Äitini on kuollut reilu 20-vuotta sitten, lapseni eivät kerenneet tutustua äitiini. Joka äitienpäivä toivon, että voisin käydä äitini luona kahvilla, sen sijaan, että menen haudalle. Käyn ahkerasti haudalla, onneksi asun lähellä. Lapseni eivät ole kovin innokkaita käymään haudalla ja se tuntuu tosi pahalta. Ymmärrän kyllä, etteivät tunne äitiäni, mutta toivon kuitenkin heidän tajuavan, että se on minulle tärkeetä, vanhin lapsistani on jo aikuinen. Tänään sitten sain mennä sinne yksin, itkin haudalla, koska jos minua ei olisi, niin siellä tuskin kukaan kävisi. Mietin myös, että kävisikö kukaan minunkaan haudallani. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi. Edes mieheni ei kysynyt, että haluanko hänen tulevan mukaan.
Toinen asia mikä tänään sai minut masentumaan oli se, ettei tämä vanhin poikani vaivautunut tulemaan käymään. Nuorempi pojista meni vanhemman pojan luo viikonlopuksi ja lupasi tulla ajoissa sunnuntaina kotiin, mutta ei tullut. Mieheni antoi äitienpäiväkortin poikani puolesta, poikani laittoi tekstiviestin ja nyt illalla soitti, että voiko tulla vasta huomenna. Vanhin poikani soitti iltapäivällä ja toivotti hyvää äitienpäivää. Surulliseksi minut saa se, kun muiden äitien lapset menevät äitiensä luokse, mutta minun ei. Mitä olen tehnyt väärin? Miksi lapseni eivät välitä minusta? En kaipaa lahjoja, halusin vaan, että lapseni olisivat olleet luonani äitienpäivänä. Mä en ikinä olisi voinut jättää menemättä äitini luokse äitienpäivänä, en edes nyt, vaikka on kuollut ja "kyläpaikka" on hautausmaa. Olenko typerä äiti, kun loukkaannun? Tää vaan tuntuu niin pahalta ja tunnen itseni niin yksinäiseksi. Onko äidillä oikeutta loukkaantua / masentua tälläisestä asiasta?
Tyttäreni ja mieheni toivat aamukahvin sänkyyn, se on meidän joka vuotinen perinne. Mä olen aina lasten synttäriaamuna, isänpäivänä jne. vienyt aamupalan, niin olen minäkin vuorostani saanut välillä aamupalan sänkyyn.
Masentava äitienpäivä
17
394
Vastaukset
- guafff
Ihan ensiksi, älä missään nimessä pakota lapsiasi äitisi haudalle. He eivät ole häntä nähneet ja näin ollen on hyvin luonnollista, ettei heillä ole minkäänlaista tunnesidettä häneen. Voit vaan saada aikaiseksi "hautausmaa kammon".
Toisekseen sain sellaisen kuvan, että olet nyt tekemässä kärpäsestä härkäsen. Huomioi se, että he kuitenkin ovat sinua onnitelleet.
Miten tiiviisti noin yleensä lapset käyvät luonasi ja pidätte yhteyttä?
Ei kuule kaikkien äitien lapset todellakaan mene käymään, vaan onnittelevat muuten.
Anna lapsillesi tilaa ja oikeus päättää miten he toimivat. Jos he eivät enää onnittele äitienpäivänä, niin silloin voit todellakin olla huolissasi ja miettiä mitä olet tehnyt väärin... Muussa tapauksessa kaikki on hyvin.- Mitä teen väärin?
En ole koskaan pakottanut lapsiani haudalle, ovat aina saaneet päättää itse. Ymmärrän myös sen, ettei minkäänlaista tunnesidettä ole, mutta silti se vaan tuntuu pahalta, kun omat lapset eivät ajattele, miltä minusta tuntuu. Tiedän heidän tietävän, kuinka paljon minulle merkitsee se, että olisivat minun mukana. Koska olen sanonut heille aiemmin, kun ovat olleet mukana, "kiitos, kun tulitte, se merkitsi minulle paljon ja oli tosi kivaa, kun tulitte". Mielestäni se, että esim kerran tai kaksi vuodessa, näin juhlapäivänä menisimme yhdessä perheenä haudalle ei ole paljoakaan pyydetty.
Itse olen luonteeltani tunteellinen ja otan toiset ihmiset huomioon, toivon niitä luonteenpiirteitä myös lapsilleni. Siksi ehkä kuvittelen ainakin näin äitienpäivänä, että lapseni huomioisivat minut. Ainakin minun tuttavapiirissäni ja sukulaisissa on tapana mennä äitienpäivänä tai isänpäivänä moikkaamaan vanhempiaan.
Ehkä tää kaikki tuntuu vaan siksi niin pahalta, etten ole sinut vieläkään äitini kuoleman kanssa ja äitienpäivänä tunteet nousee pintaan. Olin niin nuori, että jäi niin paljon asioita kokematta. Sitä pitää niin itsestään selvänä, että äiti ja isä ovat paikalla, kun niitä tarvitsee. Sitten kun niitä ei ole, niin sen vasta tajuaa, miten niitä kaipaa.
Ehkä sitten tein kärpäsestä härkäsen... Jotkut äidit tahtovat kalliita lahjoja jne. Mä halusin vaan yhteistä aikaa... Mukavaa loppu äitienpäivää kaikille äideille! - guafff
Mitä teen väärin? kirjoitti:
En ole koskaan pakottanut lapsiani haudalle, ovat aina saaneet päättää itse. Ymmärrän myös sen, ettei minkäänlaista tunnesidettä ole, mutta silti se vaan tuntuu pahalta, kun omat lapset eivät ajattele, miltä minusta tuntuu. Tiedän heidän tietävän, kuinka paljon minulle merkitsee se, että olisivat minun mukana. Koska olen sanonut heille aiemmin, kun ovat olleet mukana, "kiitos, kun tulitte, se merkitsi minulle paljon ja oli tosi kivaa, kun tulitte". Mielestäni se, että esim kerran tai kaksi vuodessa, näin juhlapäivänä menisimme yhdessä perheenä haudalle ei ole paljoakaan pyydetty.
Itse olen luonteeltani tunteellinen ja otan toiset ihmiset huomioon, toivon niitä luonteenpiirteitä myös lapsilleni. Siksi ehkä kuvittelen ainakin näin äitienpäivänä, että lapseni huomioisivat minut. Ainakin minun tuttavapiirissäni ja sukulaisissa on tapana mennä äitienpäivänä tai isänpäivänä moikkaamaan vanhempiaan.
Ehkä tää kaikki tuntuu vaan siksi niin pahalta, etten ole sinut vieläkään äitini kuoleman kanssa ja äitienpäivänä tunteet nousee pintaan. Olin niin nuori, että jäi niin paljon asioita kokematta. Sitä pitää niin itsestään selvänä, että äiti ja isä ovat paikalla, kun niitä tarvitsee. Sitten kun niitä ei ole, niin sen vasta tajuaa, miten niitä kaipaa.
Ehkä sitten tein kärpäsestä härkäsen... Jotkut äidit tahtovat kalliita lahjoja jne. Mä halusin vaan yhteistä aikaa... Mukavaa loppu äitienpäivää kaikille äideille!Minun lapseni laittoivat viestit: maailman parhaalle ja rakkaalle äidille onnea! En ole pahoillani laisinkaan, katselen hymyssäsuin viestejä ja sydämiä. Toki näin heitä jo viikolla, ennen äitienpäivää. Olen kieltänyt lahjojen ostamisen. Aika ajoin saan heiltä muutenkin: äiti olet rakas! viestejä. Se on ihanaa, ettei niihin tarvitse äitienpäivää :)
Yritä nyt hyväksyä äitisi poismeno (onhan siitä jo aikaa) ja ole kiitollinen siitä mitä teillä on ollut. Äitisikin varmaan haluaisi sinun olevan iloinen.
Oletko miettinyt, että se sinun vaalima suru ahdistaa lapsiasi?
Minulle ainakin, näin aikuisena, tuli ahdistunut olo, saatika miltä tuntuu lapsista! He tuskin haluavat äitienpäivää viettää haudalla katsellen, että oma äiti itkee vaikka olisi syytä olla iloinen! Onhan sinulla omat lapset ja eikös äidin pidä tuntea iloa omista lapsista?!
Opettele nauttimaan OMASTA elämästäsi ja lapsistasi! - Hyvien lasten äiti
Mitä teen väärin? kirjoitti:
En ole koskaan pakottanut lapsiani haudalle, ovat aina saaneet päättää itse. Ymmärrän myös sen, ettei minkäänlaista tunnesidettä ole, mutta silti se vaan tuntuu pahalta, kun omat lapset eivät ajattele, miltä minusta tuntuu. Tiedän heidän tietävän, kuinka paljon minulle merkitsee se, että olisivat minun mukana. Koska olen sanonut heille aiemmin, kun ovat olleet mukana, "kiitos, kun tulitte, se merkitsi minulle paljon ja oli tosi kivaa, kun tulitte". Mielestäni se, että esim kerran tai kaksi vuodessa, näin juhlapäivänä menisimme yhdessä perheenä haudalle ei ole paljoakaan pyydetty.
Itse olen luonteeltani tunteellinen ja otan toiset ihmiset huomioon, toivon niitä luonteenpiirteitä myös lapsilleni. Siksi ehkä kuvittelen ainakin näin äitienpäivänä, että lapseni huomioisivat minut. Ainakin minun tuttavapiirissäni ja sukulaisissa on tapana mennä äitienpäivänä tai isänpäivänä moikkaamaan vanhempiaan.
Ehkä tää kaikki tuntuu vaan siksi niin pahalta, etten ole sinut vieläkään äitini kuoleman kanssa ja äitienpäivänä tunteet nousee pintaan. Olin niin nuori, että jäi niin paljon asioita kokematta. Sitä pitää niin itsestään selvänä, että äiti ja isä ovat paikalla, kun niitä tarvitsee. Sitten kun niitä ei ole, niin sen vasta tajuaa, miten niitä kaipaa.
Ehkä sitten tein kärpäsestä härkäsen... Jotkut äidit tahtovat kalliita lahjoja jne. Mä halusin vaan yhteistä aikaa... Mukavaa loppu äitienpäivää kaikille äideille!Sanot olevasi tunteellinen ja ottavasi toiset huomioon. Minulla kyllä heräsi vähän epäilys, että ymmärrät asiat hiukan väärin. Tarkoitatko tunteellisuudella esimerkiksi sitä, että käyt usein itkemässä 20 vuotta sitten kuolleen äitisi haudalla? Minusta se on lähinnä karmaisevaa, varsinkin, jos vielä odotat muiden perheenjäsenten osallistuvan tähän riittiin.
Liittyykö tähän tunteellisuuteesi lainkaan mitään positiivista vai onko se vain suremista ja huonoja fiiliksiä, joihin haluat vetää koko perheen mukaan? Minä en ikimaailmassa edellyttäisi lapsiltani sitä, mitä sinä! Tilannehan on heille suunnattoman ahdistava! On todella itsekästä odottaa, että lapset osallistuvat moiseen. Riippumatta siitä, että et ole heitä pakottanut, olet kuitenkin tehnyt selväksi, että se on tärkeää. Olisi ollut parempi, että olisit osoittanut heidän olevan sinulle tärkeitä ja että toivot ja haluat heillä olevan hyvä mieli ja että he olisivat iloisia! Nyt osoitit, että sinun tarpeesi oli tärkeämpi kuin heidän hyvä olonsa!
Sanot ottavasi toiset huomioon ja edellyttäväsi sitä myös muilta. No enpä oikein tiedä... Minun mielestäni lasten tehtävä on elää omaa elämäänsä ja ottaa ensisijaisesti huomioon oma perheensä ja omat läheisensä. Nuorten aikuisten maailmassa on niin paljon asiaa ja ihmisiä, että äitiä muistetaan vain sivulauseessa. Ja hehän muistivat sinua, herranen aika sentään! Minusta "tunteellisuutesi" olisi saattanut saada sinut tirauttamaan ilon kyyneleen puhelimen näytölle, kun lapset niin kauniisti onnittelivat! Minusta sitä ei millään voi tulkita niin, että lapsesi eivät välitä sinusta - en ymmärrä järjenjuoksuasi ollenkaan. - Mitä teen väärin?
Hyvien lasten äiti kirjoitti:
Sanot olevasi tunteellinen ja ottavasi toiset huomioon. Minulla kyllä heräsi vähän epäilys, että ymmärrät asiat hiukan väärin. Tarkoitatko tunteellisuudella esimerkiksi sitä, että käyt usein itkemässä 20 vuotta sitten kuolleen äitisi haudalla? Minusta se on lähinnä karmaisevaa, varsinkin, jos vielä odotat muiden perheenjäsenten osallistuvan tähän riittiin.
Liittyykö tähän tunteellisuuteesi lainkaan mitään positiivista vai onko se vain suremista ja huonoja fiiliksiä, joihin haluat vetää koko perheen mukaan? Minä en ikimaailmassa edellyttäisi lapsiltani sitä, mitä sinä! Tilannehan on heille suunnattoman ahdistava! On todella itsekästä odottaa, että lapset osallistuvat moiseen. Riippumatta siitä, että et ole heitä pakottanut, olet kuitenkin tehnyt selväksi, että se on tärkeää. Olisi ollut parempi, että olisit osoittanut heidän olevan sinulle tärkeitä ja että toivot ja haluat heillä olevan hyvä mieli ja että he olisivat iloisia! Nyt osoitit, että sinun tarpeesi oli tärkeämpi kuin heidän hyvä olonsa!
Sanot ottavasi toiset huomioon ja edellyttäväsi sitä myös muilta. No enpä oikein tiedä... Minun mielestäni lasten tehtävä on elää omaa elämäänsä ja ottaa ensisijaisesti huomioon oma perheensä ja omat läheisensä. Nuorten aikuisten maailmassa on niin paljon asiaa ja ihmisiä, että äitiä muistetaan vain sivulauseessa. Ja hehän muistivat sinua, herranen aika sentään! Minusta "tunteellisuutesi" olisi saattanut saada sinut tirauttamaan ilon kyyneleen puhelimen näytölle, kun lapset niin kauniisti onnittelivat! Minusta sitä ei millään voi tulkita niin, että lapsesi eivät välitä sinusta - en ymmärrä järjenjuoksuasi ollenkaan.Siis edelleenkään EN OLE IKINÄ PAKOTTANUT lapsiani haudalle, eikä nytkään ollut tarkoitus. Enkä normisti siellä haudalla itke, nyt vaan oli paha mieli ja ikävä äitiä kohtaan kasvoi. Joten unohtakaa äitini jo ja haudalla käynti ! Pointtini oli se, että olisin halunut viettää aikaa yhdessä perheeni kanssa, kuten yleensä äitienpäivänä / isänpäivänä perheet viettävät. Poikani tyttöystävä meni äitinsä luokse, kuten joka äitienpäivä. Olen edelleen sitä mieltä, että vanhempiaan voisi muistaa ja jos lähellä asuu, niin ei ole suuri vaiva käydä moikkaamassa, varsinkaan kun ei muutenkaan juuri käy.
Näitä viestiketjua lukiessani, ihmettelen sitä, että äitinä en saa pahoittaa mieltäni, jos lapset eivät tule luokseni äitienpäivänä, mutta äidit, jotka eivät saa kalliita lahjoja, niin he voivat pahottaa mielensä ja kohtalotovereita heillä on monta tai se, ettei mies ole ostanut lahjaa äitienpäivänä. Olisi ehkä ollut parempi valittaa siitä, etten saanut lahjaa... Noh, lahjatoiveeni olikin yhteinen aika.
Nimimerkille "mieti!" En ole lapsilleni ääneen sitä sanonut, että pahoitin mieleni, joten en ole NURISSUT lapsilleni.
"Rilla -anoppi", viestisi sai minut hyvälle tuulelle ja oli ilo lukea sitä, kiitos siitä.
Kiitos vastauksista, huomasin, että jotkut ovat ymmärtäneet väärin, mitä olen veistilläni tarkoittanut. En esim mene haudalle itkeskelemään tai ylipäätänsä itkeskele muiden nähden. Anteeksi, että en ole saanut äitiäni mielestäni ja anteeksi, että mielestäsi on karmivaa, että käyn edelleen haudalla tai ylipäätänsä ikävöin vielä äitiäni välillä. Nyt lukiessani tuli mieleen, että kuvittelette mun menevän haudalle ja itkevän siellä joka kerta äitiäni... Jos lukisitte viestin ajatuksen kanssa, niin ehkä tajuaisitte, ettekä vääristelisi. Otatte viestistä yhden kohdan ja takerrutte siihen ja sitten joku taas lukee sen toisen viestin ja paisuttaa sitä jne.
Äitikin on ihminen ja joskus kaipaa sitä huomiota, jota on antanut muille tai niin ainakin luulen, mutta en ole enää varma näitä viestiä lukiessani... Ehkä me ihmiset sitten vaan ollaan niin erillaisia, toiset haluaa lahjoja ja toiset yhteistä aikaa, joskus sitten käy ettei tule kumpaakaan. Anopille käskin mieheni laittaa kukkalähetyksen, kun asuu sen verran kauempana, tyttäreni piirsi kortin, jonka lähetimme jo aiemmin.
Se että näkee pienen vaivan toisen ihmisen vuoksi, saa myös itsensä iloiseksi. - Voi Äiti sen tää!
Mitä teen väärin? kirjoitti:
En ole koskaan pakottanut lapsiani haudalle, ovat aina saaneet päättää itse. Ymmärrän myös sen, ettei minkäänlaista tunnesidettä ole, mutta silti se vaan tuntuu pahalta, kun omat lapset eivät ajattele, miltä minusta tuntuu. Tiedän heidän tietävän, kuinka paljon minulle merkitsee se, että olisivat minun mukana. Koska olen sanonut heille aiemmin, kun ovat olleet mukana, "kiitos, kun tulitte, se merkitsi minulle paljon ja oli tosi kivaa, kun tulitte". Mielestäni se, että esim kerran tai kaksi vuodessa, näin juhlapäivänä menisimme yhdessä perheenä haudalle ei ole paljoakaan pyydetty.
Itse olen luonteeltani tunteellinen ja otan toiset ihmiset huomioon, toivon niitä luonteenpiirteitä myös lapsilleni. Siksi ehkä kuvittelen ainakin näin äitienpäivänä, että lapseni huomioisivat minut. Ainakin minun tuttavapiirissäni ja sukulaisissa on tapana mennä äitienpäivänä tai isänpäivänä moikkaamaan vanhempiaan.
Ehkä tää kaikki tuntuu vaan siksi niin pahalta, etten ole sinut vieläkään äitini kuoleman kanssa ja äitienpäivänä tunteet nousee pintaan. Olin niin nuori, että jäi niin paljon asioita kokematta. Sitä pitää niin itsestään selvänä, että äiti ja isä ovat paikalla, kun niitä tarvitsee. Sitten kun niitä ei ole, niin sen vasta tajuaa, miten niitä kaipaa.
Ehkä sitten tein kärpäsestä härkäsen... Jotkut äidit tahtovat kalliita lahjoja jne. Mä halusin vaan yhteistä aikaa... Mukavaa loppu äitienpäivää kaikille äideille!Jos olet niin tunteellinen ja otat toiset ihmiset huomioon, mikset sovella tätä ajatusta lapsiisi. Jos he eivät halua käydä haudalla, eivät halua. Koita nyt ymmärtää...vai onko niin, että sinua vain pitäisi ymmärtää ja sinun tunteesi ottaa huomioon koska sinäkin teet niin. Muista seuraavan kerran kun olet tunteittesi kanssa liikkeessä että sanot ääneen vaativasi vastaavaa käytöstä myös itsellesi. Eli kyseessä ei ole aito empatia vaan laskelmoitu toiminta; teet omista ongelmistasi koko perheen ongelman.
- Mieti!
Käyttäydyt juuri kuin oma äitini,joka sai sen aikaan etten halua olla hänen kanssaan tekemisissään.
Mikään ei riittänyt koskaan,ei mikään. Aina sanomista vaikka aikuinen ihminen jo olen.
"tuntuu pahalta, kun omat lapset eivät ajattele, miltä minusta tuntuu."
Samaa aina meillä... miltä äidistä tuntuu,mitä hän tuntee.... plaaplaa.
Olet varmaan vuosien saatossa saanut paljon huomiota lapsiltasi. Mutta hekin kasvavat,aikuistuvat. Äitien/isienpvät eivät enää niin merkitse kuin sitten kun on taas omia lapsia. He soittivat,onnittelivat ja osa oli luonasi.
Silti sinulle ei riitä!
Kohta he eivät onnittele ollenkaa eivätkä ota sinua huomioon. Näin kävi äidilleni. Kaikkeni yritin ja palkaksi sain vaan nurinaa.- empatia on +
Kyllä minä ainakin näin aikuisena osaan ajatella miltä omasta äidistäni joku asia tuntuu.. Olet kamalan empatiakyvytön ihminen.. Kannattaisi mennä vähän itseesi...
- rilla-anoppi
No luettuani tuli mieleen, että pojat ovat nyt tuossa iässä , etteivät tällaiset päivät ole heistä niin tärkeitä , varsinkin kun joka tuutista annetaan ymmärtää , että vain kauppiaiden kikka .
aa , toinen laittoi sentään tekstarin ja toinen soitti .. no sekin on hyvä .
Ehkä yliragoit, kun ikävöit äitiäsi ja heijastit sen ikävän omaan elämääsi , oman äidin ikävä sai sinut herkistelemään , sitä ei voi tietää, ennenkuin menettää jonkun . Pojille sinä olet olemassa , kotona kuin huonekalu tutulla paikalla : )
Kuule lohdutan , mulla ei yksi lapsi muistanut koko päivää , eikä kukaan käynyt , tekstarilla mentiin : ) No otin pakastimesta pullaa ja tein itse ruuankin , kun miehellä oli muuta hommaa .
Nautin päivällä , kun radiosta kuului äitienpäivämusiikkia , aika surullisia vaan tuppaavat olemaan .
Itse olen onnellinen , että olen edes hyvässä kunnossa ja tyytyväisellä mielellä , eläköön lapset kiireittensä kanssa , hyvä kun ei tarvinnut passata, jos jotain löytää hyvää : )) - mutsirulaataas
Itselläni kun tulee myös paha mieli jostakin, niin kyllä silloin useinkin kaipaa sitä omaa äitiään. Ehkä se johtuu siitä, että äiti oli se, joka aina lohdutti murheissa.
Nuorilla tuntuu olevan aina niin kiire ja pää muissa asioissa, etteivät sitten mukamas ehdi kaffeelle. Kiva kumminki, että muistivat jotenkin. Minua ei onnitellut kukaan äitienpäivänä, mutta ymmärrän, että nuoriso on joskus vähän semmosta "hajamielistä " .- Mitä teen väärin?
mutsirulaataas ---> Hyvää äitienpäivää, näin jälkikäteen :)
Kiitos siitä, että ymmärsit, miksi ikävöin äitiäni myös näinkin monen vuoden jälkeen. - mutsirulaataas
Mitä teen väärin? kirjoitti:
mutsirulaataas ---> Hyvää äitienpäivää, näin jälkikäteen :)
Kiitos siitä, että ymmärsit, miksi ikävöin äitiäni myös näinkin monen vuoden jälkeen.Kiitos! :)
Tiedän tuon ikävän, sillä itsellenikin se tulee silloin tällöin. Varsinkin vielä silloin, kun tuntuu ettei ole ketään joka ymmärtäisi,kun minulla on surullinen fiilis. Meidänkin perheessä kun on vaan näitä miespuolisia, niin eihän ne oikeen ymmärrä naisten murheita. :)
- Mitään en tee väärin
Siis en maininnut nuorimmalle pojalle tunteistani, joista olen tänne kirjoitellut. Hän tuli tänään kotiin viikonloppukylästä isoveljensä luota ( lupasi siis itse aiemmin tulla äitienpäivänä aikasin ). Oli käynyt ostamassa kaupasta kääretortun.Tuli luokseni kääretorttupala lautasella, jossa oli kakkukynttilä ja toivotti myöhästynyttä äitienpäivää :) En osanut odottaa mitään sellaista, mutta voin kertoa, että se tuntui tosi hyvältä.
Enkä siis ole omista "ongelmistani" tehnyt koko perheen "ongelmaa", koska edelleenkin pidän asiat / tuntoni omana tietonani. Enkä ole lapsiltani edelleenkään vaatinut mitään, kirjoitin vaan siitä, että olisin halunnut yhteistä aikaa äitienpäivänä. Noh, kaikille ei ilmeseti tuo äiti merkitse samaa, kuin minulle.
Parempi ajatuksia oli tänne purkaa nimettömänä, koska se helpotti, ennemmin kuin olisin lapsille niistä avautunut. Tapanani ei ole murheitani / ongelmiani kaataa lasteni päällä, kuten teistä jotkut ovat asiat halunneet ymmärtää. Nytpähän ainakin tiedän, että ne tunteettomat ihmiset ovat siellä ruudun takana ja onneksi tuntemattomia, eivätkä minun lapsiani. Onneksi lapseni eivät kuitenkaan ole noin tunteettomia, kuten teistä eräät.- guafff
Emme suinkaan ole tunteettomia, mutta käsittelemme (osa ainakin) asioita erilailla. Ja lapset ovat yllättävän hyviä vaistoamaan ne sanattomatkin tunteet...
- mutsirulaataas
Olipa ihanasti tehty pojalta !! :)) Elä sinä välitä muitten motkotuksista. Vaikka olisit kirjoittanut, ettet tykkää ku sataa vettä, niin siitäkin olis kyl joku jotaki keksiny. Sitä olis kuule vedettyä laidasta laitaan. ;)
Pitää jokaisella olla joku paikka mihin purkaa tuntojaan. Tämä netti on juuri oikea paikka siihen.
- Yksin äitienpäivänä
Sinuahan palvellaan suuremmoisesti ja soitellaan, lähetetään kortteja.
Minun ainoa poikani ei edes soittanut. En nyt kuitenkaan ajattele, että olen hyljeksitty.
Poika on yli 50 v. Hänellä on varmasti muutakin muistettavaa kuin äitienpäivä.
Vuosia sitten hän sanoi,että haluaa puhutella minua etunimellä. Hän ei katso olevansa lapsi.
Nyt ollaan tasavertaiset lähimmäiset. Totta puhuakseni olen usein unohtanut hänen merkkipäivänsä.
Eivät ne niin tärkeitä ole.- ei yleistystä
Toisille merkkipäivät ovat tärkeämpiä kuin toisille. Vaikka ne ei sinulle ole tärkeitä, ne voivat olla jollekkin toiselle todella tärkeitä :) Esim meillä miehelle seurustelun alkamispäivä on tärkeä, minulle ei. Minulle merkitsee enemmän kihlajaispvm. Tulevaisuudessa taas kun ollaan naimisissa ei varmaan minulle ole enää kihlajaispvm tärkeä vaan se on se hääpäivä :) Mutta mieheni tuntien veikkaan, että hänelle kihlapäiväkin on silti tärkeä :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama194889Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä533898Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve603483Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi942858On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622698Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732648Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä972620Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1352381Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta542276Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl582084