Whitney Houstonin muistolle

Mä itsekin omaan muusikon vikaa ja sitä samaa herkkyyttä.
Olen myös huomannut että kun olen itsekin voinut huonosti joskus menneisyydessäni olen silloin ollut taipuvainen liika juhlimiseen eli päihteisiin joten ymmärrän monia artisteja siten. Sitä se herkkyys teettää.
Se herkkyys taipuu molemmin puolin ja siitä voi olla suuri apu elämässä mutta kolikon kääntöpuoli on se herkkä haavoittuvuus hauraus myöskin.

coldplay1111 kirjoitti:

Mä itsekin omaan muusikon vikaa ja sitä samaa herkkyyttä.
Olen myös huomannut että kun olen itsekin voinut huonosti joskus menneisyydessäni olen silloin ollut taipuvainen liika juhlimiseen eli päihteisiin joten ymmärrän monia artisteja siten. Sitä se herkkyys teettää.
Se herkkyys taipuu molemmin puolin ja siitä voi olla suuri apu elämässä mutta kolikon kääntöpuoli on se herkkä haavoittuvuus hauraus myöskin.

Lue lisää

Totta. Herkkyys on toisinaan vahvuutta mutta joskus sen kanssa on vaikeaa elää.

ed kirjoitti:

Totta. Herkkyys on toisinaan vahvuutta mutta joskus sen kanssa on vaikeaa elää.

Sieltä herkkyydestä kun ammentaa niin joutuu aina kohtaamaan aika perinpohjaisesti kaiken siellä olevan kipeänkin osan itseään.
Siinä varmasti osa vaikutteinen syy monen historiaan.
Ja olen oma kohtaisestikin huomannut että olen ehkä normi kaveria enempi taipuvaisempi myös kelailemaan juttuja ja tarve ymmärtää asioita sekä ihmisiä omassa maailmassani on itsellä suuri.
Myös ympäristön vaikutteille koen olevani ehkä alttiimpi.
Se on sellanen jing jang. Itselleni sen herkkyyden ja sen kautta löydettyjen asioden ja tunteiden koen olevan siunaus joka auttanut mua monesti elämän vaikeiden karikkojen yli aina lopulta.

Sekä jälkeenpäin olen onnistunut kääntämään koetut vaikeudet positiiviseksi energiaksi löytämällä kaikesta hyviä asioita,
kuin että olisi vain turhaan kärsinyt.
Kärsimys ei mene hukkaan koskaan miestäni itsessäni.

Sanotaan että niin ihminen kuin laivakin tarvitsee surua murhetta ja kärsimystä ikäänkuin painolastiksi pysyäkseen vankkumatta kurssissaan.
Niin minä näen maailman.
Kärsimys on lintu.
Rakkaus on sininen.

coldplay1111 kirjoitti:

Sieltä herkkyydestä kun ammentaa niin joutuu aina kohtaamaan aika perinpohjaisesti kaiken siellä olevan kipeänkin osan itseään.
Siinä varmasti osa vaikutteinen syy monen historiaan.
Ja olen oma kohtaisestikin huomannut että olen ehkä normi kaveria enempi taipuvaisempi myös kelailemaan juttuja ja tarve ymmärtää asioita sekä ihmisiä omassa maailmassani on itsellä suuri.
Myös ympäristön vaikutteille koen olevani ehkä alttiimpi.
Se on sellanen jing jang. Itselleni sen herkkyyden ja sen kautta löydettyjen asioden ja tunteiden koen olevan siunaus joka auttanut mua monesti elämän vaikeiden karikkojen yli aina lopulta.

Sekä jälkeenpäin olen onnistunut kääntämään koetut vaikeudet positiiviseksi energiaksi löytämällä kaikesta hyviä asioita,
kuin että olisi vain turhaan kärsinyt.
Kärsimys ei mene hukkaan koskaan miestäni itsessäni.

Sanotaan että niin ihminen kuin laivakin tarvitsee surua murhetta ja kärsimystä ikäänkuin painolastiksi pysyäkseen vankkumatta kurssissaan.
Niin minä näen maailman.
Kärsimys on lintu.
Rakkaus on sininen.

Lue lisää

Kauniisti sanottu. Hyvä taito, itselläni on tuossa kyllä työstämistä... Olen märehtijä luonne. Anteeksi antaminen antaa energiaa ja voimaa sekä ymmärrystä elämää kohtaan. Tuo varmasti myös armeilaisuutta itseäänkin kohtaan. Mutta liiallinen katkeruus kapeuttaa elämää ja syö ihmistä.

ed kirjoitti:

Kauniisti sanottu. Hyvä taito, itselläni on tuossa kyllä työstämistä... Olen märehtijä luonne. Anteeksi antaminen antaa energiaa ja voimaa sekä ymmärrystä elämää kohtaan. Tuo varmasti myös armeilaisuutta itseäänkin kohtaan. Mutta liiallinen katkeruus kapeuttaa elämää ja syö ihmistä.

Lue lisää

Lähes kaikilla meillä "aikuisilla" on parisuhteista sekä elämästä samankaltaisia elämänkokemuksia jo, ja se on asenne kysymys etsiikö ja löytääkö kaikesta lopulta positiivista energiaa ja positiivisen asenteen joka auttaa omassa elämässä itseään ja sillä voi myös auttaa muita kohtalotovereita.

Tai sitten se toinen vaihtoehto että suhtautuu katkeroiduttuaan kaikkeen jo valmiiksi negatiivisesti jolloinhan ei oo mikään ihme ettei niitä positiivisia asioita löydäkään kun kaiken näkee vitt.umaisuuden lasejen läpi jatkuvasti.
Pointti oli kuitenkin se että kaikki me kärsitään ja joskus saadaan ehkä jopa iloita elämässä. Se on täysin omasta pääkopasta kiinni haluaako helpottaa omaa elämäänsä tuoden siihen positiivista sisältöä omalla positiivisella asenteella vaiko negatiivista sisältöä suhtautuen kaikkeen ja muihinkin ihmisiin jatkuvasti jotenkin negatiivisesti joka todella juuri syö ihmistä itseään kaikkein eniten lopulta.

Mun mielestä valinta pitäs olla kaikille meille ihan selvä kun kelaa omalla ajatuksellaan jutun ihan loppuun asti. Tää elämä on ihan itsestään riippumattomista syistä ihan tarpeeks vaikeaa ilman että itse siitä vielä tekee itselleen ahdistavampaa sekä vaikeampaa.
Ihmiset eivät vain ajattele tarpeeksi loppuunasti vakavasti asioita.
Kaikki vaan heitetään läskiksi ja leikiksi niin kauan kun elämä tosiaan pysäyttää jollain vakavalla traagisella asialla jota ei voi enää ohittaa.
Mä olen itse jotenkin aina ees yrittänyt ihmisiä tsempata siihen ettei kaikkien tarvis kulkea sitä vaikeinta tietöä niinku itse olen kulkenut oppiakseen jotain.
Välillä vois oppia paljon jos kulkis silmät auki korvat höröllä ja kuuntelis muitakin ihmisiä. Siinä mulla itsellänikin on paljon vielä oppimista.
Läsnäolemisessa vieläkin enempi.

Olin aivan unohtanut tämän Houstonin. Omaa hienon ja tunteikkaan ääneen.