d2 insuliiniko käyttöön?

Pitkänsokerin arvosi on niin hyvä ettei aamusokerin lukemat ole ratkaisevia. Oletko mitannut muulloin, miten ennen ja jälkeen atrioiden ja ennen kaikkea mitä sokeriarvo on aamuyöllä klo 4.

Kyllähän metformiinin kaveriksi voi ottaa jonkin suolistohormonin käyttöön, mutta et kertonut aterian jälkeisiä sokereita joihin niillä olisi hyötyä. Pitkävaikutteinen insuliini taas alentaa verensokereita kauttaaltaan.

Ensimmäiseksi kannattaisi ainakin mittailla noita ateria-arvoja ellet ole tehnyt sitä. Myös tuollainen pitkä mittaussarja kannattaisi tehdä, eli ennen aamiaista ja 1,5-2 h sen jälkeen. Samoin lounaalla ja päivällisellä. Viimeksi nukkumaan mennessä ja aamu-yöllä klo 4. Näistä näkisi jo aika pitkälle miten verensokeri suhtautuu vuorokauden aikana. Minä tein juuri maanantaina tuollaisen pitkän seurannan ja sokeriarvo nousi aamu-yön jälkeen aamumittaukseen 4,7:tä 5,1:een.

Kiitos vastauksesta! Ennen ateriaa lukemat 5 ja 6 välissä Ateroiden jälkeen lukemat ovat olleet muistiinpanoja tutkiessani yleensä 6ja 7 välillä sekä yksi 13.7 (muistissa lukee että hiilaripitoinen ateria ja flunssaa, ehkä se nosti) sekä yksi 9.7. Ilta -arvot on klo 21.00 aikaan mitattuna 6.5-7.5 välillä, kuitenkin yksi korkein arvo 8.1 ja matalin 5.8. Toissa yönä klo 2.40 6.3 ja sen jälkeisen aamun12h paastoarvo 6.7. Verenpaineeni ja veren rasva-arvot ovat suositus arvojen sisällä.

"Koska minulla on korkeampia aterian jälkeisiä verensokeriarvoja, parhaillaan pohditaan insuliinin vaihtoa Januviaan metformiinin pariksi."

Oletko ajatellut hiilihydraattein vähentämistä aterioilla? Sehän vähentää suoraan aterian jälkeisiä tunnin ja kahden arvoja. Januvia ei oikein pysty tunnin arvoihin. Kahdessa tunnissa se vasta tehoaa. Tämäkin tietysti edellyttää, että omaa insuliinin tuotantoa on tarpeeksi.

Kakkosilla on tyypillinen ongelma, että haima ei pysty antmaan insuliinia heti aterian jälkeen, vaan vasta viiveellä. Tämä näkyy suoraan piikkeinä verensokereissa tunnin paikkeilla. Toistuvat piikit verensokerissa eivät ole elimistölle eduksi. Tavoitteena voisi pitäää, että verensokerit eivät missään vaiheessa kohoaisi yli 8 mmo/l arvoihin.

Hannele täyttää pian 60 vuotta. Hän on tavallinen suomalainen nainen; lievästi ylipainoinen, liikkuu kohtalaisesti ja syö omasta mielestään melko terveellisesti. Hannele pyrkii parhaimpansa mukaan noudattamaan virallisia ravitsemussuosituksia eli hän suosii hyvin hiilihydraattipainotteista ruokavaliota, käyttää lähinnä vain pehmeitä rasvoja, kuten margariinia ja rypsiöljyä, syö suolaa niukanlaisesti, nauttii runsaasti kuituja lähinnä ruisleivän muodossa, juo rasvatonta maitoa ja valitsee aina kun mahdollista, kevyttuotteen. Alkoholia Hannele käyttää melko vähän, eikä tupakkakaan pala.
Kaikki näyttää paperilla melko hyvältä, mutta Hannelen olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Hän on jatkuvasti väsynyt ja mieliala vaihtelee suuresti. Hannele sairastaa vuosittain useamman flunssan ja lisäksi hän kärsii toistuvista univaikeuksista sekä tyypin 2 diabeteksesta.

Hannele kyllästyy jatkuvaan pahaan oloon ja päättää mennä lääkärin pakeille. Lääkäri kysyy Hannelelta, onko hän mielestään masentunut. Vastaus on empimätön ”kyllä”. Lääkäri määrää siltä istumalta Hannelelle mielialalääkkeet. Lisäksi Hannelen kolesteroliarvot ovat virallisen linjauksen mukaan liian korkealla, huolimatta Hannelen noudattamasta virallisterveellisestä ruokavaliosta. Kotiin viemisiksi Hannele saakin reseptit entistä tehokkaampaan lääkitykseen sekä ohjeistuksen syödä entistä vähärasvaisempia ruokia.

Hannelen pitäisi olla mitä parhaimmassa iässä, mutta todellisuudessa hän pelkää sydänkohtausta ja kuolemaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä?

Hannele päätti mm. lääkäri Antti Heikkilän kirjoihin törmättyään muuttaa ruokailutottumuksiaan dramaattisella tavalla. Hän lopetti viljojen mussuttamisen ja korvasi ne hampunsiemenillä ja tattarilla. Rypsiöljy vaihtui kookosöljyyn ja margariinit aitoon voihin. Peruna sai väistyä avokadon tieltä, myrkkysuola sai tehdä tilaa aidolle käsittelemättömälle merisuolalle. Kaikki lääkkeet nitropurkkia lukuun ottamatta lensivät roskiin ja niistä säästyneillä rahoilla Hannele osti erilaisia superruokia sekä D- ja C- vitamiineja.
Kun ruokavaliomuutoksesta oli kulunut puolisen vuotta, oli entinen, sairas Hannele tiessään. Hän tunsi monen vuoden tauon jälkeen itsensä elinvoimaiseksi ja jopa nuorekkaaksi. Poissa olivat kivut ja säryt, kolotukset ja ahdistukset – Hannele oli saanut elämänsä takaisin.

Pian koitti kuitenkin edellisen lääkärikäynnin yhteydessä sovittu kontrollikäynti. Hannele kertoi iloisesti lääkärille siitä, kuinka hänen vaivansa ovat hävinneet radikaalien ruokavaliomuutosten myötä, mutta saikin uutisilleen huonon vastaanoton: Lääkäri käski häntä lopettamaan moiset ruoalla leikkimiset ja etsimään ne roskiin heitetyt lääkkeet. Lopuksi valkotakki kirjoitti vielä varmuuden vuoksi pari reseptiä ja toivotti naama punastuneena Hannelelle turvallista kotimatkaa.