Jytkyn takana jymäytys

Vastaus kysymykseen.
Mielestäni kyse on asioista puhuminen suoraan. En millään voi nähdä mollaamista tässä tapauksessa.

Tiedän, että molempien puolueiden puheenjohtajat ovat hyvinkin puheväleissä, jopa jossain panelissa olleet samalla puolella.

Suomalaisten asiat päätetään nykyisin suurelta osin Euroopan unionissa.

Demokratiassa äänestäjät ratkaisee kuka ne hoitaa. Ipun pitäisi keskittyä saamaan itselleen ensin äänestäjiä. Yleisellä puheella ei niitä hankita. Tämä kai on nähty. Missä on se maatalousohjelma joka antaa pientilallisille mahdollisuuden viljellä maitaan? Missä on verotusmalli jolla pienituloiset voivat ryhtyä säästämään? Missä on palkkausmalli joka palkitsee duunarin kyvyt ja työn? jne.
Ipu ei nyt edusta ketään koska ohjelmat ovat avuttoman huonoja.

Mielestäni aloituksen sävy on toteava, ei muita mollaava. Puolueiden eroja on välttämätöntä tuoda esille. Tuosta viestintätavasta tuskin on tarpeen karsia mitään, mutta ehkä siihen voisi tuoda jotakin lisää. Tätä on hyvä pohtia meidän kaikkien, jotka kirjoittelemme puolueen asioista. Oleellista on viestinnän sävy Ps-äänestäjän näkökulmasta. Meidän tulee välttää väärinkäsitysten luomista ja muistaa, että puutteelisten tietojen varassa oleva äänestäjä on herkkä loukkaantumaan välillisesti.

On aiheellista pitää mielessä tämä tärkeä lause: "Niin on kuin miltä näyttää".

Suurin osa äänestäjistä ei seuraa poliittisia asioita niin tarkasti, että pystyisi muodostamaan faktojen perusteella selvän käsityksen siitä, mikä on Ps:n todellinen linja suhteessa EU:hun. Siksi tässä asiassa joudutaan olemaan tekemisissä ihmisillä olevien tunteiden kanssa. Useimmat ovat varmoja tunteistaan, vaikka tunteet perustuisivat väärään tietoon. Vahva sitoutuminen johtaa vahvaan loukkaantumiseen, jos sitoutumisen kohdetta arvostellaan sellaisilla perusteilla, joista äänestäjällä on erilainen tunnepohjainen käsitys. Äänestäjä kohdistaa arvostelun itseensä, äänestyspäätökseensä ja arviointikykyynsä.

Kuten Pesonen on todennut, monilla on sellainen yleinen käsitys, että Ps on EU-vastainen puolue. Jos Soini ja kumppanit puhuvat joskus ristiriitaisesti, sen oletetaan johtuvan persoonaan liittyvästä lennokkaasta esiintymistavasta ja osittain myös harmittomasta poliittisesta pelistä. Monet kokevat niin, että vaikka Perussuomalaiset pelaavat EU:hun liittyvillä asioilla, tuon pelin on tarkoitus johtaa siihen, että Suomi ajautuu unionin ulkokehälle ja jossain vaiheessa ulos unionista. Siksi peli hyväksytään, koska oletetaan että sillä tavoitellaan rehellisiä päämääriä.

Kun IPU:n taholta kerrotaan faktoja Ps:n todellisesta EU-myönteisestä linjasta, äänestäjä käsittää sen herkästi niin, että kyse on eduskunnan ulkopuolisen pikkupuolueen kateellisesta räksytyksestä, jolla se yrittää hiuksia halkomalla tehdä eroja itsensä ja Ps:n välille luodakseen itselleen tilaa poliittisella kentällä.

"Niin on kuin miltä näyttää."

Hyvin moni äänestäjä on laittanut vilpittömästi toivonsa Ps:ään ja samanaikaisesti tuntee IPUn huonosti. Näissä oloissa moni voi kokea itseään kohtaan loukkaavana sen, että IPU arvostelee Ps:n rehellisyyttä. Ikäänkuin IPU sanoisi: "äänestit väärin ja tyhmästi." Kun lisäksi puolueen vetäjä on mukavan miehen maineessa, niin moni voi käsittää IPUn väitteet liiallisena idealismina ja kaunaisena hiusten halkomisena. IPUn pieni koko, vaikka onkin kasvusuunnassa, ei edesauta päätöstä siirtyä IPUn leiriin, jos äänestäjällä on tilanteesta mainittu tunnetila. Jos IPU arvostelee 'hyvää tyyppiä' josta äänestäjä tykkää, IPU loukkaa samalla äänestäjää, joka on kannattanut tuota 'hyvää tyyppiä'. Tätä ei voi kokonaan välttää, mutta on parasta yrittää minimoida ongelma.

Ihmiset ovat äänestäneet oikein kun ovat äänestäneet Ps:ää. He ovat hakeneet aivan oikeaa asiaa. Moni heistä on hakenut sitä linjaa, jota IPU edustaa. Äänestäjä on tehnyt yhteiskuntakehityksestä oikeat arviot ja toiminut sen mukaisesti: siirtynyt suurista puolueista Ps-leiriin. Ongelma ei ole äänestäjän puolella, vaan siinä että Ps:n politiikka ei ole vastannut sitä kuvaa, jonka puolue loi itsestään ennen vaaleja.

Juuri tästä Pesonen kirjoitti: äänestäjää jymäytettiin. Meidän olisi kuitenkin viisasta tuoda Ps-arvostelun yhteydessä korostetusti esille se puoli, että äänestäjä teki oikeat arviot käytettävissään olleilla tiedoilla, mutta kohteena olevan puolueen linja ei loppupeleissä ollutkaan se, mitä äänestäjä oletti. Äänestäjä on toiminut oikein, mutta nyt on aika uusille arvioille. On luonnollista että äänestäjä valitsi mieluummin eduskunnassa jo valmiiksi olevan puolueen, joka väitti itseään EU-vastaiseksi. Ja Soini on edelleen hyvä tyyppi, mutta hän ajaa politiikkaa, jossa Suomi pysyy EU:n ja euron jäsenenä ja menee NATOon. Jos mainittuja asioita haluaa ja pitää persoonaa tärkeimpänä asiana, Soinia ja hänen puoluettaan kannattaa äänestää jatkossakin. Muuten IPUa. Soinista saa tykätä persoonana senkin jälkeen kun on äänestänyt IPUa. Ei hänessä mitään vikaa ole siinä mielessä. Ps on ollut eräs välivaihe Suomen yhteiskuntakehityksessä, se on ollut eräänlainen henkisten muurien murtaja EU-kysymyksessä. Sen äänestäminen on vienyt yleistä ilmapiiriä oikeaan suuntaan, mistä kiitos kuuluu Ps-äänestäjille. Nyt on kuitenkin uuden vaiheen vuoro.

Ei sieltä EU:sta saada tukia, se on sanakikkailua yksinkertaisille, sieltä saadaan vain sinne itse maksamaamme rahaa takaisin brysselin kautta kierrätettynä. Maksamme EU:ssa myös muiden maiden maataloustukia, nettomaksajiahan me olemme. Lisäksi EU kaappasi myös Suomen tullitulot itselleen.

Tuet... kirjoitti:

Ei sieltä EU:sta saada tukia, se on sanakikkailua yksinkertaisille, sieltä saadaan vain sinne itse maksamaamme rahaa takaisin brysselin kautta kierrätettynä. Maksamme EU:ssa myös muiden maiden maataloustukia, nettomaksajiahan me olemme. Lisäksi EU kaappasi myös Suomen tullitulot itselleen.

Lue lisää

Tästähän Seppänen kirjoitti jo 2010:

"Yleisesti tiedetään, että Suomi on nettomaksaja. Se merkitsee, että Suomen saama ”EU-raha” tähän tai tuohon tarkoitukseen on aina meidän omaa rahaamme, joka kierrätetään Brysselin kautta meille takaisin. Nettomaksu on hävikki, joka syntyy tällä meno-paluu –matkalla.

Viime vuonna (2009) hävikki oli valtion tilinpäätöksen mukaan 753 miljoonaa euroa, mikä oli uusi Suomen ennätys. Siihen on laskettu mukaan myös Suomen rajoilla perityt ja pääkonttorin käyttöön lähetetyt tullitulot, jotka Suomen itsenäisyyden aikaan pidettiin itsellä."

http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=687:eun-suurin-nettomaksaja&catid=17:talous&Itemid=31

Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! Olen samaa mieltä vetäjästä, hän on tehnyt työtä Suomen eteen kauan ja suurella sitoutumisella.

Ohessa linkki erääseen tekstiin, joka käsittelee aloituksen aihetta.

http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113164-perussuomalaiset-tuhopolitiikan-sinettinä-ja-euron-orjina

tervetuloa kirjoitti:

Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! Olen samaa mieltä vetäjästä, hän on tehnyt työtä Suomen eteen kauan ja suurella sitoutumisella.

Ohessa linkki erääseen tekstiin, joka käsittelee aloituksen aihetta.

http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/113164-perussuomalaiset-tuhopolitiikan-sinettinä-ja-euron-orjina

Lue lisää

Oli hyvät kirjoitus, Arhi Kuittisella on ollut niitä aika paljon aiemmissakin blogeissaan.

Tekstisi on sitä mitä nimimerkissäsi lukee.

Gallupit ovat mielipiteenmuokkausta. Niitä tekevät valtapuolueet ja kansa uskoo niiden mediaan kuin jumalaan. Ne eivät edes ota ipua mukaan.

tervemenoa kirjoitti:

Tekstisi on sitä mitä nimimerkissäsi lukee.

mut samalla myös totta ;)

Nygård kirjoittaa:

"Soini on EU-, euro- ja NATO-miehiä"

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=4743

ehdin välttää karikon.

Ei Suomi yksin ole mihinkään astumassakaan. Kun Suomi avaa suunsa että nyt lähdetään, vielä saman vuorokauden aikana alkaa koko EU:n mediassa rummutus siitä, ketkä muutkin lähtevät. Viikon sisällä Suomen ilmoituksesta on käynyt selväksi, että eurosta lähtee ryhmä maita yhdellä kertaa. Monessa maassa sisäiset paineet on niin kovat, että ainoa mikä puuttuu on yksi esimerkkimaa joka ilmoittaa omasta lähdöstään. Suomi on vielä toistaiseksi EU:n mallioppilas (keinotekoisena) AAA-maana. Suomen ratkaisut kelpaavat malliksi.

Suomi ei joudu mihinkään yksin. Suomi saa eroamisen hyötyjen lisäksi kunnian siitä, että se uskalsi toimia päänavaajana asiassa, joka on hyödyksi kaikille Euroopan kansoille.

Tosin Suomi voisi oikein hyvin lähteä yksinkin, mutta jos jotkut pelkää sitä tilannetta, niin edelliset arviot heitä varten. Yksin ei jouduta lähtemään, ainoa mikä joudutaan tekemään yksin on avaus asiasta.

Euro- ja EU-keskustelua käydään Suomessa tasolla, joka on viety älyllisesti niin alas, että on vaikea uskoa miten se voi upota kansaan. Yllättävän moneen se silti uppoaa. Kun IPU tai satunnaisesti joku muu taho esittää eroa eurosta tai koko EU:sta, siihen tulee vastauksia että "ei Suomi voi yhdessä hetkessä yksin erota." No ei taatusti voi. Ei IPUkaan ole koskaan vaatinut että sekunnissa pitää lähteä. IPUn vaatimukset tarkoittavat aina sitä, että eroprosessi pitää käynnistää nyt heti. Kyse on prosessista, joka hoidetaan neuvotteluteitse, hyvien käytöstapojen puitteissa mutta jämäkästi. Neuvottelut ja käytännön järjestelyt ottavat oman aikansa. IPU tunnustaa tämän, se on luonnollinen asia. Juuri tämän takia eroprosessi tulee käynnistää viipymättä.

Neuvotteluprosessin aikana, jo heti sen alkuvaiheessa, samaan prosessiin tulee liittymään muitakin maita. Vai uskooko joku todella, että EU:n nykyisissä oloissa Suomen käynnistämä eroprosessi ei vetäisi mukaan muita maita? Tulisi syntymään prosessi, jossa jäljelle jää todennäköisesti Saksa/Ranska/Benelux-maiden muodostama toimiva euroalue ja reuna-alueiden maat palaavat omiin valuuttoihinsa. Osa reuna-alueiden maista saattaa jäädä EU:n jäseniksi, osa eroaa myös unionista. Tällaisen prosessin yhteydessä Suomen EU-ero on looginen ratkaisu, kuten jokainen näkee jo karttaa katsomalla.

Puheet jostakin yksinjäämisestä ovat tuulesta temmattuja, kun kaupallinen puoli pelaa aivan kuten ennenkin ETA-sopimuksen turvin (elintarvikekauppaa lukuunottamatta) ja Suomen käynnistämässä eroprosessissa eroaisi myös Britannia koko unionista ja luultavasti myös Ruotsi. Suomen ilmoitus eroamisneuvottelujen aloittamisesta aiheuttaa välittömästi sen, että vaatimukset eroamisesta kasvavat hurjiin mittoihin Britanniassa. Siellä ei tulisi mediassa muuta olemaankaan vuosikausiin. Kun mylly pyörii Suomessa ja Briteissä, prosessiin lähtee mukaan useita muita maita, joista osa pyrkii eroon eurosta ja osa koko unionista.

Soinin linja tarkoittaa sitä, että hän ei halua olla käynnistämässä tuota prosessia, joka käytännössä koskisi useampaa eroavaa maata. Soini ei uskalla olla yksin sitä lyhyttä hetkeä, joka kuluu Suomen ilmoituksesta siihen, kun sisäisten paineiden vuoksi konkreettinen eroprosessi käynnistyy muissakin maissa. Kun Soini jarruttaa Suomen EU-eroa ja jopa euroeroa, tästä on suurta haittaa myös Britannian erohankkeen valmistelulle, kun yhteistä eroavien maiden rintamaa ei synny. Mitähän Soinin toiminnasta ja kokoomuksen kosiskelusta ajatellaan europarlamentin EFD-ryhmässä, jonka vetäjä Nigel Farage tekee pusero märkänä töitä Britannian EU-eron eteen? Voisi olettaa että siinä projektissa ei jarrumiehiä ja -puolueita kaivata. Jokohan Sampo Terholle on kohteliaasti esitetty europarlamenttiryhmän vaihtamista samaan ryhmään kokoomuksen kanssa?