Miten Jumala antoi tai lähetti oman Poikansa..

Koska Jumala uhrasi itsensä !

Se on koko kristinuskon perusidea.

Ja miksi ei vaan antanut ihmisten syntejä anteeksi vaan piti tapattaa oma poikansa...?

No jaa, toisaalta eihän näitä satuja kukaan järkevä liian tosissaan otakaan....eihän niissä ole järjen hiventäkään.

ootkos kuullu kirjoitti:

Koska Jumala uhrasi itsensä !

Se on koko kristinuskon perusidea.

Mikä uhraus se oli?
Sattuiko jumalaan? Ei.
Kuoliko jumala? Ei.

Uhraus oli samaa luokkaa kuin jos minä leivon sämpylän ja sitten heitänkin sen roskiin syömättä. Jumala "teki" itsellensä sijaiskärsijän, sämpylän.

uhraus? kirjoitti:

Mikä uhraus se oli?
Sattuiko jumalaan? Ei.
Kuoliko jumala? Ei.

Uhraus oli samaa luokkaa kuin jos minä leivon sämpylän ja sitten heitänkin sen roskiin syömättä. Jumala "teki" itsellensä sijaiskärsijän, sämpylän.

Lue lisää

No noinhan Lehdeskoskikin uskonee.

uhraus? kirjoitti:

Mikä uhraus se oli?
Sattuiko jumalaan? Ei.
Kuoliko jumala? Ei.

Uhraus oli samaa luokkaa kuin jos minä leivon sämpylän ja sitten heitänkin sen roskiin syömättä. Jumala "teki" itsellensä sijaiskärsijän, sämpylän.

Lue lisää

Jumalaan sattui, koska hän oli tullut ihmiseksi ja kärsi ihmisen tuskat.

Näin on.

Siinä tuli selvää tekstiä.

Yksi asia painaa mieltä. Jos Jeesus ja Jumala ovat yhtä ja samaa Jumalaa, miten Jumala voi hylätä Jeesuksen?

Mutta sitten se noin vain kepeästi nousi ylös! Ei se mikään kunnon kärsimys ollut. Ihan käsittämätön koko tuo sovitusoppi. Kovin vähäpätöisen tuntuisella uhrilla homma hoitui, kidutetaanhan maailmassa päivittäin hengiltä monta ihmistä vähintään yhtä julmasti.

Ja älä vain väitä, että minulla on vapaus uskoa, jos vain haluan. En minä voi uskotella itselleni asioita, joihin en usko, vaikka sinä ehkä sellaiseen kykenisitkin. Minun on pakko uskoa tasan ne asiat, jotka uskon, vaikka se että nyt juuri istun sohvalla kotonani läppäri sylissä. Mutta tuota sinun tarinaasi en pysty uskomaan, vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Se tuli aikoinaan helluntailaisporukoissa huomattua, että ei sitä uskoa minulle vain tipu, vaikka kuinka ns. annoin elämäni Jeesukselle - en siis torjunut.

Mieluummin olenkin luterilainen ja uskon, että usko, jos sitä on, on ihan kokonaan peräisin Jumalalta, ei siinä mitään ihmisen omia vastaanottamisia ole mukana.

Jos kristinusko on monoteistinen miten sen Jumalalla voi olla poika, ei sitä selitä kolminaisuusoppikaan vaikka oppi juuri siksi on luotu että kristinusko näennäisesti olisi monoteistinen .

Kukaan ei voi olla yhtä aikaa sekä jotain että sen negaatio, vain jos ajatellaan ettei määritelmillä ole mitään merkitystä näin voi olla.Ei ole kyse siitä pystymmeko käsittämään ristiriidan, vaan että se yritetään selittää pois verbaaliakrobatialla ja vetoamalla vajavaiseen ymmärryskykyyn, vaikka kolminaisuusoppi nimenomaan on teologien kehittämä .
"...Jumalan oli tultava ihmiseksi ja kuoltava ihmiskunnan puolesta" Jumala ei siis ole kaikkivaltias.

"Jos ihminen joutuisi itse kärsimään rangaistuksensa, se olisi meille vain oikein" mikä vika tuossa on, joka tekee, saa rangaistuksen ei kukaan muu .Rangaistus tietenkin tekojen mukaan , kuka on keksinyt ajatuksen rangaistuksesta joka ei lopu koskaan?

"Jumala ei kuitenkaan halunnut käyvän näin. Hän ei halunnut menettää luomaansa ihmistä kadotukseen" kuka pakotti Jumalan luomaan "kadotuksen"?

"Tässä Jeesus kärsi kaikkein hirvittävimmät tuskat, mitä yksikään ihminen on KOSKAAN joutunut kärsimään. Kyse ei ollut pelkästään fyysisestä pahoinpitelystä ja ruumiin kärsimyksestä, vaan Hän joutui lopulta jopa Jumalan *hylkäämäksi*. " miljoonat ihmiset ovat kuolleet, oikeasti kuolleet, kärsien -ristillä kuoleminen ei ole pahin mahdollinen tapa kuolla, ei läheskään, miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat kärsineet elämässään ilman toivoa paremmasta tai minkään jumalan avusta, miten jumalinkarnaation voi ajatella kärsivän hylkäämisestä, kohtahan hän olisi jumalana taivaassa takaisin?.

Jos kaikki on jumalan luomaa on myös kuolema sitä ,miten se voisi olla luojansa vastustaja joka luojan pitää voittaa?

" Yhtälailla uskonsa nojalla ihminen myös tuomitsee itsensä kadotukseen: jos me emme uskossa ota vastaan tuota kaikkein suurinta lahjaa, mitä kuvitella saattaa" eli lopulta ollaan lähtöpistettä pahemmassa tilanteessa .joko uskoo että Jumala rakastaa ihmisiä niin että tapatti poikansa, ellei , Jumala rankaisee ikuisesti kestävällä kidutuksella epäuskoista ,tämä koska:"täydelliseen rakkauteen ei kuulu pakkoa mihinkään, myöskään ihmisen ei ole pakko uskoa sitä, mitä Jumala on meille kertonut ja meidän puolestamme tehnyt."

uskonnon alokas kirjoitti:

Yksi asia painaa mieltä. Jos Jeesus ja Jumala ovat yhtä ja samaa Jumalaa, miten Jumala voi hylätä Jeesuksen?

uskonnon alokas,

valitettavasti en tuota osaa sen hienommin selittää, kuin että hylätessään Jeesuksen ristille ja kuolemaan Jumala hylkäsi *itsensä*. Hän hylkäsi Pojan, joka oli täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen. Ihmisen Poika tuli tässä ihmisenä hylätyksi, niinkuin jokainen synneissään kuoleva Jumalan luoma ihminenkin valitsee tulla Jumalan hylkäämäksi, mikäli erkanee tästä ajasta ilman uskoa Jeesukseen.

Pojassaan Jumala hylkäsi myös asemansa ja voimansa, eli nöyrtyi olemaan käyttämättä valtaansa, vaikka se olisi Hänellä ollut koko ajan. Tästähän Häntä ristillä pilkattiinkin: (Luuk. 23:35-37)

"35 Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut -- auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." [Ps. 22:8]
36 Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä [Ps. 69:22]
37 ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi." "

Lyhyesti sanottuna, tässä tapahtui IHME. Jumala otti ihmisenä vastaan ihmiselle kuuluvan rangaistuksen, että Hänen luomansa ihmiset voisivat pelastua iankaikkiseen elämään syyllisyydestään huolimatta.

TMIV

retroluterilainen kirjoitti:

Mutta sitten se noin vain kepeästi nousi ylös! Ei se mikään kunnon kärsimys ollut. Ihan käsittämätön koko tuo sovitusoppi. Kovin vähäpätöisen tuntuisella uhrilla homma hoitui, kidutetaanhan maailmassa päivittäin hengiltä monta ihmistä vähintään yhtä julmasti.

Ja älä vain väitä, että minulla on vapaus uskoa, jos vain haluan. En minä voi uskotella itselleni asioita, joihin en usko, vaikka sinä ehkä sellaiseen kykenisitkin. Minun on pakko uskoa tasan ne asiat, jotka uskon, vaikka se että nyt juuri istun sohvalla kotonani läppäri sylissä. Mutta tuota sinun tarinaasi en pysty uskomaan, vaikka kuinka haluaisin ja yrittäisin. Se tuli aikoinaan helluntailaisporukoissa huomattua, että ei sitä uskoa minulle vain tipu, vaikka kuinka ns. annoin elämäni Jeesukselle - en siis torjunut.

Mieluummin olenkin luterilainen ja uskon, että usko, jos sitä on, on ihan kokonaan peräisin Jumalalta, ei siinä mitään ihmisen omia vastaanottamisia ole mukana.

Lue lisää

retroluterilainen,

>Mutta sitten se noin vain kepeästi nousi ylös! Ei se mikään kunnon kärsimys ollut.

Niin... tältä meistä voi tosiaan tuntua, kun meillä on tässä ajassa koko ajan *toivo* olemassa. Jumala on nimittäin täällä kaiken aikaa kanssamme. SIlloinkin, kun me fyysisesti kuolemme - olipa se kuolema miten hirveä ja julma tahansa - meillä on edelleen TOIVO. Mutta Jeesus ihmisenä, siis voimastaan luopuneena Jumalana oli siinä tilanteessa täydellisen toivottomassa asemassa. Hänen vastuulleen oli siirretty koko ihmiskunnan pahuus ja pahat teot, ja Hän oli sen vuoksi täydellisesti Jumalan hylkäämänä.

Miten me voisimmekaan ymmärtää, miten hirvittävä ja tuskallinen tila se on, kun meillä ei ole siitä kokemusta. Voimme vain yrittää ymmärtää ja ajatella asiaa sen kautta, että kaikissa mahdollisissa kärsimyksissämme tässä maailmassa meillä on sittenkin aina toivo - mutta Jeesuksella ei siinä tilanteessa ollut. Hän oli enemmän yksin kuin kukaan tai mikään voi olla yksin, ilman minkäänlaista toivoa.

Meille saattaa olla hyödyllistä lukea myös siitä, millä tavalla Häntä satutettiin ja kidutettiin ennen ristiin naulaamista. En sitä erityisen "kepeäksi" kokemukseksi nimittäisi, jos minut esim. hakattaisiin henkihieveriin terävillä metallinkappaleilla varustetulla raipalla 40 kertaa lyömällä niin, että silmänikin puhkeaa ja ihoni muuttuu veriseksi mössöksi. Ristille naulitun Jeesuksen kuva tai veistokset aiheesta ovat pääasiassa aivan liian kesyjä. Oikeasti Hänen on täytynyt näyttää aivan hirvittävältä. Katsopa vaikkapa Mel Gibsonin ohjaama "The Passion of the Christ" -elokuva; se antaa jo tarkempaa mielikuvaa siitä, miten asiat oikeasti olivat.

>Mieluummin olenkin luterilainen ja uskon, että usko, jos sitä on, on ihan kokonaan peräisin Jumalalta, ei siinä mitään ihmisen omia vastaanottamisia ole mukana.

Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä periaatteelta. Ehkä voitaisiin sanoa niin, että ihmisellä on vain mahdollisuus *torjua* Jumala ja Hänen armonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki muu todella onkin Jumalan tekoa, myös usko meissä silloin, kun emme päätä torjua sitä.

Kuitenkin... miten surullisen helppoa, jopa "kepeää" se torjuminen meille onkaan. Monet yrittävät vaihtaa iankaikkisen elämänsä "tieteellisiin todisteisiin". Mahtavatko ne todella olla arvokkaammat siinä vaiheessa, kun he erkanevat tästä ajasta.

TMIV

dikduk kirjoitti:

Jos kristinusko on monoteistinen miten sen Jumalalla voi olla poika, ei sitä selitä kolminaisuusoppikaan vaikka oppi juuri siksi on luotu että kristinusko näennäisesti olisi monoteistinen .

Kukaan ei voi olla yhtä aikaa sekä jotain että sen negaatio, vain jos ajatellaan ettei määritelmillä ole mitään merkitystä näin voi olla.Ei ole kyse siitä pystymmeko käsittämään ristiriidan, vaan että se yritetään selittää pois verbaaliakrobatialla ja vetoamalla vajavaiseen ymmärryskykyyn, vaikka kolminaisuusoppi nimenomaan on teologien kehittämä .
"...Jumalan oli tultava ihmiseksi ja kuoltava ihmiskunnan puolesta" Jumala ei siis ole kaikkivaltias.

"Jos ihminen joutuisi itse kärsimään rangaistuksensa, se olisi meille vain oikein" mikä vika tuossa on, joka tekee, saa rangaistuksen ei kukaan muu .Rangaistus tietenkin tekojen mukaan , kuka on keksinyt ajatuksen rangaistuksesta joka ei lopu koskaan?

"Jumala ei kuitenkaan halunnut käyvän näin. Hän ei halunnut menettää luomaansa ihmistä kadotukseen" kuka pakotti Jumalan luomaan "kadotuksen"?

"Tässä Jeesus kärsi kaikkein hirvittävimmät tuskat, mitä yksikään ihminen on KOSKAAN joutunut kärsimään. Kyse ei ollut pelkästään fyysisestä pahoinpitelystä ja ruumiin kärsimyksestä, vaan Hän joutui lopulta jopa Jumalan *hylkäämäksi*. " miljoonat ihmiset ovat kuolleet, oikeasti kuolleet, kärsien -ristillä kuoleminen ei ole pahin mahdollinen tapa kuolla, ei läheskään, miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat kärsineet elämässään ilman toivoa paremmasta tai minkään jumalan avusta, miten jumalinkarnaation voi ajatella kärsivän hylkäämisestä, kohtahan hän olisi jumalana taivaassa takaisin?.

Jos kaikki on jumalan luomaa on myös kuolema sitä ,miten se voisi olla luojansa vastustaja joka luojan pitää voittaa?

" Yhtälailla uskonsa nojalla ihminen myös tuomitsee itsensä kadotukseen: jos me emme uskossa ota vastaan tuota kaikkein suurinta lahjaa, mitä kuvitella saattaa" eli lopulta ollaan lähtöpistettä pahemmassa tilanteessa .joko uskoo että Jumala rakastaa ihmisiä niin että tapatti poikansa, ellei , Jumala rankaisee ikuisesti kestävällä kidutuksella epäuskoista ,tämä koska:"täydelliseen rakkauteen ei kuulu pakkoa mihinkään, myöskään ihmisen ei ole pakko uskoa sitä, mitä Jumala on meille kertonut ja meidän puolestamme tehnyt."

Lue lisää

dikduk,

olen pahoillani, en osaa antaa sinulle kaipaamiasi todisteita tai selityksiä. Sinun täytyy vain ratkaista oma suhtautumisesi asiaan, ja elää (ja kuolla) sitten sen kanssa.

Onneksi sinullakin on toivo niin kauan, kuin elät. Saatat vielä päätyä haluamaan toisenlaista ratkaisua.

Minulle syntyy mielikuva, että tahdot, että sinulle todistetaan KAIKKI Raamatussa kuvatut tapahtumat ja niistä tehdyt johtopäätökset oikeiksi, ennenkuin sinä suostut uskomaan. Oletko tullut ajatelleeksi, että tällainen vaatimus saattaa olla looginen mahdottomuus?

Sinut on luotu, sinä et ole luoja. Miten sinä koskaan voisit ymmärtää kaiken paremmin - tai edes yhtä hyvin - kuin sinun Luojasi? Sellainen ei ole mahdollista.

Monilla ihmisillä on tuo sama ongelma, ja minullakin oli se aikoinaan. Kaipasin todisteita, vaadin KAIKEN ymmärtämistä ennenkuin suostuin uskomaan. Tällä vaatimuksellani asetin itseni Jumalan yläpuolelle. Minun olisi täytynyt ikäänkuin saada Jumala mikroskoopin alle, että voisin tutkia Hänet ja sitten päättää uskoa. Eihän se niin mene - me olemme ikuisesti Jumalan luomia, emme voi koskaan tulla Häntä suuremmiksi niin, että kokonaan ymmärtäisimme Hänet.

Toivon sinulle suotuisaa etsintää.

TMIV

TMIV kirjoitti:

retroluterilainen,

>Mutta sitten se noin vain kepeästi nousi ylös! Ei se mikään kunnon kärsimys ollut.

Niin... tältä meistä voi tosiaan tuntua, kun meillä on tässä ajassa koko ajan *toivo* olemassa. Jumala on nimittäin täällä kaiken aikaa kanssamme. SIlloinkin, kun me fyysisesti kuolemme - olipa se kuolema miten hirveä ja julma tahansa - meillä on edelleen TOIVO. Mutta Jeesus ihmisenä, siis voimastaan luopuneena Jumalana oli siinä tilanteessa täydellisen toivottomassa asemassa. Hänen vastuulleen oli siirretty koko ihmiskunnan pahuus ja pahat teot, ja Hän oli sen vuoksi täydellisesti Jumalan hylkäämänä.

Miten me voisimmekaan ymmärtää, miten hirvittävä ja tuskallinen tila se on, kun meillä ei ole siitä kokemusta. Voimme vain yrittää ymmärtää ja ajatella asiaa sen kautta, että kaikissa mahdollisissa kärsimyksissämme tässä maailmassa meillä on sittenkin aina toivo - mutta Jeesuksella ei siinä tilanteessa ollut. Hän oli enemmän yksin kuin kukaan tai mikään voi olla yksin, ilman minkäänlaista toivoa.

Meille saattaa olla hyödyllistä lukea myös siitä, millä tavalla Häntä satutettiin ja kidutettiin ennen ristiin naulaamista. En sitä erityisen "kepeäksi" kokemukseksi nimittäisi, jos minut esim. hakattaisiin henkihieveriin terävillä metallinkappaleilla varustetulla raipalla 40 kertaa lyömällä niin, että silmänikin puhkeaa ja ihoni muuttuu veriseksi mössöksi. Ristille naulitun Jeesuksen kuva tai veistokset aiheesta ovat pääasiassa aivan liian kesyjä. Oikeasti Hänen on täytynyt näyttää aivan hirvittävältä. Katsopa vaikkapa Mel Gibsonin ohjaama "The Passion of the Christ" -elokuva; se antaa jo tarkempaa mielikuvaa siitä, miten asiat oikeasti olivat.

>Mieluummin olenkin luterilainen ja uskon, että usko, jos sitä on, on ihan kokonaan peräisin Jumalalta, ei siinä mitään ihmisen omia vastaanottamisia ole mukana.

Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä periaatteelta. Ehkä voitaisiin sanoa niin, että ihmisellä on vain mahdollisuus *torjua* Jumala ja Hänen armonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki muu todella onkin Jumalan tekoa, myös usko meissä silloin, kun emme päätä torjua sitä.

Kuitenkin... miten surullisen helppoa, jopa "kepeää" se torjuminen meille onkaan. Monet yrittävät vaihtaa iankaikkisen elämänsä "tieteellisiin todisteisiin". Mahtavatko ne todella olla arvokkaammat siinä vaiheessa, kun he erkanevat tästä ajasta.

TMIV

Lue lisää

Kiitos TMIV kirjoituksistasi.
Kaikista kipeimmältä tuntuukin lukea näitä teologien tyhjäksi tekeviä selityksiä juuri siitä syystä, koska oma usko perustuu siihen rakkauteen, jonka on synnyttänyt Jumalan itsenä uhraava rakkaus.
Nyt kosketaan ikäänkuin tähän kaikkein pyhimpään osaan. Aivan kuin sinulle sanottaisiin, ettei se jota rakastat, sinua koskaan rakastanutkaan.
Mutta ei se silti uskoa tyhjäksi tee, kun usko on syntynyt. Se vain koettelee.
Kiitos että olet jaksanut asiallisesti kirjoitella täällä.
Minäkin jossakin vaiheessa jaksoin, mutten oikein enää.

koita jaksaa :) kirjoitti:

Kiitos TMIV kirjoituksistasi.
Kaikista kipeimmältä tuntuukin lukea näitä teologien tyhjäksi tekeviä selityksiä juuri siitä syystä, koska oma usko perustuu siihen rakkauteen, jonka on synnyttänyt Jumalan itsenä uhraava rakkaus.
Nyt kosketaan ikäänkuin tähän kaikkein pyhimpään osaan. Aivan kuin sinulle sanottaisiin, ettei se jota rakastat, sinua koskaan rakastanutkaan.
Mutta ei se silti uskoa tyhjäksi tee, kun usko on syntynyt. Se vain koettelee.
Kiitos että olet jaksanut asiallisesti kirjoitella täällä.
Minäkin jossakin vaiheessa jaksoin, mutten oikein enää.

Lue lisää

nimim. "koita jaksaa :)",

Joo, tunnistan minäkin usein tuota "taisteluväsymystä" itsessäni. Eipä nuo ivalliset pilkat ja tökeröt välihuudot tunnu läheskään niin kurjalta, kuin se, että on ihmisiä, jotka ovat valalla vannoneet pysyvänsä Raamatun totuudessa ja opettavansa vain sitä, mutta jotka silti ilmeenkään värähtämättä valehtelevat lähimmäistensä silmät ja korvat täyteen. Sen vihollisemme saa aikaan, kyllähän me tämän tiedämmekin. Täytyy vain koettaa parhaansa, että ei alkaisi vihaamaan noita ihmisiä, vaan keskittäisi vihaansa tarvittavan energian totuuden esillä pitämiseen.

Eikö kuitenkin ole niin, että kun väsyttää, niin silloin levätään. Näin Jeesuskin teki ja vetäytyi yksin hiljaisuuteen :). Älä sinäkään taistele yli voimiesi, ei sellaiseen ole mitään pakkoa.

Paavali kirjoitti (Ef. 6:12-18):

"12 Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
13 Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.
14 Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan
15 ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
16 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
17 Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
18 Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. "

Huomaa erityisesti nuo 18. jakeen sanat. Minulle nuo puhuvat siitä, että voima ei tule eikä sen tarvitsekaan (eikä se voikaan) tulla meistä. Jeesus on se, joka taistelee, ja Hän voi käyttää siinä meitä - mutta ei Hänellä ole aikomustakaan kuluttaa meitä loppuun.

Kiitos sinulle rakas veli tai sisko Jeesuksessa, että olet! :)

TMIV

TMIV kirjoitti:

uskonnon alokas,

valitettavasti en tuota osaa sen hienommin selittää, kuin että hylätessään Jeesuksen ristille ja kuolemaan Jumala hylkäsi *itsensä*. Hän hylkäsi Pojan, joka oli täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen. Ihmisen Poika tuli tässä ihmisenä hylätyksi, niinkuin jokainen synneissään kuoleva Jumalan luoma ihminenkin valitsee tulla Jumalan hylkäämäksi, mikäli erkanee tästä ajasta ilman uskoa Jeesukseen.

Pojassaan Jumala hylkäsi myös asemansa ja voimansa, eli nöyrtyi olemaan käyttämättä valtaansa, vaikka se olisi Hänellä ollut koko ajan. Tästähän Häntä ristillä pilkattiinkin: (Luuk. 23:35-37)

"35 Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut -- auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." [Ps. 22:8]
36 Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä [Ps. 69:22]
37 ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi." "

Lyhyesti sanottuna, tässä tapahtui IHME. Jumala otti ihmisenä vastaan ihmiselle kuuluvan rangaistuksen, että Hänen luomansa ihmiset voisivat pelastua iankaikkiseen elämään syyllisyydestään huolimatta.

TMIV

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi. Mistä olet nämä asiat oppinut? Oletko lukenut jotain tietynlaista kirjallisuutta tms.?

uskonnon alokas kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi. Mistä olet nämä asiat oppinut? Oletko lukenut jotain tietynlaista kirjallisuutta tms.?

En tiedä, olenko minä erityisemmin mitään oppinut. Varsinkaan mitään muodollista koulutusta teologian alalla en ole saanut. Pohtinut, ihmetellyt ja kysellyt olen paljon (n. 8 vuotta), ja jos jokin asia on sitä rukoiltuani esim. useammasta paikasta avautunut minulle samalla tavalla, olen sen sitten ottanut totuutena vastaan.

Monesta asiasta olen myöskin kipeästi kamppailut ihan oman pääni sisällä. Olen saattanut ensin itse ajatella yhdellä tavalla, mutta kun olen huomannut Raamatun opettavan toisella tavalla, olenkin joutunut vaikeiden kysymysten ääreen. Tällöin olen yrittänyt pitää periaatteena, että se, mitä Raamattu sanoo, on totta, eikä se, mikä minusta tuntuu oikealta. Arvaa vaan, onko ollut helppoa ... :)

Sanottakoon sekin, että Raamatusta löytyy takuulla yhä vaikka miten paljon asioita ja niiden yksityiskohtia, joita en vain käsitä. Onneksi niitä ei kaikkia tarvitsekaan käsittää. Jumala itse osoittaa, mikä uskossa Häneen on ydintä ja mitkä asiat ovat kehällisiä. Kehällisiä asioita saattaa olla mielenkiintoista tutkia, mutta liikaa niihin keskittymällä saattaa helposti eksyä pois ytimestä.

Olen siis lukenut Raamattua ja sen lisäksi aikalailla satunnaisesti erilaista kristillistä kirjallisuutta. Aika pitkälti ihan sitä, mikä milloinkin on osunut tuntumaan kiinnostavalta. Ehkä voisi sanoa, että Jumala on johdattanut minua siinäkin enemmän, kuin mitä itse olisin osannut valita "oikeita" kirjoja.

Tärkeintä ja varmasti antoisinta minulle on ollut se, että olen rukoillut paljon, että Jumala *itse* pitäisi minua totuudessaan ja lähellään. Tiedän kokemuksesta, että omassa voimassani ja "viisaudessani" en kykene muuhun, kuin eksymään pois oikealta tieltä. Kun myönnän tämän, olen saanut kokea, että Hän on johdattanut minulle lisää ymmärrystä, milloin milläkin tavalla: ihmisten kanssa keskusteluista, lehdistä tai kirjoista luettuna, tv:tä tai elokuvia katsomalla - ja monesti ihan vain ympäröivää maailmaa, sen ilmiöitä ja ihmisiä katsomalla :).

TMIV

TMVI

En jaksa Raamattua ymmärtää kovinkaan paljon, mutta tuon minkä sovitus-"opista" kirjoitit, olen käsittänyt suurinpiirtein samoin, että tuota kirjoittamaasi siinä ajetaan takaa... ..

Tosin en jaksa käsittää sitten sitä jatkoa eli helvettiä yms. iankaikkista kiduttamista sen takia ettei usko, uskoo väärin, ei usko kaikkea tms.

Helvetti vain ei ole todellinen "vaihtoehto", siis kun sanotaan että sinä saat nyt "valita" kahdesta äärimmäisyydestä kumman vain, koska ketään ei ns. "pakoteta" mihinkään. -Mutta todellisuudessahan tuossa EI VOI mitään VALINTAA tehdä jos todella uskoo, että noin huonosti käy, mikäli valikoi väärin... tai jos pelkää noin käyvän niin silloinkin on "pakko uskoa"

Eli ei siinä mitään VALITA voi..Siinähän laitetaan "selkä seinää" vasten vain..

Kui kirjoitti:

TMVI

En jaksa Raamattua ymmärtää kovinkaan paljon, mutta tuon minkä sovitus-"opista" kirjoitit, olen käsittänyt suurinpiirtein samoin, että tuota kirjoittamaasi siinä ajetaan takaa... ..

Tosin en jaksa käsittää sitten sitä jatkoa eli helvettiä yms. iankaikkista kiduttamista sen takia ettei usko, uskoo väärin, ei usko kaikkea tms.

Helvetti vain ei ole todellinen "vaihtoehto", siis kun sanotaan että sinä saat nyt "valita" kahdesta äärimmäisyydestä kumman vain, koska ketään ei ns. "pakoteta" mihinkään. -Mutta todellisuudessahan tuossa EI VOI mitään VALINTAA tehdä jos todella uskoo, että noin huonosti käy, mikäli valikoi väärin... tai jos pelkää noin käyvän niin silloinkin on "pakko uskoa"

Eli ei siinä mitään VALITA voi..Siinähän laitetaan "selkä seinää" vasten vain..

Lue lisää

Kui, vastasin jotenkin väärään paikkaan - lue vaestaukseni sinulle tuosta 17.2. klo 17:03 kirjoittamastani viestistä :D

TMIV

Kui kirjoitti:

TMVI

En jaksa Raamattua ymmärtää kovinkaan paljon, mutta tuon minkä sovitus-"opista" kirjoitit, olen käsittänyt suurinpiirtein samoin, että tuota kirjoittamaasi siinä ajetaan takaa... ..

Tosin en jaksa käsittää sitten sitä jatkoa eli helvettiä yms. iankaikkista kiduttamista sen takia ettei usko, uskoo väärin, ei usko kaikkea tms.

Helvetti vain ei ole todellinen "vaihtoehto", siis kun sanotaan että sinä saat nyt "valita" kahdesta äärimmäisyydestä kumman vain, koska ketään ei ns. "pakoteta" mihinkään. -Mutta todellisuudessahan tuossa EI VOI mitään VALINTAA tehdä jos todella uskoo, että noin huonosti käy, mikäli valikoi väärin... tai jos pelkää noin käyvän niin silloinkin on "pakko uskoa"

Eli ei siinä mitään VALITA voi..Siinähän laitetaan "selkä seinää" vasten vain..

Lue lisää

Kui, tässä nyt tulee toisenlaista kristinuskon tulkintaa kuin TMVI:llä. Nimittäin, ei tarvitse uskoa helvettiin ollakseen kristitty. Itse en ole koskaan uskonut, enkä pystyisi uskomaan. Voi uskoa kadotukseen, siihen, että kuollessaan vain lakkaa olemasta.
Taneli-pappi perusteli joskus Raamatulla kadotus-uskon. Jos kiinnostaa, häneltä voi kai kysyä siitä.

TMIV
" Sinulle kerrotaan, miten asiat ovat ja sitten sinä teet valintasi. Ajattele - eikö ole käsittämätöntä, miten monet vielä silloinkin valitsevat torjua Jumalan"

On mahdotonta tehdä tuollaista "valintaa" jos ei ole tuota uskoa, ymmärrätkö? tuon valinnan voivat tehdä ainostaan ne jotka jo uskovat että on tehdä paras tuo "oikea" ratkaisu tai muuten....

Uhkailu on yhtä tyhjän kanssa jos siihen "uhkaan" ei usko.

Et vain usko että Allahin taivas/helvetti on olemassa, et siis tunne tarvetta kääntyä muslimiksi. Vaikka muslimi kuinka "kertoo sinulle miten asiat ovat" -eihän tuossa ole mitään käsittämätöntä.

Ei siis kukaan "valikoi" he..l..vettiä, sen verran mukavuutta rakastavia olemme jokainen.

tuosta muusta vähän

Kritinuskosta kerrotaan tuhansin eri versioin että miten siihen olis uskottava "oikein" että välttää tuon helve..tin eikä se riitä useinkaan ihmisille että "vain" uskoo, vaan sen pitää olla sitä ja tätä, ja siitä pitää seurata tuota ja kolmatta, muuten se ei ole uskoa olenkaan tai elävää tai, tai, tai.. loputtomiin.. kaikennäköistä..

Ja ei edes se että rukoilee Jumalaa, avaa uskoa ja Raamattua kaikille samalla tavalla. Eikä jokaiselle lainkaan vaikka miten lukisivat sitä kirjaa, se on selvinnyt tälläkin palstalla.

Mutta onnexi ei ole ainakaan minun asiani alata arvioimaan kenenkää uskoa/ja tai uskomattomuutta tai, tai, tai....

Jumalahan sen uskon ja ymmärryksen antaa, minkä antaa? -Siihen on tyytyminen.

Kui kirjoitti:

TMIV
" Sinulle kerrotaan, miten asiat ovat ja sitten sinä teet valintasi. Ajattele - eikö ole käsittämätöntä, miten monet vielä silloinkin valitsevat torjua Jumalan"

On mahdotonta tehdä tuollaista "valintaa" jos ei ole tuota uskoa, ymmärrätkö? tuon valinnan voivat tehdä ainostaan ne jotka jo uskovat että on tehdä paras tuo "oikea" ratkaisu tai muuten....

Uhkailu on yhtä tyhjän kanssa jos siihen "uhkaan" ei usko.

Et vain usko että Allahin taivas/helvetti on olemassa, et siis tunne tarvetta kääntyä muslimiksi. Vaikka muslimi kuinka "kertoo sinulle miten asiat ovat" -eihän tuossa ole mitään käsittämätöntä.

Ei siis kukaan "valikoi" he..l..vettiä, sen verran mukavuutta rakastavia olemme jokainen.

tuosta muusta vähän

Kritinuskosta kerrotaan tuhansin eri versioin että miten siihen olis uskottava "oikein" että välttää tuon helve..tin eikä se riitä useinkaan ihmisille että "vain" uskoo, vaan sen pitää olla sitä ja tätä, ja siitä pitää seurata tuota ja kolmatta, muuten se ei ole uskoa olenkaan tai elävää tai, tai, tai.. loputtomiin.. kaikennäköistä..

Ja ei edes se että rukoilee Jumalaa, avaa uskoa ja Raamattua kaikille samalla tavalla. Eikä jokaiselle lainkaan vaikka miten lukisivat sitä kirjaa, se on selvinnyt tälläkin palstalla.

Mutta onnexi ei ole ainakaan minun asiani alata arvioimaan kenenkää uskoa/ja tai uskomattomuutta tai, tai, tai....

Jumalahan sen uskon ja ymmärryksen antaa, minkä antaa? -Siihen on tyytyminen.

Lue lisää

toinen näkemys

totta että "lakata olemasta" on miljoonasti armollisempi "vaihtoehto" taivaalle, kuin "ikuinen piinahelvetti" :)

-Jopa ateisti "lakka olemasta" kuollessaan, näin olen ymmärtänyt.

Kui kirjoitti:

TMIV
" Sinulle kerrotaan, miten asiat ovat ja sitten sinä teet valintasi. Ajattele - eikö ole käsittämätöntä, miten monet vielä silloinkin valitsevat torjua Jumalan"

On mahdotonta tehdä tuollaista "valintaa" jos ei ole tuota uskoa, ymmärrätkö? tuon valinnan voivat tehdä ainostaan ne jotka jo uskovat että on tehdä paras tuo "oikea" ratkaisu tai muuten....

Uhkailu on yhtä tyhjän kanssa jos siihen "uhkaan" ei usko.

Et vain usko että Allahin taivas/helvetti on olemassa, et siis tunne tarvetta kääntyä muslimiksi. Vaikka muslimi kuinka "kertoo sinulle miten asiat ovat" -eihän tuossa ole mitään käsittämätöntä.

Ei siis kukaan "valikoi" he..l..vettiä, sen verran mukavuutta rakastavia olemme jokainen.

tuosta muusta vähän

Kritinuskosta kerrotaan tuhansin eri versioin että miten siihen olis uskottava "oikein" että välttää tuon helve..tin eikä se riitä useinkaan ihmisille että "vain" uskoo, vaan sen pitää olla sitä ja tätä, ja siitä pitää seurata tuota ja kolmatta, muuten se ei ole uskoa olenkaan tai elävää tai, tai, tai.. loputtomiin.. kaikennäköistä..

Ja ei edes se että rukoilee Jumalaa, avaa uskoa ja Raamattua kaikille samalla tavalla. Eikä jokaiselle lainkaan vaikka miten lukisivat sitä kirjaa, se on selvinnyt tälläkin palstalla.

Mutta onnexi ei ole ainakaan minun asiani alata arvioimaan kenenkää uskoa/ja tai uskomattomuutta tai, tai, tai....

Jumalahan sen uskon ja ymmärryksen antaa, minkä antaa? -Siihen on tyytyminen.

Lue lisää

Kui,

>" Sinulle kerrotaan, miten asiat ovat ja sitten sinä teet valintasi. Ajattele - eikö ole
> käsittämätöntä, miten monet vielä silloinkin valitsevat torjua Jumalan"
>
> On mahdotonta tehdä tuollaista "valintaa" jos ei ole tuota uskoa, ymmärrätkö?

Niin on. Ehkä sanoin aiemmin väärin. Valintahan tehdään lähinnä sen suhteen, HALUAMMEKO me uskoa. Jumala vastaa vilpittömään haluumme, ja antaa uskon.

Ehkä kyse on vähän samasta asiasta kuin avioliittoon vihkimisessäkin; siinä luvataan TAHTOA rakastaa.

TMIV

Voitaneen kai noinkin sanoa.
Jumalan luona kaikilla tulee olemaan ihan luxusta.

TMIV

Antaako Jumala mielestäsi tuon halun/ tahtomisen? - minkä antaa..

Vai pitääkö väkisin vain yrittää pusertaa tuota halua itsestään?

Entäs kuinka "iso/syvä/laaja/kattava" usko on mielestäsi riittävää eli pelastavaa uskoa?

Kui kirjoitti:

TMIV

Antaako Jumala mielestäsi tuon halun/ tahtomisen? - minkä antaa..

Vai pitääkö väkisin vain yrittää pusertaa tuota halua itsestään?

Entäs kuinka "iso/syvä/laaja/kattava" usko on mielestäsi riittävää eli pelastavaa uskoa?

Lue lisää

Kui,

arvelen, että Jumala antaa olosuhteet, joissa on mahdollista tehdä rehellinen päätös; haluaako, vai eikö halua. Haluaminen syntyy ihmisen omana reaktiona Jumalan Sanaan. Minusta haluaminen on enemmänkin on/off, kuin jotain sellaista, mitä voi "pusertaa suuremmaksi". Tunteitaan voi tietysti lietsoa vaikka minkälaisiin sfääreihin, mutta niistä ei tässä ole kyse. Uskomisessa on varmaan kyse samanlaisesta asiasta kuin rakkaudessakin; sitä joko tahtoo tai ei tahdo, ja kyse lienee hyvin pitkälle suhtautumisesta tämän uskon (rakkauden) kohteeseen. Siihen suhtautumiseen meillä on todellinen vapaus.

Ehkäpä jotenkin noin, jos oikein kovasti yritän analysoida.

Kuinka suuri usko sitten on "riittävää" - siitä en voi sanoa mitään, koska ainoastaan Jumalalla on kyky nähdä, ja valta punnita ihmisen uskon kohde, laatu ja määrä.

Tuo kohde on tuossa tärkempi kuin tulee ajatelleeksikaan, nimittäin kyllähän nekin, jotka eivät usko Jumalaan, uskovat johonkin: siihen, että Jumalaa EI ole. Se on yhtälailla uskon asia; he valitsevat uskoa niin, koska eivät mielestään saa riittäviä todisteita. Uskova taas valitsee uskoa toisin todisteiden puuttumisesta huolimatta, Jumalan Sanan nojalla. Kun ihminen EI usko Jumalaan, tilalle tulee automaattisesti usko saatanan valheisiin - mutta sitähän tällainen ihminen ei tietenkään itse näe eikä myönnä. Koska hän ei usko Jumalaan, niin ei kai hän mielestään usko saatanaankaan.

TMIV

TMIV kirjoitti:

Kui,

arvelen, että Jumala antaa olosuhteet, joissa on mahdollista tehdä rehellinen päätös; haluaako, vai eikö halua. Haluaminen syntyy ihmisen omana reaktiona Jumalan Sanaan. Minusta haluaminen on enemmänkin on/off, kuin jotain sellaista, mitä voi "pusertaa suuremmaksi". Tunteitaan voi tietysti lietsoa vaikka minkälaisiin sfääreihin, mutta niistä ei tässä ole kyse. Uskomisessa on varmaan kyse samanlaisesta asiasta kuin rakkaudessakin; sitä joko tahtoo tai ei tahdo, ja kyse lienee hyvin pitkälle suhtautumisesta tämän uskon (rakkauden) kohteeseen. Siihen suhtautumiseen meillä on todellinen vapaus.

Ehkäpä jotenkin noin, jos oikein kovasti yritän analysoida.

Kuinka suuri usko sitten on "riittävää" - siitä en voi sanoa mitään, koska ainoastaan Jumalalla on kyky nähdä, ja valta punnita ihmisen uskon kohde, laatu ja määrä.

Tuo kohde on tuossa tärkempi kuin tulee ajatelleeksikaan, nimittäin kyllähän nekin, jotka eivät usko Jumalaan, uskovat johonkin: siihen, että Jumalaa EI ole. Se on yhtälailla uskon asia; he valitsevat uskoa niin, koska eivät mielestään saa riittäviä todisteita. Uskova taas valitsee uskoa toisin todisteiden puuttumisesta huolimatta, Jumalan Sanan nojalla. Kun ihminen EI usko Jumalaan, tilalle tulee automaattisesti usko saatanan valheisiin - mutta sitähän tällainen ihminen ei tietenkään itse näe eikä myönnä. Koska hän ei usko Jumalaan, niin ei kai hän mielestään usko saatanaankaan.

TMIV

Lue lisää

TMVI
"Kuinka suuri usko sitten on "riittävää" - siitä en voi sanoa mitään"

En minäkään, mutta monet näyttävät niin useasti voivan/osaavan määritellä "ulkoapäin" toisten uskoa/ja, mitä siitä puuttuu tai onko se oikeaa - ja senkin osaavat sanoa että onko sitä tai ei, tms.

Ja tuo ei ole meidän ihmisten asia ollenkaan, minulle ei ainakaan sellainen "mittailu" kuulu.

Kui kirjoitti:

TMVI
"Kuinka suuri usko sitten on "riittävää" - siitä en voi sanoa mitään"

En minäkään, mutta monet näyttävät niin useasti voivan/osaavan määritellä "ulkoapäin" toisten uskoa/ja, mitä siitä puuttuu tai onko se oikeaa - ja senkin osaavat sanoa että onko sitä tai ei, tms.

Ja tuo ei ole meidän ihmisten asia ollenkaan, minulle ei ainakaan sellainen "mittailu" kuulu.

Lue lisää

Niin... no, ehkä jotain "valistuneita arvauksia" saattaisi voida tehdä vaikkapa toisen ihmisen käytöksen tai varsinkin Jeesuksesta puhumisen/kirjoittamisen nojalla, mutta ei varmoja lausuntoja - tuomioista puhumattakaan - sittenkään.

Jos joskus mielessäni yritänkin arvailla, olisiko joku ihminen uskossa tahi ei, niin ainakin pyrin olemaan hyvin varovainen siinä, mitä julkaisen näistä arvailuistani muiden kuullen tai nähden. Kuten Raamattu itsekin varoittaa, varsinkin näinä lopun aikoina tulee paljon ihmisiä, joilla on kyllä "jumalisuuden ulkokuori", mutta jotka sisältä ovat varsinaisia raatelevia petoja. Tuollaiset ulkokuoret voivat olla hyvinkin taidokkaasti luotuja. Saatana kykenee niin taitavaan petokseen, ettei sitä aina tajua ollenkaan ajoissa, eikä huomaa, miten ovelilla tavoilla nuo käärmeet joukossamme, jopa uskovien omissa ajatuksissakin luikertelevat.

Hyvin suosituksi näyttää nousseen mm. kokonaisten kirkkokuntien leimaaminen. Saatetaan sanoa esim. luterilaisen kirkon olevan väärässä opissa ja eksyttäjänä - kun kuitenkin on varmaa, että senkin piirissä on ihan aidosti Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan uskovia ihmisiä, jotka myös elävät tuon uskonsa todeksi jokapäiväisessä elämässään. Jumalan valtakunnan "rajat" kun eivät todellakaan piirry kirkkokuntien tai tiettyjen seurakuntien kokousten väleihin, vaan ne kulkevat kaikkialla yksittäisestä ihmisestä toiseen. Yksi otetaan, toinen jätetään, kuten Jeesuskin sanoi.

Tuollaisen leimaamisenkin tarkoituksena on tietenkin vain saatanallinen valhe ja pyrkimys murentaa aidosti uskovien - ja sitä kautta myös Jumalan Sanan - uskottavuutta, vaikkapa nyt vain sen nojalla, että heidän hengellinen kotinsa tässä maailmassa on seurakunta, jonka toiminnassa valitettavasti on mukana myös nimikristittyjä, niinkuin kaikessa hengellisessä toiminnassa tässä maailmassa.

Omakin kokemukseni jo todistaa minulle sen, että uskoontulokaan ei HETI poista minusta kaikkea syntiä ja lopeta kaikkea väärintekoani. On monia kipeitä asioita, joiden kanssa kamppailen edelleen liki päivittäin, vaikka joku voisi arvioida, että kahdeksan vuoden uskossa olon jälkeen ei enää pitäisi sellaisissa perusasioissa kipuilla :(.

Maailmassa unohtuukin aivan liian helposti se tosiasia, että uskovakin ihminen on edelleen syntinen ihminen. Vaikka hänessä on Henki, hänessä on edelleen myös liha, joka houkuttelee hänet monenlaisiin erehdyksiin ja virheisiin sekä myös tahallisiin väärintekoihin. Uskovan erottaa muusta maailmasta lopulta vain se, että häntä ei viimeisellä tuomiolla tuomita kadotukseen, koska tuo hänen ansaitsemansa rangaistus on jo sovitettu Jeesuksen ristinkuolemassa.

TMIV

TMIV kirjoitti:

Niin... no, ehkä jotain "valistuneita arvauksia" saattaisi voida tehdä vaikkapa toisen ihmisen käytöksen tai varsinkin Jeesuksesta puhumisen/kirjoittamisen nojalla, mutta ei varmoja lausuntoja - tuomioista puhumattakaan - sittenkään.

Jos joskus mielessäni yritänkin arvailla, olisiko joku ihminen uskossa tahi ei, niin ainakin pyrin olemaan hyvin varovainen siinä, mitä julkaisen näistä arvailuistani muiden kuullen tai nähden. Kuten Raamattu itsekin varoittaa, varsinkin näinä lopun aikoina tulee paljon ihmisiä, joilla on kyllä "jumalisuuden ulkokuori", mutta jotka sisältä ovat varsinaisia raatelevia petoja. Tuollaiset ulkokuoret voivat olla hyvinkin taidokkaasti luotuja. Saatana kykenee niin taitavaan petokseen, ettei sitä aina tajua ollenkaan ajoissa, eikä huomaa, miten ovelilla tavoilla nuo käärmeet joukossamme, jopa uskovien omissa ajatuksissakin luikertelevat.

Hyvin suosituksi näyttää nousseen mm. kokonaisten kirkkokuntien leimaaminen. Saatetaan sanoa esim. luterilaisen kirkon olevan väärässä opissa ja eksyttäjänä - kun kuitenkin on varmaa, että senkin piirissä on ihan aidosti Jeesukseen Herranaan ja Vapahtajanaan uskovia ihmisiä, jotka myös elävät tuon uskonsa todeksi jokapäiväisessä elämässään. Jumalan valtakunnan "rajat" kun eivät todellakaan piirry kirkkokuntien tai tiettyjen seurakuntien kokousten väleihin, vaan ne kulkevat kaikkialla yksittäisestä ihmisestä toiseen. Yksi otetaan, toinen jätetään, kuten Jeesuskin sanoi.

Tuollaisen leimaamisenkin tarkoituksena on tietenkin vain saatanallinen valhe ja pyrkimys murentaa aidosti uskovien - ja sitä kautta myös Jumalan Sanan - uskottavuutta, vaikkapa nyt vain sen nojalla, että heidän hengellinen kotinsa tässä maailmassa on seurakunta, jonka toiminnassa valitettavasti on mukana myös nimikristittyjä, niinkuin kaikessa hengellisessä toiminnassa tässä maailmassa.

Omakin kokemukseni jo todistaa minulle sen, että uskoontulokaan ei HETI poista minusta kaikkea syntiä ja lopeta kaikkea väärintekoani. On monia kipeitä asioita, joiden kanssa kamppailen edelleen liki päivittäin, vaikka joku voisi arvioida, että kahdeksan vuoden uskossa olon jälkeen ei enää pitäisi sellaisissa perusasioissa kipuilla :(.

Maailmassa unohtuukin aivan liian helposti se tosiasia, että uskovakin ihminen on edelleen syntinen ihminen. Vaikka hänessä on Henki, hänessä on edelleen myös liha, joka houkuttelee hänet monenlaisiin erehdyksiin ja virheisiin sekä myös tahallisiin väärintekoihin. Uskovan erottaa muusta maailmasta lopulta vain se, että häntä ei viimeisellä tuomiolla tuomita kadotukseen, koska tuo hänen ansaitsemansa rangaistus on jo sovitettu Jeesuksen ristinkuolemassa.

TMIV

Lue lisää

TMIV,

"Kuten Raamattu itsekin varoittaa, varsinkin näinä lopun aikoina tulee paljon ihmisiä, joilla on kyllä "jumalisuuden ulkokuori", mutta jotka sisältä ovat varsinaisia raatelevia petoja. Tuollaiset ulkokuoret voivat olla hyvinkin taidokkaasti luotuja."

Jos olet huomannut, olet valitettavasti yksi näistä "jumalaisuuden ulkokuorista", joka ajaa ihmistä ikuiseen kadotukseen. Sanot taidokkaasti sellaisia asioita, joita sinuun itseesi tulisi kohdistaa (kuten yllä oleva väite). Puhut Jumalasta kuin tietäisit, mikä se on, ja silti väität tuntevasi todellisen uskon sen kohdatessasi. Ihminen on aina tarpeeksi uskovainen löytääkseen Jumalan

"Olen saattanut ensin itse ajatella yhdellä tavalla, mutta kun olen huomannut Raamatun opettavan toisella tavalla, olenkin joutunut vaikeiden kysymysten ääreen. Tällöin olen yrittänyt pitää periaatteena, että se, mitä Raamattu sanoo, on totta, eikä se, mikä minusta tuntuu oikealta. Arvaa vaan, onko ollut helppoa ... :)"

Tämä oli ensimmäinen koetuksesi löytää Jumala. Olet mietiskellyt kahdeksan vuotta. Etkö vieläkään ole ymmärtänyt, ettei Jumalan puolesta tarvitse rukoilla? Kun jumalan löytää, tietää, että aina on aina uskonut. Jumala on hyvin piilossa meiltä, mutta näyttäytyessään, voi nähdä ihmisten piittaamattomuuden jumalaa kohtaan.

Jumala antoi oman poikansa kuolla, jotta voisimme löytää itse Jumalan, koska Jumala ei pakota ketään.

Jumalan löytänyt kykenee aina vastaamaan myös kysymykseen, miksi ateistikin uskoo?

parres kirjoitti:

TMIV,

"Kuten Raamattu itsekin varoittaa, varsinkin näinä lopun aikoina tulee paljon ihmisiä, joilla on kyllä "jumalisuuden ulkokuori", mutta jotka sisältä ovat varsinaisia raatelevia petoja. Tuollaiset ulkokuoret voivat olla hyvinkin taidokkaasti luotuja."

Jos olet huomannut, olet valitettavasti yksi näistä "jumalaisuuden ulkokuorista", joka ajaa ihmistä ikuiseen kadotukseen. Sanot taidokkaasti sellaisia asioita, joita sinuun itseesi tulisi kohdistaa (kuten yllä oleva väite). Puhut Jumalasta kuin tietäisit, mikä se on, ja silti väität tuntevasi todellisen uskon sen kohdatessasi. Ihminen on aina tarpeeksi uskovainen löytääkseen Jumalan

"Olen saattanut ensin itse ajatella yhdellä tavalla, mutta kun olen huomannut Raamatun opettavan toisella tavalla, olenkin joutunut vaikeiden kysymysten ääreen. Tällöin olen yrittänyt pitää periaatteena, että se, mitä Raamattu sanoo, on totta, eikä se, mikä minusta tuntuu oikealta. Arvaa vaan, onko ollut helppoa ... :)"

Tämä oli ensimmäinen koetuksesi löytää Jumala. Olet mietiskellyt kahdeksan vuotta. Etkö vieläkään ole ymmärtänyt, ettei Jumalan puolesta tarvitse rukoilla? Kun jumalan löytää, tietää, että aina on aina uskonut. Jumala on hyvin piilossa meiltä, mutta näyttäytyessään, voi nähdä ihmisten piittaamattomuuden jumalaa kohtaan.

Jumala antoi oman poikansa kuolla, jotta voisimme löytää itse Jumalan, koska Jumala ei pakota ketään.

Jumalan löytänyt kykenee aina vastaamaan myös kysymykseen, miksi ateistikin uskoo?

Lue lisää

> Jos olet huomannut, olet valitettavasti yksi näistä "jumalaisuuden ulkokuorista", joka ajaa ihmistä ikuiseen kadotukseen.

On totta, että olen "vain" syntinen ihminen. "Vain" siksi, että sellaisenakin Jumala rakastaa minua aivan täydellisesti. En myöskään omaa mitään sellaista ymmärrystä tai tietämystä mistään, mitä Jumala ei antaisi kenelle tahansa, joka vilpittä sitä etsii.

Selittäisitkö kuitenkin, millä tavalla "ajan ihmistä kadotukseen", jos kerron heille uskosta Jeesukseen, jonka ristinkuolema on heidän ainoa toivonsa pelastua kadotukselta?


> Puhut Jumalasta kuin tietäisit, mikä se on

Puhun asioista - myös Jumalasta - niinkuin itse olen saanut ne ymmärtää. Jos se jostakusta tuntuu siltä, että väitän sitä ainoaksi mahdolliseksi totuudeksi, niin pidän tuota vähintään yhtä paljon lukijan tulkintavirheenä, kuin omana taidottomuutenani kirjoittaa neutraalisti.


> silti väität tuntevasi todellisen uskon sen kohdatessasi.

Missä?


> Ihminen on aina tarpeeksi uskovainen löytääkseen Jumalan

Olen eri mieltä. Ihminen ei löydä ikinä Jumalaa, jollei Jumala häntä ensin etsi.


> Etkö vieläkään ole ymmärtänyt, ettei Jumalan puolesta tarvitse rukoilla?

En muista kirjoittaneeni, että Jumalan puolesta pitäisi rukoilla. Voisitko yksilöidä syytöksesi?


> Kun jumalan löytää, tietää, että aina on aina uskonut.

Olen eri mieltä. Vasta tultuani uskoon olen ymmärtänyt, miten kaukana Hänestä olinkaan ennen sitä.


> Jumalan löytänyt kykenee aina vastaamaan myös kysymykseen, miksi ateistikin uskoo?

Eikös tällä palstalla ole kymmeniä kertoja keskusteltu siitä, kuinka ateisti nimenomaan ei usko?

TMIV