Poliisin määrärahat muka laskeneet ja paskat

Poliisirekisteriin joutuvat kaikki

Kun poliisi valittaa raha- ja väkipulaa, sillä usein pohjustetaan uusia valtuuksia. Ikään kuin kompensoidaan resurssien vähyyttä valtuuksien määrällä.

Poliisilla on koko ajan vireillä hankkeita valtuuksien laajentamisesta. Juuri nyt tavoitteena on laajentaa poliisin oikeutta merkitä tietoja poliisiasiain tietojärjestelmään eli Patjaan.

Sisäministeriön esitys on, että Patjaan saadaan jatkossa kirjata kenestä tahansa mitä tahansa tietoja, joilla voidaan olettaa saattavan olla tekemistä jonkin rikoksen kanssa.

Esimerkiksi jos joku nähdään lähellä taloa, jota poliisi seuraa, koska epäilee jotain siinä asuvaa huumekaupasta, asia voitaisiin kirjata Patjaan. Sillä, onko henkilöllä mitään tekemistä talon, tai huumekaupan kanssa, ei ole merkitystä.

Tämä ei ole viatonta. Poliisi käyttää myös suurta hallinnollista valtaa ja turvautuu siinä Patjaan, joka on kuitenkin erittäin epäluotettava. Siihen kirjataan ja siellä säilytetään kaikki rikosilmoitukset, jotka ikänään on tehty.

Siihen ei kuitenkaan kirjata, jos ilmoitus oli kokonaan aiheeton, jos rikosta ei edes ollut, jos syyllisyydestä ei ollut näyttöä, jos syyte hylättiin. Todellisten rikosten lisäksi järjestelmä on siis täynnä todistamattomia epäilyjä ja jopa ilkivaltaisesti tehtyjä vääriä ilmoituksia.

Silti poliisi antaa lausuntoja ja tekee hallintopäätöksiä myös tämän rekisterinsä pohjalta. Lisäksi käytetään keskusrikospoliisin lausuntoja, jotka perustuvat sen salaisiin tiedostoihin.

Korkeimmassa hallinto-oikeuden käsittelyssä on useita valituksia, joissa henkilöiltä on peruttu järjestysvalvojan luvat – viety siis ammatti – tai aseluvat, koska KRP:n salaisen tiedoston yksilöimättömien väitteiden mukaan henkilöllä väitetään olevan ”yhteyksiä” järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Näin kohdellaan täysin nuhteettomia kansalaisia, joilla ei ole mitään rikoksia tilillään. Lakimuutos laajentaisi epämääräisen ja epäluotettavan vihjetiedon rekisteröinnin ja käytön kaikille poliiseille.

Kunnia maksaa

Kaksi esimerkkitapausta, jotka nielivät rutosti rahaa.

Poliisin määrärahat ovat kasvaneet, mutta mihin rahat menevät? Yksi vastaus on, ettei poliisi osaa priorisoida, vaan haaskaa valtavat voimavarat mitättömiin juttuihin.

Heinäkuussa 2010 Helsingin poliisille ilmoitettiin entisen kansanedustajan, liikuntajohtaja Anssi Rauramon lähteneen ravintolasta autolla, jonka kulkua kuvattiin hieman epävarmaksi.

Pari tuntia myöhemmin Rauramon ovelle ilmaantui poliisipartio, joka halusi puhalluttaa hänet. Rauramo kiisti ajaneensa juopuneena, kertoi juoneensa kotonaan konjakkia ja kieltäytyi puhaltamasta alkometriin.

Poliisit jäivät pyörimään paikalle ja soittelivat ohjeita. Kun he olivat aikansa hakanneet ovea ja uhanneet murtautua sisään, Rauramo suostui puhaltamaan. Ilmoituksesta oli nyt kulunut kolme tuntia. Mittarin lukema oli maltillinen.

Asiassa tehtiin täysimittainen esitutkinta, ja kihlakunnansyyttäjä Lasse Ylevä syytti Rauramoa törkeästä rattijuopumuksesta sekä poliisille niskoittelusta. Rattijuopumussyyte kaatui näytön puutteeseen, niskoittelusta tuli sakot.

Ei ole mitään järkevää syytä puhalluttaa ketään kotonaan kaksi tuntia väitetyn juopuneena ajon jälkeen. Jos mies sanoo juoneensa kotonaan, ei ole keinoa todistaa muuta.

Tämä on poliisin täytynyt ymmärtää, mutta mitä ilmeisimmin tilanne kävi poliisin kunnialle. Silloin poliisilla on käytössään rajattomasti resursseja. Kun ei voitu todistaa rattijuttua, rakennettiin syyte niskoittelusta. Sen puolestaan aiheutti yksin poliisi.

Syyskuussa 2011 ratkaistiin Helsingin käräjäoikeudessa surkuhupaisa veitsijuttu. Se alkoi, kun mies meni tapaamaan kaveriaan, jonka kotona olivat yllättäen poliisit tekemässä kotietsintää.

Etsintää vetänyt ylikonstaapeli teki miehelle henkilötarkastuksen – jonka laillisuus on vähintään kyseenalainen – ja havaitsi tämän avainketjussa pikkuisen veitsen. Mies hoitaa työkseen tavaran vastaanottoa ravintolassa, ja hän kertoi veitsen olevan työkalu, jolla aukaistaan pakkaukset.

Ylikonstaapeli kirjoitti sakot, mies vastusti.

Poliisi ei luovuttanut, koska poliisi ei luovu väitteistään. Seurasi esitutkinta, jossa poliisi kyseenalaisti jopa miehen työpaikan, koska jossain tiedostossa hänen ammatikseen on merkitty rakennusala. Apulaissyyttäjä Juha Heiskala syytti miestä ”toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta”.

Todistajia kuultiin kaksin kappalein. Syyte hylättiin, koska kyseessä oli työkalu ja hallussapitoon siis pätevä syy.

Valtio tuomittiin maksamaan puolustuksen lasku ja palauttamaan veitsi. Jälkimmäinen ei onnistu, koska ylikonstaapeli oli ensitöikseen hävittänyt tärkeimmän todistuskappaleen.

Tällaisia täysin tyhjiä juttuja poliisi tutkii ja vie tuomioistuimiin vuosittain tuhansia. Siihen resurssit hupenevat.

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2012/numero-1/poliisi-puhuu-rahaa

asiaa

Paatero, valheella jää kiinni.

Johtajasta alkaen poliisit ovat valehtelevia rikollisia.

"Lieviä ja tavallisia pahoinpitelyjä kirjataan vuosittain 28 000–32 000 kappaletta. Viime vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana on tässä selvä, noin 5??000 tapauksen nousu verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan."

Niin, poliisi ei turvaa koskaan ketään tai mitään. Kirjaa vain jo tapahtuneen. Hommat voisi siirtää R-kioskin kassalle.

Jos poliisilta jotain oppii, niin antamaan piut' paut' laille.

Mistä tiedät poliisin valehtelevan? Kun poliisi puhuu tai kirjoittaa sinulle jotain.

varas ja valehtelija sellainen on suomi poliisi

Näinhän se on, poliisiylijohtaja kärkijoukoissa valehtelee minkä kerkiää, mutta näinhän se on ainana ollut.

Rehellisiä poliiseja kun ei ole.

kerrankin jotain faktaa miksi valtamediat ei tästä kerro ??

totuus esiin!

Ilmaisen perässä juokseminen poliisit,koska alkavat rikospuhelut syytöön.
Asiat aina virhetila, Google juoksee roskis vaihtolaskuja