Mies ilmoitti menevänsä opiskelemaan ja jättävänsä meidät pois

Ohhoh, aika suunnitelmat miehellä...No se on kyllä totta että jos molemmat vanhemmat opiskelee, on rahat ja aika tiukilla koko perheellä. Meillä ollaan opiskeltu vuorotellen ja toinen, eli työssä käyvä ottaa sitten päävastuun perheen elättämisestä, kodista ja lapsista, koska toisella menee iso osa vapaa-aikaa opiskellessa.
Mutta IKINÄ en ymmärtäisi sitä että jätettäisiin perhe monen sadan km päähän ja sanottaisiin että "nähään silloin kun on varaa".. eijei, minkälainen isä on jos ei sitoudu lastensa elämään. Vaimolla nyt sinänsä niin väliä, kun aikuisia olette ja ymmärrätte, mutta lapsiin se varmasti vaikuttaa.
Oikeesti vaikuttaa siltä että meis haikailee villiin opiskelijaelämään, mutta faktahan on, että niistä lapsista ei silti pääse eroon.
Jos minä olisin sinä, sanoisin että ilman perhettä hän ei muuta mihinkään tai jos muuttaa niin sitten erotaan kunnolla. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä kesästä tai muutamasta kuukaudesta, jolloin toki olisi ihan ymmärettävää että ei revitä lapsia paikasta toiseen muutaman kk takia...Samaa sanoin exälleni joka jossain vaiheessa haaveili muutosta ulkomaille..että jos me ei haluta niin meidän ei tarvitse tulla mukaan.
Käsite "perhe" on ilmeisesti miehellesi vieras.

Samaa mietin tosiaan että onpahan suunnitelma. Tunnen monta paria jotka on opiskellu joko samaan aikaan tai niin että toinen opiskelee ja toinen töissä. Eikä se ammattikorkeaan hakeminen ole mulle se tärkein asia, voin ihan hyvin tehdä sitä työtä johon oon kouluttautunu, vaikka haave uudesta, enemmän omasta, ammatista onkin haaveissa.

Ymmärtäisin joo jos kyseessä olisi se kuukausia tai pari tai puolikin vuotta mutta tuo 4v on kyllä jo aivan liikaa. Eikä siinäkään nyt oo tolkkua että muutetaan samalle paikkakunnalle mutta eri asuntoon.

Sanoinki miehelle että sitten jos päättää tosiaan sinne mennä yksin ja jättää meidät matkasta niin se joutuu sitoutumaan siihen että tulee tietyin väliajoin tapaamaan lapsia. Mua sen ei enää siinä vaiheessa tarvitsekaan tavata mutta lapset varmasti kaipaa.

Vaikea tilanne kyllä.

Jos minun mieheni ehdottaisi tuollaista, niin minä sanoisin heti, että pistetään sitten homma poikki, koska mitä sitä tosiaan pitkittämään. Jos hän ei pääsekään sinne opiskelemaan, niin hän silti sitä kaipailee ja haikailee pääsevänsä sinkuksi, koska siitähän on kysymys.

Onhan se opiskelu rankkaa, mutta ei silti yhtä rankkaa kuin työssä käyminen. Minä tiedän, kun olen sekä opiskellut että ollut töissä ja lapsia on enemmänkin kuin vain kaksi.

Mutta jos taloudellisesti ajatellaan, niin sinun kyllä kannattaa se ero ihan kokonaan tehdä, jos mies lähtee. Opiskelijana hän ei juurikaan pysty avustamaan lasten elättämisessä, mutta eron jälkeen saat elatustuen kelalta opiskelujen ajan.

mä en suostuis.

Ei ole miehellä kanttia sanoa että haluaa erota, joten käyttää opiskelua toisella paikkakunnalla verukkeena lähteä.

Sillähän on pano ja hyvä sellanen siellä kauempana.Taitaa haluta lisää niitä hyviä panoja.Onko sun reikäs umpeutunut täysin?

Tuota olen kans miettiny että jos sillä ei tosiaan kantti riitä siihen että lähtis menemään aikasemmin jo. Mahdollisuuden oon kyllä antanu mutta ei se ainakaan vielä oo sitä käyttäny.

Oonhan minä kyllä tienny että mies on aika oman napansa tuijottaja, mutta tämä on jo kaiken huippu ehdottomasti.

hei ihan totta älä suostu!! tällä tarkoitan sitä, että kerrot että ei vetele että hän häipyy 300km päähän. ja jos aikoo häipyä niin sinä et jaksa sellaista vaan haluat sitte erota, että ei tarvitse stressaa mitä se mies siellä nytkin tekee. itse en vain pystyisi kaukosuhteeseen. tää on siis vain mun mielipide.
tsemiä!

No oikeastaan se ei oo sitä että pelkäisin että se tekee siellä jotain luvatonta, vaan se että haluan normaalin perhe-elämän enkä mitään sillontällön tapaamista.

Kaikenlisäksi olen hellyydenkipeä ja kova kiehnäämään, se olis aika vaikeeta jos välissä on 300km :-) ja on mulle tärkeetä se että saan kertoa päivän asiat toiselle päin naamaa ja kuunnella toisen kuulumiset, ja olla apuna sillon kun tarvitaan. Ei se tosiaan oo helppoa jos välimatkaa on niin paljon, ja kaikenlisäksi tunnen itseni niin hyvin että sitten jos näkis kerran kuussa tai harvemmin, ni mulla ois niin suuret odotukset että mitä sitten kun nähdään, ja kun haaveet ja todellisuus harvemmin kohtaa ni siinä ois jo riidan aihetta mukavasti.

Jos olette aviossa opiskelun ajan ei miehen tarvitse osallistua lasten elatukseen, vaan voi ihan vaatia sinulta kaiken liikenevän rahan.
Saat kunnan elatustuen vaikka ei miehelläsi olisi sentin senttiä. saat YH-korotuksen lapsilisään ja asumistuki nousee.
Kahdella lapselle minimi on 400 €/kk lisää ja asumistuki. Lisäksi säästät ne kulut jotka mies aiheuttaa.
Mies velkaantuu kun kunta perii häneltä elatustuen ja heti kun saa töitä hae elatusapu sen on parempi kun elatusapu.


http://www.om.fi/omju20072.htm
Elatusapuohjeessa olevat rahamäärät ovat 1.1.2012 lukien seuraavat:

lapsen ollessa 0–6-vuotias 284 euroa kuukaudessa;
lapsen ollessa 7–12-vuotias 329 euroa kuukaudessa;
lapsen ollessa 13–17-vuotias 443 euroa kuukaudessa.

Luonapitovähennyksen määrä ilmenee seuraavasta taulukosta:
Lapset ikäryhminä
1. 0-6 v.
2. 7-12 v.
3.13-17v.
Alle 7 yötä kylässä ei vähennä elatusapua.
7-9 yötä kk. 1.29,50 € 2.31,50 € 3.35.00 €
10-12 yötä kk. 1.40,00 € 2.43,00 € 3. 48,50 €
13-15 yötä kk. 1./51,50 € 2. 55,50 € 3.61,00 €

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301208100446HL?OpenDocument
Elatustuki maksetaan joko täysimääräisenä tai vähennettynä. Täysi elatustuki on 147,96 e/kk.

et mites noi lapset sit, et laitetaaks huostaan vai???

Mikä v'tun oikeus noilla joillain vanhemmilla, on miettiä noin??? En ymmärrä!!!


Sano suoraan, et soronnoo, et sitä ei kukaan jää kaipaamaan, et nuolee vaan sitä omaa peffaa siä 300km päässä, tai lähempänä, jos ei ne amk:seen tommosta ääliöö huoli...

Mää oisin varmaan seonnu sukkiini sun tilanteessa :D sekoon nytkin jo :D

Joopa joo. Tunnen ihmisiä (lähinnä naisia...), jotka ovat hoitaneet opiskelunsa mallikkaasti perhe-elämän lomassa ja kirjoittaneet gradunsa tai opinnäytetyönsä yötöinä palkkatyön, kotitöiden ja lastenhoidon päälle. Sitten tulen tänne ja luen miehestä, jonka opiskelusta ei tule mitään jos joutuu sen ohella tekemään jotain "ylimääräistä paskaa" kuten olemaan perheensä kanssa.

Että mitä tehdä? Jaa-a. Olette varmasti miehesi kanssa yhtä mieltä siitä, että jos hän toteuttaa suunnitelmansa juuri sinulle esittämällään tavalla, jokainen mahdollinen sentti, joka häneltä elämisen perusedellytysten turvaamisesta jää yli, pistetään säästöön, jotta hän pystyy mahdollisimman usein matkustamaan kotiin tapaamaan lapsiaan. Siis ei opiskelijabileitä, muutamia olusia baarissa silloin tällöin, leffassa/matseissa käymistä, ulkona syömistä... ei kerta kaikkiaan mitään ekstraa opiskelujen päälle. Em. juttuja hän ei toisaalta varmastikaan edes kaipaa, koska haluaa niin kovasti keskittyä yksinomaan opiskeluun. Ja noin vahvalla opiskelumotivaatiolla varustettu mies pystyy varmasti myös nopeuttamaan opintojaan, jolloin valmistumiseen menisi kenties vain kolme vuotta...

Vakavasti puhuen, en missään nimessä antaisi miehen sanella yksipuolisesti tuollaisia ehtoja. Kyse on yhtä lailla sinun elämästäsi ja tulevaisuudestasi sekä ennen kaikkea yhteisistä lapsistanne. Tekisi mieli sanoa, että potki ulos tuollainen selkärangaton vastuunpakoilija, mutta sanon, että ota selvää asioista ja mieti tarkasti millainen ratkaisu olisi paras sinun ja lasten kannalta. Mies ei selvästikään tässä perheensä parasta ajattele. Sen jälkeen kerrot miehelle, että hän tehköön kuten tahtoo, mutta sinullakin on oikeus tehdä omat ratkaisusi ja aiot sitä oikeutta myös käyttää. Jos seuraukset eivät häntä miellytä, harkitkoon asioita tahollaan uudestaan.

Minä opiskelen ammattikorkeakoulussa, toivomani valmistumisaikani on 50% maksimista. Opiskelen päivällä ja illalla monimuoto-opiskelijana. Lisäksi olen yrittäjä ja yhden lapsen eronnut lähivanhempi.
Onnistun mielestäni ihan mainiosti elämään opiskelun ja työn ohessa,vaikka aikataulut välillä tiukkaa tekevätkin.
Siksi miehesi selitys haiskahtaa minusta tekosyyltä..

Vanha äiti neuvoo , anna mennä ja toivota hyvää opiskelua . Pärjäät kyllä , jos on sukuverkostot lähellä , jos on tullakseen" maitojunalla" takaisin , niin kyllä "routa porsaan kotiin ajaa " .

No onhan sitten saanut opiskella , katso aivan rauhassa . Millainen on oma tilanteesi , oleko töissä , lastesi iät ?

Luulee vaan!
Kyllä tulee perhettä ikävä, jos tosiaan joutuu boksissa elelemään kaukaisessa kaupungissa yksikseen.
Vai onko koko muu suku ja entiset kaverit siellä?

Hohto kyllä karisee aika nopeasti. Ei se poikamiesaika enää maistu.
Tulevaisuus pitää nyt suunnitella huolella.

Lapset on alle kouluikäisiä. Nuorempi on 1v9kk joten olen vielä kotona, muutaman kk:n sisällä ois töihinmeno sitten edessä näillä näkymin.

Ei ole miehellä sukua eikä kavereitakaan paikkakunnalla, veljensä kanssa ovat luultavasti hakemassa sinne ammattikorkeaan.

Sanoinkin sille että tottakai toivon että se pääsee opiskelemaan sitä alaa mitä haluaa, oisin aika sydämetön jos toivoisin että se ei pääsis tai että se ei menestyis opiskelussa. Parastahan minä sille haluan, haluaisin vaan että me oltais mukana siellä koko perheellä.

Kiitos muuten vastauksista kaikille!

Aion tosiaan nyt miettiä asioita ihan rauhassa ja katsoa mikä olisi järkevin vaihtoehto, sitten ollaan jo vähän viisaampia kun tietää miten on pääsykokeet menny. Aion kyllä ottaa vaihtoehdoksi myös sen että syksyllä viimeistään saatan olla lasten kanssa yksin, parempi kai se on nyt alkaa sulattelemaan ja suunnittelemaan eikä vasta kesäkuussa.

Hassuinta tässä on se, että kun muuttaminen on aiemmin tullut puheeksi, on mies ollut jyrkästi sitä mieltä että ei muuteta isompaan kaupunkiin vaan jäädään tänne, ja nyt mieli muuttuikin suurinpiirtein päivässä. Tosin mies on kyllä sellainen että innostuu asioista herkästi mutta se innostus saattaa lopahtaa muutamassa viikossa tai kuukaudessa, joten saa nähdä : )

Joo niin se tosiaan ajatteli, ja oli kyllä aivan täysin tosissaan.

Mies kyllä puhuu siihen malliin että ollaan yhdessä sittenkin jos/kun lähtee opiskelemaan, eli kai ajattelee että minä sopeudun tilanteeseen ja kiltisti kotona odottelen sen 4 vuotta. Tosin ala on sellanen johon ei todellakaan nykyisellä paikkakunnalla edes voi työllistyä eli en tiedä onko sillä sitten suunitelmissa jatkaa tätä hassunhauskaa sinkkunaparisuhteessa-tilannetta. :-)

No en tosiaan sulata sitä että lähtee ja jättää meidät, mutta on tässä paljon muutakin otettava huomioon ku se että mitä minä haluan. Ennenkaikkea ajattelen noita meidän pienokaisia,joiden takia jaksan nyt sietää tuota haihatteluakin.

Noo en minä tuota uhkailuna ole ottanut kyllä, vaikka en ajatuksesta tykkääkään.

Lasten parhaaksi on minun mielestäni se, että en tee hätiköityjä päätöksiä, vaan odottelen että mitä tässä seuraavan muutaman kuukauden kuluessa tapahtuu. Mies saattaa tajuta olevansa typerä, mies ei ehkä pääse kouluun tai minä tajuan miehen olevan pässi. Nyt kuitenkin on päällimmäisenä se tunne, että haluan olla perheenä, haluan että lapsilla on ehjä ja hyvä koti, ja toivon että mieskin tajuaa asian kun aikansa miettii.

Tuntuu että mies haluaa vain päästä kotoa pois, perheestä viis.

Mä luulen, että se on kyllästyny suhun. Sä vaikutat aika simppeliltä, ootko käyny mitään kouluja vaan ootko pykänny vaan kakruja, mä luulen e,ttä oot töissä jossain, mihin ei tartte mitään koulutusta. Miehesi on kyllästynyt sinuun, kun et ole älyllisesti haasteellinen vaan töistä tullessa pitäis jauhaa jotain joutavanpäiväistä "miten päivä meni-tyyliin". Luulen, että et harrasta mitään vaan sun elämäsi on juttu kakrut, ukko ja meidän perhe ja tähän sun ukkos on tainnu kyllästyä ja näistä em. kaikkein eniten sinuun.
Jos hän haluaa lähteä yksin toiselle paikkakunnalle, niin lähtölaskenta on alkanut.
Älä jää roikkumaan, jos toinen ei halua olla. Tiedän suhteita, joissa vastapuoli ei oo ollut älyllisesti samalla tasolla ja se on johtanu eroon, ehkä on ulkonäön perusteella joskus valittu kumppani, mutta sittten kun toinen onkin tyhjäpää, niin goodbye.
Mä luulen ,että sä oot liian tavallinen tallukka sun ukolle, mutta että vielä lapsiakin tuli tehtyä, aijai.

Itseasiassa olen kaikkea muuta kuin simppeli, ammatti on saatu hyvin arvosanoin ja duunia on tehty vaikka lapsia onkin. Meidän suhteessa minä olen se jolla kiinnostaa esimerkiksi yhteiskunnalliset ja poliittiset asiat enemmän kuin miehellä. En tiedä paljoakaan miehen alasta, eikä minulla edes se kiinnosta, joten en ole katsonut tarpeelliseksi alkaa opiskelemaan jotain alaa vain sen takia että voisin keskustella siitä mieheni kanssa.

Tekstisi on sitä luokkaa että missähän olet mahtanut oman koulusi käydä? Työpaikassasi tuskin vaaditaan ainakaan minkäänlaista äidinkielen osaamista :-)

Harrastan urheilua n. 5 kertaa viikossa, johon meneekin oikeastaan suurin osa vapaa-ajasta.

Mutta joo, siinä olet oikeassa että minun elämäni tärkein juttu on lapset, se ei ole ainut asia mutta ihan ehdottomasti tärkein.

Mies sanoi tänään ohimennen että on katsellut asuntoja, jonne mahduttaisiin koko perheellä. Nähtävästi on siis muuttanut mieltään, itse suhtauduin aika nuivasti enkä kommentoinut juurikaan mitään. Saa vähän aikaa miettiä :-) ja toisaalta, voihan sen mieli muuttua takaisin toiseen suuntaan, mistäs sen tietää.

Oi ja voi sun miestäsi! Näköjään haluaa kunnon pesäeron teistä! Et tosin voi väkisellä miestäsi pidätellä, mutta pistäpä ukkosi ruotuun! Ei noin voi vaimoa eikä lapsiaan kohdella,jättää oman onnensa nojaan ja vielä kehtaa sanoa,et nähdään jos on varaa! Hei haloo,onko sun mies aikuinen vai mies,joka onkin tajunnut mokanneensa,kun tulikin hankkittua perhe! Sinun ei kannata suostua moiseen! Muutatte yhdessä tai miehesi jatkaa entisessä työpaikassa ja piste! Muuten eroatte ja sinäkin pääset jatkamaan omaa elämääsi! Huh,mikä urpo sun mies,otan osaa!

Olen pahoillani, mutta nyt vaikuttaa siltä, että miehesi valmistelee eroa kovaa vauhtia.

mieheltä hyvä veto, ei tarvitse kuunnella nalkutusta.. ja joskus kun alkaa kassit painamaan niin ne voi käydä sitten kotipuolessa tyhjentämässä.. ja nainen maksaa vielä opiskelut. Siten kun valmistuu niin ero ja uutta emäntää siementämään.... ja lähtijäisiksi ei ole opintovelkaa eikä elatusmaksuvelkoja. Syyksi voi sanoa, että me kasvettiin erilleen, joten parempi kun vain sitten erotaan... voi naisesta siinä vaiheessa ehkä tuntua vähän siltä että häntä on käytetty hieman hyväksi ja kaikki muut miehet on sikoja!!! sen jälkeen... kyllä jokainen pojankloppikin pystyy naisen siementämään, mutta tosimiehet osallistuvat myös lasten kasvatukseen....

Niin,jos toista oikeasti rakastaa,silloin haluaa aina toisen parasta. Jos mies haluaa opiskella itselleen hyvän ammatin,se on fiksu päätös ja silloin toista kannattaa siihen kannustaa. Aloittaja ajattelee itsekkäästi ja on tyypillinen esimerkki ihmisestä, joka ei oikeasti rakasta. Tässä tapauksessa ero olisi molemmille paras ratkaisu,koska rakkaus on kadonnut suhteesta aikaa sitten,tai onko sitä koskaan ollutkaan.

Miehesi siis olettaa että sinä automattisesti hoidat lapset kun hän lähtee opiskelemaan. Ei siihen kannata suostua. Mies vaan tulee ja poimii rusinat pullasta. Onko hän missään vaiheessa kysynyt mitä mieltä sinä olet hänen suunnitelmistaan? Ja onko sinusta ihan ok että lasten ja sinun kanssa oleminen on miehelle "ylimääräistä paskaa". Päästä nyt raukka parka menemään ja aloita oma elämä.