Puhuttelunimi/kutsumanimi!!!

Kutsumanimen voi ja saa poimia annetuista nimistä, kutsumanimen ei tarvitse olla se ensimmäinen rimpsussa. Suomen kielessä toimii ns. viskurilaki: Mari Helena, Pekka Johannes on parempi ja sointuvampi järjestys kuin Helena Mari, Johannes Pekka.
Itselläni vaihdettiin toinen nimi kutsumanimeksi kouluun mennessä ja hyvä niin! Toisen nimen käytöstä ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa, ei esimerkiksi passintarkastuksissa tai matkalippujen kanssa. Joskus saatetaan esim. lääkärin vastaanotolla kutsua etunimellä, mutta onhan sekin minun nimeni. (Aina en vain meinaa huomata vastata kutsuun ;) )Yleensä mainitsen toisen nimen käytöstä ja seuraavalla kerralla jo meneekin oikein. Ystävilläni on myös paljon "kakkosia" ja "kolmosia" käytössä, enkä heiltäkään ole kuullut ongelmista, joten olen hyvin hämmästynyt kannanotostasi.

Sama täällä. Vanhempani antoivat minulle kolme nimeä, joista toinen vaihdettiin "viralliseen" käyttöön juurikin kouluun mennessä. Tämä siksi, että suvussani on ollut perinteenä antaa ensimmäiselle lapselle ensimmäiseksi nimeksi tietty suvussa kulkeva nimi, ja toiseksi nimeksi sitten se, jolla lasta halutaan kutsuttavan. Vanhempani eivät halunneet perustella isovanhemmilleni poikkeusta perinteestä.

Koska itse olin tottunut jo kutsumanimeeni, oli ihan ok, että minut myös esiteltiin siitä eteenpäin kutsumanimelläni.

Ikinä ei minullakaan ole ollut mitään ongelmaa asian suhteen... Kaiken lisäksi hassulta tuntuu kommenttisi " tiedätäänpähän se, että moitteet tulee ihmisiltä, joilla ei ole mitään kokemusta ko. asiasta", koska eiköhän juuri minulla ja edellisellä kommentoijalla ole sitä "ensikädentietoa" asiasta? Mistäpä sinun tietosi asiasta mahtavat olla peräisin?

Aleksandra Mia Marialle vastaukseksi: Mistä minun tietoni ovat peräisin? Ne ovat peräisin paitsi, omastani, sekä kohtalotovereideni useamman vuoden (täysi-ikäisyyden) kokemuksesta.

Viestistäsi voi päätellä vain sen, että olet sen verran nuori, ettei sinulla ole vielä kokemusta aikuisen elämästä ja oikeista byrokratian rattaista. Eihän sillä puhuttelunimellä nyt mitään merkitystä ole ikäisellesi 15-vuotiaalle teinille, jonka ainoa virallinen kanssakäyminen tapuhtuu koulun kanssa.

Voin vain sanoa, että muuttuu ääni kellossa kun sinulekkin tulee täysi-ikäisyys viisariin ja rupeat olemaan tekemisissä muidenkin viranomaisten, kuin koulun kanssa.

Ennen kuin seuraavan kerran vastaat tähän kommettiin, niin vaivaudu kirjoittamaan googleen hakusana esim: "toinen nimi puhuttelunimenä tms." Niin saat tietoa vähän muidenkin kohtalotovereiden mielipiteistä.

En kiistä etteikö toinen nimi puhuttelunimenä toimisi. Käytännössä se vain aiheuttaa nyky-yhteiskunnassa aivan liikaa ja täysin turhaa päänvaivaa. Teoria ja käytäntö kun eivät vain valitettavasti aina kohtaa.

Ällistyneelle tiedoksi, että olen lähemmäs kolmekymppinen akateemisesti koulutettu nainen, eikä minulla tosiaankaan ole koskaan ollut ongelmaa tämän edellämainitun asian suhteen. En vain voi käsittää, miten joku voi ottaa stressiä tällaisesta asiasta...

Kovasti kiinnostaisi tietää, mistä päättelit minun olevan lähes 15-vuotta ikäistäni nuorempi? Vai onko kenties niin, että tietyillä henkilöillä vain sattuu olemaan tarve latistaa omista mielipiteistä poikkeavat mielipiteet "teinien mussutukseksi", jotta oma ääni kantaisi kauemmas?

Meidän lapsilla on kaikilla toinen nimi kutsumanimi (Reetta, Raakel, Riina ja Risto). Se on sukuperinne myös, mutta myös helpotus, sillä heidän etunimensä ovat pienen lapsen vaikeampi lausua. ( Viktoria, Veronika, Filippa ja Benjam). Nyt juuri syntyneet kaksoset saavat nimen myös saman kaavan mukaan. Lapset ovat kaikki alle kouluikäisiä, mutta kun kaksoset menevät ensi vuonna kouluun, niin he käyttävät Reetta ja Raakel-nimiään, koska kaikki tuntevat heidät niillä nimillä.

Musta taas on sillälailla, että helpoin nimi pitää antaa kutsumanimeksi!!!!!!!!!!!!!

mun mielestä taas sarjanumero riittää vallan mainiosti.