Poikani ja hänen tyttöystävänsä ikäero?

Mieti vähän! 3 vuotta ei ole yhtään mitään, samanlaisia kakaroita ne on vielä molemmat.

Tänä päivänä asetutaan aloilleen myöhemmin kuin sinun aikanasi. Itse pariuduin 22-vuotiaana ja menin töihin 26-vuotiaana ja pätkätyötä tein monessa paikassa. Eka lapsi syntyi 29-vuotiaana. Nyt 35-vuotiaana vakitöissä, omassa kämpässä ja kahden lapsen kanssa tuntuu, että olen asettunut aloilleni. Pojallasi ei ole mikään kiire mihinkään.

Hah, onpas huima ero, molemmat yhtä pentuja vielä! Ei sinun oikasi ole asettumassa alaoilleen ehkäö vielä 10 vuoteen. Hupsu!

no minulla ja miehelläni ikäeroa on 20 vuotta että.. :) ja ihan puhdasta rakkautta on, eikä mitään hyväksikäyttöä puolin eikä toisin.

Kolme vuotta, paljon?
Oikeasti. Molemmat ovat vielä ihan yhtä lapsia, nuo kolme vuotta eivät ole merkityksellisiä. 21 vuotias ei todellakaan ole "asettumassa" vielä aikoihin, vaihe on siis ihan sama.

hyvältä, oikeastaan hyvin ihanteelliselta ikäerolta.

21 vuotiaat poitsut ovat vielä ihan lapsia. Todennäköisempää on, että hänen 18 vuotias tyttöystävänsä on parisuhteen kypsempi osapuoli. :D

olin itse 16 kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli tavatessamme 20 v. Olemme aikuistuneet yhdessä, kokeneet iloja ja suruja. Olemme olleet jo kymmenen vuotta yhdessä ja perheenkin olemme perustaneet. Rakkautta riittää edelleenkin. minusta aloittajalla ei ole mitään syytä huoleen, poikansa suhde on joko huoletonta nuoruutta, tai sitten siitä muodostuu jotain pitempiaikaista ja kestävää :)

Minusta tuo 3 vuotta ei todellakaan ole paljon.. Olen itse vuoden vanhempi kuin sinun poikasi ja minulla on 30 vuotias miesystävä tällä hetkellä.. Joten tuo kolme vuotta ei vielä paljon tee..

Ei onnistu. Pojallasi pitäisi olla ainakin nelikymppinen tyttöystävä, mielellään yh, niin poikasi saisi toisen emon ja sinun ei enää tarvitsisi huolehtia kuka häntä hoitaa.

HALOO!! Itse olen 18 ja miesystäväni on 27 :)

Poaksi vo iodottaa kymmene vuotta ja poikasikin voi haluta bilettämään ja ei heti 20v kannata perhettä ruveta perustamaan ja poikasi vo ilähteä vaikka ulkomaille hommiin ja suhde voi mennä karille kuin tuissä iässä on mahdollista. Kannattaa poikasi viettää kunnon sinkkuaika ettei sitten parin lapsen jälkeen rupeaa menojalkaa vipottamaan ja sitten ero edessä tai jotian muuta tyhmää. Itekkin tulin isäsksi vasta 34v ja en olisi koskaan lapsia kaivannut mutta hyvä nainen puhui ympäri että silleen. Miehllä pittää olla kokemuksi a 2-30 kymmenestä naisesta ennen kun vakiintuu ettei vanhana tarvitse katua kun ei tullut tehtyä sitää ja tätä.

Anna pojan treenata seurustelua, johan hän on siinä iässä että pitääkin kokea se rakkaus ja sitten ne sydänsurutkin. Rauha vaan, äitykkä.

Meillä ei ollut ikäeroa, olimme 18 kumpikin. Nyt yhteistä taivalta takana 14 onnellista vuotta ja eteenpäin jatketaan!

Tuossa iässä 3 vuotta ikäeroa on hirvittävän vähän, sillä nuorten henkinen kypsyys vaihtelee. Jotkut ne eivät ole aikuisia viisikymppisinäkään, toiset eivät ole lapsia olleet koskaan ...

Poika on fiksu, kiltti ja vastuuntuntoisen oloinen, samoin tyttö. Olisit AP vain iloinen, että poikasi on valinnut mukavan tyttöystävän, jolla on järjelliset opiskelukuviot (ei mitään haihatteluja) ja kertomastasi päätellen hyvät ja raittiit elämäntavat. Jos AINOA murhe on se, että tyttö on 3 vuotta nuorempi, on miniäehdokas selkeästi aivan priimaa :D

kiitos vastauksistanne, ehkä vain panikoin turhaan, mutta huolestuin vain koska tuntuu että tyttö on vielä niin nuori, ja tosiaan eihän heidän vielä tarvitse perhettä perustaa. Olen myös jutellut tytön vanhempien kanssa ja oloni alkaa pikku hiljaa rentoutumaan.. Äidistä tuo ikäero vain tuntuu niin suurelta..

Siis mitä ihmettä? Jos tuo kolmen vuoden ikäero on jonkun elämän ainoa ongelma, niin asiat ovat menneet aika hemmetin hyvin. Jotkut nuoret saattavat seurustella huomattavasti nuoremman tai vanhemman kanssa. Jos poikasi seurustelisi 14-vuotiaan tai 35-vuotiaan kanssa (sitäkin tapahtuu) olisi oikeasti todellista aihetta huoleen.

Älä hyvä ihminen puutu tämän asian suhteen näiden nuorten asioihin tai ala keskustelemaan tytön vanhempien kanssa. Saat vielä molempien nuorten vihat niskoillesi, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.

Ja mitä tulee vakiintumiseen ynnä muuhun nuorella iällä. Mielestäni se on niin, että nuorena opiskeluikäisenä saa hyvällä omalla tunnolla elää vapaammin ja rakentaa rauhassa omaa elämäänsä, enkä tarkoita tässä tapauksessa pelkkää bilettämistä vaan harjoittelua parisuhteisiin ja työelämään liittyen. Näissäkin riittää aika paljon pohdittavaa nuorelle aikuiselle. 21-vuotiaana ollaan kuitenkin aika nuoria vielä, ja lapsia ehtii hankkia myöhemminkin. Saa toki vakiintua nuorenakin, mutta nimenomaan niin ettei todellakaan tarvitse. Älä hyvä ihminen ala puhumaan mistään lapsenteosta näille 18-21 -vuotiaille, ettet pilaa hyviä välejä poikaasi. Valitettavasti pikku hiljaa äiti ei ole enää pojan elämän tärkein nainen, vaan joku muu ottaa sen paikan itselleen. Onko se tämä tyttö, vai joku muu, aika näyttää.

3 vuotta ei ole iässä oikeastaan mitään. itse aloin seurustella 15-vuotiaana 18v pojan kanssa, nykyään ollaan 22v ja 25, ollaan naimisissa ja vauva tulossa :) onnellisesti ollaan eletty viimeiset 7 vuotta, vaikka ihan lapsena alettiinkin seurustella. elettiin nuoruutta yhdessä ja aikuistuttiin yhdessä :)