Mikähän oikein on kun

ei enää jaksaisi elää.Itsetuhoinenkaan en ole mutta maailma on vain niin tyhjänpäiväinen ja ruma.Ihmiset välinpitämärrömiä ja pinnallisia.

Kaikki on arvoitettu maallisilla perusteilla ihmisuhteet läheiset kaukaiset puolitutut.
Kaikki todellinen aito tunteet kiellettyjä mahdottomia poissuljettua.Ihmiset elävät kummallista tyhjämpäiväistä rutiinia suhteissa joissa ei oikeasti välitetä ja rakasteta toisiaan.Kulisseja ideaalista elämää.

Kummallisia parisuhteita perustettuna titteleihin ja ulkoisiin merkkeihin, ainakin siltä näyttää.

Voi miten vähästä se ihmisarvo meneekään ja miten paljon maallista rakastuminen vaatii nykyaikana.Liekkö se rakastamista ollenkaan vaan maailman rakastamista ja itsensä.

Sitten kun olisi joku jota rakastaa niin se ei sitten olekkaan mahdollista.Jokainen tarvitsee ja kaipaa parisuhdetta yhteisymmärrystä sielujen sukulaisuutta yhteenkuuluvaisuutta hyväksytyksi tulemista omana itsenään ollakseen ehjä sisäisesti.Niin yhteiskunnallisesti kuin lähimmäistensä keskellä kuin parsuhteessakin.

Kai ihminen on luonnostaan itsekäs olento pohjimmiltaan.

Joskus sen oikean tuntee löytäneensä aivan väärästä paikasta ja väärään aikaan.