Kaverit ei pidä yhteyttä.

Jos unohdat kaikki kaverit olet ennenpitkään kuin minä, yksinäistäkin yksinäisempi vanha pieru.

Joo vähän sama tilanne, yksikin kaveri ei ikinä soita ei tekstaa ei mitään, mutta sitten kun esim autossa on jotain vikaa niin huomaan, että kännykkään on tullut 7 puhelua hetkessä. Tuntuu muutenkin, että olen vain hätävara, jos ei saa ketään muuta niin soittaa mulle. Kokeilin kerran, että enpä sitten minäkään ota häneen yhteyttä niin eipä mennyt putkeen sekään..

Sama homma täälläkin. Eipä kukaa soita, ei mitään.

Nii täälläkin. itse pidin aikoinani yhteyttä mut kukaan muu ei koskaan soittanut mulle. Nyt olen iha ypö yksin

"No on sulla varmaan vanhemmat, veljiä, sisko yms."

Se ei ole sama asiat kun kaverit ja ystävät.

Niinkun huomasin noissa ylemmissä kirjotuksissa että soitetaan kyllä jos apua tarvitaan.
Itsellä semmonen tilanne että jos livenä näkevät niin saattavat kysyä mitä kuuluu ja sitten tulee "Äkillinen meno" johonkin....

Itse kun koittanut esim naamakirjassa pitää yhteyttä ja puhu omista asioistani.
Vastauksina on "Juu juu" "vai niin" "se on semmosta"
Tai muuta vastaavaa että ei vois kiinnostaa blaa blaa blaa.

Yhtä kaveria pääsin onneksi näpäyttämään viime kesänä ja sain siitäkin itsekkään mulkun maineen..
Ja tarinahan meni näin.

Olin tuossa kylillä moottoripyörän kanssa ja pysähdyin kylille tupakoimaan ja kattomaan menoa mikä on niin yks kaveri joka ei pidä mitään yhteyttä niin ajoi
Akkansa kanssa viereen ja hänen akkansa kysyi "Hei onko sulla heittää 50€"
No itse mietin mitä sanoa tuohon takas "No siis hei kiitos kysymästä minullekkin kuuluu kanssa ihan vitun hyvää!!!"
No sieltähän tuli vastaus "No haista vittun sitten"

No eipä tartte onneksi olla senkään pariskunnan kanssa tekemisissä.
Mut hyvät yöt kaikille

Kovin tutulta kuulostaa. Kaveripariskunnat näkee kyllä keskenään, mutta sinkkukaveri on vaan hätävara esine, jota käytetään kun tarvitaan jotain :(

Tuttu juttu. Mä tein yks kesä testin kun rupes korpeemaan. Meillä oli tapana porukalla liikkua festareilla ym. Sit oli yhdet vakifestarit tulossa minne aiiiina mentiin. Mä en kysellä keltään mitään että koska mitä millon miten (juu nou, normi järjestelyt) Eikä kukaan mulle mitään kertonutkaan.

Sit tuli festarit ja keräsin kamani ja läksin sinne. Matka oli pitkä joten pysähdyin yhdelle huoltsikalle. Ja ne mun kaverit oli siellä. Kaikki samas porukas, kamat pakattuna, asuntovaunut, jne.

Että niin paljon mun kaverit musta välitti ettei ne ees viittiny mainita että ovat lähdössä saatika kysyä että oonks mä tulossa tai mentäskö kimpassa. Ihmettelivät vaan että ai säkin oot täällä...

Että jos ne pidä yhteyttä niin ei niitä kiinnosta, tai sitte sä oot vaan niin tylsää seuraa.

V****** kaverit.

Samoja fiiliksiä. Parikymmpisenä oli paljon kavereita ja pidettiin tosi paljon yhteyttä, nähtiin ja käytiin yökerhoissa. Nyt lähes kaikki ovat naimisissa ja niillä on perheet. Kukaan ei soita ja muutenkin on aina ihan yksin. Keskustelu on välillä hankalaa, kun itsellä ei ole lapsia ja on sinkku ja muut puhuvat lapsistaan ja arjestaan. Tuntuu, että on tippunut jonnekin väliin, josta on hankala päästä ylös. Lisäksi yksinäisyys tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle on tuskallista. Se on johtanut masennukseen ja kun masennus on tullut, niin ei ole enää edes voimia tehdä asioita, joiden kautta voisi tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Sitä paitsi kaltaiseni ihmiset ovat vähemmistöä eli sellaiset, jotka eivät edes haaveile perheestä omakotitaloineen. Aika umpisolmussa elämä on tällä hetkellä ja masennus on pahentumassa. Kaikki johtuu pitkälti yksinäisyydestä ja tietynlaisesta ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa omaan ikäluokkaan. Osaan kuitenkin vetää roolia ja esittää, että kaikki on hyvin...tarpeen vaatiessa. Se on myös kuluttanut voimia loppuun ja välillä tuntuu, että olisi helpompi luovuttaa kaiken suhteen. Kukaan ei tiedä, miltä todellisuudessa sisälläni tuntuu.

Paljon tuntuu olevan ihmisiä samanlaisessa tilanteessa kuin minäkin..
Kukaan ei ehdi nähdä, kun on niin paljon menoja ja kiirettä. Vain sitten, kun tarvitaan apua, niin soitto minulle ja mun pitäis rynnistää paikalle.

Kenties oon sitten niin ikävä ihminen, ettei mun kanssa kukaan halua viettää aikaa.
En tiedä jäiskö mua oikeesti kukaan ikävöimään, jos kuolisin pois.

joo mä olen yksinäinen ja näin on hyvä olla ! ei tule ainakaan pettymyksiä ! kaikessa löytyy positiivinen puoli ! tsemii kakil ja nauttikaa yksin olostanne ! se on ihanaa !

Täälläkin kohtalontoveri. Ja minäkin tein testin, enkä ottanut yhteyttä keneenkään moneen kuukauteen. Ei ne ottanut minuun mtn yhteyttä, ei kiinnostanut olenko hengissäkään. Itse lopulta tekstasin usean kk päästä.

Nöyryyttävää olla aina se joka kerjää tapaamista. Vaihtioehto on olla todellakin totaalisen yksin.

Joku mainitsi sukulaiset , kaikilla ei ole niitäkään käytännössä. Sisaret ei halua tavata. Muutaman kerran vuodessa näen heitä, vaikka kaksi asuuu samalla paikkakunnalla. Viikoittain soitan/ txtaan ja usein pyydän käymään tai että mentäsi yhdessä jonnekin kirpparille tmv. Ei kelpaa seurani.

Minulla oli samantyyppisiä ongelmia pari vuotta sitten, kun olin masentunut.
Tein samanlaisia testejä että en pitänyt yhteyttä pariin kuukauteen ja odotin yhteydenottoja kavereilta.

Lopulta kun pääsin eroon masennuksesta niin kaverit alkoi taas pitämään yhteyttä oma-aloitteisesti.

Tosin paras ystäväni on alkanut pitämään yhteyttä koko ajan harvemmin, kun hän on nyt parisuhteessa ja hengailee vain tyttöystävänsä kavereiden kanssa.
Tuosta naisesta olen saanut sellaisen käsityksen, että hän ei tykkää siitä, jos kaverini pyörii omien kavereidensa seurassa.
On kuulemma jopa saanut väkivaltaisia mustasukkaisuus kohtauksia turhasta.

Samaa täälläkin. Yhteyden ottoja ei tule muuten kuin apua tarvittaessa. Aiemmin minulla oli kavereita reilusti ,ymmärrän kyllä että perheellisillä on omat menonsa.
Itse olen perheellinen ja talous kunnossa ,en tarvi enkä pyydä ilmaista apua missään muodossa.

Jostain syystä seurani ei kelpaa enää muille kuin omalle vaimolle ja tyttärelle ,minua ei pyydetä kylään tai yhtään mihinkään.
Olen kyllästynyt tyrkyttämäään itseäni muille koska vastaukset on aina saman kaltaisia.
just oltiin iltaa istumassa sen ja sen kans nyt ei vähään aikaan viitti lähtee ,kuitenkin jo samana iltana ollaan menossa
minua ei tosin muistettu kysyä,,
Joo soittelen kun tullaan sinne teille päin ja koko kesä menee eikä mitään kontaktia. kiirettä kuulemma ei ehdi soittaa vaikka on työtön.
sitte kun mulle soitetaan niin mul on autossa akku loppu onko kaapelia,tuu antaan virtaa, lainaa satanen tai onko mulla jonku puhelin numeroa.
Ei auta mitään vaikka en soittaisi kenellekkään ,ketään ei tunnu kiinnostavan minun elämä.
Ennen kun olin poikamies kävin perheellisillä tutuillani kylässä koska ajattelin että minun helpompi käydä heillä kuin heidän pakata koko orkesteri ja tulla minun luokseni. eipä tunnu toimivan enää perheellistymisen myötä olen menettänyt kaikki kontaktini ystäviini.

En tiedä miksi vaivaantua soittamaan kaverille, kun jonkun aikaa ollut sellasta ettei vastata puhelimeen. Viesteihin vastaa jotai epämääräistä, ikinä ei kerkee tekemään sitä ja tätä, ei näkemään ym.