Mulla on ongelma ja se on se että löydän kyllä kumppanin helposti mutta en millään saa pidettyä parisuhdetta yllä. Olen kolmekymppinen lapseton mies ja kynnys kysymykseksi nousee aina vanhat suhteet. Siis AINA! Haluan olla rehellinen ja kertoa kysyttäessä mitä on ollut, koska viimeksi, miksi olemme eronneet jne. Kumppanilla on oikeus tietää eikä mulla ole luurankoja kaapissa ja vakavia asioita sen suhteen että asiat pitäisi salata.
Miksi menneisyys pilaa uudet suhteet???? Ei varmaan monikaan tämän ikäinen mies voi väittää että mulla ei ole ollut ketään ja olen koskematon poikamies. Sekin olisi varmaan joillekin ongelma mutta mulle ja tuleville suhteilleni tuntuu olevan entiset rikkana sopassa.
Mun perään ei haikaile kukaan joten siitäkään ei ole kyse mutta se että olen saanut pahasti takkiin elämäni aikana suhteissa.
Mua on petetty, pahoinpidelty, haukuttu yms yms ja täytyy myöntää että ikävän jäljen teot ovat jättäneet ja jos uusi kumppani on kysellyt menneisyyttäni olen ollut rehellinen ja kertonut joiltain osin mitä olen saanut kokea.
Nyt tilanne on se että kumppaneiden mielestä haen laastaria ja tukea saamiini haavoihin heistä vaikka oikeasti tilanne ei ole niin. Mä haen rehellistä ja mukavaa parisuhdetta ja yritän kaikkeni sen eteen mutta mulle joka kerta tuodaan eteen se että käsittele menneet ennenkun haet uutta suhdetta.
Miksi näin sanotaan en tiedä. En jauha vanhoja muulloin kun multa kysyttäessä ja multahan kysellään. Omat asiansa moni vaikenee. Olenko liian avoin?
Pitäisikö mun sanoa että "rakastan jokaista exääni ja olen jättänyt jokaisen vain jättämisen ilosta" eikä niin kuten edellä mainitsin?
Mä tiedän että mun omatunto on muserrettu elämässä monilta osin jo koulu aikoina. Mun on vaikea luottaa ihmisiin mutta uskon silti rakkauteen tosin joka kerta se mun usko on petetty. Mä olen komea ja haluttu ihminen mutta kun sen suhteen saan ja haluaisin perustaa perheen ja yhteisen lämpimän parisuhteen menetän kumppanin aina ennemmin tai myöhemmin ja ihmettelen miksi turvallinen, työssä käyvä, kiltti ja asiallinen mies ei kelpaa.
Kavereillekin on tullut jo tavaksi lyödä vetoa kuinka kauan suhteeni kestää ja huvittavinta on se että -3kk naiset ovat terve järkisiä ja 3kk jotenkin päästään vialla. Tämä on tärkeiden kavereiden huulen heittoa mutta olen huomannut asiassa totuuden siemenen että todellakin noin se asia menee. Kuka mua sietää enemmän kun kolme kk on jotenkin sekaisin.
Kaveri mainitsi tänään päättyneestä suhde kokeilusta että "liian kaunis nainen sulle, kolme viikkoa max" Ja tänään tuli kolme viikkoa. Heh. Mitä tää on????
Mä olen toiset huomioiva, kiltti, hyvä käytöksinen, vakkari työssä, hyvät harrastukset omaava ja monien kanssa toimeentuleva mut kun suhteet ei onnistu niin ei.
Pakko laittaa loppuun että mitään haukkumisia ja naljailuja kirjoitukseeni en kaipaa sillä olen saanut elämäni aikana kuulla kaikki negaatiot itsestäni että siihen ei aikaa kannata hukata sillä valitettavasti ne menevät kuuroille korville mutta kertokaa naiset ja jos jollainen miehelläkin on rakentavaa kommenttia saa kirjoittaa. Kiitos!
Miten pidän parisuhteen????
15
445
Vastaukset
- n35v
Jos ongelmana on juuri tuo avautuminen ? Itse naisena en todellakaan halua tietää ihan kaikkea miehen edellisistä suhteista, lapsuuden ongelmista tms. Pieni valkoinen valhe on parempi. Jos olet naisten mielestä peluri ? Oletko hyväkäytöksinen ? Kohteletko naista hyvin ? Ethän ole pihi Pekka, joka ei ikinä vie naista mihinkän eikä varsinkaan maksa. Ethän rupea puhumaan perheen perustamisesta / naimisiinmenosta muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ? Oletko masentunut ? Käytkö terapiassa tai syötkö mielialalääkkeitä ? Panostatko naiseen ja suhteeseen tarpeeksi ja tosissasi ? Puhutko tunteistasi ja myös näytät ne ? Tuossa nyt muutamia mitä voisit miettiä. Tai sitten olet tavannut vain vääriä naisia.
- TahtooPysyvänSuhteen
Kiitos vastauksestasi!
Luulen että juuri tuo totuuden puhuminen on ongelma mutta kun en hyväksy valehtelua kumppanilta niin en itsekään halua valehdella menneisyyttäni sillä ennemmin tai myöhemmin asiat tulisi julki ja valheella on lyhyet jäljet.
En omasta mielestäni ole peluri. Haen tosissani kumppania ja jos edellinen syystä tai toisesta jättää yleensä edellä mainituista syistä niin haen toisen. En kestä jäädä murehtimaan asioita kun olen tosissani enkä leikilläni ole suhde asioissa mukana. En silti ota ketä vain eteeni tulevaa vaan harkinnan mukaan valitsen kumppanini.
Olen hyvä käytöksinen ja sitä ovat kehuneet niin sukulaiset ja ystäväni kuinka avulias ja asiallinen olen muita kohtaan.
Kohtelen naista niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Haluan toiselle hyvää enkä missään nimessä ikinä loukata ketään. Esim pettämiseen en edes pystyisi koskaan! Enkä myöskään ole pihi. Olen hyvin toimeen tuleva ihminen ja treffatessani kumppania en jurota säästämisiin. Moni myös haluaa kustantaa osansa vapaaehtoisesti käydessämme esim syömässä, leffassa, kaupassa jne ja koskaan en sano että ...tana maksa osas eli omaan mielestäni herrasmies käytöksen silläkin saralla.
En puhu perheen perustamisesta mutta esitän haaveeni JOS saan parisuhteen toimimaan haluaisin lapsia ja ok talon joskus tulevaisuudessa en nyt ja heti.
Mä panostan naiseen ja haluan/pystyn tapaamaan kumppania lähes koska vain. Mulla on työ jonka hoidan mutta illat ja vapaa ajan olen valmis tapaamaan kumppania koska vain.
ERITTÄIN paljon puhun tunteistani. En pysty patoamaan asioita sisälleni vaan haluan olla avoin. Moni on pitänyt avoimuutta mun positiivisena puolena mutta luulen että siitä tulee myös mun heikoin puoli sillä en ole tavallinen juro ja kaiken sisällään pitävä suomalainen mies. On helpompi puhua ja näin pitää mieli ja ajatus puhtaana kun taas sulkemalla ja patoamalla kaiken sisäänsä.
En syö mitään lääkkeitä mutta kai tuo masennus on myönnettävä.
Olen saavuttanut lähes kaiken elämässäni. Olen fyysisesti terve, mulla on tärkeä työ, hyviä ystäviä, virkistävät harrastukset, koti, mökki, auto jne jne mutta varsinaisesti varakas en ole vaan toimeen tuleva enkä edes liikaa veloissani.
Mitä en ole saavuttanut on pysyvä parisuhde ja lapsi. Kaipaan niin kovasti vaimoa ja omaa pikku kultaa pientä taaperoa jonka elämää seurata pienestä aina aikuisuuteen.
On mua masennus mielessä ahdistanu pienestä pitäen sillä koulussa kiusattiin aina opettajia myöden joista eräskin sanoi että minusta ei koskaan tule mitään. Olin silloin neljännellä luokalla mutta muistan tuon lauseen edelleenkin. Mä näytin ja olen pärjännyt.
Suhteissa olen ihan oikeasti ollut huomioiva. Mutta silti olen saanut pettyä. On ollut pettämisiä joista kumppani on jäänyt rysän päältä kiinni eikä tarvetta kumppanin pettämisiin olisi ollut sillä kotona on varmasti huomiota ja rakkautta ja kehuttu jopa hyvästä seksistä. Valheita lapsettomuudesta, väkivaltaa mua kohtaan (en ikinä voisi lyödä naista edes kostoksi) mutta mua on lyöty, jätetty ihme syistä tekstiviesteillä jne. Tänään menettämäni kumppani jätti minut syystä että sanoin "onko parempi että haet miehen jonka voit esitellä myös lapsillesi" Tämä muutaman viikon suhteen jälkeen jolloin kelpasin vaan pano seuraks hänen kylpyhuoneeseen yöksi ja aamulla ennen lasten heräämistä mun piti kiireesti lähteä pois. Koskaan mä en kelvannut päivällä näytille lapsille saati muille hänen tutuilleen. Ei tällainen kivalta tunnu:( - rlkjklj234kj
TahtooPysyvänSuhteen kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Luulen että juuri tuo totuuden puhuminen on ongelma mutta kun en hyväksy valehtelua kumppanilta niin en itsekään halua valehdella menneisyyttäni sillä ennemmin tai myöhemmin asiat tulisi julki ja valheella on lyhyet jäljet.
En omasta mielestäni ole peluri. Haen tosissani kumppania ja jos edellinen syystä tai toisesta jättää yleensä edellä mainituista syistä niin haen toisen. En kestä jäädä murehtimaan asioita kun olen tosissani enkä leikilläni ole suhde asioissa mukana. En silti ota ketä vain eteeni tulevaa vaan harkinnan mukaan valitsen kumppanini.
Olen hyvä käytöksinen ja sitä ovat kehuneet niin sukulaiset ja ystäväni kuinka avulias ja asiallinen olen muita kohtaan.
Kohtelen naista niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Haluan toiselle hyvää enkä missään nimessä ikinä loukata ketään. Esim pettämiseen en edes pystyisi koskaan! Enkä myöskään ole pihi. Olen hyvin toimeen tuleva ihminen ja treffatessani kumppania en jurota säästämisiin. Moni myös haluaa kustantaa osansa vapaaehtoisesti käydessämme esim syömässä, leffassa, kaupassa jne ja koskaan en sano että ...tana maksa osas eli omaan mielestäni herrasmies käytöksen silläkin saralla.
En puhu perheen perustamisesta mutta esitän haaveeni JOS saan parisuhteen toimimaan haluaisin lapsia ja ok talon joskus tulevaisuudessa en nyt ja heti.
Mä panostan naiseen ja haluan/pystyn tapaamaan kumppania lähes koska vain. Mulla on työ jonka hoidan mutta illat ja vapaa ajan olen valmis tapaamaan kumppania koska vain.
ERITTÄIN paljon puhun tunteistani. En pysty patoamaan asioita sisälleni vaan haluan olla avoin. Moni on pitänyt avoimuutta mun positiivisena puolena mutta luulen että siitä tulee myös mun heikoin puoli sillä en ole tavallinen juro ja kaiken sisällään pitävä suomalainen mies. On helpompi puhua ja näin pitää mieli ja ajatus puhtaana kun taas sulkemalla ja patoamalla kaiken sisäänsä.
En syö mitään lääkkeitä mutta kai tuo masennus on myönnettävä.
Olen saavuttanut lähes kaiken elämässäni. Olen fyysisesti terve, mulla on tärkeä työ, hyviä ystäviä, virkistävät harrastukset, koti, mökki, auto jne jne mutta varsinaisesti varakas en ole vaan toimeen tuleva enkä edes liikaa veloissani.
Mitä en ole saavuttanut on pysyvä parisuhde ja lapsi. Kaipaan niin kovasti vaimoa ja omaa pikku kultaa pientä taaperoa jonka elämää seurata pienestä aina aikuisuuteen.
On mua masennus mielessä ahdistanu pienestä pitäen sillä koulussa kiusattiin aina opettajia myöden joista eräskin sanoi että minusta ei koskaan tule mitään. Olin silloin neljännellä luokalla mutta muistan tuon lauseen edelleenkin. Mä näytin ja olen pärjännyt.
Suhteissa olen ihan oikeasti ollut huomioiva. Mutta silti olen saanut pettyä. On ollut pettämisiä joista kumppani on jäänyt rysän päältä kiinni eikä tarvetta kumppanin pettämisiin olisi ollut sillä kotona on varmasti huomiota ja rakkautta ja kehuttu jopa hyvästä seksistä. Valheita lapsettomuudesta, väkivaltaa mua kohtaan (en ikinä voisi lyödä naista edes kostoksi) mutta mua on lyöty, jätetty ihme syistä tekstiviesteillä jne. Tänään menettämäni kumppani jätti minut syystä että sanoin "onko parempi että haet miehen jonka voit esitellä myös lapsillesi" Tämä muutaman viikon suhteen jälkeen jolloin kelpasin vaan pano seuraks hänen kylpyhuoneeseen yöksi ja aamulla ennen lasten heräämistä mun piti kiireesti lähteä pois. Koskaan mä en kelvannut päivällä näytille lapsille saati muille hänen tutuilleen. Ei tällainen kivalta tunnu:(Onko sulla hyvin mustavalkoinen kuva valehtelusta ja totuuden puhumisesta? Että pitää kertoa "totuus, koko totuus ja vain totuus"? Varsinkin jos suhteesi ovat usein kovin lyhyitä, ei niistä tarvitse jaaritella. Sanot vain, että "onhan tässä näitä ihastuksia ollut, mutta niistä ei ole syntynyt mitään kovin kestävää". Sellaisista on sitten hyvä sanoa vähän enemmän, jos on yli vuoden ollut jonkun kanssa.
Tutustu ensi kerralla hitaammin. Ehkä ryntäät suhteeseen nopeasti ja hukutat potentiaalisen kumppanin heti tunnevyörytykseesi? Kyllä siitä kenelle tahansa tervejärkiselle tulee mieleen, että tarvitset koko ajan jotakuta terapeutiksi.
Osuu myös silmään tuo lopun "tänään menettämäni kumppani" - kolmen viikon panosuhde EI OLE KUMPPANI! Eihän sitä voi siinä vaiheessa sanoa edes "vakipanoksi", saati "kumppaniksi" - kumppanuus on sitoutumista, hän ei ilmeisesti sitä halunnut. (Ja yh:t ei välttämättä halua esitellä lapsilleen treffikavereitaan kovinkaan pian. Se on ihan normaalia.)
Tiivistettynä: hidasta, hyvä ihminen. - 5+55
TahtooPysyvänSuhteen kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Luulen että juuri tuo totuuden puhuminen on ongelma mutta kun en hyväksy valehtelua kumppanilta niin en itsekään halua valehdella menneisyyttäni sillä ennemmin tai myöhemmin asiat tulisi julki ja valheella on lyhyet jäljet.
En omasta mielestäni ole peluri. Haen tosissani kumppania ja jos edellinen syystä tai toisesta jättää yleensä edellä mainituista syistä niin haen toisen. En kestä jäädä murehtimaan asioita kun olen tosissani enkä leikilläni ole suhde asioissa mukana. En silti ota ketä vain eteeni tulevaa vaan harkinnan mukaan valitsen kumppanini.
Olen hyvä käytöksinen ja sitä ovat kehuneet niin sukulaiset ja ystäväni kuinka avulias ja asiallinen olen muita kohtaan.
Kohtelen naista niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Haluan toiselle hyvää enkä missään nimessä ikinä loukata ketään. Esim pettämiseen en edes pystyisi koskaan! Enkä myöskään ole pihi. Olen hyvin toimeen tuleva ihminen ja treffatessani kumppania en jurota säästämisiin. Moni myös haluaa kustantaa osansa vapaaehtoisesti käydessämme esim syömässä, leffassa, kaupassa jne ja koskaan en sano että ...tana maksa osas eli omaan mielestäni herrasmies käytöksen silläkin saralla.
En puhu perheen perustamisesta mutta esitän haaveeni JOS saan parisuhteen toimimaan haluaisin lapsia ja ok talon joskus tulevaisuudessa en nyt ja heti.
Mä panostan naiseen ja haluan/pystyn tapaamaan kumppania lähes koska vain. Mulla on työ jonka hoidan mutta illat ja vapaa ajan olen valmis tapaamaan kumppania koska vain.
ERITTÄIN paljon puhun tunteistani. En pysty patoamaan asioita sisälleni vaan haluan olla avoin. Moni on pitänyt avoimuutta mun positiivisena puolena mutta luulen että siitä tulee myös mun heikoin puoli sillä en ole tavallinen juro ja kaiken sisällään pitävä suomalainen mies. On helpompi puhua ja näin pitää mieli ja ajatus puhtaana kun taas sulkemalla ja patoamalla kaiken sisäänsä.
En syö mitään lääkkeitä mutta kai tuo masennus on myönnettävä.
Olen saavuttanut lähes kaiken elämässäni. Olen fyysisesti terve, mulla on tärkeä työ, hyviä ystäviä, virkistävät harrastukset, koti, mökki, auto jne jne mutta varsinaisesti varakas en ole vaan toimeen tuleva enkä edes liikaa veloissani.
Mitä en ole saavuttanut on pysyvä parisuhde ja lapsi. Kaipaan niin kovasti vaimoa ja omaa pikku kultaa pientä taaperoa jonka elämää seurata pienestä aina aikuisuuteen.
On mua masennus mielessä ahdistanu pienestä pitäen sillä koulussa kiusattiin aina opettajia myöden joista eräskin sanoi että minusta ei koskaan tule mitään. Olin silloin neljännellä luokalla mutta muistan tuon lauseen edelleenkin. Mä näytin ja olen pärjännyt.
Suhteissa olen ihan oikeasti ollut huomioiva. Mutta silti olen saanut pettyä. On ollut pettämisiä joista kumppani on jäänyt rysän päältä kiinni eikä tarvetta kumppanin pettämisiin olisi ollut sillä kotona on varmasti huomiota ja rakkautta ja kehuttu jopa hyvästä seksistä. Valheita lapsettomuudesta, väkivaltaa mua kohtaan (en ikinä voisi lyödä naista edes kostoksi) mutta mua on lyöty, jätetty ihme syistä tekstiviesteillä jne. Tänään menettämäni kumppani jätti minut syystä että sanoin "onko parempi että haet miehen jonka voit esitellä myös lapsillesi" Tämä muutaman viikon suhteen jälkeen jolloin kelpasin vaan pano seuraks hänen kylpyhuoneeseen yöksi ja aamulla ennen lasten heräämistä mun piti kiireesti lähteä pois. Koskaan mä en kelvannut päivällä näytille lapsille saati muille hänen tutuilleen. Ei tällainen kivalta tunnu:(Joo, ei parin viikon tuttavuuden jälkeen voi vielä alkaa syyllistämään toista että kun ei kelpaa edes lapsille esiteltäviksi. Eri juttu jos vielä puolen vuoden suhteen jälkeen et lapsia ole tavannut.
- TahtooPysyvänSuhteen
5+55 kirjoitti:
Joo, ei parin viikon tuttavuuden jälkeen voi vielä alkaa syyllistämään toista että kun ei kelpaa edes lapsille esiteltäviksi. Eri juttu jos vielä puolen vuoden suhteen jälkeen et lapsia ole tavannut.
Arvasin että moni lukee vain tuon parin viikon tuttavuuden ja unohtaa muun asia yhteyden. Olisi se pitänyt jättää laittamatta esimerkiksi ja mainitsinkin Suhde kokeilun. Tietääkseni yksikään parisuhde ei ole alkanut taivaasta pudottamalla että nyt olette olleet vaikkapa puoli vuotta yhdessä. Joskus suhdekin alkaa muuten kaikki tässä maailmassa olis yhdenillan juttuja. Se että edellä mainittu asia menee niin ettei kavereilleen, vanhemmilleen, lapsilleen yms voi esitellä edes kuukausien seurustelun jälkeen niin onko se sitten normaalia? En lähde analysoimaan sitä mikä on rajapyykki sille että voi sanoa sanan suhde. Se ei kuulu kirjoituksen kysymykseen. Siitä tehköön joku oman aloituksen ja varmaan mielipidettä on laidasta laitaan. Jos olen elänyt neljä vuotta avioliitossakin niin tiedän sen kertomattakin että pari viikkoa ei ole suhde mutta voihan joku vanhempi ihminen mulle myös laittaa että "puhu suhteesta vasta sitten kun olet ollut kolmekymmentä vuotta naimisissa" Ympäri käydään ja yhteen tullaan!
- 42433r2r2
Ongelmasi tuli ilmi jo heti alussa.
Sinä itse tuot menneisyytesi tähän hetkeen. Menneisyyden tulisi olla siellä menneessä, sinun tulee jättää ne menneisyydessä koetut asiat sinne menneisyyteen tuomatta niitä siihen uuteen suhteeseen.
Kumppanin ei kuulu tietää kaikkea meidän menneisyydestä. Jotkut eivät edes kestä ajatusta edellisistä kumppaneista, joten mielestäni niistä ei edes pitäisi muutamaa sanaa enenpää mainita ja vasta silloin, kun se uusi kumppani kysyy.
Jos entiset suhteet kuitenkin hankaloittavat yhä elämääsi, silloin sinun tulee mennä ammattiauttajan puheille puhumaan niistä ja hakemaan apua. Uudet suhteet eivät onnistu niin kauan kun pidät kiinni niistä negatiivisistä menneisyyden suhteista.
Myöskin puhumalla pelkästään negatiiviseen sävyyn entisistä suhteistasi antaa uudelle sellaisen kuvan, että ei kanssasi saa onnellista suhdetta ja että tavallaan hoet jotakuta hoivaamaan sinua, sellaista äitiroolia. - kiitorataa
Elät liikaa kavereittesi kautta ja parempi olis hiljentää vauhtia ja olla ihan yksin ja miettiä mitä ja miksi?
- yks mielipide
Joo. jos tapais miehen ja se kertois näitä kaikkia asioita elämästään näin äkkiseltään niin kyllähän se pistäis pasmat totaalisen sekaisin. Etenkin kun ne avoimet, puheliaat ja kohteliaat ja kaiken juurtajaksain kertovat miehet eivät odota sitä luonnollisen luottamuksen kehittymistä, yleensä se vie aikaa.
Eli kun nainen vasta haukkoo mielessään henkeään asioista, jotka voi olla hänelle aivan uusia, että eihän tuo edes tunne minua ja kertoo sitä ja tätä ja tavallaan yliluottaa vaikka mitään normaalia luottamuksen kehittymistä ei ole. Se on niin epätavallista, että kieltämättä herättää huomiota.
Nainen voi kokea heti jos mies puhuu liian nopeasti asioita, mitä ei tavallaan "saisi", että mies itse ei välttämättä suodata sitä, kenelle luottaa ja milloin ja missä tilanteessa, vaan mies antaa tulla kaiken kurjimpia yksityiskohtia myöten ja pitää itseään rehellisenä ja avoimena ja toinen on lentää selälleen hänen elämästään. Se on hirveän hämmentävää. Ei siinä tiedä, mitä tilanteesta ajatella. Niitä juttuja ei ehdi eikä pysty hetkessä sulattaan ja voi naisellakin olla omat ongelmansa, mitä ei ala esitellä.
Siinä tullaan siihen epäkohtaan, että luottamus ei ole tasaveroista. Toinen yliluottaa heti, ja toisella varovaisemmalla alkaa oudoksuttaa koko tilanteen omituisuus ja pistää naisen itse siihen tilanteeseen, että alkaa jopa miettiä, kestääkö mies taas naisen elämää. Jos nainen alkaisi tosta tilanteesta tutustua ja kertomaan itsestään niin hän ei silti pysty ja luultavasti ei varmasti edes haluaisi heti oudolle ihmiselle, vaikka toinen olis miten mukava ja avoin, alkaa ehti kättelyssä esitellä niitä omia luurankojaan kaapista. Sitten kun nainen ottaa vähän varovaisemmin, tutustelee normaaliin tyyliin, niin jo mies tekee sen johtopäätöksen, että kun minä olen näin avoin ja näin luottavainen ja näin hyvä tyyppi, niin mikä on vialla.
Kun se pieni hyväntahtoinen kyräily olis joskus paikallaan ja ihan hitaampi vauhti tutustumisessa. Hitaudella en tarkoita sitä, että ei voi tavata ja olla yhteydessä, vaan sitä, että ne välit vaatii sen luottamuksen kehittymisen ajan kanssa ja sitten vasta vähitellen pystyy normaalisti kertomaan vaikeita asioita. Lähtökohta tälle ajattelulle on nimenomaan se, että kun 99%:lla ihmisistä niistä vaikeista asioista puhuminen on vaikeaa tai ainakin vaatii sitä luottamusta, aloittajalle hänen tilanteensa voi olla normaali, mut vaikea tuollaisesta tilanteesta on olla muuta kuin hämmentynyt. - ....................
Oma mieheni kertoi rankasta menneisyydestään hyvin suhteen alussa ja on avoin asiasta muutenkin. Minusta on ennemminkin hyvä, että olen alusta lähtien ollut kärryillä siitä, mitä miehen elämässä on tapahtunut. Ettei kaikki tule yhtäkkiä kuin puun takaa. Se kaikki on kuitenkin menneisyyttä. Asia, jota miehessäni arvostan on se, että hän pystyy puhumaan asiasta ja katsomaan tulevaisuutta positiivisella mielellä. Ja pystyy toimimaan myös mun olkapäänä tarvittaessa (oon vähän herkkä....)
Musta menneisyyden salaaminen ei ole hyvä idea, kyllä kumppanin pitää olla sellainen, joka ei vähästä hätkähdä, vaan kestää ihmisen menneisyyden. Voi nainen toki pelästyäkin, mutta ne on yleensä niitä lähiöprinsessoja. Ei mulla ainakaan ole takana yhtään suhdetta täysin ''ongelmattomaan'' ihmiseen.- Rehellisyyttä!!!!
Aivan. Kuka ei kestä menneisyyttä ei tule varmasti kestämään parisuhdettakaan. Moni hakee kaikenlisäksi kumppania joka on neitsyt/koskematon, kokenut useamman vuoden parisuhteen, kasvattanut lapsensa maailmalle, käy töissä ja on lisäksi kaunis/komea alle kolmekymppinen. Jo lähtökohta sille mitä moni hakee on utopistinen.
Rehellisyys on tae jolle parisuhde perustetaan ja jos sitä salataan heti ensi tapaamisesta saakka tietää sen silloin jokainen että mahdollisuudet suhteen loppumiseen ennemmin tai myöhemmin on valtavat. Poislukien ihmiset joille on aivan sama mitä kumppani puhuu/tekee. Rakkautta ei ikinä valehtelemalla saa!
- kokemusta on siitäki
Menneisyys....Joo on hyvä että on rehellinen... Mutta jos säilyttää kaikki muistot, kuvat, lahjat ja esittelee vielä niitäkin, niin sitten ainakin minä sanoisin aika nopeesti hyvästi.
- Kuvia kuvia
Kuvat on historiaa ja useampi meistä ei halua valokuvia ja muistoja hukata vaikka suhde olisikin päättynyt. Itselläni on tallella kuvia kun menin naimisiin ja on myös kuvia ja historiaa muistakin suhteista albumeissa. Se EI tarkoita sitä että kaipaa mennyttä mutta se on minun historiaa. En välitä ex aviopuolisostani pätkääkään enkä ole/haluaisikaan kuulla hänestä vaan rakastan nykyistäni mutta kuvia menneestä en suostu silti koskaan hävittämään!
- Avoimuus on hyvä
Naisena pidän siitä, että mies kertoo avoimesti menneisyydestään, ja tälläisen puolison sitten valitsinkin. Oikea ei ole vielä tullut kohdallesi.
- paljon nähnyt 2
Niin no säilyttämisestä voi olla eri mieltä....Itse en missään nimessä säilytä vanhoja muistoja, vaan hävitin kaiken, kun aloin nykyisen mieheni kanssa seurustelemaan. Muistot olkoon sydämessä.
- 13
Heh, olet sitten vissiin mun miespuolinen vastineeni :) Samoja ongelmia itsellä ja yhdeksi syyksi ongelmiin sanoisin sen, että ei osaa vetää rajoja sille miten itseä kohdellaan, ei oikeasti arvosta itseään ja antaa siten liian paljon itsestään ennen aikojaan ennen kuin toinen on edes sitoutunut kunnolla. Itsekin avoin ja jotenkin löydän sitten ilmeisesti ne joilla on ongelmia ilmaisussa. Ja tosiaan noin paljoa menneisyyttä ei kannata kantaa mukanaan, liian raskasta tulee elämästä. Kannattaa antaa antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, antaa itselleen luvan aloittaa aivan alusta ja puhtaalta pöydältä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama815509Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä1104527Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve1364115Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu2162857Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.782836Mitä tapahtui?
Mitä tapahtui keskiviikkoiltana kun oli paljon hälytysajoneuvoja ja mediheli?322716Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta832534Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl892280- 1822113
Martina Aitolehti läpäisi Erikoisjoukot - Tilittää umpirehellisenä kuvauksista
Martina Aitolehti selvisi Erikoisjoukot koulutuksesta. Hän myös malttoi pääosin pitää mölyt mahassaan, vaikka saikin ko431666