Norwegian Wood

Kaunista
Murakami satuttaa
Rakkaus on ihmeellinen asia

Haruki Murakami: Norwegian Wood, suom. Aleksi Milonoff,
Tammi 2012

Jos joskus olen lukenut kirjaa löysästi, ikäänkuin virheitä tarkkaillen, se tapa on tullut vuosien kriitikon työn myötä.
Olen kirjoitellut juttuja kymmeniin lehtiin, mutta usein on ollut
mukana tunne, että nuoruuden sävyjä en enää saavuta, tunnepitoista suhtautumista lukemaani, vailla kriittisyyden häivää.
Murakami yllätti minut. Luin yli 400 – sivuisesta kirjasta jokaisen rivin, jokaisen sanan, ja nautin lukemastani. Mieleen
tulivat nuoruuden tinkimättömät tunnelataukset.
Murakami aloittaa kirjansa kertomalla japanilaisnuorten elämästä. Naoko-tyttönen elää suhteessa Midorinsa kanssa ja
kolmantena pyöränä, jota molemmat nuoret rakastavat syvästi,
on Toru Watanabe.
Tähnä Murakamin kansainväliseen läpimurtoteokseen sisältyy
tummia tuntoja, rakkautta, kiintymystä ja erotiikkaakin. Kun nuoren parin toinen osapuoli poistuu oman käden kautta, jää
jäljelle tyttö ja Toru. Suhde tuntuu sinetöidyltä, onhan Toru ollut
nuoren parin luottoystävä ja rakas henkilö. Toru miettii, että
Naoko on hänelle koko elämä.
Kirjailija johdattelee kertomusta opiskelijanuorten asuntolaan,
hiljaiseen parantolaan erämaan keskellä, ihmissuhteisiin, joissa
on lämpöä ja syvyyttä.
Lukukokemus on sykähdyttävän kaunis. Murakami edustaa
japanilaisen kirjallisuuden parhaita puolia, kuin kirja olisi neljäänsataan sivuun ”tiivistetty” kertomus lyhyen haiku-
runon sisältämästä viisaudesta. Toisaalta Torun elämä on kovaa
ja karikkoista henkisellä tasolla. Kokonaisuus on siis myös viiltävän ahdistava. Silti kirja huokuu lämpöä ja ymmärtämystä.
Murakami on tärkeä kirjailija.