pettynyt joka vuosi

Miten sinä muistat miestäsi Isänpäivänä? Jos varallisuus sallii, pyydä isänpäivänä hänet ravintolaan syömään ja ottakaa myös lapset mukaan.

Joka isänpävä häntä muistanut lahjalla ja syömään vienyt....tuskin mistää hänen laiminlyönnistä kuitenkaan on kyse vai onko naisen muistettava miestä kaikkina juhlapäivinä niinkun olen häntä muistanut ja itse jäänyt ilman..myös omana syntymäpäivänä en edes onnitteluja saanut koskaan...eikä se lahjominen ja toisen muistamisen laskeminen ole mielestäni oikein...pitäisi se tapahtua omasta halusta eikä siitä että kun minä muistan niin sinä muistat..jos et muista en minäkään..vaikkakin se kävi mielessä juurikin tänään että tähän loppui minunkin muistaminen hänen synttäreillään ja isänpäivänä..aina kuitenkin muistanut niin edes pieni muistaminen hänelta lämmittäisi paljon .kamala ajatella edes näin mutta loppu mikä loppu ja sydämmessä tuntuu pahalle :(

Eikä kannattaisi keskustella miehen kanssa ja kertoa, että haluaa tulla huomatuksi äitienpäivänä, eikä täällä valittaa? Kerro, mitä toivot ja jos miehesi ei jatkossa sinua huomioi, on asia selvä = ei välitä sinusta.

Tuntuuhan se varmasti pahalta. Johtunee siitä, että me naiset useimmiten olemme lastemme kanssa enemmän ja huolehdimme heistä.
Teemme siis aika paljon miehenkin "osuutta" lastenhoidosta, ja haluamme siksi mieheltämme äitienpäivänä hieman tunnustusta..
Kaikkihan ei halua. Mutta suurinosa kuitekin, etenkin ne joiden arkista panostusta ei muuten huomioida tai jotka ei saa mieheltään apua lastenhoitoon.

Sympatiat sinulle, ymmärrän mitä kirjoituksellasi ajat takaa. Et varmaan ole ajatuksinesi yksin...

ja tarkoitus ei ole valittaa elämästä nämä vaan kaikki purkautuu mielestä kun on paha olla. anteeksi siitä.

äiti771: onhan toi nyt ihan perseestä!!! Mies ei arvosta työtäsi äitinä, arvostaako edes sinua? Kun on isänpäivä, haluan ainakin kiittää omaa rakastani siitä että hän jaksaa aina olla niin hyvä isä. Riippumatta siitä, onko mielestäni näissä merkkipäivissä mitään järkeä. Se on vain hyvä muistutus siitä että toista pitäisi muistaa joskus kiittää face to face.

Mä niin ymmärrän alottajaa. Toi on niin syvältä :(
Mulla oli eka äitienpäivä ja jostain kumman syystä odotin sitä päivää innolla, varmaan kun äitiydestä olen innoissani ja ensimmäisen kerran tulee äitienpvä kun olen itse äiti.
Vaan koko päivänä ei mies tehnyt elettäkään minun muistamisekseni.
Aivan kuin olisi unohtanut koko asian.
Minä odotin iltaan asti, kunnes lopulta kysyin, onko hän unohtanut jotain.
Mies miettii hetken ja sanoo "ainiin joo, hyvää äitienpäivää vaikket äitini kyllä olekaan"
Auts.
Itse vein hänen ulos syömään ja lahjan ostin kun oli isänpäivä- hänen eka isänpäivä isänä.
Ja hän tasan tarkkaan tiesi, että olisin toivonut edes jotakin (siis jotakin muuta kuin nihkean onnentoivotuksen joka piti oikeastaan "vaatia"..)
Jälkeenpäin hänelle asiasta mökötin eikä hän tajunnut mikä hätänä kunnes kerroin. Ei sanonut mitään vaan näytti nolostuneen. kai tajusi kuinka typerä oli.
Tekis mieli mököttää seuraavaan äitienpäivään asti..

Mieheni keitti minulle äitienpäivänä aamukahvit (kuten lähes aina viikonloppuisin 23-vuotisen avioliittomme aikana) ja tarjosi täytekakkua.

Lapsilta sain korun, kirjan ja kukkia. Tein koko porukalle ruokaa kotona, koska olimme jo edellisenä päivänä syöneet minun piikkiini ravintolassa.

Lähipiirissäni tälläinen on "normaali" äitienpäivä. Ei ainakaan mikään kehuskelun aihe, niin että en tullut tänne hehkuttamaan. isänpäivänä on sama traditio toisinpäin - silloin iskä tarjoo sapuskat ravintolassa ja me muistamme häntä lahjoin ja kukin.

musta on ihan kiva että lapsi isänsä kanssa huomioi sinä yhtenä päivänä normaalia enemmän äitiä, samoin kuin minä sitten marraskuussa häntä lapsen kanssa :) meillä tuo molemmin puolinen huomioiminen ei kyllä jää siihen yhteen päivään vuodessa, keksitään usein toisillemme jotain pientä kivaa :) vaikka mun mies ei ollut kotona koko äitienpäivänä vaan miesporukalla reissussa, tuli aamulla viesti että siellä kaapissa on sulle jotain. omaa äitiä muistin itetehdyllä kortilla sekä lahjakortilla pikku hemmotteluun ja kahvilla käytiin heillä. viime vuonna annoimme sen päivän mummulle "vapaaksi", meillä sisaruksilla paljon pieniä ja ollaan usein mummulassa, mut sen viikonlopun sai viettää niinkuin halusi ja oli kuulemma nauttinut myös siitä.

Mieheni ei muistanut minua mitenkään äitienpäivänä. Omalle äidilleenkään hän ei vienyt kukkia, sanoo että riittää, kun hänen siskonsa vie. Oma äitini sen sijaan soitti ja toivotti minulle hyvää äitienpäivää, onhan hän päässyt mummoksi ansiostani! Lapset odottivat vain, saavatko kakkua. Silti olen ihan onnellinen: sain onnittelut, ja lapset saivat sitä toivomaansa, minun leipomaani kakkua. Mieheni taidan laittaa kierrätykseen.