Kustantajan tapaaminen

Ilmeisesti kustantaja on muuttanut strategiaansa ja haluaa anonyymin vakihylsyn sijaan kasvotusten ilmoittaa, että tällaista paskaa he eivät julkaise. :)

Mutta todella, onnittelut! Hyvältähän tuo kuulostaa.

Sopimuksesta keskustelua. Hyvä homma. Noin mullekin kävi. Soitto ja pyyntö käydä. Keskustelua käsikirjoituksesta ja sitten sopimus. Siitä keskustelua, allekirjoitus ja aikataulun selvitys. Sitten ura.

Mikä kustantaja?

Eli se tarkoittaa, että olet todella loistava. Oikeasti. Nyt vain kovasti työtä, sillä n. vuoden kestävä muokkausvaihe alkaa.

Miksi se muokkausvaihe kestää niin pitkään?

Ikävää olla ikävä, mutta en paljasta kustantamoa.
Toteutuneen agendan voin avata myöhemmin.
Kiitän asiantuntevista ja asiaatuntemattomista kommenteista.

Muokkausvaihe kestää, koska kirja kirjoitetaan käytännössä kolme kertaa uudestaan. Ihan oikeasti.

Paitsi jos kirjailija on tehnyt sen verran hyvää ja huolellista työtä, ettei vaadi tuollaista muokkausta....

Paitsi jos kustantaja ei tee hyvää ja huolellista työtä vaan painaa sen minkä posti tuo.

Onnittelut minulta myös!
Onpa mukavaa luettavaa. Toivottavasti tulee hyvä sopimus ja lopputuloksena

bestseller !

Jotenkin kustantamomylläkän saadessa aitauksensa kurilleen nyt oletan minä ainakin, että tahti kirjailijoita kohtaan muuttuu. Tarkoitan, että minä ainakin toivon kirjailijoiden saavan sen arvostuksen
käsityöläisinä,
joka heille kuuluu. Ja tarkennan vielä: käsityöläisinä ja taiteilijoina.

Kustantaja ei koskaan paina, mitä posti tuo. Paitsi omakustannepainaja.

Toki kustantajan tehtävä on petrata käsikirjoitusta.
Se on myös kirjailijan intressi. Kustantaja maksaa paitsi julkaisun viulut, toimii myös kirjailijan sparriseinänä.
Väite siitä, että muokkausvaiheella olisi määräkesto tai että käsikirjoitus on aina kirjoitettava x kertaa uudelleen, kuulostaa oudolta.
Kirjallisuuden historia tuntee useita tapauksia, joissa käsikirjoitus on mennyt läpi lähes sukkana.
Kai kyse on siitä, että kustantajan on tunnistettava kyllin selvästi, että käsikirjoituksessa piilee teos. Kustantajan on päästävä hajulle siitä, että kirjahan tästä tulee. Tämän jälkeen jatkotoimien laajuuden määrää se, kuinka valmis käsikirjoitus on. Siinä on epäilemättä eroja.

Läpimenovaihe riippuu tietenkin kirjailijasta itsestään, toisilla se on nopeampaa, toisilla hitaampaa. Myös kirjojen varsinainen kirjoittamisvauhti on vaihtelee, kirjoittihan Mika Waltari paljon loistavia kirjoja ja nopealla aikataululla. Toisaalta moni yhtä hyvä kirjoittaa vain pari romaania elämänsä aikana.
Esim. tämän muistan, että Rouva Bovaryn tehnyt (viidessä vuodessa ) Gustave Flaubert hioi lauseitaan hulluuteen saakka, yhä uudelleen ja uudelleen, samaa lausetta päiväkausia muutellen.
Vauhti riippuu myös siitä, montako tuntia voi työlleen ns. uhrata. On eri asia, saako kirjoittaa kymmenen tuntia päivässä vai voiko intohimolleen antaa vain pari tuntia viikossa. Tämän nyt kaikki tiedämme, mutta tulipa sanottua.

Kuinka usein käy että sopimuksesta huolimatta opus jää julkaisematta?

Lämpimät onnittelut täältäkin!
Uteliaana tiedustelisin, kuinka tapaaminen sujui?

EU-Nukki: harvemmin. Sopimus sitoo tietyn ajan sisällä kustantajan kustantavan teoksen, mutta eturahat kirjailija saa pitää jos aika ylittyy ja toki tarjota vapaasti muille kaupallisille kustantajille.

Niin, mitä sanottiin, koska kirjasi ilmestyy?

Taisit olla trollailija, kun et ole kertonut, miten meni.

"Lähetin käsiksen muutama viikko sitten. Sain meilin, jossa kustantaja sanoo voivansa tavata. Mitä odotettavissa? "

Ei mitään odotettavissa, koska keksit itse koko jutun.
Koita rauhoittua.

Niin, sanamuotokin sen sanoo. Ei kustantaja ketään tapaa, se ei ole ihminen. Asialla on kustannustoimittaja tai jokin henkilö. En itse ainakaan edes haluaisi mennä kahville WSOY:n tai Otavan kanssa. Miten ne minnekään kahvilaan edes sopisivat?
Ja ei kässärin muokkaamista varten tarvitse tavata, ensimmäinen muokkauskerta sujuu ihan kirjallisin tai suullisin neuvoin.
Voi kun olisi ollut tosi juttu, olisi ollut hauska kuulla, mitä oikeasti tapahtui.

Ei aloittajan viestissä mainittu että kustantajan edustaja olisi halunnut neuvotella muokkauksesta, keksit sen itse. Kysymys lienee ollut sopimusneuvottelujen pohjustamisesta.

Juu, mutta kun käsis lähetetään, niin ensin neuvotellaan muokkaamisesta.Eli siitä kustantajan kanssa aloitetaan. Ei kustantajan edustaja keskustele säästä tai auton korjauksesta. Eikä ilmoita, että julkaisee kirjan noin vain. Mitään ei julkaista ennen huolellista muokkausta, paitsi ehkä ikänsä kirjoittaneiden tekijöiden myöhemmät käsikset. Niitäkin katsotaan ja säädetään.
Eli en paljon käyttänyt mielikuvitustani.
Olen ammattilainen, joten älä hurjasti väitä vastaan. Toki senkin voit tehdä, jos tunnet pakottavaa tarvetta.
Ja joo, se serkun kummin kaima sai kirjansa tottakai läpi ilman, että kustannustoimittaja oli edes sormeillut sitä:)

No ainakin noissa kirjallisuusblogeissa oli just juttua yhdestä kirjoittajasta, joka teki romaanikäsiksen (historiallinen romaani) valmiiksi Oriveden Kohti mastaruutta kurssilla, ja hänen käsiksensä oli niin valmis, että viikon kuluttua sovittiin tapaaminen, jossa soppari allekirjoitettiin, ja vasta sen jälkeen ryhdyttiin tekemään muokkauksia. Tämä siis Tammella, ehkäpä on muitakin kustantajia, jotka havaittuaan tarpeeksi hyvän käsiksen haluavat ensin allekirjoittaa sopparin ja vasta sitten thedä muokkauksia. Ja tämä oli ehtinyt tavata sitä ennen toisenkin kustantajan edustajan, ja tällä tapaamisella oli näytetty kaikenlaisia videoita ja selitetty markkinointistrategioita, kirjoittaja vain sattui valitsemaan sen toisen kustantamon.

Niin mutta silti muokattiin ennen julkaisua. Eli saivartelua tämäkin. Jos kirjoittaja ei tee haluttuja muutoksia, sopimus ei päde. MOT

http://www.ammattinetti.fi:
"Jos kirjailijan käsikirjoitus hyväksytään kustannusohjelmaan, niin siitä tehdään kustannussopimus, jonka jälkeen käsikirjoitusta ryhdytään työstämään."
Eli sopimus kyllä tehdään ennen työstämistä, mutta ei kässäriä julkaista ilman työstöä, varsinkaan jos kirjoittaja ei tee kustantajan haluamia muutoksia.

Kyllä kirjoittaja voidaan laittaa työstämään käsistä ennen kuin sopimus tehdään. Katotaan, onko kirjoittajasta kirjailijaksi.

Niin, molemmat tavat ovat käytössä. Varsinkin jos kässäri vaatii kovasti työstämistä, ei kannata tehdä sopimusta ennen hiomista.
Olisi hauska tietää, moniko ensikertalainen saa sopimuksen ennen hienosäätöä.
No niin, nyt tänne sitten vitsiniekat kirjoittaa, että se serkunkumminkaima kirjoitti pöytäliinaan ja heti julkaistiin:) Ihan kiva tapa sekin.

Palasinpa tänne takaisin. Ja huomaan, että olen vastauksen velkaa.
Tapaamisesta kustantajan kanssa: kustannustoimittaja käsitteli kanssani käsikirjoituksen vahvuuksia ja heikkouksia, jonka jälkeen keskusteltiin, kuinka käsikirjoitusta voitaisiin työstää eteenpäin. Kustantamo ilmoitti halunsa solmia kustannussopimus, mikäli uusi versio olisi yhdessä sovitun kaltainen.
Tarina ei lopu tähän.
Hyvin pian ylläolevan jälkeen sain vastauksen toiselta merkittävältä (=suurelta nyt ainakin) kustantamolta. Jo ensimmäisen tapaamisen yhteydessä allekirjoitin kustannussopimuksen. Valinta kahden kustantamon välillä tapahtui puhtaasti intuition perusteella.
Samalla keskustelimme pitkän tovin, kuinka käsikirjoitusta tulisi kehittää. Tämän muokkauksen aloitin välittömästi tapaamisen jälkeen.
Kirja ilmestyy tänä vuonna, mutta enpä kerro vuodenaikaa.
Onnea tekstien pariin!

Minkälainen kustannussopimus on? Mitä sopimus yleensä pitää sisällään ja onko niissä paljonkin eroja. Miten AP:n tapauksessa, mitä sovittiin? Kiinnostaisi tietää.

http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijan-tyo/kustannussopimus/
Tästä tietoa.

Tuo edellisen oli hyvä linkki. Kiitos. Vaikka sitä en juuri nyt valitettavasti tarvitsekkaan. Mutta hyvä pitää mielessä, varsinkin niinä hetkinä kun usko omiin kykyihin on nollassa. Ehkä se muistuttaa mihin parhaimmillaan voi päästä.

"Tämä siis Tammella, ehkäpä on muitakin kustantajia, jotka havaittuaan tarpeeksi hyvän käsiksen haluavat ensin allekirjoittaa sopparin ja vasta sitten thedä muokkauksia."

Puhutaanko esikoisesta? Just joo... Tai sitten ei. Esikkojen muokkaukset (ennen sopparia siis) tehdään aina ihan kirjoittajan omilla perslihaksilla ja palkatta omalla ajalla. Laajemmin ongelma nimittäin on juuri se, että kirjoittajien omasta mielestä juuri se heidän kässärinsä on se loistava. Loistaviakin löytyy, mutta hyvin hyvin hyvin harvoin.

"Ja tämä oli ehtinyt tavata sitä ennen toisenkin kustantajan edustajan, ja tällä tapaamisella oli näytetty kaikenlaisia videoita ja selitetty markkinointistrategioita, kirjoittaja vain sattui valitsemaan sen toisen kustantamon."

Onnea frendillesi! Tähän ei liene lisättävää... Mut olihan palsus niinku keksei? Meidän markkinoinnin kivat pojat ne nimittäin osaa puhua paskaa -- ei se mitään vielä tarkoita xD

Kovasti tällä palstalla julistavat kaikentietävät besserwisserit, joilla on oma kokemuksensa siitä, kuinka asiat toimivat, eivätkä kykene hyväksymään, että aina on poikkeustapauksia.

Kun itse sain kutsun tapaamaan kustannustoimittajaa ja samalla kustannuspäällikköä, he ottivat selvästi hieman mittaa minusta: kuka olen, millainen tyyppi, mitä ajattelen heidän muutosehdotuksistaan ja missä aikataulussa olisin valmis tekemään muutokset. Emme solmineet sopimusta siltä istumalta, mutta kustannuspäällikkö soitti seuraavana päivänä ja sanoi haluavansa, että solmimme kustannussopimuksen. Näin teimme ja siitä alkoi muokkaustyö.

Muutosehdotuksetkaan eivät ole jumalan sanaa. Jotkut kustannustoimittajan muutokset tein, toisia en, kolmansista keskustelimme ja päädyin kompromissiin. Ja kaiken muokkaustyön siis tein nimenomaan kustannussopimuksen solmimisen jälkeen. Tähän lopun viilaustyöhön kului noin neljä kuukautta aikaa.

Kultahatun teksti on kopioitu Kristiina Vuoren blogista :)

Onko Tammen julkaisema kirja?
Jäi jotenkin epäselväksi.