Lapseton miehen halusta

Ymmärrän kyllä tuskasi..mutta, olet 40-vuotias, eikä raskaus ole vuoden kuluessa onnistunut. Miten mahtaisi käydä jos eroat miehestä, etsit toisen ja alat yrittää raskautta tämän kanssa..eipä sitä uutta lasta haluavaa miestäkään nyt heti milloin vain löydy..Toivottavasti ei kuulosta ikävältä, mutta realistisesti - onko sinulla aikaa enää löytää ketään muutakaan isäkandidaattia? Onko mies nyt sitten alkanut vaatia ehkäisyn käyttöä? Jos ei, vaan jatkatte samaan malliin, täytynee hyväksyä se, että raskaus alkaa tai sitten ei..ja yrittää luoda mahdollisimman läheiset suhteet miehen lapsiin.

Kiitos vastauksesta:) Oon miettiny tota samaa jos tää suhde loppuu,löydänkö ikinä näin ihanaa miestä ja saanko enää rakkautta,saatika lasta. Yksin en haluais loppuelämää elää,sitä oon saanu olla ihan tarpeeksi. Silti tää päätöksenteko on tosi vaikeeta ja ihan hanurista!! Ja oon hyväksynytkin sen että jos lasta ei tule luonnollisesti niin sitä ei sillon tule,mutta haluaisin vielä tilaisuuden yrittää...ei se musta liikaa ole vaadittu. Joo,on mies puhunu ehkäsystä,vielä ei olla käytetty mut eipä sitä seksiäkään ole nyt hirveesti ollut...

ei kannata jäädä odottelemaan että mies ehkä vaihtaa mielensä vielä..sillä nainen ei saa lapsia koko ikäänsä:-)!!

Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä ja siinä on puolet liikaa. Ole vastuullinen äläkä lisäänny vain siksi että haluat vauvan. Tyydytä hoivaviettisi vaikka hankkimalla marsu.

Lapsettomuushoidot, adobtio?

Ikävää temppua on mies sinulle tekemässä! Todella p'askamaista!
Hmm... Onko mies siis vaatinut ehkäisyn käyttöä..? Mitäs, jos antaisitte vaan mennä... Eli ei ehkäisyä, mutta ei myöskään keskusteluja/paineita lisääntymisen suhteen? En ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta kun ainokaiseni sai alkunsa minun ollessani 36 v, olin muutama kuukausi aiemmin päättänyt olla miettimättä liikaa sitä, tulenko raskaaksi vai en. Miehellä oli myös pari lasta aiemmasta liitosta ja kanta yhteiseen lapseen, että tulkoon, jos on tullakseen. Tuskin olisin alkanut hakeutua hedelmättömyyshoitoihin tms, vaikkei haikara olisi "luonnostaan" ilmoittanut tulostaan, vaan olisin sitten tyytynyt olooni kahden pojan äitipuolena.

Kiitos ret234r:) Olen yrittänyt puhua että annetaa mennä näin miten ollaan menty,en ole painostanut,koska se ei asiaa auta. En vaan käsitä mikä on aiheuttanut tän ehdottoman muutoksen asiaan. Omasta mielestä meillä menee tilanteen ottaen hyvin,on vaan itse vaikea sopeutua tilanteeseen että ei ehkä koskaan tule äidiksi,varsinkin kun ensin sanotaan että se on mahdollista ja yhtäkkiä se ei olekaan ilman varsinaista syytä...Ehkäisyn käytöstä hän on maininnut,mutta ei vielä olla otettu käyttöön,raskasta tosi raskasta tää on:(

Sinulla ei taida olla kovin monta vaihtoehtoa.
Joko jatkaa lapsetta tuon miehen kanssa tai antaa hänen mennä ja etsiä avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIomies joka haluaa lapsen kanssasi.

Lasta on kummankin haluttava. On epäoikeudenmukaista lasta kohtaan jos vain 50%vanhemmista haluaa häntä. Katsos, lapsen synnytyä, sitä ei voi lähettää takaisin.

Niin valitettavaa kuin se onkin, ovat vaihtoehtosi hyvin vähäiset ja lapsen saanti tavalla tai toisella epätodennäköistä. Ikäsi sotii raskaaksi tuloa ja adoptiokin alkaa olla myöhäistä sen vuoksi ja miehesi tuskin haluaa adoptiolastakaan sen enempää kuin omaa? Todennäköisyytesi saada lapsi uuden miehen kanssa on varmasti yhtä epätodennäköinen, kuin nykyisen miehesi kanssa ja uuden miehen etsiminen ja lapsiasian kypsyttely vievät aikaa luultavasti useamman vuoden ja raskautumisen todennäköisyys vain pienenee mitä enemmän sinulle tulee ikää. Itse varmastikin opettelisin olemaan onnellinen ilman omaa, biologista lasta ja yrittäisin luoda miehen lapsiin lämpimät välit ja touhuta heidän kanssaan. Jos henkinen taakka käy kamalan vaikeaksi, käy puhumassa ammattiauttajan kanssa. Totuus on kuitenkin se, ettet luultavasti omaa lasta tule enää saamaan, sen asian kanssa täytyy pystyä elämään.

Lapsettomuusklinikalla autetaan. Pyydä mies mukaasi siten, että olette parisuhteessa, mutta jos hän ei halua isäksi, voitte käyttää lahjasoluja. Miehen tulisi kuitenkin sitoutua asiaan, koska parisuhteessa syntynyt lahjasolulapsi on kuitenkin hänen. Myöhemmin isyyden voi kaiketi kiistää.

Sanon vain, että miehen olisi hyvä tukea sinua tässä, koska muuten hoidot tulevat kalliiksi. KELA-korvauksen saa vain parisuhteessa.

Älä jää enää odottelemaan. Jos haluat lapsen, on sinulla siihen oikeus miehen luvalla tai ei. Yksinäinen saa hoitoja, mutta se vain maksaa pirun paljon.

Minä olin samassa tilanteessa, odotin vain turhaan 5vuotta sitä "kyllä nyt voidaan yrittää"..sitä ei tullut koskaan. Jäin siis lapsettomaksi. Olen sinun ikäinen. Kävin hoitoja yksin, ei onnistanut. Nyt sulattelen lopullisen lapsettomuuden hyväksymistä ja koville ottaa. Sanonpa vain, että 5v odotin ihan turhaan, katteettomia lupauksia eikä suoraa "ei":tä tullut koskaan. Lopulta selvisi, että mies ei halunnut juuri minun kanssani lasta, siksi sitä ei tullut. Usko hyvällä miestäsi ja lähde kävelemään kun voit, tai hankkiudu hoitoihin yksin.

MInun avioliittoni kariutui tähän, lopputulema siis ikuinen lapsettomuus, ero 40vuotiaana. Ihan tällaiseksi en elämääni kuvitellut. Aivan turhaa oli siis jäädä suhteeseen, joka kuitenkin kaatui omaan mahdottomuuteen, siihen, että minä jäin lapsettomaksi ja mies tekee lapsensa sitten sen "oikean" kanssa aikanaan. Ei kannattanut pilata omaa elämää ja luopua omista unelmista toisen tai muka yhteisen hyvän vuoksi.

Believe me, sinun on toimittava, erottava tai mentävä hoitoihin. Et tarvitse miehen lupaa. Älä lähde etsimään uutta miestä, voi olla ettei hän ole hedelmällinen tai etsintä voi kestää kauan. Mene siis klinikalle. Mies ei ole koskaan valmis lapsensaantiin, hänellä ne on jo..

Mutta eihän yksinäinen nainen saa edes lapsettomuushoitoja nykyään, vai?

Mies varmaan siksi lupasi alkuun, kun ei olisi muuten sua saanut. Nyt kun suhde on vakiintunut ja sinun vaikea lähteä, niin peruu. Huomasi, ettei haluakaan valvoa öitä vauvan kanssa. Mitäpä hän vauvalla, kun hänellä jo on kaksi lasta.

Yksinäinen nainen saa lapsettomuushoitoja kyllä, mutta ei joka klinikalla. Laki muuttui vuonna 2007 jos oikein vuoden muistan.

No, vaikka AP menisikin lapsettomuushoitoihin (yksin tai miehen kanssa) on raskauden todennäköisyys hyvin pieni ja lisäksi hoidot ovat todella rankkoja (läheisillä kokemuksia). Itse yrittäisin vain hyväksyä tilanteen ja olemaan onnellinen kaikesta positiivisesta omassa elämässä. Turha jäädä pyörimään itsesääliin ja katkeroitua, menee koko elämä piloille. Kaikkien elämä ei mene niin kuin satukirjoissa tai niin kuin oli suunnitellut. Asiasi voisivat varmasti olla huonomminkin? Kerta miehellä on lapsia, niin voisit yrittää olla heille mahdollisimman hyvä äiti (puoli)? Ei vanhemmuuteen tarvitse biologista lasta.

Minä kyllä menisin lapsettomuushoitoihin vaikka yksin, koska minulle lapsen saaminen on ollut parasta elämässä. Tuli vaan mieleeni, että onkohan mies steriloitu eikä siksi halua mennä lapsettomuustutkimuksiin, koska silloin asia tulisi ilmi?

Haluatko oikeasti lapsen miehen kanssa, joka ei halua itse lapsia? Jos lapsi syntyy, miltä hänestä mahtaa tuntua, kun isä ei ole häntä edes koskaan halunnut. Särkyykö kupla iloisesta perheestä viimeistään siinä vaiheessa? Asiaa kannattaa miettiä lapsenkin kannalta. On surullista, jos lapsi ei ole yhtään haluttu isän puolelta ja isä ei halua olla myöhemmin häneen tekemisissä. Helppo miehellesi on, koska hän on jo haluamansa saanut eli lapset. kannattaa miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Suhde, lapsi vai ero...vai mitä. Surullista että hän suhteen alussa lupasi muuta kuin mihin sitten olikaan valmis. Jotenkin luottamuksen pettämistä.

Minä tulin kaksi kertaa raskaaksi lähes 40 vuoden iällä noin 2 viikon yrittämällä (ensimmäinen meni kesken, toinen istuu sylissä). Nuorempana kesti paljon kauemmin, puoli vuotta. Ja vielä nuorempana lääkäri oli minulle todennut, että en koskaan voi tulla raskaaksi (huonot munasarjat).
No, perulainen nainen syö macaa, jos haluaa tulla raskaaksi, eli macaa syömään ja sassiin :). Ja mangaanikin on hyvä, se tasapainotti minun munasarjat.
Ei 40 v ole vielä vanha :)).

Jos nainen todella lapsen haluaa, hän tekee mitä tahansa sen eteen? Klinikalle siis, onhan hoidot rankkoja joo, mutta kukaties inseminaatiolla voi yrittää eikä se vaadi juuri mitään henkisesti.

Lapsetonta ei tulisi neuvoa sellainen, jolla on lapsia. Kukaan ei pysty tietämään miltä se lapsettomuus tuntuu, jos ei ole sitä itse kokenut. Ei sitä niin vaan luovuta omista unelmista. Mietipä lapsen saanut tilanne niin, että sinulta vietäisiinkin kaikki perheonni ja lapset? Olisitko tyytyväinen? Jos joku sanoisi, että mitäpä niistä, ole onnellinen kun pääsit mokomista niin kuinka moni voisi aidosti sanoa, että ihanaa! Miettikää nyt helvata ennen kuin pyydätte lapsetonta luopumaan toiveistaan ja harkitsemaan lastentekoa. Jos siis olet valmis luopumaan omista lapsista nyt heti etkä koskaan saisi heistä mitään tietää niin voit vapaasti arvostella lapsettoman surua. Muussa tapauksessa pyydän ystävällisesti kunnioittamaan lapsettoman surua ja luopumisen tuskaa jakamatta mitättömiä neuvoja.

Ei se lapsettoman elämä siitä muutu paremmaksi yhtäkkiä vaan luopumalla, kun ei kaikkea nyt vaan voi saada mitä haluaa. Lapseton on hei aika monta vuotta elämässään jo yrittänyt sinnitellä, keksiä kaikenlaista sijaistoimintaa ja ehkä jopa kuvitella itsensä onnelliseksi huomatakseen, että masennusta se oli koko ajan kun oli pakko vaan yrittää jaksaa, kaikesta huolimatta. Kun joskus kohtaat sen tilanteen, että jouduitkin luopumaan itse kaikesta, perhe kuolee onnettomuudessa tms., niin mieti miltä se tuntuisi kun joku sanoisi että "mitä siitä, keksi jotain parempaa tilalle, ei elämässä saa kaikkea mitä haluaa, paska mäihä mutta onhan sitä elämää ilman niitäkin??"

Omista unelmistaan ei pidä koskaan luopua heppoisin perustein. 40v voi hyvinkin vielä tulla raskaaksi, vaikka luomuna.

Juu, komppaan. Älä jää suhteeseen, jossa mies ei halua lasta (miksi haluaisi, koska ne hänellä jo on). Sinulla on vielä mahdollisuus saada oma lapsi, mutta ei välttämättä kauaa. Jos olisin sinä, niin puhuisin nyt miehen kanssa vakavasti asiasta ja kertoisin hänelle, että juuri perhe ja oma lapsi on se mitä elämältä haluan. Jos mies oikeasti rakastaa sinua, luulisi että hän tulisi tässä asiassa vastaan. Ja mies varmasti tietää faktat naisen hedelmällisyydestä. Siis, kuten edellisetkin kirjoittajat ovat sanoneet, älä luovu haaveistasi vaan pistä töpinäksi nyt! Jos miestä ei lapsenteko kiinnosta, voit ehkä saada lapsen luovutetuilla soluilla. Ja mistäs sitä ikinä tietää, vaikka voisit myöhemmin vielä löytääkin miehen joka lapsen haluaa ja onnistuisi luomunakin. Mutta tuollaiseen tilanteeseen en jäisi pitkäksi aikaa roikkumaan, koska biologinen kello käy..

Luultavasti et enää tulisi hoidoillakaan raskaaksi. On ymmärrettävää että mies ei jaksa ryhtyä sellaiseen tuloksettomaksi jäävään yrittämiseen, joka tekee suhteesta ja seksistä pakkosuorittamista. Ehkä hän on väsynyt siihen, että raskautta on yritetty liikaa tämän vuoden ajan, ja haluaa siksi lopettaa koko hankkeen. Varmasti hän oli aidosti valmis hankkimaan lapsen kanssasi - jos se tulee luonnostaan ja helposti. Nyt joka kuukauden pettymystä on jatkunut vuoden, eikä hän yksinkertaisesti enää jaksa sellaista. En näkisi että mies on pettänyt lupauksen, vaan että tilanne on nyt eri, kun vuosi on kulunut.

Teillä on hyvä keskinäinen suhde, iloitkaa ja nauttikaa siitä ja suunnittele sinäkin tulevaisuus siltä pohjalta. Muutaman vuoden kuluttua teillä on ikää sen verran, että lapselle tulisi liian vanhat vanhemmat, joten ei auta muu kuin alkaa jossain vaiheessa ehkäisy. Mutta elämässä on muitakin onnen lähteitä kuin lapsi. Mieti niitä, keskity siihen että hyvä suhteenne jatkuu hyvänä tulevaisuudessakin.

Kirjoitan oman kokemukseni ja sen perusteella neuvon sinua jättämään miehesi välittömästi ja hakeutumaan vaikka yksin hedelmöityshoitoihin. Tapasin 36-vuotiaana miehen, joka heti suhteen alussa ilmoitti, ettei hän halua enää lasta ja että jos minä haluan niin meidän ei kannata jatkaa. En suhteen alussa edes ajatellut lapsen hankintaa ja ajattelin jo silloin, että minulla on liikaa ikää kun olin lueskellut kaikenlaisten lääkäreiden kirjoittamia juttuja lehtiin. Tyydyin olotilaani ja ajattelin, että ehkäpä mies on vain katkera edellisestä erosta ja muuttaa mielensä kun huomaa, että meillä menee hyvin. Vuodet vieri eikä mielipide muuttunut eikä hän edes keskustellut asiasta. Sitten jätimme kortsut pois. Ihmettelin sitä, mutta myöhemmin kuulin mieheltäni, että hän oli tullut toisiin aatoksiin, muttei vaan sitä minulle kertonut. Kas kummaa. Tulin raskaaksi ensimmäistä kertaa elämässäni 41-vuotiaana "sattumalta". Olin yllättynyt, mutta tunsin eka kertaa olevani oikea ihminen, nainen. Minusta tulisi äiti. Ajatus myös hirvitti minua. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon viikolla 23 ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta ja olin surun murtama. Sen jälkeen meni puoli vuotta ja mieheni ilmoitti, ettei hän halua enää yrittää lasta. Siitä päivästä lähtien aloin vihata häntä ja katkeroiduin. Hänellä oli kaksi lasta edellisestä parisuhteesta ja hän sanoi toivovansa, että minä saisin lapsia. Hakeuduin yksin lapsettomuushoitoihin, mutta se evättiin minulta, koska olin parisuhteessa ja mieheni ei halunnut lasta. Aloin vihata miestä yhä enemmän, mutta olin parisuhteessa, koska emme edelleenkään käyttäneet ehkäisyä ja ajattelin, että se on ainoa keino, koska uutta parisuhdetta en enää ehdi muodostaa. Hakeuduin toiselle klinikalle ja tällä kertaa valehtelin, etten ole parisuhteessa ja pääsin hoitoihin. Kolme kertaa kokeilin, mutta ei tärpännyt. Nyt olen ollut sinkkuna vuoden verran ja jäin lapsettomaksi. Ikää minulla on jo 44 vuotta, joten kaikki on ohi. Elämälläni ei ole merkitystä ja olen katkera exälleni. Menetin viimeiset lapsentekovuodet hänen kanssaan. Valitsin rakkauden lapsen yrittämisen sijaan ja se oli ehdottoman väärä ratkaisu. Minä en tiennyt, että minulla olisi ollut mahdollisuus hakeutua yksin lapsettomuushoitoihin ennen kuin se oli liian myöhäistä. Siispä kannustan sinua jättämään miehesi heti ja hakeutumaan lapsettomuushoitoihin yksin. Voithan siinä samalla hakea miestä, joka rakastaa sinua niin paljon, että hän haluaa antaa lapsen sinulle. Sellainen on oikea mies. Älä tee samaa virhettä kuin minä.

No kids, minulle kävi myös niin, että jäin lapsettomaksi koska toinen ei halunnut lasta, mutta hän ei vain sitä minulle kertonut..odotin ja odotin, minäkin jäin ikuisesti lapsettomaksi.

Minunkaan elämälläni ei ole mitään merkitystä, olen katkera ja vihainen, lopun elämääni. Joudun turvautumaan masennuslääkkeisiin, koska tästä pettymyksestä ei vain pääse yli. Voimia sinulle!

Miksi mies muutti mielensä?

Siitä on jo aikaa, kun tätä ketjua on kirjoitettu. Huomasin tämän vasta nyt. Olen samassa tilanteessa ! Surullista on. Ja todella vaikea tietää mitä pitäisi tehdä. Aiheesta vaikea puhua kenenkään kanssa ja kamalaa saada neuvoja ihmisiltä, joilla lapsia on. Yritän olla masentumatta. Ja ottaa miehen huomioon. Mies muuttaa välillä mieltään, on muuttanut jo muutaman kerran! Tilanne varmasti kuulostaa täysin hullulta mutta se on nyt meidän elämässämme elettävänä!

En voi mitään sille, että en tavannut oikeaa tai sopivaa miestä nuorena. Nyt vihdoin hänet tavattuani on tilanne tälläinen.... pää meinaa mennä sekaisin. Elämässä on paljon hyvää näinkin mutta tämä lapsettomuus on niin suuri asia. Kaksi vuotta yritetty ja molemmat välillä masentuu. Miehen kanssa vaikea puhua. En tiedä kuinka paljon tämä häntä kyykyttää. Vai mistä on kyse. Enää ei seksi kiinnosta....

Kovin vanhana lasten tekeminen ei ole lapselle välttämättä kovin reilua. Tätini ja miehensä vannoivat aina etteivät lapsia halua, mutta kas kummaa kun viidenkympin korvilla rupesikin jälkikasvu haluttamaan. Ensimmäinen lapsi kun syntyi niin rouva oli 46 ja herra 50. Seuraava syntyi 2v päästä. (Ei varmaan ole yllätys että ihan pelkällä luomupuuhastelulla nämä raskaudet ei onnistunut).

Nyt kun lapset ovat jo 15 ja 17 vuotiaita, vanhemmat ovat päälle kuusikymppisiä ja isi jo eläkkeellä, äiteekin pian. Lapset on hemmoteltu alusta alkaen pilalle ja kasvatettu pumpulissa, kun oli niin työn ja tuskan takana saada ne lapset että sitten niitä varjeltiin ja paapottiin oikein olan takaa. Tällä pariskunnalla ei myöskään oikein riittänyt lapsuusaikana energia lasten kanssa leikkimiseen, niin sitä vanhan vanhemman kankeutta paikattiin ostamalla lapsille kaikki mitä ne sattuivat haluamaan.

Mun käy vähän sääliksi näitä serkkulapsia kun selvää on, että vanhempien potkaistessa tyhjää, nämä reppanat eivät osaa vielä toimia maailmassa. Ei ole opetettu mitään, pelkästään suojeltu kaikelta pahalta änkemällä lapset tynnyriin - aina kun tulee kiukku niin seteliä kouraan ja all is good again.

Toisekseen, serkuilla ei tule olemaan yhtä pitkä taival vanhempiensa kanssa kuin esim minulla (kuopus) ja sisaruksillani. Mun vanhemmat oli 32 ja 37 saadessaan mut, 80-luvun mittapuulla "vanhahkoja" vanhempia. Nyt mun lähestyessä kolmeakymppiä isäni lähestyy 7kymppiä. Omat vanhempani saivat pitää vanhempansa reilusti yli viiskymppisiksi. Näin tuskin tulee omalla kohdalla käymään, ja serkut menettävät vanhempansa aivan varmasti melko nuorina.

Liian aikaisin ei pidä lapsentekohommiin ryhtyä, mutta ei sen lykkääminen kovin vanhaksikaan ole kenellekään ideaalitilanne...

". Tiedän että haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni,muta miten pystyn elämään sen asian kanssa että koskaan minusta ei tule äitiä...."

Jaa-a. Olet ilmeisesti tottunut saamaan aina kaiken haluamasi. No, normaalien ihmisten elämä on sitä että haaveistaan joutuu luopumaan yksi kerrallaan.

Jos se on todellisuuttam, että ette saa yhteistä lasta niin sitten sen kanssa joudut elämään. Tai sitten joudut etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja elämsi sisällöksi. Ottakaa vaikka koiranpentu ja kasvattakaa se yhdessä, niin saat jotain yhteistä hoivattavaa miehen kanssa.