Kristillisen näkemyksen mukaan ihmisen pahuus on kattavaa, jokainen on perisynnin alla ja ilman Kristuksen uhrikuolemaa suoraan kadotukseen menossa. Murhat, ryöstöt, raiskaukset, ahneus, väkivallanteot ovat ilmentymiä tästä kaikkia ihmisiä painavasta pahuuden taakasta. Usein kristityt kuvaavat tätä näkemystä näin: tarvitsee vain katsoa uutisia tai lukea lehtiä, ja niin on tämä ihmisen pahuus todistettu ja pelastuksen, kasteen ja kristillisen kasvatuksen tarve perusteltu.
Itse ateistina näen pahuuden lähinnä poikkeamana siitä, miksi evoluution myötä olemme lajina kehittyneet. Valtavan suuri osa ihmisistä toimii hyvin, sosiaalisesti rakentavasti, myönteisesti ja inhimillisesti. Muutaman prosentin osuus ihmiskunnasta on todennäköisesti neurologisista tai/ja kehityksellisistä syistä sokea toisten kärsimyksille ja pystyy tekemään pahoja tekoja toisille, mutta ne ovatkin sitten niin räikeitä, että ne täyttävät uutiset ja lehdet.
Tulin ajatelleeksi tätä, kun aamu-uutisissa tavallinen syyrialainen mies sanoi: "Haluamme vain elää turvallisesti ja tehdä työtä." Hallinto - siis lukumääräisesti pienen pieni vähemmistö - surmaa ja kohtelee julmasti omaa kansaansa, joka ei muuta toivo kuin elää tavallista elämää. Tuhotyöt uutisoidaan - ei useinkaan sitä, miten tavallinen ihminen auttaa naapuriaan ja jakaa omastaan tai esimerkiksi huolehtii orvoksi jääneistä lapsista.
En minä näe ihmistä keskimäärin pahana. Enkä missään tapauksessa niin pahana, että siitä ikuinen kidutustuomio olisi paikallaan.
Ajatuksia?
Pahuus
32
108
Vastaukset
- 20+6
Jos ihminen tulisi autuaaksi omalla hyvyydellään, ei Jeesuksen olisi tarvinnut tulla lunastamaan ihmistä. Ihmisen täytyy siis tulla tuntemaan kadotettu ja tuomittu tilansa ja se, että Jeesus on hänen syntiensä tähden kärsinyt, eikä ilman sitä olisi muuta odotettavissa kuin kadotustuomio.
Paavali kirjoittaa, ettei niillä ole yhtään kadotustuomiota, jotka eivät vaella lihan-, vaan hengen jälkeen. Hän kirjoittaa myös, että tuomio on yhdestä synnistä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
Jos olet siis viallinen yhdessä synnissä, niin olet viallinen kaikessa. Jeesus on kuitenkin perustanut seurakunnan, johon hän on jättänyt syntien anteeksiantamisen voiman ja vallan. Kun hän sanoi opetuslapsilleen: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut." Jeesus sanoi myös, että vain Jumala on hyvä ja että ihmisen sydämestä nousee kaikki pahuus.
Jeesus opetti autuden tien, että ensin tulee hengellinen köyhyys, joka aiheuttaa murheen tilastaan, josta seuraa se, ettei syntielä enää maistu ja tulee nälkä ja jano vanhurskauden perään, jolloin hän myös armahtaa omaa kuolematonta sieluaan ja puhdistaa sydämensä ja käy sovitamassa väärintekonsa sekä syntikumppaninsa. Tämä muutos aiheuttaa sen, että häntä voidaan alkaa pilkkaamaan siitä, että on jättänyt syntielämän, jossa ei ole mitään pahaa ja siitä, että on alkanut "hihhuloimaan". (Matt.5.)Näinhän juuri kristinusko asiat esittää, kuten kerrot. Mutta minä en tiedä, mitä tuo alussa mainitsemasi "autuaaksi tuleminen" tarkoittaa. Minulle riittää tavallinen elämä, normaalit ihmissuhteet ja hyvä elämä, olen tyytyväinen jokaiseen tavalliseen päivään, vaikka varsinaista autuutta ei joka päivä voisi kokeakaan.
Olen samaa mieltä iaurwenin kanssa. Kyllä minun mielestä ennen vanhaan oli paljon pahemmat tavat kuin nykyään. Aika raakaa meininkiä on ollut, kun lukee vanhoista ajoista. Olen ajatellut, että on ollut onni, ettei ole tarvinnut silloin elää.
Se on niin, että lähes jokainen elää ihan "ihmisiksi", nekin, jotka ovat jotain julmaa nyt tehneet. Sitten tapahtuu jotain, ja ihmisestä on tullut peto. Itse en kuitenkaan ole kokenut uhkaa enkä turvattomuutta. Mutta jos haluaa vaikeuksia, niin kyllä sellaisia porukoita löytyy. Mutta ne porukatkaan ei ole minun elämääni häirinneet.
Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että tälla palstalla ei muuta tunnu olevankaan kuin pahaa maailmaa ja pahoja ihmisiä. MIkä ihmisiä vaivaa, kun hyvyyttä on niin vaikea nähdä?- loistonisäkäs
Ajatus on yksinkertainen, jopa vielä yksinkertaisempi kuin viestisi. Sinä palaat alati jauhamaan biolania. Jopa sinä tulet lopulta taipumaan havaitessasi omat pahat tekosi ja luovut turhista syyllistämisistäsi. Ajattele: Tajuat pahan luontosi, kadut ja otat vastaan pelastuksen. Jätät mukisemisen.
- sulosta...
gloriana_demeter kirjoitti:
Kun minä tajuan tehneeni väärin, on ensimmäinen reaktio korjata asia.
:D
Aina :D
- ei kinosta
Palstalla jankkaavat ateistinikit on ainakin aika, jos ei pahoja, niin kitkeriä.
En toisekseen jaksa näitä iaurwen-mirkan juttuja. En minä näe syytä vähätellä ihmisen pahuutta - kykyä pahaan. En vain näe sitä pelastuksen ja kadotuksen asiana. En myöskään näe perisyntiä.
Suurin osa pahuudesta on minusta pienissä asioissa, niissä, joita on helppo vähätellä. Suuri pahuus on helppo tuomita ja helppo välttää, mutta pieni pahuus on arkeemme punoutunut.
Kaikki me olemme vilpillisiä oman edun sitä vaatiessa, pelkureita ikävien totuuksien edessä, itsekkäitä pienissä asioissa, empatiamme puutteellista arjen tuoksinassa.
Samaan aikaan kun teemme myös vilpittömiä auttamisen tekoja, katsomme toisinaan itseämme rehellisesti silmiin, oivallamme äkillisesti lähimmäisen hädän ja osaamme tehdä sille jotain.
Minusta sitä pientä pahuutta ei saisi selittää pois, vaan tuntea sekin itsessä, pienen hyvyyden rinnalla.
Ajattelen että tämä on sitä uskovien puhumaa syntiä, joka on kaikissa. Minäkin koen että se on olemassa. En vain näe sitä pelastuksen ja kadotuksen asiana, vaan ihan tämän elämän puitteissa hoidettavana kasvutehtävänä. Kasvamisen hyvään ja vastuun kantamisen siinä kuin anteeksi antamisen harjoittelemisenkin.- luminarsku.
>En vain näe sitä pelastuksen ja kadotuksen asiana<
Eipä sitä ihminen itsessään näekään kadottavana asiana. Tarvitaan hengellisten silmien avautuminen jotta ymmärtää, ettei ihminen voi itseään pahuudesta nostaa omin voimin kasvutehtävänä. Joitakin Raamatun mainitsemia hengen hedelmiä voi ihmisessä inhimillisin voimin syntyäkin mutta ei kaikkia. Hengen hedelmät kasvattavat uskovan luonnetta kohti Jeesuksen luonnetta. Kadottava asia ei ole hengen hedelmien puutos, vaan se, että ihminen torjuu Jeesuksen pelastusteon ja sitä kautta hengen uudestisyntymisen.
http://www.youtube.com/watch?v=t-3agfM9v4c kaarne kirjoittaa taas asiaa.
Ei ihmisen kyky pahaan olekaan tosiaan mikään vähäteltävä asia. Tunnet varmaan Milgramin kokeen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe
joka osoittaa, että esimerkiksi silloin, kun syyn voi ajatella vieritettäväksi jollekin toiselle, ihminen kykenee valtavaan piittaamattomuuteen ja sen myötä toisen ihmisen satuttamiseen. Aivan oikeassa olet tuossa. Mutta mitä tulee "pieneen pahuuteen", jonka sanot punoutuneen arkeemme, mielestäni ollaan puurojen ja vellien suuressa sekoitusaltaassa: mikä on pahuutta, mikä tervettä
itsepuolustusta? Enkö minä, jos jonossa napakasti pidän puoliani, oikeastaan ole hyvällä asialla sikäli, että opetan kanssaihmistäni olemaan etuilematta? Jos joku puhuu minusta pahaa, enkö voi oikaista asiaa ja sanoa omaa mielipidettäni pahanpuhujasta? Enkö saakin vastata vihaiseen tuijotukseen samalla mitalla? Jeesushan kyllä käskee kääntämään toisen posken ja antamaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa anteeksi, mutta mitä se auttaa, jos lopputulos on se, että toinen innostuu vain väkivaltaisemmaksi ja pitää sinua nyrkkeilysäkkinään?
Minusta itsepuolustus on sallittua ja terve vihakin on paikallaan. Se toimii rajana ja suoja-aitana ihmisen ympärillä. Pahuutta on mielestäni ehkä lähinnä aloitteellinen toisen vahingoittaminen.
Lopussa mainitset ajatuksen kasvutehtävästä. Se onkin paljon syvällisempi ja vivahteikkaampi näkökulma kuin lumivalkoinen-sysimusta helvettiin tai taivaaseen johtava seuraamus. Kasvaessaan oppii ymmärtämään vastuunsa, uskoessaan lähinnä pyytämään anteeksi.iaurwen kirjoitti:
kaarne kirjoittaa taas asiaa.
Ei ihmisen kyky pahaan olekaan tosiaan mikään vähäteltävä asia. Tunnet varmaan Milgramin kokeen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe
joka osoittaa, että esimerkiksi silloin, kun syyn voi ajatella vieritettäväksi jollekin toiselle, ihminen kykenee valtavaan piittaamattomuuteen ja sen myötä toisen ihmisen satuttamiseen. Aivan oikeassa olet tuossa. Mutta mitä tulee "pieneen pahuuteen", jonka sanot punoutuneen arkeemme, mielestäni ollaan puurojen ja vellien suuressa sekoitusaltaassa: mikä on pahuutta, mikä tervettä
itsepuolustusta? Enkö minä, jos jonossa napakasti pidän puoliani, oikeastaan ole hyvällä asialla sikäli, että opetan kanssaihmistäni olemaan etuilematta? Jos joku puhuu minusta pahaa, enkö voi oikaista asiaa ja sanoa omaa mielipidettäni pahanpuhujasta? Enkö saakin vastata vihaiseen tuijotukseen samalla mitalla? Jeesushan kyllä käskee kääntämään toisen posken ja antamaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa anteeksi, mutta mitä se auttaa, jos lopputulos on se, että toinen innostuu vain väkivaltaisemmaksi ja pitää sinua nyrkkeilysäkkinään?
Minusta itsepuolustus on sallittua ja terve vihakin on paikallaan. Se toimii rajana ja suoja-aitana ihmisen ympärillä. Pahuutta on mielestäni ehkä lähinnä aloitteellinen toisen vahingoittaminen.
Lopussa mainitset ajatuksen kasvutehtävästä. Se onkin paljon syvällisempi ja vivahteikkaampi näkökulma kuin lumivalkoinen-sysimusta helvettiin tai taivaaseen johtava seuraamus. Kasvaessaan oppii ymmärtämään vastuunsa, uskoessaan lähinnä pyytämään anteeksi.Milgramin koe kuvaa juuri sitä pienen pahuuden olemassaoloa. Samoin esim. Zimbardon vankilakoe. http://www.tiede.fi/artikkeli/1077/pahuus_puhkeaa_helposti
Kysymys siitä, mikä on pientä pahuutta, mikä tervettä itsepuolustusta, on minusta hiukan erikoinen.
Oman aseman puolustaminen kilpailutilanteessa tuntuu minusta ainakin ajatuksellisesti selkeästi eri asialta, kuin empatian vähyys ja siitä johtuva muiden laiminlyöminen ja hyväksikäyttö.
Suuri osa pienestä pahuudesta ei toteudu niinkään pieninä pahoina tekoina, kuin mitään tekemättömyytenä. Välinpitämättömyytenä.
Toisaalta, kyse on pitkälti motiiveista, joiden vallassa ihmiset tekevät tekojaan. Esimerkkisi mukaan: onhan eri asia pitää puolensa oman paikkansa puolesta kassajonossa, kuin yrittää etsiä rakoa johon kiilata jonkun eteen. Molemmat ovat "puolensa pitämistä" mutta hyvin erilaista.
En oikein tiedä, miksi tähän pahuusasiaan aina liitetään puolensa pitäminen. Kun itsekkyys ja puolensa pitäminen ovat sisäisesti kaksi täysin eri tilaa.- joopa joo
kaarne kirjoitti:
Milgramin koe kuvaa juuri sitä pienen pahuuden olemassaoloa. Samoin esim. Zimbardon vankilakoe. http://www.tiede.fi/artikkeli/1077/pahuus_puhkeaa_helposti
Kysymys siitä, mikä on pientä pahuutta, mikä tervettä itsepuolustusta, on minusta hiukan erikoinen.
Oman aseman puolustaminen kilpailutilanteessa tuntuu minusta ainakin ajatuksellisesti selkeästi eri asialta, kuin empatian vähyys ja siitä johtuva muiden laiminlyöminen ja hyväksikäyttö.
Suuri osa pienestä pahuudesta ei toteudu niinkään pieninä pahoina tekoina, kuin mitään tekemättömyytenä. Välinpitämättömyytenä.
Toisaalta, kyse on pitkälti motiiveista, joiden vallassa ihmiset tekevät tekojaan. Esimerkkisi mukaan: onhan eri asia pitää puolensa oman paikkansa puolesta kassajonossa, kuin yrittää etsiä rakoa johon kiilata jonkun eteen. Molemmat ovat "puolensa pitämistä" mutta hyvin erilaista.
En oikein tiedä, miksi tähän pahuusasiaan aina liitetään puolensa pitäminen. Kun itsekkyys ja puolensa pitäminen ovat sisäisesti kaksi täysin eri tilaa."En oikein tiedä, miksi tähän pahuusasiaan aina liitetään puolensa pitäminen. Kun itsekkyys ja puolensa pitäminen ovat sisäisesti kaksi täysin eri tilaa."
Niinpä niin. Johtuisikohan siitä, että on mukavampi ajatella että minähän vain pidän puoliani kuin että minä teen pahaa.
- eivät ees väsy :G
Tällä palstalla on kyllä uskonnollisimmat ateistit ikinä :D Jauhavat aamusta iltaan uskontoa.
"Joka on vähässä väärässä on myös paljossakin väärässä". Pienen pieni hitunenkin pahuutta kadottaa, ei vain ne selvät suuret pahat teot. Ajatuksissakin voidaan tehdä pahaa, vaikkei ne yletyisikään aivan tekoihin asti, jopa pelkkä katse. Sanotaanhan, että jos katse voisi tappaa henkilö olisi jo kuollut.
Ja sanoihan Jeesuskin, "joka katsoo vaikka himoitenkin naista, on jo tehnyt huorin hänen kanssaan". Kuka oikeastaan voi välttyä pahuutta tekemästä.
Siksipä pelastukseen tarvitaankin armoa, koska muuten ei kukaan voisi pelastua.- luminarsku.
Ei pahuus ilmene välttämättä väkivallantekoina, kuten aloittaja pahuuden mieltää yksipuolisesti. Meissä kaikissa on pahuutta. Jo ajatukset voivat olla pahoja ts. negatiivisia toisia kohtaan. Kieli sortuu pahuuteen niin kovin helposti, juoruillaan toisista, panetellaan, solvataan, minkä näkee keskustelupalstoilla hyvinkin selvästi. Myös niissä auttavaisissa tavallisissa ihmisissä on pahuutta, se ei vain näy niin voimakkaana kuten suoranaiset väkivallanteot. Pikkulapsessakin alkaa hyvin pian hänen kasvettuaan ja ylös kavuttuaan näkyä pahuus ja itsekkyys.
- ururururtrt
Ongelma perisynnissä on sekin, että on huomattavan eri tasoisia ihmisiä pahojen tekojen suhteen. Jotkut eivät tee pahaa kuin hyvin vähän, ja toiset tekee mielettömästi. Jos perisynti olisi totta niin luulisi että kaikki ihmiset tekisi suunnilleen saman verran pahaa
- luminarsku.
Ajattelet että pahuus olisi siis vakio. Miksi niin? Mehän perimme erilaiset luonteemme vanhemmiltamme ja alttiuden tehdä eri tavalla asioita. Kasvatus ja ravintokin vaikuttaa luonteen kehittymiseen. Jos aivot eivät saa tarvitsemiaan ravinteita kasvuvaiheessa, tulee käytösongelmia. Jo pikkulapsi osaa ilmaista itsekkyyttä ja toisten kiusaamista ilman opetustakin. Nimenomaan kasvatuksella voidaan ohjata lapsen käytös toiset ihmiset huomioon ottavaksi.
luminarsku. kirjoitti:
Ajattelet että pahuus olisi siis vakio. Miksi niin? Mehän perimme erilaiset luonteemme vanhemmiltamme ja alttiuden tehdä eri tavalla asioita. Kasvatus ja ravintokin vaikuttaa luonteen kehittymiseen. Jos aivot eivät saa tarvitsemiaan ravinteita kasvuvaiheessa, tulee käytösongelmia. Jo pikkulapsi osaa ilmaista itsekkyyttä ja toisten kiusaamista ilman opetustakin. Nimenomaan kasvatuksella voidaan ohjata lapsen käytös toiset ihmiset huomioon ottavaksi.
Eli "perisynnin" voi vaimentaa hyvällä kasvatuksella. Mutta huonolla kasvatuksella ja ravinnolla perisynti tulee esiin. Miksi tuollaista hölynpölyä pitäisi uskoa, luminarsku?
Vai onko perisynti sellainen, että ihminen ei välttämättä ole silti paha?- luminarsku.
helsinkijokkeri kirjoitti:
Eli "perisynnin" voi vaimentaa hyvällä kasvatuksella. Mutta huonolla kasvatuksella ja ravinnolla perisynti tulee esiin. Miksi tuollaista hölynpölyä pitäisi uskoa, luminarsku?
Vai onko perisynti sellainen, että ihminen ei välttämättä ole silti paha?Ei perisyntiä voi vaimentaa kasvatuksella, kyllä se ihmisessä on kasvatuksesta tai ravinnosta huolimatta, ilmiasu vain vaihtelee. Et nyt vaan osannut lukea viestiäni oikein.
- sdfghjkli
luminarsku. kirjoitti:
Ei perisyntiä voi vaimentaa kasvatuksella, kyllä se ihmisessä on kasvatuksesta tai ravinnosta huolimatta, ilmiasu vain vaihtelee. Et nyt vaan osannut lukea viestiäni oikein.
Ei ole olemassa mitään perisyntiä. Ihminen on ihminen omine puutteineen ja ansioineen, ei ihmisyyteen mitään perisyntiä tarvitse keksiä.
Minua inhottaa se, että jo lapselle sanotaan että olet syntymästäsi asti ollut paha. - luminarsku.
sdfghjkli kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään perisyntiä. Ihminen on ihminen omine puutteineen ja ansioineen, ei ihmisyyteen mitään perisyntiä tarvitse keksiä.
Minua inhottaa se, että jo lapselle sanotaan että olet syntymästäsi asti ollut paha.No ei vastuullinen vanhempi toitota pikkulapselle, että olet paha. Kyse on aikuisen ihmisen tiedollisesta ymmärryksestä ihmisen luonteesta, siitä miksi jo pikkulapsessa on havaittavissa itsekkyyttä, joka pysyy aikuisuuteen saakka. Jokaisella ihmisellä on pahoja ajatuksia vaikka ei olisi mihinkään konkreettiseen pahaan tekoon osallinen. Pahuus on meissä ja perisynti selittää sen kaikkein parhaiten.
- sdfghjkli
luminarsku. kirjoitti:
No ei vastuullinen vanhempi toitota pikkulapselle, että olet paha. Kyse on aikuisen ihmisen tiedollisesta ymmärryksestä ihmisen luonteesta, siitä miksi jo pikkulapsessa on havaittavissa itsekkyyttä, joka pysyy aikuisuuteen saakka. Jokaisella ihmisellä on pahoja ajatuksia vaikka ei olisi mihinkään konkreettiseen pahaan tekoon osallinen. Pahuus on meissä ja perisynti selittää sen kaikkein parhaiten.
Perisynti terminä on uskonnollinen. Se sisältää ajatuksen siitä, että jonkun väärästä ompusta puraisijan takia kaikki ihmiset syntyvät pahoina.
Tajuatko itsekään kuinka mieletön ajatus se on? - luminarsku.
sdfghjkli kirjoitti:
Perisynti terminä on uskonnollinen. Se sisältää ajatuksen siitä, että jonkun väärästä ompusta puraisijan takia kaikki ihmiset syntyvät pahoina.
Tajuatko itsekään kuinka mieletön ajatus se on?Etkö ymmärrä perinnöllisyyttä?
Kun ensimmäiset ihmiset lankesivat, miten heidän jälkeläisensä voisivat syntyä ilman heidän perimäänsä? Ja perimä ei ole vain pelkkää biologiaa, vaikka ateisti ei muusta ymmärräkään.
Itse käsitän pahuuden niin, että tekee sellaisia asioita, joista toinen kärsii tai pahoittuu. Sellainen, että pahuutta olisi sekin, että katsoo naista himoiten, ei ole välttämättä pahuutta. Riippuu miten nainen suhtautuu.
Jos elää elämänsä niin, että tehtyään huonoja tekoja, ja muuttaa käytöstään parempaan suuntaan, eli pyrkii olemaan muita kohtaan hyvä, niin se kyllä minulle riittää. Jos olisi perisynti, niin eihän kukaan pysyisi edes parantamaan tapojaan. Perisynti- käsite ei kestä lähempää tarkastelua. "urururtrt" osui oikeaan.
Ja ihminen voi elää ihan rakastavasti ja auttavaisesti, ettei muista tunnu pahalta olla lähellään, ilman Jumalaakin. Siksi on vaikea ajatella, mistä pitäisi "tehdä parannus".- zyrt
Olen varmaan joidenkin mielestä pahoja tekoja tehnyt, olen joitain loukannut ja loukannut tahtomattanikin. Joitakin loukkaa jo se että sanon olevani ateisti.
Paha ihminen en ole. Monesti ärtyisä ja kiivastun toisinaan, mutta en tee ihmisille enkä eläimille pahaa. Tänään tein raparperipiirakkaa ja kutsuin ystäväni kahville sitä syömään. Annoin reseptinkin mukaan. Parissa tunnissa saatiin maailma taas mallilleen. Tai unelman siitä ainakin.- zyrt
Jatkoa...
Tässä ohje, jos jotain kiinnostaa. Tarjotkaa ystävillenne.
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/herkullinen-raparperipiirakka zyrt kirjoitti:
Jatkoa...
Tässä ohje, jos jotain kiinnostaa. Tarjotkaa ystävillenne.
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/herkullinen-raparperipiirakkaKiitos! Tuo ei kylläkään oikein sovi tähän aloitukseen, joka oli Pahuus, vaan tarvitsisi oikeastaan uuden aloituksen, jonka nimi olisi Hyvyys :D
- anna mun kaikki kest
iaurwen kirjoitti:
Kiitos! Tuo ei kylläkään oikein sovi tähän aloitukseen, joka oli Pahuus, vaan tarvitsisi oikeastaan uuden aloituksen, jonka nimi olisi Hyvyys :D
No on teillä synkkä maailma, jos tavallinen raparperipiirakan tarjoaminen ystävälle juttelun kera on erityinen osoitus hyvyydestä. :D:D:D
- zyrt
anna mun kaikki kest kirjoitti:
No on teillä synkkä maailma, jos tavallinen raparperipiirakan tarjoaminen ystävälle juttelun kera on erityinen osoitus hyvyydestä. :D:D:D
Ei minun maailmani ole synkkä. Tarjoan usein ystävilleni kahvit ja ruokaakin. Miten sinä siinä jotain synkkää näet?
- Yhteiskuntaoppia
"Hallinto - siis lukumääräisesti pienen pieni vähemmistö - surmaa ja kohtelee julmasti omaa kansaansa, joka ei muuta toivo kuin elää tavallista elämää."
Tässä näkyy ero demokratian ja diktatuurin välillä.
Aidossa demokratiassa heikkoja naapureita ja omaa oppositiota vastaan sotivia ei enemmistö valitse. Oikeuslaitos ja lehdistö ovat itsenäisiä eivätkä hallitsijan vallan alla, jolloin ne heti jyrätään (kuten naapurissa tapahtuu).
Väkivallalla kilpailijansa eliminoineet hallitsijat ovat jo valmiiksi tyranneja ja tietävät että vallan menetys johtaa välittömiin oikeustoimiin.
Demokraattinen EU ei sodi keskenään. Viimeisin sotija Euroopassa oli Milosevitch.
Yksinvaltias ei voi hallita rikkomatta Jumalan antamia lakeja. "Itse ateistina näen pahuuden lähinnä poikkeamana siitä, miksi evoluution myötä olemme lajina kehittyneet. Valtavan suuri osa ihmisistä toimii hyvin, sosiaalisesti rakentavasti, myönteisesti ja inhimillisesti."
Minä taas ajattelen, että meissä on biologisen evoluution ja kulttuurievoluution tuloksena taipumusta sekä hyvään, että pahaan. Useimmat meistä haluavat pohjimmiltaan hyvää, mutta samalla me kaikki kynnelle kykenevät teemme pahoja tekoja. Nurkkaan ajettuina olemme taipuvaisia todella karmeisiin tekoihin.
Kristinuskossa pahuus ulkoistetaan yksilöstä kahdella tapaa. Yhtäältä kerrotaan ihmisen itsensä rikkoneen heti kättelyssä sääntöjä, mistä seurauksena on perisynti. Toisaalta kerrotaan paholaisen jatkuvasti aiheuttavan pahuutta ajattelussamme ja toimissamme.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1113607
- 643232
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342714- 832533
- 852458
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422154- 972113
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil501752Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221730- 121716