Hei,
tätä aihetta on epäilemättä puitu täällä jo aiemminkin, mutta äkkiseltään en onnistunut löytämään mitään kokoavaa keskustelua.
Olen piakkoin tarjoamassa ensimmäistä käsikirjoitustani (romaani) kustannettavaksi. Olen tutustunut eri kustantamoiden ohjeisiin käsikirjoituksen lähettämisestä ja yrittänyt miettiä (niin monen muun lailla ...), miten saisin omalle käsikirjoitukselleni huomiota. Avuksi olisi, jos ymmärtäisi millainen prosessi kustantajan päässä on. Eri taloilla voi toki olla erilaisia käytäntöjä ja suuret / pienet kustantajat epäilemättä toimivat erilailla. Yhtäläisyyksiäkin varmasti löytyy.
Muutamat kustantajat ottavat vastaan sekä paperitulosteita että sähköpostin liitiedostoja. Kannattaako lähettää ennemmin paperituloste (=ei tarvitse tulostaa kustantajan päässä) vai onko liitetiedosto parempi ? Kumpaan kustannustoimittaja mieluummin tarttuu ? Kyse vain henkilökohtaisesta preferenssistä ? Vai onko paperi jo niin suuri harvinaisuus, että tarttuu ennemmin käteen ?
Toiset kustantajat pyytävät saatekirjettä, toiset eivät. Kuinka paljon uskotte saatekirjeellä olevan merkitystä ? Luetaanko sitä edes (kokonaisuudessaan) ? Olen ajatellut noin A4-mittaista napakkaa saatetta. Kustantajien tuotantoon olen tutustunut sen verran, että olen nähnyt heidän joskus julkaisseen samantyyppisiä romaaneja.
Kuinka paljon kustannustoimittaja käyttää keskimääräiseen käsikirjoitukseen aikaa, ennenkuin toteaa, että ei kiitos / menee seuraavaan vaiheeseen ? Voinko olettaa, että toimittaja lukee esim. ensimmäisen luvun läpi ? Voin aloittaa kirjan kahdella eri luvulla (kaksi erillistä pääjuonta) ja arvon niiden välillä, tunnelma on niissä hiukan erilainen.
Otetaan esimerkin vuoksi Like. He kertovat saavansa 1500 käsikirjoitusta vuodessa. Yhteystiedoista löytyy neljä kustannustoimittajaa. Jokaisen pitäisi siis karkeasti ottaen käydä läpi kaksi saapunutta käsikirjoitusta päivässä, jos he käsittelevät kaikki. Lisäksi on kaikki jatkovaiheessa olevat, joihin joudutaan käyttämään runsaasti aikaa. Jos toimittaja käyttää vaikkapa tunnin päivässä saapuneiden käsikirjoitusten tutkimiseen, niin yksittäistä saapunutta ehdokasta katsotaan silloin 0-60 minuuttia ennenkuin todetaan ei tätä ainakaan / seuraava vaihe ? Onko tämä realistinen näkemys ?
Mikä on "seuraava vaihe", jos käsikirjoitusta ei välittömästi hylätä ? Lukeeko seuraavaksi joku toinen henkilö siitä pätkän, jonka jälkeen siitä keskustellaan talon sisällä vai lukeeko samainen henkilö sen seuraavaksi kenties kokonaisuudessaan ? Entäpä sen jälkeen.
Kuinka monta henkilöä loppujen lopuksi on päättämässä käsikirjoituksen hyväksymisestä ?
Ymmärrän kyllä, että tapahtumat eivät välttämättä etene tiukan kaavamaisesti ja eri talojen välillä on eroja.
Kaikki aiheeseen liittyvät kommentit ovat tervetulleita.
Noviisi
Mitä kustantajalla tapahtuu ?
40
2247
Vastaukset
- jasilleen
No niin. Kustannusihminen lukee kässäristä joko rivin, kaksi riviä, sivun tai kokonaisen luvun. Jos hän sen hylkää, päätös on yksin hänen. Jos hän pitää kässäristä, se näytetään jollekin muulle myös.
Seuraava etappi kässärille on sen muokkaus. Siinä punnitaan myös kirjoittajan rahkeet, onko hän halukas esim. kirjoittamaan kässärinsä lähes uudelleen. Tässä kohdassa moni ehdokas putoaa pois.
Ei yksin riitä, että kässäri on lupaava, sillä pitää olla myös lukijakuntaa ja varsinkin niitä ostavia asiakkaita.
Kun kässäriä on hiottu, ehkä vuosi tai jotain, alkaa nimen ja kannen tekeminen, sekä markkinointistrategian valmistelu.
Lopulta kirja julkaistaan, ja kirjoitaja saa palkakseen keskimäärin 4000 euroa per opus, siis koko myyntiajalta. Sekä ehkä pikkuisen haastattelun paikallislehteen. Ja jo ennen julkaisua kirjoittaja on alkanut uuden romaanin puurtamisen. - matemaatikko---
4000 e. Mihin tuo perustuu?
Tilastojen mukaan kirjailijoiden keskiansio on noin 2000 e/vuosi = 2000e/kirja sillä harva tekee useamman kirjan vuodessa. Ja tuohon keskiansioon on laskettu mukaan myös kaikkien kirjaijoiden (myös kymmeniä tuhansia kappaleita myyvien kirjailijoiden) tulot ja laskettu niistä keskiansio.- ljafs jsdlf
Sinä puhut vuosiansiosta, edellinen koko myyntiajasta. En ota kantaa summiin, mutta kirjaa myydään julkaisuvuoden jälkeenkin.
Mistä tilastoista tuo vuosiansio muuten näkyy? Voisi tutkia mistä summa koostuu. Onko esimerlkiksi niin, että mainitsemasi pari tonnia on keskimääräinen kirjojen tuottama vuosiansio kirjailijalle, joka julkaisee vain joka toinen tai kolmas vuosi. Silloin yhden kirjan osuus tietysti olisi suurempi. Ei voi tietää ennenkuin näkee tilaston ja taustatiedot. - kirjailija--
ljafs jsdlf kirjoitti:
Sinä puhut vuosiansiosta, edellinen koko myyntiajasta. En ota kantaa summiin, mutta kirjaa myydään julkaisuvuoden jälkeenkin.
Mistä tilastoista tuo vuosiansio muuten näkyy? Voisi tutkia mistä summa koostuu. Onko esimerlkiksi niin, että mainitsemasi pari tonnia on keskimääräinen kirjojen tuottama vuosiansio kirjailijalle, joka julkaisee vain joka toinen tai kolmas vuosi. Silloin yhden kirjan osuus tietysti olisi suurempi. Ei voi tietää ennenkuin näkee tilaston ja taustatiedot.Kirjan "koko myyntiaika" on nykyään noin vuosi. Tietenkin kirjaa menee vielä muutamia kappaleita sen jälkeenkin. mutta päämyynti tehdään vuodessa ja se on sitten siinä.
Vuosi tulee siitä, että kirja on kirjakaupan näytevarastossa noin vuoden, jonka jälkeen se poistuu kaupasta takaisin kustantajalle. Jäljelle jääneet kirjat päätyvät joko kirjatorin kaltaisille poistomyynteihin tai sitten ne yksinkertaisesti tuhotaan.
Se pari tonnia/vuosi on peräisin Kirjaililjaliiton tekemästä kyselytutkimuksesta. Liitosta voit pyytää tutkimuksen ja sen taustatiedot nähtäväksesi.
Näin tämä ala toimii. - scarabaeus
kirjailija-- kirjoitti:
Kirjan "koko myyntiaika" on nykyään noin vuosi. Tietenkin kirjaa menee vielä muutamia kappaleita sen jälkeenkin. mutta päämyynti tehdään vuodessa ja se on sitten siinä.
Vuosi tulee siitä, että kirja on kirjakaupan näytevarastossa noin vuoden, jonka jälkeen se poistuu kaupasta takaisin kustantajalle. Jäljelle jääneet kirjat päätyvät joko kirjatorin kaltaisille poistomyynteihin tai sitten ne yksinkertaisesti tuhotaan.
Se pari tonnia/vuosi on peräisin Kirjaililjaliiton tekemästä kyselytutkimuksesta. Liitosta voit pyytää tutkimuksen ja sen taustatiedot nähtäväksesi.
Näin tämä ala toimii.Forssassa on nyt se kirjamyyntijuttu, niin onko joku käynyt siellä?
Onko siellä myynnissä kuinka vanhoja vai uusia kirjoja? - scarabaeus
scarabaeus kirjoitti:
Forssassa on nyt se kirjamyyntijuttu, niin onko joku käynyt siellä?
Onko siellä myynnissä kuinka vanhoja vai uusia kirjoja?Ai ei kukaan laittanut tähän mitään.
Kukaan ei ole käynyt Forssassa,
vaikka Pappa sanoi aina, että
Vorssassa poijjaat ! - scarabaeus
scarabaeus kirjoitti:
Ai ei kukaan laittanut tähän mitään.
Kukaan ei ole käynyt Forssassa,
vaikka Pappa sanoi aina, että
Vorssassa poijjaat !Muutan
kävin Forssassa outlet
kirjamyynnissä.
Oli valtavasti kirjoja halvalla. Ostin kopallisen.
Kiva tapahtuma oli se.
Ja laitoin tuonne
Jännitys ja dekkarit sivustolle
Sujata Massey / Rei Shimura Havaijilla
lukaiskaa ja laittakaa Tekin arvosteluja dekkareista sinne.
Kiinnostaa lukea.
- DS
Onko oikein olettaa, että luokkaa 95 % käsikirjoituksista hylätään pikaisen silmäyksen perusteella, tyyliin minuutteja-puoli tuntia ?
Jos näin, niin miksi käsittelyajat ovat (väitetysti) niin pitkiä kuin ovat ? Pitääkö kustantaja tyyliin syys/kevät siivouksen, jolloin silmäillään urakalla käsikirjoitukset läpi ja lähetetään "Kiitos, mutta ei kiitos"-kirjeet ?- kirjailija--
Olet oikeassa, paitsi että luku on vähintään 95%.
Pitkä käsittelyaika johtuu siitä, että kirjaksi päätyvien käsisten käsittely on hidasta, eikä heikompien käsisten silmäilyyn jää aikaa.
Eli suomeksi sanottuna: tärkeimmät hommat hoidetaan ensin. - DS
kirjailija-- kirjoitti:
Olet oikeassa, paitsi että luku on vähintään 95%.
Pitkä käsittelyaika johtuu siitä, että kirjaksi päätyvien käsisten käsittely on hidasta, eikä heikompien käsisten silmäilyyn jää aikaa.
Eli suomeksi sanottuna: tärkeimmät hommat hoidetaan ensin.Aihetta sivuttiin toisessa ketjussa, mutta sopii paremmin tähän.
Millainen on yleisesti ottaen saapuvien käsikirjoitusten taso / valmiusaste ? Jos ajattelee vaikka tuota suurta osaa (>95 %) käsikirjoituksista, jotka hylätään ensi istumalta, niin mikä on varsinainen hylkäysperuste ?
- käsikirjoitus ei ole kokonainen vaan pelkkä näyte (xx %)
- käsikirjoitus ei vastaa kustantajan genrejä (yy %)
- kieli on yksinkertaisesti huonoa (zz %)
- oikeinkirjoitus tökkii pahasti (ww %)
- ns. vakavan otteen puute paistaa läpi (uu %)
Kuvittelen, että käsikirjoituksen lähettäneillä on suhteellisen korkea itsekritiikki, keskimäärin. Olenko väärässä ? - helmahirviö
DS kirjoitti:
Aihetta sivuttiin toisessa ketjussa, mutta sopii paremmin tähän.
Millainen on yleisesti ottaen saapuvien käsikirjoitusten taso / valmiusaste ? Jos ajattelee vaikka tuota suurta osaa (>95 %) käsikirjoituksista, jotka hylätään ensi istumalta, niin mikä on varsinainen hylkäysperuste ?
- käsikirjoitus ei ole kokonainen vaan pelkkä näyte (xx %)
- käsikirjoitus ei vastaa kustantajan genrejä (yy %)
- kieli on yksinkertaisesti huonoa (zz %)
- oikeinkirjoitus tökkii pahasti (ww %)
- ns. vakavan otteen puute paistaa läpi (uu %)
Kuvittelen, että käsikirjoituksen lähettäneillä on suhteellisen korkea itsekritiikki, keskimäärin. Olenko väärässä ?Minusta olet väärässä. Olen paljon kirjoituskursseja käynyt ja siis paljon erilaisia kirjoittajia nähnyt. Suurin osa niistä, jotka ovat kertoneet lähettäneensä "romaanejaan" kustantajille, ovat olleet kurssien heikoimpia kirjoittajia. Olen paljon pohtinut miksi näin on. Parhailla kirjoittajilla tuntuu olevan rima tosi korkealla, ja he eivät lähetä keskeneräisiä tekstejä, ehkä hioskelevat niitä liiankin kauan. He ovat varmaan niitä, jotka saattavat päästä läpi.
Kuitenkin suuri osa kuvittelee olevansa ihan eri asteella millä todellisuudessa on. Ehkä tämä on sitä väärän kannustamisen tuotosta sitten, mistä toisessa ketjussa puhuttiin? Mutta siis itsekritiikki ei ole kyllä korkea ja moni varmaan vaan kokeilee, vaikka itsekin tietää olevansa ihan raakile. Nämä omia yleistyksiä, ehkä olen väärässä, ehkä vähemmän väärässä. :)
- Bicycle
Kun kustantaja menettää mielenkiintonsa käsikirjoitukseen, sen ajatukset ovat muualla. Miksi sitä enää kiinnostaisi, koska kasa on loputon ja julkaistavia harvoja ja täysi työ on tallikirjailijoiden teksteissä? Kustantajan työ on hylkäämistä suurimman osan aikaa. Joten varmaan ei-tekstit palautetaan silloin ja tällöin kasassa.
- asia on näin
Kustannustoimittaja lukee käsiksestä sivun kerrallaan. Jos eka sivu vetää, niin lukee toisenkin. Lukee n. 30 sivua tähän tyyliin. Jos eka sivu tökkii, käsis lentää suoraan hylky-pinoon. Jos se läpäisee nuo ekat 30 sivua, se pääsee "luetaan myöhemmin tarkemmin" pinoon.
Siis ekoilla sivuilla on enemmän merkitystä kuin esim. saatekirjeellä. Saatekirjeellä on merkitystä oikeastaan vain, jos sinne voi panna meriittejä, eli esim. kirjoituskilpailujen voittoja tai merkittävää kirjailijakoulutusta esim. Orivedeltä tai Kriittisestä korkeakoulusta.
Sitten sieltä luetaan myöhemmin tarkemmin - pinosta katsotaan vielä ne, jotka saavat yksityiskohtaisempaa palautetta ja korjausehdotuksia. Yleensä freelnacer kirjoittaa näistä käsiksistä lausunnon, joka annetaan eteenpäin varsinaiselle kustannustoimittajalle.
Kustannustoimittajat eivät lue päätyökseen uusia käsikirjoituksia. Heidän päätyötään on korjata jo julkaisseiden kirjoja julkaisukuntoon. Isommat talot anatavatkin käsisten valkkaamisen freelancereiden (kirjailijoita, opiskelijoit, muita kustannusalan freelancereita) kontolle.
Eli suurinta osaa lähetetyistä käsiksistä ei kustantamon kustannustoimittaja edes näe.- Hiontavaiheessa
Kuulostaa uskottavalta., kiitos kommentista. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että on pitkälti onnenkauppaa, kenen käsis niiden julkaisukelpoisten joukosta julkaistaan. Ja edelleen olen sitä mieltä, että enemmän kuin onneen, kannattaa luottaa verkostojen hankkimiseen. No, ehkä pääsin sen verran eteenpäin, että en enää kiusaa kustantajia käsiksilläni. Panostan sen sijaan lottoamiseen ja kirjoitan vain itseni iloksi.
- DS
Kiitoksia näistä minunkin puolestani. Sinun ja muutaman muun kommenteista luulen nyt saaneeni kohtuullisen realistisen kuvan miten systeemi toimii.
- 10+6
Hiontavaiheessa kirjoitti:
Kuulostaa uskottavalta., kiitos kommentista. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että on pitkälti onnenkauppaa, kenen käsis niiden julkaisukelpoisten joukosta julkaistaan. Ja edelleen olen sitä mieltä, että enemmän kuin onneen, kannattaa luottaa verkostojen hankkimiseen. No, ehkä pääsin sen verran eteenpäin, että en enää kiusaa kustantajia käsiksilläni. Panostan sen sijaan lottoamiseen ja kirjoitan vain itseni iloksi.
Jos lähetät kässärin kymmenelle kustantajalle eikä yksikään hyväksy eikä edes anna palautetta, niin voit olla aikalailla varma, että käsis on huono. Piste.
Monet täällä tuntuvat uskottelevan itselleen, että omat epäonnistumiset johtuvat tuurista tai suhteiden puuttumisesta tai kustannustoimittajien kiireestä tai jumala tietää mistä. Kai se on helpompaa kuin myöntää, että oma käsis on paskaa jota pitää parannella reilusti tai yksinkertaisesti heittää roskiin ja aloittaa uusi.
Toki tuurillakin on näppinsä pelissä, mutta juuri siksi kässäri lähetetään useille kustantajille. Aina ihmiset takertuvat siihen, että jotkut kuuluisat kirjailijat ovat saaneet paljon hylsyjä. Mutta silloin unohdetaan, että nämä kirjailijat ovat siinä hylsyjen keräilyn aikana saattaneet korjata kässäriään hyvinkin rankalla kädellä. Ehkä ovat kehittyneet paljonkin siinä ajassa.
Tärkeintä olisi omata tervettä itsekriittisyyttä, mutta sitä kai joko on tai ei ole.
Jos kielioppi on kunnossa, voi ongelma olla kielen "kömpelyydessä". Käytännössä tällä tarkoitetaan rytmiä. Rytmiä taas ei voi opettaa. Se tahkotaan selkäytimeen lukemalla paljon. Jos lukee runsaasti mutta oma teksti on tökkivää eikä tule selaista "flowta" mitä haetaan, silloin on vaikea lähteä neuvomaan.
Uskon itse, että lahjakkuus kirjoittamisessa on juurikin
kyky nähdä oma teksti suht objektiivisesti (itsekriittisyys)
rytmitaju. - scarabaeus
10+6 kirjoitti:
Jos lähetät kässärin kymmenelle kustantajalle eikä yksikään hyväksy eikä edes anna palautetta, niin voit olla aikalailla varma, että käsis on huono. Piste.
Monet täällä tuntuvat uskottelevan itselleen, että omat epäonnistumiset johtuvat tuurista tai suhteiden puuttumisesta tai kustannustoimittajien kiireestä tai jumala tietää mistä. Kai se on helpompaa kuin myöntää, että oma käsis on paskaa jota pitää parannella reilusti tai yksinkertaisesti heittää roskiin ja aloittaa uusi.
Toki tuurillakin on näppinsä pelissä, mutta juuri siksi kässäri lähetetään useille kustantajille. Aina ihmiset takertuvat siihen, että jotkut kuuluisat kirjailijat ovat saaneet paljon hylsyjä. Mutta silloin unohdetaan, että nämä kirjailijat ovat siinä hylsyjen keräilyn aikana saattaneet korjata kässäriään hyvinkin rankalla kädellä. Ehkä ovat kehittyneet paljonkin siinä ajassa.
Tärkeintä olisi omata tervettä itsekriittisyyttä, mutta sitä kai joko on tai ei ole.
Jos kielioppi on kunnossa, voi ongelma olla kielen "kömpelyydessä". Käytännössä tällä tarkoitetaan rytmiä. Rytmiä taas ei voi opettaa. Se tahkotaan selkäytimeen lukemalla paljon. Jos lukee runsaasti mutta oma teksti on tökkivää eikä tule selaista "flowta" mitä haetaan, silloin on vaikea lähteä neuvomaan.
Uskon itse, että lahjakkuus kirjoittamisessa on juurikin
kyky nähdä oma teksti suht objektiivisesti (itsekriittisyys)
rytmitaju.No viskaappa tähän pari kolme suomalaista tämänhetken kirjailijaa, joilla mielestäsi on tämä
rytmitaju.
Esimerkkikirjojen avulla paremmin ymmärrän sitten, ymmärränkö rytmillä saman kuin 10 6. - 10+6
scarabaeus kirjoitti:
No viskaappa tähän pari kolme suomalaista tämänhetken kirjailijaa, joilla mielestäsi on tämä
rytmitaju.
Esimerkkikirjojen avulla paremmin ymmärrän sitten, ymmärränkö rytmillä saman kuin 10 6.Lähes kaikilla julkaistuilla kirjailijoilla on vähintään siedettävä rytmitaju. Joitain harvoja poikkeuksia olen nähnyt, lähinnä nuortenkirjallisuudessa (jota luen aika paljon). Nämä ovat olleet juuri ja juuri siinä rajalla, että onko teksti tarpeeksi sujuvaa. Täydellisiä epäonnistumisia olen nähnyt oikeastaan vain ulkomaisissa teoksissa.
Suurin osa tänne postatuista teksteistä on rytmillisesti huonoja. Tarkoitan tekstejä, joissa pilkut on oikeissa paikoissa jne. mutta jotenkin vain tökkii. Tekstiin ei pysty uppoutumaan kunnolla vaan kokoajan tiedostaa lukevansa tekstiä. - js fldkjf
10+6 kirjoitti:
Lähes kaikilla julkaistuilla kirjailijoilla on vähintään siedettävä rytmitaju. Joitain harvoja poikkeuksia olen nähnyt, lähinnä nuortenkirjallisuudessa (jota luen aika paljon). Nämä ovat olleet juuri ja juuri siinä rajalla, että onko teksti tarpeeksi sujuvaa. Täydellisiä epäonnistumisia olen nähnyt oikeastaan vain ulkomaisissa teoksissa.
Suurin osa tänne postatuista teksteistä on rytmillisesti huonoja. Tarkoitan tekstejä, joissa pilkut on oikeissa paikoissa jne. mutta jotenkin vain tökkii. Tekstiin ei pysty uppoutumaan kunnolla vaan kokoajan tiedostaa lukevansa tekstiä.Olen samaa mieltä. Rytmi taitaa olla hyvän taiteen peruselementti. Sitä on vaikea selittää, mutta sen tuntee.
- DS
DS kirjoitti:
Kiitoksia näistä minunkin puolestani. Sinun ja muutaman muun kommenteista luulen nyt saaneeni kohtuullisen realistisen kuvan miten systeemi toimii.
Sinnepä nyt kolahti muutaman kustantajan luukkuun. POKS.
Parilta koelukijalta odotan vielä kommentteja, saatan editoida jonkin verran. Ongelma lienee kaikille kirjoittajille tuttu, eli tiettyjen sivujuonien täsmällinen paikka romaanissa on haussa. Olen jo vaihtanut kertaalleen edellisten koelukijoiden kommenttien perusteella. Itse en osaa nähdä tuorein silmin tuota, pitäisi olla muutama kuukausi taukoa.
Sitten vielä muutamalle kustantajalle.
Joo ja ensimmäinen kässäri ikinä. Realiteetit on aika hyvin selvillä. Uskoisin saavani ainakin jostain palautetta, tarina on sen verran uniikki ja (koelukijoiden mukaan) koukuttava, samanlaista ei takuulla ole kirjoitettu. Genressä ei myöskään taida olla hirveästi tunkua, toisaalta eipä noita näy julkaistavankaan kovin paljon, joten en tiedä onko syy muna vai kana... - scarabaeus
js fldkjf kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Rytmi taitaa olla hyvän taiteen peruselementti. Sitä on vaikea selittää, mutta sen tuntee.
Niin, minun mielestäni
rytmitaju
on kaikilla
suomenruotalaisilla kirjailijoilla.
Viimeksi olen lukenut sen novellikirjan siitä Donner mikä se nyt olikaan nimeltään. Ja yleensä en suomensuomalaisten novellikirjoja jaksa lukea, mutta tässä oli sitten se
rytmi.
Mutta laittaisitte suomalaissuomalaisia kirjailijoiden kirjoittamia mielestänne hyvärytmisiä uusia kirjoja, niin lukaisisin mielenkiinnolla, tai ainakin vilkaisisin. - scarabaeus
scarabaeus kirjoitti:
Niin, minun mielestäni
rytmitaju
on kaikilla
suomenruotalaisilla kirjailijoilla.
Viimeksi olen lukenut sen novellikirjan siitä Donner mikä se nyt olikaan nimeltään. Ja yleensä en suomensuomalaisten novellikirjoja jaksa lukea, mutta tässä oli sitten se
rytmi.
Mutta laittaisitte suomalaissuomalaisia kirjailijoiden kirjoittamia mielestänne hyvärytmisiä uusia kirjoja, niin lukaisisin mielenkiinnolla, tai ainakin vilkaisisin.tarkistin netistä
siis novellikirja
Philip Teir / Donner-ryhmä
ja
näköjään tuli kirjoitusvire tuossa
suomenruotsalaisilla kirjailijoilla.
- scarabaeus
Ai että
genressä ei tunkua.
Jaa. Mikähän se sellainen genre mahtaa olla?
Onnea matkaan toivottelen kässärillesi! - DS
Taidat olla oikeassa, on vain suhteellisia eroja. Aivan helvetisti tunkua ja vähemmän helvetisti tunkua ...
Ja kiitos.
Ei tosiaan auta jäädä odottelemaan, kuinka käy. Uusi projekti on jo käynnissä, jatkoa tuolle kässärille. Alunperin kässäri oli täysin itsenäinen, mutta jäin koukkuun omaan maailmaani. Jatko-osa onnistuu juonen puolesta luontevasti, yhtä kässärin dialogia piti pikkaisen muuttaa, laittaa tuollainen tietty eteenpäin viittaus. Kaksikin vaihtoehtoa on, toinen olisi vähän synkempi tarina, toinen vähän valoisampi. Synkempi kiehtoo tunnetasolla enemmän, valoisampaan olisi tässä vaiheessa selkeämpi juoni. Katsotaan kuinka käy, sehän tässä kivaa on, tehdä matkaa. Koelukijat toivoi jotain vähemmän surullista, mutta ei taida vielä olla sen aika ... - DS
Tänään HS C1:ssä kullan arvoinen juttu aiheesta kuinka kirjailijaksi. Jutussa käsitellään nimenomaan niitä asioita, joita kyselin tämän säikeen alussa. Kehotan jokaisen wanna-be kirjailijan lukemaan.
Jos ei ole mahdollisuutta lukea tuota, niin muutama otos.
Nämä viisi kustantamoa saavat vuodessa 700-1000 kässäriä. Esikoisia julkaistaan 0-7. Puhutaan siis promilleista.
Muutamat kustannustoimittajat/-päälliköt kuvaavat myös hiukan työtapojaan, ei/ehkä/kyllä pinot ja kauanko kässäreihin tutustutaan. Luulen kyllä, että eivät kehtaa sanoa täyttä totuutta tuossa jutussa.
Jutun perusteella näyttää siltä, että kustantajat saavat nykyisin paljon omaelämäkerrallisia reality tarinoita, joista erittäin harva on millään tavalla kiinnostava. Myös motivaatio kirjoittaa epäilyttää, joistakin kässäreistä näkee, että kirjoittajalta puuttuu sisäinen palo, kirjailijan status kiinnostaa enemmän.
Omaa tulkintaa:
Jokainen voi näistä luvuista päätellä, että kyllä, hyviä, loistaviakin kässäreitä hylätään jatkuvasti. Mikään taikakynä ei ole merkinnyt niitä kahta tai kolmea käsikirjoitusta tuhannesta, jotka ovat parempia kuin sanotaan vaikkapa kaksikymmentä parasta. Se on osittain sattumaa. Uskokaa siis itseenne ja jatkakaa sinnikkäästi.- 000000
Täsmennys: jutussa mainitut kustantamot saavat 700-1000 kässäriä vuodessa. Melkoinen osa näistä kässäreistä on samoja, joista kustantajat puhuvat.
Ja kyllä, tässä jutussa kustamojen ihmiset puhuivat harvinaisen rehellisesti. Joistakin kässäreistä näkee parissa sekunnissa, että kiitos ei.
- kkkkiiirjailija
Vuosittain n. 70 esikoisteosta julkaistaan, yhteensä n. 1000-1400 esikoiskäsiksestä. Eli läpipääsy on n. 5-7% luokkaa. Eli samat käsikset kiertävät kustantamosta toiseen, siksi on realistisempaa laskea julkaisuprosentti kaikista esikoiskäsiksistä ja kaikista julkaistuista esikoiskäsiksistä.
- uteliasAA
Mihin tämä tilasto perustuu?
- kkkkiiiirjailija
uteliasAA kirjoitti:
Mihin tämä tilasto perustuu?
Siihen, että vuosittain julkaistaan noin 70 esikoisteosta :) On julkaistu jo useamman vuoden ajan, tieto siis HS:n Esikoisteos-kilpailua koskevista artikkeleista. Isommat kustantamot taas keryovat saavansa 700-1400 uutta käsistä vuodessa luettavakseen, joten siitä voi päätellä, että vuosittain tarjotana kustantamoille n. 1000-1400 esikoisteosta julkaistavaksi. Kuten toisaalla on jo tdoettu sama käsis lähettään usein moniin eri kustantamoihin, toisaalta joptkut kustantamot saavat käsiksiä enemmä'n kuin toiset, joten niitä esikoiskäsiksiä on vuodessa enemmän kuin tuo yhden kustantamon mainostama 1000 kpl.
- 6+4
kkkkiiiirjailija kirjoitti:
Siihen, että vuosittain julkaistaan noin 70 esikoisteosta :) On julkaistu jo useamman vuoden ajan, tieto siis HS:n Esikoisteos-kilpailua koskevista artikkeleista. Isommat kustantamot taas keryovat saavansa 700-1400 uutta käsistä vuodessa luettavakseen, joten siitä voi päätellä, että vuosittain tarjotana kustantamoille n. 1000-1400 esikoisteosta julkaistavaksi. Kuten toisaalla on jo tdoettu sama käsis lähettään usein moniin eri kustantamoihin, toisaalta joptkut kustantamot saavat käsiksiä enemmä'n kuin toiset, joten niitä esikoiskäsiksiä on vuodessa enemmän kuin tuo yhden kustantamon mainostama 1000 kpl.
Miksi sitten sanotaan, että alle prosentti käsiksistä hyväksytään. sä puhut 5-7 %.
- ei matikka oo vaikea
6+4 kirjoitti:
Miksi sitten sanotaan, että alle prosentti käsiksistä hyväksytään. sä puhut 5-7 %.
Siksi, että YKSI kustantamo hyväksyy vuodessa alle prosentin verran esikoiskirjailijoita, mutta kaikki kustantamot mukaan lukien esikoiskirjailijoiden julkaisuprosentti nousee. Onkohan logiikka nyt selvempi?
- DS
kkkkiiiirjailija kirjoitti:
Siihen, että vuosittain julkaistaan noin 70 esikoisteosta :) On julkaistu jo useamman vuoden ajan, tieto siis HS:n Esikoisteos-kilpailua koskevista artikkeleista. Isommat kustantamot taas keryovat saavansa 700-1400 uutta käsistä vuodessa luettavakseen, joten siitä voi päätellä, että vuosittain tarjotana kustantamoille n. 1000-1400 esikoisteosta julkaistavaksi. Kuten toisaalla on jo tdoettu sama käsis lähettään usein moniin eri kustantamoihin, toisaalta joptkut kustantamot saavat käsiksiä enemmä'n kuin toiset, joten niitä esikoiskäsiksiä on vuodessa enemmän kuin tuo yhden kustantamon mainostama 1000 kpl.
Totta, että sama kässäri lähetetään yleensä useampaan kustantamoon. Mikä tuo uniikkien käsikirjoitusten määrä sitten on vuodessa, sitä voi arvailla. Ehkäpä 2000-3000. Esikoisen läpimenotodennäköisyys on joka tapauksessa siis selvästi korkeampi kuin mitä lyhytnäköisesti laskeskelin, muutaman prosentin luokkaa jopa.
- MäääääääRääääää
DS kirjoitti:
Totta, että sama kässäri lähetetään yleensä useampaan kustantamoon. Mikä tuo uniikkien käsikirjoitusten määrä sitten on vuodessa, sitä voi arvailla. Ehkäpä 2000-3000. Esikoisen läpimenotodennäköisyys on joka tapauksessa siis selvästi korkeampi kuin mitä lyhytnäköisesti laskeskelin, muutaman prosentin luokkaa jopa.
No sen esikoiskässäreiden määrän voi aika hyvin laskea Otavan Saarikoskilpailun osallistujamäärästä, sinne lähetettiin sellaisiakin, joita ei ilman kisaa olisi lähetetty
- without ikea
Pitää tietysti muistaa, että kaikki kässärit eivät pyöri kaikilla kustantamoilla, koska kaikki esikoiskirjailijat eivät ole innostuneet julkaisemaan tietyissä kustantamoissa. Mutta niin, loppujen lopuksi oleelliseksi jää julkaisun saavat. On kustantamo mikä tahansa.
- scarabaeus
tuli vaan nimimerkistäsi mieleeni, että myykö Ikea niissä kahvipisteissään ja ravintoloissaan
kirjoja ? - 1+12
Isoilla pyörii samat kässärit, ainakin täällä moni on sanonut lähettävänsä käsiksensä neljälle isoimmalle, ei muille.
- scarabaeus
1+12 kirjoitti:
Isoilla pyörii samat kässärit, ainakin täällä moni on sanonut lähettävänsä käsiksensä neljälle isoimmalle, ei muille.
mitkä ne neljä isointa oikein on nykyisin
ja
onko sitten arvostetuin Teos kuitenkin ?
- Harjan pituus
Tässä on varmaa hyvä huomata, että eri kustantajilla on erilainen tiukkuusseula. Teoksen seula on taatusti tiukempi kuin Nordbooksin, myös molemmille kustantajille tarjotut käsikirjoitukset eroavat taatusti laatuvaatimuksiltaan ja kunnianhimoilotaan.
Ajattele nyt itsekin: olla kirjailijana samassa talossa, joka kustantaa Sinisaloa ja Krohnia vai tuntemattomuuksia julkaisevassa talossa, jolla ei ole ulkomaisia kustannussopimuksia ja merkittäviä kirjailijoita tallissaan?
Mutta... julkaistukin teos on julkaistu teos. Sen mahdollisuudet vain tulla näkyviin heikompitasoisella kustantajalla kulttuurikentällä (kritiikki, kirjallisuuspalkinnot, messut jne.) ovat melkein olemattomat. Aina voi toki sattua pieni onni, mutta harvemmin kuin laatuleiman saaneella kustantajalla.- DS
"Harjan pituus", viittaat siihen, että "ison kustantamon" teokset saavat helpommin hyvää kritiikkiä, kirjallisuuspalkintoja tms. Tarkoitatko tällä, että teokset ovat keskimäärin parempilaatuisia, vaiko että järjestelmässä on jonkinlaista rakenteellista puolueellisuutta, hyvä-veli verkostoa tms. ?
- Ei onnella
Minusta on edelleen aivan turhaa miettiä näitä prosentteja.
Jos käsikirjoituksesi on aivan tajuttoman hyvä ja olet loistava kirjoittaja, käytät kieltä monipuolisesti ja lahjakkaasti, se vain yksinkertaisesti nappaa lukijaan jne ja kaikki muukin tuntuu olevan kunnossa niin onhan se ihme jos sellainen teksti ei muka vaikka kymmeneen kustantamoon lähetettynä aiheuttaisi mistään yhtään reaktiota!
Kustantamot saavat paljon todella huonoja käsikirjoituksia, joiden kirjoittajien läheiset ovat toimineet koelukijoina, osalla tuskin minkäänlaista kokemusta tekstien kanssa työskentelystä, niin palaute tuskin on tekstiä eteenpäin vievää. Moni "hyvä" kirjoittaja ei ole "ammattikirjailija" tasoinen, ei millään.
Mielestäni pitää voida lähettää ja tarjota julkaistavaksi niin paljon kuin haluaa ja kehtaa ja on rahkeita, mutta mikäli haluaa todella kirjoittaa ammattina, täytyy ammatissaan pyrkiä kehittymään - kai?
Itse kirjoitan näytelmiä teattereihin sen enempää niitä julkaisematta. Haluan tehdä sitä, olen opiskellut ja tehnyt lujasti töitä tullakseni niin hyväksi, että teksti menee läpi. Ammattina kun tuota tekee pelkästään, vaatii kait aika paljon istumalihaksia ja jäntevyyttä, pitää voida teilata oma teksti ja kirjoittaa uudestaan, tulla ulos tekstistään ja nähdä virheitä ja korjattavaa. Kirjoittajakurssit ja muu koulutus voivat olla hyviä tälle.
Niin kauan kuin halua ja tahtoa on, ei auta kuin tahkota ja tehdä ja kokeilla. Ja tulla paremmaksi kirjoittajaksi, jotta tulee tehneeksi niin hyvän teoksen, että se yksinkertaisesti menee vain läpi:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama194919Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä543935Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve603513Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi942858On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622698Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732658Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä982634Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1362397Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta572289Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl582084