AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Koira vai lapsi? Helppo valinta.

Koira vai lapsi? Helppo valinta.

157 Vastausta 2 527 Lukukertaa
Valinta oli sitten loppujen lopuksi helppo. ja näin jälkeenpäin voi sanoa että aivan oikean valinnan tein. Miten ihmeessä olin viitsinyt edes käyttää moiseen pohdiskeluun niinkin paljon aikaa?

Onko normaalia että koiranomistajat laittavat välit poikki ja lopettavat FB-kaveruudenkin sen jälkeen kun on valinnut lapsen? Näin tapahtui jo melkoisen aikaisessa raskauden vaiheessa, melkein heti kun saivat tietää.

Joukossa oli kaksi tuttua vuosien takaa (he tunsivat toisensa) ja yksi vähän uudempi, erään harrastuksen tiimoilta. Muut kotieläimen omistajat ovat jatkaneet ihan kuin ennenkin.

Lapsihan oli kumminkin suunnitelmissa jossain vaiheessa mutta sitä nyt aikaistettiin ja päätettiin että koira saa jäädä hankkimatta. Se on kuitenkin yli 10 vuoden projekti ja ainakin auton hankinta ja todennäköiset (ei-mieleiset) järjestelyt työajoissa olisivat olleet välttämättömiä jos olisi vielä koirakin ollut tässä mukana. Molempia ei voinut valita.

Muksu on nyt kaksi kuukautta vanha (oi miten "vanha") enkä ole sekuntiakaan katunut. Koirankin taidan unohtaa kokonaan ja keskityn varmaan suunnittelemaan muunlaista perheenlisäystä. Kunhan taloudellinen tilanne hieman paranee.
se muka tarvii edes? Kautta tunnetun historianhan lapsiperheissä on ollut koiria. Ellet sitten haaveillut jostain tappajaroduista, jotka eivät kertakaikkiaan voi sietää muita elollisia silmiensä edessä omistajiansa ehkä lukuunottamatta.

Valinta olisi ollut helppo myös ellet olisi tehnyt itse sitä vaikean kautta. Sopivia perhekoiria on vaikka kuinka paljon. Niiden hoitaminen menee melkein itsestään siinä tenavan hoidon ohessa. Ehkä nyt vuodella, parilla toki olisit ehkä voinut joutua joustamaan ettei molemmat olisi olleet vauvoja samaan aikaan. Mutta ongelma ei ole mikän ongelma näinkään päin vaan vuoden parin kuluttua voit jo hyvin ottaa (perhe)koiran.

Mitä taas tulee näihin hyvästit sanoneihin nk.fb-kavereihin, niin anna mennä äläkä perään haikaile. Olethan nähnyt nyt mikä oli oikea luontonsa heillä.
Koiraa on halvempi elättää kuin lasta. Koira myös pärjää työpäivän kotona itsekseen kun siellä on ruokaa, juomaa ja leluja - toisinkuin lapsi. Koira ei kiukuttele - toisinkuin lapsi. Koiran kanssa saa liikuntaa, mutta pienen lapsen kanssa ei voi mennä tosissaan harrastamaan liikuntaa sillä lapsi ei jaksa - toisinkuin koira. Vanhemmat ovat yleensä läskejä - toisinkuin koiranomistajat. :D Koirat rulaa niin monella tasolla.
Koira on eläin. Se on eläin. Lapsi on lapsi. Se kasvaa ja siitä tulee omainen ja aikuinen ja se ei ole eläin.
Koira on eläin. Ihan hyvä eläin, mutta eläin.
ihanne tilannehan olisi ollut se, että olisit itse synnyttänyt koiranpennun...

...ja oikein hollywoodin siirappidraama kaavan mukaan, ehkä vuosien päästä se koiranpentu olisi synnyttänyt oikean ihmisvauvan?

No valitettavasti kaikki ei mene aina kuten elokuvissa.
Tiesitkö,
että ihmisetkin ovat eläimiä, kädellisiä nisäkkäitä?
Oletko varma, että sinun lapsestasi kasvaa sinua hoivaava omainen?
Mutta, tiesittekö,että ihminen voi olla toiselle ihmiselle susi, ja joskus kuulua petojen sukuun.
kuuluvat eläinkuntaan, mutta sinä taidat aivotoiminnoiltasi olla lähempänä kasvikuntaa tai korkeintaan rakkiesi tasolla. Tarttuukohan niistä jotain aivoja rappeuttavia prioneja vai mitä teille tapahtuu, kun taannutte eläinten tasolle.
Hei, mulla on koira ja kaksi lasta ja elämä niiden kaikkien kanssa on mitä mainiointa :) En ole rikas, mutta jokainen saa ruokaa ja hoivaa eikä jää mitään ihmeellistä vaille. Koira on sen kokoinen ettei sen takia sentään autoakaan ruvettu vaihtamaan.
Lapset on oppineet kohtelemaan eläimiä hyvin ja koira oppinut elämään lasten kanssa.

Miksi tehdä elämästä niin pirun vaikeaa miettimällä kaikki vaikeimman kautta. Joskus voi saada molemmat jos oikeasti haluaa. Ja jos ei halua, niin sitten ei halua.
Meillä perheessä neljä tyttölasta ja kaksi saksanpaimenkoiraa. Siis kun oltiin pieniä. Iskä käytti koirat juoksilenkillä aamulla ennen töitä, kaikki tytöt, koirat ja äiti oltiin aamupäivällä pihalla leikkimässä. Iltapäivällä pienet rattaisiin ja kaksi vanhinta pyörille ja sitten käytiin lenkillä ulkoiluttamassa koiria. Illalla äiti pääsi koirien kanssa ulos hetkeksi pois "äiti, äiti, ätiti" huudosta ja iskä oli meidän kanssa, tai sitten isi meni lenkille.

Ei ole väärin olla ottamatta koiraa lapsen takia, jos tuntuu ettei sitä jaksa. Mutta en näe sitä myöskään minään esteenä. Meidän sakemannit oli hyvin koulutettuja, pysyi itsekseen pihalla, tuli luokse komennosta ja jaksoi meitä kun välillä tuli rajua rakkautta. Iso auto vanhempien piti jokatapauksessa hankkia, oli niitä koiria tai ei :D

Eli koirat+lapset= ei ongelma :)
Asiallista tekstiä! Ihmiset jotka valitsevat lemmikkien ja lapsen välillä on useimmiten niin laiskoja ja saamattomia ettei vaan yksinkertaisesti pysty tai jaksa hoitaa molempia. Kaikki on ihan siitä kiinni että kuinka paljon haluaa/jaksaa panostaa perheeseensä koirat mukaanlukien.

Itselläni ja avovaimollani on kaksi lasta ja kolme koiraa ja kyllä se totuus on se että kaikki vapaa-aika menee lasten ja koirien kanssa touhutessa heti kun töistä pääsee , mutta en hetkeäkään vaihtaisi pois. Antaa toisten hyppää viikonloput baareissa ja illat istua sohvalla katsoen telkasta jotain uusinnan uusintaa ja miettiä yksinäisyyttään. Minä panostan senkin ajan mieluummin perheen hyvinvoinnille enkä narsistin tavoin ajattele itseäni.

Aina ei nallekarkit mene kaikilla tasan mutta paljon pystyy jokainen itse vaikuttamaan omaan elämäänsä ja suhtautumiseensa kaksi ja nelijalkaisia kohtaan .
g54yuh

Maksaako koirat meidän eläkkeitä/veroja ???...ja koira havempi pitää!!! EI lasta voi rahassa mitata!!

En ole koiravihaaja, vaan itsekin olen miettinyt koiraa, mut se otus ei voi mennä lapsen ohi!!!

Lapsi on,koiraa ei,mut ei voi tietää vaikka joskus lenkkeilisin tämän ihanan otuksen kanssa...TÄMÄ ON VAAN MINUN MIELIPIDE!!
Ihmettelen miten kukaan täysjärkinen voi sietää ihmislapsia. Saatikka sitten pitää niitä kiljuvia paskakasoja ihanina ja suloisina!
vanhemmat on läskejä? pistää lapsen rattaisiin ja lähtee juoksulenkille, ei mässää herkkuja ja syö muutenkin terveellisesti. on olemassa kaiken näköstä mamma jumppaa ja joogaa missä lapset on mukana. Ja tekee vaikka lihas reeniä kotosalla ku vauva nukkuu. Sairas olet kun alat vertaamaan koiraa ja ihmistä. Koira on eläin ja lapsi ihminen. Luulen että kuitenkin aloittaja kaipasi sellaista iloa ja onnea, mitä koira ei voi tuoda ihmiselle jälkikasvun sijasta...
Mitä sillä koiralla tekee?
Mitä sillä lapsella tekee?
Lapsen kanssa menee ikä ja terveys - ja rahat.
Ajattelisivatpa kaikki ihmiset näin niin maapallo vapautuisi tästä itsekkäästä koirahyysärilajista sadassa vuodessa.
"Ajattelisivatpa kaikki ihmiset näin niin maapallo vapautuisi tästä itsekkäästä koirahyysärilajista sadassa vuodessa."

Niin että tilalle otettaisiin kissoja? No way. Jos minulta kysytään niin joka kissan maapallon päällä sais ampua.
Nyt veit kyllä sanat suustani! Olen ihan samaa mieltä sun kanssasi, mulla yksi muksu ja sekin aikuinen, eikä muuta ole ollu,t kun huolta ja murhetta ja ite oon ihan kipee sen takia. Kunnollinen se on, ei käytä huumeita, ei ota alkoholia eikä edes polta röökiä, mutta kaikin muin tavoin aihettanut mulle pahaa mieltä ja harmia ja rahanmenoakin joskus ja nyt ollut tahalaan "kadoksissa" jo 2,5 vuotta ei lähetä edes meille joulukorttia saatikka, vaikka äitienpäivä korttia. Kaiken sen hyväksi aikoinaan tein, mihin pystyin ja isänsä oli se perheen henkinen sadisti(mistä otin eron njo 25 vuotta sitten) ja sitä se nyt palvoo sitten ja on yhteyksissä siihen! Sen olen päättänyt että kaikki omaisuus mitä ikinä vielä tulee lisää mulla olemaan, niin laillistan niin, että tuo ns."pentu" ei saa siitä yhtkiäs mitään mun kuukahdettua täältä.

Suoraan sanottuna en pidä minäkään lapsista tuokin olisi pitänyt jättää tekemättä!
Pahoittelen virheitä ylläolevassa tekstissäni.

Viesti oli "samaa mieltä osiota " -- tuolle I hate kids!
Siksihän lapsesi juuri onkin kadoksissa kun et halua sellaista.

Ongelman fysiologinen rakenne atomitasolla on rakenteeltaan senlainen, että se itsessään hakeutuu jatkuvasti korjautumaan (ja kyllä, ongelma ei ole pelkkä käsite, vaan oikea fyysinen elementti kvanttiavaruudessa).

Sinunkin tarinasi todistaa sitä, että asia on jo korjattuna vaikka sinä itse tulet asian perässä ja luulet että tuo teidän ongelmanne haluaisi jatkaa vielä ongelmana pysymistä. Syy ja seuraus ovat pakotettuna toisiinsa jatkuvasti.
oikein vielä ihmettelet miksei ole sun kanssa tekemisissä.
selitä? jos toi oli minulle?
tekstisi.
Kaikki oli aina hyvin ja en ikinä muksulle tuonut missään tilanteessa mitään sellaista ilmi että en välittäisi lapsista, tuo "ei välittäminen" tuli vasta nyt hänen oman käytöksensä takia, koska tuon pennun eteen on tehty kaikki mahdollinen ja mahdotonkin aina. Ilmeisesti liian lellitty ja isovanhemmilleen teki ensin tuon "katoamistempun" mitä he ei olisivat kuunaan päivänä ansainneet, voin sanoa nyt suoraan, että oma lapseni kiitämätön paskiainen, te ette täällä tunne koko tarinaa, joten ette pysty tuomitsemaan minua tuon kirjoituksen perusteella mitenkään, tai olette myös itse todella tyhmiä.

Pentuni on saanut koko elämänsä ajan meiltä kaikilta välittämistä, tukea, kannustusta, suojausta, rahaa, kaikessa ollut mukana meidän kanssa, mutta mikään ei näköjään riittänyt. Pissipäinen isä kelpasi sitten loppujen lopuksi, joka kiusasi tätä lastani pienenä kuin rakkikoiraa, eikä välittänyt hänestä mitään, kun odotin tätä lastani isä heitti minua luj
jatkuu: lujaa appelsiinilla vatsaani ja ilmoiti että se mitä odotan siellä on paska! Hän ei koskaan ollut ja esim. leikkinyt lapsensa kanssa, eikä vienyt tätä minnekään ei edes ulkoilemaan yksn sain kaiken hoitaa. Lapseni ja minä hänen tultua teini ikään olimme aina kun paita ja peppu ja monet luulivatkin meitä siskoksiksi.

Tämä lapseni on nyt sattumoisin tällä hetkellä yli 30 vuotias jo ja käyttäytyy noin. Keväällä yhtäkkiä ilmestyi pihallemme ja halasi minua ja kertoi paljon, mitä on touhunut ja saanut aikaiseksi, mutta ei selittänyt, enkä halunnut painostaa häntä kysymällä, miksi hän tuolleen meiltä kaikilta katosi. Itse sanoi, että on käynyt monet kerrat meitä "vakoilemassa" että asummeko kaikki entisissä paikoissa ja selvästi hänellä oli ollut ikäävä. Oli tosi ystävällinen minua kohtaan myös kyseli miten isovanhemmat voi jne. Tuon kerran jälkeen viikon välein hän tuli kauppareissullamme vielä itse 2 kertaa juttelemaan meidän kanssa juttutuokio kesti aina noi tunnin. Vaan jälleen tuon jälkeen hän taas katosi, eikä vastaa textareihin ei mihinkään. Että näin se menee!
Tästä tuli mieleen että lapsellasi on jotain ongelmia mitä ei kehtaa myöntää. Tai jonkinlainen lievä mielenhäiriö, joka saa käyttäytymään ajoittain omituisesti. Ilmeisesti suuri on kaipuu takaisin sun luo. Koita jutella ja keksiä yhteistä tekemistä mikäli vielä hänet näet. Voi tosin olla ettei hänellä ole sanoja.

Voi olla että hän tuntee syyllisyyttä, kun olet itse "ihan kipee sen takia", eikä kehtaa olla lähelläsi enää.
katkeruutesi lapsen isää kohtaan lienee tärkeimpiä syitä ja oletettavasti olet itse "pissipäinen".
Olet sairas. Jos lapsen olla hyvä olla kotona niin ei kukaan katkaise tuosta vain välejä vuosiksi. Mitä itse olet tehnyt suhteenne eteen? Jos olet sitä mitenkään osoittanu lapsellesi ettei hän ole toivottu niin lähtisin minäkin..

Monet tappelut aikoinaan vanhempien kanssa käyty,syy kaikissa osapuolissa mutta puhumalla niistä ollaan selvitty. Murhetta ollaan aiheutettu mutta kaikilla lapsilla edelleen hyvät välit vanhempiin ja lapsenlapsilla ihanat isovanhemmat.
Siinä just taas yksi nero joka ei voi tietää ihmisen koko totuutta mutta tuollahan nyt on selitystä ja kyllä minusta tuo lapsi/ aikuinen siis, on käyttäytynyt tosi typerästi äitiään ja isovanhempiaan kohtaan. Ihmeellistä lapsien puolustelua täällä, nehän nykyään saa tehdä mitä huvittaa nuo pennut, ite sitä mieltä, että tuolla ko. lapsella/aikuisella ei ole kaikki kotona päässä, kun tuolla lailla käyttäytyy ja käytös voi johtua hänen isästään eritoten.
Koirat ovat perseestä, varsinki kerrostaloissa ja kaupungin viheralueita puistoineen sotkemassa paskaan. Narun päässä käveleviä, paskovia pelkkiä persereikiä!!
Sen ainakin itse huomasin lämpiminä kesäiltoina, että jokainen roskapönttö joka kaupunkialueen puistoteillä on, haisi lähes 10 kymmenen metrin päähän ihan "vitunmoiselta koiranpaskalta".

Parempi sekin kun että ne olisi maahan jätetty, mutta kesän lämpiminä päivinä niitä ei saisi jättää muhimaan niihin pönttöihin, vaan tyhjennys 2 kertaa päivässä vähintään.
pitäisi myös veloittaa niiden aiheuttajilta eli rakin omistajilta.
kaljapullojen, rotanmyrkkyjen, ym aiheuttamat kulut, ts.koiranvihaajilta.
rakin vihaajat ihan itse osta ne rotanmyrkyt jos tarvitsevat, mutta jos paskovia toisten rakkeja joutuu hävittämään, niin luonnollisesti kulut pitäisi veloittaa niiltä rakin omistajilta.
ostavat ostavat mitä ostavat. Nyt oli kyse heidän koirille aiheuttamistaan vammoista ja niiden hoidosta aiheutuvista kuluista. Ne pitää periä yhteisvastuullisesti kaikilta koiranvihaajilta, samoin rikottujen pullojen aiheuttamat vammat. Eli olet siis ensimmäisenä maksajana, niinkö?
jos eivät osaa annostella myrkkuä riittävästi. Halvemmaksi se myrkky sinulle tulee kuin siivouspartion hälyttäminen paikalle jokaisen läjän jälkeen.
Voisit tietysti kokeilla siivota ne läjät pois niin ei kukaan ehken vaivautuisi myrkyttämäänkään.
Hienoa hienoa! Kerrankin joku on tehnyt oikean päätöksen elämässään! Ei koiraa oteta, jos suunnitteilla on myös lapsi :) Vaatii ihmiseltä aika paljon, jos on vauva ja pentu talossa yhtä aikaa. Keskity nyt vain lapsiin ja kasvata heistä hyviä apureita ja miettikää yhdessä sitten sopivan lemmikin ottoa, kun aika on siihen kypsä :) Sehän voi olla vaikka kani :D

Koira kannattaa ottaa, jos vauvan suunniteltuun syntymään on aikaa parisen vuotta, jotta pennusta ehtii kasvaa kunnon aikuinen. Koulutukseen on syytä panostaa urakalla, jotta sen kanssa uskaltaa kulkea vaunujen kanssa ja että se tottuu vauvan ääniin ja lapsiin ylipäätään. Noin päin kaikki on helpompaa, kun lapset on jo talossa ja sitten vasta tulee koira, niin koira sopeutuu laumaan automaattisesti :)
Ei lasta ainakaan koiran takia kannata jättää tekemättä. Koiria saa vielä kuuskymppisenäkin, mutta lapsen teko sinulle jo kymmenen vuoden kuluttua saattaisi olla jo melkoisesti nykyistä vaikeampaa, jos olet nyt 24, nimimerkistäsi päätellen.

Teit oikein hyvän ratkaisun. Itseasiassa erinomaisen, jos vielä iloitset lapsestasi. Lisää lapsia putkeen vaan, unohda koirat. Hanki sellainen sitten kuuskymppisenä.
Hienosti oivalsit ettei koira ole sellainen etteikö vaadi myös aikaa.
Harkitsit riittävän kauan ja päädyit oikeaan ratkaisuun.
Sitten joskus saatte koko perhe pohtia ottaakko koira vai ei.
Onnellista elämää teille!
Aika paljon on pään alueelta vammaisia, jotka tarvitsevat koiran tuekseen. Lisäksi koiran voi opettaa hakemaan lehden sekä pelastamaan lumivyöryn uhrit. Koira on mukava kumppani kun se takan ääressä polttelee piippua, lukee lehteä ja jutustelee ihmisen kanssa. Koira myös pelastaa talon asukkaat tulipalon sattuessa sekä löytää kaivonpaikan. Koira on meitä ihmisiä monessa suhteessa parempi eliö.
Koirako ne asiat yksin tekee, ilman ihmisen apua? Ja ihan itse ovat kaouluttautuneetkin?

Koira myös tappaa ihmisiä, vihapäissään usein mutta myös ihan "leikkiessään". Puhumattakaan koirista jotka varta vasten koulutetaan tappajiksi.
Kukahan net koirat on kasvattanut, niin purijat, kuin ne kiltit koiruudet....
Itsellä on ollut monta koiraa perheessä ja nyt itselläkin omia. Vastuu on on MInulla, ihmisellä, joka koiran ottaa. Koira pitää opettaa. Opetusoppaita löytyy, jos ei ole lähipiirissä kunnollisia koirankasvattajia.
totta turiset...mä tein myös valinnan...mies sai lähteä, tosin mun lapest on jo tehty mutta kuitenkin,en osaa elää ilman koiraa kun se on ollut aina perheessä ja niin sai lähtee mies kokelas enkä todellakaan ole päätöstäni koskaan katunut..
Miehen ei taatusti ole tarvinnut päivääkään katua sinun )) päätöstäsi!!!
Minäkin sanoisin vastenmieliselle ämmälle, että rakki tai minä ja jos valitsisi minut, joutuisin vaan sitten kertomaan, etten halua silti sitä ämmää.
että olet ollut naimisissa ja tehnyt tenavia ensin yhden kanssa, sitten yritit saada aisankannattajaa joka asetti ehdoksi koiran lähdön? Jos lapsia aikoo maailmaan tehdä, niin eiköhän kannattavinta ole tehdä ne ihmisen kanssa jonka kanssa muutenkin haluaa viettää elämänsä? Joidenkin ihmisten vain kannattaisi antaa parinvalinta vanhempiensa tehtäväksi, kuten arabimaissa. Siellä sitä ei niinvain erota ja vielä vähemmän otetaan aisankannattajia eron jälkeen.
Aika onneton saa olla jos ei yhtä vauvaa ja koiraa pysty hallitsemaan yhtäaikaa . Itselläni viisi lasta ja useampi koira ja on ollut vauva ja pentu yhtäaikaa ja kaikki koirani ovat hyvin koulutettuja ja lapset terveitä ja iloisia . Koirani ovat aina saaneet sen 3 h liikuntaa päivässä ja treeneissäkin on käyty vaikka talossa onkin vauva . Eli ihan omasta viitseliäisyydestä kiinni .
Just joo kun sinä onnistut siinä niin kaikki onnistuvat. Kuka sen onnistumisesi on määritellyt? Sinä itsekö?

Onhan se tietysti työttömällä tietysti helppoa hoitaa kaikkea yht'aikaa...
20+2 Puhuu asiaa!
suorittaja pahimasta päästä. Sesse nukkuu sängyssä ja vauvalla sitruunapanta että lakkaa kitisemästä.
Aika hienoa! Itse olen koira-ja kissaihminen, ja todella arvostan tuota että et hankkinut koiraa vaan hankit lapsen! Toiset hankkii sen koiran, ja sitten pistää kiertoon kun tulee lapsi taloon, joten mun mielestä ihan oikein tehty. Sen koiran voi hankkia ihan sitten kun on sille oikeasti aikaa. Ei mitään järkeä varsinkaan ensimmäisen lapsen kanssa hankkia koiraa samaan syssyyn jos ei tiedä jaksaako sitä molempia samaan aikaan.

Mulla on taas kavereita, jotka lopettavat yhteydenpidon kun hankkivat lapsia. Kyllä sen ymmärtää että joutuu priorisoimaan kun vauva tulee taloon, mutta voihan sitä pientä yhteyttä pitää, että on muutakin elämää vielä silloin kun lapset ovat kasvaneet.
todella helppo valinta oli täälläkin. en todellakaan väännä mitään kakaraa jalkoihini rääkymään seuraavaksi 18 vuodeksi.
Teidän mahojen on tosiaan helppo tehdä valinta. Räksyttävän paska- ja kusiviskurin silti olet ottanut. Jossa on kiinni joka hetki, ikään kuin vammaisessa lapsessa.

On se muuten kyllä parempi, kun ei ole varmuutta vaikka koirafanatismi olisi periytyvää.
olen ottanut koiran joka on varmasti älykkäämpi kuin kakarat. Koiran joka on ystäväni, jonka kanssa voin puuhastella ja joka on minulle mielekästä. Koiran josta otan täyden vastuun, mutta se ei ole kova hinta sillä rakastan koiriani.

Todellakin on parempi ottaa koira kuin tehdä kakara, eipähän mene kroppa pilalle , koira on erittäin paljon halvempi elättää ja pentuvaihe kestää vuoden. Kun taas jotkut ihmiset eivät aikuistu ikinä, viittaan ylläolevaan kirjoittajaan.
Koira ei koskaan ole taakka yhteiskunnalle vastuuntuntoisen omistajan käsissä, kun taas näistä nykyajan pullamössökakaroista ei tule yhtään mitään kun silitellään päätä vaikka tekisivät mitä.

Lopettakaa lisääntyminen jos ette osaa kakaroitanne kasvattaa. Älkää ottako koiria jos ette osaa niitä kasvattaa.
älykkäämpi kuin ne vaikeasti vammaiset lapset, jotka sinulle todennäköisesti olisi syntyneet. Onneksi et pysty lisääntymään rakkisi kanssa, mutta onnea vaan elämääsi nelijalkaisen rakastajasi kanssa ))
Niin siis minä olen kyllä pitänyt normaalin äitiysloman mutta muuten olen kyllä ihan töissä käyvä ihminen :D En tiedä mistä sait sellaisen käsityksen että olisin työtön . MInulla ei ole tarvetta istuskella sohvalla vaan tykkään siitä että tekemistä .

Minun mielestäni vaan on ihan uskomatonta ettei nykyajan äidit kykene hoitamaan yhtä vauvaa ja koiranpentua yhtäaikaa :D
Koira vai lapsi? Mitä helvttä?
Jos tuonkaltaista asiaa täytyy oikein miettiä, niin olisi parempi ettei hankkisi kumpaakaan.
Voi Ristus sen sanoi, ja olen täysin samaa mieltä. Hyvähän aloittajan nyt on täällä pullistella kaikkitietävyyttään, kun on kokonaista kaksi kuukautta ollut ÄITI.
Voi olla, että mieli muuttuu vielä monta kertaa ennenkuin kakara on täysi-ikäinen ja vastaa itse itsestään. Mutta näin koiraihmisenä olen tyytyväinen ettei aloittaja hankkinut koiraa. Mitä niiden ystävien katoamiseen tulee niin siihen lienee syy ihan vaan siinä, että aloittaja on vaan niin täynnä itteensä, että fb ym ystävät saivat siitä tarpeekseen.
Koiraihmisellä ei ole paljoa ihmiskontakteja. Koiraihmiselle koira on usein ihmissuhteiden korvike. Tämä johtaa sekä vääristyneeseen koirasuhteeseen että vääristyneisiin ihmissuhteisiin. Yleistää ei voi mutta tämä on tavallinen tilanne. Itse tiedän useamman yksinäisen, jotka hankkivat koiran seurakseen.

Luonnollisesti tällaiset ihmiset miettivät pentujen hankintaa jossain vaiheessa, korvaamaan puuttuvia ihmissuhteita. Tosi surullista, erityisesti syntyvien pentujen kannalta.
Puhut niinkuin se olisi syy-seuraussuhde? Ei se koiranhankinta niihin ihmissuhteisiin vaikuta mitenkään, parhaassa tapauksessa niitä tulee lisää kun saa jutella lenkillä muille koiraihmisille! Jos ihmisellä on muutenkin vaikea solmia ihmissuhteita (kuten minulla) on koira tervetullut toveri muuten yksinäiseen arkeen! Enkä ymmärrä mikä siinä on niin väärin että pitää tuohon sävyyn puhua eikä todellakaan ole mikään surullinen juttu pennun kannalta että PÄÄSEE omistautuneeseen kotiin! Ja tuo puhe vääristyneistä koira- ja ihmissuuhteista, mitähän ihmettä sinä sillä tarkoitat? Kaikki eivät vain yksinkertaisesti OSAA olla muiden ihmisten kanssa tai ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, tietysti se on vaikea ymmärtää jos itse on joku täydellisen sosiaalisen elämän omistava seurapiiritantta..

En tiedä miksi ystävyyssuhteeni eivät onnistu, minun on vaikea tutustua ihmisiin ja elämäni aikana minulla on ollut vain kourallinen ystäviä joista monet kyllä ovat tulleet jäädäkseen mutta en voi mitenkään päin sanoa että minulla olisi sosiaalista elämää nimeksikään. Olen lapsesta asti leikkinyt aina yksin, ehkä olen jotenkin sellainen outolintu jota muut vieroksuvat. Olen pienestä asti ollut sellainen että kun olemme jossain vierailemassa en oikein saa yhteyttä ihmisiin mutta jos talossa on lemmikki, olen sen kanssa puuhailemassa! Jotkut ihmiset vain ovat tällaisia, itse olen sen hyväksynyt ja toivoisin todellakin muiltakin ihmisiltä sen verran erilaisuuden ymmärtämistä ettei tarvisi omaa elämäänsä alkaa puolustelemaan!
"Ei se koiranhankinta niihin ihmissuhteisiin vaikuta mitenkään.."

No kyllä varmaan vaikuttaa. Monet riidat on asiasta riidelty ja erojakin tullut kun pariskunnasta toinen ei voi sietää koiraa ja toinen sellaisen kuitenkin ottaa. Juttusi perusteella sinulla ei ole parisuhteesta jurikaan kokemusta joten suotakoon erheesi anteeksi.

Ja etenkin jos on pentukoiria. joka päivä on kusta ja paskaa lattialla kuukausikaupalla, hyi helvetti kuka sellaisessa huushollissa voi elää.

Se jos ei osaa olla ihmisten kanssa on ongelma jossa koira voi tuoda helpotusta elämään, ja se on okei, kunhan ei sitten unohda sitä että muut pitää aina ottaa huomioon erityisesti sen koiran takia.
Olen pahoillani jos tuotan nyt pettymyksen mutta kyllä olen elänyt parisuhteessa. Itseasiassa tämän hetkinen on kestänyt 5 vuotta eikä ainakaan vielä ole tullut tarvetta erota. Se on jännä homma kun valitsee itselleen sopivan kumppanin niin ei TARVITSE riidellä tuollaisista asioista kuin koiran hankinta! Minä olen itse aina rakastanut eläimiä joten en voisi kuvitellakaan että eläisin sellaisen ihmisen kanssa joka niitä ei halua. Jos itsellä on unelmia ja asioita mitä haluaa itselle tai haluaa tehdä niin miksi ihmeessä elää sellaisen ihmisen kanssa joka estää sinua toteuttamasta niitä? Tuo on minusta oikeastaan enemmän sairasta kuin elää erakkona koiran kanssa! Olla oikeasti niin riippuvainen toisesta ihmisestä että menettää minuutensa.. Jos on ero tullut tuollaisen asian takia niin eiköhän se ero olisi tullut joka tapauksessa jossain vaiheessa.

Ja tuohon lapsi asiaan vielä sen verran että koiranomistaja kaverisi jotka ovat laittaneet välit poikki sen takia että valitsit lapsen, eivät ole kaveruutesi arvoisia. Hyvä että ajattelit asioita järkevästi etkä hankkinut koiraa ennen lasta. Ihan sama vaikka koiran ja lapsen kanssa voi joskus pärjätä ihan hyvin, allergiat ja luonteenmuutoksen on otettava huomioon! Kun lapsi on ensin talossa voi allergian testata ennen koiran ottamista ja pentu tosiaan ottaa lapsen heti laumansa jäseneksi koska lapsi on jo paikalla. Ihan turha riski ottaa koira ensin koska koiran voi hankkia milloin vain mutta lasten saadaan ei hankita.
Tuttava perheelläni oli aivan ihana ja rauhallinen, todella hyvin koulutettu koira mutta kun he hankkivat lapsen, koira ei vaan kyennyt hyväksymään lasta. Se oli edelleen oma tuttu itsensä paitsi silloin kun lapsi oli paikalla jolloin koira stressasi, ahdistui ja käyttäytyi agressiivisesti lasta kohtaan. Koirasta oli luovuttava ja se oli raskas paikka perheelle koska lapsikin oli jo tottunut koiran läsnäoloon ja ikävöi sitä.
Miksi helvetissä ottaa rinnalleen ihminen joka ei siedä perheenjäseniäsi? Itse en kelpuuttaisi miestä joka ei ole eläinrakas. Onneksi omani on, ja ollut vierelläni monta monituista vuotta.
Ennenkaikkea ei kannata ottaa rinnalleen ihmistä joka pitää eläimiä perheenään. Silloin on takuuvarmasti vaikeuksia tiedossa.
Ja kas pitävät varmaan koiraa puolisonaankin. Aviollisia velvollisuuksia unohtamatta.
ihminen on eläin siinä missä koira,kissa tai virtahepo.
Niinkö
Minä olen nyt eronnut(ei liity koira-asiohin)mutta en voisi kuvitellakaan alkavani seurustelemaan ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä.tapasin aivan mukavan henkilön mutta kun huomasin että hän tunsi vastenmielisyyttä koiraani kohtaan joka on mulle nro 1 panin välit poikki.Ei sen puoleen,ei koiranikaan hänestä pitänyt.Ja vaikka mulla olisi undulaatteja niin uusi kumppani ei saisi hermostua niiden viserrykseen.Ja mieluummin tottelevainen kiva koira kuin huonosti käyttäytyvä räkänen kakara.
Kukanenkin tallaa tavallaan ja jos jollekin on koira tärkeämpi kuin useampi muu ihmissuhde niin ei siinä mitään! Ei se ole teiltä pois että joku ei ole yhtä ihmisintoilija kuin te! Joskus koiran kanssa vaan on helpompaa kuin ihmisten kanssa ja vaikka kuinka olisi läheiset suhteet omaan koiraansa niin mitä ihmettä sitten?? Antaa ihmisten elää omaa elämäänsä niin kuin tykkää! Kyllä minä ainakin panen lemmikkini aina ykkössijaille, koska ne ovat eläviä olentoja jotka ovat riippuvaisia minusta ja minä olen sen päätöksen tehnyt että eläimiä hankin. Jos jollakin on jotain urputtamista minun elämäntavastani tai lemmikeistäni niin minun puolestani voi mennä urputtamaan jollekin muulle kuin minulle, ei ole minun aikani arvoinen tällainen ihminen!

Äitini joskus sanoi minulle "älä ikinä luota mieheen joka vihaa eläimiä ja jos mies pitää eläimistä hän ei voi olla läpeensä paha" ja tämä ohje on kyllä minusta hyvin pätevä ja on kyllä ollut hyvä ohjenuora kaikkien ihmissuhteideni kanssa!
ihmisen pitäisikään sekaantua vajakkiin, jolle rakki on "perheen" jäsen. Leiki vaan perhettä sen rakkisi kanssa, hyi olkoon.
Mä en ole koskaan ollut hirveän sosiaalinen ihminen, enkä ihan joka ihmisen kaveri ole. Hyvä jos siedän edes osaa ihmisiä ;)

Hankin koiran, ja aloin harrastaa koiran kanssa agilityä, tokoa ja jäljestämistä. Yllättävän sosiaalinen sitä joutuu olemaan noissa koiraharrastuspiireissä, ja olen joutunut tulemaan avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi ihmiseksi juurikin koiraharrastuksen vuoksi. Siis ihan hyvähän se on kun en jännitä enää sosiaalisia tilanteita, ja olen saanut paljon ystäviä tätä kautta. Että joskus näinkin päin.

Mutta mielestäni ei ole mitään vikaa hankkia koiraa kaveriksi, jos on yksinäinen. Monet vanhukset esimerkiksi hyötyvät paljon koirasta tai kissasta seuranaan kun puoliso on vaikka jo kuollut.

Mutta siis mikään valintakysymystä koiran ja lapsen hankinnan välillä ei pitäisi olla. Kyseessä nyt on eri lajit. Itse en tiedä tulenko hankkimaan lapsia, mutta eläimiä on aina ollut.

Ja arvostan todella että ihmiset miettii sitä että kannattaako sitä eläintä ottaa jos hankkii kuitenkin lapsen, eikä ole resursseja hoitaa molempia ja tarjota eläimelle tarpeeksi aktiviteettia ja seuraa. Kyllä eläin kannattaa jättää hankkimatta, jos siitä ei aio huolehtia kunnolla sen koko elliniän.
En kyllä ymmärrä järjenjuokusasi...minulla on koira ja on myös ystäviä joiden kanssa harrastan ja vietän aikaa, niin koiran kanssa kuin ilmankin,,,,kaikilla heillä kun ei koiraa ole..vaan eipä se ole ihmise suhteitani millään lkailla häirinnyt,.ja jos lapsi tulee vielä taloon, niin ei koira lähde jakoon. Asiat setvitään sen mukaisesti ajallaa.
ja miksi vitussa tulit kertomaan tuon tänne?
No no sot sot soo
Koira on tärkeämpi kuin ihminen. Joka asiassa. Vuh vuh.
Koirat on mun elämäni.En edes nuorempana kuvitellut hankkivani lapsia.Ja olin 16v naimisissa,ja jos joku kysyy mikset oo enää olen leski.Olen omistanut elämäni koirille ja niitä mulla riittää.Mutta en voi käsittää miksei voisi jollakin olla lapsi ja koira.Useat rodut ovat hyvin lapsirakkaita mm noutajat.Kuulemma rotikatkin on mutta ite en kolmen rotikkani eteen veis pikkukäärettä.Kyllä mahtuu lapsi ja koira samaan taloon se on vaan laiskuutta.Jos sitä kakaraa ensin jaksetaan äheltää ja jotkut jaksaa jopa hoitaa niin se on laiskuutta jos ei koiraa jaksa siin samassa hoitaa.Mut ehkä parempi antaa koirat sellasille jotka tosissaan niitä haluaa.
Hah hah, en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. "Koira saa jäädä hankkimatta, se on kuitenkin yli 10 vuoden projekti.." Lapsiko ei ole? Lapsi on sinun "projektisi" hyvässä lykyssä 60 - 70 vuotta. Olet nyt luultavasti parikymppinen (kirjoituksesi on niin lapsekas ja naaivi). Vanhempi ei koskaan lakkaa huolehtimasta lapsistaan vaikka nämä olisi eläkkeellä. Näin se vain menee, halusit tai et.
ja tuo sellaista sisältöä elämään mitä yksikään eläin ei pysty korvaamaan. Autistit tykkää rikkumattomista rutiineista niinkuin lemmikitkin.
Viestisi herättää lähinnä kysymyksen: Miksi sinulla on tarve tulla kertomaan asia palstalle? Viestistäsi huokuu tarve todistaa jotain.

Ja oletko aivan varma siitä, että ystäväsi katkaisivat suhteen sinuun pelkästään siitä syystä, että sinä et hankkinut koiraa? Tuskin asiat ihan näin yksinkertaisia elämässä ovat...
Ihmettelen..
"Lapsihan oli kumminkin suunnitelmissa jossain vaiheessa mutta sitä nyt aikaistettiin ja päätettiin että koira saa jäädä hankkimatta." Toivon että sitä aikaistettiin 10vuodella?? Vai taasko yksi nuoripari joka haluaa korvata lapsen koiralla ja kun se oikea lapsi tulee, potkaistaan koira ulos?!
Kuka voi edes verrata lasta koiraan? Itse otan molemmat ja koira ei lähde mihinkään.
On tämä merkillinen sukupolvi. Kaikki maalaisjärki hävinnyt pxskalähiöissä.
Koira on elukka ja tulee aina olemaan eikä sitä normaalijärkinen ihminen vertaa lapseen. Lapsen saaminen on aina lahja jumalalta eikä lapsia tehdä vaan saadaan.
Rakin omistajat osa välinpitämättömiä , ei koiran räksytys kuulu lähiöelämään.
"Lapsen saaminen on aina lahja jumalalta eikä lapsia tehdä vaan saadaan."

Jos ajattelet näin, niin voinen vastata sinulle, että Jumala tuskin pitää ihmistä yhtään sen arvokkaampana, kuin koiraa tai ketään muutakaan eläintä. Vaikka me ihmiset kuvittelemme olevamme kaikkien eläinten yläpuolella ja kaikkia arvokkaampia, niin todellisuudessa olemme aivan tasavertaisia muiden eläimien kanssa. Sitäpaitsi melkein kaikki eläinlajit ovat omalla tavallaan paljon viisaampia kuin ihmiset.
on varmasti paljonkin, mutta rakeilla ei viisautta ole.
Riippuu tietysti olosuhteista, miten helppoa on pitää koiraa ja lasta samassa taloudessa. Sitä en ymmärrä, miksi koiranomistajaystävät panivat välit poikki. Jos sinulla olisi ollut koira ja olisit lopettanut sen siksi, että aioit hankkia lapsen, niin asia olisi toinen.
on hyvä syy lopettaa rakki.
Onnittelut lapsesta ja viisaasta valinnasta! Ne sinut "hylänneet" on hönöjä ja sun ei kannata niiden perään kysellä. Mulla on koira ja arvostan SUURESTI ihmisiä, jotka ajattelevat ennen kuin ottavat koiran. Kahden lapsenlapsen mummina ymmärrän sen halun muunlaisen perheenlisäykseen. Kannattaa odottaa kuitenkin vähän aikaa, kuten jo ilmaisit tekeväsikin. Onnea!
1. Kyllä on ihan normaalia, että teiniäidin kaverit voivat jättää hänet kun hän saa lapsen.
2. Voi myös olla että vaihtoehtoisesti koiraihmiset rakastavat koiriaan niin paljon että kokevat lapsesi uhkaksi koirilleen. Joko fyysinen uhka tai henkinen uhka kun lapsi voi varastaa koiran niin suuresti tarvitsevan huomion.

Valitse kohta yksi tai kaksi oman maailmankuvasi mukaan.
Vauva ja koira eivät ole mitenkään verrattavissa tai toisiaan poissulkevat asiat. Sen sijaan kyse on elämäntyylistä sekä ajankäytöstä. Jotkut jaksaa, viitsii ja omaavat mahdollisuudet sekä halun saada lapsia, toiset taas suuntaavat hoivaviettinsä koiraan joka vaatii huomattavasti vähemmän kaikkea, vaikka kuinka sitä innolla pitäisikin. Koiraelämän valinneet ovat saattaneet kohdata tämän kipeän tosiasian ja tuntea kateutta sinua kohtaan, ei silloin ole mielenkiintoa kuunnella vaippauutisia.
C'moon.

Miten joku ikinä koskaan voi edes vertailla ja asettaa samalle viivalle lapsen ja koiran?

Sairasta.
ime munaa moraalihomo
Mitäs tuossa....toiset laittaa vaakakuppiin koiran ja miehen. Jos koira voittaa, ei tarvi enää miettiä lasten ja koiran välillä. Koira luultavasti myös nuolee tavaran uskollisemmin kuin mies eikä tee ylitöitä viikonloppuisin. Se, että koirasta ei saa autokuskia ja remonttireiskaa, edellyttää tietysti asuinpaikan valintaa tarkoituksen mukaan. Voiko tuollaisia valintoja pohtiakaan muut kuin naiset???
Rakit eivät ole myöskään työstä väsyneitä kun naista alkaa panettaa.
Meille tuli ensin koira, ja vuosi sen jälkeen lapsi, Eikä ollut minkäänlaisia ongelmia.
ota poskeen mulkku. mull oli ekana koira ja sit sain silt lapsen! THATS THE WAY TO ROCK`N ROLL!!!
Niin nyt sitten laitoit koiran kierrätykseen joka oli hyvin sinulta tehty.Onko seuraavana lapsi tai ehkä lapset ja seuraavana se ukko? Niin jos satut vaikka kesken väsymään olla perheen emäntä onhan se vaativa tehtävä.
onnea sinulle,,,, teit elämäsi tärkeimmän ratkaisun onnea,, kyllä ihminen sentään koiran voittaa aina,,, eri juttu jos eivät lasta saa niin sitten,,,
Kukaan ei oo ottanu puheeksi sitä kuinka hyvä asia on että talossa on eläimiä kun lapsi syntyy. Itse olen jokatoinenviikko isä. Koiraa en valitettavasti voi ottaa niin kauan kuin olen yksin, koska se vaatii paljon aikaa ja huolenpitoa. Tyttäreni takia olen ottanut kissoja ja lampaita (koska nämä eläimet eivät vaadi jatkuvaa huomiota ja ihmisen seuraa), kanat ovat tulon päällä. Lapsen tulee mielestäni saada elää lapsuus johon kuuluvat eläimet isona osana. Jos ei tarvitsisi käydä töissä, niin toki ottaisin koiran. Ja suosittelen "koira vai lapsi"- ihmiselle pitämään molemmat, jos on mahdollisuus. Jos ei ole mahdollisuutta molempiin, niin itse käännyn lapsen puoleen.
lapselle kuuluisi molemmat vanhemmat saman katon alla. Ei elukat välttämättömiä ole, eikä missään tapauksessa ihmisen tasolle nostettuja.
Lapsia TEHDÄÄN niin kuin ryöstöjä, kakkuja ja hometaloja.
Koirat ovat sentää perheenjäseniä ja "hän", erotuksena kivi-, kasvi- ja muusta eläinkunnasta, johon ("se") myös ihmiset kuuluvat.
Mutta eihän rakkien kanssa samaan laumaan kuuluvalta muuta voi odottaakaan.
Amen brother!
Mahtava valinta!!Onnea teille!!Mut en silti ymmärrä miks koira ja lapset ei ois hyvä yhdistelmä??molemmista toisilleen seuraa,ja ovat mitä parhaita kamuja!!mulla on 2 lasta ollut ja aina koiria,toinen lapsista viel keh vammainen,aina vaan paranee,koira on ollut pelkkää terapiaa!!suosittelen et kohta hankit koiran tai pari!!
on erittäin hyvä syy olla ottamatta pittbull-tyyppistä koiraa. Erityisen hyvä syy olla sitä ottmatta mukaan kapakkaan(siitä jutustahan tuo kuvasi oli).
rakki voi purra ja hyvin monet lapsirakkainakin pidetyt myös purevat.
pittin omistajanahan pääsee puremasta otsikoihin - siksi kai niitä otetaan...
kaikilla nuorillapareilla on nykyään karvasia lapsia..
jou
Mietityttää, missä vaiheessa ihmisestä tulee niin viallinen että hän edes alkaa vertailemaan lasta ja koiraa. Suhtaudun koiriin neutraalisti ja uskon että niistä on monelle iloa ja seuraa, mutta ne ovat vain eläimiä, joilla on oma rajallinen aikansa täällä seuranamme. Oma lapsi on jotain aivan muuta, ja jos joku lapsen vanhempi toisin ajattelee, hänen olisi ollut parempi olla ilman.
chillaa bre, et tuu ikin saamaan pillu noil sun kommenteillas

ps pannaax?
Oma lapsi on vain SINULLE tärkeä, ei muille. Kaikki eivät ajattele kuten sinä ja tämä on asia, jota et selvästikään ymmärrä.
ihminenkin on eläin. ihminen ei ole eläinkunnassa muiden lajien yläpuolella.
Kenties lapsi on "ihmiseläin" mutta se on mun ja siksi tärkeä, omissa silmissäni runsaasti sinunkin yläpuolellasi.
eläinkuntaan, mutta yksikään eläin ei kuulu ihmislajiin.
Osalla ihmisistä älykkyys ei ole kuitenkaan kehittynyt ihmisyyden tasolle ja sinä olet siitä mainio esimerkki. Kuulut siis lajina ihmisiin, mutta älykkyydeltäsi olet vain rakkien tasolla. Kyseessä lienee jokin tuntematon rakeista ihmisiin tarttuva prionisairaus, kuten hullun lehmän tauti. Sattaa tarttua jopa kun harrastatte seksiä rakkienne kanssa.
Outoa pohdintaa. Perheessä voi olla lapsi ja koira. Voi olla jopa monta lasta ja useampi lapsikin. Voi näitä uusavuttomia kun eivät voi tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan. Eivätkä järjestellä asioitaan kuin jostain luopumalla. Eri asia jos haluaa koiran joka on vihamielinen lapsille, silloin lapsi ja koira ei mahdu samaan taloon.

Itselläni on ollut yhtäaikaa 4 lasta, nuorimmainen oli vielä vauva kun hankimme toisen koiran. Ei mitään ongelmia. Koirat vetivät lapsia ahkiolla ja yhdessä kuljettiin koiranäyttelyissä. Nuorimmaiseni on nyt aikuinen ja harrastaa aktiivisesti koiransa kanssa.

Rakkaus koiriin syntyi siis jo ihan pienenä.

Ystävyys, siis oikea ystävyys ei lopu lapsen saamiseen eikä koirasta luopumiseen. Eivät ole siis oikeita ystäviä vaan harrastusystäviä.
Heippa aloittaja!!

Oletko ihan varma, että tämä kaveruussuhteiden loppuminen johtuu siitä, että "valitsit" vauvan?
Itse olen lapseton koiraihminen, mutta minulla on useita kavereita, joilla on lapsia, muttei koiria, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Sanoisin suurimmaksi ongelmaksi heidän kanssaan sen, että välillä he jauhavat lakkaamatta lapsistaan pitkiä aikoja, enkä itse jaksaisi kuunnella niitä asioita (en kuitenkaan ole heidän kanssaan välejä laittamassa poikki sen takia).
On hyvä, ettet ole ottanut ensin koiraa, jonka sitten laitat kiertoon lapsen tullessa.

Moni koira sopii lapsiperheeseen, mutta on varmaan parempi odottaa että lapsi kasvaa, sillä pienet lapset voivat usein olla aggressiivisia eläimiä kohtaan.

Ja mitä tulee joihinkin typeriin kommentteihin täällä mm, "koira paskoo ja kusee lattialle" niin kyllä se lapsi pidemmän aikaa eritteitään tuottaa taloon.
Ja joku kirjoitti täällä, että koirat tappavat ihmisiä, eiköhän ihmiset tapa ihmisiä miljoona kertaa enemmän kuin eläimet.

Mutta neuvoisin aloittajaa keskustelemaan näiden kavereidensa kanssa mistä välirikko on syntynyt, syy voi olla jossakin ihan muussa asiassa kuin siinä mitä oletat.
Hyvä päätös! osta koira sitten lapsi on vähän kasvanut , itse suosittelen 3 vuotiaan iässä sitten koira kotiin jos haluaa. Muuten koirasta on paljon töitä, on vietävä ulos tarpeelle aamulla, päivällä ja illalla ja ostettava ruokaa ja annettava "rakkautta" silittelyä , kehua kovasti jne.. .
voi hyvin kasvattaa kuin mitä tahansa turhia eläimiä, ei niitä tarvitse paijata. Ruokaa joutuu antamaan, jos meinaa elossa pitää ja kulujahan siitä tulee. Suositeltavaa pitää jossain häkissä, etteivät pääse aiheuttamaan vahinkoa. Pitäisi muuttaakin pakolliseksi.

Tuotantoeläimistä sen aijaan pitäisi pitää hyvää huolta ja jos harvinaisia luonnovaraisia pidetään eläintarhoissa, niistä täytyy pitää erittäin hyvää huolta. Rakeilla ei ole mitään arvoa luonnossa.
Minun perheeseeni kuuluu lapsia sekä koira. Koira nyt enempi on minun hoidettavissa ja lenkitettävänä, koska lapset eivät kauheasti jaksa osallistua. Vaikka syytä kyllä olisi, koska itse myös halusivat koiran.

Mielummin luopuisin lapsista, kuin koirasta. Koira on huomattavasti helpompi, se ei osaa kitistä, että osta tuota ja tuota ja narista, kun mikään ruoka ei maistu. Oma mielipiteeni on, että koiran kanssa( tietenkin rodusta) riippuen pääsee helpommalla.

Täytyy titenkin muistaa, että koirahan ei ole ihminen, eikä sillä voi korvata lasta ja sitä pitää kohdella koirana, jos haluaa välttää ongelmakäyttäytymisen. Se ei ole mikään vauva.
Olet tuleva "siivetön", kun lapsesi ja miehesi onneksi älyävät luopua sinusta ja saat elää elämäsi loppuun asti yhtä katkerana kuin tuo toinen "siivetön".
kyllä kakarat ainakin tulee jatkossakin kinumaan sitä rahaa ja tukee. Pitäs autoo vaihtaa, pitäs saaha uus soffa ja omakotitaloki ois kiva ja kesämökki pitäs laittaa sekä mualimaaki kiertää. Ja valittaan kun kaikki mennee persiilleen.
en tykkää koirista enkä lapsista... jos pitäisi valita, ottaisin koiran.
viisaasti kun et pilaa lasten elämää ja toivottavasti kuukaan mieskään ei pilaa elämäänsä sinun takiasi.
Meillä on pieni tyttö ja samaten pieni tyttö tiibetinspanieli.:) Ei minkäänlaisia ongelmia. Sanonkin aina leikkimielisesti, että koiramme on esikoiseni :-) Koira on kiltti kuin mikä ja noin pienenä koirana se on helppo kuljettaa vaunujen kanssa bussissa, jne. lenkeillä. Siinä se koira menee samalla kuin lapsikin. Eri asia olisi tietty, jos olisi tyhmänä valinnut jonkun suuren ja paljon energiaa vaativan rodun ennen vauvantuloa.
Naisilla ja koirilla ei useinkaan kovin isoa eroa älykkyydessä ole, joten voit hyvin pitää esikoisenasi. Toivottavasi et saa poikaa koskaan, ettei joudu kärsimään takiasi.
Mielestäni olet todella itsekäs nainen.Voisit ajatella meitä lapsettomiakin,niitä jotka
tuskin koskaan voivat saada lapsia,ainakaan omia.Joten heille on iloa edes koirasta
tai jostain muusta lemmikistä,ei tietenkään sama kuin oma lapsi,mutta ompahan
jotain mitä hoitaa.Ymmärrän hyvin niitä kavereitasi,inhottaa vaan liikaa omaan
napaansa tuijottavat akat ja ukot,liika itsekkyys ja välinpitämättömyys.
väärin, ettei rakkien kanssa voi saada lapsia, mutta onneksi tuo vääryys on olemassa.
Koska rakastin miestäni, oma valintani ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Mieheni halusi sekä lapsia että koiran, ja iloitsen siitä, etten epäröinyt osallistua molempiin hankkeisiin.

Me kaikki kasvatimme toisiamme ja saimme nauttia hyvästä perhe-elämästä pitkään. Lapsi oppii aikanaan ottamaan vastuunsa, ja nousee hämmästyttävän nuorena perhekoiraa korkeampaan asemaan koiran kokemassa "laumassa". Kaikki perheenjäsenet kunnioittivat toisiaan ja pitivät huolta toisistaan. Ilman koiraa esikoisesta olisi voinut tulla itsekkäämpi, koska hän sai pitkään olla ainoa lapsi.

Tuskin yksi valinta vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, luulen asiaan liittyvän muitakin asioita. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintantansa kaikilla elämän osa-alueilla. Onnellista, jos edes osa ystävyyssuhteista kestää läpi vuosien vanhuuteen asti.

Toivotan aloituksen kirjoittajalle onnea ja menestystä omien valintojensa kanssa. Ojennan lahjaksi yhden lempiajatelmistani: Vanhemmat antavat parhaan lahjan lapsilleen - rakastamalla toisiaan. (En muista kenen ajatus on, mutta yhdyn siihen.)
Meillä oli koira ja sitten tuli lapsi. Tutustutettiin toisiinsa heti kun toinen tuli sairaalasta kotiin ja hienosti menivät siitä eteenpäin. Lapsia ei tullut lisää mutta koiran tilalle tuli uusi kun vanha kuoli. Nyt kun sekin on kuollut, taitaa tulla seuraava vasta kun jälkikasvu sen hankkii omaan talouteensa.
Koiran, enkä aio koskaan hankkia lapsia. Näin on ollut valintani jo 30 vuotta.
ja tuota valintaa taitaa pian jo olla aika myöhäistä enää muuttaakaan.
Tuolla jossain joku kirjoitti ,että ystävät muutamat koiranomistajat lyöneet välit poikki ,kun lapsi tuli tärkeämmäki. Onpa pöljää sakkia :o(
Keskustelunaiheet taisi sitten loppua
Mitä ystäviä ne ovat, jotka olisivat kavereita vaan sen vuoksi, että sulla olisi koira???? Haloo päivää...
Toki jos olet käyttänyt jotain outoa sanamuotoa jossa dissataan koiria. Mutta en usko siihen! Heillä taisi olla pinnalliset syyt lopettaa yhteydenpito. Eihän normia ihmistä haittaa onko sulla koira vai ei.
Ehkä he pelkäsivät lasten vierailuja luokseen tai toisinpäin. Moni ei kestä toisten lapsia -kiljuntaa, ellei ole hyvin opetut lapset. Ja pelkäävät että lapsi ottaa koirasta kiinni tai toisinpäin.
Tai sitten ajattelivat että koet kaikki koirat uhaksi lapsille. Heidänkin koiransa. Että ne kävisivät lapsiin kiinni. Mutta aika pikainen johtopäätös sellainenkin olisi heiltä.
Mulla kans kaverilla oli gerbiili, ja se halusi että mäkin hommaan samanlaisen. Mutta sanoin että sille ei ole tilaan kun meillä jo 4 lasta, niin sehän pani heti välit poikki. saada lapset sijaiskotiin ei onistunut joten meillä jäi jyrsijä haaveeksi.
En jaksanut lukea kaikkia aiempia kommentteja. Ehkä hyvä, jos aloittaja ei ota koiraa; jos hänellä ei ole aiempaa kokemusta koirista, koira joutuisi luultavasti kiertoon, kun on myös lapsi kuvioissa.
Jos ei ole aiemmin omistanut koiraa, sen kasvattaminen voi olla aika vaativa urakka. Ja siihen samaan vielä pieni lapsi, joka sekin esikoinen.
Parempi tosiaan niin, että jättää koiran hankkimisen vähän myöhemmäksi. Ehtiihän sitä. Ja se lapsikin osaa nauttia koiran seurasta paremmin kun on vähän jo ikävuosia kertynyt.
rakkia voi harkita korkeintaan vasta sitten kun lapsi on niin iso, että pystyy puolustautumaan sitä vastaan. Jonkun perhoskoiran pystyy jo aika pienikin lapsi nitistämään.
Ei siinä mitään jos joku mieluummin ottaa lapsen koiran sijasta, mutta ei koira ja lapsi sulje toisiaan pois. Tosin pieni vauva ja koiranpentu perheessä samaan aikaan kuulostaa hieman hirveältä, enkä itse ottaisi koiranpentua kun on vasta vauva tullut taloon. Pentu tulisi sitten kun lapsi on isompi.

Tiedän että tälläkin foorumilla viljellään provo sanaa turhankin usein mutta aloittajan teksti tuntui provosoivalta. Selvästi haluttiin tuoda esiin että nimen omaan koiranomistajat on paskoja ja sitten taas kaikki muut lemmikkien omistajat on ihania. Enkä itse koe sitä ainakaan hirveäksi suruksi jos joku "kaveri" minut nyt FB:stä poistaa. Eivät ne todelliset ystävät ilman kunnon syytä välejään ala rikkomaan tai sieltä kaverilistaltaan poistamaan.
Katso peiliin ja mieti, mitä tarjottavaa sinulla on ollut ystävillesi ja mitä heiltä olet odottanut. Ystävyys ei kehity hetkessä eikä hjyvä ystävyyssuhde katkea ystävän poikkeavienkaan valintojen vuoksi ilman muuta syytä. - Omaan napaansa tuijottavat vain omista valinnoistaan kiinnostuneet saattavat jäädä yksin, elleivät osaa myös kuunnella ja suhtautua empaattisesti lähipiiriin ja ystäviin.

Jotkut hyvätkin kaverit voivat jäädä matkan varrelle ihan ilman mitään erityistä syytä. Aikaa ei riitä kaikkeen ja joskus on pakko tehdä valintoja. Ihmissuhde on vuorovaikutteinen ja molemmat voivat ottaa yhteyttä tai jättää sen tekemättä.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että monta ihmistä laittaisi välit poikki pelkästään siksi että sait lapsen etkä hankkinut koiraa. Ettet nyt vaan itse olisi tehnyt tästä lapsi vai koira -pohdinnasta niin suurta numeroa että kaverit ovat siksi kaikonneet.
Minusta tuo on järkevästi tehty, koska ei koiraa kannata hankkia, jos ei oikeasti halua ja ole valmis viettämään sen kanssa aikaa.

Minusta kaikista inhottavimpia tapauksia on, kun pariskunta on hommannut koiran ja sen on ollut esim. 4 vuotta perheessä. Sitten alkaa vauvakuume ja hommataan vauva. Sitten kun se vauva siinä on koira jätetään kokonaan huomiotta ja sitten aletaan miettimään että "Eihän me enää koiraa voida pitää" ja sitten alkaa koiralla rumba.

Ymmärrän toki jos lapsella ilmenee allergia, mutta niitä en ymmärrä jotka eivät vain jaksa tai viitsi, jotka ovat minusta juuri ne joiden lapsissa ei ilmene allergia.

Minusta pitäisi olla oikeasti joku koiranpitolupa, joka suoritetaan ennen koiran hankintaa, koska se ottaisi koiran ostajista juuri noita "En enää jaksa" ihmisiä pois.

Minusta jos koiran ottaa, niin täytyy olla valmis huolehtimaan siitä hyvin koko sen elämän ajan ja sitoutua siihen.
ja ensimmäisesta siivoamattomasta pas-kaläjästä rakki piikille ja elinikäinen rakinpitokielto.
Koiranomistajat on pääasiassa vuokrataloissa asuavia nikotiini- ja alkoholiriippuvaisia tatuoituja ihmisraunioita. On aivan loistavaa että nämä eivät hankkisi lapsia.
kun täällä isossa kaupungissa asiaa tarkastelee niin näillä vuokrakasarmialueiden alkohooliriippuvaisilla tatuoiduilla ihmisraunioilla näyttäisi olevan pääsääntöisesti lauma huonosti kasvatettuja kakaroita. Yleensä vielä jokaisella on vähintään eri isät ja joskus myös eri äidit. Mutta jostain syystä niin kovin harvalla niissä on koiraa.
Eikö ne kaikki olekaan saman äidin tekemiä kuten mehiläiskuningattarella?
Sehän onkin sitten hienostoaluetta, kun ei tarvitse sietää rakkien räksytystä ja paskomista.
He tuntevat vastuunsa eivätkä ota koiraa. Toisin kuin monet koiranomistajat, jotka eivät ymmärä että koira täytyy pitää poissa muiden ihmisten kimpusta, on ne piskit sitten kilttejä tai luonnehäiriöisiä petoja.
eli toisinsanoen teit muksun, ja sanoit ettei teille voi tulla enää koiran kanssa koska koira saattaa purra lasta. Vai ookkosä trolli? En tajua miten kotieläimet muuten liittyis sun lapsen saamiseesi ja ystäväsuhteisiin.
Koiraihminen ei tiedä eikä oivalla myöskään, ( koska hän on koiraihminen ja siten alentuneesti syyntakeinen kuten täällä olemme saaneet lukea ) että eritoten lapsilla voi olla rajuja allergioita. Kaikki paitsi koiraihminen tietävät millaisia oireet pahimmillaan ovat. Koiraihmiselle ei tahdo tarttua ihmisiä koskeva informaatio, he tutustuvat asioihin vasta kun vahinko on jo tapahtunut. Koiraihmistä ei kiinnosta.
Mahot ämmät hankkivat mielellään koiran kun ei lasta saa. Ja siinä samalla, kuin huomaamatta, alkaa katkeruus lapsia saaneita kohtaan ja alkaa lapsiviha nousta.
helpo todellakin, koira, nyt ja aina.
No eikö se nyt ole hyvä asia että aloittaja on tietoinen, ettei pystyisi eikä haluaisi ottaa koiraa eikä siksi ole ottanut? Ja vielä iloisempi asia että ei kadu lapsen hankintaa; lasta ei voi antaa eteenpäin noin vaan eikä viedä piikille. Tosin provolta haiskahtaa; minkä takia päätös pitäisi netissä ilmoittaa?

Minä taas en missään tapauksessa halua lapsia, mutta ei se mun mielestä ole mikään ihmeellinen asia.
Olen aina ihmetellyt, miksi koirasta luovutaan perheenlisäyksen tai avioeron takia.. Entä ilmoitukset: "myydään käytöshäiriöinen koira, 6kk", tai "myydään 6kk:n ikäinen koira elämänmuutoksen takia".... Itse tekisin kaikkeni, että voisin pitää koirani, myös perheenlisäyksen, elämänmuutoksen tai avioeron koittaessa..... Ei koiraa oteta hetken mielijohteesta, vaan tarkan harkinnan jälkeen. Eikä kokeiltavaksi leluksi, josta luovutaan heti, kun asiat ei mene suunnitellusti. Sitä paitsi lapsihan sitoo enemmän ja pidemmäksi aikaa kuin koira. Omat koirani kulkevat lähes kaikkialle mukanani, enkä koe niiden sitovan minua mihinkään, päin vastoin, elämäni on paljon vapaampaa koirien kanssa. Vaikka lapselle olisikin hyväksi oma koira, en missään nimessä suosittele koiran hankintaa Miisu -88:n tavoin ajatteleville...
Sehän tiedetään että koiranomistajissa on suhteettoman paljon mahoja naisia. Koira sitten korvaa sen lapsen jota ei voi saada ja samalla nousee hurja katkeruus lapsia saaneita kohtaan.

Onneksi laki edes jollain lailla suojaa lapsia myös koirilta, vaikka liian paljon koiranomistajat usuttavatkin koiransa lapsien päälle. Muka vahingossa kävi päälle... hah hah, tarkoituksella ne useimmiten tapahtuvat.
Vonkasit taas koiran omistajalta... katkera...
Hei te kaikki koiranvihaajat/ koiranrakastajat, kukkahatut, ect.
Miettikää minkälainen ajatusmaailma on ihmisellä joka pohtii "hankinko koiran vai lapsen".
Miltä Teistä tuntuisi, jos äitinne kertoisi pohtineensa koiran hankintaa, mutta sen sijaan päättänytkin hankkia Teidät?
Ei mitenkään erityisen kummemmalta, tietäisinpä ainakin että olen haluttu lapsi. Aika monet lapset varsinkin ennen 90-lukua syntyneet, ovat syntyneet enemmän tai vähemman vahingossa koska kunnon seksivalistusta ei ole ollut.
Nykyajan naiset miettivät uramenestys vai lapsi, onko sekään nyt ihan tervettä? Koira sentään on elävä olento. Onneksi ne lapset jotka hävisivät naisen kunnianhimolle eivät tule koskaan tietämään tätä asiaa. Koiran valinneet kuitenkin varmasti sen lapsen hankkivat jossain vaiheessa jos ovat hankkiasseen..
Helppo kysymys, helppo vastata; ehdottomasti koira. Ei ikinä kiljuvaa, riehuvaa ja tappelevaa mukulaa...
Eniten pisti silmään kommentti rahatilanteesta. Hmph!
 /   /  /  / Koira vai lapsi? Helppo valinta.

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta