Normi läskiäisen reenit

Täytyy tarkentaa vähän, olen nimittäin kyllä joka vuosi kehittynyt lihasmassassa vaikka se on tapahtunutkin hitaasti. Painot on nousseet vielä hitaammin mutta joka vuosi olen niissäkin parantanut. Kolme kertaa 10 vuoteen olen ollut dieetillä ja pudotellut painoa. Siinä samalla on verottanut voimia/lihaksia.

Noin minäkin olen asian pohtinut. Tästä ei olisi muuten kuin lihasten katoa tiedossa kun vanhenee että se on tosi hyvä homma jos pysyn lihassa ja lisääkin tulee vähä kerrallaan.

Mikään ei viittaa siihen, että olisi testot matalalla. Kyllä se rasva kertyy ihan syömistottumusten pohjalta ne kun ei mitkään yäydelliset ole ja miksi olisi kun tavallinen kuntobodaaja olen. ;-)

"Kannattaa käydä mittauttamassa testot. Monesti kehittymättömyyteen löytyy syyksi ihan se, ettei lihasesanssia vain ole veressä tarpeeksi! Myös läskin helppo kertyminen vihjaa tähän. "


P*skat. Läskiä tulee jos tahallaan syö yli kulutuksen, että ihan riippuu mitä ja milloin syö. Hormoneilla ei rasva pala. Rasva palaa vain aktiivisella kuntoilulla ja ruokavalion pitkäaikaisilla muutoksilla... Jos itse isoon kuntoon on päästänyt ja siihen halunnut, niin ala runttaamaan kovemmilla painoilla mavea, kyykkyä, penkkiä, kulmasoutua... ja unohda p*skapuheet ja muut hifistelyt.
Otat läskit sitten pois kun ei hommat kiinnosta enää. Kyllä se lihaskin siinä ohella kasvaa ja vielä paremmin kun ostat pimeän kadun miehiltä vähän pillereitä ja putkia.

Se on niin suhteellista tuo rasvan kertyminen. Pulleroita kun on joka ikään. Hoikkana pysyy helposti kun tietää miten syö. Pitää olla tietoa ja taitoa vaan siihen, moni syö päin p*rsettä.

-Jiihou kirjoitti:

"Kannattaa käydä mittauttamassa testot. Monesti kehittymättömyyteen löytyy syyksi ihan se, ettei lihasesanssia vain ole veressä tarpeeksi! Myös läskin helppo kertyminen vihjaa tähän. "


P*skat. Läskiä tulee jos tahallaan syö yli kulutuksen, että ihan riippuu mitä ja milloin syö. Hormoneilla ei rasva pala. Rasva palaa vain aktiivisella kuntoilulla ja ruokavalion pitkäaikaisilla muutoksilla... Jos itse isoon kuntoon on päästänyt ja siihen halunnut, niin ala runttaamaan kovemmilla painoilla mavea, kyykkyä, penkkiä, kulmasoutua... ja unohda p*skapuheet ja muut hifistelyt.
Otat läskit sitten pois kun ei hommat kiinnosta enää. Kyllä se lihaskin siinä ohella kasvaa ja vielä paremmin kun ostat pimeän kadun miehiltä vähän pillereitä ja putkia.

Se on niin suhteellista tuo rasvan kertyminen. Pulleroita kun on joka ikään. Hoikkana pysyy helposti kun tietää miten syö. Pitää olla tietoa ja taitoa vaan siihen, moni syö päin p*rsettä.

Lue lisää

Olen itse bulkannut aikoinani sopivasti läskiä vatsaan ja käyttänyt erilaisia testosteronivalmisteita, anabolisia steroideja jo 4-5 vuotta... mihinkään ei ole läski lähtenyt. Sen sijaan lihakset on kasvaneet ja koko suurentunut vuosien saatossa aina pikkuhiljaa.
Nykyään ei enää 200kg rauta niskassa paina enempää kuin pieru saharassa.

Ei se mikään tieto ollutkaan vaan näkemys. Ihan tuttavapiirin ja saleillanäkemäni perusteella noin sanoin. Saleilla toki on paljon kovemmassa kunnossa olevia vaikka millä mitalla. Älä yöuntasi menetä asian takia Janne ;-)

Perus salipullero kirjoitti:

Ei se mikään tieto ollutkaan vaan näkemys. Ihan tuttavapiirin ja saleillanäkemäni perusteella noin sanoin. Saleilla toki on paljon kovemmassa kunnossa olevia vaikka millä mitalla. Älä yöuntasi menetä asian takia Janne ;-)

Lue lisää

Ai niin. Kiitos tuosta linkkivinkistä,katson sen!

:D Ei ehkä suomen rajojen sisäpuolella ellei lasketa niitä joita pään sisäiset äänet käskevät; "nyt menet salille tekemään 10x10 takakyykkyä failureen". :D

Eipä täällä ole kukaa itseään vanhaksi väittänyt... 70 on vanha...

Maastaveto on kuulunut ohjelmaan paljon lyhyemmän aikaa ja olen tehnyt sitä hyvin varovasti koko ajan koska alaselän kanssa on ollut ongelmia. Nyt kun selkä on ollut terve pääsen vihdoinkin maastavetoon panostamaan. Uskoisin, että sinne 200 kiloon pääsen suhteellisen nopeasti.

Janne, kyllä ilman aineita voi kasvaa ihan vitun isoksi kun vaan tekee töitä aivan älyttömästi. Moni ei halua mutta jotkut siihen pystyvät.
Voimataso on pienmpi mutta pysyvämpi. Sitkeyttä löytyy.

Vanhuuden vaikutukset tulee ottaa huomioon ja ymmärtää niitä.
Treenata pystyy ihan hyvin vielä 42-vuotiaana ja kehittyy.
Kysymys oli vain kehittymisen vauhdista ja tavoitteista.
Itselläni tavoitteet ovat kohtuulliset, välitavoitteita joita voi muokata haluamallaan ja sopivalla tavalla. Ei saa olla liian totista vaikka treenaa ihan tosissaan.

Omat voimatavoitteet eivät ole kummoisia mutta niitä täytyy olla.

Ensi keväänä penkkitulos 170kg, jalkakyykky 230kg, pystypunnerrus 120kg ilman jalkojen antamaa vauhtia, hauiskääntö 10 x 40kg käsipainoilla, ojentajat penkissä kapealla otteella 150kg, rinnalleveto 120-130kg (kun en ole sitä harrastanut) jne. Jotain tavotetta vaikkei kummoisia, rasvat on oltava jossain 10% tietämillä ja painoa jotain 118kg.

Natuna ei ole voimaa kertynyt liiaksi mutta massaa rasvoihin nähden ihan hyvin.

Miksi et alkaisi treenata oikeasti natuna? Säännöt melkein samat, vaatii päätä ja aikaa. Kun jaksaa niin voisit olla Kouvolan suurin mies, mikä estää?

Jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan tosiasiat silmästä silmään, eikä tämä laji tee poikkeusta. Jos tosiasioiden myöntäminen saa lopettamaan lajin, niin sitten sille ei voi mitään.

Mutta kyllä sinäkin olet sen ihan hyvin ymmärtänyt, että tie ei vain jatku loputtomasti. Määrällä x roinaa kehityt y verran. Voit pommittaa itseesi määrän x roinaa loputtomasti, mutta kehitys tyssää armotta siinäkin. Voit kehittyä vielä hieman, mutta ei paljoa. Lisäksi tosiasia vain on, että ikä tuo omat haasteensa tähänkin lajiin. Ohjelmia, toistoja, rutiineja yms. voi vaihtaa ja niillä voi saada kehitystä hieman eteenpäin. Mutta ei siinä määrin, kuin ensimmäisen kerran ottamalla aineita määrän x. Tie vain nousee pystyyn.

Mikäli mielii kehittyä, niin on otettava enemmän roinaa. Roinaa määrä 2x vie kehitystä eteenpäin. Ei toki enää pisteeseen 2y, mutta ehkä jopa 1,3y. Eri asia sitten, paljonko se edistää ns. naturaalikuntoa. Ehkä 5%? Jos sitäkään. Mutta, edelleen tie nousee joskus pystyyn siinäkin "kehityksessä". Joten taas ollaan valintojen edessä.

Tämä vain on kylmä tosiasia ja sitä vain pitää katsoa silmiin.

Lisäksi tuo, mitä jo sanoitkin, nykyään et tiedä yhtään mitä paskaa ostat. Silloin kun minä vielä roinasin, oli väärennöksiä liikenteessä niin vähän, että olisi ollut sama mahdollisuus saada väärennettyä roinaa kuin joutua salaman iskemäksi. Tosin loppuajasta alkoi väärennäksiäkin tulemaan, itsellekin sattunut mm. yksi satsi omppuja, joilla turposi vain pakaralihas.

Oliko kirjoituksesi ironiaa, vittuilua, hurttia huumoria vai totta, en tiedä. Mutta oma on valintasi. Roinan käytön lopettaminen ei ole helppoa. Muuttuminen leijonasta hiireksi ja sen hyväksyminen ja koko minäkuvan muuttaminen vie aikaa. Se on uskomattoman hankala, mutta kannattava ja antoisa matka mielen ja minuuden syövereihin. Itse pyörittelin viimeisen kuurin piikkejä ennen iskemistä välillä useita kymmeniä minuutteja käsissä, laitoin jopa välillä täytetyt ruiskut kaappiin ja mietin, mitä vitun järkeä tässä on. Etenkin kuurin ensimmäinen piikki. En koskaan, tähän päivään mennessäkään ole keksinyt, mitä järkeä siinä oli.

Tästä huolimatta, lopettaminen ei ollut mikään heittämällä tehty päätös. Ostin vielä kamat seuraavaan kuuriin, ja ne pyöri kaapissa vuosia. Enkä voi väittää, ettäkö ei olisi välillä tullut kiusausta alkaa myrkyttämään itseä taas. Mutta koskaan en aloittanut. Silti, kun on identifoitunut olemaan se "iso ja vahva", jolle aina tarjotaan kimppakyydissä sitä etupenkkiä "kun sä olet isoin", niin kyllä se identiteetin muuttaminen vain on hankalaa.

Joten sanon ja varoitan jo nyt. Jos olet tosissasi, matkasi ei tule olemaan helppo. Mutta lopussa kiitos seisoo.

Joudut myös valintojen eteen, mitä jatkossa. Lopettaa laji kokonaan? Vaihtaa tavoitteita? Itselle salilla käynti on niin oma juttu, että lopettaminen ei koskaan ollut vaihtoehto. Joten muutin tavoitteita. Ei enää se "iso ja vahva punttisika-mörssäri", vaan sitten vaikka kynäniska, mutta lihaksikas ja kireä. Jos se ei ole sinun juttusi, niin sitten on etsittävä jokin muu. Moni tuntemistani entisistä roinaajista vaan ei enää jaksanut treenata roinien jälkeen ja pisti hanskat naulaan kun elämään tuli muutakin. Osa pakon edessä, osa sai jo ensimmäisen varoituksen ja selvisi säikähdyksellä ja osa vapaaehtoisesti. Sitten on tietysti ne, jotka vaan ei osaa lopettaa. Tiedänpä kaverin, joka saatuaan tietää munuaisten pettämisestä sanoi, että loppuun asti jatketaan, leijonana lähdetään. Tästä on jo muutama vuosi, joten tiedä sitten onko kaveri jo laitettu monttuun.

Mutta vaihtoehtoja on loputtomasti, on vain löydettävä se oma juttu.

"ennemmin vedän kännejä joka viikonloppu kun jatkan tätä p*skalajia jossa myrkyillä on ainoa tie. Muuten homma porukan mukaan on pelkkää lihasten ylläpitoa."

Tämä kuvastaa hyvin luonteesi äärimmäisyyttä, suoranaista luupäisyyttä. Ethän muuten olisi varmasti roinaa ottanutkaan. Tulet varmasti pärjäämään missä tahansa muussakin lajissa tai tavoitteessa, pitää vaan löytää se oma juttu.

Voisit aloittaa siitä, että kysyt itseltäsi "Miksi? Miksi ihmeessä teen tätä?" Ja minäkin kysyn, miksi ihmeessä käytät tuollaista "luupäisyyttä" ja tarmokkuutta itsesi myrkyttämiseen?

ex*roinari kirjoitti:

Jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan tosiasiat silmästä silmään, eikä tämä laji tee poikkeusta. Jos tosiasioiden myöntäminen saa lopettamaan lajin, niin sitten sille ei voi mitään.

Mutta kyllä sinäkin olet sen ihan hyvin ymmärtänyt, että tie ei vain jatku loputtomasti. Määrällä x roinaa kehityt y verran. Voit pommittaa itseesi määrän x roinaa loputtomasti, mutta kehitys tyssää armotta siinäkin. Voit kehittyä vielä hieman, mutta ei paljoa. Lisäksi tosiasia vain on, että ikä tuo omat haasteensa tähänkin lajiin. Ohjelmia, toistoja, rutiineja yms. voi vaihtaa ja niillä voi saada kehitystä hieman eteenpäin. Mutta ei siinä määrin, kuin ensimmäisen kerran ottamalla aineita määrän x. Tie vain nousee pystyyn.

Mikäli mielii kehittyä, niin on otettava enemmän roinaa. Roinaa määrä 2x vie kehitystä eteenpäin. Ei toki enää pisteeseen 2y, mutta ehkä jopa 1,3y. Eri asia sitten, paljonko se edistää ns. naturaalikuntoa. Ehkä 5%? Jos sitäkään. Mutta, edelleen tie nousee joskus pystyyn siinäkin "kehityksessä". Joten taas ollaan valintojen edessä.

Tämä vain on kylmä tosiasia ja sitä vain pitää katsoa silmiin.

Lisäksi tuo, mitä jo sanoitkin, nykyään et tiedä yhtään mitä paskaa ostat. Silloin kun minä vielä roinasin, oli väärennöksiä liikenteessä niin vähän, että olisi ollut sama mahdollisuus saada väärennettyä roinaa kuin joutua salaman iskemäksi. Tosin loppuajasta alkoi väärennäksiäkin tulemaan, itsellekin sattunut mm. yksi satsi omppuja, joilla turposi vain pakaralihas.

Oliko kirjoituksesi ironiaa, vittuilua, hurttia huumoria vai totta, en tiedä. Mutta oma on valintasi. Roinan käytön lopettaminen ei ole helppoa. Muuttuminen leijonasta hiireksi ja sen hyväksyminen ja koko minäkuvan muuttaminen vie aikaa. Se on uskomattoman hankala, mutta kannattava ja antoisa matka mielen ja minuuden syövereihin. Itse pyörittelin viimeisen kuurin piikkejä ennen iskemistä välillä useita kymmeniä minuutteja käsissä, laitoin jopa välillä täytetyt ruiskut kaappiin ja mietin, mitä vitun järkeä tässä on. Etenkin kuurin ensimmäinen piikki. En koskaan, tähän päivään mennessäkään ole keksinyt, mitä järkeä siinä oli.

Tästä huolimatta, lopettaminen ei ollut mikään heittämällä tehty päätös. Ostin vielä kamat seuraavaan kuuriin, ja ne pyöri kaapissa vuosia. Enkä voi väittää, ettäkö ei olisi välillä tullut kiusausta alkaa myrkyttämään itseä taas. Mutta koskaan en aloittanut. Silti, kun on identifoitunut olemaan se "iso ja vahva", jolle aina tarjotaan kimppakyydissä sitä etupenkkiä "kun sä olet isoin", niin kyllä se identiteetin muuttaminen vain on hankalaa.

Joten sanon ja varoitan jo nyt. Jos olet tosissasi, matkasi ei tule olemaan helppo. Mutta lopussa kiitos seisoo.

Joudut myös valintojen eteen, mitä jatkossa. Lopettaa laji kokonaan? Vaihtaa tavoitteita? Itselle salilla käynti on niin oma juttu, että lopettaminen ei koskaan ollut vaihtoehto. Joten muutin tavoitteita. Ei enää se "iso ja vahva punttisika-mörssäri", vaan sitten vaikka kynäniska, mutta lihaksikas ja kireä. Jos se ei ole sinun juttusi, niin sitten on etsittävä jokin muu. Moni tuntemistani entisistä roinaajista vaan ei enää jaksanut treenata roinien jälkeen ja pisti hanskat naulaan kun elämään tuli muutakin. Osa pakon edessä, osa sai jo ensimmäisen varoituksen ja selvisi säikähdyksellä ja osa vapaaehtoisesti. Sitten on tietysti ne, jotka vaan ei osaa lopettaa. Tiedänpä kaverin, joka saatuaan tietää munuaisten pettämisestä sanoi, että loppuun asti jatketaan, leijonana lähdetään. Tästä on jo muutama vuosi, joten tiedä sitten onko kaveri jo laitettu monttuun.

Mutta vaihtoehtoja on loputtomasti, on vain löydettävä se oma juttu.

"ennemmin vedän kännejä joka viikonloppu kun jatkan tätä p*skalajia jossa myrkyillä on ainoa tie. Muuten homma porukan mukaan on pelkkää lihasten ylläpitoa."

Tämä kuvastaa hyvin luonteesi äärimmäisyyttä, suoranaista luupäisyyttä. Ethän muuten olisi varmasti roinaa ottanutkaan. Tulet varmasti pärjäämään missä tahansa muussakin lajissa tai tavoitteessa, pitää vaan löytää se oma juttu.

Voisit aloittaa siitä, että kysyt itseltäsi "Miksi? Miksi ihmeessä teen tätä?" Ja minäkin kysyn, miksi ihmeessä käytät tuollaista "luupäisyyttä" ja tarmokkuutta itsesi myrkyttämiseen?

Lue lisää

Selvyydeksi vielä, tarkoitan siis luupäisyyttä tässä positiivisessa mielessä. Pystyt varmasti lopettamaankin, jos vaan päätät ja haluat. Sen verran luupää ja uppiniskainen olet.

Päätös on toki sinun ja vain sinun.

ex*roinari kirjoitti:

Selvyydeksi vielä, tarkoitan siis luupäisyyttä tässä positiivisessa mielessä. Pystyt varmasti lopettamaankin, jos vaan päätät ja haluat. Sen verran luupää ja uppiniskainen olet.

Päätös on toki sinun ja vain sinun.

Lue lisää

No sen verran luupää olen että jatkan treenaamista edelleen :)

Pienestä asti ollut sellainen ettei mikään mene oikein kaaliin... itsepäinen luupää kun olen. Mulla on semmonen kuhmukin tuolla takaraivossa, pienestä pitäen ollut.

Niinhän se aina menee että pettymisestä seuraa ärsyke ja ärsykkeestä periksiantamattomuus.

Joo, samaa mieltä että roinaamattakin voi kehittyä. En tiedä kauanko tässä nyt isona pysytään ( tällä hetkellä palauttelu menossa ) mutta jos taukoilu roinissa jatkuu niin totta kai sitä vähän kroppa kevenee muutamassa vuodessa.
Ja tottakai kehitys hidastuu kun ei enää roinaa.... ei se silti roinaamallakaan aina niin ihmeitä enää tuota... on jo saavuttanut tietyn tason niin silloin vaatii samat mitä muillakin eli lisää horkkaa ja lisää safkaa... ei kaikki vaan jaksa mennä tässä rytmissä, samaan sarjaan kuulun itekin, ehkä ei vaan kiinnosta panostaa niin paljon.

Eli jos ei tee mitään muutoksia niin eipä sitä kehitys muuta kuin takkuile.

You tube on täynnä videoita joissa äijät penkkaa 200kg rautoja, mutta harvassa on videot missä ne tehtäisiin ilman penkkipaitaa. Se kun tuo aina oman lisänsä.

En nyt ihan ymmärrä, tarkoitatteko te isoksi kasvattamisella, että venyy joka suuntaan. Miehen kroppa on parhaimmillaan silloin, kun se muistuttaa antiikin adonista. Kuten muistatte antiikin olympialaisissa oli viisi lajia, joten kehoa kehitettiin tasapuolisesti. Jos on pelkkää luuta, lihasta ja nahkaa, ei voida puhua enää silmää miellyttävästä vartalosta, täytyy olla vähän rasvaa pehmentämässä muotoja. Tällaisen vartalon pystyy hankkimaan vaikka 70-vuotiaana.

Se, paljonko nousee penkistä, johtuu aika pitkälle siitä, minkälaiset lihakset on saanut syntymässä. Meikeläisen lihaksilla ei paljoa nouse, mutta käyn joskus salilla, jos sää on kurja. Yleensä liikun ulkona, se on terveellistä. Salilla ei viitsi aina mennä painojen kanssa helistelemään, kun tekniikka on nolo ja 50 kg tuottaa vaikeuksia. Painojen ympärillä yleensä pyörii niin asiantuntevaa porukkaa. Tosin on niissäkin ihan mukavia joukossa.

Olen täyttänyt ajat sitten 50, mutta kroppani on sopusuhtainen ja muutenkin olen terve. Käyn ahkerasti töissä, enkä sairastele. Terveysliikunnassa on ehdottoman tarkeää, että onnistuu pitämään painonsa kurissa, silloin jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja pysyy ketteränä.

Liikuntaa kannattaa harrastaa omien lahjojensa mukaa, seuralliset keverit pelaa porukoissa, kestävyysjätkät treenaa sen mukaan ja jos on pajon papua, niin silloin varmaan kiinnostaa raskaat treenit. Itselleni raskas treeni tuntuu niin hankalalta, tuntuu kuin paikat särkyisivät justiin.

Itse en ymmärrä, miksi minun hauiksen pitäisi olla isompi kuin 33 senttiä. Naisseuraa olen saanut aina, kun olen halunnut, eikä kukaan mies ole minua koskaan pieksänyt, ei edes kunnolla uhkaillut. Jos olisin kaupungilla kulkenut tennispallot kainaloissa, niin varmaan olisin kuonooni saanut joskus.

Liikunta antaa iloa ja ulkoliikunnan jälkeen tuntee itsensä todella pirteäksi ja terveeksi. Jos saat innostettua yhdenkin kavereistasi liikunnan pariin, niin olet tehnyt palveluksen koko kansakunnalle.