttotulot. Ja näin ihan Suomessa, jokainen epäilevä voi tarkastaa asian esimerkiksi kuntansa päivähoitosivuilta. Vapautuksen maksusta voi saada, mutta jos yksikin ihminen perheessä käy töissä, niin tulot ylittävät nollarajan.)

Kuten jo ensimmäisessä viestissäni mielestäni annoin ymmärtää, auton vaihtokin on ollut työn alla jo vaikka kuinka pitkään, mutta se vain ei käytännössä ole onnistunut, koska autoa koko ajan tarvitsemme. Kaikki irti lähtevä on myyty, ei ole enää televisiota tai yhtään ylimääräistä huonekalua, jotka voisivat olla jotenkin rahan arvoisia, kaikki vanhat vaatteet on myyty, jos on myydyksi saatu. Kaikki harrastevälineet on pantu kiertoon. Kaikki, mitä olemme voineet asioiden eteen tehdä, on tehty. Te kaikki arvatenkin yllättyisitte, kun tietäisitte, miten kauhean pitkälle olemme menneet siinä, että saisimme rahat jotenkin riittämään. Meillä on esimerkiksi suunniteltuna neljän viikon ruokalista kaikkine välipaloineen ja määrineen ja sitä ajatellen tehty ostoslistat joka viikolle valmiiksi. Niiden ostoslistojen mukaisesti ostamme kaikki ruuat, ei koskaan mitään listan ulkopuolelta ja jos joskus vaikka maitolasi kaatuu, niin sitten on sen verran vähemmän maitoa käytettävissä siinä kuussa.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, onko olemassa jokin instanssi, joka voisi meitä auttaa siinä, että saisimme noita lainoja järjesteltyä hieman löysemmälle maksuaikataululle. Jotain, joka vaikka takaisi lainan ja voisimme maksaa pidemmällä maksuajalla pankille tai jotain. Kun kerran luottotiedottomia ja hyvin pahasti velkaantuneita autetaan, niin onko mahdollista hakea apua silloin kun tilanne ei vielä euroissa ole huiman mahdoton ja luottotiedotkin on kunnossa, kun viimeiseen asti olemme yrittäneet itse? Ilmeisesti ei ole, tai kukaan ei osaa ainakaan neuvoa siihen. En todellakaan kaipaa kenenkään arvosteluja siitä, miten meidän lapsemme hoito järjestetään tai varsinkaan lisää rahanmenoja, kun vanhojenkaan menojen kanssa ei meinaa pärjätä. Enkä myöskään kaipaile mitään diagnooseja sairauteni laadusta Kelan lääkäreiden kaltaisilta ihmisiltä, jotka edes näkemättä osaavat mitätöidä, minua jo paljon tutkineen lääkärini työkykyarviointikyvyn.

Lue lisää

Mites takuusäästiö? se tosin tarkoittaa sitä, että luottotiedot menee..ja mikä taas aiheuttaa lisää vaikeuksia.
http://www.takuu-saatio.fi/ laitan tämän, vaikka oletan, että olet jo tutustunut.

Hätää kärsimässä kirjoitti:

Olen pahoillani, jos olen antanut jollekin väärän kuvan liikuntakyvystäni. Minun mielestäni se on "lähes liikuntakyvyttömyyttä", jos vaivoin pääsee vessaan omin avuin, mutta esimerkiksi keittiön pöydän ääressä ei pysty istumaan niin kauaa, että saisi syötyä siellä. Joka tapauksessa oleellista eroa ei mielestäni tee se, liikkuuko vain käsi vai jopa jalkakin, jos esimerkiksi työpaikalle pääseminen on mahdottomuus. Eikä edes se, jos sattuisi pääsemään postilaatikollekin.

En ole itse sairastanut masennusta enkä voi sitä täysin ymmärtää, mutta olen kuullut, että masentunutta ei auta kehoittaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja hoitamaan työnsä tai asiansa, koska se ei ole hänen omassa vallassaan. Niinpä olen hyvin ihmeissäni, että kuulen tuon masennuksen kokeneelta ihmiseltä, jonka pitäisi tietää, että vaikka röntgenkuvissa ei näy mitään ja veriarvotkin voivat olla ok, niin silti ei ole välttämättä työkykyinen.

Kuten sanoin, olemme painineet tämän ongelman kanssa kaksi vuotta. Sinä aikana olemme toki osanneet ihan itse luopua sellaisista menoeristä, jotka eivät ole pakollisia. (Mukaan lukien päivähoitomaksut, joita meillä toki oli silloin kun olin töissä ja joita neuvottelimme alas sitten kun näytti, että en ihan heti ole töihin palaamassa, mutta saimme selkeät laskukaavat siitä, minkä mukaan ne lasketaan ja meidän bruttotulomme ylittävät maksuvapautuksen. Mitkään sosiaaliset syyt eivät asiaan vaikuta, ainoastaan bruttotulot. Ja näin ihan Suomessa, jokainen epäilevä voi tarkastaa asian esimerkiksi kuntansa päivähoitosivuilta. Vapautuksen maksusta voi saada, mutta jos yksikin ihminen perheessä käy töissä, niin tulot ylittävät nollarajan.)

Kuten jo ensimmäisessä viestissäni mielestäni annoin ymmärtää, auton vaihtokin on ollut työn alla jo vaikka kuinka pitkään, mutta se vain ei käytännössä ole onnistunut, koska autoa koko ajan tarvitsemme. Kaikki irti lähtevä on myyty, ei ole enää televisiota tai yhtään ylimääräistä huonekalua, jotka voisivat olla jotenkin rahan arvoisia, kaikki vanhat vaatteet on myyty, jos on myydyksi saatu. Kaikki harrastevälineet on pantu kiertoon. Kaikki, mitä olemme voineet asioiden eteen tehdä, on tehty. Te kaikki arvatenkin yllättyisitte, kun tietäisitte, miten kauhean pitkälle olemme menneet siinä, että saisimme rahat jotenkin riittämään. Meillä on esimerkiksi suunniteltuna neljän viikon ruokalista kaikkine välipaloineen ja määrineen ja sitä ajatellen tehty ostoslistat joka viikolle valmiiksi. Niiden ostoslistojen mukaisesti ostamme kaikki ruuat, ei koskaan mitään listan ulkopuolelta ja jos joskus vaikka maitolasi kaatuu, niin sitten on sen verran vähemmän maitoa käytettävissä siinä kuussa.

Tarkoitukseni oli lähinnä kysyä, onko olemassa jokin instanssi, joka voisi meitä auttaa siinä, että saisimme noita lainoja järjesteltyä hieman löysemmälle maksuaikataululle. Jotain, joka vaikka takaisi lainan ja voisimme maksaa pidemmällä maksuajalla pankille tai jotain. Kun kerran luottotiedottomia ja hyvin pahasti velkaantuneita autetaan, niin onko mahdollista hakea apua silloin kun tilanne ei vielä euroissa ole huiman mahdoton ja luottotiedotkin on kunnossa, kun viimeiseen asti olemme yrittäneet itse? Ilmeisesti ei ole, tai kukaan ei osaa ainakaan neuvoa siihen. En todellakaan kaipaa kenenkään arvosteluja siitä, miten meidän lapsemme hoito järjestetään tai varsinkaan lisää rahanmenoja, kun vanhojenkaan menojen kanssa ei meinaa pärjätä. Enkä myöskään kaipaile mitään diagnooseja sairauteni laadusta Kelan lääkäreiden kaltaisilta ihmisiltä, jotka edes näkemättä osaavat mitätöidä, minua jo paljon tutkineen lääkärini työkykyarviointikyvyn.

Lue lisää

No sori kun kuitenkin kirjoitan vielä. Olen huomannut että tänne nettiin on vaikea kirjoittaa todellisia ajatuksiaan siten että lukija aina ymmärtäisi ne niin kuin on tarkoitettu :) Oma mielentilakin vaikuttaa kirjoituksen sävyyn...
Mutta tuohon että pitääkö odottaa että luottotiedot menee ennekuin apua saa... valitettavasti juuri näin se asia on! Olen monen kohtaloa seurannut ja huomannut että näin se vaan menee.
En ymmärrä miksi suomessa ajetaan ihmisiä ulosottovelkaisiksi, en tajua mitä hyötyä siitä yhteiskunnalle on!
Maksusuunnitelmat lyödään kaikki alas, sossu ei ota velkoja huomioon jne. Odotetaan vaan että uo:n kautta varmasti saatavat saadaan. No varmasti saatavat saadaankin mutta mutta millä kustannuksella? Köyhä ihminen joutuu maksamaan aina vaan enemmän ja enemmän :(
Tästä joutuu maksamaan koko perhe, lapset ensisijassa, se ei ole oikein! Niin kauan kun ihmisellä on halua velkansa maksaa vaikka sitten pitkällä maksuajalla niin sen pitäisi olla mahdollista!
Mutta se ei ole, paitsi jos saa pankista lainan, silloin ehkä onnistuu...
Joo sairastamisesta, olen minäkin tuon läpi käynyt: erikoslääkäri, itse asiassa kyseisen toimiston korkein lääkäri minulle kirjoitti väliaikaisen (puoli vuotta) eläkkeen sairaustodistuksen, millä tuloksella: KELA:n asiantuntijat totesivat että olen täysin työkykyinen... No siitä on jo pitkään ja onneksi löytyi muu keino kuntouttaa itseään ja josta sai jopa rahaa.
Mutta kyllä kyyniseksi vetää nää karvaat kokemukset niin velka-kuin sairausasioissa.
Enkä nyt sitä hoitoasiaa sillain tarkoittanut arvosteluna, sain vaan ehkä sitten väärän käsityksen. Mutta totta on sekin että jos on tosi tiukkaa niin helpottaa se että lapsi saa hoidossa ruuat jne. Meillä tämä oli täyttä totta kymmenen vuotta sitten ja vapautus hoitomaksuista saatiin vaikka toinen oli töissä, että näin se toimi ainakin täällä pikku kaupungissa :)
Tsemppii :)

Saatpa sen kuulostamaan niin helpolta. Minun työpaikkani sijaitsee "keskellä ei mitään". Eli siellä ei ole asuntoja, ei julkisia liikenneyhteyksiä, ei lasten hoitopaikkoja eikä töitä toisella puolisolle noin 20 km säteellä, jos ei samaan puljuun päädy. Ja se on ISO firma, joka työllistää satoja ihmisiä. Eli siellä ei voisi oikeasti työskennellä kukaan, jos kaikki pitäisi ottaa niin varman päälle.

Viiden lapsen hankkiminen on riski, vaikka tulot olisivat miten suuret tahansa. Samoin on yhden lapsen. Ongelmiahan ei ole niin kauan, kun ne tulot ovat riittävät, mutta kun koskaan et voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Jos taas ei hanki lapsia, niin sekin on riski. Kuka huolehtii sitten vanhana, kun yhteiskunnan apuun ei voi luottaa nytkään eikä tilanne taatusti ole paranemassa? Ja jos "kukaan" ei hanki lapsia, niin sitä suurempi riski se on, koska silloin ainut toive siedettävästä vanhuudesta on se, että pysyy terveenä ja työkykyisenä niin kauan kuin elää. Erittäin suuri riski on myös se, ettei uskalla koskaan elää normaalia, asianmukaista elämää kaikkien riskien pelossa, sillä kohta pääsee koristamaan itsemurhatilastoja.