Bentsot kunniaan!

Tuttavani on käyttänyt Pameja yli kymmenen vuotta, ei suuria määriä eikä myyntiin, vaan tiettyjä määriä.
Hänelle on sanottu, että toleranssi kasvaa, mutta eipä vain kasva.
Sitten asiantuntemattomat perustelevat muistiin, ei mitään vaikutusta.
Koukussa jos on, niin mitä sitten, jos joku lääkäri ei kirjoita reseptiä, se yleensä korvataan viinalla, että ylipäätään pääsee hoitamaan asioita.
Kun käyttö on päätetty itselleen kuolemaan asti, niin mitä merkitystä riippuvuudella henkilölle on?
Pitäsikö lääkefirmojen rahoja nostavien, miettiä muiden vaarallisempien serotoniini ym.- lääkkeiden sivuvaikutuksia, väsymystä, haluttomuutta, ylipainoa...

Kiitos tästä! Kerrankin joku nostaa kissan pöydälle ja antaa tulla koko tarinan!
Itse sairastan paniikkihäiriötä jo toista vuotta, nyt yhdeksäs (vaiko peräti kymmenes?) mielialalääkekokeilu menossa ja tämä on AIVAN SAIRASTA LÄÄKERULETTIA! Pelkkää jatkuvaa pahaa oloa ja hirveitä sivuvaikutuksia.
Nyt olen siinä pisteessä, että paniikkihäiriöni vaan pahetessa lääkeruljanssin myötä en kykene poistumaan kotoani edes postilaatikkoa pidemmälle ja voin olla helposti vaikka parikin viikkoa neljän seinän sisällä, sillä minulle määrätään bentsoja aivan minimaalinen annos, jonka vuoksi joudun tarkasti laskemaan sen mukaan menoni esim. kaupassa käynti ja muu kotoa poistuminen, ilman bentsoja en pääse edes ovesta ulos kun paniikki jo ottaa vallan - parhaimmillaan saan kohtauksen jo pelkästä ajatuksesta, että joudun lähtemään kauppaan, mutta lääkärit eivät kuuntele, eivät suostu määräämään minulle säännöllistä bentsolääkitystä vaikka tämä aivan selkeästi tekee elämästäni todella hankalaa ja suoraan sanottuna täyttä helvettiä.
On ikävä ystäviä, joiden luokse en kykene lähtemään, on ikävä sitä että voisin lähteä kauppaan aina kun tarve vaatii tai mikä vielä parempaa vaikka vaan huvikseni ostoksille!
Turha toivo, mutta taistelu jatkukoon.

Oikein käytettynä hyvä lääke. Toleranssit ei nouse, jos ei rouhi levykaupalla päivittäin.

Itse ole popsinut Rivatriliä 3 vuotta, annokset 0,5-1,5 per päivä, tarpeen mukaan. Ja joka viikko pidän myös välipäiviä, ilman nappia.

Eipä ole toleranssi noussut, enkä ole edes riippuvainen.

Hyvä lääke kun oikein käyttää.

Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta jos pieni benzomäärä parantaa elämänlaatua, olisi aika hölmöä siitä luopua.

Ja kuten sanoin, se on sitten eri asia, jos määrät on tähtitieteellisiä, silloin ollaan aika kujalla ja eksyksissä.

Minulle iskettiin heti purkki alproxia käteen kuin kävin valittelemassa ahdistuneisuutta, ei tarvinnut ruinata.

NorQ: Olen todella pahoillani puolestasi, tiedän mitä helvettiä tuollainen elämä on. Toivottavasti asiasi järjestyvät! :)

Voin kertoa omasta tilanteestani tarkemmin joku toinen kerta, mutta nyt lepuuttamaan näitä "hullun" aivoja. ;D

Itse olen käyttänyt liki 20 vuotta Xanoria, satunnaisesti, mutta pääsääntöisesti n. 0.25 mg/vrk koko tuon ajan, joskus annos noussut olon huontuessa (sovittu psykiatrin kanssa).
Koskaan ei ole ollut vaikeuksia reseptin saannin kanssa, ei koskaan. Olen käynyt saman _yksityisen_ psykiatrin vastaanotolla, eli hän tuntee tilanteeni oikein hyvin.

Julkisella linjaa bentzojen suhteen on kovasti tiukennettu.

Ihmettelen miksi ystäväsi käy ph:n takia terv.keskuksessa, ph. on psykiatrin erikoisalaa, samoin sen lääkitys, ei tk:n yleislääkärin.

no, nythän hänen lääkitystilanteensa on ok, silti suosittelen alan erikoislääkärin vastaanotolle menoa

Lupasin vähän dataa itsestäni, koska kerroin tuosta arvauskeskuslääkärien vallasta, keskustelun avatessani, ystäväni tarinalla.
Omaa tilannettani voin avata sen verran, että minulla on todettu mm. vaikea-asteinen PH ja pakko-oirehäiriö (sekä ajatus- että toimintapainotteinen). Nuo jo riittävät kertomaan, että jatkuva ahdistus on kova koko ajan. Lääkityksenä SSRI mielialaan, neuroleptit unta varten ja bentso päivittäistä elämistä varten (eli tarvittaessa). Bentsoja menee jokunen kappale päivittäin, mutta ilman niitä olisi turha yrittää normaaleja päivittäisiä askareita edes yrittää, saati poistua asunnosta. Sitä olisi päivät käppyrässä pannareissa jossain nurkassa ja välillä tarkistelis helloja ym. ja mutisisi mantroja päässä - ei siinä, kyllähän noita tulee tehtyä vieläkin, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa ja vähemmän invalidisoivasti.

Minulla oli nukahtamislääkekin vuosia, jota aina silloin tällöin käytin, mutta se kun oli bentso (jonka puoliintumisaika tosin vain 2h), niin se vietiin pois heti kun siihen saatiin mahdollisuus ja tilalle määrättiin allergialääkettä. Jep ja kyllä, ihan oikeaa allergialääkettä nukahtamislääkkeeksi (jota yritti vielä ihan päiväbentsonkin tilalle, siinä onneksi onnistumatta), ja vielä psykiatrin toimesta. Ei varmaan tarvitse kertoa, ettei sillä ollut vaikutusta edes heinänuhaan. ;) Kyseessä kunnalisen psyk.polin psykka, ja nehän vaihtuu miltei joka eri polilääkärikäynnillä, ja joka kerta saa aloittaa kertomaan oman tarinan alusta saakka. Sitten vaan voi odottaa, että mitä lääkityksiä kukin lääkäreistä muuttaa tai poistaa.

Siinä olette oikeassa, että jos vaan varaa on, niin yksityiselle. Ei sen takia, että sieltä saisi yhtään helpommin bentsoja, tai muitakaan PKV-lääkkeitä, vaan siksi, että ainakin voit tavata samaa lääkäriä joka jo tuntee tilanteesi ja Sinut. Jatkuva potilassuhde samaan lääkäriin yleensä auttaa jo paljon, kun ei tarvitse kaikkea aina kertoa alusta, tai selitellä sen enempää, jos joskus tavatessanne mielialasi vaihtelee - ei tarvitse mennä kuin edellisen tapaamisen verran taaksepäin elämäntarinassa ja lääkityksessä. Sekin hyvä puoli yksityisessä on, että jos et pidä lääkäristä, voit hakeutua jollekin toiselle, joka ymmärtää paremmin tilannettasi ja/tai juttu synkkaa paremmin.

Me köyhät kunnallisen käyttäjät olemme määrärahojen ja alati vaihtuvien lääkäreiden armoilla.

Otetaan nyt sitten puheeksi nämä bentsojen sivuvaikutukset. Toki pitkäaikaisella käytöllä voi olla vaikutusta esim. muistiin, mutta monet ihmiset eivät edes tarvitse niin paljoa tai niin pitkään bentsoja, jotta ne aiheuttaisivat muistiongelmia tms. Vaikutukset muistiinkin ovat todella naurettavia, jos niitä verrataan vaikka alkoholiin. Muut sivuvaikutukset ovat mielestäni yksilökohtaisia, mutta silti hyvin pieniä, jos verrataan vaikka SSRI- lääkkeisiin tai neurolepteihin (tai SNRI-lääkkeisiin sekä MAO-estäjiin).

Omasta puolestani olen mieluummin "koukussa" muutamaan bentsoon päivittäin, kuin johonkin hermokipulääkkeeseen (esim. Lyrica) tai neuroleptien takia kuolaava olento, saati johonkin muuhun lääkkeeseen, joka on tarkoitettu syöpäsairaille tms.

Sen tähän lyhyeen juttuun vielä totean, että kun aikaisemmin jotkut olivat sitä mieltä, ettei lääkitys kuulu terveyskeskuksen toimintaan, niin oikaisen asiaa. Jos joudut/pääset (kukin päättäköön itse kummin jommin), työkyvyttömyyseläkkeelle, niin Sinut kirjoitetaan ensimmäisenä pois psykiatrian polilta ja siirretään terveyskeskuksen piiriin. Eli pysyvällä eläkkeellä oleva, on pakotettu olemaan TK:n asiakas. Näin se nykyään menee. Vain harvalla on varaa sen jälkeen psykiatriin, ja vaikka olisi hetkeksi, niin TK ei uusi yksityisen tahon antamia reseptejä missään tapauksessa, vaan jokaisen on käytävä lääkärillä sitä varten. Yleensä ajan saa noin kahdessa kuukaudessa.

Tsemiä kaikille! :)

Jos haluat niitä bentsoja, niin kaiva lompsasta se 80 € ja kipaise yksityiselle. Sieltä niitä saa.

"Jos haluat niitä bentsoja, niin kaiva lompsasta se 80 € ja kipaise yksityiselle. Sieltä niitä saa. "

Et tainnut lukea koko ketjua. Keskustelemme siitä, että bentsoilla on niin huono maine julkisella sektorilla, ettei niitä sieltä oikein tahdota määrätä, vaikka selkeästi niistä olisi monille apua. Etenkin sen sijaan, että joutuu syömään jotain toista lääkettä niiden sijasta, joissa monesti on valtava kirjo sivuvaikutuksia. Sitä paitsi, joudut kaivamaan joka kerta sen 80€, aina kun resepti pitää uusia. Melko kallista touhua köyhille, työkyvyttömille ja eläkeläisille. Samalla summalla varmaan saisi katukaupastakin vaikka mitä, mutta sellaiseen en kehota ketään - kyllä oikea ja auttava lääkitys pitäisi saada lääkäriltä ja niiden käyttöä seurata yhdessä lääkärin kanssa.

Olen toistaiseksi ihan tyytyväinen omaan tilanteeseeni, kiitos vaan. Eikä tässä ketjussa ole tarkoituskaan jakaa tietoa siitä, mistä bentsoja helpoiten saisi, vaan yleisellä tasolla keskustella niiden huonosta maineesta ja jakaa kokemuksia sekä kannustaa toinen toisiamme. PH on vakava tauti, jota tykätään nykyään hoitaa jos minkälaisilla lääkkeillä, kun joillekin riittäisi se yksi bentso tarvittaessa, kun siltä tuntuu. Voimia kaikille sairaudesta kärsiville! :O)

Hyvä ketju, itsellä Xanor parantanut elämänlaatua todella paljon (4 vuotta käyttänyt).. itsellä kokenut neurogoli joka määrää.. nyt on arvostettu työ ja osaan hankkia sulavasti uran kannalta tärkeitä kontakteja! Cipralexista ei seurannut mitään positiivista.,

Se on totta, että yleisellä puolella ainakin Helsingin alueella ei enää mm. xanoria määrätä uusille asiakkaille ollenkaan! Näin on ohjeistettu. Typerää.

Aina pitäisi miettiä hyötyjä verrattuna haittoihin. Vaikka tulisi riippuvuutta, onko sillä yhtään mitään väliä, jos ilman lääkettä linnoittautuu 4 seinän sisään, eikä uskalla/pysty edes kaupassa käymään! Ei siinä silloin lievä riippuvuus pitäisi painaa yhtään mitään.

Taitaa olla lähes joka paikassa tätä nykyä ohjeistettu, ettei bentsoja pitäisi aluksi juuri kirjoittaa, mutta tuo nyt on jo kaiken huippu, ettei uusille asiakkaille määrätä jotain määrättyä lääkettä koskaan ensitapaamisella. Toki ymmärrän, että väärinkäyttäjät tai heidän apurinsa saattavat kiertää yksityiseltä toiselle keräämässä bentsoreseptejä. Luulisi kuitenkin, että jos lampsii lekurille oma potilashistoria kädessä ja antaa luvan tonkia kaikki tiedot itsestään, niin silloin voi joku lääkäri määrätä jokusen bentson, jotta seuraavaan lääkäriaikaan asti pärjää (sillä välin lääkäri voi pyytää tarvittavat paperit eri hoitopaikoista tarkistaa potilaan tarinan).

Ei ihme, että ollaan varovaisia, kun lääkärikunnastakin löytyy näitä PKV-lääkeriippuvaisia ( http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011111914785179_uu.shtml ), mutta ei sen pitäisi silti potilasturvallisuuteen ja heidän lääkitykseen vaikuttaa negatiivisesti automaattisesti.

Moikka BNZ! Kiitos tosi paljon siitä, että olet nostanut tämän ongelman esille. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Mun oli pakko purkaa vihastukseni melkein novelliksi paisuneessa vuodatuksessa "Vielä bentsovastaisuudesta". Moni sen varmaan kerkisi lukea. Kun nyt tulevaisuudenusko rupeaa voittamaan vihastukseni ja järkytykseni, poistan kirjoituksen, etteivät syytökset kohdistu liikaa yksittäisiin tahoihin. Bentsovastaisuushan on valtakunnallista. Lääkärit yrittävät (toivottavasti) vain auttaa, mutta (joskus) psykiatri ei vain erota apua tarvitsevaa tuskastunutta ihmistä "lääkekännääjästä" tai sekakäyttäjästä.
Toivottavasti tulen jatkossa pikemminkin auttamaan tämän sivuston kärsiviä ihmisiä kuin vuodattamaan vihastustani.
Kaikkea hyvää!

Kiva kuulla Aka-Pelle, että vointisi on yhä nousujohteinen ja mukava kuulla, että tukijoukkojakin löytyy. :) Itse en näe mitään syytä, miksi aloittamasi ketju pitäisi poistaa tai sitä edes muokata - mielestäni siitä ei ilmennyt sellaista, josta mitään tahoa voitaisiin tunnistaa tai lähteä yleisellä tasolla ketään syyttelemään. Kysymyksessähän on oma kokemuksesi ja tarinasi, jollain toisella se voi olla ruusuisempi. Käy ihmeessä tsemppaamassa niitä, jotka ovat heikossa tilanteessa ja kaipaavat vertaistukea ja/ tai ohjeita - siitä syystä minäkin täällä kirjoittelen ja luen muiden juttuja. Joskushan niitä saattaa tarvita itsekin. Omia mielipiteitä ja kokemuksiakin on joskus tärkeä jakaa, ainakin itselleni.
Sellaisiakin tarinoita olisi kiva muuten lukea täältä, että kuinka joku on saanut heti avun ja lääkärit sekä muu hoitohenkilökunta ovat toimineet potilaan mielestä alusta alkaen asiallisesti ja hyvin. Lähinnä kunnalista puolta ajattelin, mutta toki yksityisen tarinatkin kiinnostavat. Taitaa tosin olla niin, ettei sellaisia ihmisiä joilla asiat ovat lutviutuneet hyvin, huvita täällä käydä avautumassa tai lukemassa muiden kokemuksia (ehkä liian masentavaa luettavaa?). Senkin ymmärrän ihan hyvin. Hyvää mieltä kaikille! :O)

mOI!
OON EKAA KERTAA TÄLLÄ SIVULLA:)

MUN MIELESTÄ ON HYVÄ KÄYDÄ LABORATIOTYTKIMUKSISSA AINAKIN KERRAN VUODESSA. ITSELLÄNI ON MAREVAN LÄÄKITYS KUN MULLA OLI VERITULPPA JALASSA
ON SIITÄ AIKA VAIVA KUN JOUTUU LABRASSA KÄYMÄÄN VÄHINTÄIN KERRAN KUUSSA:)

Moi BNZ ja muut ketjuun osallistujat! Eivät ole sivuston valvojat tuota esseetäni poistaneet - toisaalta ihan hyvä:). Onpahan esimerkkinä siitä, mihin paniikki ja ahdistus ilman kunnon lääkitystä voi johtaa. Mä pärjään tällä hetkellä iltalääkityksellä (4 klotriptyliä ja 2 opamoxia) KOKO seuraavan päivän. Lisäksi jokapäiväiset juoksulenkit tekevät rentoutuneen olon illaksi.
Ps. Tuolla masennussivustolla on pahoja esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset viettävät yksin ahdistuksessa ja masiksessa neljän seinän sisällä kuukausia, eivätkä suostu lääkitykseen. Asiallinen lääkitys tuntuu olevan kaamea mörkö verrattuna syrjäytymiseen.

Ap.kirjoittaa niin hyvää asiaa ! Kun on oikein ahdistunut ja paniikissa niin sitä hyppii seinille jos ei saa mitään rauhottavaa. Paniikkikohtauksissa ei SSRI-lääkkeet yht äkkiä autakaan vaan tueksi tarvitaan esim.Xanoria alkuhankaluuksiin. Ja monihan tarvii rauhottavaa lopun ikänsä eikä se tarkoita sitä että toleranssi nousisi tai käyttäisi jotenkin väärin tms.

juu, mä en saanu bentsoreseptiä vuoteen, vaikka kärsin voimakkaasta ahdistuksesta. se oli sellaista aikaa, jota en toivo kenellekään. nyt on xanor ja se helpottaa sen verran että pystyy elämään.

pelkään kyllä todella paljon toleranssia mutta ei voi mitään.

Kiitos lääkäreiden uhri,
Menetin työkykyni puoleksi vuodeksi kunnallisten lääkäreiden ihmiskokeiden ansiosta. Yksityisellä lääkärillä masennus- ja bentsolääkitys oltaisiin hoidettu ripeästi ja olisin ollut työkykyinen parissa viikossa. Näin on tapahtunut aiemmin monta kertaa. Miksi aloin uskoa lääkärin ajatusta, että minulla on bentsoriippuvaisuus!!!!?
Ei minulla toleranssi nouse, jos laitan päivän lääkkeet dosettiin. Bentsoja ei pidä ottaa huvikseen, vaan tarvittaessa. Mulla on jäänyt nykyään määrätystä annoksesta keskimäärin kolmannes käyttämättä.
Pitäisi järjestää jonkinlainen joulupata-keräys niille kärsiville, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin ja joutuvat täten turvautumaan hitaaseen ja bentsovastaiseen kunnalliseen terveydenhuoltoon.

Hyviä kysymyksiä ja kommentteja tässä ketjussa. Itse olen sairastanut tätä ihanaa paniikkihäiriötä kohtapuoleen viisi vuotta, ja sinä aikana olen saanut tasan yhden bentsoreseptin, 5 milligramman diapamiin. ja senkin sain vasta puolitoista vuotta sitten. Nyt alkaa diapamit olemaan finaalissa, eli olen puolentoista vuoden aikana käyttänyt alle 60 tablettia diapamia. Välissä on ollut pitkiä taukoja ilman ko. lääkettä, mutta huonoimpina kausina olen joutunut ottamaan "peräti" muutaman päivän - viikon yhden joka päivä. En siis taida olla mikään varsinainen väärinkäyttäjä, vaan monesti pelkkä tieto siitä, että tarvittaessa lääkettä on käsillä, on riittänyt.

Tällä hetkellä on menossa semmoinen vaikeampi kausi, ja pamit siis loppu. Alkuviikosta on aika lekurille, kunnalliseen ja taas kerran uudelle lääkärille, ja pikku hiljaa on hiipinyt pelko puseroon siitä, että mitäs jos rva lääkäri ei uusikaan reseptiä? Viimeksi kun kävin lääkärin pakeilla, niin lääkäri väitti kirkkain silmin, ettei "bentsoista ole hyötyä paniikkihäiriöpotilaille". Olin kohtuu mykistynyt. Ai ei ole apua vai? Toivottavasti arvon lääkäri pääsee joskus testaamaan omakohtaisesti väitteensä todenperäisyyttä.

Palataanpa asiaan ensi viikolla ja katotaan, kuinka käy.

Pyydäpä nukahtamisvaikeuksiin. Mulla on :) Ja helpolla on tullut kerran vuodessa 100tabl. 5mg!! Anafranil paniikkiin masennukseen ahdistukseen! Sepram oli ihan kauhea! Ilo ja tunteet katosi täysin! Itsemurha-ajatukset tulivat siitä myös...

mulla bentsoja menee nukkumiseen 30 mg opamoxia illassa,mennyt 8 vuotta jo,en nosta lääkitystä ,en ole ikinä halunnut syödä lääkkeitä,usein on on paniikkia,mutta en ota siihen lääkettä,uni tai nukahtaminen on se pahin paniikin aiheuttaja,mielummin kuolisin kuin yritän nukkua,niin vaikeaa se on...Bentsot ovat tosi hyviä lääkkeitä ja turhaa siinä on miettiä mitään eliniän lyhentymistä,jos elintaso kohoaa tosi paljon!!

Mulla on 30 mg:n opamoxit tarvittaessa ja on toimineet erinomaisesti, kun tarve on ollut. Nyt vaan ihmettelen, että kun otan puolikkaan noin pari tuntia ennen hankalaa tilannetta ja toisen puolikkaan noin tunnin ennen. Nyt on ruvennut käymään sillain, että varsinkin eka satsin oton jälkeen olen aivan kuin humalassa, mutta jännitys ei helpota, voi käydä jopa toisin päin, että se lisääntyy. Useimmiten sen toisen puolikkaan jälkeen alkaa helpottamaan olotila, mutta on edelleenkin hiukka humalainen/tokkurainen olo. Voisikohan olla sitten kyse siitä, että otan liikaa, vai otanko liian vähän ???? Onko muilla samoja kokemuksia ? Olen käyttänyt opaa jo 15 vuotta. Aluksi sain 15 mg ja reilu vuosi sitten lääkäri kirjoittikin 30 mg reseptin.

Daikadaikaduuduu; ootko kokeillu opamoxin rinnalle propralia? se on beetasalpaaja, eli rahoittaa mm. sydämen sykettä rauhoittaen myös oloa. Eli elimistö rauhoittuu ja samalla´mieli. tätä lekurit määrää usein jännitykseen, esim esiintymiseen. Mulla autto just toi lääke, ja sillo ei jännitä! eli se ei oo psyyke, vaan verenpainelääke. SUOSITTELEN!

SSRI- lääkkeet sekä neuroleptit ja MAO-estäjät koukuttaa ihmiset erittäin pahasti ja lisäksi todella paljon haittavaikutuksia bentsoihin verrattuna!!! Eli jos ahdistusta tai paniikkihäiriö niin ehdottomasti bentsoja kuuluisi määrätä!!! Itse kokeillut kaikki muut mutta vain bentsot on auttanut ja mielummin niihin pieni riippuvuus kun koko ajan neljän seinän sisällä eikä voi edes sukulaisia käydä tapaamassa!!! Xanor itsellä paniikki kohtauksiin 1mg tarvittaessa 3kpl päivä sekä rivatril 2mg 2kpl päivä ja ollut jo vuosia ja kokeilin olla kerran 2 viikkoa ilman eika mitään vieroitus oireita paitsi paniikkikohtauksia tietenkin kuten myös ennen bentsojen aloittamista!!!

Itsellä todettiin vakava paniikkihäiriö ja keskivakava masennus. Heitettiin SSRI julkisella sektorilla ja aluksi toimi ihan hyvin kunnes stressi laukaisi kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Paniikkikohtauksia saan kuukausittain ja itsemurhaa ajattelen harva se päivä kun taas toisina päivinä erittäin positiivinen. Pitäisiköhän itsekkin kokeilla yksityistä että saa oikeasti vaivat hoidettua. Ikää on vasta 22-vuotta. Armeijan keskeytin paniikkihäiriön vuoksi, joka johtui huonoista perheoloista ja koko koulun jatkuneesta kiusaamisesta joka johti eristäytymiseen ja masennukseen josta sitten kehkeytei paniikkihäiriö. Pelottaa liikkua ulkona. Tuntuu että kuolee ja sydän hakkaa ja meinaa pyörtyä. Tällä tapaa kohta työkyvytön alle kolmekymppisenä. Kouluun olen päässyt, mutta jokainen päivä helvettiä. Ainiin, armeijassa epäiltiin että feikkaan niin en sieltä C:tä saannu vaan koitetaan uudestaan tunkea parin vuoden päästä.

Joo, kyllähän Bentsojen sivuvaikutukset ovat pieniä verrarruina ssri-ja maolääkkeisiin.
N.18vuotta sairastellut, paniikkia, ahdistusta ja tällä hetkellä vakava masennus, sosiaalisten tilojen pelko yms.
Olo pahenee ja päivät vähenee. Kroppa käy kierroksilla stressin ja ahdistuksen takia (kuumeilua, lisälyöntejä) ja bentsot on ainoat, jotka auttavat.
Xanoria n.3mg/pv, Lyricaa 225mg/pv x Valdoxan ja Voxra.
Ilman bentsoja joutuisin unohtamaan työelämän ja mitä haittavaikutuksiin tulee.., muisti ollut huono aina (keskittymishäiriö).., ei muuta. Toleja ei pidä nostaa, eikä pitkään bentsoja käyttynyt niillä mitään hurmiota aikaan saa vaikka kuinka niitä popsisi.
Jos joskus bentsot viedään pois, ostan kadulta. Ilman en aio olla.
Toivottavasti jokin lääkärikin eksyisi tänne palstalle...

Täällä Turun seudulla asun ja just kävin ekaa kertaa yksityisellä, niin sillä vajaalla satasella uusittiin reseptit. "Mitä muuta tarttisit" kysyi lääkäri. Opamoxia, Ketipinoria ja Tenoxia olis kirjottanut sata tablettia poikineen. Opamoxia pyysin ja sain. Uusinnasta kysyin ja lääkäri sanoi, jotta soita niin uusin, että turha tulla sen takia käymään.

Kyseessä siis pieni lääkärikeskus, jossa enemmistö näitä psykiatreja ja psykologeja. Ymmärsivät ilman rautalangasta vääntämistä, jotta ei se paniikkikohtaus kaupan parkkiksella joogaamalla lähde, kuten eräs lääkäri pokkana kerran ehdotti. Että mietiskele. Hae yhteys itseesi.

Tuolla joku heitti kommentin, jotta joka uusintakerta vaatis lääkärikäynnin, niin mahtaako oikeasti olla niin. Uusitaanko todella jossain reseptit sillä tavalla? Mulla uusittiin puoleksi vuodeksi ja jos silti loppuvat, niin lisää kuulemma sais kun soittaa.

Kiitos aloittajalle. Samaa mieltä. Jos bentsojen avulla pysyy hengissä seuraavaan päivään, niin mitä väliä jos päivät menee tokkurassa ja nukkuen. Ilman bentsoja voisi seurata vielä pahempi, eli itsari.

----niin mitä väliä jos päivät menee tokkurassa ja nukkuen----

Jos päivät menevät tokkurassa ja nukkuen, niin ei silloin pidä benzoja määrätäkään. Hieman kyseenalaista käyttää mitään lääkettä. Minä en suostuisi.

Jotka tiedätte benzojen auttavan, niin pyytäkää työterveyslääkäriltä tai käykää yksityisellä. Vaikkei kukaan korvaisi niin ei se lääkärikäynti maltaita maksa, kun ajattelee, että lääkäri uusii reseptin koko seuraavaksi vuodeksi.

Julkiselle puolelle ilmeisesti on kasautunut niin paljon väärikäyttäjiä, että siellä lääkärit ovat varovaisia, joskus aiheettakin. Mutta unohtakaa julkinen terveydenhuolto muutenkin.

En ole bentsoja vastaan siinä mielessä, että oikeassa käytössä niistä ei varmasti ole haittaa. itse otan yksi neljäsosan 10 mg diapamista jos tulee oikein paha paikka. Kuitenkin on jo todellista lääkkeen väärinkäyttöä jos rauhoittavia vetelee joka päivä. BNZ kerrot että jokunen bentso menee joka päivä, ja se on väärinkäyttöä.

Jos on niin kova ahdistus että ei päivääkään selviä ilman "jokusta bentsoa" niin varmaan kannattaa harkita lähtöä osastolle vähäksi aikaa. Anteeksi vaan, mutta se on ihan varma että toleranssi kasvaa, ja mitäs sitten teette kun mikään ei enää riitä rauhoittamaan? Joten asialle kannattaa tehdä jotain ennemmin kuin myöhemmin..

Vieroitan itseäni sepramista ja on kamalat vieroitusoireet, hirveä ahdistus, oksetus, kuumat aallot, palelu yms. 3 viikkoa mennyt ilman ja kaksi kertaa olen turvautunut bentsoon.

Oletteko ikinä miettineet että miksi yksityisiltä lääkäreiltä saa reseptejä helpommin kuin kunnallisilta? Ei nimittäin välttämättä johdu ammattitaidosta...

Olen reilut 30 v mies, ja diagnoosini on ahdistuneisuushäiriö. Tällä hetkellä lääkityksenä menee Opamox 15mg tarvittaessa kolmesti päivässä. 2000-luvun puolivälistä olen lääkettä käyttänyt, ja tuo 3x15mg päivässä tai alle tehoaa EDELLEEN täydellisesti niin kuin pitääkin. Eli oikein käytettynä se toleranssi ei ole kasvanut minulla, vaikka monien bentsovastaisten mielestä se annoksen kasvaminen ajan mittaan tuntuu olevan lähes satavarma asia.

On kokeiltu neuroleptejä, SSRI:tä ynnä muuta. Mikään muu lääke kuin Opamox ei ole ongelmaani kuitenkaan tepsinyt kunnolla, muista on ollut monenmoista haittavaikutusta (esim. hurja painonnousu ja ärtymys pari mainitakseni).

Siis pian 10 vuotta Opamoxin käyttöä, yksi miedoimmista bentsoista, ja lääkärin määräämä annostus toimii edelleen täydellisesti. Tauot lääkkeen syönnissä välillä ovat kova sana. Puhun kuitenkin vain omasta kokemuksesta. Jos joillekin muut kuin bentsot toimivat paremmin, niin ei siinä sitten mitään. Silti tämä nykyinen bentsokielteisyys ihmetyttää itseäni kovasti, vaikka toki tiedän bentsojenkin huonot puolet.

Olet selkeästi bentsonarkkari joka ei näe selkeästi, en itsekään nähnyt kun olin lääkkeen vaituksen alaisena yli 10 vuotta. Pilasi elämäni.

Huumeita terveyskeskuksesta
Julkaistu 15.02.2010 - 13:35.

Kun puhutaan lääkeriippuvuuksista, tulee helposti mieleen syrjäytynyt sekakäyttäjä. Tämän illan MOT: Bentsoa suonissa kertoo kuitenkin aivan tavallisista suomalaisista sekä heidän lisääntyneestä ja hallitsemattomasta lääkkeiden kulutuksestaan.

Lääkeriippuvuus ei välttämättä tarkoita päihdekäyttöä. Lääkeriippuvaisen ihmisen on vain pakko saada jatkuvasti lisää lääkettä, joka ei kuitenkaan välttämättä tuo hänen elämäänsä iloa tai edes apua. Lääkkeiden käytöstä ei voi luopua, ja annoksilla on taipumus nousta.

Joukko ei ole vielä kovin suuri, mutta se on yhä näkyvämpi. Hätkähdyttävältä kuulostaa terveydenhuollon ammattilaisten huoli nuorista: Pilleripurkista etsitään ratkaisua jopa kaveriongelmien tai mielipahan hoitoon. Kaveri lainaa omia lääkkeitään, tai nuori löytää helpotuksen kodin lääkekaapista. Jostain on opittu, että otettu lääke auttaa.

"Paljonko laitetaan?", "Laitetaanko sama satsi?" Tällaisia kysymyksiä kuuli lääkäriltä kolmekymppinen Harri, josta oli tullut unilääkkeiden ongelmakäyttäjä.


"Mitä sä tarvit?", lääkäri kysyi migreenistä kärsivältä Elinalta.


Potilas on asiakas, joka kertoo haluistaan ja tapeistaan ja lääkäri kirjoittaa reseptin, koska se on nopein ja tehokkain tapa päästä eroon potilaasta. Yleensä tämä on vieläpä potilasta tyydyttävin ratkaisu. Kyynistä ajatteluako? Ehkä, mutta ohjelman esimerkkien perusteella se on myös arkea ja todellisuutta.

Esimerkkihenkilömme Elinan reseptipino on paksu. Ja hänellä on tallessa vain osa resepteistä lähes kymmenen lääkeriippuvuusvuoden ajalta. Kokosimme Elinan resepteistä oheisen taulukon, josta voi seurata hänen lääkeriippuvuutensa etenemistä. Valtaosan resepteistä kirjoitti kuuden vuoden aikana yksi ja sama terveyskeskuslääkäri, jonka olisi kai pitänyt ymmärtää, että Elina oli pahasti koukussa.

Miten on mahdollista, että lääkäri on määrännyt juuri 18 vuotta täyttäneelle nuorelle 20-25 pillerin päiväannoksia Panacodia, voimakasta kipulääkettä, jonka maksimiannostus on kahdeksan tablettia? Kuka on vastuussa, jos lääkäri määrää potilaan pyynnöstä liikaa lääkkeitä, potilas syö ne, ja jää koukkuun?

Elina sanoo, että terveydenhuollon rekisterissä hänellä on narkkarin leima. Hän ei ole aina saanut tarvitsemaansa hoitoa, sillä hänet on lääkeriippuvaisena käännytetty pois päivystyksestä. Kun lääkäri on vastuussa potilaansa lääkemääräyksistä, miksi Elinan terveyskeskuslääkäri ei ole joutunut vastuuseen määräämistään lääkkeistä?

Lääkkeiden käyttö on arkipäiväistä, mutta samalla siihen liittyy paljon häpeää.

Kumpikaan tarinamme haastateltavista ei halunnut esiintyä ohjelmassa omilla kasvoillaan. Myös toinen päähenkilömme Harri pelkäsi leimautuvansa narkomaaniksi tai väärinkäyttäjäksi. Erityisesti hän oli huolissaan siitä, mitä tapahtuisi, jos hänen nykyisellä työpaikallaan kuultaisiin hänen unilääkeriippuvuudestaan. Asiaa ei tee helpommaksi se, että Harri on akateemisesti koulutettu ja tekee asiakaspalvelutyötä - ja hänen huumeenaan oli vain unilääkkeitä. "Se on vaan semmoinen asia, mistä ei puhuta."

Unilääkkeistä kertoi työprosessini aikana tuttavakin. Hänen työpaikallaan on muutettu työvuoroja, ja se aiheutti osalle työntekijöistä unihäiriöitä. Päällikkö kehotti unihäiriöistä kärsiviä ottamaan yhteyttä työterveyteen, siellä kun ollaan uniongelmien ratkaisun ammattilaisia.

"Kaikki tietävät, miten siellä asiaa hoidetaan – unilääkkeillä tietenkin", tuttava kertoi.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/15/huumeita-terveyskeskuksesta

"Riippuvuus voi kehittyä pitkään bentsodiatsepiineja sairauteensa ohjeen mukaisesti käyttäneille aikuisille, jotka ovat saattaneeet käyttää niitä vuosien ajan matalina annoksina. Valtaosalle heistä tulee vieroitusoireita käytön äkillisesti loppuessa ja vieroittautuminen lääkkeestä onnistuu harvoin."(sivu 63)

- Huume-ja lääkeriippuvuudet (kustantanut Duodecim 2012)

Nimenomaan! Bentsonarkit eivät itse edes tajua olevansa sellaisia, en tajunnut itsekään. Toivottavasti zombiet heräävät itse ennenkuin ovat elääkkellä ja elämä ohitse :/

Itte aloin käyttämää Subuutexiä, kun bentsot nii vaikeesti saatavilla.
Subu suonensisäsesti auttaa ph:n ja ahdistuksee täydellisesti, viel todel riittosa lääke.

Hyvä ketju. Itsellä nyt stressi saada rauhoittavia, mutta lääkärissä vuosi sitten oletusasetuksena oli, että olen potentiaalinen bentsokoukuttuja joten lääkäri määräsi kouluampujalääkkeet ja 60tbl bentsoja. Noilla 60 tbl:llä olen pärjännyt nyt reilun vuoden, ka-lääkkeet jätin hakematta.

90-luvun alussa, ennen kuin bentso-pannaa oli julistettu söin 7kk Xanoria millä silloinen paniikkihäiriöni hoidettiin, eikä mitään vieroitusoireita ollut.
Kymmenkunta vuotta sitten kärsin aivan helvetillisen elämäntilanteeni johdosta unettomuudesta ja hain rauhoittavia joita sainkin, mutta samalla minulle määrättiin ka-lääke essitalopraami, jälkimmäisiä aloittaessani tarvitsin vahvasti rauhoittavaa Opamoxia jotta kestin ka-lääkkeen aloitusoireet n. 2 viikkoa. Ka-lääkettä söin vuoden päivät ja lopetusoireet olivat myös pahat, ei niin pahat kuin aloitusoireet. Mutta tuon essitalopraamin käytön ajan olin melkoisen kylmäpäinen tyyppi, jopa tykkäsin tilasta silloin kuinka coolisti kaikkeen saattoi suhtautua, mutta mitään mielihyvää en tuntenut mistään.

Itsellä menee ahdistukseen ja masennukseen kombo Anafranil Retard 75 Mg Depot (1,illalla) ja Rivatril 2 mg (3x2/pv).

Oon 16-vuotias ja kärsin melko pahasta sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta. Ihan kauheeta kaikki.. pääsin psykoterapeutille, mutta haluaisin sen ohelle lääkityksen. Just sellasen joka vaikuttaa MIELEEN. Koska se on se mist kaikki on lähtöisin.

Saisinkohan mäki noit bentsoi vaik oonki nuori? :/ aion kysyy lääkärilt, mut vähän huolestuttaa se et miten se reagoi. äiti on ihan vastaan.

ja oon ihan samaa mieltä alottajan kanssa! vituttaa tollaset narkkarit joiden on pakko jokasta lääkettä väärinkäyttää. toisetku oikeesti tarttee niit selvitäkseen elämästä.

bentsot on toimivia, mut ei niitä joka päivä kannata ottaa ettei joudu ongelmiin niiden kans.

Olen syönyt xanoria reilut 10 vuotta. Aika nopeasti annokseksi pahoihin ahdistuksiin ja pakko-ajatuksiin tuli 3mg vuorokaudessa depottina 0,5mg xanoreita tarvittaessa.

Näin mentiin 6-7 vuotta, kunnes halusin kokeilla annoksen vähentämistä. Pudotus 2mg/vrk tasolle ei tuottanut ongelmia ja jatkoin vuotta myöhemmin pudottamalla tasolla 1mg/vrk.

Kun bentsoilla pelotellaan. Aivot mätänevät, kognitiiviset kyvyt heikkenevät ja muistikin katoaa niin jatkoin vielä vähentämistä.

Nykyään xanoria menee 0,5mg vuorokaudessa. Tavallisena, ei depottina.
Otan sen kahdessa erässä.

Mitä olen huomannut? Sen ainakin, että annosten pienentäminen oli kivuttomampaa kuin luulin. Toisaalta nykyinen annos ei pidä oireita niin hyvin aisoissa kuin suuremmat pitivät.
Ehkä pitäisi nostaa määrää johonkin 0,75-1mg/vrk tasoon ja depottina jotta vaste on tasainen.

Tässä tulee sitten ongelma: Nykyinen terveyskeskuslääkäri on haluton nostamaan 'kauhean xanorin' annosta.
Ehkä oli virhe vähentää yhdessä lääkärin kanssa. Olisi pitänyt olla hiljaa jolloin reseptit olisivat ennallaan mutta käyttäisin ne vain hitaammin.

Tehokas lääke. Kaikenlaisia SSRI- ja SNRI- lääkkeitä on kokeiltu apuna, mutteivat ne oireita vie. Xanor on vienyt ja mahdollistanut osittain totuttelun tilanteisiin joissa paniikki/pakko-ajatukset muuten tekisivät olosta mahdottoman.

Bentsot on vähän niin kun alkoholi. Joillakin homma pysyy hallinnassa, toisilla ei. Kun kyseessä on 16-vuotias, en alkaisi kovin helposti suosittelemaan bentsoja. Terapia voisi olla paras vaihtoehto. Ja lähes kaikilla tuon ikäisellä on ongelmia sos.kommunikoinnissa ja se menee myöhemmin ohi.

hyvä ja asiallinen keskustelu.. Itse joudun syömään 400mg 50 mg Opamoxia ja 3-4 milliin Xanoria päivittäin. Elämäntilanteet muuttuu ja jos tulee ongelmia, niin joudun nostamaan lääkitystä tuostakin määrästä, mutta koskaanen ole ollut sekaisin pillereistä vaan poistan ahdistuksen ja kohtaukset. Nyt kävin Tampereen Mentoriassa ja psykiatriei kirjoittanut lääkkeitä, eikä edes sairaslomaa,- Hintaa tämä nainen pyysi 120 euroa johon tuumasin, etten maksa koska en saa hoitoa. Onko teillä tietoa,mistä kannattaa Tampereelta etsiä hyvä lääkäri joka määrää lääkkeita ?? Elämää pitää kunnioittaa jaminä tarvitsen nuo lääkkeet, että pystyn hoitamaan asioita arjessa, vai pitäisikö minun vapista ja täristä kotona. MMinun mielestäni ei, eikä kenenkään muunkaan. Kiitos , jos joku osaa sanoa lääkärin Tampereelta jolla on ymmärrystä.

Bentsoja jahdataan maailman vaarallisimpina lääkkeinä syystä että ne ovat LIIAN HALPOJA !
Ei tule voittoa kuten hulluksi ja impotentiksi tekevistä ssri myrkyistä !

Siis nyt on asiaa. Olen niin samaa mieltä kanssasi.

Olen syönyt 16 vuotiaasta asti bentsoja pahaan paniikkihäiriöön ja nyt 36v. Ilman niitä joudun sairaalaan, kun mun koko kehosta lähtee tunto ja vaikea löytää lääkäriä joka ymmärtäisi etten syö niitä huvin vuoksi.

Se on tosi paljon myös paikkakunnasta kiinni