Suomen rykmentit ja Ruotsin

useassa vaiheessa 1617-1629. Ruotsi oli jo suurvalta, vaikka väkiluku ja varallisuus eivät aseman vaatimuksia vastanneet.

Suomen alueelta asetettiin jalkaväkeä jo noin 6 500 miestä. Upseerit olivat pääasiassa ulkomaisia palkkasotureita, mutta myös kotimaisia ja ruotsalaisia alkoi löytyä. Maakuntarykmentiti alkoivat jo muotoutua tosin vielä komentajien nimillä.

Ratsuväkeä oli yli 3 000, ruotsalaisia samaan aikaan 2 300. Suomalaisia oli siis 60 %. Syynä oli sem että täällä oli enemmän vapaita talonpoikaistaloja, kun Ruotsissa tilojen enemmistö oli jo rälssimaana aatelisilla.
Laivamiehiä asetettiin 400. Määrä kasvoi myöhemmin yli 1 000:een,
Tykkiväkeä oli aluksi yksi sadan miehn komppania, mutta sodan aikana perustettiin lisää.
Sotaväen määrä olisi siis vastannut 150 000 miehen vakinaista armeijaa nykypäivänä.

Ruotsi taisteli viimeiseen suomalaiseen Hakkapeliittaan ja teki rauhan vain sotiakseen hetken päästä uudestaan ja uudestaan...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8751830

http://roskanpoimija.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/01/ruotsi-taisteli-viimeiseen-suomalaiseen/

Loppuun vielä tällainen "ponnistus"!

POHJAN PRIKAATIN PERINNEJOUKOT

http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/Perinnejoukot.htm

Prikaatin perinnejoukot ovat runsaan 400 vuoden aikana käyneet noin 100 taistelua. Taisteluita, joihin Pohjan Prikaatin perinnejoukot ovat osallistuneet on listattuna taulukossa.

Pohjan Prikaatin perinnejoukkojen taistelut

http://www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/taistelut.htm

Suomen väkiluku laski 1600-1700-luvuilla. Olisiko suurin syy ollut siinä, että Ruotsi tarvitsi omiin sotiinsa kaikki suomalaiset parhaassa iässä olevat siitoskykyiset miehet? Ruotsissa väkiluku lisääntyi samoin kuin muissakin maissa mutta Suomessa todella hitaasti.

Sodat aiheutti valtavat tappiot ja Suomen väkiluku nousi yli miljoonaan vasta 1800 -luvun alussa.

Ruotsi taisteli viimeiseen suomalaiseen

http://roskanpoimija.blogit.uusisuomi.fi/2009/03/01/ruotsi-taisteli-viimeiseen-suomalaiseen/

Suomen väkiluku ylitti hetkessä miljoonan rajan. Ei mennyt kuin kymmenen vuotta kun valta vaihtui.

Ruotsin aikana kaikki asiat oli niin huonosti, että väestön kasvukin oli kituliasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6

1810 863 300 3.7%
1820 1 177 500 36.4%

Tuo 36.4% on enennäkemätön kasvu ottaen huomioon 1808-09 sodan ja sen aikana kuolleet ja maasta karanneet ruotsalaiset.

Uutiset, 3.11.2005
Kustaa II Aadolf ja ruotsalaisuuden päivä 6.11.

http://www.finnland.de/public/default.aspx?contentid=120505&contentlan=1&culture=fi-FI

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini
SUOMEN PÄÄKONSULAATTI, Hampuri

>>Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Suomen uhrit 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan suurin piirtein yhtä suuriksi kuin jatkosodassa 300 vuotta myöhemmin: 50 000 – 60 000 mieheen. Suomi piti aseissa miesmäärää, joka tänään merkitsisi asukaslukuun suhteutettuna arviolta 200 000 – 300 000 sotilaan kenttäarmeijaa. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.

Hakkapeliitan "salaine ase":

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1816833

Pähkinäsaaren rauhan raja ei alkanut Kymijoesta vaan Rajajoesta (Kannakselta).

Kaarle XII ei sotinut enää 1800-luvulla. Ei edes 1740-luvulla.

1626-1629 oli enimmäkseen pikku kahakointia. Suomalainen ratsuväki osoittautui erityisen armottomiksi sotilaiksi. Armeijassa oli 12 000 miestä, josta suomalaisia oli 2 700, pääasiassa ratsuväkeä.

Altmarkin rauhan jälkeen Ruotsi hallitsi lähes koko Itämerta aivan etelärannikkoa ja Tanskaa lukuunottamatta.

osallistuivat ensimmäisinä suomalaisina 1618 alkaneeseen Saksan sotaan, joka tunnetaan 30-vuotisena. He auttoivat Wallensteinin piirittämää Stalsundin kaupunkia suomalaisen amitraali Klaus Laurinpoika Flemingin laivastossa kesällä 1628. Wallensteinin oli vetäydyttävä, mikä oli arvovaltatappio hänelle.

Saksaan alkoi kesäkuussa 1630. Kansallista jalkaväkeä oli 30 000, josta 12 000 suomalaista. Pääosa jäi tosin Baltiaan miehitysjoukoiksi.Vain Porin ja Savon jaljavälkirykmentit olivat mukana ensi vaiheessa.
Ratsuväkeä Ruotsilla oli jo 8 500, joista 3 250 suomalaista. Näista ensin 700 ja sitten runsaat tuhat lisää tuotiin Saksaan. Karjalan ratsurykmentti jäi Baltiaan.

Kansallisia joukkoja kuljetettiin Saksaan 14 500 miestä. Ulkomaalaisia värvättiin yli 33 000.

Käsitys suomalaisista joukoista suurvalta-aseman luojina ja ylläpitäjinä on perusteellisen virheellinen.Vasta 1700-luvun sodissa suomalaiset olivat enemmistönä myöhemmän Suomen alueella taisteltaessa. Ei silloinkaan aina.

Kuninkaalla oli noin 24 000 miestä. Näistä suomalaisia oli 700 ratsukkoa ja 380 Savon jalkamiestä. Ratsuväki kunnostautui rynnäköimällä karakuloivien vastustajien kimppuun.

Jalkaväki kunnostautui Lech-virralla 5.4. 1632 soutamalla saareen, jossa suojasivat sillan rakentamista.

Suomalaiset hoitivat siis työnsä hyvin, mutta missään ratkaisurooleissa he eivät olleet.

Breitenfeldissä hakkapeliittojen suorittama keisarillisten tykistön valtaus oli melko fratkaisevaa.

Keisarillisten tykistön valtasi Ruotsin armeijan keskustan jalkaväki. Kaikki suomalaiset olivat oikealla sivustalla.

Wikipedian mukaan tykistön valtauksen kärjessä oli Stålhansken ratsuväki. Suomenkielinen Wiki mainitsee vain jalkaväen, ratsuväki oli sen mukaan ilmeisesti iltalomalla paikallisessa bierstubessa? Kuningas oli henkilökohtaisesti johtanut tuota hyökkäystä, johon luonnollisesti osallistui myös jalkaväkeä. Taistelun jälkeen hakkapeliitat oli kylläkin yksi kuninkaan erikoiskiitokset saaneista osastoista.

erilaisia lähdetietoja. Sangen eriskummallista historiassa... :)

oli ensimmäinen suuri vastoinkäyminen. Turun ja Uudenmaan ratsuskvadroonat ( noin 1 000 ratsukkoa) Henrik Nödingin ja Stålhandsken johdolla kunnostautuivat taas. Silti tuli turpiin ja oli lähdettävä pohjoiseen nälkää ja ruttoa pakoon. Ne niitivät miehiä pahemmin kuin taistelut.

oli kuninkaan 18 000 miehen armeijassa noin 500 Hämeen-Uudenmaan ratsurykmentin ratsukkoa ja parisataa miestä Savon jakljaväkeä.

Taistelu päättyi Stålhandsken johtamien suomalaisten kunnostautumisesta huolimatta tasapeliin. Ruotsi kuitenkin menetti kuninkaan ja se oli korvaamaton tappio.

oli selvä tappio. Vain Turun läänin ratsuväki oli mukana. Suurten tappioiden jälkeen osa pelastui Stälhandsken joukkoihin. Heidän komentajansa, hakkapeliittojen nouseva tähti Arvid Wittenberg jäi vangiksi kuten myös sotamarsalkka Kustaa Horn.

suomalaisten kannalta parin vuoden tauko. Sinä aikana ratsuväki varustettiin uudelleen ja perustettiin 1634 virallisestikin kolme ratsurykmenttiä eli Turun läänin, Hämeen-Uudenmaan ja Savonlinnan -Viipurin läänin rykmentit. Saksaan laivattiin 1636 Turun ja Hämeen-Uudenmaan ratsumiehet sekä Hämeen jalkaväkirykmentti. Ennestään oli pari jalkaväkirykmenttiä.

Wittstockissa 24.9. 1636 oli Banerin 23 000 miehen armeijassa lähes 3 000 suomalaista eli suhteellisesti toiseksi eniten taistelussa,

Stålhandske uusmaalaisineen kunnostautui jälleen, mutta Turun ratsumiehiä ja Viipurin läntisen rykmentin jalkaväkeä kaatui joukoittain.

loppui 1648. Meidän osuutemme oli paljon vähäisempi, kuin historiassamme on uskoteltu.
Sota varmensi Ruotsin suurvalta-aseman, joskin se johti jatkuviin sotiin naapurien kanssa. Ruotsi koettiin häirikkönä. Se johti lopulta suureen liittokuntaan, joka 1699 kävi Ruosin kimppuun ja lopetti sitten Ruotsin kuvitelmat.

Myöhempi Suomi kärsi suuresti Ruotsin sodista. Emme kuitenkaan olleet suurvalta-aseman luojia, vaikka saimme kokea sen jälkiseurauksia koko 1700-luvun.