Itkiskö vai nauraisko? =/

Kylä pieni ansaitsee elää ja voisin kuvitella millainen syyllisyys tulisi jälkeenpäin jos aborttiin päädyt :/ eikö sulla oo muuta sukua tai ystäviä lähellä? vielä huomioiden tuo aikaisempi raskautumisen vaikeus niin onnellinen tapahtuma tämä pitäisi olla.Tukea löytyy myös sosiaalitoimistosta ja onko miehesi pakko jatkaa samaa rataa töitä,työpaikan vaihto? eikä raskaudet ole aina samanlaisia,tämä voisi olla myös toisesta ääripäästä eli helppo raskaus. ja minun lapsilla on parilla myös pieni ikäero mutta ei ole ongelma ,ehkä joskus vain hidaste :))

mietti mitä tekisi..? no kukin tulkitsee omalla tavallaan ja minä nyt vastasin noin.

Täällä yksi äiti jonka lapsilla on 1v 1kk ikäeroa. Vanhempi on tällä hetkellä 1v 8kk ja nuorempi 7kk. Hyvin on pärjätty. Asiat pitää vain suunnitella etukäteen. Ruuat tehdä illalla jne.
Heikkojakin hetkiä on ollut, mutta niistä on selvitty. Pahimmat hetket ovat johtuneet univajesta. Tietyllä tavalla valvominen on helpompaa kuin vanhemman kanssa. Nyt pysyy heräillä mutta on "pahalla päällä". Kodinhoito on jäänyt vähemmälle ja nukun päiväunet kun lapsetkin nukkuvat. En myöskään jaksa esim. meikata kun lähden kaupaan. Sen lisäksi vanhemman lapsen voi laittaa osapäivähoitoon niin saat levätä kotona vauvan kanssa.

Harmi että mies on noin paljon töissä. Meillä mies osallistuu lastenhoitoon ja saan samalla lapsivapaita hetkiä. Lapset kasvat vuodessa todella paljon. Harmi että miehesi jää paitsioon työteon takia.

Pieni ikäerohan voi olla myös arjen kannalta lopulta hyvä asia :) Kyllä se teidän vauveli jo kovasti ehtii sen toisen raskauden aikana kasvaa kuitenkin, ja kun alkurumbasta selviitte, niin alkaa varmaan tasoittua pikkuhiljaa. Mun tutuilla on kaksi ihan pientä lasta, ja ihan hyvin on näyttänyt sujuvan :-) toki haasteitakin on, kuten ihan suihkussa käyminen, kun on kaksi pikkuista vahdittavana. Kannattaa vaan sitten kun sen aika tulee, niin pyytää rohkeasti apua sukulaisilta tai ystäviltä.

Pärjääthän sinä! Itsellä on 5v 4v ja 5kk ja hyvin on mennyt. alkuun kun kaksi isompaa oli vauvoja niin oli hieman ongelmia just ton suihkun kanssa mut silloin keksin että isompi samaan aikaan kylpyyn kun osasi istua hyvin pienenpi nukkumaan... nyt kun menen suihkuun otan pienimmän sitterissä mukaan jotta isommat ei kiusaa sillä aikaa. En todellakaan kadu että tein isommat niin lähekkäin koska ovat kuin paita ja peppu nykyään välillä tietysti on tappeluita lelusta ja leikeistä koska toinen on poika ja toinen tyttö niin poikahan ei voi leikkiä prinsessa juttuja. Ensimmäinen raskaus oli vaikein... siinä oli ongelmana liitoskivut, tulossa viikolta 28 eteenpäin ja jatkuvasti huolissani jokaisesta pikkuvihlasusta... toka raskaus meni todella nopeasti esikon kanssa touhutessa eikä ongelmia ollut missään kohtaa raskautta. kolmas meni vielä nopeammin... kavereiden kanssa nauroinkin kun ensimmäisen raskauden aikana jos joku kysyi että kuin pitkällä niin vastaus tuli heti esim 20 3, toisessa muisti enään viikolla 20 ja kolmannessa et emmä tie tota öö 20? no syyskuun 20 on laskettu et silloin joskus se syntyy...
Ihan alkua toisesta vauvasta en muista suuren väsymyksen takia mutta 3kk hän oppi nukkumaan yöllä 12h niin sen jälkeen muistan ja sit helpotti. muutkin meillä on oppinut 3kk paikkein nukkumaan yön heräämättä. Ei minullakaan miestä apuna ollut, Kyllä hän kotona asui ja oli mutta ei tehnyt yhtään mitään(töissä kävi)... makas sohvalla ja kiukutteli et miks oon taas jättänyt siivoomatta, hän kantaa rahat ruokaan enkä viitsi edes siivota... kävipä niin että lähdin viikonloppureissulle kun nuorin oli 8kk ja sit kun tulin hän ymmärsi että siivous on tois asianen asia.... sen jälkeen en ole kuullut valitusta tekemättrömistä asioista ja on mies alkanut enemmän auttaa kotona ja lasten kanssa...

Hienosti se menee, Heistä on todella paljon seuraa toisilleen kun oppivat edes vähän leikkimään, silloin sinulla on "helppoa" kun lapset leikkivät keskenään.

Todella paljon onnea uuteen raskauteen ja vauvelin kanssa...

Niinhän se usein menee, että vaikka ekan lapsen "teko" kestänyt todella kauan ja vaikka olis jouduttu käyttämään hormonaalista apua, toinen ja seuraavat raskaudet alkavat todella paljon helpommin ja usein ilman hoitoja :) Tämä eka tulokas niinsanotusti laittaa "paikat kuntoon" :)
Kyllä varmasti tulet pärjäämään lasten kanssa pienestä ikäerosta huolimatta, keskustelette vaan isännän kanssa myös tuosta työhommasta olisiko hänen mahdollisuus olla enemmän kotona tai pitää alkuun edes kunnon isyyslomaa niin että saatte arjen pyörimään :) Kyllä sitä sitten keinot keksiin siihen arkeen :)

oho, kiitos kaikille kannustavista sanoista, olin vaan eilen niin täynnä ajatuksia ja ne sinkoilivat minne sattuivat.
Meillä on hieman se tilanne että ostimme kuukausi ennen pojan syntymää talon ja sen laina tarvisi maksaa, minun äitiysrahasta sitä ei paljoa maksella ja tottakai mies viikonloput kotona on ja saan soittaa hänelle aina kun haluan, ja kyllä häntä harmittaa kun joutuu töissä olemaan ja saakin joskus vapaita pomoltaan joten saa viikollakin olla kotona joskus.
tänään kun istuin alas ja oikein mietin asiaa, toisaalta hyvä että on pieni ikä ero, on sitten vanhempana helpompaa, vaikka nämä 2v ovat yö heräilyjä.

Kiitos kaikille, helpotti todella purkaa jonnekin kun sukulaisille en halua vielä kertoa :)

Nyt lapseni ovat 4 ja kohta 3 v -alku rankkaa, mutta nyt he ovat parhaat ystävät/pahimmat viholliset. He leikkivät keskenään, ovat seurana toisille. Voisin kuvitella että äiti jolla on yksi 3 vuotias on enemmän kiinni lapsessa (seurustelu, mielikuvituskeikit yms) kuin se että pieniä on kaksi. En tietenkään sano, etten halua olla lasteni kanssa. Tarkoitan vaan sitä, että saan rauhassa tehdä kotitöitä ja sen semmoisia kun lapsilla on seuraa toisistaan.

Toinen raskaus oli ihanan helppo, toinen järkyttävä. Minäkin laihduin toiselta paljon eli alkupaino toisesta oli 70 kg ja viimenen neuvolakäyntipaino oli 60. Minua toki seurattiin tarkemmin ja ultrattiin kolmen viikon välein pahoinvoinnin ja oksentelun takia -lisäksi olin kotona suonensisäisessä tiputuksessa vähän väliä. Viikko synnytyksen jälkeen painoin 54 kiloa. Olen silti tyytyväinen vaikka elämä oli hetken helvettiä.

Onnea matkaan -me naiset ollaan sitkeitä.

Mulla on kohta viis lasta ja aikoinaan vanhingossa raskauduin kun toka oli n.4-5kk ja oli aika shokki ja paniikki.

parisuhde ajautui eroon kolmannen ollessa vauva noin 5kk vanha.

lasten iät tälä hetkellä ovat : 8v,5v,4v ja uudesta liitosta 10kk ja 2kk päästä syntyy viides ;D


Eli minä elin käytännössä yksinhuoltajana kun kolmas syntyi ja 1 ja 2 välille tuli sen 1v 1kk ikäeroa.
nyt tähtädin siihen samaan ikäeroon uuden mieheni kanssa sillä näen sen vaan etuna kun ovat noin lähekkäin.
prikulleen samat leikit ja jatkuva seura toisesta ihan korvaamaton!

etköhän sä siitä jotenki suoriudu.

ps.mullakin lapsettomuttaa ekan ja tokan aikoihin.

Onnea

mee hoitoon aino, oot ollut jo liian kauan vapaalla