Olen yksinäinen eikä minulla ole yhtäkään kaveria eikä edes tuttua kenen kanssa vaihtaa kuulumisia. Olisi helppo sanoa, että hanki uusi harrastus tai vastaavaa, mutta niinhän minä olenkin tehnyt, mutta koska olen kamalan tylsä ja epäkiinnostava ihminen, niin en ikinä onnistu saamaan kavereita. En koskaan keksi mitään puhumista, koska elämässäni ei tapahdu mitään. Olen vain kotona, koska yksin en halua lähteä mihinkään.
Onko muilla yksinäisillä samaa ongelmaa, ettei osaa/pysty saamaan kavereita, koska ei ole kykenevä keksimään jutunaiheita ja pitämään ihmissuhteita yllä? Miten voisin muuttaa itseäni edes hiukan kiinnostavampaan suuntaan ja että ihmiset haluaisivat viettää kanssani aikaa? Syy tähän puhumattomuuteeni on ujous ja se, ettei vaan keksi mitään sanottavaa. Olen yrittänyt etsiä kavereita netin kautta ja yhden olen saanutkin, mutta pelottaa, että jos/kun joskus tavataan kasvotusten, niin en taaskaan keksi mitään puhuttavaa. Mistä ihmiset yleensä oikein puhuu? Olen ollut niin kauan hiljaa etten oikein osaa sitä taitoa. Yleensä mulla on kyllä sanottavaa ja ajatuksia päässäni, mutta kun ne pitäisi tuoda julki, niin yhtäkkiä pää lyö tyhjää enkä osaa sanoa mitään. Mikä tähän voisi auttaa?
En keksi ikinä mitään sanottavaa
65
6923
Vastaukset
- 20
Sehän on niin että kokemus luo varmuutta ja jatkuva yksinäisyys syö tuota varmuutta kunnes on pisteessä että on vain hiljaa takkinsa sisällä.
Ei siinä muu auta kuin astua se porras ulos tuosta tilastasi, hyväksyä möhlimisen mahdollisuus ja jatkaa eteenpäin.
Jos asut paikkakunnalla missä toimii joku tanssikerho niin mene tanssitreeneihin, useimmiten niissä on vaihtuvan parin systeemi. Näin saat kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ja hiljalleen sitä käyttäytymisen varmuutta.
Olen itse pyörinyt vuosikymmenen verran niissä piireissä ja voin sano että kyllä siellä on ujoistakin kuoriutunut ihan asiallisia ihmisiä.
Toki rohkeutta se aluksi kysyy, sitä ei voi kieltää.- 22
Aloittaja ei kai kuitenkaan sanonut kaipaavansa parisuhdetta vaan kavereita? Silloin on varmaan tärkeämpiäkin tavoitteita kuin saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen...
- lumisorsa
Tässä vielä linkki sivulle, josta voi olla apua keskustelutaitojen parantamisessa: http://www.succeedsocially.com/ Siellä on mm. Conversation -otsikon alla joukko artikkeleita, joissa annetaan monia hyviä vinkkejä, ja sivut on muutenkin tutustumisen arvoiset.
- tuula-neiti
Tuo kuulostaa niin kovin tutulta "yleensä mulla on kyllä sanottavaa ja ajatuksia päässäni, mutta kun ne pitäisi tuoda julki, niin yhtäkkiä pää lyö tyhjää enkä osaa sanoa mitään." Aivan sama tunne itsellänikin, kuin elämä tapahtuisi vaan omassa pääkopassa. Siellä päässä käy uskomaton kuhina ja kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita sinkoilee mutta ei vaan osaa heittää sitä small talkia ihmisten kanssa. En keksi oikein puhuttavaa edes lähisukulaisten kanssa. Ehkä meidän sosiaalisesti tylsien tyyppien pitäisi perustaa joku yhdistys.
- anteeksi.
oonnekas kirjoitti:
Sosiaaliset tumpelot ry :)
Tarkoitit varmaankin "epäsosiaaliset tumpelot"
- yksin kotona
Ei täs varmaan mee kauaa kun itsekkään ei osaa puhua enään kenellekkään. kyl se niin on et jos ei ole juttukaveria niin ei sit tiedä vähän ajan päästä et mistä edes puhuisi ja ei saa vaan sanoja suusta. Jotain ihme muninaa saattaa tulla mut ei kukaan sellasta kuuntele. Onneks on veli vielä et sen kaa voi harjoitella puhumista joskus harvoin kun tapaan.
- Samasama
Just niin on minullakin; ei tapahdu elämässä kerta kaikkiaan mitään, josta puhua. Päivät kökötän kotona, silloin tällöin on koulua. Ajatukset laukkaa mutta ulosanti on vaivaantunutta. Ihan järkyttää miten kaikilla muilla on jotain lisättävää/omaa juttua kerrottavana joka ikisestä aiheesta, ja minä vain nyökyttelen tms. Mutta minulle on vaikeaa kulkea jo kadulla yksin, miten sitä mennä ulos mitään tekemään.
Hohhoijaa - -outsider-
Mulla on sellainen "hauska" tilanne, että olen tässä viime vuosina - reilusti päälle 20-vuotiaaksi jatkuneen kotona nökötyksen jälkeen (jolloin en oikeasti tehnyt yhtään mitään...TV:tä ja nettiäkin käytin hyvin rajoittuneesti) - tehnyt ja kokenut erilaisia juttuja. Jos kerään kaikki nuo harvat jutut yhteen ja kehittelen niistä puhuttavaa, niin pystyn antamaan itsestäni mielenkiintoisen kuvan ehkä muutaman pitkän viestin tai yhden parin tunnin tapaamisen ajaksi. Sen jälkeen törmään seinään jossa leikkaa vaan lähinnä tyhjää. Tai siis pystyn kommentoimaan vain jotain lyhyttä ja yleistä. Hyvä kuuntelija sentään olen :D
Toki sosiaalinen ahdistukseni hankaloittaa tilannetta (vaikea esim. puhua ja uskoa toisen pitävän mielenkiintoisena jotain ihan arkisia juttuja), mutta kyllä sen huomaa hyvin miten eristynyt olen. Ihan esimerkiksi jos puhun siskoni kanssa jostain koirista, niin heti sieltä alkaa höpötys siitä miten joku kaverin koira on toiminut tai mitä on nähnyt jossain dokumentissa Ceasar Milanin tekevän yms. Mulla ei ole noista jutuista minkäänlaista hajua. Ja sitten vielä kun ei ole oikein luonnollista kautta kehittynyt mitään voimakkaita mielipiteitä juuri mistään asiasta...niin pitäisi niitä jotenkin puoliksi väkisin kehittää, ellei halua joutua vastaamaan kaikkeen että ihan sama. - 3253423423432
Ei tuohon auta oikein muu kuin että hankkii uusia tuttavia ja pyrkii tapaamaan livenä ja juttelemaan. Tietysti kannattaa tuosta asiasta mainita jo etukäteen.
Ongelma on itsessään monimutkainen vaikka ratkaisu onkin aika simppeli eli pyrkii vain juttelemaan ihmisille.
Väkisin ei kannata toki itseään muuttaa koska muut ihmiset kyllä huomaavat tuon seikan. Sitä myös ennakkoluulot monesti määrittelevät sen miten sinuun suhtaudutaan ja mitä negatiivisempi suhtautuminen on niin sitä paremmin pitäisi henkilö vakuuttaa puheilla.
Juttelemisessahan kyse on yleensä todella pienistä tekijöistä ja valtaosa juttelemisestakin on jopa aika tavallisten asioiden jaarittelua. Toisaalta noissakin asioissa monet ns. "testaavat" jonkun henkilön tietotaitoa. Tuttavien kesken tuo ei välttämättä edes näy kun ihmiset tulevat todella hyvin toimeen mutta ns. tuntemattomien kesken saatetaan ensin puhua niitä näitä ja kohta esitetään kysymys tai retorinen lause jolla katsotaan tietääkö henkilö jotakin asiaa ja onko ns. "samalla aaltopituudella".
Usein juttelemiseen kyllä liittyy sellainen seikkakin ettei liikaa pitäisi keskittyä yksittäisiin lauseisiin tai sanoihin vaan vaikka sanoisi jotakin typerääkin niin silti jatkaisi vain juttua.
Monesti jos juttelee vähemmän niin sitä kovemmin miettii mitä uskaltaa sanoa. Tuohon auttaakin se että kokeilee vain sanoa sanottavansa vaikka ei se sanominen olisikaan kovin fiksua. Tuolla tavalla reagoimiskyky tilanteisiin nopeutuu koska ei ala tekemään itselleen estoja siitä että mikä on sopivaa sanoa ja mikä ei. - Invisible boy
En ymmärrä, miten ihmiset pystyvät löytämään ihan mistä tahansa jutun aihetta? Kyllähän minultakin tekstiä tulee, jos löytyy sopiva aihepiiri, mutta tällaiset small talk -tilanteet ovat hyvin vaivaannuttavia. Sitä vaan odottaa, että toinen sanoo jotain, johon sitten vastaa jotain tyyliin: juu, tai nii, ja siinä välissä sitten ollaan hiljaa, kun toinen ilmeisesti meinaa, että meikäläiselläkin olisi jotain sanottavaa. Perkhele, small talk pitäisi kieltää lailla. Sakko sille, joka sanoo jotain, jos ei ole asiaa.
- small talk on kivaa
Onpa kypsä asenne: Kielletään muilta antoisat keskustelut, kun omat taidot ei riitä pysymään niissä mukana.
- Invisible boy
small talk on kivaa kirjoitti:
Onpa kypsä asenne: Kielletään muilta antoisat keskustelut, kun omat taidot ei riitä pysymään niissä mukana.
Hyppääpä itse sinne uunin vielä kypsymään, kun tuo huumorintajusi on jäänyt vielä kehitysasteelle.
Siksi toisekseen, onhan se varmaan mieltä ylentävää puhua taidoista silloin, kun köyhä mieli jaksaa kiinnostua kadulla nököttävästä koiranpaskasta vartin monologin verran. - heh heh
Invisible boy kirjoitti:
Hyppääpä itse sinne uunin vielä kypsymään, kun tuo huumorintajusi on jäänyt vielä kehitysasteelle.
Siksi toisekseen, onhan se varmaan mieltä ylentävää puhua taidoista silloin, kun köyhä mieli jaksaa kiinnostua kadulla nököttävästä koiranpaskasta vartin monologin verran.vartin monologit ei ole small talkia nähneetkään :p
- Invisible boy
heh heh kirjoitti:
vartin monologit ei ole small talkia nähneetkään :p
Dialogi, tai monologi, sisällötöntä paskaa, yhtä kaikki.
- Small talk :)
Invisible boy kirjoitti:
Dialogi, tai monologi, sisällötöntä paskaa, yhtä kaikki.
Sillä "tyhjänpäiväisellä" small talkilla ainakin kaksi tärkeää tehtävää:
1. Se tarjoaa uusia puheenaiheita silloin kun ne on muuten vähissä. Esim. tyhjänpäiväinen koiranpaskasta jutteleminen voi tuoda mieleen vaikka modernin taiteen, joksi tuntuu kelpaavan melkein mikä tahansa, ja sitä kautta sen kuuluisan taideteoksen joka tunnetaan "kissantappovideona", Suomen rangaistuskäytännön (videon tekijä tuomittiin eläinrääkkäyksestä), kuolemantuomion oikeutuksen, muut ihmisoikeuskysymykset, kehitysmaiden ongelmat, maahanmuuton, Perussuomalaiset ja lopulta Paavo Väyrysen.
Jos kaikki olisi hiljaa heti kun mieleen ei tule mitään "sanomisen arvoista", uuden puheenaiheen joutuisi keksimään väkisin ja keskustelusta tulisi väkinäistä. Kun välillä puhutaan silkkaa sontaa, siinä käy helposti niin, että puhutut asiat tuo jonkun mieleen jotain järkevämpää ja keskustelu siirtyy luontevasti asioihin joilla on oikeasti väliä. Samalla häviää turhat paineet siitä, onko mielessä olevat ajatukset varmasti tarpeeksi tärkeitä jotta ne saisi sanoa ääneen vaikuttamatta idiootilta. Se on vapauttava tunne, kun voi puhua vaikka paskasta ilman että muut katsoo kieroon. Tästä päästäänkin siihen, että...
2. "Tyhjänpäivänen" small talk lähentää ihmisiä toisiinsa, kun se tehdään vilpittömän positiivisin mielin. - Invisible boy
Small talk :) kirjoitti:
Sillä "tyhjänpäiväisellä" small talkilla ainakin kaksi tärkeää tehtävää:
1. Se tarjoaa uusia puheenaiheita silloin kun ne on muuten vähissä. Esim. tyhjänpäiväinen koiranpaskasta jutteleminen voi tuoda mieleen vaikka modernin taiteen, joksi tuntuu kelpaavan melkein mikä tahansa, ja sitä kautta sen kuuluisan taideteoksen joka tunnetaan "kissantappovideona", Suomen rangaistuskäytännön (videon tekijä tuomittiin eläinrääkkäyksestä), kuolemantuomion oikeutuksen, muut ihmisoikeuskysymykset, kehitysmaiden ongelmat, maahanmuuton, Perussuomalaiset ja lopulta Paavo Väyrysen.
Jos kaikki olisi hiljaa heti kun mieleen ei tule mitään "sanomisen arvoista", uuden puheenaiheen joutuisi keksimään väkisin ja keskustelusta tulisi väkinäistä. Kun välillä puhutaan silkkaa sontaa, siinä käy helposti niin, että puhutut asiat tuo jonkun mieleen jotain järkevämpää ja keskustelu siirtyy luontevasti asioihin joilla on oikeasti väliä. Samalla häviää turhat paineet siitä, onko mielessä olevat ajatukset varmasti tarpeeksi tärkeitä jotta ne saisi sanoa ääneen vaikuttamatta idiootilta. Se on vapauttava tunne, kun voi puhua vaikka paskasta ilman että muut katsoo kieroon. Tästä päästäänkin siihen, että...
2. "Tyhjänpäivänen" small talk lähentää ihmisiä toisiinsa, kun se tehdään vilpittömän positiivisin mielin.Miksi tarvitsee hakemalla hakea puheenaiheita? Miksi pitää jatkuvasti pulputtaa, kuin papupata? Miksei voisi sanoa asiaansa silloin, jos jotain mieleen tulee? Eikös tuo nyt ole vain heikkoa itsetuntoa, jos täytyy ihan funtsia, mitä sanoo, kun pelkää, että mitä muut ajattelevat? Voisi olla vapauttavampaa puhua siitä paskasta ihan silloin, kun itse mieli tekee, ilman mitään aiheesta toiseen ja sitä kautta kolmanteen -tyylisiä pohjustuksia, eikä pelätä sitä, mitä muut ovat mieltä.
Small talk ei lähennä ihmisiä. Sen tarkoituksena on vain antaa ihmisten pälpättää, koska jotkut ovat saaneet päähänsä, että hiljaisuus on huono asia ja merkki junttiudesta. Small talk on trendikästä ja ison maailman meininkiä, joten pakkohan sitä on harrastaa, ettei vain joku luule, että ollaan Suomessa. - Papukaijatar
Invisible boy kirjoitti:
Miksi tarvitsee hakemalla hakea puheenaiheita? Miksi pitää jatkuvasti pulputtaa, kuin papupata? Miksei voisi sanoa asiaansa silloin, jos jotain mieleen tulee? Eikös tuo nyt ole vain heikkoa itsetuntoa, jos täytyy ihan funtsia, mitä sanoo, kun pelkää, että mitä muut ajattelevat? Voisi olla vapauttavampaa puhua siitä paskasta ihan silloin, kun itse mieli tekee, ilman mitään aiheesta toiseen ja sitä kautta kolmanteen -tyylisiä pohjustuksia, eikä pelätä sitä, mitä muut ovat mieltä.
Small talk ei lähennä ihmisiä. Sen tarkoituksena on vain antaa ihmisten pälpättää, koska jotkut ovat saaneet päähänsä, että hiljaisuus on huono asia ja merkki junttiudesta. Small talk on trendikästä ja ison maailman meininkiä, joten pakkohan sitä on harrastaa, ettei vain joku luule, että ollaan Suomessa.Toi on totta. Kyllä mä kehtaisin olla puhumatta ja sen sellasta: eihän ketään nyt aina niin 100% sydämestään kiinnosta, mitä toinen puhuu ja se on varmaa noitten puhumattomien ongelma. Liika herkkyys tekee kommunikoinnista vaikeeta. Eli siis puhut mitä tahansa kelle tahansa, ei sitä toista oo se pakko kiinnosta saatikka MUISTAA mistä viimeks puhuttiin: on tarkotus vaa puhua, vaik sitte menis aiheet iha ristiin eikä yhteys kohtaiskaan. Kandeis ehkä alottaa sillä, et alkaa puhuu aina ku on yksin ja puhuu ja puhuu vaa, tuntikausia, tai niinkauan ku jaksaa; ei TARVII MIETTII mitä sanoo. OIKEESTI, USKOKAA! Puhua voi vaik kokoajan, ei mun ongelma oo ollenkaa se. Vaan se, et miks ne kaverit loittonee jne... ks.alempi kirjoitukseni -niin siis jos ny jaksat. Vaik ei varmaa kiinnostaka :P
- ?+?=!
Invisible boy kirjoitti:
Miksi tarvitsee hakemalla hakea puheenaiheita? Miksi pitää jatkuvasti pulputtaa, kuin papupata? Miksei voisi sanoa asiaansa silloin, jos jotain mieleen tulee? Eikös tuo nyt ole vain heikkoa itsetuntoa, jos täytyy ihan funtsia, mitä sanoo, kun pelkää, että mitä muut ajattelevat? Voisi olla vapauttavampaa puhua siitä paskasta ihan silloin, kun itse mieli tekee, ilman mitään aiheesta toiseen ja sitä kautta kolmanteen -tyylisiä pohjustuksia, eikä pelätä sitä, mitä muut ovat mieltä.
Small talk ei lähennä ihmisiä. Sen tarkoituksena on vain antaa ihmisten pälpättää, koska jotkut ovat saaneet päähänsä, että hiljaisuus on huono asia ja merkki junttiudesta. Small talk on trendikästä ja ison maailman meininkiä, joten pakkohan sitä on harrastaa, ettei vain joku luule, että ollaan Suomessa.Etkö tosissaan ymmärrä, että jotkut nauttii juttelemisesta silloinkin kun se on pelkkää small talkia?
- Invisible boy
?+?=! kirjoitti:
Etkö tosissaan ymmärrä, että jotkut nauttii juttelemisesta silloinkin kun se on pelkkää small talkia?
Onhan meitä moneen junaan. Minullekin on varattu kokonainen vaunu yhdestä.
- svenneandproud
Papukaijatar kirjoitti:
Toi on totta. Kyllä mä kehtaisin olla puhumatta ja sen sellasta: eihän ketään nyt aina niin 100% sydämestään kiinnosta, mitä toinen puhuu ja se on varmaa noitten puhumattomien ongelma. Liika herkkyys tekee kommunikoinnista vaikeeta. Eli siis puhut mitä tahansa kelle tahansa, ei sitä toista oo se pakko kiinnosta saatikka MUISTAA mistä viimeks puhuttiin: on tarkotus vaa puhua, vaik sitte menis aiheet iha ristiin eikä yhteys kohtaiskaan. Kandeis ehkä alottaa sillä, et alkaa puhuu aina ku on yksin ja puhuu ja puhuu vaa, tuntikausia, tai niinkauan ku jaksaa; ei TARVII MIETTII mitä sanoo. OIKEESTI, USKOKAA! Puhua voi vaik kokoajan, ei mun ongelma oo ollenkaa se. Vaan se, et miks ne kaverit loittonee jne... ks.alempi kirjoitukseni -niin siis jos ny jaksat. Vaik ei varmaa kiinnostaka :P
JOO EI KIINNOSTA... herranjestas,sä taas puhut LIIKAA, håll käften
- Hiljainen hissukka
Tämä on liiankin tuttu ongelma itselleni.
Omaa tilannettani on lisäksi pahentaneet vuosien koulukiusaaminen ja sen jälkeen vielä työpaikkakiusaaminen. Vasta toiselle paikkakunnalle muutto sai kiusaamisen loppumaan, mutta ikuiset arvet jäi.
Ja kun ikää on nyt pitkälti yli 30v niin tuntuu, että kaikilla on jo perheet ja omat menot. Itsellä vaan ei ole ketään kaveria. No, kukapa sitä jaksaisi tuppisuun kanssa olla, jo sukulaistenkin kanssa puheaiheen keksiminen ottaa koville kun ei kerta kaikkiaan keksi mitään säätä kummempaa kommentoitavaa.
Olisi ihanaa löytää kaveriksi toinen samanlainen ujo/hiljainen. Hiljaiset hetket eivät aiheuttaisi vaivaantunutta olotilaa vaan molemmat tietäisivät mistä on kyse. Ja ehkä sitä kaverin kanssa voisi opetella yhdessä sosiaalisemmaksi, vaikkei se yhdessä yössä onnistukaan.- svenneandproud
MITEN jollakulla ei voi olla ketään kaveria ku maailma täynnä ihmisiä. ootteko koskaan ajatelleet vaikkapa matkustaa jonnekkin ulkomaille,tutustua uusiin ihmisiin eikä näihin perus hiljaisiin suomalaisiin, ulkomaille siitä prkl, nii eiköhän joku raukka ihminen jaksa teiän tylsiä juttuja kuunnella. kram
- EdDon
Kommentoisin tätä ketjua vähän toisesta näkökulmasta - en ole itse ujo, mutta olen erinäisten sattumusten myötä (opiskeluajan soluasunnot ym.) tutustunut elämäni aikana aika moneen ihmiseen jotka kärsivät ujoudesta; osa on edelleen hyviä ystäviäni ja osan kanssa ovat tiet ajan mittaan erkaantuneet. Mutta se asia, mikä näitä ujoja ihmisiä on yhdistänyt ja minua viehättänyt, on ollut heidän pettämätön taitonsa keskittyä siihen mitä minä mistäkin asiasta ajattelen tai mitä minulle on päivän mittaan tapahtunut. On mieletön lahja kyetä pysähtymään ja kuuntelemaan mitä kanssaihmisellä on sanottavana sen sijaan että itse höpöttäisi kaikki hiljaiset hetket täyteen. Tähän ominaisuuteen olen havainnut kuuluvan myös sen, että nämä em. ihmiset ovat muistaneet sanomiseni myös seuraavalla tapaamiskerrallamme ja kyenneet jatkamaan keskustelua niistä eikä ole tarvinnut samoja asioita kertoa uudelleen. Toki tuttavuuksien kehityttyä ystävyyksiksi on keskustelustakin tullut tasa-arvoisempaa ja minultakin on riittänyt kuulevaa korvaa vastapuolelle, mutta se on ollut oikeastaan sitten jo sitä vaihetta kun välit ovat niin tuttavalliset ettei enää ujostella.
Eli summa summarum, jos ei keksi mitään sanottavaa omasta elämästään niin voi keskittyä kyselemään sen vastapuolen näkemyksiä - hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi "mitä ajattelet x:sta", "millaisia kokemuksia sinulla on x:sta" jne. sen sijaan että kyselisi hyvin konkreettisia asioita joihin voi vastata yhdellä sanalla ja keskustelu tyrehtyy . - mitä kuuluu
Pöööööööööööööööööööööööööö
laitoin vastuksena tohon ku kone sekoilee..
tuttua on ja helpottavaa kun ei oo yksin. ite jäin koukkuun yhteen roolipeliin kouluaikana, justiin viimesenä vuotena yläasteella, ei enää läksyt innostanu :d
sitä sitte helposti jättää kaiken muun vähemmän tärkeäksi. toki tapasin monta hyvää kaveria, ja ne onkin enää ainoa asia koko pelissä (liian vanha kone tai jotain, väsyttää vaan se lataaminen).
tietysti se että pelissäkin oli paljon onnistumisen tunteita, eli ei kovin turhaa kuitenkaan..ja nyt heti ajattelen että nyt menee toiseen aihealueeseen juttuni, vainoharhaisuutta ja nyt menee masennuksen puolelle jo :d
ja sitten takas asiaan. töissä kaikki on mua vanhempia, eli oon porukan nuorin, joten ei oo sillai sellasta että ois jotaki yhteistä harrastusta tai ihan mitä vaan mistä puhua..kimppakyydis kuljen yhen tyypin kans välillä. mutta toisaalta siellä on mua vanhempia jotka vierastaa vähän enemmänki ku mä, tai sitte tykkäävät syödä lounaansa pienessä seurassa.
sitten myös sellainen joka puhuu melko hiljaa, vaikka koneet pauhaa täysillä, ja pitää oikein ottaa kuulokkeet pois että kuulee. no ei se tietenkää paha asia oo, mutta siinä ihmettelee miks mua arastellaan..
voi olla että ku oon itekki tällanen, suurinpiirtein kaikkea mitä aloittajakin sanoi, ajatus pysähtyy ja alkaa kuumottamaan kun ei saa suutaan auki. sitten vielä sekin jos kunnioitan tiettyä ihmistä, tai on kaunis, vältän kokoajan etten loukkaisi ja saisi sitten haukut niskaan..
ja sitten tuo että ajatukset tulvii vasta jälkeenpäin, ja ei kehtaa puhua ihan kaikesta, esim siitä roolipelistä joka on kuuleman mukaan "ala-asteen vaihe" vaikka tosin on sielläkin jopa nelikymppisiä pelaamassa.
vielä en halua edes lopettaa, ku pääsin jo alkuun näin hyvin :d
http://www.succeedsocially.com tuntuu hienolta paikalta tosiaan, löysin heti sieltä omanlaisen ongelman, ja varmasti löydän enemmänkin. englanti vähän häirittee kun ei kaikkii sanoja aina tunnista..
takas asiaan..kuten itekki huomasin, paljon helpompi kirjoitella tänne ja muualle foorumeille, kuin että ois livenä ollu. no kuten joku aiemmin sanoi, en jaksa nyt ettiä kuka, että puhuu vaikka sitte mitä sattuu, oppii siinä puhumaan vapaammin eikä varo sanomisiaan tai virheitään.
mulla on myös kokemusta koulukiusaamisesta, koko yläasteen ajan tämä tietty poika härnäsi ja uhkaili. se sattuu oikeastaan myös koska se osas olla hauska välillä, ja muut muuten ok tyypit oli tylsiä.
ja nyt taas jäätyivät aivot, alan ajatella jo kaikkea että tämä ja tämäkin menee alueen ulkopuolelle..no oonhan jo pari tuntia tätä väsännykki :d
tosiaan, mullekki voi viestitellä jos kaipaa juttuseuraa, on hienoa että on muitakin hiljaisia ihmisiä. osoite on [email protected]
toivottavasti osasin auttaa, voimia
ps. perhana ku juttua tulee lisää ja tunkee sitä tonne väliin, ja pelkää sen muuttuvan sekaseksi, taidan todella kaivata sosiaalisuutta
- papukaijatar
Et ainakaan ole ainoa -jos se yhtään lohduttaa. Ja vaikka oma tarinani on aivan kaltaisesi, on vielä karumpaa, että joskus, vielä ainakin noin 5-6vuotta sitten, olin aivan tavallinen -ns. niinkuin kaikki muutkin. Sitten elämääni tuli mukaan huumeet ja mielenterveysongelmat sen jatkeena. Sitten tajusinkin jo menettäneeni kaiken mitä elämässäni pidin itsestäänselvyytenä. Edes vanhempani eivät enää juttele kanssani. Ainut henkilö, jonka kanssa puhun ja olen, on väkivaltainen, skitsofreniaa sairastava poikakaverini. Joskus mietin että kannattaisiko jo luovuttaa ja pakottaaa itsensä hyväksymään tämä kaikki? Koska olen niin epäkiinnostava ja kavereita ei ole, on (kuten poikakaverini sen joskus ilmaisee) suorastaan luojan lykky että minulla on edes hänet. Kun ei ketään muuta kiinnosta kerran. Jonkun, jolla ne kaverit ja perhe on, on joo liiankin helppo tulla sanomaan, että "Lähde ulos" ja muuta vastaavaa. Ei sitä vaan kuulkaa pysty. Ainut ilo elämässä on se, kun joskus on todella HYVÄ OLLA YKSINKIN. Miksei niin voisi siis olla aina, jos kerran jokatapauksessa yksin joutuu olemaan. Tää kaikki on niin sanoinkuvaamattoman kamalaa, että ei sitä voi kuin toinen yksinäinen ymmärtää. Hirveintä on, etten juuri keksi mitään kauheampaa kuin oma kohtaloni: äärimmäinen yksinäisyys ja ainut yksi henkilö elämässä on pelottava hirviö. Eikö helvetti oo jotain tollasta....? Ajattele.... Ja tää ON viä kaikenlisäks sanast sanaan totta.
- yksin kotona
Juu se on kauhia kohtalo olla yksin kaiket ajat. Mut eipä voi mittää jos tälläset kortit olen saanut niin näillä mennään.
- nutten
kuunteleppa ihmisiä, niin opit. Mitäs ihmiset puhuu siis?
kuulumisiahan ne kyselee. Alat vaan harjoitella. Sillä tavalla opit, muuten et
Aloitat vaikka et kysyt jotain joltain tutummalta ihmiseltä, sitten vieraammalta. ei se helppoa ole monelle muullekaan, jotka ei näytä ujoilta. Täytyy vaan avata suu ja puhua, sitten saa vastauksia ja rohkaistuu. Voi esittää jatkokysymyksiä. Mulla on tuttavapiirissä nainen joka ei ikinä kysy mitään keltään, on siis niin ujo, mutta jos häneltä jotain kysyy hän vastailee kyllä. vaikka koetan ymmärtää häntä niin ei sitä jaksa että toinen ei kysy mitään eikä kerro itsestään. Sellainen joka ei kysy minlta mitään vaikuttaa epäkohteliaalta ja itsekkäältä, ei kiinnostuneelta. Vaikka hän olisikin ujo. Siis kysyt vaan mitä kuuluu? Mitä söit? Nukuitko hyvin? kommentoiti säätä. kerrot mitä ajattelet ääneen, kyselet mielipiteitä eri asioista jotka on esim uutisissa olleet. kerrot mitä sinulle on tapahtunut. ja siihen ihmiset vastaa ja kommentoi, siitä se keskustelu lähtee. Ja harjoittelet vaan. Puhumaan ei opi kun puhumalla.- sosiaalinen nolla
Minulla kesti kauan tajuta, ettei ihmisten juttelu ole informaation ja faktojen vaihtamista, vaan yhdessäoloa ja kyhnäämistä, hyvällä tavalla.
Sitä ennen, n. 40 vuoden ajan, ihmettelin, miksi pitkästyn ja ikävystyn näissä juttutuokioissa niin kauheasti. En millään jaksanut kuunnella juttua bussiaikatauluista tai koirankakasta.
Olen kyvytön ohjaamaan keskustelua kiinnostavammaksi: toiset haluavat jatkaa vain siitä puutaheinää-aiheestaan. Puheeni keskeytetään usein. En osaa puhua sopivista aiheista.
Puhuminen, äänessä oleminen, on valtaa: vähäarvoisin saa puhua vähiten. - ...
sosiaalinen nolla kirjoitti:
Minulla kesti kauan tajuta, ettei ihmisten juttelu ole informaation ja faktojen vaihtamista, vaan yhdessäoloa ja kyhnäämistä, hyvällä tavalla.
Sitä ennen, n. 40 vuoden ajan, ihmettelin, miksi pitkästyn ja ikävystyn näissä juttutuokioissa niin kauheasti. En millään jaksanut kuunnella juttua bussiaikatauluista tai koirankakasta.
Olen kyvytön ohjaamaan keskustelua kiinnostavammaksi: toiset haluavat jatkaa vain siitä puutaheinää-aiheestaan. Puheeni keskeytetään usein. En osaa puhua sopivista aiheista.
Puhuminen, äänessä oleminen, on valtaa: vähäarvoisin saa puhua vähiten.Onkohan puhuminen yliarvostettua?
Suomalainen yhdessä vaitiolo? Täynnä tunnelatausta, merkitystä, kommunikointia - ilman sanoja?
Peitetäänkö puheella ajatuksen puute? Vai syntyykö tyhjästä puheesta sittekin jotain hyvää - kontakti lajitoveriin? - eeeekku
... kirjoitti:
Onkohan puhuminen yliarvostettua?
Suomalainen yhdessä vaitiolo? Täynnä tunnelatausta, merkitystä, kommunikointia - ilman sanoja?
Peitetäänkö puheella ajatuksen puute? Vai syntyykö tyhjästä puheesta sittekin jotain hyvää - kontakti lajitoveriin?On. Tyhjänjauhanta on yliarvostettua.
Jotkut ihmiset jaksavat jauhaa vaikka tuntikaupalla tarinoitaan joissa ei ole yleensä mitään informaatioarvoa. Se on pelkkää sosiaalista löpinää. En mä ainakaan jaksa semmoisia ihmisiä kuunnella. Mieluummin oon yksiksenikin.
- Jaska vaan
Kokeile meditoimista. Kannattaa myös tutustua Echart Tollen kirjoihin ja avarataa katsomustaan tästä elämästä. Kun olet yhteydessä itseesi ja sinut itsesi kanssa alkaa sitä juttua tulla aivan itsestään eikä yksinäisyyttä enään ole sekin on vain tunnetila..
- Nerasotas
Tuo koko ongelma on pääsi sisällä. Ei missään muualla. Asennoidut asioihin toisella tapaa niin pääset tuosta ongelmastasi. Mitä pidempää vellot tuossa asenteessa sitä kauemin kärsit.
- 12+15
Aina voi puhua säästä.Tai politiikasta.En minäkään osaa kauheasti puhella ihmisten kanssa,mutta kiusallisia tilanteita välttääkseni sanon edes jotain.Päivän uutisotsikoissa on aina jotain,josta voi alottaa keskustelun.Viime viikolla oli juttu hevosesta kerrostaloasunnossa.Minä pelkäsin ennen aina sitä,että nolaan itseni.Mutta en välitä sellaisesta enää.Se nolous on siellä toisessa päässä.
- Pyh.
Ehdottomasti yks vastaus lisää.
- 15+1=?
Tuokin taito vaatii opettelua
- Pyh.
Toinen vielä.
- Pyh.
Toki kolmas myös.
- Pyh.
Pyh. kirjoitti:
Toki kolmas myös.
No perkele, vielä yks
- Pyh.
Pyh. kirjoitti:
No perkele, vielä yks
Pakkohan 5 saada täyteen.
Mene jonnekin ammattiauttajalle esim terv.keskukseen.Siellä kyllä ymmärretään.Hakeudu vaikka ev.lut kirkkoon ja messun jälkeen kahville ,jota varmaan on monissa paikoissa.Sano jollekin että taitaa lumet jo ruveta sulamaan.Tai sano että olet eka kertaa siellä ,ja kysy käykö hän usein.Ei muuta,se toinen rupeaa puhumaan ja nyökyttele vaan,Kyllä opit.Sano lähtiessä,että hyvää päivänjatkoa.
- älä kirjoita enään
sulla on ehkä maailman huonoin neuvo
Puhumistakin pitää harjoitella, ei se yhtäkkiä luonnistu, jos on tottunut vain yksinoloon - tiedän kokemuksesta. Introvertit voi pitää ns. small talkkiakin turhana, mutta kannattanee miettiä onko se kuitenkaan. Tuskin netissäkään tulee juteltua vain asiaa koko ajan... Ja se small talk auttaa löytämään yhteisiä kiinnostuksenkohteita uuden ihmisen kanssa, ja sitä kautta niitä oikeita keskustelunaiheita.
Jos ei koskaan keksi jonkun kanssa puhuttavaa, ei kaveruus ehkä ole kovin hyvällä pohjalla. Mullakin ollu joskus kavereita, joiden kanssa on huomannu, ettei vaan yksinkertaisesti keksi mitään mikä niitä kiinnostaisi, ja toisaalta heidän kännäystarinansa tms. eivät enemmälti kiinnosta, vaikka kuunteleehan niitä aikansa kuluksi.
Auttaa voisi harjoittelu. :) Livenä puhumaan ihmisten kanssa, varmaan helpointa olisi jos netin kautta tuntisi jo ennestään ja sitä kautta sitten voisi livenä tavata. Kannattanee myös vähän miettiä etukäteen jotain aiheita, joista voi jotain sanoa, jos tulee vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä. :) Aina parempi jos voit puhua jostain, johon itse suhtaudut intohimoisesti - todennäköisesti puhut silloin niin, että muutkin helposti kiinnostuvat.
Eipä mulla muuta:) Saa laittaa viestiä jos netissä juttelua kaipaa.- blaaa blaaa blaaaaa
Yksinkertaisin ohjeeni sinulle mitä saatan keksiä,( ja samalla kaiketi vähiten aikaasi ja vaivaasi vievin),; hakeudu puheliaiden ihmisten seuraan, mitä kovempi puhumaan, sitä iloisempi ihminen on kun vihdoinkin on joku joka kuuntelee. Monet omaa ääntään rakastavat eivät todellakaan kaipaa muiden kommentteja, heille riittää kun saavat olla äänessä, ja jos tulee tilanne, johon odotetaan jotakin vastausta, kokeile näitä; aivan, todellako?, vai niin, entä sitten? Näillä pärjää jo vallan mainiosti.
Joka paikassa saa kuulla kuinka kukaan ei kuuntele, joten luulisi että hiljaisille ihmisille olisi varsinkin tilausta. - maineesta kiinni
Hiljainen ihminen ei kuitenkaan saa olla oudon hiipparin maineessa, koska silloin ei kelpaa edes kuuntelijaksi näille äänekkäille tolloille.
- 6+9=14434543
Mutta ehkäpä toisille oudoille hiippareille. :P
- Ujopiimä
Kuulostaa niin tutulta tuo kaikki. Olen kärsinyt koko elämäni samasta ongelmasta ja olen pienestä asti ollut todella yksinäinen. Olisiko kiva vaikka koota meidän hiljaisten ja ujojen yhteinen porukka ja tutustua toisiimme? Jutella netissä kaikista asioista laidasta laitaan ja pitää ehkä joskus miittikin?..riippuen tietysti siitä ollaanko tarpeeksi rohkeita. Minulla ei ole oikein netissäkään kavereita/tuttuja ja haluaisin todella tästä yksinäisyydestä eroon.
Tässä sähköposti, jos joku haluaa tutustua. :)
[email protected]- Ilman kaveria
Oli pakko kirjoittaa kun kärsin samasta ongelmasta. Eikä ole minkäänlaista vertaistukea.Ystäviä tai kavereita ei ole.En ole kuitenkaan kokonaan yksin koska minulla on muutama läheinen mutta silti tunnen että olen yksinäinen.Pystyn kuitenkin luomaan joidenkin ihmisten kanssa kaveri suhteita mutta niiden kiinni pitäminen on hyvin vaikeaa koska en pysty avautumaan.Muilta ihmisiltä saan usein sääliä joka vain lisää huonommuuden tunnetta.Itse olen hilljainen ja ujo ja keskustelupalstan jutut ovat todella tuttuja.
Minustakin olisi mukavaa keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa.
- miinuski10
moi! mistäpäin te ujot yksinäiset naiset/tytöt olette? Itse olen pk-seudulta ja minustakin olisi mukava saada "vertaisseuraa".
- jk
ei mikään
- luupäääää
Keksi sitten jotain muuta tekemistä.
- hmm.
Ennen oli paljon puhuttavaa, mutta ei ollut kuuntelijaa, enää ei ole sanottavaa. Tai sitä on vähemmän.
- 23
Kuulostaa niin tutulta. Onko kellään enää mitään uutta sanottavaa aiheeseen?
- h-ki
Mikä tähän voisi auttaa? Teidän pitää sovittaa ennen tapaamista ensimmäisellä kerralla näin, että "EI PUHUTA"--> siis ei tarvitse mitään keksiä eikä pelkää. Mutta saa HYMYILLÄ.
Kirjoita sitten, jos onnistuu - eiookelpuhuu
Joo eli tosiaan tuolla joku oli aiemmin tässä ketjussa ehdottanut tällasta yksinäisten tapaamista ja musta se on tosi hyvä idea. Eikö meiän kannattaisi kokoontua yhteen tekemään jotain hauskaa ja ehkä siinä samalla tutustuttaisiin toisiimme? mitäs sanotte?
- h-ki
Kyllä, voi keskustella silmillä
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama917540Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä1226285Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve1604407Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu2333034Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta902618Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut
Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh311897- 1291521
Yhteydenotto
Tiedätkö tai ymmärrätkö syyn, miksi kaivattusi ei ota sinuun yhteyttä? Mikä se syy on?1961511Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontohommista?
Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille? Tätä ei tv:ssä: Susanna Laine paljastaa, mikä yksi asia hermostuttaa Farmi-kuvauk21762"Suomen Gossip Girl" Jannica Nordberg voitti Farmi Suomen
Onnea, Jannica! Jannica Nordberg voitti Farmi Suomen ja 30 000 euroa. Nordberg kutsuu itseään Suomen Gossip Girliksi19693