Peliriippuvuus jo?

tolleen minäkin tein joskus kun ei ollut muuta tekemistä. Jos ei ole työtä tai tyttöystävää ja muutakaan elämää niin voi sitä mies pelata kuukauden hyvinkin putkeen

No ei tuo nyt ainakaan normaalia ole. Siinä vaiheessa, kun pelaaminen menee viikkotolkulla parisuhteen toisen osapuolen ja kavereiden ohi jatkuvasti, täytyy olla jotain muutakin kuin kiinnostava peli kyseessä. Harrastaminen ja pakkomielle ovat kaksi täysin eri asiaa.

Juu eipä ole normaalia käytöstä parisuhteessa. Onko teillä muuten välit ollut ihan terveet kun mies noin innostui pelaamaan ja jättää sinut taka-alalle? Itsellä kokemusta peliriippuvuudesta, mutta tiesin aina elämän prioriteetit. Toisaalta voisit asiaa ajatella niin, ettei miehesi välttämättä edes tajua mitä tekee, semmoiselta se tuntuu kun jälkikäteen omia menneitä miettii..

Hei! Mulla on kans kokemusta tästä, mieheni istuu tälläkin hetkellä pelikoneella.. jopa se että vihjailin seksi asioita, tuli mieheltäni vastaus "katotaanko illalla", itse ehdotti että seksiä täytyisi olla myös päivisin tai mieluiten silloin. Jäin itse 6vk sairaslomalle mutta teen sen ohessa koululle ns. rästikokeita (opiskelen siis lähihoitajaksi). Syysloman aikaan järjestin itselleni päiväkirurgiselle puolelle ajan nukutukseen jossa hoidettaisiin hammaskalustoni kuntoon, henkinen puoleni panikoi kaikesta tästä ja olin kyseistä aikaa ennen ollut 2vk antibioottikuurilla (en syönyt maitohappoja, joten elimistöni meni mahd. huonoon kuntoon ja täytyi siis aloittaa"taistelu" ruoan pysymisestä sisällä... mieheni olisi halunnut lähteä kotopuolessa käymään mutta itse en henkisesti pystynyt ja pyysin häntä jäämään minun tueksi, koska tuntui etten pystyisi nyt olemaan yksin. hän jäi, mutta sen jälkeen on yli viikon istunut vain pelikoneella... eilen tuli sitten asia puheeksi ja sanoi että "tämä on minun uusi harrastus, olen liittynyt johonkin missä pelataan porukassa ja meitä on n.10 siinä". eli siis aikani menee kotona yksin hääriessä, leipoessa... katsotaan nyt kuinka kauan tätä kestää... en haluaisi että pelit menee minun edelle, mutta en nykyisin jaksa enää edes pyytää yhteistä aikaa kun kuulemma minulle ei mikään riitä. se että asutaan jo yhdessä, nukutaan, puhutaan iltaisin, pitäisi riittää... ?!?!... mielestäni parisuhteessa voi olla omanlaista vapaata aikaa mutta jos sen kanssa menee viikko tolkulla jossain pelikoneella, täytyisikö minunkin viettää harrastukseni kanssa aikaa ja bailata baareissa joka ilta, pystyn siihen ilman viinaa, rakastan tanssimista... eikö se olisi sama asia... jos se ei sekoita minun omaa muuta koulua/työtä tms..... jotenkin niin katkera olo etten tiedä mitä nyt kirjoittaisin, minulla kuitenkin on pitkä pinna... menimme pari kk sitten kyseisen miehen kanssa kihloihin, yhdessä oloa on ollut 3½v....

Miehesi on toisin sanoen läsnä suhteessa fyysisesti, mutta ei henkisesti. Ymmärrettävästi toisella voi olla hermo kireällä, kun katsoo tällaista. Ainakin itselläni olisi.

Tuollainen ajankäyttö pelaamiseen on todella runsasta eikä ole mitenkään normaalia enää. Se ei ole normaalia, vaikka kyseessä olisi minkä ikäinen henkilö. Tässä tapauksessa se lisäksi vaarantaa parisuhteenne.

Voisit kuitenkin miettiä hieman, mitä pelaamisinnon takana on? Onko miehellä stressiä tai onko hän masentunut? Entäpä onko konsoli uusi, onko kyse uutuudenviehätyksestä? Jälkimmäisessä tapauksessa suhteen arvojärjestys varmaan palautuu jossain välissä, ensin mainituissa tapauksissa tarvitaan järeämpiä lääkkeitä.

Voisit koittaa kirjoittaa miehellesi kirjeen. Teippaa kirje vaikka televisioon/näyttöpaneeliin, niin ettei siippasi voi olla huomaamatta sitä. Kerro sitten kirjeessä miltä tilanne sinusta tuntuu ja mihin pelkäät sen johtavan. Muista kuitenkin puhua vain omasta puolestasi, älä syytä miestä tilanteesta. Tällä tavalla saatat saada ainakin jonkinlaisen keskusteluyhteyden auki puolisoosi.

Kirjoitin tänne nyt 11pv sitten, pelaamista on edelleen joka ikinen pv. kyl se mies antaa mulle aikaa sillä tyylillä että katsotaan joku elokuva yhdessä/käydään kaupassa... no, makuu huoneessa meni myös yks hetki.... en oikein tiedä mitä tästä ajattelen kun sanoo kaiken olevan hyvin, mutta se rupeaa jo näkymään pienesti koti töissä, se mies kyl käy koulussa aina kun sitä on, nukkuu pitkään ja kyl tykkää normisti valvoa... se on mun mielestä kaikin puolin täydellinen mulle ja meil on ihanaa, mutta kun se meni liittymään tuohon missä muutkin pelaa ryhmässä, tunnen itseni yksinäiseksi tässä suhteessa. 3 viikkoa pelikonetta... yks vkloppu oltiin vanhemmillamme kyläilemässä mutta oltiin molemmat omilla vanhemmilla, nyt se tuli tänään kysymään kun aiemmin oli puhetta että oltaisiin jouluna minun vanhemmilla ja uv:na hänen vanhemmilla... tänään kysyi jos voisi mennä näkemään noita peliporukkaa helsinkiin uv:ksi... en tiedä, ehkä tässä nyt tekee senkin hankalemmaksi kun olen tämän kuun vielä edellisen kahden viikon lisäksi sairaslomalla että näen tätä ympyrää ns. "liikaa" ja ei osata viettää sitä normaalia arkea, tämä tuskin on väliaikaista tai uutuuden viehätystä koska ukko sanoi että alle 2vk päästä julkaistaan jokin uusi peli, sitte hän vasta asuukin tietokoneella. on tullut hetkittäin oloja, etten halua hänen läheisyyttä vaikka olo on hänen seurassa turvallinen, tulee vastenmielisiä ja ärsyttäviä olotiloja vaikka tulevaisuutta yhdessä suunnitellaan... oon ihan ???? kun en tiedä mitä enää sanoa, ero ei ole edes mieleen tullut mutta kuka tällästä jaksaa kattoa jos tää näin jatkuu?!?!

miksei pelata jos ei ole parempaakaan tekemistä

Meillä se menee silleen et nainen istuu aamusta iltaan koneella ja töllö huutaa katsomatta sitä ja illalla sit siirtyy sänkyyn katsomaan töllöö ja sit ihmettelee miksi mä en oikein innostu tekee mitään, no olishan sitä tekemistä mut eipä paljoo innosta lämmittää viikkoa ja taas pettyä siihen et mitään ei tapahdu.