Kuulin että jos joutuu pakkohoitoon pitää olla mielisairaus. Mutta minä olen ollut pakkohoidossa ja minulla ei ole ollut mitään mielisairautta. Miten tämä on mahdollista? Pakkohoitooni sisältyi pakkolääkitys ja niistä minulle tuli älyttömän huono olo. Kun olin ollut melkein 2kk hoidossa en kestänyt enään itkin ja itkin. Halusin vain päästä sieltä pois. Ja kun puhuin että minulle tulee huono-olo osastolla he kommentoivat tähän että se johtuu siitä kun olen enemmän itseni kanssa(?). Tunsin kokevani paljon vääryyttä. Sanotaan vaikka esimerkkinä tämä tapaus: Sain semmoisen kohtauksen että en pystynyt liikkumaan.. tämän perusteellä minut laitettiin pieneen kopperoon ja myöhemmin selvisi että tämä johtui lääkkeistä. Lääkkeeni vaihdettiin. Muuten koko hoidon aikana minulle ei olisi kerrottu mitä lääkkeitä minulle syötetään, kunnes vaatimalla vaadin niin sitten he lupasivat kertoa (ja kertoivat). Erityisesti kamalalta tuntui yksityisyyden menettäminen. Oli kamalaa käydä suihkussa kun toinen katsoi vieressä (minulle oli). Kun lopulta pääsin pois, olin kamalan järkyttynyt ja siitä jäi pelkoja (mitä on vielläkin). Soin lääkkeitä vähän aikaa kun minulle uskoteltiin etten pärjäisi ilman niitä. Mutta olin niin sekava että minulle tapahtui onnettomuuksia ja lopetin lääkkeet. Olen ollut yli vuoden ilman minkäänlaisia lääkkeitä ja enpä ole mitään itselleni tehnyt. Jouduin muuten osastolle yliannostuksen takia. Minulla oli ollut alkoholinen viikonloppu ja olin ottanut lääkkeitä (itse en kyllä muista tästä mitään).. Ja en ole koskaan halunnut kuolla. Mokasin pahasti mutta pitääkö sen takia aiheuttaa elinikäisiä traumoja.
Minäkin jouduin vastointahtoisesti pakkohoitoon. Ei oltu diagnosoitu minkäänlaista mielisairautta ja pakotettiin silti syömään lääkkeitä. Mullekin tuli niistä tosi huono olo. Kärsin edelleen niistä traumoista joita pakkohoito minulle aiheutti. Olisin halunnut haastaa minut lähettäneen lääkärin oikeuteen asiasta, mutta pelkäsin niin paljon että joudun uudestaan sinne etten uskaltanut. Pakkohoito oli minulle täysin tarpeetonta, itseasiassa myöhemmän diagnoosini perusteella jopa erittäin vahingollista. Ilmeisesti lääkärit ovat nähneet niin paljon psykoosipotilaita, etteivät osaa erottaa täysin muista oireista kärsivää potilasta sellaisesta. Sellaisen potilaan lähettäminen pakkohoitoon joka ei sitä tarvitse voi olla hyvin hyvin vahingollista tälle potilaalle. Olen todella pahoillani että sinullekin on näin päässyt käymään. Nykymaailmassa edes lääkäriin ei voi enää luottaa.
Pelkään itse hullun lailla mennä lääkäriin. Tai kyllä minä nyt "tiedän" että ei se lääkäri minua pakkohoitoon pistä, mutta aloin vain pelkäämään lääkäreitä/hoitajia. Mutta jos nyt joku vaikka puukottaa minua niin kyllä se on pakko mennä lääkäriin. Vaikka tossa "puukottamisessa" pelkään enemmän sitä lääkärin tapaamista.
Mull niin paskasti asiat kaiken jälkeen mitä tekivät mull. Menin terveysasemalle hakemaan lääkkeitä juttelin lääkärin kans ei antanut niitä jäin sinne kyselee syytä vahtimestari tuli soitti poliisit tulivat hakema mut putka sieltä 4poliisiä saattoi käsiraudoiss hesperian suljetulle lepositeisiin 2päivää ilman mitään 0ntoi vaa lääkettä. pääsin irti niistä huoneeseen siel 2viikkoa sitt taas putkaan sinne tuli konsultti ja lääkäri ketä laittoi siteisiin kiinni näytti paperi miss muka vapautus takana luki eto etten tekis juttua asiasta.
konsultti ja se lääkäri saattoi mut takasin hesperiaan pyysin toista hoitaja kaikki meni huoneisiin että ketä ei saisi kontaktia laittoi mut takas siteisiin päiväks kärsimään ilman lapsiani ilman mitään. saavat kärsiä itse tästä kostan jumalan kanss heill kaikille! onko tämä sitä tasa-arvoa ja suomalaisuutta?? paska koko maa inhoan sitä!
Puhut asiaa, suomi on todella perseestä. Täs yx toinen hyvä tapaus. 19-vuotias nuori mies soittaa hädissään, että mitä teen kun en käy ammattikoulua ne laittaa mut nuorisopsykiatrian osastolle. Vastasin, että lähe litomaan sieltä (nuorisokoti)tuohan on ihan hullua et tollasella perusteella ihminen "vangitaan" ja sit pumpataan lääkettä täyteen. HYI helvetti!!
Enpä ole itse joutunut pakkohoitoon mutta yläasteella luokanvalvoja ja terapeutti oli ehdottanut äidilleni, että minut vietäisiin suljettuun osastoon, koska olin niin ujo, apaattinen eikä minulla ollut ketään kavereita ja en ollut aktiivinen tunneilla.
Onneks äitini ei suostunut. Muuten olisin joutunu vastoin tahtoani hoitoon.
olla mitään objektiivista näyttöä vaarallisuudesta joten sinne viedään täysin vaarattomia ja syyttömiä ihmisiä.
Lukkojen taakse voidaan laittaa myös jos väitetty fiktiivinen mielisairaus pahenisi ilman hoitoa. Kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa koskaan.
Pakkohoidolle pitää/pitäisi olla tiukat perusteet, kuten että ihminen on vaaraksi itselleen tai muille. Jos nämä kriteerit eivät täyty, mielestäni pakkohoito on aiheeton.
Minuakin ihmetyttää se, että sairaalassa pitää myöntää olevansa sairaampi kuin mitä on. Esim. jos ihminen kärsii vain masennuksesta, miksi hänen pitäisi myöntää olevansa myös psykoottinen? Sairaalassa jokaisesta potilaasta tehdään vähintään psykoottisia, enkä ymmärrä että mihin se oikein perustuu. Masentuneella voi olla itsemurha-ajatuksia (ehkä jopa enemmän kuin psykoottisella tai skitsofreenikolla). Miksi siis itsemurhan ajatteleminen olisi merkki psykoottisuudesta? Masennukseenhan KUULUU mm. itsemurha-ajatukset. Ne eivät siis ole merkki psykoottisuudesta tms.
Voihan tietysti olla niin, että on ihmisiä, jotka ovat selvästi sairaita, mutta eivät vain myönnä sitä. MUTTA, uskon tällaisten henkilöiden kuuluvan vähemmistöön. Ainakin lukion kirjasarjassa Psykologian perusteet on annettu ymmärtää, että SUBJEKTIIVINEN KÄRSIMYS on tärkein psyykkisten häiriöiden kriteeri. Sen puuttuminen (sairauden tunnon puuttuminen) on kiistanalainen, koska periaatteessa ihmisen PITÄISI TUNTEA OLEVANSA SAIRAS. Eikö sellaisen ihmisen hoitaminenkin -jolta puuttuu sairauden tunto- ole aika vaikeaa?
Minullakin on todella huonoja kokemuksia suljetulta osastolta. Koin aika paljon samoja asioita kuin sinäkin. Varsinkin vahvojen, vaarallisten/haitallisten lääkkeiden syönti tuntuu kyllä erittäin kyseenalaiselta. Erityisesti silloin, jos esim. psykoosilääkkeitä EI TARVITTAISI! On se kumma, kun ihmisestä (ei toki aina) tehdään sairaampi kuin mitä hän on. Sitä kautta hänelle syötetään TURHIA JA HUONOJA lääkkeitä.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi potilaan oikeuksia pitää jatkuvasti rikkoa. Kaikilla potilailla on OIKEUS TIETÄÄ KAIKKI ASIAT LÄÄKKEISTÄÄN JA NÄHDÄ KAIKKI HÄNESTÄ KIRJOITETUT PAPERIT. Potilaan kanssa pitäisi myös NEUVOTELLA, eli KYSYÄ MYÖS HÄNEN LUPAANSA/MIELIPIDETTÄÄN HOITOON LIITTYVISSÄ ASIOISSA AINA KUN MAHDOLLISTA. Ei siis niin, että lääkäri yksin määrää ja päättää mitä lääkkeitä potilaalle/potilaille annetaan.
Oletkohan saanut klorpromania? Se on lääke, josta ei tunnu potilaille olevan mitään hyötyä. Sairaalan henkilökunta tuntuu olevan ainoita, jotka siitä hyötyvät. Käy katsomassa seuraavalla sivulla olevia kirjoituksiani ja linkkejä klorpromanista ( mm.suljettu osasto = hengen pelastus). Ehkä he eivät kysy pahemmin lupia sen takia, kun pelkäävät, että asianomainen kieltäytyy syömästä sitä?
Ei kyllä yhden mokan takia pitäisi joutua sairaalaan, varsinkaan jos siitä ei ole mitään hyötyä. Kuten mainitsin, pakkohoidolle pitää olla tiukat perusteet. Vielä esim. se, että hoitamatta jättäminen pahentaisi potilaan tilaa entisestään ja että hoito taas parantaisi (jotain tämänkaltaista). Ts. pakkohoitoon ei koskaan pitäisi joutua ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Ymmärrän kokemaasi tuskaa ja kärsimystäsi hyvin. Itselläni ei sentään ole noin pahoja traumoja kuin sinulla. Olen pahoillani kokemuksistasi. Voimia sinulle!!!
On YK:n peruskirjaakin vastaan tuollainen vapaudenriisto,ja monet on joutuneet psykiatrian pakkohoitoihin,vaikka ei ole ollut mielisairaita tai vaarallisia.
Ei tarvita kuin pari lekuria,jotka toteaa sinun olevan hoidon tarpeessa, ja jos nuo sattuvat olemaan hiukka kieroontuneita persoonia tai kovasti psykiatriaan uskovia, niin tervemenoa...
Suomessakin toimii Psykiatrian eloonjääneet ja Kansalaisten Ihmisoikeuskomissio ,eli CCHR (toimii monessa maassa,ja jolla muuten on internetti-sivustotkin)
"Sairaalassa jokaisesta potilaasta tehdään vähintään psykoottisia, enkä ymmärrä että mihin se oikein perustuu."
Mielenterveyshäiriöitä ajatellaan olevan neuroottis-, rajatila- ja psykoottistasoisia. ¨(Tarkempia määrittelyjä voi katsoa kliinisen psykologian kirjoista). Psykoottisuus tarkoittaa siis hyvin vakavan tason häiriötä. Yleensä sairaalaan, erityisesti pakkohoitoon joutuva, on psykoottistasoisesti sairas sillä hetkellä.
Subjektiivinen kärsimys on hyvin keskeinen psyykkisen häiriön tunnusmerkki, muttei suinkaan ehdoton. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen ei kovinkaan usein koe olevansa sairas. Sen sijaan hänen lähimmäisensä joutuvat usein ko. henkilön vuoksi kokemaan huomattavaa subjektiivista kärsimystä.
Siinä olen samaa mieltä, että aina tulisi mahdollisimman paljon keskustella tilanteesta potilaan kanssa ja toimia hänen kanssaan yhteistyössä, jos ei ole todella hyviä perusteita muulle. Samoin lääkehoitoja tulisi harkita tarkkaan ja pyrkiä löytämään jokaiselle hänelle parhaiten sopiva lääkitys ja pyrkiä välttämään turhia lääkkeitä. Pakkohoito pitää olla vasta viimeinen keino, jota tulisi käyttää ainoastaan todella harkitusti ja pätevän ihmisen arvioimana.
sellaista että uskallanko mennä sairaalaan kysymään, kun kävi ilmi että taisin muistaa jotain ihan väärin. Muistin, että yksi tuote on olemassa jota olen kerran ulkomailla maistanut ja muistin myös kun se ostettiin ja mistä. Kuitenkin vaimoni vakuuttaa ja on varma että näin ei ole. Vähän hirvittää, että mihinkä näillä väärillä muistikuvilla joutuu, pakkohoitoonko. On ollut useampia tällaisia muistikuvia, ja osa on selvästi osoittaunut valheiksi. Kerran aikaisemmin pari vuotta sitten kuvittelin näyttöpäätteiden aiheuttavan kivuntunteen silmissäni, joka tuli aina hyvin säännönmukaisesti katsellessani näyttöpäätteitä, eikä ole koskaan tullut takaisin sen jälkeen kun silmäspesialisti sanoi että kuvittelen kaiken, ei ole ollut mahdollista. Uskoin häntä ja kivut katos. Mutta en siis ole todellakaan vaarallinen itselleni enkä muille, haluan hoitoa, mutta en pakkohoitoa.
Sitten taas toisaalta en tykkää minäkään pakkohoitosysteemistä, tosin päinvastaisista perusteluista. Tai siis toisaalta en tykkää, koska tarpeettomasti ja traumaattisesti sinne osa varmaankin joutuu, mutta toisaalta taas oma äitini ei sinne joudu, vaikka syytä olisi. Miten helvetissä on mahdollista, että äitini joka asuu nykyään isäni kanssa kahdestaan, kuvittelee olemattomia ja niin mahdottomia juttuja isäni pettämisistä, että vangitsee isän yöksi talon sisään lukitsemalla ovet ja ei päästä isää minnekään yksin, ja pitää esim isän auton avaimia hallussaan, ei pakoteta hoitoon, koska häntä pidetään kyllä vakavasti vainoharhaisena, mutta kunnalla ei ole resursseja näin lievien tapauksien pakkohoitoon saattamiseksi, koska äitini ei myönnä mitään ja pitää itseään täysin terveenä eikä halua lääkitystä. Poliisi taas ei ole kiinnostunut asiasta, koska katsoo isäni olevan täysissä ruumiinvoimissaan ja kykenevä karkaamaan, jos haluaa. Kyllä se todellakin haluaa, mutta on niin henkisesti äitini nujertama, että ei pysty ja on sen verran vanha ettei osaa haaveilla uudesta uljaasta elämästä. Eikä myöskään fyysisesti pysty karkaamaan helposti, pitäis osata vakuuttavasti valehdella auton avaimet saadakseen, ja jäis vaan muutama minuutti paeta autolla ottamatta mitään mukaan, ja äiti jahtais sitä vaikka halki maailman ja tuhoaisi tärkeitä työpapereita kotona. Työ on isälle kaikki kaikessa (jonka tekee kotoa käsin)
Pakkohoitoon ei viedä sellaisia vainoharhaisia jotka häiritsevät läheisiään. Pakkohoitoon viedään sellaisia jotka pelkäävät viranomaisten ja lääkärien tekevän heille vahinkoa. Eli suoraan viranomaisten riepotteluun sellaiset jotka heitä pelkäävät. Mikä järki systeemissä on? En tiedä.
Pakkohoidon perusteiden lähtökohta on, että potilaan pitää olla mielisairas. Mielisairauden kuvauksessa riittää jopa se, että on tilapäisesti ja tulkinnallsesti psykoosissa. Totuus tulkinnoista on, että valitettavan moni tulkitseva lääkäri voi harmitta esittää hyvinkin sairaita oletuksia ja päätelmiä potilaan tilasta ja mahdollisista tapahtumista. Monesta asiastahan on tänäpäivänä olemassa mustaa valkoisella paperilla ja siten myös jälkikäteen tarkistettavissa.
Sinun asiassa voidaan helposti vetää yliannostuksen välille ja mielenterveyden välille yhteys vaikka asia ei näin olisikaan. Asiassasi on kyse siis jälleen ulkopuolisen tulkinta.
Aisiaa pintaa syvemmältä raaputtamalla voimme ymmärtää hoitokäytännön turhuuden.
se on niin väärin ku joutuu jollekkin saatanan suljetulle osastolle yli kuukaudeksi...siellä pumpataan lääkkeitä täyteen ja sitten yritetään tehä mieli paremmaksi...miten muka siellä voi mennä paremmin ku kaikki on suljettu ja mitään ei sais tehä ku se on väärin ja lääkärit yrittää vaan tehä potilasta paremmaksi...
miulle kävi just noin ku jouduin suljetulle yliannostuksen takii...siellä tuntee ittesä ihan hullux ja oli pakko tekoilla että pääsis pois ja onneksi se päivä sitte koitti...enää ikinä en aijo sinne joutuu, mieluummin tapan itteni
Niin, minullakin ihan samoja ajatuksia kuin sinullakin. Kaikista pahinta mielestäni on se, että potilasta ei kunnioiteta juuri ollenkaan.
Esim. lääkkeistä ei meinata kertoa mitään, vaikka niistä informointi on yksi potilaan oikeuksista. Potilasta ei myöskään meinata kuunnella, jos hän valittaa jostakin lääkkeestä. Totta kai lääkäri tietää lääkkeistä enemmän kuin potilas -teoriatasolla. Sen sijaan potilas tietää enemmän -tai oikeastaan kokonaan - lääkkeen tehosta ja toimivuudesta käytännössä. Jos lääkärillä itsellään ei ole omakohtaisia kokemuksia lääkkeen käytöstä käytännössä, hän ei tiedä siitä silloin oikeastaan mitään.
Niinpä lääkärin ja potilaan PITÄISI OLLA TASAVERTAISIA MYÖS LÄÄKEASIOISSA. Vasta sitten, jos lääkärillä itsellään on omakohtaisia kokemuksia, voi sanoa, että hän on lääkkeiden asiantuntija. Jos edes silloinkaan, koska saattaa olla että hän ei tajua ottaa yksilöllisyyttä huomioon.
Elämme 2000-luvulla. Minkä takia asenteet psyykensairauksia kohtaan junnaavat vielä kymmenien, ellei jopa satojen vuosien takaisissa asenteissa ja näkemyksissä? Minkä takia psyykkisesti sairasta ei kunnioiteta vieläkään? Minkä takia psykiatrit ottavat oikeudekseen puuttua liikaa heidän asioihinsa ja elämään? Minkä takia auttamisen sijasta he vain pahentavat asioita (lääkkeiden väkinäistä syöttämistä, epäkunnioittavuutta, huonojen lääkkeiden määräämistä jne.)? Minkä takia heillä on liikaa valtaa suhteessa siihen, että he ovat erehtyviä ihmisiä? Minkä takia he eivät ole rehellisiä? Minkä takia he leikkivät jumalaa ja voivat pilata jopa ihmisen loppuelämän?
Kiinnostaisi todella tietää. Ymmärrän, että hoidossakin voi olla erimielisyyksiä, mutta täydellistä erimielisyyttä ei pitäisi olla. Psykiatri voi ajatella, että potilas on vain hankala, joten hänen ei tarvitse ottaa häntä tosissaan. Näin ei kuitenkaan ole. Potilas on otettava tosissaan, mikäli lääkäri aikoo toimia lääkärietiikan mukaisesti. Ja muutenkin eettisesti oikein. Eihän herranen aika pelkkä akateeminen koulutus riitä vielä siihen, että OSATAAN TODELLA HOITAA IHMISEN PSYYKETTÄ.
Lääketieteellinen koulutus on tietysti paikallaan, mutta tarvitaan muutakin. Tarvitaan OMIA NÄKEMYKSIÄ, ETIIKKAA, MORAALIA, POHDINTAA, LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA JA HENGELLISYYTTÄ. Jos näitä ominaisuuksia lääkärillä ei ole, en ihmettele jos hoitotulokset ovat sitä mitä ovat. Kemiallista rakkautta kun ei ole olemassa.
Monille psykiatreille hengellisyys on myrkkyä, heidän mielestään uskonto on mielisairautta. He eivät pidä ihmistä moraalisena olentona, heidän mielestään ihminen ei voi olla paha (ei kai hyväkään). Heillä psykologiset asiattomuudet ovat korvanneet uskonnon tai joskus myös psykologiset asiattomuudet on verhottu uskonnoksi.
Heidän mielestään ihminen (potilas) on vain reaktioeläin.
En väitä, että uskonto olisi moraalin edellytys, voihan moraalikäsitykset olla uskontovapaitakin. Oikeastaan psykiatrit eivät ole moraalittomia, vaan he ovat itse laatineet oman moraalinsa joka on ristiriidassa yleisen moraalin kanssa.
Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat eri asioita. Ihminen voi olla uskonnollinen, mutta ei välttämättä hengellinen. Sama myös toisin päin, eli hengellinen ihminen ei ole välttämättä ollenkaan uskonnollinen. Hänen ei tarvitse kuulua edes mihinkään uskontoon/uskontokuntaan.
Hengellisyyteen kuuluu mielestäni olemassaolon ja elämän tarkoituksen pohdintaa. Miksi me olemme täällä ja minne menemme,kun kuolemme? Myös jonkinlainen suhde jumalaan ja olemassaolon alkuperään (mikä se jumala ikinä onkaan, koska voihan ateistikin olla hengellinen).
Minusta se on myös tietynlaista nöyryyttä. Ihminen ei ole enempää eikä vähempääkään,kuin mitä hänen kuuluu olla tässä elämässä. Ihmisen ei pitäisi alkaa leikkimään jumalaa, vaan nöyrtyä myöntämällä rajallisuutensa ja virheellisyytensä. Siksi ihmiset, jotka leikkivät jumalaa (lääkärit, tiedemiehet), eivät ole hengellisiä.
Hengellisyyteen kuuluu mielestäni vielä se, että ihminen kunnioittaa toisen elämää, sen tehtävää ja tarkoitusta. Hän kunnioittaa myös ihmisen omia hengellisiä näkemyksiä eikä pyri niihin liikaa vaikuttamaan tai olla huomioimatta. Hengellisyys (mikäli sellaista on) on yksi osa ihmistä ja hänen elämäänsä, eikä sitä tulisi sivuuttaa varsinkaan mielenterveysongelmien hoidossa.
Minulla saattaisi olla asiaa paljonkin sairaalatapahtumistani, mutta minua on uhattu usean vuoden "hoidolla" ( sitaatit siksi, että mistään hoidosta ei useinkaan ole kyse )jos vielä"jatkan toimintaani". Olen päättänyt, että jos vielä kerran joudun "autettavaksi", niin päiväni päättyvät ensimmäisessä sopivassa tilanteessa.
Aivan näin synkkää ei ole koko mielenterveystyö, sillä avohoidossa aivan yleisesti tunnustetaan se, että potilaalla on ihmisoikeudet ja näin tekevät monet sairaaloidenkin hoitajat ja lääkärit. Mutta synkkiä hetkiä saa kyllä elää...Sitten kun "auttamiseni" meni vain lääkitykseen terveyskeskuksessa niin voisinpa puhua jo sydämmellisestä käytöksestä minua kohtaan. Ero sairaalan ja avohoidon välillä on todella suuri. Ja vielä suuremmaksi tulee ero kun päästään terveyskeskukseen.
Asennehan on täysin väärä. Opettele mielenterveyslaki ja elä siten, että lääkäreillä ei ole lakipykälien mukaan mahdollista "auttaa" sinua. Väärinkäytöksiä sattuu, mutta on kovasti helpompaa elää oman itsensä kanssa tietäen, että joku toinen tekee väärin.
Eihän se ole ihme jos joudut autettavaksi mikäli uhkaat tappaa itsesi.
...tulevaisuudessa joutuu pakkohoitoon, jos kieltäytyy luonnollisen eliniän keinotekoisesta pidentämisestä, kuten ihmisten syväjäädytys http://www.retrofuture.com -sivustolla?
En tiedä pelätäkö kuolemaa, nämä kirjoitukseni ainakin jäänevät minusta jäljelle...
Juu minä olin nuorten-psykiatrisellaosastolla, jonne tulin masennuksen takia vappaaehtoisesti ja sanoin omahoitajalle että haluan kotiin niin seuraavana päinä osaston lääkäri määräsi minut tarkkailuun ja sitä kautta pakkohoitoon jossa olin 6 kuukautta. Kun pääsin takaisin kotiin olin niin masentunut että sairastuin pahaan anoreksiaan josta en varmaan selviä ikinä. Joten miettikää kaksi kertaa ennenkun haette apua "lyhyestä osastojaksosta". Saatte katua vielä ankarasti sitä että ikinä astuittekaan siihen läävän mitä psykiatriseksi nuortenosastoksikin myös kutsutaan.
Psykologialla on taipumus antaa ihmiskasvoinen kuva mielisairaalasta, jotta hyväuskoiset menisivät sinne muutoin kuin "pillit vinkuen". Se kuva luodaan mm. sanahaureudella puhumalla "hoidosta" (kidutusta) ja "lapsen edusta" (Kuttula-tyyppiset kasvatusmenetelmät) jne.
Ne uhkailevat pakkohoitopäätöksellä koska ne pyrkii viimeiseen saakka pitämään potilaan osastolla ilman pakkohoitopäätöstä. Kun sairaala tekee pakkohoitopäätöksen, se ottaa myös melkoisen riskin sen epäonnistumisesta.
Jotkut vielä muistavat pieksämäkeläisen kansanedustaja Pirjo Kauppisen tapauksen 1980-luvulta, häntä yritettiin laittaa "hoitoon", huonolla menestyksellä. Asiasta nousi suuret ja skandaalinkäryiset otsikot aikakauslehtien kansiin.
Psykologisten valheitten mukaan paha anoreksia tietysti johtuu tietysti "kovasta lapsuudesta" tai mistä muusta tahansa paitsi sairaalasta ja pitkät selitykset päälle.
Tarkistin Suomen kansanedustajia käsittävän historiikin. Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään Pirjo Kauppinen nimistä kansanedustajana. Tarkistapa tietosi
Ei yhdelläkään suomalaisella psykiatrisella sairaalalla ole varaa pitää potilaita pakkohoidossa yhtään kauempaa tai määrällisesti enempää kuin on potilaan tilanteen kannalta välttämätöntä. Suomessa ongelmanahan on nimenomaan riittämätön psykiatrinen hoito! Eli luulo siitä, että "terveenä" joutuisi pakkohoitoon on vallitsevassa tilanteessa mahdottomuus. Pakkohoitokeskustelua leimaa jeesustelu: kun joku tekee sairaana jotain kamalaa ei kukaan kyseenalaista pakkohoitoa, kun vähään aikaan mitään ei tapahdu, ollaan valmiita luopumaan pakkohoidosta.
Miten niin ei olisi? Miten henkilön mielenterveys todennetaan ennen hoitoja?
Käytännössä hänet pidetään jossain tarkkailussa, haastatellaan ehkä kerran...
Ymmärrän pakkohoidon esimerkiksi vankilatuomion sijaan. Jos sen sijaan laitetaan hoitoon mm. sentakia että on epäilty jotain, niin kuka ne epäilyt tässä oikeusvaltiossa todistaa? Olisi mielenkiintoista kuulla "virkamiehen" näkemys.
Oikeudessa moni rikoksesta epäilty saa "puhtaat paperit", vaikka on siis epäilty siitä ja tästä. Mielenterveyshoitoon asia on eri. Potilas suljetaan hoitoon ilman mitään oikeudenkäyntiä tai puolustautumismahdollisuutta. Eikö näin ole? Kumpaa lääkäri uskoo esimerkiksi, viranomaista vai jotain yksittäistä pakkohoitoon lähetettäväksi tuotua henkilöä?
DSM-tautiluokitus on keksitty lääketeollisuuden rinnalle.Mitä enemmän on lääkkeitä sitä enemmän onerilaisia niin sanottuja sairauksia,jotka todellisudessa ei ole sairauksia.Lääketehtaat ovat börssissä.Voit myöskin mennä lääkäriin jo sillä asenteella ettet halua lääkereseptiä.Haluat van tietoa siitä,mikä sinulla on jos esimerkiksi masentaa.Mistä se johtuu ja miten itse voit parhaiten auttaa tilannettasi.Niinkin voi tehdä.
Jos lääkärit uhkaavat kirjoittaa lähetteen niin kannattaa tässä kohtaa viheltää peli poikki, haukkua lääkäri puoskariksi ja vaatia kolmannen osapuolen lääkärin (yksityisen) diagnoosia ennen kuin asiaa viedään eteenpäin. Kun diagnoosi on tehty ja luultavasti erilainen, voi lääkärin haastaa oikeuteen virkavirheestä. Oikeushaasteella kannattaa uhata heti alkuunsa ja tehdä selväksi että tähän henkilöön kajoaminen tietää pitkää ja tuskaisaa oikeusprosessia. Tueksi tähän sotaan puoskareita vastaan kannattaa ottaa läheisiä ja vakuutusyhtiö. Monet vakuutusyhtiöt tarjoavat oikeusturvasuojaa joka käräjille lähdettäessä antaa lähes rajattomat resurssit ja ajan käytettäväkseen.
Mielenterveystoimessa työskentelee 90-prosenttisesti maamme mielenvikaisin kansanosa. Jos kärsii esim. masennuksesta, ei kannata harkitakaan tilanteensa institutionalisoimista. Joudutte vain lähetteiden ja lääkkeiden limboon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Hyvät ystävät ovat tätä varten.
Jouduin epilepsiakohtauksen seurauksena tarkkailuosastolle -en päässyt siis neurologian osastolle- ja minut lähetettiin psykiatriseen pakkohoitoon kohtauksen takia. Haukuin psykiatrin huonoa ammattiosaamista (neurologia vs. psykiatria), mutta paikalle kutsuttiin vartijat, jotka potkaisivat polveni verille.
Kesällä otin yhteyttä sosiaali- ja terveysministeriöön asiassa, mutta siellä ei huomioitu hoitohenkilökunnan epäeettistä asennetta terveeseen potilaaseen.
Olemme samaa mieltä, että psykiatrit ja psykiatrian hoitajat ovat itse psykiatrisesti sairaita.
Kaikki lääkkeitä yliannoksen ottavat tai muuten itsemurhaa yrittävät pitää lähettää pakkohoitolähetteellä psykiatrin arvioon jotta he eivät vahingoita itseään jos pääsisivät ilman arviota kotiutumaan. Jos on huumorimielessä ottanut lääkkeitä niin siitäpähän oppii kun jää papereihin merkintä suisidiyrityksestä ja pakkohoitolähetteestä. Päivystyksessä tällaiset maanvaivat ovat jokapäiväistä heinää ja melko usein turhanpäiväistä huomionhakua.
ihan ensimmäiseksi on sanottava, että Suomessa ei ketään "huvin vuoksi" ja "kiusattavana" pidetä mielisairaaloissa. Määrärahoja leikataan, osastojen toimintoja supistetaan, osastot pullistelevat potilaista niin että patjapaikoilla joudutaan yövyttämään.
Itse olen niin monta kertaa M1-lähetteellä joutunut tarkkailuun ja pakkohoitoon, että osaan tuon kaavakkeen on ulkoa.
On oltava mielisairas (joka voidaan käsittää hyvin laajasti), ja sitä myöten vaarallinen joko omalle tai muiden terveydelle tai turvallisuudelle. Lisäksi muiden hoitomuotojen on oltava riittämättömiä tai epäsopivia käytettäväksi.
Minusta on luonnollista ja oikein, että jos yleissairaalan päivystykseen tulee otettuaan yliannostuksen lääkettä, passittetaan psykiatrian päivystykseen vaikka sitten pakolla. Suomessa ei ole yhtenäistä hoitolinjaa kuinka tulisi toimia itseään vahingoittavien potilaiden kanssa. Itsemurhaa yrittäneet tietysti kuuluvat psykiatriseen sairaalahoitoon, mutta vaikka olisi kyse vain lievemmästä itsensävahingoittamisesta (vaikka sitten suurien lääkeannosten ottaminen viihdetarkoituksessa), on syytä laittaa eteenpäin psykiatrin arvioitavaksi. Varsinkin jos potilaalla ei ole olemassaolevaa psykiatrista avohoitoa. Itse olen vahingoittanut itseäni paljon eri tavoin ja ravannut päivystyksessä, joskus on laitettu pakkolähetteellä eteenpäin, joskus päästetty kotiin. Arvion tekee aina lääkäri. Riippuu paljon siitä, mitä potilas lääkärille sanoo. Itse osaan puhua itseni kotiin, mikäli en tunne osastohoitoa tarvitsevani.
Mitä sitten psykiatriseen sairaalahoitoon tulee, puhutaan nyt vaikka suljetusta akuuttiosastosta. Hoitajia on monenlaisia persoonia ja kuten kaikkien ihmisten kohdalla, joidenkin kanssa tulee toimeen ja joidenkin ei. Jotkut saattavat olla tosi vittumaisia. Varsinkin itseään vahingoittavia kohtaan joillain hoitajilla ei ymmärrys riitä. Mutta omalla asenteella on paljon merkitystä. Jos kiireisenä käytävää kulkevan hoitajan hihaan jää roikkumaan ja kärttää että "miks mä oon täällä mitä lääkkeitä te mulle syötätte tää on ihan perseestä päästäkää mut kotiin" niin ei ole ihme, jos vastaus on tyly. Kannattaa kysyä sellaiselta hoitajalta, joka tuntuu mukavalta, että olisiko tässä päivän mittaan jossain välissä aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun, ja jutella sitten asiat rauhassa läpi. Itse olen saanut monenlaista kohtelua, mutta tässäkin pätee se sääntö: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ihmisiä ne hoitajatkin vaan on.
Noiden laitoksien joka päivä kirjoitettavassa infossa on ainakin se ongelma että vain lääkärin ja hoitajien näkemys asioista tallentuu. Siinäkin mielessä tällaiset palstat ovat tärkeitä:
Täältä löytyy myös päinvastaista kokemusta. Jouduin suljetulle traumaattisen tapahtuman seurauksena. 17 päivää kävin kääntymässä, tapasin psykiatrin tuona aikana 4 kertaa ja sain kuulla noiden kertojen perusteella ettei minua mikään vaivaa ja vähän jotain masennusta saattaa tulla. Sain myös viiltävän luonneanalyysin; olin psykiatrin mielestä lapsellinen ja kuinka on hyvä kun menen takaisin äidin helmoihin kasvamaan. Kiitos. Osastolta päästyäni olin ihan saatanan sekaisin, olin jo sielläkin ja yritin mm. tappaa itseni noiden puheiden päätteeksi
Nyt sitten ilmeisesti vähän osaavampi taho diagnosoi vakavan masennuksen ja että olin psykoosissa noihin aikoihin. Että terveisiä vaan tälle psykiatrian ylilääkärille.. :>
Kaikki psykiatriset diagnoosit ovat keksittyjä. Psykiatrit ottavat konfliktin joko henkilön itsensä kanssa tai muiden kanssa ja tekevät siitä sairauden ÄÄNESTÄMÄLLÄ.
http://www.youtube.com/watch?v=gxOgGsDmgc8 Mun pakkohoitovideo poistettiin YouTubesta kun jostain syystä viranomaiset ei halunneet ihmisten tietävän miten sekaisin olin joutuessani pakkohoitoon. Luulisi että olisivat tyytyväisiä kun joku tukee heidän työtään. Olin niin sekaisin että en halunnut lähteä sairaalaan mutta olihan lääkärillä mukana 2 poliisia niin en pannut vastaan vaikka olinkin kovasti (kuulemma) psykoosissa. Tässä audiotalleenteessa on ensimmäiset 9 minuuttia. Videona en siis voinut laittaa kun viranomaisilla on jotain salattavaa.
Olikohan muuten vähän klassikko se lääkärin kommentti (en muista onko se tossa 9 min. pätkässä vai myöhemmin) "Avohoito on vapaaehtoista niin kauan kuin se toimii".
Aluksi vähän rienas mutta onnistui kun testasin videon lataamista. Se on nyt kokonainen, YouTubeahan varten jouduin pätkimään sen kolmeen osaan.
Lataamisen pitäis siis onnistua ilman kirjautumista.
Hienoa että video on jakelussa, itse katsoin sen juutuubissa. Aikamoista valtaa käyetään, jos videot on sieltä saatu poistettua. Tekijänoikeuksista ei ainakaan ole kyse.
Tässä ketjussa on erikoisia käsityksiä pakkohoidosta. Itsemurhaa saa yrittää ja tehdä vapaasti, se ei ole rikos eikä sairaus.
Muita ihmisiä varsinkin läheisiään saa häiriköidä. Sekään ei ole rikos eikä aina edes aina sairaus.
Pakkohoito edellyttää mielisairautta ja sitä että on vaaraksi itselleen tai muille. Lisäksi se edellyttää, että mikään muu hoito ei toimi.
Ikäviä ihmisiä tai itsemurhakandidaatteja ei voida laittaa pakkohoitoon eikä pidäkään. Meitä mielisairaita taas saa laillisesti hoitaa pakolla, siksi koko pakkohoito pitäisi lopettaa ja mielisairaalat myös.
Terveelle ihmiselle ei pakkohoitolain täytäntöönpanon edellytyksenä vaadittavasta mielisairaudesta ole mitään iloa, sillä sata varmasti pakkohoito papereihin on kirjoitettu mielisairaus tai sen ilmeinen epäily, usein joku epämääräinen psykoosi, vaikka ihminen olisi kuinka skarppina ja välkkynä tahansa.
Useimmat pakkohoitokäytäntöä puolustavat eivät ole koskaan hoidossa olleet tai sitten ovat olleet niin pihalla että uskovat saaneensa oikeastikin hoitoa. Harvoin jos koskaan pakko on ainoa vaihtoehto.
Niin minäkin olin ymmärtänyt että viranomaisten tekemiset on julkisia mutta vaikuttaa siltä että mun pakkohoitoihin on sekaantunut eräs nimekäs henkilö. Odotan mielenkiinnolla saako tuo viimeksi ladattu video olla rauhassa vaikka turhahan se kai on sitä poistaa kun ei tuolle audiollekaan voi mitään tehdä kun siinä ei ole edes lääkärin nimeä. Sehän se vasta jotain todistaisikin jos audiollekin tulis noutaja.
Luin koko viestiketjun ja tulin aivan samaan tulokseen, kun moni teistä on joutunut pakko-hoitoon, väärän diagnoosin takia.
Mä meinasin joutua pakko-hoitoon, kun leikkaus epäonnistui ja tein siitä valituksen.
Kun huomasin, mitä lekurit oli suunnitellut mun pään menoksi, niin otin jalat alle ja lähdin lätkii, enkä ole sen koommin mennyt sairaalaan, vaikka tarvetta olisi. Lääkärien vääryys pelottaa mua, ja sen takia en mene lääkäriin, vaikka henki menisi
Minäkään en käy terveyasemalla, onneksi yksityisellä tarvitsee käydä harvoin. Leikkauksia en onneksi ole tarvinnut.
Eräskin nainen oli terveysasemalta toimitettu pakkohoitoon kun ei ollut suostunut tapaamaan avohoidon lääkäriä. Se oli työssä käyvä niin eivät kai työpaikalta kehdanneet hakea. Pakkohoidossa lääkäri oli sanonut (sama joka minuakin rääkkäsi toisen pakkohoidon aikaan) että tämä nainen ei saa käydä töissä. Tämä on tietysti osittain sivusta seurattua tarinaa mutta lääkärin tuntien en ihmettele enkä paljon epäile. Eipä tunnu avohoito kovin vapaaehtoista olevan.
Kiitos tuesta. Alan pikku hiljaa toipumaan, pakkohoitojen aiheuttama masennus kesti noin puoli vuotta. Unihäiriöitä on vielä mutta sekin vähän vaihtelee. Vaikuttaa siltä että pakkohoidon kaltainen rääkkääminen ei tee hyvää hermostolle. Kaipa joku kirvesmurhaaja on pakko johonkin toimittaa mutta mun tapauksen kaltaista huonoa mainosta kannattaisi välttää. Suosittelen muillekin videokameran käyttöä jos tuntuu siltä että hoitoon ollaan viemässä ilman perusteita.
Lamassa ja konkurssissa jo käytännössä aloittanut hullu keravalainen TV- hanke Suomi TV edistää konkurssiaan jo aloittaessaan. Rekrytoi töihin työkyvyyttömyyseläkettä nostavan itsekin psyykkisen sairautensa myöntäneen Pirjo Kauppisen. Lopun alku jo alkaessa.
Kannattaa vaikka ihan lakitekstistä tarkistaa, että tuo ei todellakaan riiitä perusteeksi pakkohoitoon.. Laista löytyvät tarkat perustelut pakkohoitoon joutumisesta.
väitetyn fiktiivisen sairauden pitää pahentua ilman hoitoa ja muita hoitomuotoja ei ole tai ne eivät ole riittäviä. Ei todellakaan tarvitse olla vaarallinen kenellekään.
sivusto on täysin puolueeton, mutta on tidetty jo vuosikymmenten ajan, että psyykelääkkeet ovat myrkyllisiä.
Mikään oikea sairaus ei ole riippuvainen kulttuurista. Kun sademetsässä henkilö juoksee alastomana metsässä ja pyydystää eläimiä ruoaksi keihäällä, hän on arvostettu heimonsa jäsen. Kun tämä sama henkilö tuodaan Suomeen, psykiatrien mukaan hän on skitsofreenikko.
...vaikka oikeasti olen asperger.
Minä elän mielikuvitusmaailmassa tahallani, kun en aina kestä todellisuutta.
Minua kiehtoo käsitetaide ja poptaide, jossa liikutaan todellisuuden eri tasoilla, kuten esimerkiksi:
Tennispalatsin taidemuseossa oli muutama vuosi sitten noita hyperrealistisia veistoksia näytteillä, jotka useimmiten eivät kuvaa ihmisiä henkilökohtaisesti vaan eri ihmistyyppejä.
Keskeytettiinkö se Sally Mann taidenäyttely siellä?
Taiteilijoista Edward Munch ja Salvador Dali viettivät...
...paljon aikaa mielisairaalassa ja kerrotaan että Kusama's Peep Show performanssin tähti vielä nykyäänkin asuu mielisairaalassa.
Itselläni on kesäkuussa 2010 taideteosteni näyttely Keravan kirjastossa. En tiedä joudunko omaperäisten ideoideni vuoksi pakkohoitoon.
Miksei sellaisia naisia laiteta pakkohoitoon, jotka kääntyvät uskontoihin, joissa naisia ei juuri kunnioiteta?
...jos ei suostu pienentämään rintojaan?
Amerikassa ihmisiä joutuu äkkiä mielisairaalaan ja yht'äkkiä he ovat terveitä kun sairausvakuutus on lypsetty kuiviin. Barack Obama on hyvä presidentti, kai hän tämänkin epäkohdan vielä yrittää muuttaa?
Salli ry:n lakinainen Lady Johanna on http://www.hymy.fi -sivuston mukaan itsekin prostioitu, toivottavasti saan hänestä huonekaverin.
Mitä helvettiä! Itekin jouduin pakkohoitoon ja söin osan lääkkeistä, varsinkin niistä paremmista. Muuten makasin punkassa aamusta iltaan ja ennenpitkään sanottiin, et mee muitten joukkoon kattoo vaikka töllöä, kun ite esim. katsoin toisessa huoneessa yksin ja juuri sitä mitä itse halusin.. niin sama paskan väliä tuollakaan oli? Katsoa muitten mieleen ohjelmaa tai sitä mitä ite haluaa, saati sit et se olisi vielä jotain sosiaalista toimintaa, kun kaikki on hiljaa ja katsoo sitä vitun ruutua.. voi jeesus noita. Muistan vieläkin, kun pääsin sieltä, niin sanottiin et ota lääkkeitä, et ajatukset pysyy kasassa.. aijaa oliks ne hajonnukki jossain vaiheessa vai? Kappas kun en ite huomannut sitä mut sä huomasit ja etkä varmaan sitä kirjasta lukemaasi automaattista paskaa suoltanut pihalle yhtään tollasena kovanlinjan ihmistuntijana...
muutama kuukausi sitten olin lähellä itsemurhaa kun otin yhteyttä
lääkäriini kari moilaseen, hyks psykiatriakeskuksesta, moilanen
ei suostunut auttamaan minua vedoten siihen, että on ylilääkäri ja
löi puhelimen kiinni....
Joutuu kovin helposti pakkohoitoon. Joskus 80 luvulla sairaalassa olo oli karmeaa kun 5 henkee ahdettu yhteen huoneeseen. Eikö rahat olekkaan lopussa. Kyllä kai ne sitten keksii vaikka mistä epätavallisesta käytöksestä syyn laittaa tarkkailuun. Pitää olla hissuksiin vaan täs elämässä.
Epätavallisesta käytöksestä ei joudu pelkkään tarkkailuun, vaan kuukausiksi lukkojen taakse. Psykiatrit nyt pitävät lähes mitä tahansa käytöstä psykoosina.
Väite rahojen loppumisesta on keino saada lisää rahaa.
kokemuksesta siinä kohden kun olet mennyt vapaaehtoisesti omasta halusta sairaalaan tai väkisin vietynä. kuuletkin yhtäkkiä olevasi tarkkailussa ja sen jälkeen pakkohoidossa. psykoosi ja syyksi riittää vääränlainen vaatetus jonka perusteella lääkäri toteaa psykoottiseksi ja sairaudentunnottomaksi kun ei itse ymmärrä 20 vuotiaana ettei 20 vuotias pidä reisitaskuhousuja.
on mitä jollakin on, mielisairaus on jotain mitä joku tekee. Tekojen määritteleminen sairauksiksi on sosiaalista kontrollia millä ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa.
Minä olen kyllä liian hetero asuakseni kahdestaan miehen kanssa ja hoitajat yrittivät joskus toimittaa minua takaisin mielisairaalaan.
Hyvähän heidän on tehdä niin, kun eivät itse koskaan ole olleet sellaisessa laitoksessa päivääkään, potilaana siis.
Kait ne ottaa sakkia sisää vaikka väkisin, vaikkei mitään vikaa olisikaan. Joudut maksaa hoitomaksut ja sille tulee kivasti hintaa jonkun 4kk-jakson päästä. Näin ne mielisairaalat pyörii vuodesta toiseen. Sitten vielä ne turhat lääkkeet. "Paremmat" aiheuttaa väsymystä sivuvaikutuksena, mikä tosin on helvetin kivaa tommosilla osastoilla, kun muutakaan tekemistä ole, niin vaan vetää elbaa aamusta iltaan. Paskat 10x sivuvaikutus lääkkeet kielen alle ja sylkee helvettiin kun pääsee omaan huoneeseen tai vessaan jaon jälkeen.
meidän tulee taistella psykiatriaa vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Kertokaa psykiatrisista ihmisoikeusrikoksista kansanedustajillenne, ystävillenne ja työtovereillenne. Perustakaa blogeja missä kerrotte psykiatriasta, kirjoittakaa lehtien mielipidesivuille ja keskustelupalstoille.
Yleensä mielisairailla ihmisillä ei ole sairaudentunnetta. Ammattitaitoinen lääkäri osaa havaita sairauden piirteet ja hommaa sen takia tällaiset tapaukset pakkohoitoon.
olemassa mitään objektiivista menetelmää huomata minkään mielisairauden olemassaoloa. Väite sairaudentunnottomuudesta on täyttä humpuukia. Ennen kuin voi väittää jonkun olevan sairas ja sairaudentunnoton, niin pitää pystyä osoittamaan sairauden olemassaolo.
jouduin myös
Minäkin jouduin vastointahtoisesti pakkohoitoon. Ei oltu diagnosoitu minkäänlaista mielisairautta ja pakotettiin silti syömään lääkkeitä. Mullekin tuli niistä tosi huono olo. Kärsin edelleen niistä traumoista joita pakkohoito minulle aiheutti. Olisin halunnut haastaa minut lähettäneen lääkärin oikeuteen asiasta, mutta pelkäsin niin paljon että joudun uudestaan sinne etten uskaltanut. Pakkohoito oli minulle täysin tarpeetonta, itseasiassa myöhemmän diagnoosini perusteella jopa erittäin vahingollista. Ilmeisesti lääkärit ovat nähneet niin paljon psykoosipotilaita, etteivät osaa erottaa täysin muista oireista kärsivää potilasta sellaisesta. Sellaisen potilaan lähettäminen pakkohoitoon joka ei sitä tarvitse voi olla hyvin hyvin vahingollista tälle potilaalle. Olen todella pahoillani että sinullekin on näin päässyt käymään. Nykymaailmassa edes lääkäriin ei voi enää luottaa.niinpä
Pelkään itse hullun lailla mennä lääkäriin. Tai kyllä minä nyt "tiedän" että ei se lääkäri minua pakkohoitoon pistä, mutta aloin vain pelkäämään lääkäreitä/hoitajia. Mutta jos nyt joku vaikka puukottaa minua niin kyllä se on pakko mennä lääkäriin. Vaikka tossa "puukottamisessa" pelkään enemmän sitä lääkärin tapaamista.pahempia huumeita ne siellä 'hoidossa' antavat potilailleen-
niihin MÖMMÖIHIN KUOLEE IHAN OIKEASTI ja MONIA!!!
Lue:
PSYKIATRIA ON keino kontrolloida ja tuhota vastustajat- tämähän on jo nähty EU:n edeltäjien Neuvostoliiton ja natsi-Saksan aikana:
luepa tuosta:
- Psykiatrian resepti väkivaltaan:
http://www.youtube.com/watch?v=6Z-9aYvTtIw&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=XWLU76o5rEI
RULLAA ALAS:
http://www.nogw.com/shadow.html
Taustat:
CCHR ORG
http://www.cchr.org/
SNTP NET
http://www.sntp.net/
koko Suomi paska!!!
Mull niin paskasti asiat kaiken jälkeen mitä tekivät mull. Menin terveysasemalle hakemaan lääkkeitä juttelin lääkärin kans ei antanut niitä jäin sinne kyselee syytä vahtimestari tuli soitti poliisit tulivat hakema mut putka sieltä 4poliisiä saattoi käsiraudoiss hesperian suljetulle lepositeisiin 2päivää ilman mitään 0ntoi vaa lääkettä. pääsin irti niistä huoneeseen siel 2viikkoa sitt taas putkaan sinne tuli konsultti ja lääkäri ketä laittoi siteisiin kiinni näytti paperi miss muka vapautus takana luki eto etten tekis juttua asiasta.konsultti ja se lääkäri saattoi mut takasin hesperiaan pyysin toista hoitaja kaikki meni huoneisiin että ketä ei saisi kontaktia laittoi mut takas siteisiin päiväks kärsimään ilman lapsiani ilman mitään. saavat kärsiä itse tästä kostan jumalan kanss heill kaikille! onko tämä sitä tasa-arvoa ja suomalaisuutta?? paska koko maa inhoan sitä!
totta kyllä
Puhut asiaa, suomi on todella perseestä. Täs yx toinen hyvä tapaus. 19-vuotias nuori mies soittaa hädissään, että mitä teen kun en käy ammattikoulua ne laittaa mut nuorisopsykiatrian osastolle. Vastasin, että lähe litomaan sieltä (nuorisokoti)tuohan on ihan hullua et tollasella perusteella ihminen "vangitaan" ja sit pumpataan lääkettä täyteen. HYI helvetti!!Vinkki
Kannattaisiko mennä ammattikouluun?Onneks äitini ei suostunut. Muuten olisin joutunu vastoin tahtoani hoitoon.
Lukkojen taakse voidaan laittaa myös jos väitetty fiktiivinen mielisairaus pahenisi ilman hoitoa. Kukaan ei kuitenkaan ole pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa koskaan.
minullakin kokemuksia
Pakkohoidolle pitää/pitäisi olla tiukat perusteet, kuten että ihminen on vaaraksi itselleen tai muille. Jos nämä kriteerit eivät täyty, mielestäni pakkohoito on aiheeton.Minuakin ihmetyttää se, että sairaalassa pitää myöntää olevansa sairaampi kuin mitä on. Esim. jos ihminen kärsii vain masennuksesta, miksi hänen pitäisi myöntää olevansa myös psykoottinen? Sairaalassa jokaisesta potilaasta tehdään vähintään psykoottisia, enkä ymmärrä että mihin se oikein perustuu. Masentuneella voi olla itsemurha-ajatuksia (ehkä jopa enemmän kuin psykoottisella tai skitsofreenikolla). Miksi siis itsemurhan ajatteleminen olisi merkki psykoottisuudesta? Masennukseenhan KUULUU mm. itsemurha-ajatukset. Ne eivät siis ole merkki psykoottisuudesta tms.
Voihan tietysti olla niin, että on ihmisiä, jotka ovat selvästi sairaita, mutta eivät vain myönnä sitä. MUTTA, uskon tällaisten henkilöiden kuuluvan vähemmistöön. Ainakin lukion kirjasarjassa Psykologian perusteet on annettu ymmärtää, että SUBJEKTIIVINEN KÄRSIMYS on tärkein psyykkisten häiriöiden kriteeri. Sen puuttuminen (sairauden tunnon puuttuminen) on kiistanalainen, koska periaatteessa ihmisen PITÄISI TUNTEA OLEVANSA SAIRAS. Eikö sellaisen ihmisen hoitaminenkin -jolta puuttuu sairauden tunto- ole aika vaikeaa?
Minullakin on todella huonoja kokemuksia suljetulta osastolta. Koin aika paljon samoja asioita kuin sinäkin. Varsinkin vahvojen, vaarallisten/haitallisten lääkkeiden syönti tuntuu kyllä erittäin kyseenalaiselta. Erityisesti silloin, jos esim. psykoosilääkkeitä EI TARVITTAISI! On se kumma, kun ihmisestä (ei toki aina) tehdään sairaampi kuin mitä hän on. Sitä kautta hänelle syötetään TURHIA JA HUONOJA lääkkeitä.
En myöskään ymmärrä sitä, miksi potilaan oikeuksia pitää jatkuvasti rikkoa. Kaikilla potilailla on OIKEUS TIETÄÄ KAIKKI ASIAT LÄÄKKEISTÄÄN JA NÄHDÄ KAIKKI HÄNESTÄ KIRJOITETUT PAPERIT. Potilaan kanssa pitäisi myös NEUVOTELLA, eli KYSYÄ MYÖS HÄNEN LUPAANSA/MIELIPIDETTÄÄN HOITOON LIITTYVISSÄ ASIOISSA AINA KUN MAHDOLLISTA. Ei siis niin, että lääkäri yksin määrää ja päättää mitä lääkkeitä potilaalle/potilaille annetaan.
Oletkohan saanut klorpromania? Se on lääke, josta ei tunnu potilaille olevan mitään hyötyä. Sairaalan henkilökunta tuntuu olevan ainoita, jotka siitä hyötyvät. Käy katsomassa seuraavalla sivulla olevia kirjoituksiani ja linkkejä klorpromanista ( mm.suljettu osasto = hengen pelastus). Ehkä he eivät kysy pahemmin lupia sen takia, kun pelkäävät, että asianomainen kieltäytyy syömästä sitä?
Ei kyllä yhden mokan takia pitäisi joutua sairaalaan, varsinkaan jos siitä ei ole mitään hyötyä. Kuten mainitsin, pakkohoidolle pitää olla tiukat perusteet. Vielä esim. se, että hoitamatta jättäminen pahentaisi potilaan tilaa entisestään ja että hoito taas parantaisi (jotain tämänkaltaista). Ts. pakkohoitoon ei koskaan pitäisi joutua ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Ymmärrän kokemaasi tuskaa ja kärsimystäsi hyvin. Itselläni ei sentään ole noin pahoja traumoja kuin sinulla. Olen pahoillani kokemuksistasi. Voimia sinulle!!!
PERSEESTA suomalainen PAKKOhoito!!
Joo,Mutta laaketehtaat ovat onnessaan, vai mita???
Kyllahan te tiedatte, mista mina puhun.
Niin..tuo on rikollista
On YK:n peruskirjaakin vastaan tuollainen vapaudenriisto,ja monet on joutuneet psykiatrian pakkohoitoihin,vaikka ei ole ollut mielisairaita tai vaarallisia.Ei tarvita kuin pari lekuria,jotka toteaa sinun olevan hoidon tarpeessa, ja jos nuo sattuvat olemaan hiukka kieroontuneita persoonia tai kovasti psykiatriaan uskovia, niin tervemenoa...
Suomessakin toimii Psykiatrian eloonjääneet ja Kansalaisten Ihmisoikeuskomissio ,eli CCHR (toimii monessa maassa,ja jolla muuten on internetti-sivustotkin)
Niinhän
lääketehtaat on tosiaankin onnesta sekasin.Selvennys ja mielipide
"Sairaalassa jokaisesta potilaasta tehdään vähintään psykoottisia, enkä ymmärrä että mihin se oikein perustuu."Mielenterveyshäiriöitä ajatellaan olevan neuroottis-, rajatila- ja psykoottistasoisia. ¨(Tarkempia määrittelyjä voi katsoa kliinisen psykologian kirjoista). Psykoottisuus tarkoittaa siis hyvin vakavan tason häiriötä. Yleensä sairaalaan, erityisesti pakkohoitoon joutuva, on psykoottistasoisesti sairas sillä hetkellä.
Subjektiivinen kärsimys on hyvin keskeinen psyykkisen häiriön tunnusmerkki, muttei suinkaan ehdoton. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöinen ei kovinkaan usein koe olevansa sairas. Sen sijaan hänen lähimmäisensä joutuvat usein ko. henkilön vuoksi kokemaan huomattavaa subjektiivista kärsimystä.
Siinä olen samaa mieltä, että aina tulisi mahdollisimman paljon keskustella tilanteesta potilaan kanssa ja toimia hänen kanssaan yhteistyössä, jos ei ole todella hyviä perusteita muulle. Samoin lääkehoitoja tulisi harkita tarkkaan ja pyrkiä löytämään jokaiselle hänelle parhaiten sopiva lääkitys ja pyrkiä välttämään turhia lääkkeitä. Pakkohoito pitää olla vasta viimeinen keino, jota tulisi käyttää ainoastaan todella harkitusti ja pätevän ihmisen arvioimana.
kysymyksiä
ok, sympatiseeraansellaista että uskallanko mennä sairaalaan kysymään, kun kävi ilmi että taisin muistaa jotain ihan väärin. Muistin, että yksi tuote on olemassa jota olen kerran ulkomailla maistanut ja muistin myös kun se ostettiin ja mistä. Kuitenkin vaimoni vakuuttaa ja on varma että näin ei ole. Vähän hirvittää, että mihinkä näillä väärillä muistikuvilla joutuu, pakkohoitoonko. On ollut useampia tällaisia muistikuvia, ja osa on selvästi osoittaunut valheiksi. Kerran aikaisemmin pari vuotta sitten kuvittelin näyttöpäätteiden aiheuttavan kivuntunteen silmissäni, joka tuli aina hyvin säännönmukaisesti katsellessani näyttöpäätteitä, eikä ole koskaan tullut takaisin sen jälkeen kun silmäspesialisti sanoi että kuvittelen kaiken, ei ole ollut mahdollista. Uskoin häntä ja kivut katos. Mutta en siis ole todellakaan vaarallinen itselleni enkä muille, haluan hoitoa, mutta en pakkohoitoa.
Sitten taas toisaalta en tykkää minäkään pakkohoitosysteemistä, tosin päinvastaisista perusteluista. Tai siis toisaalta en tykkää, koska tarpeettomasti ja traumaattisesti sinne osa varmaankin joutuu, mutta toisaalta taas oma äitini ei sinne joudu, vaikka syytä olisi. Miten helvetissä on mahdollista, että äitini joka asuu nykyään isäni kanssa kahdestaan, kuvittelee olemattomia ja niin mahdottomia juttuja isäni pettämisistä, että vangitsee isän yöksi talon sisään lukitsemalla ovet ja ei päästä isää minnekään yksin, ja pitää esim isän auton avaimia hallussaan, ei pakoteta hoitoon, koska häntä pidetään kyllä vakavasti vainoharhaisena, mutta kunnalla ei ole resursseja näin lievien tapauksien pakkohoitoon saattamiseksi, koska äitini ei myönnä mitään ja pitää itseään täysin terveenä eikä halua lääkitystä. Poliisi taas ei ole kiinnostunut asiasta, koska katsoo isäni olevan täysissä ruumiinvoimissaan ja kykenevä karkaamaan, jos haluaa. Kyllä se todellakin haluaa, mutta on niin henkisesti äitini nujertama, että ei pysty ja on sen verran vanha ettei osaa haaveilla uudesta uljaasta elämästä. Eikä myöskään fyysisesti pysty karkaamaan helposti, pitäis osata vakuuttavasti valehdella auton avaimet saadakseen, ja jäis vaan muutama minuutti paeta autolla ottamatta mitään mukaan, ja äiti jahtais sitä vaikka halki maailman ja tuhoaisi tärkeitä työpapereita kotona. Työ on isälle kaikki kaikessa (jonka tekee kotoa käsin)
vainoharhat
Pakkohoitoon ei viedä sellaisia vainoharhaisia jotka häiritsevät läheisiään. Pakkohoitoon viedään sellaisia jotka pelkäävät viranomaisten ja lääkärien tekevän heille vahinkoa. Eli suoraan viranomaisten riepotteluun sellaiset jotka heitä pelkäävät. Mikä järki systeemissä on? En tiedä.Tulkintaa
Pakkohoidon perusteiden lähtökohta on, että potilaan pitää olla mielisairas. Mielisairauden kuvauksessa riittää jopa se, että on tilapäisesti ja tulkinnallsesti psykoosissa. Totuus tulkinnoista on, että valitettavan moni tulkitseva lääkäri voi harmitta esittää hyvinkin sairaita oletuksia ja päätelmiä potilaan tilasta ja mahdollisista tapahtumista. Monesta asiastahan on tänäpäivänä olemassa mustaa valkoisella paperilla ja siten myös jälkikäteen tarkistettavissa.Sinun asiassa voidaan helposti vetää yliannostuksen välille ja mielenterveyden välille yhteys vaikka asia ei näin olisikaan. Asiassasi on kyse siis jälleen ulkopuolisen tulkinta.
Aisiaa pintaa syvemmältä raaputtamalla voimme ymmärtää hoitokäytännön turhuuden.
pakkohoidosta...
se on niin väärin ku joutuu jollekkin saatanan suljetulle osastolle yli kuukaudeksi...siellä pumpataan lääkkeitä täyteen ja sitten yritetään tehä mieli paremmaksi...miten muka siellä voi mennä paremmin ku kaikki on suljettu ja mitään ei sais tehä ku se on väärin ja lääkärit yrittää vaan tehä potilasta paremmaksi...miulle kävi just noin ku jouduin suljetulle yliannostuksen takii...siellä tuntee ittesä ihan hullux ja oli pakko tekoilla että pääsis pois ja onneksi se päivä sitte koitti...enää ikinä en aijo sinne joutuu, mieluummin tapan itteni
ihan samoja ajatuksia
Niin, minullakin ihan samoja ajatuksia kuin sinullakin. Kaikista pahinta mielestäni on se, että potilasta ei kunnioiteta juuri ollenkaan.Esim. lääkkeistä ei meinata kertoa mitään, vaikka niistä informointi on yksi potilaan oikeuksista. Potilasta ei myöskään meinata kuunnella, jos hän valittaa jostakin lääkkeestä. Totta kai lääkäri tietää lääkkeistä enemmän kuin potilas -teoriatasolla. Sen sijaan potilas tietää enemmän -tai oikeastaan kokonaan - lääkkeen tehosta ja toimivuudesta käytännössä. Jos lääkärillä itsellään ei ole omakohtaisia kokemuksia lääkkeen käytöstä käytännössä, hän ei tiedä siitä silloin oikeastaan mitään.
Niinpä lääkärin ja potilaan PITÄISI OLLA TASAVERTAISIA MYÖS LÄÄKEASIOISSA. Vasta sitten, jos lääkärillä itsellään on omakohtaisia kokemuksia, voi sanoa, että hän on lääkkeiden asiantuntija. Jos edes silloinkaan, koska saattaa olla että hän ei tajua ottaa yksilöllisyyttä huomioon.
Elämme 2000-luvulla. Minkä takia asenteet psyykensairauksia kohtaan junnaavat vielä kymmenien, ellei jopa satojen vuosien takaisissa asenteissa ja näkemyksissä? Minkä takia psyykkisesti sairasta ei kunnioiteta vieläkään? Minkä takia psykiatrit ottavat oikeudekseen puuttua liikaa heidän asioihinsa ja elämään? Minkä takia auttamisen sijasta he vain pahentavat asioita (lääkkeiden väkinäistä syöttämistä, epäkunnioittavuutta, huonojen lääkkeiden määräämistä jne.)? Minkä takia heillä on liikaa valtaa suhteessa siihen, että he ovat erehtyviä ihmisiä? Minkä takia he eivät ole rehellisiä? Minkä takia he leikkivät jumalaa ja voivat pilata jopa ihmisen loppuelämän?
Kiinnostaisi todella tietää. Ymmärrän, että hoidossakin voi olla erimielisyyksiä, mutta täydellistä erimielisyyttä ei pitäisi olla. Psykiatri voi ajatella, että potilas on vain hankala, joten hänen ei tarvitse ottaa häntä tosissaan. Näin ei kuitenkaan ole. Potilas on otettava tosissaan, mikäli lääkäri aikoo toimia lääkärietiikan mukaisesti. Ja muutenkin eettisesti oikein. Eihän herranen aika pelkkä akateeminen koulutus riitä vielä siihen, että OSATAAN TODELLA HOITAA IHMISEN PSYYKETTÄ.
Lääketieteellinen koulutus on tietysti paikallaan, mutta tarvitaan muutakin. Tarvitaan OMIA NÄKEMYKSIÄ, ETIIKKAA, MORAALIA, POHDINTAA, LÄHIMMÄISENRAKKAUTTA JA HENGELLISYYTTÄ. Jos näitä ominaisuuksia lääkärillä ei ole, en ihmettele jos hoitotulokset ovat sitä mitä ovat. Kemiallista rakkautta kun ei ole olemassa.
Siitä hengellisyydestä
Monille psykiatreille hengellisyys on myrkkyä, heidän mielestään uskonto on mielisairautta. He eivät pidä ihmistä moraalisena olentona, heidän mielestään ihminen ei voi olla paha (ei kai hyväkään). Heillä psykologiset asiattomuudet ovat korvanneet uskonnon tai joskus myös psykologiset asiattomuudet on verhottu uskonnoksi.Heidän mielestään ihminen (potilas) on vain reaktioeläin.
En väitä, että uskonto olisi moraalin edellytys, voihan moraalikäsitykset olla uskontovapaitakin. Oikeastaan psykiatrit eivät ole moraalittomia, vaan he ovat itse laatineet oman moraalinsa joka on ristiriidassa yleisen moraalin kanssa.
hengellisyys ei välttämättä uskonnollista
Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat eri asioita. Ihminen voi olla uskonnollinen, mutta ei välttämättä hengellinen. Sama myös toisin päin, eli hengellinen ihminen ei ole välttämättä ollenkaan uskonnollinen. Hänen ei tarvitse kuulua edes mihinkään uskontoon/uskontokuntaan.Hengellisyyteen kuuluu mielestäni olemassaolon ja elämän tarkoituksen pohdintaa. Miksi me olemme täällä ja minne menemme,kun kuolemme? Myös jonkinlainen suhde jumalaan ja olemassaolon alkuperään (mikä se jumala ikinä onkaan, koska voihan ateistikin olla hengellinen).
Minusta se on myös tietynlaista nöyryyttä. Ihminen ei ole enempää eikä vähempääkään,kuin mitä hänen kuuluu olla tässä elämässä. Ihmisen ei pitäisi alkaa leikkimään jumalaa, vaan nöyrtyä myöntämällä rajallisuutensa ja virheellisyytensä. Siksi ihmiset, jotka leikkivät jumalaa (lääkärit, tiedemiehet), eivät ole hengellisiä.
Hengellisyyteen kuuluu mielestäni vielä se, että ihminen kunnioittaa toisen elämää, sen tehtävää ja tarkoitusta. Hän kunnioittaa myös ihmisen omia hengellisiä näkemyksiä eikä pyri niihin liikaa vaikuttamaan tai olla huomioimatta. Hengellisyys (mikäli sellaista on) on yksi osa ihmistä ja hänen elämäänsä, eikä sitä tulisi sivuuttaa varsinkaan mielenterveysongelmien hoidossa.
Uhkaus
Minulla saattaisi olla asiaa paljonkin sairaalatapahtumistani, mutta minua on uhattu usean vuoden "hoidolla" ( sitaatit siksi, että mistään hoidosta ei useinkaan ole kyse )jos vielä"jatkan toimintaani". Olen päättänyt, että jos vielä kerran joudun "autettavaksi", niin päiväni päättyvät ensimmäisessä sopivassa tilanteessa.Aivan näin synkkää ei ole koko mielenterveystyö, sillä avohoidossa aivan yleisesti tunnustetaan se, että potilaalla on ihmisoikeudet ja näin tekevät monet sairaaloidenkin hoitajat ja lääkärit. Mutta synkkiä hetkiä saa kyllä elää...Sitten kun "auttamiseni" meni vain lääkitykseen terveyskeskuksessa niin voisinpa puhua jo sydämmellisestä käytöksestä minua kohtaan. Ero sairaalan ja avohoidon välillä on todella suuri. Ja vielä suuremmaksi tulee ero kun päästään terveyskeskukseen.
A. Vati
Asennehan on täysin väärä. Opettele mielenterveyslaki ja elä siten, että lääkäreillä ei ole lakipykälien mukaan mahdollista "auttaa" sinua. Väärinkäytöksiä sattuu, mutta on kovasti helpompaa elää oman itsensä kanssa tietäen, että joku toinen tekee väärin.Eihän se ole ihme jos joudut autettavaksi mikäli uhkaat tappaa itsesi.
Olkaa hyvä ja katsokaa...
...kysymys numero 35.http://www.alibi.fi/uutiset/alibin-lakipalsta-kysy-huippujuristilta-ilmaiseksi
Muuten, joissakin maissa on löytynyt mm. Prozac -jäämiä jätevesistä, eli siis kuinkahan nopeasti psyykenlääkejäämät puhdistuvat luonnosta?
http://www.worldwithoutus.com/did_you_know.html
Mitä jos...
...tulevaisuudessa joutuu pakkohoitoon, jos kieltäytyy luonnollisen eliniän keinotekoisesta pidentämisestä, kuten ihmisten syväjäädytys http://www.retrofuture.com -sivustolla?En tiedä pelätäkö kuolemaa, nämä kirjoitukseni ainakin jäänevät minusta jäljelle...
En tiedä
En tiedä mistä kyse, mutta voiko kyse olla mm. mielipidekirjoittelusta? Ihmisoikeustyöstä?Pitääkö ne lopettaa ettei joudu "autettavaksi"?
Minä tosiaan...
...tarvitsisin sielunhoitoa, enkä synteettisistä kemikaaleista tehtyjä pillereitä, vaikka...http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
...minullekin uskonto on joskus tuonut ahdistusta.
Tätä kirjoitustani jatkaakseni kysyisin...
http://www.naturistiklubi.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=15
...voiko Mind Freedom Internationalin jäsenmaksun maksaa euroissa?
Tätä on mainostettu mm. Blippo ja Tokyokan -liikkeissä:
http://www.jooga.org/Luonnollinen vaihtoehto pillerin muodossa nautittaville kemikaaleille?
Mietin ihan
tavalla. Paljon mieluummin mä tapan itteni kun joudun uudestaan pakko"hoitoon".hmm
Juu minä olin nuorten-psykiatrisellaosastolla, jonne tulin masennuksen takia vappaaehtoisesti ja sanoin omahoitajalle että haluan kotiin niin seuraavana päinä osaston lääkäri määräsi minut tarkkailuun ja sitä kautta pakkohoitoon jossa olin 6 kuukautta. Kun pääsin takaisin kotiin olin niin masentunut että sairastuin pahaan anoreksiaan josta en varmaan selviä ikinä. Joten miettikää kaksi kertaa ennenkun haette apua "lyhyestä osastojaksosta". Saatte katua vielä ankarasti sitä että ikinä astuittekaan siihen läävän mitä psykiatriseksi nuortenosastoksikin myös kutsutaan.Noin se menee.
Psykologialla on taipumus antaa ihmiskasvoinen kuva mielisairaalasta, jotta hyväuskoiset menisivät sinne muutoin kuin "pillit vinkuen". Se kuva luodaan mm. sanahaureudella puhumalla "hoidosta" (kidutusta) ja "lapsen edusta" (Kuttula-tyyppiset kasvatusmenetelmät) jne.Ne uhkailevat pakkohoitopäätöksellä koska ne pyrkii viimeiseen saakka pitämään potilaan osastolla ilman pakkohoitopäätöstä. Kun sairaala tekee pakkohoitopäätöksen, se ottaa myös melkoisen riskin sen epäonnistumisesta.
Jotkut vielä muistavat pieksämäkeläisen kansanedustaja Pirjo Kauppisen tapauksen 1980-luvulta, häntä yritettiin laittaa "hoitoon", huonolla menestyksellä. Asiasta nousi suuret ja skandaalinkäryiset otsikot aikakauslehtien kansiin.
Psykologisten valheitten mukaan paha anoreksia tietysti johtuu tietysti "kovasta lapsuudesta" tai mistä muusta tahansa paitsi sairaalasta ja pitkät selitykset päälle.
Mitä meinaat ?
Tarkistin Suomen kansanedustajia käsittävän historiikin. Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään Pirjo Kauppinen nimistä kansanedustajana. Tarkistapa tietosiväärä etunimi
kauppisen etunimi alkoi R:lla ja muistaakseni kyseinen henkilö kuollut,joten r.i.pPakkohoidosta
Ei yhdelläkään suomalaisella psykiatrisella sairaalalla ole varaa pitää potilaita pakkohoidossa yhtään kauempaa tai määrällisesti enempää kuin on potilaan tilanteen kannalta välttämätöntä. Suomessa ongelmanahan on nimenomaan riittämätön psykiatrinen hoito! Eli luulo siitä, että "terveenä" joutuisi pakkohoitoon on vallitsevassa tilanteessa mahdottomuus. Pakkohoitokeskustelua leimaa jeesustelu: kun joku tekee sairaana jotain kamalaa ei kukaan kyseenalaista pakkohoitoa, kun vähään aikaan mitään ei tapahdu, ollaan valmiita luopumaan pakkohoidosta.Miten niin ei
Miten niin ei olisi? Miten henkilön mielenterveys todennetaan ennen hoitoja?Käytännössä hänet pidetään jossain tarkkailussa, haastatellaan ehkä kerran...
Ymmärrän pakkohoidon esimerkiksi vankilatuomion sijaan. Jos sen sijaan laitetaan hoitoon mm. sentakia että on epäilty jotain, niin kuka ne epäilyt tässä oikeusvaltiossa todistaa? Olisi mielenkiintoista kuulla "virkamiehen" näkemys.
Oikeudessa moni rikoksesta epäilty saa "puhtaat paperit", vaikka on siis epäilty siitä ja tästä. Mielenterveyshoitoon asia on eri. Potilas suljetaan hoitoon ilman mitään oikeudenkäyntiä tai puolustautumismahdollisuutta. Eikö näin ole? Kumpaa lääkäri uskoo esimerkiksi, viranomaista vai jotain yksittäistä pakkohoitoon lähetettäväksi tuotua henkilöä?
Ei mielisairauksia ole olemassa.
DSM-tautiluokitus on keksitty lääketeollisuuden rinnalle.Mitä enemmän on lääkkeitä sitä enemmän onerilaisia niin sanottuja sairauksia,jotka todellisudessa ei ole sairauksia.Lääketehtaat ovat börssissä.Voit myöskin mennä lääkäriin jo sillä asenteella ettet halua lääkereseptiä.Haluat van tietoa siitä,mikä sinulla on jos esimerkiksi masentaa.Mistä se johtuu ja miten itse voit parhaiten auttaa tilannettasi.Niinkin voi tehdä.Mielisairaudet ovat keksitty juttu.
ja tuo on jo kauan tiedetty.Liite:http://www.youtube.com/watch?v=i7yGuNhFfck
Muutama
video:Kolmisuuntainen mielialahäiriö (parodia):
http://www.youtube.com/watch?v=x8eS8BZdC1o
Ero sairauden ja psykiatrisen diagnoosin välillä:
http://www.youtube.com/watch?v=n3JQ8OVHVWA
Amerikan psykiatriliiton puheenjohtaja psykiatrisista diagnooseista:
http://www.youtube.com/watch?v=lhjdbifuNco
Haaste
Jos lääkärit uhkaavat kirjoittaa lähetteen niin kannattaa tässä kohtaa viheltää peli poikki, haukkua lääkäri puoskariksi ja vaatia kolmannen osapuolen lääkärin (yksityisen) diagnoosia ennen kuin asiaa viedään eteenpäin. Kun diagnoosi on tehty ja luultavasti erilainen, voi lääkärin haastaa oikeuteen virkavirheestä. Oikeushaasteella kannattaa uhata heti alkuunsa ja tehdä selväksi että tähän henkilöön kajoaminen tietää pitkää ja tuskaisaa oikeusprosessia. Tueksi tähän sotaan puoskareita vastaan kannattaa ottaa läheisiä ja vakuutusyhtiö. Monet vakuutusyhtiöt tarjoavat oikeusturvasuojaa joka käräjille lähdettäessä antaa lähes rajattomat resurssit ja ajan käytettäväkseen.Mielenterveystoimessa työskentelee 90-prosenttisesti maamme mielenvikaisin kansanosa. Jos kärsii esim. masennuksesta, ei kannata harkitakaan tilanteensa institutionalisoimista. Joudutte vain lähetteiden ja lääkkeiden limboon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Hyvät ystävät ovat tätä varten.
Minulla se
Jouduin epilepsiakohtauksen seurauksena tarkkailuosastolle -en päässyt siis neurologian osastolle- ja minut lähetettiin psykiatriseen pakkohoitoon kohtauksen takia. Haukuin psykiatrin huonoa ammattiosaamista (neurologia vs. psykiatria), mutta paikalle kutsuttiin vartijat, jotka potkaisivat polveni verille.Kesällä otin yhteyttä sosiaali- ja terveysministeriöön asiassa, mutta siellä ei huomioitu hoitohenkilökunnan epäeettistä asennetta terveeseen potilaaseen.
Olemme samaa mieltä, että psykiatrit ja psykiatrian hoitajat ovat itse psykiatrisesti sairaita.
Oikein sinulle
Kaikki lääkkeitä yliannoksen ottavat tai muuten itsemurhaa yrittävät pitää lähettää pakkohoitolähetteellä psykiatrin arvioon jotta he eivät vahingoita itseään jos pääsisivät ilman arviota kotiutumaan. Jos on huumorimielessä ottanut lääkkeitä niin siitäpähän oppii kun jää papereihin merkintä suisidiyrityksestä ja pakkohoitolähetteestä. Päivystyksessä tällaiset maanvaivat ovat jokapäiväistä heinää ja melko usein turhanpäiväistä huomionhakua.Poikkeusvaltio Suomi
Valitakaa Euroopan neuvoston (European Council) kidutuksen vastaiselle osastolle poikkeusvaltio Suomen poliisivaltio-oloista.Suomen omat "valvontaviranomaiset" ovat tyytyväisiä kuoliaiksi säikytettyjen valiytuksista sillä ne osoittavat, että runnominen on onnistunut.
Huh huh....
ihan ensimmäiseksi on sanottava, että Suomessa ei ketään "huvin vuoksi" ja "kiusattavana" pidetä mielisairaaloissa. Määrärahoja leikataan, osastojen toimintoja supistetaan, osastot pullistelevat potilaista niin että patjapaikoilla joudutaan yövyttämään.Itse olen niin monta kertaa M1-lähetteellä joutunut tarkkailuun ja pakkohoitoon, että osaan tuon kaavakkeen on ulkoa.
On oltava mielisairas (joka voidaan käsittää hyvin laajasti), ja sitä myöten vaarallinen joko omalle tai muiden terveydelle tai turvallisuudelle. Lisäksi muiden hoitomuotojen on oltava riittämättömiä tai epäsopivia käytettäväksi.
Minusta on luonnollista ja oikein, että jos yleissairaalan päivystykseen tulee otettuaan yliannostuksen lääkettä, passittetaan psykiatrian päivystykseen vaikka sitten pakolla. Suomessa ei ole yhtenäistä hoitolinjaa kuinka tulisi toimia itseään vahingoittavien potilaiden kanssa. Itsemurhaa yrittäneet tietysti kuuluvat psykiatriseen sairaalahoitoon, mutta vaikka olisi kyse vain lievemmästä itsensävahingoittamisesta (vaikka sitten suurien lääkeannosten ottaminen viihdetarkoituksessa), on syytä laittaa eteenpäin psykiatrin arvioitavaksi. Varsinkin jos potilaalla ei ole olemassaolevaa psykiatrista avohoitoa. Itse olen vahingoittanut itseäni paljon eri tavoin ja ravannut päivystyksessä, joskus on laitettu pakkolähetteellä eteenpäin, joskus päästetty kotiin. Arvion tekee aina lääkäri. Riippuu paljon siitä, mitä potilas lääkärille sanoo. Itse osaan puhua itseni kotiin, mikäli en tunne osastohoitoa tarvitsevani.
Mitä sitten psykiatriseen sairaalahoitoon tulee, puhutaan nyt vaikka suljetusta akuuttiosastosta. Hoitajia on monenlaisia persoonia ja kuten kaikkien ihmisten kohdalla, joidenkin kanssa tulee toimeen ja joidenkin ei. Jotkut saattavat olla tosi vittumaisia. Varsinkin itseään vahingoittavia kohtaan joillain hoitajilla ei ymmärrys riitä. Mutta omalla asenteella on paljon merkitystä. Jos kiireisenä käytävää kulkevan hoitajan hihaan jää roikkumaan ja kärttää että "miks mä oon täällä mitä lääkkeitä te mulle syötätte tää on ihan perseestä päästäkää mut kotiin" niin ei ole ihme, jos vastaus on tyly. Kannattaa kysyä sellaiselta hoitajalta, joka tuntuu mukavalta, että olisiko tässä päivän mittaan jossain välissä aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun, ja jutella sitten asiat rauhassa läpi. Itse olen saanut monenlaista kohtelua, mutta tässäkin pätee se sääntö: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ihmisiä ne hoitajatkin vaan on.
Riittää, että väitetty "mielisairaus" pahenisi ilman hoitoa. Ei todellakaan tarvitse olla vaarallinen kenellekään.
Lukkojen takana olevat eivät ole potilaita, he ovat vankeja.
http://www.network54.com/Forum/171225/message/1141396545/&pp=x
Vaikka Habib Diarra on nyt heittänyt veivinsä, niin Mattilankaari -palvelukodissa on varsin sekopää johtaja nyt.
http://www.annaamore.com/
(Kuvassa oikealla)
Nyt sitten ilmeisesti vähän osaavampi taho diagnosoi vakavan masennuksen ja että olin psykoosissa noihin aikoihin. Että terveisiä vaan tälle psykiatrian ylilääkärille.. :>
Täsmennys: nk.psykiatriset diagnoosit
ovat täysin mielivaltaisia, jopa keksittyjä.Pakkohoito on perseestä!!!
Kaikki psykiatriset sairaalat pitäisi kieltää lailla!!!Se ei tosin ole hirveän anonyymi.
Jos "joku" laittaa, niin joku voisi sitten ilmoitella, että mistä ne löytää
http://www.easy-share.com/
http://depositfiles.com/en/
http://uploaded.to/
Tossa olis tommonen nyt..
Lataamisen pitäis siis onnistua ilman kirjautumista.
hyvä
Hienoa että video on jakelussa, itse katsoin sen juutuubissa. Aikamoista valtaa käyetään, jos videot on sieltä saatu poistettua. Tekijänoikeuksista ei ainakaan ole kyse.Tässä ketjussa on erikoisia käsityksiä pakkohoidosta. Itsemurhaa saa yrittää ja tehdä vapaasti, se ei ole rikos eikä sairaus.
Muita ihmisiä varsinkin läheisiään saa häiriköidä. Sekään ei ole rikos eikä aina edes aina sairaus.
Pakkohoito edellyttää mielisairautta ja sitä että on vaaraksi itselleen tai muille. Lisäksi se edellyttää, että mikään muu hoito ei toimi.
Ikäviä ihmisiä tai itsemurhakandidaatteja ei voida laittaa pakkohoitoon eikä pidäkään. Meitä mielisairaita taas saa laillisesti hoitaa pakolla, siksi koko pakkohoito pitäisi lopettaa ja mielisairaalat myös.
Terveelle ihmiselle ei pakkohoitolain täytäntöönpanon edellytyksenä vaadittavasta mielisairaudesta ole mitään iloa, sillä sata varmasti pakkohoito papereihin on kirjoitettu mielisairaus tai sen ilmeinen epäily, usein joku epämääräinen psykoosi, vaikka ihminen olisi kuinka skarppina ja välkkynä tahansa.
Useimmat pakkohoitokäytäntöä puolustavat eivät ole koskaan hoidossa olleet tai sitten ovat olleet niin pihalla että uskovat saaneensa oikeastikin hoitoa. Harvoin jos koskaan pakko on ainoa vaihtoehto.
Lääkärit puoskareita
Luin koko viestiketjun ja tulin aivan samaan tulokseen, kun moni teistä on joutunut pakko-hoitoon, väärän diagnoosin takia.Mä meinasin joutua pakko-hoitoon, kun leikkaus epäonnistui ja tein siitä valituksen.
Kun huomasin, mitä lekurit oli suunnitellut mun pään menoksi, niin otin jalat alle ja lähdin lätkii, enkä ole sen koommin mennyt sairaalaan, vaikka tarvetta olisi. Lääkärien vääryys pelottaa mua, ja sen takia en mene lääkäriin, vaikka henki menisi
Eräskin nainen oli terveysasemalta toimitettu pakkohoitoon kun ei ollut suostunut tapaamaan avohoidon lääkäriä. Se oli työssä käyvä niin eivät kai työpaikalta kehdanneet hakea. Pakkohoidossa lääkäri oli sanonut (sama joka minuakin rääkkäsi toisen pakkohoidon aikaan) että tämä nainen ei saa käydä töissä. Tämä on tietysti osittain sivusta seurattua tarinaa mutta lääkärin tuntien en ihmettele enkä paljon epäile. Eipä tunnu avohoito kovin vapaaehtoista olevan.
Avaa VLC media playerilla http://fi.wikipedia.org/wiki/VLC_media_player
Theora on mielestäni hyvä formaatti, koska se on kaikkien käytettävissä http://fi.wikipedia.org/wiki/Theora
http://www.amule.org/
Kerro sitten, että toimiiko kuva, ääni ja niiden synkronointi.
Sallikaa hymistellä
Lamassa ja konkurssissa jo käytännössä aloittanut hullu keravalainen TV- hanke Suomi TV edistää konkurssiaan jo aloittaessaan. Rekrytoi töihin työkyvyyttömyyseläkettä nostavan itsekin psyykkisen sairautensa myöntäneen Pirjo Kauppisen. Lopun alku jo alkaessa.Tässä helppotajuista...
...tietoa mm. Zyprexa -lääkkeestä:http://www.livescience.com/health/061012_ap_alzheimers_drugs.html
Niin, tietääkö joku teistä, hyvät keskustelijat, että onko tuo täysin puolueeton sivusto?
Ehkäpä jäljellä olevia luonnonkansoja pitäisi suojella myös...
http://www.survivalinternational.org/
...teollisuusmaiden psykiatrialta?
Mikään oikea sairaus ei ole riippuvainen kulttuurista. Kun sademetsässä henkilö juoksee alastomana metsässä ja pyydystää eläimiä ruoaksi keihäällä, hän on arvostettu heimonsa jäsen. Kun tämä sama henkilö tuodaan Suomeen, psykiatrien mukaan hän on skitsofreenikko.
Niin, minulla itselläni on kokemusta...
...Zyprexasta jo vuodesta 1997. Kyllä moni sanoo minua skitsofreenikoksi...http://keskustelu.suomi24.fi/node/8301282
...vaikka oikeasti olen asperger.
Minä elän mielikuvitusmaailmassa tahallani, kun en aina kestä todellisuutta.
Minua kiehtoo käsitetaide ja poptaide, jossa liikutaan todellisuuden eri tasoilla, kuten esimerkiksi:
http://www.moma.org/collection/browse_results.php?object_id=81435
http://www.segalfoundation.org/
http://www.artnet.com/artist/668147/john-de-andrea.html
Sekä...
...myös:http://www.saatchi-gallery.co.uk/artists/duane_hanson.htm
Tennispalatsin taidemuseossa oli muutama vuosi sitten noita hyperrealistisia veistoksia näytteillä, jotka useimmiten eivät kuvaa ihmisiä henkilökohtaisesti vaan eri ihmistyyppejä.
Keskeytettiinkö se Sally Mann taidenäyttely siellä?
Taiteilijoista Edward Munch ja Salvador Dali viettivät...
...paljon aikaa mielisairaalassa ja kerrotaan että Kusama's Peep Show performanssin tähti vielä nykyäänkin asuu mielisairaalassa.Itselläni on kesäkuussa 2010 taideteosteni näyttely Keravan kirjastossa. En tiedä joudunko omaperäisten ideoideni vuoksi pakkohoitoon.
Miksei sellaisia naisia laiteta pakkohoitoon, jotka kääntyvät uskontoihin, joissa naisia ei juuri kunnioiteta?
Ehkä Keisha Evans joutuu pakkohoitoon...
http://www.keboobfund.com/
...jos ei suostu pienentämään rintojaan?
Amerikassa ihmisiä joutuu äkkiä mielisairaalaan ja yht'äkkiä he ovat terveitä kun sairausvakuutus on lypsetty kuiviin. Barack Obama on hyvä presidentti, kai hän tämänkin epäkohdan vielä yrittää muuttaa?
Salli ry:n lakinainen Lady Johanna on http://www.hymy.fi -sivuston mukaan itsekin prostioitu, toivottavasti saan hänestä huonekaverin.
hihi
Mitä helvettiä! Itekin jouduin pakkohoitoon ja söin osan lääkkeistä, varsinkin niistä paremmista. Muuten makasin punkassa aamusta iltaan ja ennenpitkään sanottiin, et mee muitten joukkoon kattoo vaikka töllöä, kun ite esim. katsoin toisessa huoneessa yksin ja juuri sitä mitä itse halusin.. niin sama paskan väliä tuollakaan oli? Katsoa muitten mieleen ohjelmaa tai sitä mitä ite haluaa, saati sit et se olisi vielä jotain sosiaalista toimintaa, kun kaikki on hiljaa ja katsoo sitä vitun ruutua.. voi jeesus noita. Muistan vieläkin, kun pääsin sieltä, niin sanottiin et ota lääkkeitä, et ajatukset pysyy kasassa.. aijaa oliks ne hajonnukki jossain vaiheessa vai? Kappas kun en ite huomannut sitä mut sä huomasit ja etkä varmaan sitä kirjasta lukemaasi automaattista paskaa suoltanut pihalle yhtään tollasena kovanlinjan ihmistuntijana...ilmoitusasia
muutama kuukausi sitten olin lähellä itsemurhaa kun otin yhteyttälääkäriini kari moilaseen, hyks psykiatriakeskuksesta, moilanen
ei suostunut auttamaan minua vedoten siihen, että on ylilääkäri ja
löi puhelimen kiinni....
Vieläkö tänäkin päivänä
Joutuu kovin helposti pakkohoitoon. Joskus 80 luvulla sairaalassa olo oli karmeaa kun 5 henkee ahdettu yhteen huoneeseen. Eikö rahat olekkaan lopussa. Kyllä kai ne sitten keksii vaikka mistä epätavallisesta käytöksestä syyn laittaa tarkkailuun. Pitää olla hissuksiin vaan täs elämässä.Epätavallisesta käytöksestä ei joudu pelkkään tarkkailuun, vaan kuukausiksi lukkojen taakse. Psykiatrit nyt pitävät lähes mitä tahansa käytöstä psykoosina.
Väite rahojen loppumisesta on keino saada lisää rahaa.
aivan totta
kokemuksesta siinä kohden kun olet mennyt vapaaehtoisesti omasta halusta sairaalaan tai väkisin vietynä. kuuletkin yhtäkkiä olevasi tarkkailussa ja sen jälkeen pakkohoidossa. psykoosi ja syyksi riittää vääränlainen vaatetus jonka perusteella lääkäri toteaa psykoottiseksi ja sairaudentunnottomaksi kun ei itse ymmärrä 20 vuotiaana ettei 20 vuotias pidä reisitaskuhousuja.Toisinaan tuntee sairaalan käytävillä...
...olevansa Pac-Man labyrintissä, pillereitä...http://www.bubbledog.com/pacman/
...tulee vain eteen...
Miksi tällaiset saavat...
...puolestaan olla vapaana?:http://www.network54.com/Forum/171225/message/1175878792/Nyt+puhuu+er%E4s+uhri+itse.
Niin, minulle vuosi 1984 oli...
...todella 1984...http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-2001-61-0572
Kun ajattelee mitä kaikkia elämyksiä jäi väliin...
http://www.arcadeflyers.com/
http://www.arcade-museum.com/
Asumispalvelusäätiö ASPA
Asuin aikoinaan Peijaksen sairaalan ja kuntoutumiskodin jälkeen heidän solu-asunnossaan.http://www.aspa.fi/
Minä olen kyllä liian hetero asuakseni kahdestaan miehen kanssa ja hoitajat yrittivät joskus toimittaa minua takaisin mielisairaalaan.
Hyvähän heidän on tehdä niin, kun eivät itse koskaan ole olleet sellaisessa laitoksessa päivääkään, potilaana siis.
Kuulemma lobotomia-leikkaukseen joutuneille ei...
http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/articles/moniz/index.html...makseta mitään korvauksia, koska "toimenpide tehtiin silloisen parhaan tiedon mukaan".
Entä nykyisten psyykenlääkkeiden käyttäjille joskus 2040-luvulla?
Liian moni on tuossa vaiheessa tajunnut että psykiatria ei ole tiedettä.
Lulu Devine saisi...
http://www.photoclubs.com/luludevine/dungeon.php...hoitaa minutkin. Hoitsuasu päälle vaan.
Asian faktat
Kyllä todellakin on olemassa. Katso vaikka tämä:http://mielijaterveys.blogspot.com
http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia
Wikipediassakin mainitaan skitso.