Kun vauva

Miksi annat sen olla niin? Keskustele miehesi kanssa vakavasti ja käske hänen tajuta, että hanellä on lapsi, josta hänen kuuluu huolehtia pyytämättä!

Huhhuh. Otan osaa. Toivottavasti miehesi ja hänen empatiakykynsä kasvavat pian...

Miksi teit lapsen äälion kanssa?
En voi mitenkään käsittää näitä naisia, itse en katselisi hetkeäkään tuollaista ukkoa, mutta tosiaan valitsinkin lapseni isän aika tarkoin kriteerein eikä paskempi olisi kelvannutkaan.

No, annan sen olla näin, koska asiat eivät aina mene noin. Mies ei ole ääliö, hän on myös paljon lapsen kanssa, mutta noissa tilanteissa on monesti parantamisen varaa. Hän vaihtaa vaipat mielellään, ja nousee joka toinen aamu vauvan kanssa ylös.
Luettelin tuossa vain huonoja puolia..
Hyviä puoliakin on paljon.. tämän aloituksen tarkoitus olikin aloittaa keskustelu, jossa puhutaan miehen huonoja puolia isänä. Olisi pitänyt laittaa jo aloituksessa, upsiis :D

Aijai...ei kateeksi käy... :(

Meillä ihan eri meininki: äiti saa laittautua ihan rauhassa, koska lähtö vaan viivästyy, jos äiti joutuu tekemään kaiken, ja isä tietää tämän. Isä on yleensä valmis 5 minuutissa. :) Niinpä lähtiessä äiti syöttää vauvan ja katsoo vaipan, tuo vauvan vaatteet ja turvakaukalon valmiiksi, isä pukee lapsen sillä aikaa, kun äiti laittaa itsensä valmiiksi. Kun äiti on valmis, menee hän lapsen kanssa ulos odottamaan, että isä pukee päälleen jne. Näin molemmat on ajoissa valmiita lähtemään. :)

Enkä ole kertaakaan joutunut miestä kehottamaan, että tekisi jotain...

Toisin esiin erään tärkeän asian essiin, kun vauva odotetaan ja syntyy perheeseen. Tämän odotuksen, sekä vauvan syntymän ja hoidon täytyy olla yhteistä.

Joten odotusaikan pidä puoliso mukana, lapsen ensipotkuista alkaen, muutoin elä ihan tavallista parisuhdetta.
Synnytyksessä isä on mukana jos itse haluaa, ei painostuksesta. Häntä tulee opasttaa ja kertoa synnytyksestä jo etukäteen, jotta ei järkyty.
Kun lapsi syntyy, isän on hyvä saada lapsi syliinsä mahdollismman pian ja sitten kotona, nostat lapsen aina kun voit isän syliin. Hän voi leperrellä lapselle, lapsi tottuu isän hajuun ja ääneen, heille kasvaa yhteinen kiinteä suhde.
Tämä auttaa isää hyvin paljon hyväksymään tämän uuden ihmisen perheeseen, kannoithan itse lasta jo yhdeksän kuukautta, joten nyt on isän vuori.
Pieni lapsi on aivan ihan, mutta älä omi lasta, hoitakaa yhdessä, keskustelkaa yhdessä, käykää neuvolassa yhdessä. Isän pitää olla mukana lapsen elämässä kaikessa.
Tällöin saat itse lepohetkiä välillä ja isä hoitaakin mielellään, kun on saanut kunnolla tutustua.

Yksi neuvo, älä arvostele isän hoitotapaa, kyllä hän hiljalleen itse oppii. Tällä arvostelulla karkotat hänet ihan varmasti ja saatkin sitten itse raataa todella, voi se elämä mennä ihan raiteiltaan.

Lapsen hankkinen täytyy olla harkittu asia ja mielellään pitää olla jo talous tasapainossa ja ikääkin senverran, että sitä pystyy nyt ottamaan vastuun perheestä. Jostakin joutuu luopumaan, mutta tialle saakin jotain koko elämän pysyvää ja sille pitäisi antaa nyt arvo.

Joutuu ehkä luopumaan biletyksistä ja jonkinverran myös harrastuksista. Kavereita voi pyytää kotiin, joskin voi hieman harveta tapaamiset. Menkää vaunukävelyille yhdessä ylpeinä vanhempina.

Nyt tuli hienoja neuvoja. Käsi sydämellä äidit, kuinka moni toimii noin vai onko isän osallistuminen suotavaa vain silloin kun meille sopii ja meidän haluamalla tavalla?

Minä olen ottanut alusta lähtien sen kannan, että niin pitkään kun näyttää siltä, ettei isä ole "hirttämässä" lasta myssyä päähän laittaessaan tms. niin en mene viereen neuvomaan ja auttamaan ellei pyydä apua. Ette usko mitenkä paljon olisi välillä tehnyt mieli, mutta olen vaan lähtenyt muualle. Ei minun tapa ole ainut oikea tapa hoitaa vauvaa.. ja kyllä tuo penska ilmoittaa jos jokin asia ei mene mieleen.. laadunvalvonta siis pelaa ilman minuakin ;-) ja hyvin on mennyt.

Sama täällä.

En mene neuvomaan isää lapsen hoidossa. Annan hänen hoitaa omalla tyylillään. Lapsi on ollut tyytyväinen ja iloinen isänsä kanssa.

Aluksi meillä ei mies meinannut tehdä lapsen kanssa mitään. Pelkäsi että vauva menee rikki hänen käsittelyssään.Kehumalla ja kannustamisella on mies ottanut enemmän hoitovastuuta ja minä olen saanut enemmän hengähdystaukoja.

Mies on selvästi innoissaan kun luotan häneen ja tykkääkin kovasti lähteä kyläilemään ihan kaksin lapsen kanssa. Minä saan näin omaa aikaa.

Ihan loistava neuvo tuo, että antaa isän tehdä mahdollisimman paljon asioita lapsen kanssa. Vain tekemällä voi oppia. :) Ja meilläkin isä tekee asiat eri tavalla kuin minä, mutta jos lopputulos on suht sama ja vauva tyytyväinen, se kai on pääasia. Kannustaisin myös isiä lähtemään mukaan neuvolaan. Neuvolakäynneillä saa hyvin tietoa, että missä mennään lapsen kasvun ja kehityksen suhteen ja isäkin voi purkaa tuntojaan isyydestä.

Meillä minä monesti yritän auttaa miestä, vaikka tiedän, että hän pärjää vauvan kanssa. Jotenkin ajattelen, että mies tekee liikaa ja äidin kuuluu tehdä enemmän, vaikka hyvähän se on, että kehottamatta osallistuu vauvan hoitoon. Sanoisinpa, että meillä vauvan hoito on jakautunut ihan tasan mulle ja miehelle. No, imettäminen tietysti on minun heiniä. :D

Onko miehesi netti riippuvainen? Toiset tuijottaa tv:tä ja toiset istuu koneella. Ei tervettä jos normaalit toiminnot siitä häiriintyy.

Kuin otteita meidän elämästämme! :) Tosin meillä on nyt kaksi lasta, isompi 4 v ja pienempi 2,5 kk ja mies on kasvanut esikoisen tahdissa. Kun esikko oli 4 kk ja annoin poikaa miehelle hoitoon, mies vain pyöritteli käsiään ja raapi päätään ja mietti, mitä vauvan kanssa pitää _tehdä_. Nyt tyttövauva viihtyy tottuneen isän mahan päällä tai kainalossa. Tälläkin hetkellä minä ja poika olemme hereillä, mutta isä ja tyttärensä vetävät sikeitä samassa sängyssä vieretysten, samanlaiset ilmeet kasvoilla.

Lähtötilanteet ovat se, mitä mies ei ole ikinä oppinut. Ei osannut ennen lapsia (kaikkiin kissanristiäisiin lähdimme riidoissa, kun minulta paloi täysin hermot), eikä osaa vieläkään. Aloitan varoittamisen yleensä jo viikkoa etukäteen ja silti juhlissa tai kylässä ollaan tuntia liian myöhään, myös niissä juhlissa, joihin mies ei mene mukaan (mutta joiden lähtöön hän silti vaikuttaa).

Minä olen yleensä laittanut itseni valmiiksi noin 2 h ennen lähtöä. Mies nukkuu tai on koneella. Sitten laitan valmiiksi pojan, 1,5 h lähtöön, tytön pukemisen jätän aika viimetinkaan, että päästään lähtemään juhlatamineissa. Mies nukkuu tai on koneella. Minulla on vauva kaukalossa, poika pihalla odottamassa ja itselläkin jo kengät jaloissa, kun huudan miehelle, että missä vaiheessa hän on. Silloin kuuluu uninen: "Jaa, mun pitää vielä käydä suihkussa."

Ja EI. Ei se ole oppinut 10 vuoden yhteiselon jälkeen, että suihkussa voisi käydä AJOISSA. Muut osa-alueet kehittyvät, vain tuo yksi junnaa paikoillaan. Muuten on kyllä hyvä isä ja nyt, kun poikakin on jo isompi, leikkivät todella usein isänsä kanssa ulkona ja sisällä (tai sitten pelaavat konetta yhdessä...).

Käsi sydämelle äidit - moniko antaa isän pakata kaikki lasten varusteet viikonloppureissua varten - ilman että äiti tarkistaa, mitä on pakattu? Kuinka moni antaa isän päättää, mitä lapsille puetaan päälle juhliin? Kuinka moni nalkuttaa väärin valituista ulkovaatteista tai sopimattomista väriyhdistelmistä?

Miten mies voi ottaa vastuuta asioista, jos äiti päättää kaikesta ja vahtii isää kuin kotiapulaista, että hommat menee "oikein"? Monet isät ovat oppineet kysymään, miten paljon lapselle pitää laittaa päälle milläkin kelillä. Parempi olisi, jos oppisivat katsomaan lämpömittaria ja päättelemään asian itse! Mutta se vaatii muutoksia kaikkitietäviltä äideiltä: haluanko asua kotiapulaisen/talonmiehen kanssa vai tasavertaisen puolison kanssa.