AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Olisko se näin?

Olisko se näin?

8 Vastausta 126 Lukukertaa
On vaikea kuvitella aika-avaruuden neljää ulottuvuutta. Parhaiten asiasta saa käsityksen kuvittelemalla maailmankaikkeus kaksiulotteiseksi pallopinnaksi. Otetaan kolmiulotteisesta avaruudesta yksi ulottuvuus pois ja asetetaan koko maailmankaikkeus pallopinnaksi. Neljäs ulottuvuus on aika, joka laajentaa palloa ja uusipallopinta on taas huomenna. Tässä ajattelussa aika ja valo kulkevat käsikädessä samaa nopeutta. Tämä päätelmä syntyy kun ajattelemme pallon keskuspistettä, joka on kaiken alku. Sinne on matkaa ajassa noin 14 miljardia vuotta, jonka ajan myös valo on meille edennyt. Pallopinta ( maailmankaikkeus ) laajenee tasaisella valon nopeudella. Pallopinnalla olevat galaksit etääntyvät tämän johdosta toisistaan kaksiulotteisessa mallissa samalla tasaisella nopeudella.

MUTTA

Tämä kaksiulotteiseksi kuvittelemamme pallopinta onkin kolmiulotteinen ja joutuu laajenemaan kaikissa näissä ulottuvuuksissa, joiden ymmärtäminen mallissa on vaikeaa. Kuvitellussa pallopinta mallissa etäisyys kasvaa ensimmäisessä potenssissa ja pinta luonnollisesti toisessa potenssissa sekä tilavuus kolmannessa potenssissa. Koska emme voi ymmärtää pallomallissa kolmatta ulottuvuutta, siis kolmatta tilavuuden laajenemispotenssia, emme myöskään voi ymmärtää sitä miksi maailmankaikkeuden laajeneminen on kiihtyvää. Laajenemme vain tasaista vauhtia pallopinnallamme, mutta ulottuvuus, jota emme mallissa ymmärrä tukin laajenemisen nyt toisessa potenssissa. Kun aika kaksinkertaistuu, niin laajenemisnopeus nelinkertaistuu. Aikaa lasketaan alkupisteestä.

Jos joku ymmärsi mitä koitan kertoa, niin olisi mielenkiintoista kun saisin asiasta kommentin.
Tervehdys!

Todella upea tuo kuvasi aika-avaruudesta! Vastaavan tasoisiin mielikuviin törmää erittäin harvoin. Voisit kirjoittaa kirjan siitä tai tehdä tietokoneanimaation?

Mutta muutama huomio.

1. Valon nopeus ei välttämättä ole maximinopeus enää uusien koetulosten mukaan. Siksi aika ei välttämättä ole sidoksissa juuri valon nopeuteen.

Tässä kopio viestistäni eräälle toiselle palstalle:

Rauhaa!

Raamatussa kyllä puhutaan, että ymmärtäväisten ymmärrys ja viisaiden viisaus katoaa ja että kaikki mikä kohoaa esteeksi Jumalan tuntemukselle; sellaiset linnakkeet tuhoutuvat, mutta Ei kai tämä vielä suhteellisuusteoriaa kumoa.

c2 on 300 000 x 300 000 eli 90 miljardia. Eli näyttäisi siltä kuin suhteellisuusteorian mukaan tietyin edellytyksin maksimi nopeus olisi 90 miljardia km sekunnissa eikä suinkaan 0,0003 miljardia km sekunnissa.

Jos on 300 000 kenkää x 300 000 kenkää ja ne asetetaan pinoon niin se voidaan tehdä usealla eri tavalla. Ajatellaan asiaa vaikka yhdeksällä kengällä.
Pino voi olla 3x3 pino:

111
111
111

tai pino voi olla 1x9 pino:

111111111

ensimmäisessä pinossa valo etenee suuntaan kuin suuntaan kolme yksikköä sekunnissa, mutta toisessa pinossa valo etenee vain yhteen suuntaan 9 yksikköä sekunnissa. Maailma on kolmiulotteinen, mutta jos oletetaan, että neutriino on yksiulotteinen ja kulkee aina vain suoraan eteenpäin kykenemättä muuttamaan koskaan suuntaa niin se nopeus voi olla jopa 90 miljardia km / sekunti?

Huom. Olen käynyt lyhyen fysiikan ja matematiikan, joten edellä mainittu voi olla satua??

Rauhaa!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10138356

2. Jos halutaan ottaa palloavaruuteen kolmas potenssi mukaan eli jos ajatellaan että on olemassa teoriassa (jonkun teorian mukaan?) nopeus c3 eli 27 miljoonaa miljardia kilometriä sekunnissa niin mielestäni se on joissakin olosuhteissa teoriassa mahdollista. Nimittäin jos teemme eron ylös ja alas välillä. Jos halkaisemme pallon keskeltä kahtia ja päätämme olla huomioimatta alas maailmaa ja otamme huomioon pelkän ylös maailman. Tällöin olisi vain yksi pallon puolikaari otettava huomioon laskuissa. Jos joutuisimme ottamaan huomioon myös pallon alhaalla sen että kaari ei ole neliö tulisi laskemista liian monimutkaista?

Jos tahdot vilkaista kolmea kirjoitusta, jotka muutama vuosi sitten tein ulottuvuuksista niin löydät ne täältä:

http://koti.mbnet.fi/tapiok1/tiede/kolmed.htm
http://koti.mbnet.fi/tapiok1/tiede/kaksid.htm
http://koti.mbnet.fi/tapiok1/tiede/kuuma.htm
http://koti.mbnet.fi/tapiok1/index3.htm

Niistä käy ilmi se, että maailma ei ehkä ole kolmeulotteinen, vaan yksi-kaksi-kolmeulotteinen eli maailmassa on rinnakkain yksiulotteisuutta, kaksiulotteisuutta ja kolmiulotteisuutta.
Oletpa puntaroinut asioita todella paljon. En pysynyt kaikkien asioiden ajatuskulussa mukana. Lämpötilan maksimialattelun ymmärsin. Sehän on kuin viinilasi, joka on puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Jos täyteen lasiin kaataa lisää valuu se yli.

Kun olet mieltynyt pohtimiseen, niin voisitko miettiä ja kertoa, jos ratkaisuja löytyy seuraavaan ongelmaan:

Kun kaikki alkoi, alkoi myös aika. Voimme ajassa katsoa taaksepäin jopa hyvin lähelle kaiken alkua ( n. 14 miljardia vuotta ). Tämä kaiken alku on katsottavissam aivan joka suunnassa! Jos kaiken alku oli hyvin pieni pistemäinen lähtö, niin kuinka se on tavoitettavissa joka suunnassa. Tämä ei vielä riitä vaan tämä piste näkyy paitsi joka suunnassa, niin joka suunnassa kaikista avaruuden pisteistä katsottuna. Kuinka piste voi olla näin suuri? Odotan ajatustyösi tulosta. Itselläni on jonkinlainen selitys.
Sivukommentti: Piste on määritelmänsä mukaan pelkkä sijainti, ei mitään muuta, mutta pelkästään se ominaisuus tekee pisteestä mielenkiintoisen, koska universumissa on ainakin 4 ulottuvuutta, ehkä jopa enemmän, ja niistä kaikki määrittelevät nimenomaan näkyvän universumin pisteen sijainnin. Mikään universumin piste ei ollut olemassa ennen alkua ja kaikki pisteet olivat olemassa välittömästi alun jälkeen, koska kaikki ulottuvuudet olivat olemassa vasta alun jälkeen.

Sen takia universumin synnystä muistuttava taustasäteily näyttää samalta mistä tahansa pisteestä (sijainnista) tietyllä hetkellä katsottuna.

Toisinsanoen, se mitä alussa oli, sen näemme ajallisesti muutaman hetken vanhempana taustasäteilynä ja se miksi me näemme sen joka puolella, se johtuu siitä, että olemme itse alkuräjähdyksn sisällä, eli universumin sisällä. Ja se miksi me näemme sen niin vanhana, se johtuu siitä, että vanhempia asioita ei ole. Se miksi näemme sen niin kaukana, se johtuu siitä, että aika kuluu (4. ulottuvuus) ja universumi laajenee (3 muuta ulottuvuutta).

Alku tapahtui siis meistä katsottuna itseasiassa yksinkertaistettuna "juurikin tässä pisteessä missä juuri olen" tai "ihan missä muussa tahansa universumin pisteessä jossa joku voi samaan aikaan olla". Ellei näin olisi, emme kuuluisi tähän universumiin.

Vielä se, että ei ole ehkä paljoakaan järkeä puhua universumin "sisällä" tai universumin "ulkopuolella", koska äärettömyydessä seilaavalla universumillamme ei ole sellaisia ominaisuuksia, joista olisimme voineet päätellä toisten universumeiden olemassaolon. Oletus on siis, että universumimme on yksi, joka on kooltaan äärellinen ja joka laajenee äärettömyyteen. Olemme siis paremminkin "matkalla" tai "mukana". Voi olla myös, että äärettömyyttä ei ole vaan kaikki maailman pisteet määrittelevät äärettömyyden, eli meidän maailmankaikkeutemme on samalla myös ainoa äärettömyys.

Eikä me omastakaan universumistä nähdä kuin vain pieni osa, ja näkyvälläkin osalla on sellaisia, joita me ei päästä tutkimaan ollenkaan, kuten "gravitaatiokuopat" eli mustat aukot, jotka imevät materiaa itseensä ja tulevat tavallaan ajallisesti muun universumin "perässä". Tai "gravitaatiomäet" eli sellaiset mahdolliset valkoiset aukot, joista materiaa virtaa universumiin ja jotka ovat tavallaan ajallisesti muun universumin "edellä".

Näin siis täällä. En halunnut sekoittaa, pelkästään ilmaista omaa näkemystä, vaikkei sitä minulta kysyttykään. Siitä pahoittelut ja samalla kiitokset.
Kiitoksia sinulle. Lisäulottuvuuksien ymmärtäminen on hankalaa ja jotai samantapaista kuin kerrot on minunkin ajatusmaailmassa. Tämän kaiken alun taustasäteilyn olemassaolon kaikissa suunnissa avaruuden kaikista pisteistä katsottuna koitan selittää juuri sillä, että poistan yhden tilaulottuvuuden ja kuvittelen maailmankaikkeuden pallon pinnaksi. Pallon keskipiste olisi tämä kaiken alku.

Meillähän on mahdollisuus aikaulottuvuuden nyt tilasta ( Pallopinnan tämän päivän tilasta ) nähdä tämän pallon pinnasta vain aivan lähietäisyys. Jos katsomme avaruuteen vaikkapa kymmen vuoden taakse ajassa, näemme kymmenen valovuoden etäisyydellä olevaa maailmaa, mutta emme sen nykytilannetta vaan sen pallopinnan , joka oli kymmenen vuotta sitten. Näkösäteemme taipuu siis väkisinkin pallopinnan sisälle ennen olleisiin pallopintoihin.

Kun katsomme esimerkiksi 10 miljardin valovuoden etäisyydelle näemme maailmankaikkeuteen ( pallopinnalle ) joka oli 10 miljardia vuotta sitten. Katseemme on siis taipunut jo hyvin syvälle pallon sisäosiin ja lähenee jo pallon keskiosaa katsoimmepa mihin suuntaan hyvänsä ja mistä avaruuden kolkasta hyvänsä.

Kun katsomme nykyisen maailmankaikkeuden mistä kohdasta hyvänsä ( Tämän päivän pallopinnalta ) mihin suuntaan hyvänsä 14 miljardin vuoden etäisyydelle ajassa kaartuu katseemme pallopinnalta pallon keskipisteeseen, jossa tämä taustasäteily aikanaan syntyi.

Oleellista siis on, että emme tiedä mitä pallopinnalla muualla tapahtuu nyt. Yhden valovuoden etäisyyden tapahtumat nyt näemme vasta vuoden päästä kun katselemme vuoden vanhalle pallopinnalle.
Hei,

Niin jos todella on täysin pallonmuotoinen avaruus, jossa on keskipiste. Mutta kun luin uusinta Tähdet ja Avaruus lehteä niin siinä oli juttua asiasta. Fysiikan mukaan avaruus on litteä levy eikä pallo. Big bang teoria on kyllä mukana kuvioissa, mutta sen fyysikot pakottavat siihen muotoon, että se tukee litteä levy teoriaa, vaikka näennäisesti näyttää olevan toisin päin.

Myös Tiede-lehden foorumilla asiasta keskustellaan vähän väliä. Tässä kirjoitan omar nimimerkillä, että kaikkeus on puun muotoinen ja alkupiste on kätkössä maan uumenissa kuin siemen ja juuristo.
http://www.tiede.fi/keskustelut/tahtitiede-ja-avaruus-f6/eras-tapa-havainnollistaa-alkurajahdys-t50368-15.html

Tiede-foorumilla on myös uudempia avauksia aiheesta. Sangen usein. En viitsi niitä etsiä ja lukea.

Hare Krisnna liikkeen (tiede) Elämän tiede kirjan mukaan voisi kuvitella maailman olevan kuin välähtävä salama, mutta missä on salaman alkupiste tai keskipiste? Kuitenkin tuon kirjan mukaan on olemassa jokin tulikuuma alkumeri, josta salama saa alkunsa ja voimansa. Tätä kuvastaa sana: Mahti, mahtava, mahtavuus.

Itse luotan tietenkin eniten Hare Krishna liikeen selitysmalliin. Onhan se hyvin vanha ja alkuperäinen. Se on taivaan antama selitysmalli eikä ihmisten keksintöä.

Sanon vain sen, että kyllä tuon uusimman Tähdet ja Avaruus lehden artikkelin mukaan käsitys, että avaruus olisi pallonmuotoinen, jossa on keskipiste on havaintojen vastainen. Se käsitys on puhtaasti geometrinen ja matemaattinen. Matemaattis-geometrinen ajatusleikki. Ehkä joskus kun mietin kvarkkeja Ylös-kvarkkia, alas-kvarkkia tms. mietin asiaa uudemman kerran, mutta en mielelläni mieti avaruutta pallona.
Avaruudessa on uskomusten mukaan useampia kin neljä ulottuvuutta,
Oliko parhaimmillaan jo yhdeksän!

Pimeä aine luo heti meille tietoisuuden että on toinenkin mailmankaikkeus ja paljon massiivisempi.. vaan emme näe sitä!

On esitetty väitteitä että garvitaatio ja mangnetismi on piemeän aineen voimia
Koska kummallekkaan ei tunnu löytyvän materian fysiikan selitystä.

Myös telepatia ja yliluonnolliset ilmiöt viitaa ulottuvuuksiin.
10-11 ulottuvuutta,
riippuen siitä onko aika ulottuvuus vai ei
Ulottuvuuksissa saattaa selityksiä löytyä monille asioille.

Jospa koko maailmankaikkeus pyöriikin jonkin ulottuvuutensa painopisteen ympäri. Sillonhan laajenemisen on oltava kiihtyvää koska perufysiikaan nojaten gravitaatio ( massojen vetovoima ) heikkenee etäisyyden kasvaessa enemmän kuin mitä keskeiskiihtyvyydelle ( keskipakovoima ) käy samassa tilanteessa. Ajattelun puute lienee siinä, että pyörintänopeus ei saisi hidastua.
 /   /  /  / Olisko se näin?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta