Kuinka usein käy niin, että chat-nicki, jonka kanssa olet muutaman kerran jutellut niitä näitä ja siinä sivussa paljastanut jotain itsestäsi (paikkakuntaa, alaa, jolla työskentelet, ikää, perhesuhteita, harrastuksia - siis aika yleisiä asioita) jäljittää oikean henkilöllisyyden?
Onko tämä tällainen jäljittäminen yleistä vai erittäin yleistä?
Miten suhtaudutte jäljittäjään? Onko häntä syytä pelätä vai uskaltaako hänet jättää omaan arvottomuuteensa?
Te, joille on käynyt näin, miten olette selvinneet tilanteesta?
27 Vastausta
25 894 Lukukertaa
Olen kerran jäljittänyt
naisen, joka esiintyi helsinkiläisenä lääkärinä. Tapasimmekin kerran ja söimme yhdessä lounaan. Sama "lääkäri"-filmi jatkui myöskin tapaamisella.Typerä akka luuli, että vanha kettu syö myrkkyä ja uskoo kaiken paskan. Vaan kun ei syönyt - otti selvää ja antoi "hieman" palautetta valehtelevalle kusipäälle. Vastalahjana pientä uhkausta paljastaa naisesta tiettyjä tietoja hänelle kiusallisille henkilöille.
Mutta aiemminkin on todettu, että sätti on täynnä valehtelevia naisia.
Olet itse siis
salapoliisinainenko?Olen
salapoliisimies, joka halusi kurillaan testata, millainen on ns. sättitreffi ilman tarkoitusta kaataa toinen sukupuoli selälleen alle puolessa tunnissa.Vastaan tuli korkeahkossa asemassa olevan liikemiehen vaimo, joka halusi jostain syystä esittää "lääkäriä".
Selvitin asian perästä käsin.
syy
Olisiko ollut mahdollista, että kyseinen nainen halusi vain itsekin"olla"jotain, eikä vain haahuilla menestyvän miehen varjossa? Itselle tulee ihan lähipiiristä pari samankaltaista tapausta mieleen. Huono itsetunto/häpeä siitä, kun minä en ole mitään.sitä tapahtuu:(
Itse näin "hiljaisena" ihmisenä tuli joskus taannoin kerrottua itsestään pari ylimääräistä faktaa. Sillä seurauksella, että toisen kanssa jouduin turvautumaan poliisin apuun ja sain miehelle lähestymiskiellon.Toisen kanssa selvisin puhumalla ja entinen miesystävä piti "puhuttelun".
Kyllä tuota tapahtuu ja oikeastaan siitä saa syyttää vain itseään.
Toisaalta, jos tutustut mukavaan ihmiseen ja olet tuntenut muutaman kuukauden"jollain tasolla", et osaa edes ajatella, että hänestä myöhemmässä vaiheessa saat riesan.
Terve varovaisuus on paikallaan.:)
*on itse kertakaikkisen varomaton*:)
syytä pelätä
Ensimmäisen tapauksen kanssa jouduin todella pelkäämään. Käytös muuttui pelottavaksi ja kaikin tavoin uhkaavaksi.Poliisin puoleen kääntyminen oli ainoa järkevä vaihtoehto.Netti tai mikä paikka vaan
Varovaisuus on paikallaan. On aika tylsää sanoa jollekkin, että esim. älä kulje tuon puiston poikki illalla, koska se on vaarallista. Tottakai varoitat ystävääsi, mutta ajatuksena, että et voi tehdä ja toteuttaa perusoikeuksiasi, koska se on vaarallista..aivan
Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna.:)Vaikka olet kuinka varustettu terveillä vaistoilla, voit tehdä arviointivirheen. Kuka tahansa omiin vaistoihinsa luottava voi joutua tilanteesseen, missä vastapuoli on ollut loistava näyttelijä. :)
Niin, pitäisikö pelätä joka kerta, kun antaa esim. puhelinnumeronsa ihastuttavalle ihmiselle?
Niinpä
Sepäs siinä just onkin. Koska itse haluaa olla luottamuksen arvoinen, niin kertoo asioitaan ja antaa just numeronsa yms. Sit toinen käyttää niitä väärin. Vois ottaa pikkuisen paddiin.aina jaloilleen
Ottaa paddiin oli omalla kohdalla lievä ilmaisu. Prosessi oli pitkä ja kaikin puolin inhottava. Siihen aikaan lähestymiskieltoa ei saanut niin nopeasti, kun nykyään. Meni useampi kuukausi, ennen kuin nukuin yksin. Joku jäi aina yöksi, tai menin itse jonkun luoa. Tommonen poikii aina niitä lieveilmiöitä.Toisaalta, olen kai kun kissa ja putoan aina jaloilleni. Nykyään annan numeroni, mutta nyt pidän sen salaisena. Työkännykät on erikseen ja niiden numeroa en anna kenellekään. Läksyn oppii, kun kokemus on riittävän rankka ja onneksi on vaihtoehtoja. Osoitetta nyt ei luulisi kenenkään antavan.
Niin, sanotaanhan sitä, ettei mikään tee niin kipeää kuin luottaa väärään ihmiseen. En tarkoita nyt mitään rakastumista, vaan todellista luottamista.
Minullekin kävi niin :(
Ikävä kyllä tuota on sattunut aika monelle.Halutessaan ihmisen pystyy jäljittämään niin kovin pienistä faktoista.
Minulle kävi niin, että juttelin paljon tyypin kanssa, jota pidin ihan normaalina ja luotettavana. En koskaan kertonut hänelle mitään todella henkilökohtaista, mutta kerroin kyllä ikäni, paikkakuntani, lasten lukumäärän sekä muita pikkufaktoja, joilla en kuvitellut olevan sen enempää merkitystä.
Valitettavasti vain olin niin kovin sinisilmäinen :( Noita faktoja hyväksikäyttäen hän yhtäkkiä tiesi sukunimeni, sähköpostiosoitteeni ja kun kysyin, miten hän ne on saanut selville, hän vastasi salaperäisesti käyttäneensä salapoliisitaitojaan.
Minä todella säikähdin. Vielä asia ei ole edennyt tuota pidemmälle ja totisesti toivon, etten joudu turvautumaan poliisiin. Sillä sen teen, jos hän jotenkin uhkailee minua.
Olen sättinyt vuosikausia ja tämä oli ensimmänen kerta, kun minulle kävi näin. Olen aina ollut hyvin avoin ja rehellinen, ilmiselvästi liian sinisilmäinen ja puhelias.
Kestää varmasti jonkun aikaa, ennenkuin uskallan taas luottaa keneenkään tuolla sätissä. Vain muutama vanha moneen kertaan luotettavaksi koettu ystävä on enää luottamukseni arvoinen. Uudet joutuvat luultavasti niin tarkkaan syyniin, että heidän kiinnostuksensa minua ja ystävyyttäni kohtaan ehtii hyvin hiipua ennen kuin olen varma siitä, etteivät he ole hörhöjä selkäänpuukottajia.
Ikävää tosielämää se on. Terve maalaisjärki ei näemmä riitä - on oltava superhypermegavarovainen :(
kuule
Jos olet jonkun mielestä mukava ja tutustumisen arvoinen ei hän heitä hanskoja tiskiin.Fiksu mies ymmärtää ihan varmasti varovaisuutesi ja on valmis hieman odottelemaan.
sama molemmille
Kun ei kerro enempää toiselle kuin saa tietää , niin on yleensä rehellisen ihmisen kanssa tekemisissä.Mutta se koukuttaminen voi tyrehdyttää yhteydenpidon , koska ei voi paljastaa liikaa.
Mielestäni mielenkiintoisen naisen kanssa yhteyden pidon voin lopettaa , jos tulee epäilys luotettavuudestani.
Syynä se , että oman jauhopussin sisällön mukaan arvioidaan toisia.
fiksua
Puhut kauhun tasapainosta. :)Olen kanssasi samaa mieltä ja mitä tuohon koukkuttamiseen tulee, jokin raja pitää olla.
"syynä se, että oman jauhopussin sisällön mukaan arvioidaan toisia"tuo käsitys on hyvin yleinen ja looginenkin, mutta asia ei ole aina ihan noin mustavalkoinen. Ymmärrän pointtisi ilman muuta.
Tietysti se on loukkaavaa
Minua on täällä ajettu takaa oikein kunnolla, syytä en tiedä mutta kai siihen jokin hyvä syy on ollut?Minusta kyseinen teko on törkeä, epämoraalinen ja ilmeisen laiton (en ole tehnyt MITÄÄN, siis MITÄÄN!) mikä olisi voinut kyseiseen jahtaamiseen johtaa.
Jäjittäjälleni sanoisin tässä ja nyt; älä ikinä kuvittelkaan saavasi tekoasi anteeksi, olen ja pysyn vihaisena siihen päivään saakka, kun olet henkilökohtaisesti pyytänyt anteeksi.
Ja jos anteeksipyyntöä ei tule, maailmantappiin saakka.
Vai niin
Olettte te sitten outoja. jumalauta kulkekaa pussi päässä kadulla et kukaan ei vaan jäljitä teitä naaman perusteella. Ja toi simanainen on taatusti joku oikeasti läski ihminen jolla ei ole elämää...sen ny näkee noista sen viesteistä...eikä kyllä tolla jermullakaan kaikki pullot korissa ole. Vissiin jotain surullisia tapauksia joilla ei ole elämääJäitä hattuun
Jos käy niin hullusti, että oikea henkilöllisyys paljastuu, ei kannata tehdä siitä kovin suurta numeroa. Eikä ainakaan käydä haukkumaan sen selvittänyttä henkilöä. Koska jos joku näkee sellaisen vaivan, hän ei varmaan ole ihan mukavinta seuraa. Kannattaa jutella mukavia ja koettaa saada tyyppi kyllästymään. Esim. jos hän suhtautuu negatiivisesti politiikkaan, voi kertoa että tuli pyydetyksi kunnallispolitiikkaan kun nuorena tuli toimittua aktiivisesti sen ja sen puolueen laitamilla. tms. vahingossa paljastaa itsestään epäviehättäviä piirteitä.Jos tyyppi rupeaa hankalaksi, niin silloin tulee turvautua poliisiin.
Varminta on se, ettei kerro mitään täsmällisiä tietoja itsestään. Jos keskustelukumppani tivaa jotain yksityiskohtaa, voi pahoitella ja sanoa, että on ottanut tavakseen olla ylivarovainen netissä, vaikka toinen vaikuttaisikin luotettavalta. (Ja sekopäät vaikuttaa hyvin usein tosi luotettavilta!!) Jos keskustelukumppani ei sitä hyväksy ja ottaa sen itseensä kohdistuvana arvosteluna, niin kuka niin herkkänahkaisen kanssa jaksaisi jutellakaan?
Itse olen kerran jäljittänyt juttukaverini juttujen perusteella. Hän oli kovin avoin ja herttainen ja ei uskonut mihinkään pahaan netistä. Ja sanoi että anonyymejähän täällä ollaan. Sanoin että ei kannata olla ihan noin hyväuskoinen ja sanoin, että olet jo nyt kertonut niin paljon kaikkea, että sinut voisi sen perusteella tunnistaa. Ja näin tein. Toivon mukaan hän on sen jälkeen ollut varovaisempi. Minä painoin nimen unhoon. Toisaalta oli opettavaista itsellekin katsoa kuinka vähin tiedoin se onnistui ihan amatööriltäkin.
Koettu on !
Mitä tulee mieleen, kun olet menossa chattailemaan Kirkkocafeen? että siellä on ihmisiä, jotka ovat edes jnkvern uskosta kiinnostuneita ?Ehei, totuus on , että paikka pullistelee friikkejä, jotka kehuvat olevansa ateisteja, satanisteja, skitsoja, ym.
Sefua ei ole, ja solvaus on lievä ilmaus, kun joutuu jonkun kynsiin.
Mitä tulee siihen, kannattaako luottaa toisen ilmoittamaan ammattiin, statukseen, paikkakuntaan jne.
kannattaa aina ajatella, että harva meistä on tyytyväinen itseensä ja asemaansa.
Jos vakavampaa suhdetta ei ole tulossa, ei ole tekijälle väliä, miten paljon kusettaa ja millä tavalla.
Eräskin Golden, kehui olevansa lääkäri, mutta täysin paskaa puhui, ei tiennyt edes perustermejä.. tosi alkeellista.
Jos joku asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti sitä on.
Ja joo, kyllä pystytään vaikkapa koneellesi tunkeutumaan chatin kautta , jos servu esim. kaatuu, ja sulla tietoturva huonossa hapessa. Näinhän käy joskus kaikille.
Kehotan varovaisuuteen, täällä harva on oikeasti sitä ,mitä kertoo olevansa.
Tai yksikin hyväkäs, joka sanoi olevansa lasten asialla, kävi ilmi, että poika kasvattaa partaa, ja että lapsenpiikaa tarvitseekin lähinnä tämä yh.isä ja lähinnä itselleen.
sättäilystä
Olin sättäilly jo muutaman vuoden ja tutustunut virtuaalisesti muutamiin mukaviin ihmisiin. En kuitenkaan halunnut paljastaa itsestäni esim. kotipaikkakuntaani koska halusin näiden ihmisten pysyvän ns. sättituttavuuksina. Ei ollut koskaan aikomusta tavata heitä livenä. Keskustelimme myös sillointällöin messengerin välityksellä ja vaihdoimme kuulumisia. Minulla on normaali perhe-elämä, lapsia ja avomies. Sättäilin lähinnä kuluttaaksni silloin tällöin aikaani.Kerran sitten eräs sättituttavuuksistani alkoi vihjailla minulle olevansa minuun ihastunut. Aluksi en ottanut sitä vakavasti vaan sivuutin asian. Sama toistui muutamia kertoja. Yhtäkkiiä hän kertoi minulle tietävänsä minusta asioita, kertoi paikkakunnan jossa asuin yms. pelottavaa. Lakkasin pitämästä häneen yhteyttä, poistin mesestä yms. Pari tekstariakin sain..kummallista koska minulla on salainen puhelinnumero. Luultavasti hän oli saanut sen toiselta naispuolislta sättituttavaltani jonka kanssa olin vaihtanut kuulumisia myös puhelimitse.
Tästä kaikesta on jo aikaa..mutta kohdaltani sättäilyt jäivät ja keskityn live-elämääni joka muuten on paljon mukavampaa kuin se virtuaalipaska :) Hyvää kevättä kaikille..myös sättäreille.
Naisille ongelma
Itse olen chatissa kertonut itsestäni oikeat tiedot, mutta kuitenkin niin, että vastapuoli (eli nainen) ei saisi selville henkilöllisyyttäni. Sen sijaan nainen yleensä kertoo itsestään helposti liian paljon asioita. Siten hänen oikea nimensä on helppo jäljittää niiden tietojen perusteella mitä hän itse kertoi. Kymmenestä naisesta kahdeksan teki näin. Kerroin kyllä heille, ettei kaikkia tietoja kannattaisi helposti kertoa. Eräs heistä kertoikin minulle, että joku mies oli piinannut häntä ja jopa soitellut hänelle työpaikalle, vaikkei koskaan ollut antanut mitään numeroita. Eräs biologiaa lukenut tohtorineito käytti itsestään chatissa nimimerkkiä, mutta hän jostain kumman syystä antoi työpaikkansa sähköpostiosoitteen. Kyllähän sillä oikean nimen sai helposti selville. Hän vielä kaiken lisäksi käyttäytyi loppuaikoina chatissa loukkaavasti, jonka takia olisin voinut helposti kostaa hänelle vastaavasti.No voisin toki sitten arvostaa niitä kahta naista, jotka ymmärsivät käyttää koko ajan nimimerkkiä, eivätkä paljastaneet itsestään liikaa.
elävä esimerkki !
juuri tuollainen "ihminen" on vaarallinen.Narsistinen, itseään täynnä oleva mies, jolla liian vähän tekemistä. Tai vinksahtanut nurinpäin jokunen nappula siellä yläkerrassa.
ja se kuuluisa puute...
Mietin tässä, että mitenkähän tosissaan kannattaa ottaa ilmoitetut ammatit, miksi ylipäänsä on niin tärkeää, mitä teet ? eikö tavikset kelpaa ?
..ja hän sitten voisi toki arvostaa niitä kahta naista, jotka ymmärsivät käyttää nimimerkkiä. Eiköhän tämä henkilö itsekin ole sellaista käyttänyt ? vaiko oikein omalla nimellä on ollut liikkeellä, josta käsin sitten muita halveksii ???
Saalistaja.
Näitä varokaa !
Mitä ihmeen näitä varokaa?
Siis mitä ihmeen näitä varokaa. Eihän tuo edellinen miesnimimerkki edes tehnyt mitään pahaa noille naisille vaan hän kertoi mitä muut miehet olivat tehneet joillekin naisille. Sinä nyt nimittelit ihan väärää ihmistä. Onhan tuo nyt helppo juttu jäljittää tyhmiä naisia, jos he tietojaan avoimesti kertoilevat. Lisäksi jotkut naiset kertovat vieläpä kavereistaan tietoja avoimesti. Ja niinhän todellakin on, että fiksut naiset joukosta erottuvat. Miksi antaa virallista sähköpostiosoitetta kun on olemassa salaisiakin.6.vuotta sätälly
Olen pyörinyt säteissä kuusi vuotta ja vain kuluttanut aikaani.Tänä aikana en,koskaan ole kertonut omaa nimeä,osoitetta,puhelita tms.Juttelu sujuu aivan hyvin näinkin!Mikä ihmeen tarve on naisella jakaa kaikki tietonsa?Tosin yhdessä sätissä on tyyppi joka tunkee frofiiliin nimensä,osoitteensa,lapsensa nimen,työpaikkansa,ei kyllä herätä varmaan kovin luottamusta??
Edellämainittu mieshenkilö, joka kertoo olevansa lääkäri, älkää hyvä ihme uskoko. Kuulemma on Pasilassa töissä lääkärikeskuksessa, tarkistin, ei tunneta.
Jos on sama tyyppi, kenet tapasin, kertoi, ettei aio pitää yhtäkään naista yli 15:n vuoteen, vaan vaihtaa ennenkuin akka rupsahtaa.
Itse oli pulskassa kunnossa oleva, tukeva ukkomies, jolla epäsiisti parta, vaaleat hiukset siellä, missä hiuksia vielä oli.
Kehuskeli koko ajan saavutuksillaan, ja kun loppujen lopuksi huomasi, ettei meriitti riitä mulle, vaan olen ihmisen, en hänen tietämyksensä perässä, totesi mut tietävämmäksi kuin mitä itse koki olevansa, kiinnostus lopahti siihen.
Olen sekä lääketieteen että biologian tieteenalan koulutuksen saanut nainen, joka hakee kumppania, ei pelkkää panoseuraa.
Olen ammattini huomannut lähinnä kanssakäymisen esteeksi.
Siispä nykyisin pitäydyn vain siinä, mitä olen siviilissä, enkä kerro ammattiani, edes kysyttäessä.
Jos jotain vakavampaa on kehkeytymässä, kerron vasta kun sen koen aiheelliseksi.
Tilipussiani ei kannata kenenkään havitella, sillä tutkimuksen parissa ei paljon rahaa tule.
Luonnollisesti aivan toinen asia on, jos sattuu asumaan jollain pienemmällä paikkakunnalla ja nimikin on vähän harvinaisempi.