Tuomarit suhteessa

Akkas on aidosti outo kontrollifriikki, onneksi ei oo hänenlaisiaan lähipiirissä. Pidemmän päälle varmasti raskasta elää sellasen kanssa - ja luultavasti hälläkin alkaa vanne kiristää pään ympärillä.
Elämä on elämistä varten, ihmiset tekee asiat kuten parhaaksi näkevät. Mitä itua on missään, jos tarvii koko ajan miettiä, et mitähän tästäkin taas seuraa, tuleekohan joku sanktio niskaan..?

Sitä pelkoa sanktiosta on onneksi aika vähän, ne "kostot" on aika pieniä. Rangaistukset näkyy vaikka läheisyyden poistona tai vihansekaisena mököttämisenä, päivästä riippuen.

Pahempaa pelkoa kylläkin koen silloin jos mä mokaan jotain pientä, niin pahimmillaan voi tulla vinkkailuja siitä että hän on tekemässä vähintään syrjähyppyä. Aika usein "heittämässä himasta", mutta se ei nykyään mene enää läpi. En mä tossun alla ole, jaetaan kyllä työt aika tasaisesti just ton tuomarointiominaisuuden takia, itselläkin sitä vähän, plus päällikkötaistelu päällä tollasen kapinallisen "teinin" kanssa.

Tietysti se tuomarointi muakin rassaa, mutta enemmän ongelma on että hän kerää mittaamalla päivittäin asioita vihaa itselleen ja käyttää moiseen tuomarointiin ja mittaamiseen omat energiansa. Ja alkaa vihaamaan ja halveksimaan ja etääntyy ja suhteesta tulee hänen kohdallaan "vankila jossa häntä rajoitetaan." Se on asia erikseen, vapaudenhaluinen tyttö.

Me koitettiin vuoden eroa tuossa ja nyt puoli vuotta taas, mutta sama mittailu ja tuomarointi toistuu nyt ja vihaa näkyy kun oikeutta jaetaan.

Toi tuomarin rooli on siitä paha, että kun toinen muuttuu vähän kuin esineeksi jota mittaillaan ja tuomaroidaan, siitä etääntyy tasaisin väliäajoin, ja yhteisiä nostoja löytyy enää siitä kun ostat jotain tai viet hänet matkalle. Joita hän jotenkin jatkuvasti ilmaisee odottavansa.

Sitten huomaat että olet itsekin antanut kaikkesi, velkaa on jo kavereillekin, eikä suunta ole enää kuin siinä että tuomarointi jatkuu ja omat pisteet laskee, kunnes sua vihataan niin että edessä on toinen vuoden ero, ja sitten uusi yritys ehkä.

Kauheen raskasta. Mä oon sanonut että kolmatta rundia ei tule. Mutta koittanut lähinnä nyt löytää tietä jolla nyt pystyisi korjaamaan tilanteen kun tietää sen. Hölmöä astua samaan p---aan uudestaan.

Lähinnä et miten tollanen korjataan. En tiedä. Teininä hyväksikäytetty tapaus, sitoutumiskammo ja elää teini-ikäänsä edelleen, kohtauksineen. Koki kai ekat vastuunotot lapsen myötä, koulussa tai töissä ei ole oikeastaan koskaan ollut. Jäänyt rakkautta vaille pienenä, sanoo äitinsä, ja ei siksi myös pysty näyttämään sitä.

Tiedäks tyypin, "mä rakastan sua" puuttuu, ja seksi on suoritusta.

But I luuv her. Kuka sen kanssa on, jos en mä.

Et voi rakastaa toista ehjäksi, vaikka haluaisit. Itse koitin tehdä sitä toista kymmentä vuotta ja käsiin jäi oma pettymys, uupumus ja ihan sekopäinen parisuhde. Ja pari erolasta. Surullinen loppu suurelle rakkaudelle.

Osa on vain jollain tavalla niin rikkinäisiä, että eivät osaa edes itse nähdä sitä. Aluksi ei näe kukaan muukaan. Sitten tulee pieniä merkkejä, sinun kohdallesi on nyt osunut tuo kontrollointi ja uhkailu lähtemisellä ja pettämisellä. Se on vain alkua, usko pois. Nuo asiat kertovat jostain puolisosi sisällä olevasta haavasta ja syvästä epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta. Ehjä ihminen luottaa ilman kontrollia ja uskoo toisen pysyvän siinä ilman uhkailuja. Uhkaileva ihminen ei uskalla luottaa itseensä, ei usko, että riittää ilman omituisia temppuja. Hän tarvitsee vakuutteluja, ja sinä vakuutat hänet joka kerta kun kestät vihan ja pelästyt uhkailuja.

Ei sinun tarvitse lähteä ja jättää häntä. Mutta tee erittäin selväksi, että et siedä sellaista käytöstä, ja pysy siinä. Älä palkitse hänen väärää tapaansa kärsivällisyydellä ja venymisellä. Se vain pahenee ajan myötä.

Sinulla on oikeus kieltäytyä hänen poliisi- ja tuomariroolista. Sano vain, että ei käy tällainen. Haluat joustavamman ja luontevamman suhteen. Hän ei voi määrätä tekemisiäsi. Hän voi vain toivoa ja kertoa, mitä haluaa ja odottaa sinulta. Sinä päätät sitten, mikä sopii sinulle. Ja siitten teette kompromissejä niiden asioiden osalta, joissa ei löysy yhteisymmärrystä.

Pidä siis tiukat rajat. Älä heti uhkaa itse lähtemisellä. Se ei auta. Kerro, että haluat tämän onnistuvan, mutta onnistuakseen asioiden on pakko muuttua.

Hih, mamma katsoi kun olin netissä ja kysyi "mitäs kirjoitat", kun aloitin tämän keskustelun. Kerroin että tänne, ja sanoin että ootpa kontrollifriikki. Hän sanoi että seura tekee kaltaisekseen.

Myöhemmin hän pyysi saada nähdä tämän keskustelun, ja sanoi että on loukkaantunut kun kerron hänen elämästään. Sanoin, että en kerro hänestä, vaan täällä toimitaan anonyyminä. Jotkut avautuvat kavereilleen, myös minä.

On selvä että mun tarinani on yksipuolinen totuus. Ja naiseni sanookin, että jos hän kertoisi oman puolensa, ihmiset saisi kuvan hyvin oudosta ihmisestä. En väitä vastaan. Meillä ei ole perheväkivaltaa, pettämistä tai sellaista, mutta varmasti outo mies, asioihin agressiivisesti tunkeutuva ja pärähtelevä, fiksaatioineen ja pakkomielteineen, ja nainen on ja kuukausi kuukaudelta enemmän naputtava, yliotetta kaipaava akka.

Se ei kuitenkaan ole pointti, vaan parisuhteessa tuomaroinnin järkevyys ja sanktiot.

Itse en edellisen, 13-vuotisen suhteeni aikana paljon muuta tehnyt kuin "miesten jutut", nyt tehdään sitten tasavoimin kaikki. Tähän on johtanut nimenomaan vaimokkeeni tarve oikeuden jakamiseen. Ja huom: Se ei ole mulle ongelma, mä olen yhtälailla tasa-arvon kannalla, ei erityistä tarvetta johtaa, kunhan perusjutut rullaa,

Mutta tää itse poliisin ja kodin sisäisen oikeuslaitoksen tuomarin tehtävät, jotka hän ottaa kontolleen, on pakko olla rankkaa nimenomaan hänelle! En mä siitä niin ota pahaksi että mua tuomaroidaan, vaan siitä että tyyppi käy kotioikeudessaan kierroksilla ja elää huonoa aikaa, ja mä rakastan häntä.

Ettei mene ihan sananhelinäksi, ja koska tarvitaan sosiaalipornoa jutun pitämiseksi viihdyttävänä, annan esimerkin.

Kun viikonlopuksi en päästänyt häntä menemään mökkibileisiin jossa oli hänen ex-panonsa, syystä että tämän kanssa hän käyttäytyi huonosti meidän suhteemme aikana, hän suuttui. Olisi halunnut mennä yksin, vaikka minutkin oli kutsuttu.

Ymmärrän sen suuttumuksen, koska hän haluaa vapautta ja luottamusta. Hän kokee olevansa indigolapsi, uuden ajan lapsia, ja mä olen perinteitä vaaliva mustasukkainen vanha pieru joka rajoittaa ja kahlitsee. Mutta toisaalta hän on oikeassa, koska jos kaikki mitä hän sanoo on totta, hänen vapaaksi päästäminen suhteessa ja vain vierellä eläminen toisi tasapainon.

Mä vaan en usko sitä vielä, kaikki me ollaan ihmisiä joita panettaa kun ei ole selvin päin.

Sori, takaisin viikonlopun mökkibileisiin. Koska mä en päästänyt häntä bileisiin, niin oikeutta jaettiin ja sain sanktioni, välittömästi.

- hän sniikkasi meilit
- mun piti poistaa henkilö yhteydestä koska olin saanut nimpparisydämen
- hän päätti pitää omat bileensä viikonloppuna johon mä en ollut tervetullut
- jonka ajaksi mä sain hänen mielestään mennä lapsen kanssa kahdestaan mummolaan
- nalkutus oli ihan spesiaalia

Mulle kaikki toi on ok, mulle lapsen kanssa on aina laatuaikaa. En mä stressaa toisen pärähtelystä niin, kunhan saa mitä parisuhteessa kuuluu saada ja jutut toimii.

Mutta se mielenkiintoisin asia tulee tässä: Tämä tuomarointi minua kohtaa kestää vain sen aikaa kun hänellä on paha olla. Sen jälkeen hän jakaa oikeutta itselleen!

Siis hän koittaa olla oikeudenmukainen myös itseään kohtaan, ja tavallaan se on terve piirre. Ikävää tietysti että se ei ole todellisuudessa mahdollista, koska ihminen ajattelee aina subjektiivisesti ja toinen jää lopulta maksajaksi.

Tässä kohtaa siis tuon menetetyn bileviikonlopun aiheuttamien, minuun kohdistuvien sanktioiden toteutuessa, hän alkoi tuntea vääryyttä itse aiheuttamastaan karmasta, ja alkoi palkitsemaan minua. Oli ihan spessujuttuja, etenkin tilipäivänä.

: )

Kuitenkin tämä mittaaminen on älytöntä. Mä en jaksaisi itse tehdä moista. Kysymys ei ole koko parisuhteen ongelmien kirjon esilletuonnista, vaan "karman pikku apurista", ihmisistä jotka mittaa ja toimii poliisina suhteessa, ja antaa rangaistuksia. Se ei rakenna suhdetta, siihen ei tarvitse lähteä mukaan. Täällä on ollut loistavia kommentteja, kiitos niistä, toivottavasti tässä oli vastauksia joihinkin.

Ohimennen sanottuna, siihen sanktioon "jätä avain pöydälle kun lähdet" en ole enää pitkään aikaan uskonut. Siihen että "kuka muukaan hänen kanssaan olisi".. se on ehkä osittain totta pitkällä tähtäimellä, mutta mä en todella ole hänen kanssaan säälistä vaan rakkaudesta. Seksuaalisesti superviehättävä, kaunis ja hauska nainen. Ja toisaalta myös kyllä, tunnen tarvetta pelastaa hänen elämänsä. Tämä on osa sitä.