Juttelimme jos jonkinlaista, ja muutama hyvä tilaisuuskin olisi ollut. Olisin halunnut kertoa, mutta en vain pystynyt. Aihe näköjään on kuitenkin liian vaikea, menen ihan puihin tai suuni alkaa juttelemaan ihan vääriä asioita. Jospa tästä arvaisit, että minä tämän kirjoitan. Olet lumoava, suloinen, saat minut ihan sekaisin :)
Sinulle... anteeksi. En saanut sanaa suustani.
oletko ihminen
6369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Milloin tuo tapahtui? Ne hyvät tilaisuudet? En voi arvat eikä kukaan muukaan. Meitä on täällä "kieli pitkällä" useampia odottamassa sen oman kullannupun kirjoitusta. Kantsii varmaan kirjoittaa hänelle, jos puhuminen on vaikeaa.
Teettääkö raskaushormonit oikeasti tuollaista? Jatkuvalla syötöllä samansisältöisiä viestejä "ei kenellekään".
No me ei kummatkaan olla saatu suutamme auki. Mutta kyllä minä hänen tunteensa tiedän. Tavallaan tykkään juuri siitä tavasta miten hän ne ilmaisee, olen aivan otettu ;) Voi kun hän ei syyllistäisi itseään liikaa. Sydämiä hänelle.
sulla, kuten ap:lla ei ole mitään olemassa, vain hetken kohautus maustettuna -juuri hänelle- paljastetuilla viesteillä, joissa ei ole mitään sisältöä. Ajanviettonsa kullakin, huolestuttaa vain se, mihin pisteeseen itsensä ajavat, kun ei rupea tulemaan -juuri hänelle- kirjoitettuihin viesteihin mitään vastauksia, sen enempää netissä kuin irl. Sen jälkeen, syyttävistä ja jopa vihamielisistä sävyistä voi päätellä kaiken sen onttouden, mitä yritetään alentavan lepertelyn nimissä peitellä.
"Söpöläiselle": Mutta tunnetko itse ollenkaan samoin? Vai nautitko vain toisen ihastuksesta? Tarvitseeko tilanteen liikkua mielestäsi mihinkään suuntaan, vai onko näin hyvä? Haluaisitko puhua asiasta ollenkaan? Täällä kärvistellään vuoksesi, enkä tiedä mitä haluaisin :( Välillä pelkään koko ystävyytemme puolesta.
Joskus ajattelen, että en voi olla enää missään tekemisissä kanssasi, sillä a)tulen hulluksi ja b)tunnen huijaavani sinua olevani ystäväsi ja kuitenkin tunnen enemmän. Mutta aina joka kerta kun näemme, olen taas uudestaan koukussa. Vaikka kuinka päättäisin toisin!
Ja tärkein kysymys, mikä on se tapa, jota kuvasit "Tavallaan tykkään juuri siitä tavasta miten hän ne ilmaisee, olen aivan otettu ;)", mitä se käytännössä tarkoittaa?
Tuntuuko susta että haluaisit kertoa? Et huijaa ketään, vaikka tilanne jatkuisi samanlaisena. Mutta jos ajattelet että puhuminen helpottaisi niin sit on parempi puhua, vaikka se jännittäisi ensin. Ei kukaan pidä rehellisyyttä pahana.