Valinta oli sitten loppujen lopuksi helppo. ja näin jälkeenpäin voi sanoa että aivan oikean valinnan tein. Miten ihmeessä olin viitsinyt edes käyttää moiseen pohdiskeluun niinkin paljon aikaa?
Onko normaalia että koiranomistajat laittavat välit poikki ja lopettavat FB-kaveruudenkin sen jälkeen kun on valinnut lapsen? Näin tapahtui jo melkoisen aikaisessa raskauden vaiheessa, melkein heti kun saivat tietää.
Joukossa oli kaksi tuttua vuosien takaa (he tunsivat toisensa) ja yksi vähän uudempi, erään harrastuksen tiimoilta. Muut kotieläimen omistajat ovat jatkaneet ihan kuin ennenkin.
Lapsihan oli kumminkin suunnitelmissa jossain vaiheessa mutta sitä nyt aikaistettiin ja päätettiin että koira saa jäädä hankkimatta. Se on kuitenkin yli 10 vuoden projekti ja ainakin auton hankinta ja todennäköiset (ei-mieleiset) järjestelyt työajoissa olisivat olleet välttämättömiä jos olisi vielä koirakin ollut tässä mukana. Molempia ei voinut valita.
Muksu on nyt kaksi kuukautta vanha (oi miten "vanha") enkä ole sekuntiakaan katunut. Koirankin taidan unohtaa kokonaan ja keskityn varmaan suunnittelemaan muunlaista perheenlisäystä. Kunhan taloudellinen tilanne hieman paranee.
Koira vai lapsi? Helppo valinta.
157 Vastausta 2 248 Lukukertaa
Valinta olisi ollut helppo myös ellet olisi tehnyt itse sitä vaikean kautta. Sopivia perhekoiria on vaikka kuinka paljon. Niiden hoitaminen menee melkein itsestään siinä tenavan hoidon ohessa. Ehkä nyt vuodella, parilla toki olisit ehkä voinut joutua joustamaan ettei molemmat olisi olleet vauvoja samaan aikaan. Mutta ongelma ei ole mikän ongelma näinkään päin vaan vuoden parin kuluttua voit jo hyvin ottaa (perhe)koiran.
Mitä taas tulee näihin hyvästit sanoneihin nk.fb-kavereihin, niin anna mennä äläkä perään haikaile. Olethan nähnyt nyt mikä oli oikea luontonsa heillä.
Koira on eläin. Ihan hyvä eläin, mutta eläin.
...ja oikein hollywoodin siirappidraama kaavan mukaan, ehkä vuosien päästä se koiranpentu olisi synnyttänyt oikean ihmisvauvan?
No valitettavasti kaikki ei mene aina kuten elokuvissa.
että ihmisetkin ovat eläimiä, kädellisiä nisäkkäitä?
Oletko varma, että sinun lapsestasi kasvaa sinua hoivaava omainen?
Lapset on oppineet kohtelemaan eläimiä hyvin ja koira oppinut elämään lasten kanssa.
Miksi tehdä elämästä niin pirun vaikeaa miettimällä kaikki vaikeimman kautta. Joskus voi saada molemmat jos oikeasti haluaa. Ja jos ei halua, niin sitten ei halua.
Ei ole väärin olla ottamatta koiraa lapsen takia, jos tuntuu ettei sitä jaksa. Mutta en näe sitä myöskään minään esteenä. Meidän sakemannit oli hyvin koulutettuja, pysyi itsekseen pihalla, tuli luokse komennosta ja jaksoi meitä kun välillä tuli rajua rakkautta. Iso auto vanhempien piti jokatapauksessa hankkia, oli niitä koiria tai ei :D
Eli koirat+lapset= ei ongelma :)
Itselläni ja avovaimollani on kaksi lasta ja kolme koiraa ja kyllä se totuus on se että kaikki vapaa-aika menee lasten ja koirien kanssa touhutessa heti kun töistä pääsee , mutta en hetkeäkään vaihtaisi pois. Antaa toisten hyppää viikonloput baareissa ja illat istua sohvalla katsoen telkasta jotain uusinnan uusintaa ja miettiä yksinäisyyttään. Minä panostan senkin ajan mieluummin perheen hyvinvoinnille enkä narsistin tavoin ajattele itseäni.
Aina ei nallekarkit mene kaikilla tasan mutta paljon pystyy jokainen itse vaikuttamaan omaan elämäänsä ja suhtautumiseensa kaksi ja nelijalkaisia kohtaan .
Maksaako koirat meidän eläkkeitä/veroja ???...ja koira havempi pitää!!! EI lasta voi rahassa mitata!!
En ole koiravihaaja, vaan itsekin olen miettinyt koiraa, mut se otus ei voi mennä lapsen ohi!!!
Lapsi on,koiraa ei,mut ei voi tietää vaikka joskus lenkkeilisin tämän ihanan otuksen kanssa...TÄMÄ ON VAAN MINUN MIELIPIDE!!
Lapsen kanssa menee ikä ja terveys - ja rahat.
Niin että tilalle otettaisiin kissoja? No way. Jos minulta kysytään niin joka kissan maapallon päällä sais ampua.
Suoraan sanottuna en pidä minäkään lapsista tuokin olisi pitänyt jättää tekemättä!
Viesti oli "samaa mieltä osiota " -- tuolle I hate kids!
Ongelman fysiologinen rakenne atomitasolla on rakenteeltaan senlainen, että se itsessään hakeutuu jatkuvasti korjautumaan (ja kyllä, ongelma ei ole pelkkä käsite, vaan oikea fyysinen elementti kvanttiavaruudessa).
Sinunkin tarinasi todistaa sitä, että asia on jo korjattuna vaikka sinä itse tulet asian perässä ja luulet että tuo teidän ongelmanne haluaisi jatkaa vielä ongelmana pysymistä. Syy ja seuraus ovat pakotettuna toisiinsa jatkuvasti.
Pentuni on saanut koko elämänsä ajan meiltä kaikilta välittämistä, tukea, kannustusta, suojausta, rahaa, kaikessa ollut mukana meidän kanssa, mutta mikään ei näköjään riittänyt. Pissipäinen isä kelpasi sitten loppujen lopuksi, joka kiusasi tätä lastani pienenä kuin rakkikoiraa, eikä välittänyt hänestä mitään, kun odotin tätä lastani isä heitti minua luj
Tämä lapseni on nyt sattumoisin tällä hetkellä yli 30 vuotias jo ja käyttäytyy noin. Keväällä yhtäkkiä ilmestyi pihallemme ja halasi minua ja kertoi paljon, mitä on touhunut ja saanut aikaiseksi, mutta ei selittänyt, enkä halunnut painostaa häntä kysymällä, miksi hän tuolleen meiltä kaikilta katosi. Itse sanoi, että on käynyt monet kerrat meitä "vakoilemassa" että asummeko kaikki entisissä paikoissa ja selvästi hänellä oli ollut ikäävä. Oli tosi ystävällinen minua kohtaan myös kyseli miten isovanhemmat voi jne. Tuon kerran jälkeen viikon välein hän tuli kauppareissullamme vielä itse 2 kertaa juttelemaan meidän kanssa juttutuokio kesti aina noi tunnin. Vaan jälleen tuon jälkeen hän taas katosi, eikä vastaa textareihin ei mihinkään. Että näin se menee!
Voi olla että hän tuntee syyllisyyttä, kun olet itse "ihan kipee sen takia", eikä kehtaa olla lähelläsi enää.
Monet tappelut aikoinaan vanhempien kanssa käyty,syy kaikissa osapuolissa mutta puhumalla niistä ollaan selvitty. Murhetta ollaan aiheutettu mutta kaikilla lapsilla edelleen hyvät välit vanhempiin ja lapsenlapsilla ihanat isovanhemmat.
Parempi sekin kun että ne olisi maahan jätetty, mutta kesän lämpiminä päivinä niitä ei saisi jättää muhimaan niihin pönttöihin, vaan tyhjennys 2 kertaa päivässä vähintään.
Voisit tietysti kokeilla siivota ne läjät pois niin ei kukaan ehken vaivautuisi myrkyttämäänkään.
Koira kannattaa ottaa, jos vauvan suunniteltuun syntymään on aikaa parisen vuotta, jotta pennusta ehtii kasvaa kunnon aikuinen. Koulutukseen on syytä panostaa urakalla, jotta sen kanssa uskaltaa kulkea vaunujen kanssa ja että se tottuu vauvan ääniin ja lapsiin ylipäätään. Noin päin kaikki on helpompaa, kun lapset on jo talossa ja sitten vasta tulee koira, niin koira sopeutuu laumaan automaattisesti :)
Teit oikein hyvän ratkaisun. Itseasiassa erinomaisen, jos vielä iloitset lapsestasi. Lisää lapsia putkeen vaan, unohda koirat. Hanki sellainen sitten kuuskymppisenä.
Harkitsit riittävän kauan ja päädyit oikeaan ratkaisuun.
Sitten joskus saatte koko perhe pohtia ottaakko koira vai ei.
Onnellista elämää teille!
Koira myös tappaa ihmisiä, vihapäissään usein mutta myös ihan "leikkiessään". Puhumattakaan koirista jotka varta vasten koulutetaan tappajiksi.
Itsellä on ollut monta koiraa perheessä ja nyt itselläkin omia. Vastuu on on MInulla, ihmisellä, joka koiran ottaa. Koira pitää opettaa. Opetusoppaita löytyy, jos ei ole lähipiirissä kunnollisia koirankasvattajia.
Minäkin sanoisin vastenmieliselle ämmälle, että rakki tai minä ja jos valitsisi minut, joutuisin vaan sitten kertomaan, etten halua silti sitä ämmää.
Onhan se tietysti työttömällä tietysti helppoa hoitaa kaikkea yht'aikaa...
Mulla on taas kavereita, jotka lopettavat yhteydenpidon kun hankkivat lapsia. Kyllä sen ymmärtää että joutuu priorisoimaan kun vauva tulee taloon, mutta voihan sitä pientä yhteyttä pitää, että on muutakin elämää vielä silloin kun lapset ovat kasvaneet.
On se muuten kyllä parempi, kun ei ole varmuutta vaikka koirafanatismi olisi periytyvää.
Todellakin on parempi ottaa koira kuin tehdä kakara, eipähän mene kroppa pilalle , koira on erittäin paljon halvempi elättää ja pentuvaihe kestää vuoden. Kun taas jotkut ihmiset eivät aikuistu ikinä, viittaan ylläolevaan kirjoittajaan.
Koira ei koskaan ole taakka yhteiskunnalle vastuuntuntoisen omistajan käsissä, kun taas näistä nykyajan pullamössökakaroista ei tule yhtään mitään kun silitellään päätä vaikka tekisivät mitä.
Lopettakaa lisääntyminen jos ette osaa kakaroitanne kasvattaa. Älkää ottako koiria jos ette osaa niitä kasvattaa.
Minun mielestäni vaan on ihan uskomatonta ettei nykyajan äidit kykene hoitamaan yhtä vauvaa ja koiranpentua yhtäaikaa :D
Jos tuonkaltaista asiaa täytyy oikein miettiä, niin olisi parempi ettei hankkisi kumpaakaan.
Voi olla, että mieli muuttuu vielä monta kertaa ennenkuin kakara on täysi-ikäinen ja vastaa itse itsestään. Mutta näin koiraihmisenä olen tyytyväinen ettei aloittaja hankkinut koiraa. Mitä niiden ystävien katoamiseen tulee niin siihen lienee syy ihan vaan siinä, että aloittaja on vaan niin täynnä itteensä, että fb ym ystävät saivat siitä tarpeekseen.
Luonnollisesti tällaiset ihmiset miettivät pentujen hankintaa jossain vaiheessa, korvaamaan puuttuvia ihmissuhteita. Tosi surullista, erityisesti syntyvien pentujen kannalta.
En tiedä miksi ystävyyssuhteeni eivät onnistu, minun on vaikea tutustua ihmisiin ja elämäni aikana minulla on ollut vain kourallinen ystäviä joista monet kyllä ovat tulleet jäädäkseen mutta en voi mitenkään päin sanoa että minulla olisi sosiaalista elämää nimeksikään. Olen lapsesta asti leikkinyt aina yksin, ehkä olen jotenkin sellainen outolintu jota muut vieroksuvat. Olen pienestä asti ollut sellainen että kun olemme jossain vierailemassa en oikein saa yhteyttä ihmisiin mutta jos talossa on lemmikki, olen sen kanssa puuhailemassa! Jotkut ihmiset vain ovat tällaisia, itse olen sen hyväksynyt ja toivoisin todellakin muiltakin ihmisiltä sen verran erilaisuuden ymmärtämistä ettei tarvisi omaa elämäänsä alkaa puolustelemaan!
No kyllä varmaan vaikuttaa. Monet riidat on asiasta riidelty ja erojakin tullut kun pariskunnasta toinen ei voi sietää koiraa ja toinen sellaisen kuitenkin ottaa. Juttusi perusteella sinulla ei ole parisuhteesta jurikaan kokemusta joten suotakoon erheesi anteeksi.
Ja etenkin jos on pentukoiria. joka päivä on kusta ja paskaa lattialla kuukausikaupalla, hyi helvetti kuka sellaisessa huushollissa voi elää.
Se jos ei osaa olla ihmisten kanssa on ongelma jossa koira voi tuoda helpotusta elämään, ja se on okei, kunhan ei sitten unohda sitä että muut pitää aina ottaa huomioon erityisesti sen koiran takia.
Ja tuohon lapsi asiaan vielä sen verran että koiranomistaja kaverisi jotka ovat laittaneet välit poikki sen takia että valitsit lapsen, eivät ole kaveruutesi arvoisia. Hyvä että ajattelit asioita järkevästi etkä hankkinut koiraa ennen lasta. Ihan sama vaikka koiran ja lapsen kanssa voi joskus pärjätä ihan hyvin, allergiat ja luonteenmuutoksen on otettava huomioon! Kun lapsi on ensin talossa voi allergian testata ennen koiran ottamista ja pentu tosiaan ottaa lapsen heti laumansa jäseneksi koska lapsi on jo paikalla. Ihan turha riski ottaa koira ensin koska koiran voi hankkia milloin vain mutta lasten saadaan ei hankita.
Tuttava perheelläni oli aivan ihana ja rauhallinen, todella hyvin koulutettu koira mutta kun he hankkivat lapsen, koira ei vaan kyennyt hyväksymään lasta. Se oli edelleen oma tuttu itsensä paitsi silloin kun lapsi oli paikalla jolloin koira stressasi, ahdistui ja käyttäytyi agressiivisesti lasta kohtaan. Koirasta oli luovuttava ja se oli raskas paikka perheelle koska lapsikin oli jo tottunut koiran läsnäoloon ja ikävöi sitä.
Äitini joskus sanoi minulle "älä ikinä luota mieheen joka vihaa eläimiä ja jos mies pitää eläimistä hän ei voi olla läpeensä paha" ja tämä ohje on kyllä minusta hyvin pätevä ja on kyllä ollut hyvä ohjenuora kaikkien ihmissuhteideni kanssa!
Hankin koiran, ja aloin harrastaa koiran kanssa agilityä, tokoa ja jäljestämistä. Yllättävän sosiaalinen sitä joutuu olemaan noissa koiraharrastuspiireissä, ja olen joutunut tulemaan avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi ihmiseksi juurikin koiraharrastuksen vuoksi. Siis ihan hyvähän se on kun en jännitä enää sosiaalisia tilanteita, ja olen saanut paljon ystäviä tätä kautta. Että joskus näinkin päin.
Mutta mielestäni ei ole mitään vikaa hankkia koiraa kaveriksi, jos on yksinäinen. Monet vanhukset esimerkiksi hyötyvät paljon koirasta tai kissasta seuranaan kun puoliso on vaikka jo kuollut.
Mutta siis mikään valintakysymystä koiran ja lapsen hankinnan välillä ei pitäisi olla. Kyseessä nyt on eri lajit. Itse en tiedä tulenko hankkimaan lapsia, mutta eläimiä on aina ollut.
Ja arvostan todella että ihmiset miettii sitä että kannattaako sitä eläintä ottaa jos hankkii kuitenkin lapsen, eikä ole resursseja hoitaa molempia ja tarjota eläimelle tarpeeksi aktiviteettia ja seuraa. Kyllä eläin kannattaa jättää hankkimatta, jos siitä ei aio huolehtia kunnolla sen koko elliniän.
Ja oletko aivan varma siitä, että ystäväsi katkaisivat suhteen sinuun pelkästään siitä syystä, että sinä et hankkinut koiraa? Tuskin asiat ihan näin yksinkertaisia elämässä ovat...
"Lapsihan oli kumminkin suunnitelmissa jossain vaiheessa mutta sitä nyt aikaistettiin ja päätettiin että koira saa jäädä hankkimatta." Toivon että sitä aikaistettiin 10vuodella?? Vai taasko yksi nuoripari joka haluaa korvata lapsen koiralla ja kun se oikea lapsi tulee, potkaistaan koira ulos?!
Kuka voi edes verrata lasta koiraan? Itse otan molemmat ja koira ei lähde mihinkään.
Koira on elukka ja tulee aina olemaan eikä sitä normaalijärkinen ihminen vertaa lapseen. Lapsen saaminen on aina lahja jumalalta eikä lapsia tehdä vaan saadaan.
Rakin omistajat osa välinpitämättömiä , ei koiran räksytys kuulu lähiöelämään.
Jos ajattelet näin, niin voinen vastata sinulle, että Jumala tuskin pitää ihmistä yhtään sen arvokkaampana, kuin koiraa tai ketään muutakaan eläintä. Vaikka me ihmiset kuvittelemme olevamme kaikkien eläinten yläpuolella ja kaikkia arvokkaampia, niin todellisuudessa olemme aivan tasavertaisia muiden eläimien kanssa. Sitäpaitsi melkein kaikki eläinlajit ovat omalla tavallaan paljon viisaampia kuin ihmiset.
2. Voi myös olla että vaihtoehtoisesti koiraihmiset rakastavat koiriaan niin paljon että kokevat lapsesi uhkaksi koirilleen. Joko fyysinen uhka tai henkinen uhka kun lapsi voi varastaa koiran niin suuresti tarvitsevan huomion.
Valitse kohta yksi tai kaksi oman maailmankuvasi mukaan.
Miten joku ikinä koskaan voi edes vertailla ja asettaa samalle viivalle lapsen ja koiran?
Sairasta.
Koirat ovat sentää perheenjäseniä ja "hän", erotuksena kivi-, kasvi- ja muusta eläinkunnasta, johon ("se") myös ihmiset kuuluvat.
http://static.iltalehti.fi/uutiset/16056821_uu.jpg
ps pannaax?
Osalla ihmisistä älykkyys ei ole kuitenkaan kehittynyt ihmisyyden tasolle ja sinä olet siitä mainio esimerkki. Kuulut siis lajina ihmisiin, mutta älykkyydeltäsi olet vain rakkien tasolla. Kyseessä lienee jokin tuntematon rakeista ihmisiin tarttuva prionisairaus, kuten hullun lehmän tauti. Sattaa tarttua jopa kun harrastatte seksiä rakkienne kanssa.
Itselläni on ollut yhtäaikaa 4 lasta, nuorimmainen oli vielä vauva kun hankimme toisen koiran. Ei mitään ongelmia. Koirat vetivät lapsia ahkiolla ja yhdessä kuljettiin koiranäyttelyissä. Nuorimmaiseni on nyt aikuinen ja harrastaa aktiivisesti koiransa kanssa.
Rakkaus koiriin syntyi siis jo ihan pienenä.
Ystävyys, siis oikea ystävyys ei lopu lapsen saamiseen eikä koirasta luopumiseen. Eivät ole siis oikeita ystäviä vaan harrastusystäviä.
Oletko ihan varma, että tämä kaveruussuhteiden loppuminen johtuu siitä, että "valitsit" vauvan?
Itse olen lapseton koiraihminen, mutta minulla on useita kavereita, joilla on lapsia, muttei koiria, eikä se ole koskaan ollut ongelma. Sanoisin suurimmaksi ongelmaksi heidän kanssaan sen, että välillä he jauhavat lakkaamatta lapsistaan pitkiä aikoja, enkä itse jaksaisi kuunnella niitä asioita (en kuitenkaan ole heidän kanssaan välejä laittamassa poikki sen takia).
On hyvä, ettet ole ottanut ensin koiraa, jonka sitten laitat kiertoon lapsen tullessa.
Moni koira sopii lapsiperheeseen, mutta on varmaan parempi odottaa että lapsi kasvaa, sillä pienet lapset voivat usein olla aggressiivisia eläimiä kohtaan.
Ja mitä tulee joihinkin typeriin kommentteihin täällä mm, "koira paskoo ja kusee lattialle" niin kyllä se lapsi pidemmän aikaa eritteitään tuottaa taloon.
Ja joku kirjoitti täällä, että koirat tappavat ihmisiä, eiköhän ihmiset tapa ihmisiä miljoona kertaa enemmän kuin eläimet.
Mutta neuvoisin aloittajaa keskustelemaan näiden kavereidensa kanssa mistä välirikko on syntynyt, syy voi olla jossakin ihan muussa asiassa kuin siinä mitä oletat.
Tuotantoeläimistä sen aijaan pitäisi pitää hyvää huolta ja jos harvinaisia luonnovaraisia pidetään eläintarhoissa, niistä täytyy pitää erittäin hyvää huolta. Rakeilla ei ole mitään arvoa luonnossa.
Mielummin luopuisin lapsista, kuin koirasta. Koira on huomattavasti helpompi, se ei osaa kitistä, että osta tuota ja tuota ja narista, kun mikään ruoka ei maistu. Oma mielipiteeni on, että koiran kanssa( tietenkin rodusta) riippuen pääsee helpommalla.
Täytyy titenkin muistaa, että koirahan ei ole ihminen, eikä sillä voi korvata lasta ja sitä pitää kohdella koirana, jos haluaa välttää ongelmakäyttäytymisen. Se ei ole mikään vauva.
tuskin koskaan voivat saada lapsia,ainakaan omia.Joten heille on iloa edes koirasta
tai jostain muusta lemmikistä,ei tietenkään sama kuin oma lapsi,mutta ompahan
jotain mitä hoitaa.Ymmärrän hyvin niitä kavereitasi,inhottaa vaan liikaa omaan
napaansa tuijottavat akat ja ukot,liika itsekkyys ja välinpitämättömyys.
Me kaikki kasvatimme toisiamme ja saimme nauttia hyvästä perhe-elämästä pitkään. Lapsi oppii aikanaan ottamaan vastuunsa, ja nousee hämmästyttävän nuorena perhekoiraa korkeampaan asemaan koiran kokemassa "laumassa". Kaikki perheenjäsenet kunnioittivat toisiaan ja pitivät huolta toisistaan. Ilman koiraa esikoisesta olisi voinut tulla itsekkäämpi, koska hän sai pitkään olla ainoa lapsi.
Tuskin yksi valinta vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, luulen asiaan liittyvän muitakin asioita. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintantansa kaikilla elämän osa-alueilla. Onnellista, jos edes osa ystävyyssuhteista kestää läpi vuosien vanhuuteen asti.
Toivotan aloituksen kirjoittajalle onnea ja menestystä omien valintojensa kanssa. Ojennan lahjaksi yhden lempiajatelmistani: Vanhemmat antavat parhaan lahjan lapsilleen - rakastamalla toisiaan. (En muista kenen ajatus on, mutta yhdyn siihen.)
Keskustelunaiheet taisi sitten loppua
Toki jos olet käyttänyt jotain outoa sanamuotoa jossa dissataan koiria. Mutta en usko siihen! Heillä taisi olla pinnalliset syyt lopettaa yhteydenpito. Eihän normia ihmistä haittaa onko sulla koira vai ei.
Ehkä he pelkäsivät lasten vierailuja luokseen tai toisinpäin. Moni ei kestä toisten lapsia -kiljuntaa, ellei ole hyvin opetut lapset. Ja pelkäävät että lapsi ottaa koirasta kiinni tai toisinpäin.
Tai sitten ajattelivat että koet kaikki koirat uhaksi lapsille. Heidänkin koiransa. Että ne kävisivät lapsiin kiinni. Mutta aika pikainen johtopäätös sellainenkin olisi heiltä.
Parempi tosiaan niin, että jättää koiran hankkimisen vähän myöhemmäksi. Ehtiihän sitä. Ja se lapsikin osaa nauttia koiran seurasta paremmin kun on vähän jo ikävuosia kertynyt.
Tiedän että tälläkin foorumilla viljellään provo sanaa turhankin usein mutta aloittajan teksti tuntui provosoivalta. Selvästi haluttiin tuoda esiin että nimen omaan koiranomistajat on paskoja ja sitten taas kaikki muut lemmikkien omistajat on ihania. Enkä itse koe sitä ainakaan hirveäksi suruksi jos joku "kaveri" minut nyt FB:stä poistaa. Eivät ne todelliset ystävät ilman kunnon syytä välejään ala rikkomaan tai sieltä kaverilistaltaan poistamaan.
Jotkut hyvätkin kaverit voivat jäädä matkan varrelle ihan ilman mitään erityistä syytä. Aikaa ei riitä kaikkeen ja joskus on pakko tehdä valintoja. Ihmissuhde on vuorovaikutteinen ja molemmat voivat ottaa yhteyttä tai jättää sen tekemättä.
Minusta kaikista inhottavimpia tapauksia on, kun pariskunta on hommannut koiran ja sen on ollut esim. 4 vuotta perheessä. Sitten alkaa vauvakuume ja hommataan vauva. Sitten kun se vauva siinä on koira jätetään kokonaan huomiotta ja sitten aletaan miettimään että "Eihän me enää koiraa voida pitää" ja sitten alkaa koiralla rumba.
Ymmärrän toki jos lapsella ilmenee allergia, mutta niitä en ymmärrä jotka eivät vain jaksa tai viitsi, jotka ovat minusta juuri ne joiden lapsissa ei ilmene allergia.
Minusta pitäisi olla oikeasti joku koiranpitolupa, joka suoritetaan ennen koiran hankintaa, koska se ottaisi koiran ostajista juuri noita "En enää jaksa" ihmisiä pois.
Minusta jos koiran ottaa, niin täytyy olla valmis huolehtimaan siitä hyvin koko sen elämän ajan ja sitoutua siihen.
Sehän onkin sitten hienostoaluetta, kun ei tarvitse sietää rakkien räksytystä ja paskomista.
Minä taas en missään tapauksessa halua lapsia, mutta ei se mun mielestä ole mikään ihmeellinen asia.
Onneksi laki edes jollain lailla suojaa lapsia myös koirilta, vaikka liian paljon koiranomistajat usuttavatkin koiransa lapsien päälle. Muka vahingossa kävi päälle... hah hah, tarkoituksella ne useimmiten tapahtuvat.
Miettikää minkälainen ajatusmaailma on ihmisellä joka pohtii "hankinko koiran vai lapsen".
Miltä Teistä tuntuisi, jos äitinne kertoisi pohtineensa koiran hankintaa, mutta sen sijaan päättänytkin hankkia Teidät?
Nykyajan naiset miettivät uramenestys vai lapsi, onko sekään nyt ihan tervettä? Koira sentään on elävä olento. Onneksi ne lapset jotka hävisivät naisen kunnianhimolle eivät tule koskaan tietämään tätä asiaa. Koiran valinneet kuitenkin varmasti sen lapsen hankkivat jossain vaiheessa jos ovat hankkiasseen..