Ajattelin, että jospa kerron oman tarinani ja kokemukset tällaisen ihmisen kanssa seurustelemisesta. Kerrompa nyt alkuun, että hänellä ei ole diagnosoitu narsistia. Hänellä myös muita mielenterveydellisiä ongelmia.. mitä nyt narkkarilla voi olla ja ihmisellä jolla on psyykkisia sairauksia joka ei niitä hoida. Toki enhän voi tietää onko oikeasti narsisti, mutta ainakin siihen on monta asiaa mitkä pätee narsistiin.
Henkilö on puoliksi tuhonnut mun elämäni.. vaikka toisinhan sitä luuli.. Luulin olevani onnellinen kun löysin ihmisen joka rakastui minuun..huoh kunnes se helvetti alkoi. Olen ollut niin saatanan katkera ja vihainen tuon ihmisen käyttäytymisestä minua kohtaan.. mutta olen päättäny katkeruuden heittää pois.. Ei se kaikki helvetti ainoastaan hänen syytä ollut, vaan toki olin myös itse syyllinen..
Olin tosiaan murrosikäinen kun tutustuin tähän henkilöön netin kautta. Me nähtiin, ja alettiin sitten tapaileen useamminkin.. no aika nopeasti siinä sitten päädyttiin yhteen. Olin niin onneni kukkuloilla että kerrankin joku joka kehuu yms. kun aiemmat suhteeni olivat olleet aivan paskoja. Pelkkää hyväkskäyttämistä. No me nähtiin pitkän aikan aina jossain ulkona, kunnes meni sitten vakavammaksi.. ja oltiin aina jomman kumman kotona. Olin tosiaan sen ikäinen, että olin aika kokematon ja todella sinisilmäinen..eikä omia mielipiteitä ollut. Entinen mieheni taas paljon kokeneempi kaikessa kun minä.
No suhde jatkui onnellisena.. kunnes alkoi tapahtuun kaikenlaisia asioita.. entinen mieheni teki kaikkee tyhmää (rikollista), oli pettänyt, sain kuulla hänen kaman käytöstä. Manipuloiva ihminen hän kun oli ja minä tällainen sinisilmäinen helposti uskova ihminen niin eihän siinä muuta kun että uskoin kaikki hänen selittelyt ja hyväksyin asiat.. uusia mahdollisuuksia piti antaa toisensa perään. Nämä vaikutti aika paljon siihen omaan itsetuntoon.. "Mikä mussa on vikana, kun toinen pettää?".. oon muutenkin ollut aika epävarma itestäni melkein aina. En oo pystynyt sanoon aina suoraan mitä haluan.. ja siksi onkin tullut myös tämän entisen miehenikin kanssa tilanteita, joihin en ole pystynyt sanomaan ei, vaikka mieli olisi tehnyt. Tällästä toisen miellyttämistä se oli.
Hän hommas sitten oman kämpän jonne muutin myös.. asiat rullas suhteellisen hyvin . Ainakin silloin ajattelin niin. Näin jälkeenpäin ajateltuna, miten oon pystynyt niinkin kauan kestämään sitä paskaa. Ehkä siinä oli myös se, että jäin riippuvaiseksi kyseisestä ihmisestä.. hän kun tosiaan oli ensimmäinen joka hyväksyi minut. Perheessänikin kun oli muutenkin vähän sellasta, että oli aika tunneköyhää; ei halailtu, ei puhuttu avoimesti asioista yms. Nyt kun pääsi kokeen jonkun kans tälläsiä asioita, hellyyttä ja kaikkea niin eihän siitä ihmisestä tietenkään halunnut päästä irti.
Mainittakoon tässä, että minullahan ei ole koskaan diagnosoitu mitään sairautta ja muutenkin mieleltä voin aivan hyvin, mitä nyt tuo epävarmuus oli minussa ja sitten oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja tämmöstä..
Narsistin kanssa seurustelu, melkein tuhosin oman elämäni.
47
829
Vastaukset
- miisa.
Ensimmäisen kerran kehoni kertoi, että nyt ei kaikki ollut kunnossa. Stressin määrä taisi olla erittäin suuri siihen aikoihin kun asuin ex mieheni kanssa, koska kehoon rupes ilmestymään punasia isoja länttejä. Olen atoopikko, mutta tämmösiä läikkiä ei ole koskaan aiemmin ollut.. ja siihen aikoihin olikin kaikkea mistä stressas mielettömästi.
No, elämä jatkui.. erojakin oli mutta aina palattiin yhteen. En vaan kestänyt ilman häntä. Luulin siinä vaiheessa, että hän on ainoa joka saa minut onnelliseksi koska tuntui että hän oli ainoa joka minut hyväksyi sellaisenaan.. vaikka tosiasia oli se, että pohjalle päin mentiin. Seurasin sivusta hänen kaman käyttöä, itse pysyin ilman, onneks! Ja muutenkin yritin auttaa häntä.. luulen että tässä myös yksi syy miksi aina palasin hänen kanssa yhteen, oli se että ajattelin pystyväni itse auttaa häntä kun häntä ei vähääkään kiinnostanut hakea mitään ammattiapua.
SItten taas alko tuleen kaikkea stressiä aiheuttavia tekijöitä.. pettämisiä lisää,ei huolehtinut terveydestään; valitti vähäväliä jos minkälaisia kipuja, manipuloi.. yms. Kunnes sitten lähti kämppä häneltä alta. Näihin aikoihin minä sain oman kämpän hankittua.. ja jonkin ajan kuluttua hän sitten muutti sinne ja toi tavarat.. se oli sit semmosta hänen elättämistä. Toki hänkin rahaa sai, mutta aika paljolti jouduin ite sitä ruokaa hälle ostamaan ym. Kaikki läheiset oli jo ruvennut vihaamaan tätä ihmistä, ja välillä itsekin selitin että "en enää ikinä halua palata yhteen ko henkilön kans" vaan toisin aina kävi.
1,5 vuotta yhteiseloa, johon sisältyy eroja ties kuinka monta.. Kunnes ensimmäisen kerran kävi minuun käsiksi. Näitä väkivaltakertojakin oli monen monta, ja aina annoin anteeksi.. niin ja tosiaan masennuin tuossa aika pahasti ja aloitin masennuslääkkeet, josta kehittyi myös syömishäiriö.. painoindeksi alle 16. Halusin vaan syömättömyydellä tappaa itteni, eli aiheuttaa itelleni hitaan itsemurhan, ja toisaalta se laihtuminen oli myös hätähuuto, jotta joku näkis sen kysyis tarviinko apua. Itse kun en kyennyt sitä hakemaan.. lääkkeistäkin alko nuppi menemään aivan sekasin.. noin puolivuotta oli sellasta ihan sekavaa aikaa ja kaikkee paskaa tuo ihminen mulle ehti aiheuttaan; Kuristamista monta kertaa, hiusten repimistä, piti panttivankina omassa kodissa, uhkaili koirani kustannuksella (uhkas tehä koiralle jotain jos en tehny sitä tai tätä), pisti kylmään suihkuun, haukku ja loukkas tosi pahasti ja monta kertaa.. tuhos omaisuuttanikin noin 1500 e edestä. Monta kertaa tuli tilanteita et "en enää ikinä halua nähdä sitä kusipäätä".. ja toisin aina kävi. Jäin yksin, mutten halunnut olla yksin joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa henkilö takas.. huoh. En vaan kestänyt olla yksin ja tuntu että tämä exäni oli ainoa joka hyväksy mut ongelmineen, tottakai hyväksy koska häntähän enemmän kiinnosti oma hyvinvointi! Aina kun aloin masentumaan taas, niin otin yhteyttä häneen, sit tapahtu jotain paskaa esim. turpaan tuli.. ja taas ero.. Taisin olla itsekin jo tässä vaiheessa päästäni aika sairas, kun kestin tällaista, ja en koskaan pystynyt itse huutamaan hänelle.. hän oli aina se joka manipuloi ja puhui ympäri.. itse olin tosi huono käymään keskusteluja koska olin niin epävarma, ja tietenkin kun yritin selittää miksi asia oli niin tai näin, niin se oli sitten hänen mielestä paskapuhetta. Hän huusi monet kerrat.. ja aloin saamaan ihan paniikkikohtauksia kun hän korotti ääntään. Tappouhkauksia lateli, pilkkas mua siitä että itkin paljon.. koitti saada mullekin paskan olon jos hänellä itsellä oli.. jos iloitsin jostain niin hän oli aika välinpitämätön..
Tällä hetkellä olen voiton puolella, ja helvetin iloinen siitä.. vaikkakin viimeinen yhteydenotto häneen tapahtui noin 2 viikkoa sitten jolloinka estin hänet joka paikasta ja poistin numerot. Pelkään ja mietin jokapäivä että jos tää on taas sellaista väliaikasta iloisuutta ja masennus taas.. mutta aiemmin tälläisis tilanteis en ole oikeastaan lähteny tekeen asioiden eteen mitään.. nyt olen tässä yrittänyt työstää näitä ongelmiani ja mistä esim syömishäiriö mulle aiheutui, tai miten saisin itsevarmuutta takas yms. Oon paljon lukenut kirjallisuutta ja aion laittaa vireille jotta ens vuonna pääsis aloittaa terapian.
Mutta tällainen minun tarinani.. toivottavasti ei kovin sekava tullut tekstistä. Mutta joo aika huono pari oltiin näin jälkeenpäinmietittynä. Itse tällaisena herkkänä ja todella epävarmana tyttönä alkaa seurusteleen narsistin kanssa, joka aina vaan työns sitä itsevrmuuttania alemmaks.. meinas monen kertaa koituakin aika kohtalokkaaks. Oli kyllä monia tilanteita, että en ihmettele vaikka olisin henkeni menettänyt.. mutta tässä sitä ollaan ehjänä ja elossa!- miisa.
Välillä tulee ajatuksia päähän että joskus vielä kostan tälle ihmiselle joka kaiken pilas.. mutta se ei auta mitään. Toivon että kyseinen ihminen vielä joskus hakisi apua itselleen, mutta taitaa olla mahdotonta.. aina se oli että "lupaan muuttua", mutta mitään ei koskaan tapahtunut.. lupailuja toisen perään.. Itse ainakin päätin että aion selvitä tästä kaikesta.. enkä makaa masentuneena 4 seinän sisällä.. kun elämä on täynnä kaikkea hyvääkin koettavaa vaikken ehkä sitä ole vielä niinkään päässyt näkemään, mutta joskus vielä.. ja ehkä sen oikean rakkauden löytäis, ihmisen kanssa josta OIKEASTI on tukea.
Tsemppiä kaikille narsistin "uhreille". Älkää tuhotko omaa elämäänne toisen ihmisen takia.. te ette ole se jonka velvollisuus on antaa apua tällaiselle henkilölle.. toki hienoa että pysyy tällaisen ihmisen tukena ja rinnalla, mutta kunhan muistaa, että jos itselle siitä aiheutuu paljonkin paskaa oloa niin kannattaa päästää irti. Ja teidän ei todellakaan tarvitse miellyttää toista.. ite oon tajunnut että jos on ihmisiä jotka ovat sua kohtaan huonoja niin unohda ne. Hyvät ystävät, niistä kannattaa pitää kiinni eikä mistään kusipäistä..
Kiitoksia jos joku jaksoi lukea koko tarinan. Vahingossa tuli kaks muutakin samaa keskustelua tuonne lisättyä kun tää jotain sekoili, mutta nuo muut voi poistaa. miisa. kirjoitti:
Välillä tulee ajatuksia päähän että joskus vielä kostan tälle ihmiselle joka kaiken pilas.. mutta se ei auta mitään. Toivon että kyseinen ihminen vielä joskus hakisi apua itselleen, mutta taitaa olla mahdotonta.. aina se oli että "lupaan muuttua", mutta mitään ei koskaan tapahtunut.. lupailuja toisen perään.. Itse ainakin päätin että aion selvitä tästä kaikesta.. enkä makaa masentuneena 4 seinän sisällä.. kun elämä on täynnä kaikkea hyvääkin koettavaa vaikken ehkä sitä ole vielä niinkään päässyt näkemään, mutta joskus vielä.. ja ehkä sen oikean rakkauden löytäis, ihmisen kanssa josta OIKEASTI on tukea.
Tsemppiä kaikille narsistin "uhreille". Älkää tuhotko omaa elämäänne toisen ihmisen takia.. te ette ole se jonka velvollisuus on antaa apua tällaiselle henkilölle.. toki hienoa että pysyy tällaisen ihmisen tukena ja rinnalla, mutta kunhan muistaa, että jos itselle siitä aiheutuu paljonkin paskaa oloa niin kannattaa päästää irti. Ja teidän ei todellakaan tarvitse miellyttää toista.. ite oon tajunnut että jos on ihmisiä jotka ovat sua kohtaan huonoja niin unohda ne. Hyvät ystävät, niistä kannattaa pitää kiinni eikä mistään kusipäistä..
Kiitoksia jos joku jaksoi lukea koko tarinan. Vahingossa tuli kaks muutakin samaa keskustelua tuonne lisättyä kun tää jotain sekoili, mutta nuo muut voi poistaa.se on se etäisyys ... eikä sitä masennusta pidä pitää pahana asiana, sehän vain kertoo sinulle sen, että sinulla on jokin ratkaisematon ongelma ... joka tarinasi perusteella taitaa jo ratkenneen ... ei muuta kuin tekstiä lisää vaan.
Miisa:
Ota päivä kerrallaan. Ajattele näin, vaikka miten ikävä tulisi tai tekisi mieli "sortua" vielä yhden kerran, että ei, ei tänään, jatkan tätä taisteluani. Se on hieman samanlaista kuin addiktilla, tiedätkö? Ei helppoa, mutta eteenpäin myrkyssä on vain mentävä. Itkettää, surettaa, masentaa vaikka mitä; ne on tunteita ja tiloja joita on kipeä käydä läpi mutta ne ovat välttämättömiä. Kestät kyllä. Jos tuollainen sisupussi kirjoittaa tuollaista tekstiä nyt, niin selviät kyllä. Voimia!
Temppuilija tuossa yllä on oikeassa. Lisää tekstiä vaan.- miisa.
Kiitos vastauksista. Juu täytynee toivoa, että pystyy pysymään vahvana.
Mullahan tosiaan kun oli tuo eka miielialalääkekuuri, joka kesti sen puolivuotta, ja oli kyllä tuskaa ne alkuoireet, ei muuten mutta kun tämä entinen mies kaikenlisäks pahensi sitä oloa.. Tottakai se pitää tiedostaa et yleensähä ne alkuoireet tollasissa lääkkeissä on, että tahtoo oikeasti tappaa itsensä.. ja sillon asuttiin exän kanssa saman katon alla, ja mä vähän niinku vetäydyin siihen itsesääliin ja olin aika rikki kun rupesin siinä että "haluaisin vaan kuolla".. niin ja lisään tähän vielä että exäni on varmaan sata kertaa selittänyt että kun ei ikinä ole halunnut elää ja hän vois hypätä katolta jne. Olen koittanut jotenkin lohduttaa häntä.. Mutta no sitten kun minä rupean ekan kerran puhumaan tällästä että "kun en halua elää", niin mitä siitä saan; oikeen kannustusta että "no mee tappamaan ittes", "joko meet hyppään sillalta".. siis aivan älytöntä. Onneks kestin vaikka tuskaa se oli kun ei minkäänäköstä tukee saanu toiselta.
Puolenvuoden kuuri, ja sit lopetin lääkket seinään kun olin ottanut niitä yliannostuksen > muisti lähti.. siinä parin päivän sisällä entinen mieheni muutti naapuriin erään muijan luokse, ja alkoivat seurusteleen. Itse yksin viekkareiden kourissa, kun noiden lääkkeiden viekkarit ei mistään helpoimmasta päästä ole.. Huh, sekin oli kestämistä.. mut ehkä sekin vahvisti. 3 kuukautta pystyin olemaan ottamatta yhteyttä tähän exääni. Kunnes sitten aloin masentuun ja otin yhteyttä, hän oli jo silloin eronnut. Ja hän luuli että haluan yrittää taas vakavasti hänen kanssaan ja sanoin että siihen en vielä pysty.. josta tää exä sitten tietenkin suuttu. Hänen ajatuksensa kun on sellainen että jos ei heti pysty johonkin niin sitten ei pysty ikinä ja menettää toivonsa.. no pidettiin silti välillä yhteyttä ja paljolti se oli sitä kun hän rypes itsesäälissä ja kerto kuinka paha olla jne. Nähtiin sitten jossain vaihhees kun näytti että hän rupes vaikuttaan vähän paremmalta ihmiseltä.. mut aika huono lopputulos siinä näkemisessä oli. Vissiin siitä lähti se riita kun hän ihmetteli miksi halusin olla väleissä hänen kanssa.. no eka tönäs asfaltille muutaman kerran, sitten hajotti puhelimen.. ja sen jälkeen latelikin tappouhkauksia.. voin sanoo että vaikken jumalaan usko, niin oli kyllä joku jumalan ihme että selvisin tuosta yöstä hengissä. Pääsin siis pakenemaan tuota ihmistä, ja pääsin ennen häntä kotiin.. ei aikaakaan kun hän oli oven takana.
Tästä eteenpäin aloitin uuden lääkekuurin. Söin 2 kuukautta tätä samaa lääkettä mitä oli aikasemminin määrätty.. olin niin turtunu ettei mitään rajaa.. unirytmi meni sekasin jonka takia jäi muutamalta päivältä lääkkeet ottamatta ja onneks jäikin, nimittäin siinä vaiheessa silmät avautu. Ja tuntu että olis ollut taas entistä vahvempi. Tosiaan siitä on nyt se 2 viikkoa kun lopetin ne lääkkeet seinään. Ja viekkareita on ollut, mutta ei ole mielialaa haitannut sitten pätkääkään. Ajattelette nyt varmaan, että kohta taas retkahdan ja masennun kun on vain 2 viikkoa ollut tällainen olo. Mutta aion tällä kertaa näyttää, että se suunta mihin menen on ylöspäin, ei alaspäin. Vaikka onkin se pelko, että mitä jos en jaksakaan.. mutta aion lukea kirjoja ja selvittää näitä ongelmiani ja onneksi on muutama ammattilainen auttaja tässä rinnalla joilla käyn.
Nyt meni kai jonkinverran ohi aiheen. :)
Mut tosiaan. Tyypillistä tolla ihmisellä myös se, että alko käyttään sitä mun pelkoa hyväksi. Helppohan se miehenä on uhata lyödä naista.. kun on vahvempi. Ite tällänen riutunu tikku.. niin ei oo paljon vastusta. Mut toikin kertoo aika paljolti, että heikko, raukka, paska toi ihminen on.. Kun täytyy naista uhata väkivallalla.. Menis niitä oman vertasiaan uhkaileen hakkaamisella.. Ja niin tyypillistä ettei osaa katsoa minun näkökulmasta asioita.. ei tajua tilannetta jos sattuis hän vaikka itte olemaan muija ja jätkä olis tollanen kun hän on. Aika pahasti sitä tuli alistuttua ihmiselle. Mutta tästäkin oppii.. en enää ikinä mene toisen pillin mukaan..- miisa.
jatkoa.
Pelko yhä pysyy minussa, ja painajaiset myös seuraa perässä. Mulla ei itsesuojeluvaistoa ole sitten pätkääkään. En oo nimittäin ite koskaan uskaltanut lyödä kunnolla ketään.. mutta ainakin aion hankkia sellaisen pienen kapistuksen joka alkaa ulvoon täysiä kun siitä painaa, sellainen vois olla aika hyväkin.. luulisin. Ja puhelinta yritän pitää taskussa käden ulottuvilla.. ja yrittäny harjoitella välillä että kuinka saa mahd nopeasti soitettua hätänumeroon.
Välillä tulee aika vahingoniloinen olo kun tiedän sisälläni että oikeasti olen ns askeleen verran edellä tuota ihmistä. HÄnellä on monta kertaa pahemmin asiat kuin minulla. Ja toisaalta ihan oikein sille.. itsepähän on mokannut elämänsä. Ja luultavasti on katkera kun ei pystynyt kokonaan minun elämääni tuhoamaan. Mutta sitten taas toivon että kumpa hän nostais itteensä niskasta kiinni.. koska hän on pahasti sairas, ja ehkä sairaudenkin syytä ollut nuo mitä hän mulle on aiheuttanut. Mutta nyt osaan ajatella niin että mun velvollisuus ei todellakaan ole auttaa häntä.. ja olen yrittänyt saada häntä jutteleen jollekin mutta ei niin ei.. jos haluaa rypeä tollasessa paska'ssa niin siinähän sitten rypee, minä en enää yhtään voimavaraani käytä tuohon ihmiseen eikä minun tarviikaan.
Minun tehtäväni on auttaa vain ja ainoastaan itseäni. Ja se tarkottaa sitäkin että en miellytä muita, että muut sais paremman olon ja minulle tulisi huono fiilis. :) miisa. kirjoitti:
jatkoa.
Pelko yhä pysyy minussa, ja painajaiset myös seuraa perässä. Mulla ei itsesuojeluvaistoa ole sitten pätkääkään. En oo nimittäin ite koskaan uskaltanut lyödä kunnolla ketään.. mutta ainakin aion hankkia sellaisen pienen kapistuksen joka alkaa ulvoon täysiä kun siitä painaa, sellainen vois olla aika hyväkin.. luulisin. Ja puhelinta yritän pitää taskussa käden ulottuvilla.. ja yrittäny harjoitella välillä että kuinka saa mahd nopeasti soitettua hätänumeroon.
Välillä tulee aika vahingoniloinen olo kun tiedän sisälläni että oikeasti olen ns askeleen verran edellä tuota ihmistä. HÄnellä on monta kertaa pahemmin asiat kuin minulla. Ja toisaalta ihan oikein sille.. itsepähän on mokannut elämänsä. Ja luultavasti on katkera kun ei pystynyt kokonaan minun elämääni tuhoamaan. Mutta sitten taas toivon että kumpa hän nostais itteensä niskasta kiinni.. koska hän on pahasti sairas, ja ehkä sairaudenkin syytä ollut nuo mitä hän mulle on aiheuttanut. Mutta nyt osaan ajatella niin että mun velvollisuus ei todellakaan ole auttaa häntä.. ja olen yrittänyt saada häntä jutteleen jollekin mutta ei niin ei.. jos haluaa rypeä tollasessa paska'ssa niin siinähän sitten rypee, minä en enää yhtään voimavaraani käytä tuohon ihmiseen eikä minun tarviikaan.
Minun tehtäväni on auttaa vain ja ainoastaan itseäni. Ja se tarkottaa sitäkin että en miellytä muita, että muut sais paremman olon ja minulle tulisi huono fiilis. :)Etäisyys.
Se on se juttu. OIta sitä. Ihan varmasti elämääsi tulee ihana ihminen ajan kanssa, mutta ensin sinun pitää saada omat ajatuksesi selviksi.
Mitä sinä haluat?- miisa.
temppuilija kirjoitti:
Etäisyys.
Se on se juttu. OIta sitä. Ihan varmasti elämääsi tulee ihana ihminen ajan kanssa, mutta ensin sinun pitää saada omat ajatuksesi selviksi.
Mitä sinä haluat?Juu, oon siis päättänyt että sitten vasta alkaa miettiin jotain vakavaa kun selvittäny nämä "ongelmat". Koska tiedän että tässä vaiheessa jos suunnittelisin että alan seurustelemaan jonkun kanssa niin tod näköisesti kiintyisin pahasti siihen ihmiseen.. täytyy vaan osata periaatteessa elään yksin.. siis ei sillain että jää yksin ilman ketään kavereita yms. vaan että ei tuu riippuvaiseks kenestäkään helposti.
miisa. kirjoitti:
Juu, oon siis päättänyt että sitten vasta alkaa miettiin jotain vakavaa kun selvittäny nämä "ongelmat". Koska tiedän että tässä vaiheessa jos suunnittelisin että alan seurustelemaan jonkun kanssa niin tod näköisesti kiintyisin pahasti siihen ihmiseen.. täytyy vaan osata periaatteessa elään yksin.. siis ei sillain että jää yksin ilman ketään kavereita yms. vaan että ei tuu riippuvaiseks kenestäkään helposti.
Ystävät hädässä tunnetaan. Ja voi sen myöntää, että tulee riippuvaiseksi toisista ihmisistä helposti. Pitää vain yrittää hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät ole haitallisia itselle. Ja jos tunnistaa itselle haittaa aiheuttavan tyypi - annat itsellesi oman riippuvaisuuteen taipuvaisen luonteesi anteeksi ja otat jälleen sitä etäisyyttä.
Oman riippuvaisen luonteen muuten helposti alitajuisella tasolla ulkoistaa siihen läheiseen toiseen - ja se voi vaikuttaa parinvalintatilanteessakin 'jotenkin tutulta'.
Heittelet ajatuksia tänne vaan lisää, kun tulee.
Tsemppiä!
Aikamoinen tarina sinulla miisa! Siitä jäi kuitenkin positiivinen kokonaisvaikutelma nykyisestä olotilastasi. Puhuit fyysisistä oireista, tämä on tärkeää muistaa kaikkien ihmisten, että henkisiin oireiluihin vastaa lopulta kehokin oireineen. Se on elimistön tapa kertoa meille että breikkiä on pidettävä.
Olet hyvä kirjoittaja...kirjoittaminen on myös hyvää terapiaa itselle. :)- Miisa.
Ja vaikka tuntui yksinäiseltä niin kyllä sitä tajuaa, että oikeasti ei ole ollut yksin.. vaan itse sen asian on tehnyt niin että olo on tuntunu yksinäiseltä.. jos olisin oikeasti ollut yksin kaikki nämä ajat, en usko että olisin tässä enään.
On muutama henkilö jotka ovat olleet huolissani minusta kun olen ollut huonossa kunnossa henkisesti ja sitten on taas kavereita/ystäviä jotka eivät oikeastaan ole pitäneet yhteyttä näinä huonoina aikoina. Toisaalta ymmärrän sen kyllä, koska en ole apua kaivannutkaan tai pystynyt ottamaan vastaan. Joten ei kukaan voi tulla pakottamaan minua ottamaan sitä apua vastaan.. vaan sitä täytyy itse haluta ja sen huomaa että sitä myös saa ja on ihmisiä jotka on valmiita todellakin auttamaan ja olemaan tukena kun vaan on itse valmis tekeen asioiden eteen jotain ja sitä saa myös kun uskaltaa pyytää sitä!
Ite kun käännän aika monia asioita päässäni negatiiviseksi. En tied johtuuko sitten siitä että olen hakenu apua väärästä ihmisestä eli exästäni..joka on vaan loppujen lopuks tallonu maahan ja välittäny vain itsestään ja siksi on vaikea hakea apua muilta ja olla avoin muille. se että lapsena ei koskaan tullut puhuttua omista ongelmista vaan sulkeutui aina.Tuntuu ehkä siltä että ei siitä kuitenkaan mitään hyötyy olis tms. Ja sitten kun itellä noita asioita on kasautunu niiiin paljon päähän että kun välillä koittanu lähtee selvitteleen niitä niin ollut täys sekasotkua, tai koittanu selittää jotain niin sit tajuaa vähän ajan päästä et "mistä hitosta mää oikeen nyt puhun".. mut ei se auta että lopettaa sen yrittämisen.. sitä vaan pitää harjoitella.. ja musta tuntuu että on ehkä pieni askel päästy eteenpäin koska vihdoinkin alkaa jotenkin selkeytyyn nää ajatukset päässä vaikka onkin vielä jonkin verran sotkusta..
Toivottavasti jotain tolkkua sai tuosta tekstistä.. tässä nukkunut vaan 2 tuntia tänään ja tunnin toissapäivänä (viekkareiden takia).. niin siks menee myös vähän ohi aiheenkin. :D Tuollaisen suhteen jälkeen se yksinäisyys voi olla melkoinen koetinkivi. Ja sulla ei ole helppoia muutenkaan, vieroitusoireet ja koko elämän hallinnan yrittäminen.
Annan erään neuvon; kun itku alkaa, älä yritä pidätellä sitä. Anna tulla sitä niin paljon kuin on tullakseen. Niin usein, niin monena päivänä ja niin kauan kuin on tarvis. Sitä ei tarvitse pantata.
Pidä yhteyttä ystäviisi. Áloita varovasti, vaikka johonkin sellaiseen, joka ei edes ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleesi. Tekstaa, laita sähköpostia, kirjoita palstalle, tapaa ihmisiä. Mutta älä lääkitse yksinäisyyttäsi exällä. Ei kertaakaan.
Anna aikaa itsellesi. Sitä on.- aamuposti
Tyyppi oli narkkari ja rikollinen ja sehän sen ongelma oli!, eikä mikään narsimi. Miksi miisa kuvitteli tuollaisen ihmisen muka antavan ja tarjoavan hänelle muuta kuin kärsimystä, sitä en tajua. Sitäkään en tajua miksi miisa itse tyrkyttämällä itseään tuolle tyypille jatkuvasti laittoi kaiken syyn tuon narkkarin piikkiin vaikka hän itse aiheutti nuo ongelmat itselleen. Kai nyt jokainen joka osaa lukea ja tulkita tuon miisan tarinan tajuaa, että miisa tuhosi itse elämänsä riippumalla kiinni sairaassa ihmisessä ja suhteessa vaikka näki tilanteen jo alussa.
Turha väittää, että syy suhteen aloittamiseen oli miisan kertoma "hyväksyi minut sellaisenaan", kyllä syy miisalla tuohon suhteeseen itsellään oli pelkästään itsekkäät ja narsistiset. Ei tarvitse olla kovinkaan neropatti tajutakseen, että miisa itse on narsisti, joka kaipasi tuon narkkarin sekopäisiä imeliä kehumisia itsestään, jatkuvaa huomiointia ja oman erinomaisuutensa ja erikoisuutensa esille tuomista.
Tuo miisan tarina täytti kaikki narsistisen ihmisen kuvitelmat siitä, että joku muu kuin hän itse oli hänen ongelmiensa syy. Näin ei ole. Miisa, sinä itse olet narsisti ja siksi ajaudut sellaisiin suhteisiin, jossa saat itsellesi huomiota... - 3+13
"Turha väittää, että syy suhteen aloittamiseen oli miisan kertoma "hyväksyi minut sellaisenaan", kyllä syy miisalla tuohon suhteeseen itsellään oli pelkästään itsekkäät ja narsistiset. Ei tarvitse olla kovinkaan neropatti tajutakseen, että miisa itse on narsisti, joka kaipasi tuon narkkarin sekopäisiä imeliä kehumisia itsestään, jatkuvaa huomiointia ja oman erinomaisuutensa ja erikoisuutensa esille tuomista.
Tuo miisan tarina täytti kaikki narsistisen ihmisen kuvitelmat siitä, että joku muu kuin hän itse oli hänen ongelmiensa syy. Näin ei ole. Miisa, sinä itse olet narsisti ja siksi ajaudut sellaisiin suhteisiin, jossa saat itsellesi huomiota... "
GOOGLETA NARSISTIEN UHRIT INFO, JA KIRJOITA SIELLÄ JOS HALUAT VÄLTTYÄ NARSISTIEN SOLVAUSILTA. Tällä palstalla lukee ja kirjoittaa myös narsistit ja saamasi vastaukset ovat sitten sen mukaisia.NUT.in mainosmies henna iski jälleen. Hoh.
Miisa, palstalla ei ole narsisteja, hovia, pikku-ukkoja, joulupukkeja, menninkäisiä, taika-jimejä...
Vain tavallisia ihmisiä kirjoittamassa ajatuksiaan ( muutama epäluuloinen)- uskon joulupukkiin
yxex kirjoitti:
NUT.in mainosmies henna iski jälleen. Hoh.
Miisa, palstalla ei ole narsisteja, hovia, pikku-ukkoja, joulupukkeja, menninkäisiä, taika-jimejä...
Vain tavallisia ihmisiä kirjoittamassa ajatuksiaan ( muutama epäluuloinen)Minusta sinä näytät satuolennolta yxex, silmäni taitavat silti nähdä väärin tai sitten tämä palsta vääristää kaiken. Olet silti oikein selväjärkinen ja mukava ulkoisesta olemuksestasi huolimatta ja kun vaihdat tuon nuttusi värin punaiseen saadaan sinusta vielä oiva joulupukkikin tälle palstalle. Minä voin toimia tonttuna :)
uskon joulupukkiin kirjoitti:
Minusta sinä näytät satuolennolta yxex, silmäni taitavat silti nähdä väärin tai sitten tämä palsta vääristää kaiken. Olet silti oikein selväjärkinen ja mukava ulkoisesta olemuksestasi huolimatta ja kun vaihdat tuon nuttusi värin punaiseen saadaan sinusta vielä oiva joulupukkikin tälle palstalle. Minä voin toimia tonttuna :)
Hih hih.. :-D
- aamuposti
Tarjoat siis narsistille itselleen pakopaikkaa nutista, tuskin hän siellä koskaan tulee toipumaan. Hänen on hyväksyttävä rehellisesti se tosiasia, että hän ei tarvitse uhrien tarjoamaa ja tukemaa lässytystä vaan hänen on myönnettävä olevansa narsistisuuteen taipuvainen addikti, joka ei selviä ilman toisten tarjoamaa ylikorostunutta paapomista, huomiota ja lähdettä.
Tiedoksi sinulle, että lopeta tuo uhri asenne ja miellyttäminen ja katso totuutta silmiin, ei se niin kauhea ole miltä se aluksi voi näyttää. Toipuminen voi alkaa vasta, kun pääset irti pakkomielteisistä ajatuksista, että syy kaikkiin sinun ongelmiisi on aina joku muu kuin sinä itse.Itsen kautta näitä juttuja on lähestyttävä aina. Toki on ihan hyvä selvittää sen toisen osuus - narkomania, väkivaltaisuus ja loismainen elämäntyyli - ja sen jälkeen oma osuus, minkä vuoksi vipuun meni ja miten jatkossa voisi välttää saman. Se oman osuuden selvittäminen on paljon vaikeampaa ja tuskallisempaa, kuin tuo toisen osuus, mutta väittäisin, että suurin osa lähtee liikkeelle kuitenkin siitä toisesta.
- aamuposti
Niin, se toinen vain näyttää sinulle sinun todellisen luonteesi ja taipumuksesi hän ikään kuin sysää liikkeelle sen mitä sinussa on tiedostamattasi ollut, mutta et ole sitä hyväksynyt tai sitten itsessäsi sitä nähnyt. Hän ei ole syy sinun ongelmiisi, mutta hän on pystynyt esille tuomaan sen mitä itse et ole halunnut itsessäsi nähdä tai mille olet ollut sokea.
nuo sokeat pisteet usein ovat sellaisia, joihin hyväksikäyttäjät iskevät - ja tämä on se juttu, mistä mä oon yrittäny kirjotella, että ne pitäis jokaisen kartotella itsessään, niin tietää milloin, joku sellaiseen 'vetoaa' syyllistämällä, kiristämällä, uhkailemalla tms.. ja muokata oma elämäntapa sellaiseksi, ettei ole koukkuja, joihin hyväksikäyttäjä voisi tarttua - se on se itsen kuuntelu taitolaji
- voi hyvää päivää
Eli narsisteja tarvitaan ja he ovat hyödyllisiä siinä, että he auttavat meitä surkimuksia huomaamaan omat puutteemme, joten itse asiassa narsisteja pitää suosia ja kiittää heidän olemassa olostaan ja heidän palveluksistaan?
- ..mutt
Ikävä kuulla että noin on käynyt (tavannut narsistin)
Kerron oman tarinani hieman eri roolista..
Tapasin exäni netistä, tavattiin ja oltiin seurustelemassa ja kihloissa. Olen nuorempana käyttänyt "viihdekäytössä" huumeita, enemmän tai vähemmän kovia. Tajusin että kyllä ne kaikki pirit, naksut ja muu paska on jättänyt omat jälkensä. Mikään ei silti voita sitä tunnetta kun on rakastanut, olin ensimmäistä kertaa vaikka olenkin ollut pitemmissä suhteissa aikasemmin. Exäni oli kuin unelma mistä olin haaveillut, täydellinen. Olin heti alusta lähtien rehellinen kaikesta sekoilusta menneisyydestäni.. Huumeita, - uusintarikollisuuutta ja natsi-aiheinen tatuoinnissakin on omat juttunsa. Oltiin vastaparit, exäni oli kiltti, hento "elänyt kuplassa" Olin taas itse "kovaa elämää" kokenutkin..
Muistan suhteen alkuajoilta exäni sanovan että olen täydellinen. En uskonut siihen koska tiesin että näytän vain ne hyvät puoleni, olen valehtelija. Osaan puhua, tiedän miten puhutaan. Sanoin paljon asioita joita en ollut tehnyt. Riidoissa sitten muuttelin aina sanomisiani. Jostain syystä valehtelin semmoista mistä ei ollut loppupeleissä ollut itselle kuin harmia.
Tämä oli ensimmäinen suhde missä tunsin että on sitä rakkautta. Ennen tuota minulla oli nopeita ja lyhyitä tapailu-suhteita, jotka keskitty enemmän seksiin. Nopeasti "täydellisyyteni" murtui, ensimmäisen seurustelukuukautemme aikana löin eräissä juhlissa exäni miespuolista ystävää, homottelun vuoksi. Suhteemme eteni liian nopeasti, oli häät varattuna seuraavalle vuodelle, muutimme yhteen ja tuolloin tajusimme että nyt mentiin liian nopeasti. Kumpaakin alkoi toisen naama vituttaa ja aloimme riidellä kaikesta.. Rahasta jne! Kuitenkin rakastimme niin paljon ettei kumpikaan osannut kuvitella elämää ilman toista, kaikesta erilaisuudesta huolimatta ymmärsimme toisiamme niinkuin oltaisiin tunnettu vuosia. Suhde oli hyvin myrskyisä, niin hyvässä että pahassa. Menettämisen pelko oli liikaa, exäni menetti yksityisyyden ja aloin penkomaan hänen puhelintaan, eromme jälkeen kirjauduin hänen FB, - meili-tunnuksilla sisään.
No pidin häntä itsestäänselvyytenä ja käyttäydyin kuin kusipää, sikailin minkä kerkesin. En pettänyt ja itseasiassa en koskaan edes katsonut muita meidän aikana mutta, monta kertaa petin lupaukseni, sanani ja monesti sain anteeksi kunnes exäni ei jaksanut enään uskoa kun luottamuksen särjin liian monesti. Tapailimme joitakin kuukausia eromme jälkeen, irti päästäminen oli liian tuskallista kummallekin ja silti tiedettiin että tämä näkeminen ei johda mihinkään. Minä se lopullisen stopin tein, se oli vain jatkuvaa itsensä kituuttamista niin exälleni että minulle. Tein vielä niin paljon paskaa exälleni että kun viimeistä kertaa puhuttiin puhelimessa, silloin tajusin että tahdon hänen toipuvan siitä kaikesta, hän pyysi että päästetään toisistamme niin irti että muistellaan sitä onnellisuutta, hyvää mielummin kuin sitä paskaa mitä ennen, - jälkeen eron tapahtui. Niin tein annoin viimeisen lupauksen, lupasin etten ikinä ota häneen yht. annan hänen unohtavan minut. Pidinkin sen, viimeisin yht.otto oli exältäni, soitti muuten vain. Laitoin viestin ettei enää ikinä..- ..mutt
Eron jälkeen maailmani romahti, menetin suhteen myötä asunnon ja myöhemmin duunipaikan. Kun on pohjalla niin alkaa nöyrtymään, miettimään asioita eri kantilta. Hakeuduin psykoterapeutille ja olen jonkin aikaan käynyt säännöllisesti, olen myöskin kertonut avoimesti tapahtumista. Kun näin exääni eromme jälkeen yritin näyttää että olen muuttumassa, hain apua. Näytin ja kerroin hänelle ne asiat mitkä olisi pitänyt aikaisemmin tajuta. Hän sanoi että odotti kun kerron ne asiat mutta, uskooko niin ei..
Näimme viimeksi kuukausi sitten, viimeisen kerran kun puhuttiin niin kertoi että on alkanut käydä muiden kanssa kahvilla koska haluaa päästä minusta yli. Aavistin tuota jonkin aikaan ja syytä en tiedä niin menin toisen kanssa sänkyyn. Kaipasin läheisyyttä, lämpöä jota koin exäni kanssa, en tuntenut mitään. Mietin kun pidin vierasta naista kainalossani exääni, sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Nyt elän päivä kerrallaan, jotainen päivä on kuin uusi. Käyn terapian lisäksi ammatti, - taparikollisille suunnatussa paikassa, töitä ja asuntoa haen aktiivisesti. Minulla ei ole mikään tarve saada parisuhdetta enkä etsi sellaista vasta kun olen itse valmis siihen. Olen koko elämäni ryssinyt kaiken, vittu ihan kaiken! en jaksa tätä enään, toivoisin että olisin aikaisemmin hakenut apua, niin elämä olisi kenties eri? Naiset ovat monesti sanonut että minussa on kiltti ja herkkä puoli jolloin olen todella ihana ihminen, mutta myöskin on sanottu että omaan sen "pimeän puolen" silloin minua ei tunne. Tiedän että on itsekontrolli vaikeuksia ja teen usein hetken mielijohteesta. Olen itse tilanteeni aiheuttanut, en olisi koditon jos olisin ollut sanojeni arvoinen mies.
En ole miehenä yhtään mitään, olen vaaraksi itselleni ja muille. Minusta ei kai koskaan ollut "tavalliseksi mieheksi" jota olen kovasti yrittänyt, ensimmäiset 6kk:tta oli elämäni tasapainoisin, rauhallisin. Näin ja sain kokea onnellista elämää ja hetken olla se tavallinen mies, tavallisella elämällä. Aloin pahasti sekoilemaan ja sitten kaikki meni pitkin vittua..
4 kuukautta myöhemmin, erostamme. Yritän oppia kaikki alusta, menneisyyteni vainoaa ja kaikki se paska mitä olen tehnyt, ei ole päivääkää millon en sitä miettisi tai katuisi. Mielessäni kummittelee öisin exäni sanat "sä rikoit mut" niin tosiaan tein, en voi edes kuvitella kuinka helvetille sain sun ja mun elämät. Omaa toipumistani tärkeämpi on miten exäni toipuu. Se kaikki mitä se ihminen sai kokea, se riipaisee sydämestäni. Mietin häntä jatkuvasti ja miltä hänestä tuntuu, kuinka voi. Toivoisin että voisin ottaa kaiken tuskan pois, en voi tehdä sitä. - ..mutt
..mutt kirjoitti:
Eron jälkeen maailmani romahti, menetin suhteen myötä asunnon ja myöhemmin duunipaikan. Kun on pohjalla niin alkaa nöyrtymään, miettimään asioita eri kantilta. Hakeuduin psykoterapeutille ja olen jonkin aikaan käynyt säännöllisesti, olen myöskin kertonut avoimesti tapahtumista. Kun näin exääni eromme jälkeen yritin näyttää että olen muuttumassa, hain apua. Näytin ja kerroin hänelle ne asiat mitkä olisi pitänyt aikaisemmin tajuta. Hän sanoi että odotti kun kerron ne asiat mutta, uskooko niin ei..
Näimme viimeksi kuukausi sitten, viimeisen kerran kun puhuttiin niin kertoi että on alkanut käydä muiden kanssa kahvilla koska haluaa päästä minusta yli. Aavistin tuota jonkin aikaan ja syytä en tiedä niin menin toisen kanssa sänkyyn. Kaipasin läheisyyttä, lämpöä jota koin exäni kanssa, en tuntenut mitään. Mietin kun pidin vierasta naista kainalossani exääni, sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Nyt elän päivä kerrallaan, jotainen päivä on kuin uusi. Käyn terapian lisäksi ammatti, - taparikollisille suunnatussa paikassa, töitä ja asuntoa haen aktiivisesti. Minulla ei ole mikään tarve saada parisuhdetta enkä etsi sellaista vasta kun olen itse valmis siihen. Olen koko elämäni ryssinyt kaiken, vittu ihan kaiken! en jaksa tätä enään, toivoisin että olisin aikaisemmin hakenut apua, niin elämä olisi kenties eri? Naiset ovat monesti sanonut että minussa on kiltti ja herkkä puoli jolloin olen todella ihana ihminen, mutta myöskin on sanottu että omaan sen "pimeän puolen" silloin minua ei tunne. Tiedän että on itsekontrolli vaikeuksia ja teen usein hetken mielijohteesta. Olen itse tilanteeni aiheuttanut, en olisi koditon jos olisin ollut sanojeni arvoinen mies.
En ole miehenä yhtään mitään, olen vaaraksi itselleni ja muille. Minusta ei kai koskaan ollut "tavalliseksi mieheksi" jota olen kovasti yrittänyt, ensimmäiset 6kk:tta oli elämäni tasapainoisin, rauhallisin. Näin ja sain kokea onnellista elämää ja hetken olla se tavallinen mies, tavallisella elämällä. Aloin pahasti sekoilemaan ja sitten kaikki meni pitkin vittua..
4 kuukautta myöhemmin, erostamme. Yritän oppia kaikki alusta, menneisyyteni vainoaa ja kaikki se paska mitä olen tehnyt, ei ole päivääkää millon en sitä miettisi tai katuisi. Mielessäni kummittelee öisin exäni sanat "sä rikoit mut" niin tosiaan tein, en voi edes kuvitella kuinka helvetille sain sun ja mun elämät. Omaa toipumistani tärkeämpi on miten exäni toipuu. Se kaikki mitä se ihminen sai kokea, se riipaisee sydämestäni. Mietin häntä jatkuvasti ja miltä hänestä tuntuu, kuinka voi. Toivoisin että voisin ottaa kaiken tuskan pois, en voi tehdä sitä.Minulla on ADHD (sain aikuis-iällä diagnoosin) mutta, luulen että on muutakin persoonallishäiriö kenties, tuota tutkittiin keväällä mutta annoin ehkä liian "siistin" kuvan elämästäni, suhteestani yms. Kuitenkin minulla todettiin piirteitä (epäluuloista, asososiaalista, itsekeskeisyyttä) kunpa olisin vain rehellinen.. Kunpa olisin kokenut tämän muutoksen aikaisemmin, niin en olisi Pyydän exältäni ja muilta saman kokeneilta vilpittömästi anteeksi. Teissä ole se vika, kukaan ei ole ansainnut semmoista kokea. Minusta on välittänyt oikeasti muutama sydän, niin en olisi niitä rikkonut jos olisin kokenut tämän muutoksen aikasemmin..
"..Nothing last forever, even cold novembere rain.." ..mutt kirjoitti:
Minulla on ADHD (sain aikuis-iällä diagnoosin) mutta, luulen että on muutakin persoonallishäiriö kenties, tuota tutkittiin keväällä mutta annoin ehkä liian "siistin" kuvan elämästäni, suhteestani yms. Kuitenkin minulla todettiin piirteitä (epäluuloista, asososiaalista, itsekeskeisyyttä) kunpa olisin vain rehellinen.. Kunpa olisin kokenut tämän muutoksen aikaisemmin, niin en olisi Pyydän exältäni ja muilta saman kokeneilta vilpittömästi anteeksi. Teissä ole se vika, kukaan ei ole ansainnut semmoista kokea. Minusta on välittänyt oikeasti muutama sydän, niin en olisi niitä rikkonut jos olisin kokenut tämän muutoksen aikasemmin..
"..Nothing last forever, even cold novembere rain.."Kiitti tarinastasi, paljon tuttua "tuosta maailmasta".
En edelleenkään silti sekoita NPH:tä ja addikteja keskenään vaikka päihdeongelmaiset ovatkin usein moniongelmaisia. Kukaan ei vaan voi varmasti tietää ennen piiiitkää raittiutta onko tilanne kuinka pysyvä.
Se kuitenkin on varmaa, että niin kauan kuin käyttää - "on narsisti".
Yllättävää usein on, että sen kaiken kuoren ja pazan takaa yleensä löytyykin todella herkkä ja tunteellinen ihminen. Keinoja ei vain ole ollut "muuhun" syystä tai toisesta.
Jokainen juuseri on epäluuloinen, asosiaalisia piirteitä omaava (enemmän tai vähemmän), itsekeskeinen, valehteleva manipulaattori.
Jos kirjoituksesi paljastaa, että sen kuoren alla on paljon muutakin.
Tsemppiä.
"Kun sen aika on, sen aika on"
-Lynett..mutt kirjoitti:
Minulla on ADHD (sain aikuis-iällä diagnoosin) mutta, luulen että on muutakin persoonallishäiriö kenties, tuota tutkittiin keväällä mutta annoin ehkä liian "siistin" kuvan elämästäni, suhteestani yms. Kuitenkin minulla todettiin piirteitä (epäluuloista, asososiaalista, itsekeskeisyyttä) kunpa olisin vain rehellinen.. Kunpa olisin kokenut tämän muutoksen aikaisemmin, niin en olisi Pyydän exältäni ja muilta saman kokeneilta vilpittömästi anteeksi. Teissä ole se vika, kukaan ei ole ansainnut semmoista kokea. Minusta on välittänyt oikeasti muutama sydän, niin en olisi niitä rikkonut jos olisin kokenut tämän muutoksen aikasemmin..
"..Nothing last forever, even cold novembere rain.."Kiitos tarinastasi ..mutt.
ADHD selittää aika monta juttua sun elämässä. Siihen on olemassa hyviä lääkkeitä, joiden avulla on mahdollista saavuttaa tasapaino elämässä. Tunnen hyvin yhden, joka on siinä onnistunut.
Onko terapiasi käyttäytymisterapiaa?- ..mutt
temppuilija kirjoitti:
Kiitos tarinastasi ..mutt.
ADHD selittää aika monta juttua sun elämässä. Siihen on olemassa hyviä lääkkeitä, joiden avulla on mahdollista saavuttaa tasapaino elämässä. Tunnen hyvin yhden, joka on siinä onnistunut.
Onko terapiasi käyttäytymisterapiaa?ADHD:n piikkiin ei voi kaikkea laittaa, addeilla on helpommin muita mielenterveys ongelmia. On jotain muutakin.. sen tiedän minä ja läheisimpäni.
No Concerta aiheutti manian muita haittavaikutuksia mm. painonlaskua, mielenkiinto seksiä kohtaan väheni ja sitten nosti sitä, kiivastumista yms. Olen pyytänyt sen vaihtamista muuhun mutta, suomessa uskotaan C:n oleva se parhain lääke markkinoilla.
Terapiassa pureudutaan enemmänkin impulssi, - itsekontrolli-hallinta ongelmiin. Olen nimittäin väkivaltaan taipuva ihminen, en ole mikään nyrkkisankari et rähinöin mutta, paljolti henkilökemioista kiinni. ..mutt kirjoitti:
ADHD:n piikkiin ei voi kaikkea laittaa, addeilla on helpommin muita mielenterveys ongelmia. On jotain muutakin.. sen tiedän minä ja läheisimpäni.
No Concerta aiheutti manian muita haittavaikutuksia mm. painonlaskua, mielenkiinto seksiä kohtaan väheni ja sitten nosti sitä, kiivastumista yms. Olen pyytänyt sen vaihtamista muuhun mutta, suomessa uskotaan C:n oleva se parhain lääke markkinoilla.
Terapiassa pureudutaan enemmänkin impulssi, - itsekontrolli-hallinta ongelmiin. Olen nimittäin väkivaltaan taipuva ihminen, en ole mikään nyrkkisankari et rähinöin mutta, paljolti henkilökemioista kiinni.Eli sitä kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Olen kuullut sen olevan sopivaa juuri adhd-tyypeille.
Persoonallisuudesta ja persoonasta sen verran, että se on kokonaisuus, johon kiteytyy koko olemuksemme, niin henkinen kuin fyysinenkin. Kun katsot itseäsi peilistä tai valokuvasta se on osa persoonaasi yhdessä sisäisen mielikuvasi kanssa siitä mitä olet. Samoin kaikki kokemukset muovaavat sitä. Yksi riippuvainen kaveri joskus totesi, että persoonaa voi muuttaa, mutta se on hidas prosessi. Lienee niin, että sitä sisäistä mielikuvaa itsestään voi muuttaa.
Väkivalta on valinta. Minulla ei ole siitä sen kummemmin kokemusta muuten, kuin ottavana osapuolena.- ..mutt
temppuilija kirjoitti:
Eli sitä kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Olen kuullut sen olevan sopivaa juuri adhd-tyypeille.
Persoonallisuudesta ja persoonasta sen verran, että se on kokonaisuus, johon kiteytyy koko olemuksemme, niin henkinen kuin fyysinenkin. Kun katsot itseäsi peilistä tai valokuvasta se on osa persoonaasi yhdessä sisäisen mielikuvasi kanssa siitä mitä olet. Samoin kaikki kokemukset muovaavat sitä. Yksi riippuvainen kaveri joskus totesi, että persoonaa voi muuttaa, mutta se on hidas prosessi. Lienee niin, että sitä sisäistä mielikuvaa itsestään voi muuttaa.
Väkivalta on valinta. Minulla ei ole siitä sen kummemmin kokemusta muuten, kuin ottavana osapuolena.Minua on luonnehdittu karismaattiseksi, olen ekstrovertti ja viihdyn ihmisten parissa. Olin todella itseäni täynnä, pintapuolisesti olin jalat maassa-tyyppiä. Silti kahlitsin kaksi exääni sairaanoloiseen mustasukkaisuuteni. Nyt miettinyt just et "miksi silloin piti olla niin epäluuloinen vaikka näki ettei se toinen leiki sun kanssa vain"
Persoona muuttuu siinä missä psyykekin. Esimerkiksi 5 vuotta sitten psyyke kesti pienenkin horjahduksen, nyt tuntuu välillä että koko elämä romahtaa.
Väkivaltaan juurtuukin myös, esimerkiksi isäni puolelta sitä kännissä koettu 3 sukupolvessa. Isältäni sain nämä kaksi asiaa: kuinka lyödään. Aikani sitä koin ja sitten aloin käyttää sitä isääni ja kadulla teini-iässä, jollain kummalla kierolla tavalla se antoi "nimeä" sekä pelkoa et vihaa. lapsia hakkaajia halveksin suuresto.
Sitä alkoi 20v kasvaa ulos että väkivalta oli hallittua ettei vain "kilahtanut" niinkuin nuorempana. Noissakin tilanteissa minulta menee ns. blackoutiksi muistan vain jotain pieniä pätkiä. Nykyään ei ole törmännyt kadulla pahemmin tappelutilanteisiin. - miisa.
Tämä tekstisi kuulosti ihan kun olis oma exäni voinut tuon kertoa. Hyvä että saa tällaisestakin näkökulmasta nähä asiaa. Avartaa vähän silmiä.
Ainakin just sitä mietin että kun olen valittanut muille omista vaikeuksista, että mitä paskaa se ihminen mulle aiheutti. Niin toisaalta tuskin hänelläkään on helppoa kaiken sen jälkeen mitä on tehnyt.. varmasti painaa mieltä ennemmin tai myöhemmin kaikki paskat teot.. :/ - ..mutt
Niin no jollekin se on valinta, joillekin se on kunnian puolustaminen. Niinkuin itselleni se oli, egoni ei antanut tarpeeksi periksi että olisin pystynyt asian vain olla. Nykyään noi otetaan mittaan kahakat ovat väistyneet, mutta pystynkö antaa periksi nytkään loukkausta niin en.
- ..mutt
miisa. kirjoitti:
Tämä tekstisi kuulosti ihan kun olis oma exäni voinut tuon kertoa. Hyvä että saa tällaisestakin näkökulmasta nähä asiaa. Avartaa vähän silmiä.
Ainakin just sitä mietin että kun olen valittanut muille omista vaikeuksista, että mitä paskaa se ihminen mulle aiheutti. Niin toisaalta tuskin hänelläkään on helppoa kaiken sen jälkeen mitä on tehnyt.. varmasti painaa mieltä ennemmin tai myöhemmin kaikki paskat teot.. :/Ei kannata heti ajatella että exäsi tuntisi samoin tai näkee samalta kantilta (uhrin näkökulmasta) itselläni tähän meni monta vuotta ja exäni ei ole ainoa joka on saanut kokea minun kahlitsemisen.
- miisa.
..mutt kirjoitti:
Ei kannata heti ajatella että exäsi tuntisi samoin tai näkee samalta kantilta (uhrin näkökulmasta) itselläni tähän meni monta vuotta ja exäni ei ole ainoa joka on saanut kokea minun kahlitsemisen.
Juu siis en tietenkään ajattele niin. mutta siis hieman suuntaa antavaa. :)
- miisa.
Juu olen valmis kohtaamaan tekstit mitä täällä tulee. On se sitten mitä tahansa..
Ja olen kyllä pohtinut tuotakin, että minä olin itse myös syyllinen siihen tilanteeseen. Mutta en vaan oikein usko että syy olis kokonaan minussa ollu.. me kumpikin ihastuttiin heti ensisilmäyksellä ja parin viikon jälkeen jo seurusteltiin ja vietettiin aikaa paljon. Noin Puolenvuoden päästä sain tietää hänen näistä "ongelmista" (huumeet yms.). Ehkä siinä vaiheessa oli jo ehtinyt jäädä riippuvaiseks kyseisestä ihmisestä. Ja musta tuntuu että kyllä hänessäkin se syy osittain oli, koska se stoori mitä välillä tuli "en vaan selviä ilman sua.." jne. oli myös aika semmosta, mikä vaikeutti edes alkaa miettimään eroa.
Oon miettinyt myös että ehkä alkuvaiheessa hän oli se narsisti.. mutta loppuvaiheessa vika rupes oleen mussa; olin liian riippuvainen, en voinut olla yksin, halusin hänet takas.. yleensä kun itse aina olin se joka sitten sitä yhteyttä otti taas tässä loppu vaiheessa. Kun kerran pääsi kokeen sen miltä tuntu olla jollekin tärkeä, niin ei sitä tunnetta olis halunnu menettää ja jäädä hylätyksi. Kesällä tosiaan kun pääsin ison askeleen verran siihen että oppi pärjäämään yksin, mutta ei se kokonaan hävinnyt. Mut toisaalta en mä kuitenkaan sit ollut sellanen, että hain pakosti sitä huomiota.. kyllähän hän mua omatahtosesti aina välillä kehu, mutta kyllä hän myös aina puhui niistä itsemurha ajatuksistaan yms. ja siinä sitten sain monia kertoja lohdutella häntä. Itse olen enintään 3 kertaa myöntänyt, että haluaisin kuolla, koska en ole halunnut ite huolestuttaa häntä puhumalla tollasia..
Jos se tosiaan on niin että minä tässä se narsisti olen ollut niin hyväksyn kyllä senkin asian.. vaikka vaikeahaan se vaan on.. kun on vaan yrittänyt olla se hyvä toiselle ja koittaa auttaa. :/ Mutta aion selvittää asiat perinpohjasesti jahka se terapia alkaa.. on loppudiagnoosi mustakin sitten mikä tahansa niin aion hyväksyä asian ja oppia elämään sen kanssa, ellei sitten kyseessä ole sellainen mistä voisi päästä eroon niin parempi niin olis.
Ja välillä oon just miettinyt, että kun oon ottanut ihmisen takas että "ei helvetti, että mähän vaan pilaan sen elämää tekemällä tällei".. mut toisaalta ehkä sit ite oon saanu myös ansioni mukaan, kaikki ne mitä hän on mulle tehnyt? Vaikka en usko et missään tilanteessa mikään ainakaan oikeuttaa häntä lyömään mua. Ja muutenkin miettinyt välillä, että "jos tällä kertaa onnistuiskin tää, vaikka tää on öö 200 kerta?" Uskon kauheen helposti uusiin mahollisuuksin. Esimerkiks jos otetaan aiheeks että joku on velkaa mulle 100e. Sitten se sanoo yks päivä että "voitko lainata vielä toisen satasen että lupaan maksaa sitten 200e sulle heti sillon ja sillon".. niin todennäkösesti myöntyisin siihen lainaan. Vaikka kyseinen henkilö olis aiemmin ollu maksamatta esim jotain toista velkaansa.
Ja meillähän oli yhes vaiheessa aika kun meni hyvin.. vaikkakin sillonkin tapahtu kaikkee, mutta enimmäkseen oli hyvää aikaa. Ehkä sitä myös on halunnu koittaa saada asiat taas toimiin, että vois saada taa suhteen sellaiseks kun se tuolloin yhessä vaiheessa oli vaikka jossain alitajunnassa sen on tiedostanu, että ei se sellatteeks koskaan enää tuu palaan kun meni luottamus yms. mutta yrityksen halua on ollut.
Onkohan missään jotain narsistille suunnattua kysymystestiä?yxex kirjoitti:
Tässä eräitä oivalluttavia testejä:
http://www.skeematerapia.fi/index_tiedostot/Page404.htmSuosittelen minäkin tuota yxex:n laittamaa linkkiä.
Tuossa Miisa mitä sanoit, että uskot helposti uusiin mahdollisuuksiin... Annat ilmeisesti ihmiselle toisen mahdollisuuden, joskus kolmannenkin? Ei se välttämättä paha asia ole, mutta tekstisi kaikupohja muutenkin...
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=23689.0
Silmäile vaikka tuota. Aiheesta löytyy paljon tietoa.
- miisa.
Niin ja toinen.. että kun hän käytti tilanteen tullen sitä mun pelkoa aina hyväksi, ja sit ä että olin heikompi kun hän minkä myös itsekin kyllä tiedostin. Eikö tuo ole vähän narsistille tyypillistä piirrettä? Mä joskus oon yrittänyt päästä vahvemmaks kun hän.. oon sanonut että poliisille meen ilmottaan kaikki sen teot jos tekee vielä mulle jotain tyhmää.. mutta hän silti pysy vahvempana. Oli vaan välinpitämätön mun uhkailua kohtaan.. ja alko itse uhkaileen mua kaikella että "tulee oven taakse" yms.
Ja nyt tossa kun pistin viimeksi välit sen kanssa poikki.. niin meidänhän piti nähdä yksi päivä.. mutta sanoin suoraan että näin edellisyönä painajaista kun meidän olis pitänyt nähdä, ja aattelin et se sit ennustaa jotain huonoa että tulee riitaa yms. No, hänhän oli että ei kai nyt minkään painajaisen takia voi olla näkemättä.. ja kerrankin kun uskalsin myös sanoa hänelle tuosta kun hän alkoi rypemään itsesäälissä että haluaa kuolla niin sanoin suoraan, että miksei sitten ole tappanut itteensä kerta sitä aina haluaa.. no siitä lähti sitten pieni riita.. ja mihin se johti; siihen että hän uhkas olla vartin sisällä mun oven takana. Siihen loppu mun yhteydenpito.. vaikka tääkin on aika mones kerta kun pistän poikki välit mutta jos nyt tällä kertaa se ajatus oikeesti pysyis etten enää ota häneen yhteyttä.
Hän on vaan sellanen, että kun on se ihana niin sillon hän oikeesti osaa olla se ihana ihminen (johon on helppo ihastua).. mutta sitten taas kun tulee se toinen puoli.. niin se on taas sit ihan kauheaa painajaista. - missa.
Tein tuon tunnelukko testin tälläsin tuloksin :)
Voimakkuus: Erittäin vahva
Pessimistisyys, hyväksynnän haku, vajavuus, riippuvuus, rankaisevuus, uhrautuminen, alistuminen, epäonnistuminen, kaltoin kohtelu, tunnevaje, hylkääminen, emotionaalinen estyneisyys.
Voimakkuus: Vahva
Riittämätön itsekontrolli, ulkopuolisuus, vaativuus
Voimakkuus: Keskivahva
Suojattomuus
Ei tunnelukkoa:
Oikeutus, kietoutuneisuus- miisa.
Niin ja tein ton toisen tunnelukko testin "kumppanisi tunnelukot".. tein sen katsoen hänen näkökulmasta, elikä ei ole 100% varmoja tuloksia.. mutta kyllä tuolla muutama kohta ainakin oli, mistä olen varma.
Erittäin vahva:
Vajavuus, oikeutus, riittämätön itsekontrolli
Vahva:
Epäonnistuminen.
Keskivahva:
Riippuvuus, emotionaalinen estyneisyys,
Heikko:
Hylkääminen, pessimismi
Mun mielestä, siis huomio: mun mielestä, noi kaikki loksahti aika hyvin kohdilleen. Paitsi tosta rankaisevuudesta en tiiä.. miisa. kirjoitti:
Niin ja tein ton toisen tunnelukko testin "kumppanisi tunnelukot".. tein sen katsoen hänen näkökulmasta, elikä ei ole 100% varmoja tuloksia.. mutta kyllä tuolla muutama kohta ainakin oli, mistä olen varma.
Erittäin vahva:
Vajavuus, oikeutus, riittämätön itsekontrolli
Vahva:
Epäonnistuminen.
Keskivahva:
Riippuvuus, emotionaalinen estyneisyys,
Heikko:
Hylkääminen, pessimismi
Mun mielestä, siis huomio: mun mielestä, noi kaikki loksahti aika hyvin kohdilleen. Paitsi tosta rankaisevuudesta en tiiä..Näin äkkisältä minusta näyttää aika hyvin osuneen skeemat yhteen. Olisko siinä taustalla ihan normaali parisuhteen sisäinen roolijako? Toinen on vahva jossain sellaisessa, missä toinen on heikko ja sitä kautta ominaisuudet täydentävät toisiaan...
noita skeemoja voi työstää - kun niiden olemassaolon ensin tiedostaa.
- xcch
Tunnelukkotestin tulokset
Tunnelukot voimakkuusjärjestyksessä
Tunnelukko Voimakkuus
Alistuminen heikko
Suojattomuus heikko
Kaltoin kohtelu heikko
Emotionaalinen estyneisyys ei tunnelukkoa
Oikeutus ei tunnelukkoa
Hyväksynnän haku ei tunnelukkoa
Rankaisevuus ei tunnelukkoa
Pessimistisyys ei tunnelukkoa
Tunnevaje ei tunnelukkoa
Vaativuus ei tunnelukkoa
Ulkopuolisuus ei tunnelukkoa
Hylkääminen ei tunnelukkoa
Riittämätön itsekontrolli ei tunnelukkoa
Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa
Uhrautuminen ei tunnelukkoa
Epäonnistuminen ei tunnelukkoa
Riippuvuus ei tunnelukkoa
Vajavuus ei tunnelukkoamähän kirjoitin jo aikaa sitten, et sä oot ok. tuo tunnelukkotesti todistaa sen - terve viaton mieli, tasapainoinen, toiset huomioonottava, empatiaan kykenevä - ns. hyvä ihminen.
Olet erityinen, suorastaan harvinainen ihminen siinä, ettei sinulla ole käytännössä mitään tunnelukkoa.- M.B.
temppuilija kirjoitti:
mähän kirjoitin jo aikaa sitten, et sä oot ok. tuo tunnelukkotesti todistaa sen - terve viaton mieli, tasapainoinen, toiset huomioonottava, empatiaan kykenevä - ns. hyvä ihminen.
Olet erityinen, suorastaan harvinainen ihminen siinä, ettei sinulla ole käytännössä mitään tunnelukkoa.Ei mullakaan ollu toisella kerralla.. Taas kohta kun tekee, jotakin varmaan löytyy, ainakin juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisi olla riittämättömyys ja epäonnistumisenpelko tunnelukot naps-tilassa..
Epänormaalia jos aina on täydellisen stabiili, mielestäni.. Silloin on persoonallisuus rakentunut siitä kivestä niin, että varmasti vaikuttaa ympäröiviin ihmisiin Negatiivisesti, mutta omassa kiveydessänsä ei sitä näe...
Mutta vain mielipiteeni, joka on ihan mutu-perustainen.. M.B. kirjoitti:
Ei mullakaan ollu toisella kerralla.. Taas kohta kun tekee, jotakin varmaan löytyy, ainakin juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisi olla riittämättömyys ja epäonnistumisenpelko tunnelukot naps-tilassa..
Epänormaalia jos aina on täydellisen stabiili, mielestäni.. Silloin on persoonallisuus rakentunut siitä kivestä niin, että varmasti vaikuttaa ympäröiviin ihmisiin Negatiivisesti, mutta omassa kiveydessänsä ei sitä näe...
Mutta vain mielipiteeni, joka on ihan mutu-perustainen..Testit ovat vain työkaluja tavoittaa itseyhteys. Ja ne, jotka ymmärtävät testien tekemiseen liittyvät testeistä riippumattomat muuttujat, jotka vaikuttavat testien tuloksiin, osaavat tulkita testien tuloksia asianmukaisesti.
Ne kontrollikysymykset ;)
- -.,kä'plÄÖl
aloittaja vois lukea aiheesta läheisriippuvuus ja ehkä kirja kiltteydestä kipeäksi (A. Valtavaara) voisi olla myös paikallaan - niistä saattaisi löytyä selityksiä omalle käytökselleen ja ne antaisi eväitä tulevaisuutta varten
- uhhuhuhu
kaikilla on tunnelukkoja, se on vaan fakta!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama194939Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä563950Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve603523Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi942858On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622698Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732668Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä982634Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1382408Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta572299Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl582084