Säälin uhreja, säälin narsisteja

yxex

Valistuneet terapeutit tietävät, ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa.

133

1038

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Väittämäsi pitänee paikkansa, jos kerran uhri hakeutuu ammattiauttajalle.

      Otsikkosi, täsmennä:

      Miksi pitäisi sääliä uhria? Tai miksi pitäisi sääliä narsistia?

    • -t-

      mulle tulee mieleen yhdistävänä tekijänä jollain tavalla polarisoitunut itsetunto

      itse tunnen empatiaa molempia ääripäitä kohtaan, mutta sääli on minulle jotenkin mysteeri, minkä vuoksi sääliä itsetuntovammaista tai jotenkin muuten vammautunutta ihmistä

      mielestäni pitäisi löytää jotenkin tie kohti hyväksyntää - joitain asioita ei voi muuttaa, vaikka tahtoa olisi

      • 14+11=25

        "mielestäni pitäisi löytää jotenkin tie kohti hyväksyntää - joitain asioita ei voi muuttaa, vaikka tahtoa olisi"

        Niin minäkin kuulun heihin, jotka ovat nimenneet eksänsä narsistiksi...ja vieläpä suhteen päättymisen jälkeen...

        ettei narsismi varsinaisesti ollut tietoinen syy suhteen päättämiseen vaan oma huono oloni suhteessa..kunnen varsinaisesti narsisteista mitään tiennyt...

        Mutta aloin etsimään tietoa siitä...mitä se kaikki oli, kun oli jotenkin niin kummallista etten käsittänyt ja sana narsisti...tuli tietoisuuteeni juurikin sen eksän kautta...hän tuntui tietävän/tuntevan useitakin...

        Mutta joo, luin ensin paljon aiheesta ja koin jonkinlaisia ahaa elämyksiäkin, mutta narsistiksi en ole häntä nimennyt koskaan muualla kuin täällä, ikäänkuin syynä, miksi yleensä kirjoitan täällä...vaikka yhteydenpitoa jonkin verran oli eron jälkeenkin ja vieläkin satunnaisesti hän ottaa yhteyttä...

        mutta tuo uhrina oleminen...oli/on sekin kummallista...ymmärisin toki, että suhde häneen oli vaikuttanut minuun, mutta en ny siten ollu uhritunut, että olisin kaiken syyn omasta pahasta olostani laittanut hänen piikkinsä...

        enemmänkin olen hävennyt itseäni, vaikken mitään ns. väärää ole tehnytkään...jos ei sellaiseksi katsota seksiä miehen kanssa, jonka kanssa ei edes asunut/saati ollut naimisissa...

        Mutta noh...molemmat asiat olen tavallaan hyväksynyt...hän oli/on sellainen kuin on...ja on jatkanut varmasti elämäänsä omalla tavallaan...

        ja minä olen ollut/olen sellainen kuin olen...ja samoin jatkan elämääni...omalla tavallani...

        Etten ihan ymmärrä...miksi minua pitäisi sääliä...

        kun itse suhtaudun tyyliin...sellaista tapahtui minulle, oli yksi osa elämääni tietyn ajan...mutta ei se määritä/leimaa minua miksikään ihmisenä koko loppuelämäkseni...

        Noh, jonkinlaista myötätuntoa tunnen kyllä häntä kohtaan...ja ymmärrän hänen käytöstään/elämäänsä lukemani tiedon perusteella jos hän oikeasti on narsisti...

        Mutta tuotakaan hiljaista myötätuntoani minun ei tarvitse millään lailla hänelle itselleen tuoda julki...vaikka satunnaisesti pari sanaa vaihtaisimme...kun jossain kohtaamme...

        Voin nykyään suhtautua häneen kuin kehen tahansa ihmiseen...hän ei enää sillä tavoin vaikuta minuun, että herättäisi tavatessakaan mitään erityisempiä tunteita...niin hyvässä kuin pahassakaan...

        Ainut asia mikä tuosta suhteesta on jäänyt jäljelle...on tämä kirjoittaminen tällä palstalla...sitä en tiedä...onko se hyvä vai huono asia...ehkä sekin jonain päivänä jää pois...


      • 10+13=23
        14+11=25 kirjoitti:

        "mielestäni pitäisi löytää jotenkin tie kohti hyväksyntää - joitain asioita ei voi muuttaa, vaikka tahtoa olisi"

        Niin minäkin kuulun heihin, jotka ovat nimenneet eksänsä narsistiksi...ja vieläpä suhteen päättymisen jälkeen...

        ettei narsismi varsinaisesti ollut tietoinen syy suhteen päättämiseen vaan oma huono oloni suhteessa..kunnen varsinaisesti narsisteista mitään tiennyt...

        Mutta aloin etsimään tietoa siitä...mitä se kaikki oli, kun oli jotenkin niin kummallista etten käsittänyt ja sana narsisti...tuli tietoisuuteeni juurikin sen eksän kautta...hän tuntui tietävän/tuntevan useitakin...

        Mutta joo, luin ensin paljon aiheesta ja koin jonkinlaisia ahaa elämyksiäkin, mutta narsistiksi en ole häntä nimennyt koskaan muualla kuin täällä, ikäänkuin syynä, miksi yleensä kirjoitan täällä...vaikka yhteydenpitoa jonkin verran oli eron jälkeenkin ja vieläkin satunnaisesti hän ottaa yhteyttä...

        mutta tuo uhrina oleminen...oli/on sekin kummallista...ymmärisin toki, että suhde häneen oli vaikuttanut minuun, mutta en ny siten ollu uhritunut, että olisin kaiken syyn omasta pahasta olostani laittanut hänen piikkinsä...

        enemmänkin olen hävennyt itseäni, vaikken mitään ns. väärää ole tehnytkään...jos ei sellaiseksi katsota seksiä miehen kanssa, jonka kanssa ei edes asunut/saati ollut naimisissa...

        Mutta noh...molemmat asiat olen tavallaan hyväksynyt...hän oli/on sellainen kuin on...ja on jatkanut varmasti elämäänsä omalla tavallaan...

        ja minä olen ollut/olen sellainen kuin olen...ja samoin jatkan elämääni...omalla tavallani...

        Etten ihan ymmärrä...miksi minua pitäisi sääliä...

        kun itse suhtaudun tyyliin...sellaista tapahtui minulle, oli yksi osa elämääni tietyn ajan...mutta ei se määritä/leimaa minua miksikään ihmisenä koko loppuelämäkseni...

        Noh, jonkinlaista myötätuntoa tunnen kyllä häntä kohtaan...ja ymmärrän hänen käytöstään/elämäänsä lukemani tiedon perusteella jos hän oikeasti on narsisti...

        Mutta tuotakaan hiljaista myötätuntoani minun ei tarvitse millään lailla hänelle itselleen tuoda julki...vaikka satunnaisesti pari sanaa vaihtaisimme...kun jossain kohtaamme...

        Voin nykyään suhtautua häneen kuin kehen tahansa ihmiseen...hän ei enää sillä tavoin vaikuta minuun, että herättäisi tavatessakaan mitään erityisempiä tunteita...niin hyvässä kuin pahassakaan...

        Ainut asia mikä tuosta suhteesta on jäänyt jäljelle...on tämä kirjoittaminen tällä palstalla...sitä en tiedä...onko se hyvä vai huono asia...ehkä sekin jonain päivänä jää pois...

        "ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa"

        Niin en tiedä...mutta tuli mieleeni vielä tämmönenkin asia...

        että suhteen loppupuolella...minua juurikin kummeksutti se, että kun hän toi minulle ikäänkuin kummallisen kierolla tavalla tiettäväksi, että olin hänen mielestään epäkelpo...mitätöimällä minua ja elämääni ja korostamalla miten paljon mielummin hän olisi ollut muiden naisten kanssa...

        Niin en ymmärtänyt...miksei hän päättänyt suhdetta...minkä helkkarin takia hän halusi siltikin tapailla minua...siinä ei ollut minun mielestäni mitään järkeä...

        Että tein tuon pohjalta ikäänkuin oman ratkaisuni ja katsoin parhaimmaksi päästää hänet pahasta=minusta...kun hän ei itse jostain syystä siihen kyennyt...

        Noh, täälläkin moni uhriksi itseään nimittävä käyttäytyy ikäänkuin samoin...siitä kauheasta narsisti puolisosta/ystävästä/työtoverista/eksästä...kerrotaan paljon negatiivisesti/mitätöidään häntä ja hänen elämäänsä...

        Ikäänkuin se narsistin kanssa olisi/olisi ollut pakko elää ja olla ja ottaa vastaan kaikki mikä ns. ylhäältä annetaan......että mene ja tiedä...se minun Ännäni mitätöi minua/koki minut huonoksi...vertailemalla minua ja eläämäni muihin/kautta omaan elämäänsä......

        Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin...kun hän näki minut ja elämäni niin negatiivisessa valossa...vaikka itse ajattelin tulleeni väärin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi...

        Oli kuinka olin...omaan ratkaisuuni päättää suhde olen tyytyväinen...oli/on eksäni sitten narsisti tai uhri...niin minusta hän ainakin pääsi eroon...olin/olen minä itse sitten jonkun mielestä narsisti tai uhri...

        Välttämättä en itse koe olevani kumpikaan...luulen, että hyvin monet ihmiset pitävät minusta...narsistista kuvitelmaako?...

        mutta se on ainakin totta, että itse pidän itseni lisäksi hyvinkin monista ihmisistä...ilman että minun pitäisi etsiä heistä sen kummempaa vikaa/sairautta...kadehtia/vihata tai pyrkiä mielyttämään heitä...

        Se itsensä arvostaminen/rakastaminen...lie se tärkein läksy...niin narsistille kuin uhrillekkin...jos rakastamme itseämme...emme anna kohdella itseämme kaltoin loputtomiin...

        ja sen myötä osaamme arvostaa/rakastaa sitä toistakin...emmekä tieten tahtoen halua kohdella häntä huonosti...


      • 6+6=12
        10+13=23 kirjoitti:

        "ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa"

        Niin en tiedä...mutta tuli mieleeni vielä tämmönenkin asia...

        että suhteen loppupuolella...minua juurikin kummeksutti se, että kun hän toi minulle ikäänkuin kummallisen kierolla tavalla tiettäväksi, että olin hänen mielestään epäkelpo...mitätöimällä minua ja elämääni ja korostamalla miten paljon mielummin hän olisi ollut muiden naisten kanssa...

        Niin en ymmärtänyt...miksei hän päättänyt suhdetta...minkä helkkarin takia hän halusi siltikin tapailla minua...siinä ei ollut minun mielestäni mitään järkeä...

        Että tein tuon pohjalta ikäänkuin oman ratkaisuni ja katsoin parhaimmaksi päästää hänet pahasta=minusta...kun hän ei itse jostain syystä siihen kyennyt...

        Noh, täälläkin moni uhriksi itseään nimittävä käyttäytyy ikäänkuin samoin...siitä kauheasta narsisti puolisosta/ystävästä/työtoverista/eksästä...kerrotaan paljon negatiivisesti/mitätöidään häntä ja hänen elämäänsä...

        Ikäänkuin se narsistin kanssa olisi/olisi ollut pakko elää ja olla ja ottaa vastaan kaikki mikä ns. ylhäältä annetaan......että mene ja tiedä...se minun Ännäni mitätöi minua/koki minut huonoksi...vertailemalla minua ja eläämäni muihin/kautta omaan elämäänsä......

        Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin...kun hän näki minut ja elämäni niin negatiivisessa valossa...vaikka itse ajattelin tulleeni väärin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi...

        Oli kuinka olin...omaan ratkaisuuni päättää suhde olen tyytyväinen...oli/on eksäni sitten narsisti tai uhri...niin minusta hän ainakin pääsi eroon...olin/olen minä itse sitten jonkun mielestä narsisti tai uhri...

        Välttämättä en itse koe olevani kumpikaan...luulen, että hyvin monet ihmiset pitävät minusta...narsistista kuvitelmaako?...

        mutta se on ainakin totta, että itse pidän itseni lisäksi hyvinkin monista ihmisistä...ilman että minun pitäisi etsiä heistä sen kummempaa vikaa/sairautta...kadehtia/vihata tai pyrkiä mielyttämään heitä...

        Se itsensä arvostaminen/rakastaminen...lie se tärkein läksy...niin narsistille kuin uhrillekkin...jos rakastamme itseämme...emme anna kohdella itseämme kaltoin loputtomiin...

        ja sen myötä osaamme arvostaa/rakastaa sitä toistakin...emmekä tieten tahtoen halua kohdella häntä huonosti...

        "Valistuneet terapeutit tietävät, ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa"

        Tuosta tuli mieleeni sellainenkin ajatus, että monet ihmiset ajattelevat terapian olevan...jotain ihmeellistä pyskoanalysointia ja siksi vierastavat sitä...varsinkin kun täälläkin heitellään kehoituksia tyyliin olet sairas, mene hoitoon...

        Oma kokemukseni terapiasta oli hyvinkin arkinen, vailla mitään ihmeellistä, minä vain kävin keskustelemassa itsestäni ja omaa elämääni koskevista ongelmista...terveyskeskuksen psykologin kanssa viitisentoista kertaa vuoden aikana...

        Täällä minua on kyllä useinkin kummastuttanut ne terapiat, joissa on ilmeisesti keskitytty vain siihen toiseen osapuoleen ja haettu diagnoosia hänelle...tyyliin terapeuttikin oli sitä mieltä, että ..kumppanisi on ilman muuta narsisti, sillä on dissosiaatio häiriö tms.

        itsekin aikoinaan ensimmäisillä käynneillä olisin mieluusti puhunut siitä puolisostani...mutta hyvin hienovaraisesti psykologin käänsi kuitenkin puheen aina itseeni...

        tyyliin mitä sinulle itsellesi kuuluu, millaisia lähitulevaisuuden suunitelmia/toiveita/haaveita minulla itselläni on...ja miten olen ajatellut toimia saavuttaakseni edes osan niistä...tai miten olen ajatellut selvityä vaikeuksistani...

        Samoin hän kyseli minulta ihan arkisiakin asioita, nukunko, syönkö riittävästi, ulkoilenko, riittääkö rahat, mitä lapsille kuuluu, olenko kokenut iloa, ja mistä asioista/millaisissa tilanteissa jne...

        Että joskus tuntuu täällä siltäkin, että on se narsimi ehkä joskus uhrin ongelma...jos ei mitenkään osaa/uskalla/kykene näkemään sitä omaa osuuttaan kuviossa vaan keskittyy vaan pelkästään siihen kauheaan toiseen...

        uhri, kuvaa kumppaniaan hyvin negatiivisin ilmauksin, miten kauhea, ilmiselvä narsisti se toinen on...

        narsisti, mitätöi kumppaniaan osoittaen sanoin ja teoin ettei toinen ole minkään arvoinen...

        Että tavallaan molemmat käyttäytyvät hyvinkin samalla tavoin toisiaan kohtaan...syyllistyvät samaan...toisen mitätöimiseen/halventamiseen ja mustamaalaamiseen...ovat yhtä empatia kyvyttömiä toista kohtaan...

        Tarkoitus ei ny mitenkään syyllistää uhreja, jotka oikeasti voivat huonosti ja haluavat tuoda julki miten heitä on kohdeltu...löytää jonkinlaisen nimen asioille/tapahtumille...

        mutta pelkästään se toisen nimeäminen narsistiksi...ilman oman osuuden pohdintaa/avun hakemista omaan pahaan oloon...ei vaan johda mihinkään...

        Että samaa ongelmaa tuntuu joskus olevan niin uhrissa kuin narsistissakin...kumpikaan ei uskalla katsoa itseään...


      • -t-
        6+6=12 kirjoitti:

        "Valistuneet terapeutit tietävät, ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa"

        Tuosta tuli mieleeni sellainenkin ajatus, että monet ihmiset ajattelevat terapian olevan...jotain ihmeellistä pyskoanalysointia ja siksi vierastavat sitä...varsinkin kun täälläkin heitellään kehoituksia tyyliin olet sairas, mene hoitoon...

        Oma kokemukseni terapiasta oli hyvinkin arkinen, vailla mitään ihmeellistä, minä vain kävin keskustelemassa itsestäni ja omaa elämääni koskevista ongelmista...terveyskeskuksen psykologin kanssa viitisentoista kertaa vuoden aikana...

        Täällä minua on kyllä useinkin kummastuttanut ne terapiat, joissa on ilmeisesti keskitytty vain siihen toiseen osapuoleen ja haettu diagnoosia hänelle...tyyliin terapeuttikin oli sitä mieltä, että ..kumppanisi on ilman muuta narsisti, sillä on dissosiaatio häiriö tms.

        itsekin aikoinaan ensimmäisillä käynneillä olisin mieluusti puhunut siitä puolisostani...mutta hyvin hienovaraisesti psykologin käänsi kuitenkin puheen aina itseeni...

        tyyliin mitä sinulle itsellesi kuuluu, millaisia lähitulevaisuuden suunitelmia/toiveita/haaveita minulla itselläni on...ja miten olen ajatellut toimia saavuttaakseni edes osan niistä...tai miten olen ajatellut selvityä vaikeuksistani...

        Samoin hän kyseli minulta ihan arkisiakin asioita, nukunko, syönkö riittävästi, ulkoilenko, riittääkö rahat, mitä lapsille kuuluu, olenko kokenut iloa, ja mistä asioista/millaisissa tilanteissa jne...

        Että joskus tuntuu täällä siltäkin, että on se narsimi ehkä joskus uhrin ongelma...jos ei mitenkään osaa/uskalla/kykene näkemään sitä omaa osuuttaan kuviossa vaan keskittyy vaan pelkästään siihen kauheaan toiseen...

        uhri, kuvaa kumppaniaan hyvin negatiivisin ilmauksin, miten kauhea, ilmiselvä narsisti se toinen on...

        narsisti, mitätöi kumppaniaan osoittaen sanoin ja teoin ettei toinen ole minkään arvoinen...

        Että tavallaan molemmat käyttäytyvät hyvinkin samalla tavoin toisiaan kohtaan...syyllistyvät samaan...toisen mitätöimiseen/halventamiseen ja mustamaalaamiseen...ovat yhtä empatia kyvyttömiä toista kohtaan...

        Tarkoitus ei ny mitenkään syyllistää uhreja, jotka oikeasti voivat huonosti ja haluavat tuoda julki miten heitä on kohdeltu...löytää jonkinlaisen nimen asioille/tapahtumille...

        mutta pelkästään se toisen nimeäminen narsistiksi...ilman oman osuuden pohdintaa/avun hakemista omaan pahaan oloon...ei vaan johda mihinkään...

        Että samaa ongelmaa tuntuu joskus olevan niin uhrissa kuin narsistissakin...kumpikaan ei uskalla katsoa itseään...

        uhriuden olemuksesta täällä on väännetty kättä aikanaan. mielestäni uhrius pitäisi nähdä siltana kohti asioiden hyväksyntää, apuvälineenä, jonka avulla voi myöntää itselleen, että on tarkastellut itseään väärästä peilistä


      • 9+20=29
        -t- kirjoitti:

        uhriuden olemuksesta täällä on väännetty kättä aikanaan. mielestäni uhrius pitäisi nähdä siltana kohti asioiden hyväksyntää, apuvälineenä, jonka avulla voi myöntää itselleen, että on tarkastellut itseään väärästä peilistä

        "uhriuden olemuksesta täällä on väännetty kättä aikanaan. mielestäni uhrius pitäisi nähdä siltana kohti asioiden hyväksyntää, apuvälineenä, jonka avulla voi myöntää itselleen, että on tarkastellut itseään väärästä peilistä"

        Niin yksi näkökulma tuokin...joskus pohdin sitäkin, että kun käsittääkseni narsisti ei hevin hylkää uhrejaan...niin ymmärtääkseni silloin uhri on viime kädessä hän joka on ratkaissut asian...päättänyt suhteen...että siitä narsistista on tullut eksä...

        Mutta monenkin kirjoituksista puuttuu tuo ajatus omasta ratkaisusta, siihen liittyvistä asioista/tunteista/mitkä syyt itseen liittyen/omaan olemiseen saivat jättämään sen eksän...

        Omia tunteita/ajatuksia itsestä/omasta elämästä ei tuoda esille... vaan edelleen tyydytään vaan toistamaan, miten kauhea se eksä on/oli...mitä sanoi/teki, jätti tekemättä...

        Jos jotain itsestä mainitaan niin yleensä kerrotaan ns. laatusanoin, olen hyvännäköinen, älykäs, terve, hyvä itsetuntoinen,empaattinen jne...

        En ny halua olla mikään narsistien puolustaja...mutta kuitenkin, jos on hankkinut aiheesta paljon tietoa niin jossain vaiheessa, kun pahin oma kipu on laantunut...ja asioihin on saanut etäisyyttä...

        niin jonkinlaista myötätuntoa voi tuntea narsistiakin kohtaan..."yrität hetken tuntea toisen kanssa, yrität ymmärtää"..senkin ettei narsisti itse kykene tuohon koskaan...ymmärrä miltä uhrista tuntuu...

        jotenkin ajattelen, että kun tuon ymmärtää jää pois tarve saada hyvitystä, kostaa jotenkin kärsimänsä vääryydet niin on helpompi jatkaa omaa elämäänsä ja antaa sen eksänkin/narsistin jatkaa omaansa...

        Myötätunto on mielestäni eri asia kuin sääli...enemmänkin sellaista toisen ymmärtämistä, miksi hän oli/on sellainen kuin on...vaikka hänen tekojaan ei hyväksyisikään...

        sääli taas...on ikäänkuin asettumista toisen yläpuolelle...tyyliin joku on säälittävä...kumpi lie säälittävämpi...uhri vaiko narsisti...


      • juhani lehtinen
        9+20=29 kirjoitti:

        "uhriuden olemuksesta täällä on väännetty kättä aikanaan. mielestäni uhrius pitäisi nähdä siltana kohti asioiden hyväksyntää, apuvälineenä, jonka avulla voi myöntää itselleen, että on tarkastellut itseään väärästä peilistä"

        Niin yksi näkökulma tuokin...joskus pohdin sitäkin, että kun käsittääkseni narsisti ei hevin hylkää uhrejaan...niin ymmärtääkseni silloin uhri on viime kädessä hän joka on ratkaissut asian...päättänyt suhteen...että siitä narsistista on tullut eksä...

        Mutta monenkin kirjoituksista puuttuu tuo ajatus omasta ratkaisusta, siihen liittyvistä asioista/tunteista/mitkä syyt itseen liittyen/omaan olemiseen saivat jättämään sen eksän...

        Omia tunteita/ajatuksia itsestä/omasta elämästä ei tuoda esille... vaan edelleen tyydytään vaan toistamaan, miten kauhea se eksä on/oli...mitä sanoi/teki, jätti tekemättä...

        Jos jotain itsestä mainitaan niin yleensä kerrotaan ns. laatusanoin, olen hyvännäköinen, älykäs, terve, hyvä itsetuntoinen,empaattinen jne...

        En ny halua olla mikään narsistien puolustaja...mutta kuitenkin, jos on hankkinut aiheesta paljon tietoa niin jossain vaiheessa, kun pahin oma kipu on laantunut...ja asioihin on saanut etäisyyttä...

        niin jonkinlaista myötätuntoa voi tuntea narsistiakin kohtaan..."yrität hetken tuntea toisen kanssa, yrität ymmärtää"..senkin ettei narsisti itse kykene tuohon koskaan...ymmärrä miltä uhrista tuntuu...

        jotenkin ajattelen, että kun tuon ymmärtää jää pois tarve saada hyvitystä, kostaa jotenkin kärsimänsä vääryydet niin on helpompi jatkaa omaa elämäänsä ja antaa sen eksänkin/narsistin jatkaa omaansa...

        Myötätunto on mielestäni eri asia kuin sääli...enemmänkin sellaista toisen ymmärtämistä, miksi hän oli/on sellainen kuin on...vaikka hänen tekojaan ei hyväksyisikään...

        sääli taas...on ikäänkuin asettumista toisen yläpuolelle...tyyliin joku on säälittävä...kumpi lie säälittävämpi...uhri vaiko narsisti...

        "Omia tunteita/ajatuksia itsestä/omasta elämästä ei tuoda esille... vaan edelleen tyydytään vaan toistamaan, miten kauhea se eksä on/oli...mitä sanoi/teki, jätti tekemättä..."

        "uhreissa" minua eniten ihmetyttää miten he antavat itseään kohdella niin kaltoin ja miten jäävät roikkumaan huonoon suhteeseen.
        Itse olen kahden narskun kanssa tapaillut (en voi täysin varma olla olivatko narskuja, mutta ainakin narsistisia piirteitä oli keskivertoa enemän), anyway mutta suhteemme loppui omaan pahaan oloon. Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi....
        Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan...itselle noistä jäi vaan jotenkin tyhjä olo. No voi sanoa että been there done that....

        Aloitukseen sen verran, että uhreja säälin, mutta narskuja en, koska uhrit eivät välttämättä enää pysty irtaantumaan narskusta, koska ovat henkisesti loppuun palaneita, taloudellisesti riippuvaisia jne.
        Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa ja joutuvat elämään kateellisina, katkerina ja onnettomina elämäänsä.....


      • 3+18=21
        juhani lehtinen kirjoitti:

        "Omia tunteita/ajatuksia itsestä/omasta elämästä ei tuoda esille... vaan edelleen tyydytään vaan toistamaan, miten kauhea se eksä on/oli...mitä sanoi/teki, jätti tekemättä..."

        "uhreissa" minua eniten ihmetyttää miten he antavat itseään kohdella niin kaltoin ja miten jäävät roikkumaan huonoon suhteeseen.
        Itse olen kahden narskun kanssa tapaillut (en voi täysin varma olla olivatko narskuja, mutta ainakin narsistisia piirteitä oli keskivertoa enemän), anyway mutta suhteemme loppui omaan pahaan oloon. Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi....
        Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan...itselle noistä jäi vaan jotenkin tyhjä olo. No voi sanoa että been there done that....

        Aloitukseen sen verran, että uhreja säälin, mutta narskuja en, koska uhrit eivät välttämättä enää pysty irtaantumaan narskusta, koska ovat henkisesti loppuun palaneita, taloudellisesti riippuvaisia jne.
        Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa ja joutuvat elämään kateellisina, katkerina ja onnettomina elämäänsä.....

        "Aloitukseen sen verran, että uhreja säälin, mutta narskuja en, koska uhrit eivät välttämättä enää pysty irtaantumaan narskusta, koska ovat henkisesti loppuun palaneita, taloudellisesti riippuvaisia jne.
        Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa ja joutuvat elämään kateellisina, katkerina ja onnettomina elämäänsä...."

        niin säälit uhreja...koska pidät heitä luusereina, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia narsisteista ja henkisesti loppuun ajettuja...

        oletkos ihan varma...että kaikki uhrit ovat tuollaisia...kun ainakin täällä moni kertoo sen eksän olleen narsisti...käsittääkseni eksän kanssa ei olla enää suhteessa...

        jos ajatellaan, ettei narsisti hevin hylkää uhrejaan...ja uhrikin on niin loppuun ajettu ja taloudellisesti narsistista riippuvainen.ettei kykene irtaantumaan...

        Niin mistä helkkarista niitä narsisti eksiä sikiää...kun kumpikaan ei kykene jättämään...

        Kuvaat eksiäsi narsisteiksi...olet seurustellut jopa kahden sellaisen kanssa...taidat pitää sellaisista naisista sitten joilla on narsistisia piirteitä...

        Mitä taas tulee tuohon..."Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa " niin oletko sitä mieltä, että narsistinen persoonallisuushäiriö on ikäänkuin oma valinta...

        Että ihminen voi valita ollakko narsisti vai eikö olla...

        Tietyllä lailla uskon että narsistisia piirteitä omaavalla henkilöllä tuo mahdollisuus on...jos hän tunnistaa omaan ajettelu/käytös tapoihin liittyvät ajatusmallit...esim. kateuden ja katkeruuden...joka saa mitätöimään toista...eikä etsi aina syytä omaan pahaan oloonsa siitä toisesta kun se on semmonen, teki niin tai näin...

        Mutta edelleen narsistinen persoonallisuushäiriökö on oma valinta...

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan...itselle noistä jäi vaan jotenkin tyhjä olo. "

        tuo loppusi on jotenkin ristiriitainen...toisaalta olet kiitollinen...kun olet saanut kokea kaikenlaista erikoista suhteessa narsisteihin...ja ikäänkuin ylpeäkin siitä, että olet saanut sellaisen mahdollisuuden...mitä kaikille ei ole suotu...

        On hivenen ristiriidassa tuon tyhjän olon kanssa...ikäänkuin ensin kerrot mitä hyvää sait ja sitten mitätöit sen samantien...ei se mitään ollutkaan...jäi tyhjä olo...

        tuosta tulee mielen se oma Ännäni...hän käytti hyvin usein samankaltaista viestintää...siinä hetkessä oli kivaa, ja jälkeenpäin ei tuntunutkaan "miltään"......

        miten voi olla kiitollinen kokemastaan kaikesta erikoisesta...jos siitä jäi ns. tyhjä olo...jonka käsitän niin, ei tunnu missään, sillä ei ollut merkitystä...


      • 3+16=19
        3+18=21 kirjoitti:

        "Aloitukseen sen verran, että uhreja säälin, mutta narskuja en, koska uhrit eivät välttämättä enää pysty irtaantumaan narskusta, koska ovat henkisesti loppuun palaneita, taloudellisesti riippuvaisia jne.
        Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa ja joutuvat elämään kateellisina, katkerina ja onnettomina elämäänsä...."

        niin säälit uhreja...koska pidät heitä luusereina, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia narsisteista ja henkisesti loppuun ajettuja...

        oletkos ihan varma...että kaikki uhrit ovat tuollaisia...kun ainakin täällä moni kertoo sen eksän olleen narsisti...käsittääkseni eksän kanssa ei olla enää suhteessa...

        jos ajatellaan, ettei narsisti hevin hylkää uhrejaan...ja uhrikin on niin loppuun ajettu ja taloudellisesti narsistista riippuvainen.ettei kykene irtaantumaan...

        Niin mistä helkkarista niitä narsisti eksiä sikiää...kun kumpikaan ei kykene jättämään...

        Kuvaat eksiäsi narsisteiksi...olet seurustellut jopa kahden sellaisen kanssa...taidat pitää sellaisista naisista sitten joilla on narsistisia piirteitä...

        Mitä taas tulee tuohon..."Narskut ovat periaatteessa itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa " niin oletko sitä mieltä, että narsistinen persoonallisuushäiriö on ikäänkuin oma valinta...

        Että ihminen voi valita ollakko narsisti vai eikö olla...

        Tietyllä lailla uskon että narsistisia piirteitä omaavalla henkilöllä tuo mahdollisuus on...jos hän tunnistaa omaan ajettelu/käytös tapoihin liittyvät ajatusmallit...esim. kateuden ja katkeruuden...joka saa mitätöimään toista...eikä etsi aina syytä omaan pahaan oloonsa siitä toisesta kun se on semmonen, teki niin tai näin...

        Mutta edelleen narsistinen persoonallisuushäiriökö on oma valinta...

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan...itselle noistä jäi vaan jotenkin tyhjä olo. "

        tuo loppusi on jotenkin ristiriitainen...toisaalta olet kiitollinen...kun olet saanut kokea kaikenlaista erikoista suhteessa narsisteihin...ja ikäänkuin ylpeäkin siitä, että olet saanut sellaisen mahdollisuuden...mitä kaikille ei ole suotu...

        On hivenen ristiriidassa tuon tyhjän olon kanssa...ikäänkuin ensin kerrot mitä hyvää sait ja sitten mitätöit sen samantien...ei se mitään ollutkaan...jäi tyhjä olo...

        tuosta tulee mielen se oma Ännäni...hän käytti hyvin usein samankaltaista viestintää...siinä hetkessä oli kivaa, ja jälkeenpäin ei tuntunutkaan "miltään"......

        miten voi olla kiitollinen kokemastaan kaikesta erikoisesta...jos siitä jäi ns. tyhjä olo...jonka käsitän niin, ei tunnu missään, sillä ei ollut merkitystä...

        "Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi...."

        Niin...puolusteletko sinä tuolla tyhjällä olollasi omia niitä omia tekemisiäsi joita et "normaalisti" olisi tehnyt...

        jäin vain miettimään sitä, että kun itsekin tuli suostuttua kaikenlaiseen...mihin en ehkä ns. normaalisti olisi suostunut...niin minulle jäi suhteen päättymisen päällimmäiseksi tunteeksi häpeä...

        Että se tyhjä oloko sai tekemään jotain mitä et normaalisti olisi tehnyt...vai tuliko tyhjä olo vasta niiden omien tekemiesi jälkeen...


      • juhani lehtinen
        3+16=19 kirjoitti:

        "Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi...."

        Niin...puolusteletko sinä tuolla tyhjällä olollasi omia niitä omia tekemisiäsi joita et "normaalisti" olisi tehnyt...

        jäin vain miettimään sitä, että kun itsekin tuli suostuttua kaikenlaiseen...mihin en ehkä ns. normaalisti olisi suostunut...niin minulle jäi suhteen päättymisen päällimmäiseksi tunteeksi häpeä...

        Että se tyhjä oloko sai tekemään jotain mitä et normaalisti olisi tehnyt...vai tuliko tyhjä olo vasta niiden omien tekemiesi jälkeen...

        "Että se tyhjä oloko sai tekemään jotain mitä et normaalisti olisi tehnyt...vai tuliko tyhjä olo vasta niiden omien tekemiesi jälkeen..."

        Ei se tyhjä olo saanut minua mitään tekemään, vaan sen jälkeen kun oli hänen kanssaan viettänyt vaikkapa viikonlopun, niin oli tyhjä olo.
        Hänen seurassa oli jotenkin huono olla ja tuntui imevän minusta energian...
        Ei minulle mitään häpeää tekemisistä jäänyt, enkä nyt vättämättä ole ylpeäkään noista jutuista ole.... Ovat vaan kokemuksia joihin en todennäköisesti uudestaan lähde..


      • 13+14=27
        3+16=19 kirjoitti:

        "Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi...."

        Niin...puolusteletko sinä tuolla tyhjällä olollasi omia niitä omia tekemisiäsi joita et "normaalisti" olisi tehnyt...

        jäin vain miettimään sitä, että kun itsekin tuli suostuttua kaikenlaiseen...mihin en ehkä ns. normaalisti olisi suostunut...niin minulle jäi suhteen päättymisen päällimmäiseksi tunteeksi häpeä...

        Että se tyhjä oloko sai tekemään jotain mitä et normaalisti olisi tehnyt...vai tuliko tyhjä olo vasta niiden omien tekemiesi jälkeen...

        "Heidän kanssa tuli jotenkin tyhjä olo ja tuli tehtyä sellaisia asiota joita en varmaan "normaalisti" tekisi...."

        Niin palaan vieläkin tähän kohtaan...mikä saa ihmisen tekemään asioita joita ei "normaalisti" tekisi...uskon, että monikin uhri on kokenut jotain tuollaista...

        Itsekin olen suhteen päättymisen jälkeen yrittänyt palata noihin hetkiin...ja miettinyt miten olen kyennyt ne siinä tilanteessa "hyväksymään"...

        Voisin ajatella, että joku sisimässä varoitti kyllä, hei haluatko sinä itse tätä tällaista oikeasti...mutta jotenkin sitä ääntä ei halunnut kuulla/siltä sulki korvansa ja jälkeenpäin yritti olla ajattelematta koko asiaa...

        jotenkin minull e jäänyt ännä suhtestani sellainenkin ajatus, että ns. vaatimukset kasvoivat ikäänkuin olisi halunnut testata, mihin kaikkeen suostuisinkaan...

        sitten suhteen loppuvaiheessa kun se oma paha olo tuli niin voimakkaaksi, että käsitti että ny ei enää tätä lajia, oli välillä miten hauskaa tahansa...niin häpesihän sitä itseään...kun kävi läpi koko suhteen...mitä se todellisuudessa oli...

        Tuo Juhani tuossa kertoi...että suhteessa tuli/oli tyhjä olo..käsittääkseni se tarkoittaa jotain sellaista ettei uskalla tuntea itsessään niitä tunteita...

        tyhjyyden tunne on usein liitetty myös masennukseen...kun taas asian tyhjäksi tekemisellä tarkoitetaan kai sen arvon kieltämistä, ei se mitään ollut/merkinnytkään...

        Puolustuskeino joskus tuokin...tyhjä olo...


      • 11+15=26
        juhani lehtinen kirjoitti:

        "Että se tyhjä oloko sai tekemään jotain mitä et normaalisti olisi tehnyt...vai tuliko tyhjä olo vasta niiden omien tekemiesi jälkeen..."

        Ei se tyhjä olo saanut minua mitään tekemään, vaan sen jälkeen kun oli hänen kanssaan viettänyt vaikkapa viikonlopun, niin oli tyhjä olo.
        Hänen seurassa oli jotenkin huono olla ja tuntui imevän minusta energian...
        Ei minulle mitään häpeää tekemisistä jäänyt, enkä nyt vättämättä ole ylpeäkään noista jutuista ole.... Ovat vaan kokemuksia joihin en todennäköisesti uudestaan lähde..

        "vaan sen jälkeen kun oli hänen kanssaan viettänyt vaikkapa viikonlopun, niin oli tyhjä olo.Hänen seurassa oli jotenkin huono olla ja tuntui imevän minusta energian.."

        niin palaan vielä tuohon tyhjän olon kokemukseesi...

        että se syntyi ikäänkuin sellaisen tilanteen jälkeen...jossa koit huonoa oloa...viettäessäsi viikonloppua narsisti kumppanisi kanssa...

        että kotiin palatessasi koit sitä tyhjää oloa...miksei noinkin voi olla...jos et halunnut käsitellä/tuntea niitä viikonloppuna virinneitä huonon olon tunteitasi...

        mikä sai sinun olosi huonoksi...ne teotko joita ns. normaalisti et olisi tehnyt...vaiko se kaikki hyvä mitä annoit toiselle, saamatta itse mitään...

        saadaksesiko itsesi ns. normikuntoon viikonlopun jälkeen...käänsit ikäänkuin kotiin palatessa yksin ollessasi tunnetasolla itseltäsi ns. virran pois...jolloin et halunnut enempää kokea niitä huonon olon tunteita...

        "Virran katkaisu on pitkällä aikavälillä pulmallinen selviytymiskeino: tyhjyyden tai epätodellisuuden tunne lisääntyvät. Tyhjyyden, irrallisuuden ja epätodellisuuden tunteiden ymmärretään osaltaan liittyvän tunteista pois kääntymiseen. Kun yhteyttä tunteisiin ei ole, olo tuntuu tyhjältä"

        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00025

        Eräänlainen selvitymiskeino tuokin...

        itse aikoinaan jotenkin karkotin ristiriitaiset tunteeni, sen häpeänkin ehkä kaikenlaiseen touhuamiseen ja ylipirteyteen...

        kunnes jonain päivänä se oma huono olo ja siihen liittyvät ikävätkin tunteet oli kohdattava...itseään ei enää voinut huijata...


      • 10+13=23 kirjoitti:

        "ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa"

        Niin en tiedä...mutta tuli mieleeni vielä tämmönenkin asia...

        että suhteen loppupuolella...minua juurikin kummeksutti se, että kun hän toi minulle ikäänkuin kummallisen kierolla tavalla tiettäväksi, että olin hänen mielestään epäkelpo...mitätöimällä minua ja elämääni ja korostamalla miten paljon mielummin hän olisi ollut muiden naisten kanssa...

        Niin en ymmärtänyt...miksei hän päättänyt suhdetta...minkä helkkarin takia hän halusi siltikin tapailla minua...siinä ei ollut minun mielestäni mitään järkeä...

        Että tein tuon pohjalta ikäänkuin oman ratkaisuni ja katsoin parhaimmaksi päästää hänet pahasta=minusta...kun hän ei itse jostain syystä siihen kyennyt...

        Noh, täälläkin moni uhriksi itseään nimittävä käyttäytyy ikäänkuin samoin...siitä kauheasta narsisti puolisosta/ystävästä/työtoverista/eksästä...kerrotaan paljon negatiivisesti/mitätöidään häntä ja hänen elämäänsä...

        Ikäänkuin se narsistin kanssa olisi/olisi ollut pakko elää ja olla ja ottaa vastaan kaikki mikä ns. ylhäältä annetaan......että mene ja tiedä...se minun Ännäni mitätöi minua/koki minut huonoksi...vertailemalla minua ja eläämäni muihin/kautta omaan elämäänsä......

        Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin...kun hän näki minut ja elämäni niin negatiivisessa valossa...vaikka itse ajattelin tulleeni väärin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi...

        Oli kuinka olin...omaan ratkaisuuni päättää suhde olen tyytyväinen...oli/on eksäni sitten narsisti tai uhri...niin minusta hän ainakin pääsi eroon...olin/olen minä itse sitten jonkun mielestä narsisti tai uhri...

        Välttämättä en itse koe olevani kumpikaan...luulen, että hyvin monet ihmiset pitävät minusta...narsistista kuvitelmaako?...

        mutta se on ainakin totta, että itse pidän itseni lisäksi hyvinkin monista ihmisistä...ilman että minun pitäisi etsiä heistä sen kummempaa vikaa/sairautta...kadehtia/vihata tai pyrkiä mielyttämään heitä...

        Se itsensä arvostaminen/rakastaminen...lie se tärkein läksy...niin narsistille kuin uhrillekkin...jos rakastamme itseämme...emme anna kohdella itseämme kaltoin loputtomiin...

        ja sen myötä osaamme arvostaa/rakastaa sitä toistakin...emmekä tieten tahtoen halua kohdella häntä huonosti...

        "Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin...kun hän näki minut ja elämäni niin negatiivisessa valossa...vaikka itse ajattelin tulleeni väärin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi..."

        Musta tuntuu että olet riittävän älykäs, ja hyvä analysoija, miettimään ongelmia eri suunnilta. Ehkä narsisteja ei todella ole olemassakaan, vaan pelkästään uhreja (oma subjektiivinen kokemus) jotka näkevät toisen narsistina (jälleen oma subjektiivinen kokemus)

        (jos uhri lakkaisi kärsimästä kuin taikaiskusta, olisiko narsistia enää olemassa, hmm..?)

        (miksi syyllinen/syntipukki on oltava olemassa - siksikö ettei haluta löytää syytä itsestä, hmm x 2..?)

        (joo, niin se taitaa olla että syntipukki vapauttaa ihmisen, siirtää vastuun itsestä pois, vaikka valheellista onkin. Vai onko sittenkään, hmm x 3.. ?)

        ""Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin" - on järkyttävä ajatus juuri uhriksi tulleelle ihmiselle. Ihminen yleensä turvautuu tällöin 'kieltämiseen', joka on vahva psyykeä suojaava defenssi. Omalle narsistittomuudelle haetaan todisteita (uhrin viitta), ja myöskin todisteita haetaan toisen narsistisuudesta (piirrelistat, nettipalstat..)


      • 4+11=15
        yxex kirjoitti:

        "Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin...kun hän näki minut ja elämäni niin negatiivisessa valossa...vaikka itse ajattelin tulleeni väärin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi..."

        Musta tuntuu että olet riittävän älykäs, ja hyvä analysoija, miettimään ongelmia eri suunnilta. Ehkä narsisteja ei todella ole olemassakaan, vaan pelkästään uhreja (oma subjektiivinen kokemus) jotka näkevät toisen narsistina (jälleen oma subjektiivinen kokemus)

        (jos uhri lakkaisi kärsimästä kuin taikaiskusta, olisiko narsistia enää olemassa, hmm..?)

        (miksi syyllinen/syntipukki on oltava olemassa - siksikö ettei haluta löytää syytä itsestä, hmm x 2..?)

        (joo, niin se taitaa olla että syntipukki vapauttaa ihmisen, siirtää vastuun itsestä pois, vaikka valheellista onkin. Vai onko sittenkään, hmm x 3.. ?)

        ""Että minäkö se sitten narsitisempi meistä kahdesta olinkin" - on järkyttävä ajatus juuri uhriksi tulleelle ihmiselle. Ihminen yleensä turvautuu tällöin 'kieltämiseen', joka on vahva psyykeä suojaava defenssi. Omalle narsistittomuudelle haetaan todisteita (uhrin viitta), ja myöskin todisteita haetaan toisen narsistisuudesta (piirrelistat, nettipalstat..)

        "Musta tuntuu että olet riittävän älykäs, "

        Hihii...ei mua ole tainnukkaan sanoa älykkääksi ennen tätä kuin yksi ihminen...ja se oli juurkin se Ännäksi kutsumani henkilö...

        Tais liittyä aiheeseen...osaan nauttia elämästä (hänestä?), että joo...kehuskella voi monestakin syystä...


      • 4+11=15 kirjoitti:

        "Musta tuntuu että olet riittävän älykäs, "

        Hihii...ei mua ole tainnukkaan sanoa älykkääksi ennen tätä kuin yksi ihminen...ja se oli juurkin se Ännäksi kutsumani henkilö...

        Tais liittyä aiheeseen...osaan nauttia elämästä (hänestä?), että joo...kehuskella voi monestakin syystä...

        Mun kehut perustuu sun omiin kirjoituksiin :)


      • 6+1=7
        yxex kirjoitti:

        Mun kehut perustuu sun omiin kirjoituksiin :)

        "Mun kehut perustuu sun omiin kirjoituksiin :9"

        Hihii...taidan ny Juhanin kiusaksi kehaista sinuakin...

        .jonka joskus hyvin lyhyistä lausahduksistakin syntyy oivallluksia ja aiemmin lukeman asiankin ymmärtää/sisäistää paremmin...

        viittaan tuossa niihin usein tyrkyttämiisi, skeemoihin, moodeihin, tunnelukkoihin...yms.

        Että viisastuu/oppii sitä vielä vanhanakin...uusia ajattelumalleja...

        "muuta ajatuksesi, niin muutat kohtalosi "
        -Joseph Murphu/alitajuntasi voima

        Lukee tuon vihon kannessa, johon olen vuosien mittaan koonnut kaikenlaisia itselleni merkitseviä ajatuksia/viisauksia...

        ja ajatuksistahan ne kaikki lähtee...niin sanat kuin teotkin...


      • 6+1=7 kirjoitti:

        "Mun kehut perustuu sun omiin kirjoituksiin :9"

        Hihii...taidan ny Juhanin kiusaksi kehaista sinuakin...

        .jonka joskus hyvin lyhyistä lausahduksistakin syntyy oivallluksia ja aiemmin lukeman asiankin ymmärtää/sisäistää paremmin...

        viittaan tuossa niihin usein tyrkyttämiisi, skeemoihin, moodeihin, tunnelukkoihin...yms.

        Että viisastuu/oppii sitä vielä vanhanakin...uusia ajattelumalleja...

        "muuta ajatuksesi, niin muutat kohtalosi "
        -Joseph Murphu/alitajuntasi voima

        Lukee tuon vihon kannessa, johon olen vuosien mittaan koonnut kaikenlaisia itselleni merkitseviä ajatuksia/viisauksia...

        ja ajatuksistahan ne kaikki lähtee...niin sanat kuin teotkin...

        Sua on alkanut hymyilyttämään asiat, mikä on hieno juttu ja iloinen asia :)

        Uhrien tulisi muistaa se tärkeä seikka, että paraneminen ja eheytyminen on tapahtunut sillä hetkellä kun pystyy nauramaan asioille jotka joskus satuttivat.

        Käänteisesti; niin kauan kuin asiat viduttaa tai katkeroittaa, on ihminen kiinni kaltoinkohtelijassa kuin mato p*skassa. Ja, se ettei uhri osaa/halua päästää irti, ei ole kaltoinkohtelijan syy, vaikka syntipukki onkin aina niin mukavaa nimetä, ja joskus jopa sortumalla käyttämään maagista ajattelua: 'narsisti koukuttaa salaperäisesti ja on manipuloinut kierosti mieleni'.

        Kiitos kehuista - olen oivaltanut sinun ja muiden kommenteista paljon asioita, tarjoan kiitokseksi virtuaalipizzan ja huurteisen, hih ;)

        Tuossa Murphyn ajatuksessa on järkeä. Itseään voi muuttaa muuttamalla suhtautumistapaansa.


      • 4+4=8
        yxex kirjoitti:

        Sua on alkanut hymyilyttämään asiat, mikä on hieno juttu ja iloinen asia :)

        Uhrien tulisi muistaa se tärkeä seikka, että paraneminen ja eheytyminen on tapahtunut sillä hetkellä kun pystyy nauramaan asioille jotka joskus satuttivat.

        Käänteisesti; niin kauan kuin asiat viduttaa tai katkeroittaa, on ihminen kiinni kaltoinkohtelijassa kuin mato p*skassa. Ja, se ettei uhri osaa/halua päästää irti, ei ole kaltoinkohtelijan syy, vaikka syntipukki onkin aina niin mukavaa nimetä, ja joskus jopa sortumalla käyttämään maagista ajattelua: 'narsisti koukuttaa salaperäisesti ja on manipuloinut kierosti mieleni'.

        Kiitos kehuista - olen oivaltanut sinun ja muiden kommenteista paljon asioita, tarjoan kiitokseksi virtuaalipizzan ja huurteisen, hih ;)

        Tuossa Murphyn ajatuksessa on järkeä. Itseään voi muuttaa muuttamalla suhtautumistapaansa.

        "Käänteisesti; niin kauan kuin asiat viduttaa tai katkeroittaa, on ihminen kiinni kaltoinkohtelijassa kuin mato p*skassa. Ja, se ettei uhri osaa/halua päästää irti, ei ole kaltoinkohtelijan syy, vaikka syntipukki onkin aina niin mukavaa nimetä, ja joskus jopa sortumalla käyttämään maagista ajattelua: 'narsisti koukuttaa salaperäisesti ja on manipuloinut kierosti mieleni'.

        Uskon kyllä siihen, että jotkut ihmiset muuttuvat narsistin kaltaiseksi...uhrituessaan...tiedä sitten onko se maagista, vaiko vain silkkaa katkeruutta...vaiko vain sitä kuten sananlaskussakin sanotaan...seura tekee kaltaisekseen...

        Jotenkin voisin ajatelle niinkin, että narsisti ei välttämättä halua tuhota nimenomaan sitä ihmistä joka hänen uhrikseen joutuu...vaan haluaa tuhota toisessa ihmisessä kyvyn rakastaa itseeän ja toista, ominaisuuden joka häneltä itseltään puuttuu...ja sitä kautta tehdä tavallaan uhrista narsistin/itsensä kaltainen...

        "Narsisti vahingoittaa uhrejaan soluttautumalla heidän psyykeensä, tunkeutuen heidän puolustusmekanismiensa läpi. Tämä synnyttää uhreissa viruksen lailla uudenlaisen geneettisen kannan. Se kaikuu heidän sisällään, se puhuu heidän kauttaan, ja se kävelee heidän askelissaan. Se ikään kuin sieppaa toisen ihmisen ruumiin omakseen.

        Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa. Jotta selviäisit narsistin kanssa, hän pakottaa sinut "kävelemään munankuorilla" ja kehittämään oman Väärän Minäsi. Se ei ole läheskään yhtä monimutkainen kuin hänen Väärä Itsensä - mutta siellä se on, sinussa, sen trauman ja väärinkohtelun seurauksena, jota narsisti sinulle aiheutti.

        Siispä, meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit.

        "Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen.

        He kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen - narsistin - kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta (PTSD).

        "Jotkut heistä huitovat muita tasapainottaakseen turhautumistaan katkeralla aggressiolla"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

        Mutta uhriudestakin on mahdollisuus toipua...jos suostumme itse päästämään irti siitä narsistista, ensin fyysisesti ja ajan kanssa myös psyykkisesti...

        "Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa.

        Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme.

        Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä"


      • - -
        4+4=8 kirjoitti:

        "Käänteisesti; niin kauan kuin asiat viduttaa tai katkeroittaa, on ihminen kiinni kaltoinkohtelijassa kuin mato p*skassa. Ja, se ettei uhri osaa/halua päästää irti, ei ole kaltoinkohtelijan syy, vaikka syntipukki onkin aina niin mukavaa nimetä, ja joskus jopa sortumalla käyttämään maagista ajattelua: 'narsisti koukuttaa salaperäisesti ja on manipuloinut kierosti mieleni'.

        Uskon kyllä siihen, että jotkut ihmiset muuttuvat narsistin kaltaiseksi...uhrituessaan...tiedä sitten onko se maagista, vaiko vain silkkaa katkeruutta...vaiko vain sitä kuten sananlaskussakin sanotaan...seura tekee kaltaisekseen...

        Jotenkin voisin ajatelle niinkin, että narsisti ei välttämättä halua tuhota nimenomaan sitä ihmistä joka hänen uhrikseen joutuu...vaan haluaa tuhota toisessa ihmisessä kyvyn rakastaa itseeän ja toista, ominaisuuden joka häneltä itseltään puuttuu...ja sitä kautta tehdä tavallaan uhrista narsistin/itsensä kaltainen...

        "Narsisti vahingoittaa uhrejaan soluttautumalla heidän psyykeensä, tunkeutuen heidän puolustusmekanismiensa läpi. Tämä synnyttää uhreissa viruksen lailla uudenlaisen geneettisen kannan. Se kaikuu heidän sisällään, se puhuu heidän kauttaan, ja se kävelee heidän askelissaan. Se ikään kuin sieppaa toisen ihmisen ruumiin omakseen.

        Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa. Jotta selviäisit narsistin kanssa, hän pakottaa sinut "kävelemään munankuorilla" ja kehittämään oman Väärän Minäsi. Se ei ole läheskään yhtä monimutkainen kuin hänen Väärä Itsensä - mutta siellä se on, sinussa, sen trauman ja väärinkohtelun seurauksena, jota narsisti sinulle aiheutti.

        Siispä, meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit.

        "Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen.

        He kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen - narsistin - kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta (PTSD).

        "Jotkut heistä huitovat muita tasapainottaakseen turhautumistaan katkeralla aggressiolla"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

        Mutta uhriudestakin on mahdollisuus toipua...jos suostumme itse päästämään irti siitä narsistista, ensin fyysisesti ja ajan kanssa myös psyykkisesti...

        "Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa.

        Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme.

        Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä"

        Minä en usko, että haluaa N tuhota yhtään mitään kenessäkään.

        Mutta samalla tavalla kuin joku on kyvytön näkemään (sokea) tai kuulemaan (kuuro) niin uskon, että aito N on kyvytön toimimaan toisella tapaa kuin toimii.

        Uskon myös, että moni N tiedostaa vaivansa ja kärsii siitä yksin ja salaa.

        Tietoisesti toisia tuhoavat ja siitä nautintoa saavat ovat psykopaatteja ja sosiopaatteja.

        Tiedän myös, että asia ei ole uskon asia, mutta kuitenkin, näin uskon.


      • 4+4=8 kirjoitti:

        "Käänteisesti; niin kauan kuin asiat viduttaa tai katkeroittaa, on ihminen kiinni kaltoinkohtelijassa kuin mato p*skassa. Ja, se ettei uhri osaa/halua päästää irti, ei ole kaltoinkohtelijan syy, vaikka syntipukki onkin aina niin mukavaa nimetä, ja joskus jopa sortumalla käyttämään maagista ajattelua: 'narsisti koukuttaa salaperäisesti ja on manipuloinut kierosti mieleni'.

        Uskon kyllä siihen, että jotkut ihmiset muuttuvat narsistin kaltaiseksi...uhrituessaan...tiedä sitten onko se maagista, vaiko vain silkkaa katkeruutta...vaiko vain sitä kuten sananlaskussakin sanotaan...seura tekee kaltaisekseen...

        Jotenkin voisin ajatelle niinkin, että narsisti ei välttämättä halua tuhota nimenomaan sitä ihmistä joka hänen uhrikseen joutuu...vaan haluaa tuhota toisessa ihmisessä kyvyn rakastaa itseeän ja toista, ominaisuuden joka häneltä itseltään puuttuu...ja sitä kautta tehdä tavallaan uhrista narsistin/itsensä kaltainen...

        "Narsisti vahingoittaa uhrejaan soluttautumalla heidän psyykeensä, tunkeutuen heidän puolustusmekanismiensa läpi. Tämä synnyttää uhreissa viruksen lailla uudenlaisen geneettisen kannan. Se kaikuu heidän sisällään, se puhuu heidän kauttaan, ja se kävelee heidän askelissaan. Se ikään kuin sieppaa toisen ihmisen ruumiin omakseen.

        Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa. Jotta selviäisit narsistin kanssa, hän pakottaa sinut "kävelemään munankuorilla" ja kehittämään oman Väärän Minäsi. Se ei ole läheskään yhtä monimutkainen kuin hänen Väärä Itsensä - mutta siellä se on, sinussa, sen trauman ja väärinkohtelun seurauksena, jota narsisti sinulle aiheutti.

        Siispä, meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit.

        "Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen.

        He kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen - narsistin - kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta (PTSD).

        "Jotkut heistä huitovat muita tasapainottaakseen turhautumistaan katkeralla aggressiolla"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

        Mutta uhriudestakin on mahdollisuus toipua...jos suostumme itse päästämään irti siitä narsistista, ensin fyysisesti ja ajan kanssa myös psyykkisesti...

        "Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa.

        Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme.

        Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä"

        Tuo NPHU juttu on lisämiettimisen arvoinen, sillä uhrin ja uhriutuneen eroittaa toisistaan vastuukäyttäytymisen perusteella. Toimiva vastuullinen aikuinen, uhriksi jouduttuaan, yrittää selvittää tilanteensa, uhriutunut narsku taas odottaa erityiskohtelua, sitä että muut ottavat hänestä vastuun, selvittävät puolesta ongelmat jne..


      • - - kirjoitti:

        Minä en usko, että haluaa N tuhota yhtään mitään kenessäkään.

        Mutta samalla tavalla kuin joku on kyvytön näkemään (sokea) tai kuulemaan (kuuro) niin uskon, että aito N on kyvytön toimimaan toisella tapaa kuin toimii.

        Uskon myös, että moni N tiedostaa vaivansa ja kärsii siitä yksin ja salaa.

        Tietoisesti toisia tuhoavat ja siitä nautintoa saavat ovat psykopaatteja ja sosiopaatteja.

        Tiedän myös, että asia ei ole uskon asia, mutta kuitenkin, näin uskon.

        Tietoisuuden ja tiedostamattoman ero on mielestäni oikein uskottu. Komppaan kommenttiasi. :)


      • 17+14=31
        - - kirjoitti:

        Minä en usko, että haluaa N tuhota yhtään mitään kenessäkään.

        Mutta samalla tavalla kuin joku on kyvytön näkemään (sokea) tai kuulemaan (kuuro) niin uskon, että aito N on kyvytön toimimaan toisella tapaa kuin toimii.

        Uskon myös, että moni N tiedostaa vaivansa ja kärsii siitä yksin ja salaa.

        Tietoisesti toisia tuhoavat ja siitä nautintoa saavat ovat psykopaatteja ja sosiopaatteja.

        Tiedän myös, että asia ei ole uskon asia, mutta kuitenkin, näin uskon.

        "Uskon myös, että moni N tiedostaa vaivansa ja kärsii siitä yksin ja salaa"

        Minäkin uskon tuohon...


    • juhani lehtinen

      "Mutta edelleen narsistinen persoonallisuushäiriökö on oma valinta..."

      Ei todellakaan väitä että persoonallisuushäiriö on oma valita, vaan harvemmin persoonallisuushäiriöinen tiedostaa itsessään olevan mitään vikaa. Jos ei tiedosta, niin ei siitä pahemmin "parannuta".

      "oletkos ihan varma...että kaikki uhrit ovat tuollaisia...kun ainakin täällä moni kertoo sen eksän olleen narsisti...käsittääkseni eksän kanssa ei olla enää suhteessa..."

      Ei ole ja tiedän muutaman "uhrin", jotka eivät todellakaan ole "säälittäviä", vaan seurustelivat muutaman vuoden narskun kanssa, kunnes saivat tarpeeksi ainakin väkivaltaisuudesta ja ties mistä.

      Telkkarista tuli ohjelma juristista joka oli erikoistunut narsistien uhrien auttamiseen, niin hän sanoi ettei voi ottaa asiakkaaksi henkilöa jolla ei ole riittävästi omaa tahtoa irtaantumaan narsistista, ei taloudellisesti pysty irtaantumaan.....

      Itsekkin olen määrätyllätavalla uhri. En sitä aikaisemmin tiedostanut, mutta jos tarkemmin ajattelee....olen tehnyt asiota mistä en itse välttämättä välitä, mutta tehnyt sen mielyttääkseni toista, niin silloinhan minua on käytetty hyväksi? Eikö?
      Toisaalta normaaliin kanssakäymiseen saattaa liittyä toisten mielyttäminen ja "joutuu" tekemään asiota mistä ei välttämättä pidä, mutta jos tämä on vain yksipuolista, niin sitten ei varmaankaan suhde ole terveellä tasolla.

      "tyhjyyden tunne on usein liitetty myös masennukseen..."

      Varmaan suhde näiden henkilöiden kanssa olisi johtanut jossain määrin masennukseen.....

      • 17+4=21

        "Telkkarista tuli ohjelma juristista joka oli erikoistunut narsistien uhrien auttamiseen, niin hän sanoi ettei voi ottaa asiakkaaksi henkilöa jolla ei ole riittävästi omaa tahtoa irtaantumaan narsistista, ei taloudellisesti pysty irtaantumaan....."

        Niin en ole tuota ohjelmaa katsonut, mutta yhtäkisti ihmetyttää tuo taloudellinen riippuvuus...kun käsittääkseni juurikin narsisti usein pyrkii saamaan uhriltaan myös taloudellista hyötyä...vrt. tarinat Auevaaroista, jotka huijaavat naisia...

        muutenkin itse kuvittelisin narsistin olevan enemmnkin kitsas...ettei ne kukkaron nyörit niin helposti aukea toisen hyväksi vaan käyttää mieluusti rahansa omaan hyvinvointiinsa ...ja monesti lapset ja puoliso joutuvat elämään ns. vyötä kiristellen...

        Ihan en usko, että pelkästään taloudellinen riippuvuus nykyaikana ...olisi syy pysytellä huonossa suhteessa...jos ihminen on muuten normaali ja kykenevä työhön...hankkimaan itse elantonsa...eri asia on taas jos uhri on sillä tavoin sairas ettei kykene työtä tekemään, itseään elättämään...

        Mutta joo...voihan narsisti toki valita puolisokseen...juurikin sillä tavoin jo valmiiksi sairaan/heikon...ikäänkuin sillä tavoin varmistaa jo etukäteen...ettei puoliso lähde...on taloudellisesti riippuvainen, eikä kykene itseään elättämään/hakemaan apua itselleen...saati itseään puolustamaan...

        toki sekin on ymmärrettävä, ettei juristi kenenkään asiaa ilmaiseksi aja...mutta on olemassa ns. ilmaisia yhteiskunnan palveluita, joista saa apua...esim. sosiaalitoimi, turvakodit, terveyskeskuslääkäri/psykologi, seurakunta...on toimeentulo/asumustuki, eläkkeet, työttömyys/sairauspäivärahat ja täysin varatonkin saa kyllä ilmaista oikeusapua...

        että periaatteessaen en voi hyväksyä tuota taloudellista riippuvuutta...syyksi olla huonossa suhteessa, ottaa vastaan haukut ja lyönnit...jos puhutaan suht, normaaleista aikuisista ihmisistä...

        Eletään kuitenkin 2000 luvun Suomessa...


      • 7+4=11

        "Itsekkin olen määrätyllätavalla uhri"

        Niin muistaakseni joskus kysyinkin, mikä sinut on tänne narsismi palstalle tuonut...en ny muista mitä vastasit vai vastasitko ollenkaan...

        Kun se keskustelu meni siihen Henna-korttiin...jolloin käsitin, että olet ollutkin täällä jo vuosia...ja olen kyllä pannut merkille ettet pidä/ sinulla on ns. nokkapokkaa tuon YE:n kanssa...

        Tässä nyt kerrot noista kahdesta menneestä suhteestasi narsistiin, että seurusteluko heidän kanssaan vaikutti sinuun niin paljon, että sai sinut aikoinaan tulemaan/jäämään tänne...

        Mutta noh, itsepähän tiedät oletko uhri ja missä elämän vaiheessa olet ns. uhriutunut, noissa kahdessa tässä esille tuomassasi suhteessasiko vai onko narsistiiin liittyvä problematiikka osa tämän hetkistä elämääsikin...

        pikkusen ristiriitaa kyllä olen kyllä havaitsevinani sinun kirjoituksistasi...kuten jo edelläkin viittasin...

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan",

        että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...
        vaikka jälkeenpäin koitkin ns. tyhjän olon...

        Ns. Tyhjän olon kokemusta jo käsittelinkin...mitä sen taustalla mahdollisesti voisi olla...haluttomuutta kohdata asioita tunnetasolla...

        ja tosiaan usein jää epäselväksi...mihin käytät tietoa narsismista...auttaaksesi itseäsikö vaiko leimataksesi toisia...kun joistain kirjoituksista käy ilmi että tunnet paljonkin narskuja...

        Tässä ketjussa ny kuitenkin toit jotain esille itsestäsikin...tuon tyhjän olon kokemuksesi myötä...että olisiko se jokin liikahdus siihen suuntaan, että voisit pohtia enemmänkin itseäsi/omia tunteitasi...


      • juhani lehtinen
        7+4=11 kirjoitti:

        "Itsekkin olen määrätyllätavalla uhri"

        Niin muistaakseni joskus kysyinkin, mikä sinut on tänne narsismi palstalle tuonut...en ny muista mitä vastasit vai vastasitko ollenkaan...

        Kun se keskustelu meni siihen Henna-korttiin...jolloin käsitin, että olet ollutkin täällä jo vuosia...ja olen kyllä pannut merkille ettet pidä/ sinulla on ns. nokkapokkaa tuon YE:n kanssa...

        Tässä nyt kerrot noista kahdesta menneestä suhteestasi narsistiin, että seurusteluko heidän kanssaan vaikutti sinuun niin paljon, että sai sinut aikoinaan tulemaan/jäämään tänne...

        Mutta noh, itsepähän tiedät oletko uhri ja missä elämän vaiheessa olet ns. uhriutunut, noissa kahdessa tässä esille tuomassasi suhteessasiko vai onko narsistiiin liittyvä problematiikka osa tämän hetkistä elämääsikin...

        pikkusen ristiriitaa kyllä olen kyllä havaitsevinani sinun kirjoituksistasi...kuten jo edelläkin viittasin...

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan",

        että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...
        vaikka jälkeenpäin koitkin ns. tyhjän olon...

        Ns. Tyhjän olon kokemusta jo käsittelinkin...mitä sen taustalla mahdollisesti voisi olla...haluttomuutta kohdata asioita tunnetasolla...

        ja tosiaan usein jää epäselväksi...mihin käytät tietoa narsismista...auttaaksesi itseäsikö vaiko leimataksesi toisia...kun joistain kirjoituksista käy ilmi että tunnet paljonkin narskuja...

        Tässä ketjussa ny kuitenkin toit jotain esille itsestäsikin...tuon tyhjän olon kokemuksesi myötä...että olisiko se jokin liikahdus siihen suuntaan, että voisit pohtia enemmänkin itseäsi/omia tunteitasi...

        ”Niin muistaakseni joskus kysyinkin, mikä sinut on tänne narsismi palstalle tuonut...en ny muista mitä vastasit vai vastasitko ollenkaan...”

        Minut on tuonut tänne puolisoni ex, jonka minäkin tunnen. Hänen uhkailunsa, valehtelunsa jne. En voinut käsittää hänen kaytöstään ja sitten jostain löysin tietoa NPH.sta ja palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen.

        ” jolloin käsitin, että olet ollutkin täällä jo vuosia...ja olen kyllä pannut merkille ettet pidä/ sinulla on ns. nokkapokkaa tuon YE:n kanssa...”

        Olen täällä vieraillut vuosia, välillä päivittäin, välillä menee monta kuukautta etten käy ollenkaan. YE:n kirjoituksissa on todella paljon suorastaan propagandaa. En tiedä onko hän ymmärtänyt asiota väärin vai ihan tahallaan kirjoittaa hienoin termein ja sitten asian sisältö on kuitenkin väärää. Esim. soturigeenistä.

        ” Niin en ole tuota ohjelmaa katsonut, mutta yhtäkisti ihmetyttää tuo taloudellinen riippuvuus...kun käsittääkseni juurikin narsisti usein pyrkii saamaan uhriltaan myös taloudellista hyötyä...”

        No juuri tota tarkoitin. Esim. nainen on kotiäitinä, niin siinä vaiheessa on vaikea irtaantua narskusta....Googleta Markku Salo, niin löytyy paljon mielenkiintoisia kirjoituksia narskuista.

        ” ja tosiaan usein jää epäselväksi...mihin käytät tietoa narsismista...auttaaksesi itseäsikö vaiko leimataksesi toisia.....”

        Koitan ymmärtää narskujen ajatusmaailmaa, eli oikeastaan ”auttaakseni” itseäni. Toisaalta käytän tietoa narsistia vastaan. Eli en enää anna yhtään periksi, en anna yhtään löysää narua, vaan puolusta omaa ”aluetta”. Minulla ei ole mitään tarvetta kostaa asiota, mutta jos hän tulee vielä minun alueelle, niin lähden vastahyökkäykseen. Kun en tietänyt narsismista, niin luulin että asiosta voi sopia ihmisten kanssa ja aikaisemmin annoin helposti periksi. Nyt tiedän ettei narskun kanssa kannata jäädä tahallaan kakkoseksi, vaan rajata se oma alue ja puolustaa omia arvoja. Jos perääntyy, niin narsku käyttää sen häikäilemättä hyväksi.

        ” kun joistain kirjoituksista käy ilmi että tunnet paljonkin narskuja...”

        Tiedän noin 10 henkilöä, jotka saattavat olla narskuja. Kaksi miestä on aivan varmasti, mutta esim. muutama nainen joita tapailin saattavat olla. Tosin nph on naisten keskuudessa huomattavasti harvinaisempaa, joten en tietenkään voi olla varma. Olin naisten kanssa tekemisissä suht lyhyen ajan, joten en oppinut tuntemaan heitä vielä niin hyvin. Narsistisia piirteitä heillä oli paljon. Empatianpuute ja maagiset ajatukset olivat todella vahvasti esillä. Eräs kaverini (exkaveri) on todennäköisesti narsku. Alkuun pidin häntä vain vähän vaikeana ihmisenä, mutta sitten kun aloin kuulemaan hänen ex naisiltaan juttuja, niin naiset ovat melkoisen kovaa kyytiä kotona saanut. Mielestäni oli perin outoa että hänen naiset aina kaatuivat rappusissa, liukastuivat talvella jne. Oli kättä paketissa, silmää mustana jne.
        Yksi asia epäilemieni narskujen jutuissa on ihmetyttää: heidän puolisoitaan haukutaan melkoisesti, jos puoliso on niin ruma, tyhmä, paksu jne. Niin miksi sellaisen henkilön kanssa ollaan????

        ” ...että olisiko se jokin liikahdus siihen suuntaan, että voisit pohtia enemmänkin itseäsi/omia tunteitasi... ”

        Jaa mitä minun pitäisi pohtia?
        Olen pohtinut itseäni, tunteitani ja joskus käynyt ammattiauttajalla keskustelemassa asiosta. Lukenut psykologiasta kirjoja. Eniten apua on ollut keskustelusta muiden ihmisten kanssa, joilla on saanut uutta näkökulmaa omiin ajatuksiin.
        Mielestäni kaikille sattuu elämänsä aika jotain asiota, joista olisi hyvä käydä keskustelemassa ammattiauttajan kanssa. Esim avioero, läheisen kuolema, onnettomuus, toinen pettää jne. Jos asiota ei käydä läpi, niin ne jää taustalle kummittelemaan ja ongelmat tulee tulevaisuudessa eteen. Minullakin on yksi parisuhde kaatunut omien ongelmieni takia. Tai ei minun ongelmat se ainut syy ollut, mutta ei niistä ainakaan hyötyä ollut. Aika moneen ongelmaan osasyy löytyy itsestään....

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan"
        ” että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...”

        Ehkäpä kiitollinen oli väärä sanavalinta...mutta jotain positiivistakin sain, tosin lopulta negatiivisten asioden määrä jyräsi noi positiiviset ja suhde loppui......


      • 2+6=8
        juhani lehtinen kirjoitti:

        ”Niin muistaakseni joskus kysyinkin, mikä sinut on tänne narsismi palstalle tuonut...en ny muista mitä vastasit vai vastasitko ollenkaan...”

        Minut on tuonut tänne puolisoni ex, jonka minäkin tunnen. Hänen uhkailunsa, valehtelunsa jne. En voinut käsittää hänen kaytöstään ja sitten jostain löysin tietoa NPH.sta ja palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen.

        ” jolloin käsitin, että olet ollutkin täällä jo vuosia...ja olen kyllä pannut merkille ettet pidä/ sinulla on ns. nokkapokkaa tuon YE:n kanssa...”

        Olen täällä vieraillut vuosia, välillä päivittäin, välillä menee monta kuukautta etten käy ollenkaan. YE:n kirjoituksissa on todella paljon suorastaan propagandaa. En tiedä onko hän ymmärtänyt asiota väärin vai ihan tahallaan kirjoittaa hienoin termein ja sitten asian sisältö on kuitenkin väärää. Esim. soturigeenistä.

        ” Niin en ole tuota ohjelmaa katsonut, mutta yhtäkisti ihmetyttää tuo taloudellinen riippuvuus...kun käsittääkseni juurikin narsisti usein pyrkii saamaan uhriltaan myös taloudellista hyötyä...”

        No juuri tota tarkoitin. Esim. nainen on kotiäitinä, niin siinä vaiheessa on vaikea irtaantua narskusta....Googleta Markku Salo, niin löytyy paljon mielenkiintoisia kirjoituksia narskuista.

        ” ja tosiaan usein jää epäselväksi...mihin käytät tietoa narsismista...auttaaksesi itseäsikö vaiko leimataksesi toisia.....”

        Koitan ymmärtää narskujen ajatusmaailmaa, eli oikeastaan ”auttaakseni” itseäni. Toisaalta käytän tietoa narsistia vastaan. Eli en enää anna yhtään periksi, en anna yhtään löysää narua, vaan puolusta omaa ”aluetta”. Minulla ei ole mitään tarvetta kostaa asiota, mutta jos hän tulee vielä minun alueelle, niin lähden vastahyökkäykseen. Kun en tietänyt narsismista, niin luulin että asiosta voi sopia ihmisten kanssa ja aikaisemmin annoin helposti periksi. Nyt tiedän ettei narskun kanssa kannata jäädä tahallaan kakkoseksi, vaan rajata se oma alue ja puolustaa omia arvoja. Jos perääntyy, niin narsku käyttää sen häikäilemättä hyväksi.

        ” kun joistain kirjoituksista käy ilmi että tunnet paljonkin narskuja...”

        Tiedän noin 10 henkilöä, jotka saattavat olla narskuja. Kaksi miestä on aivan varmasti, mutta esim. muutama nainen joita tapailin saattavat olla. Tosin nph on naisten keskuudessa huomattavasti harvinaisempaa, joten en tietenkään voi olla varma. Olin naisten kanssa tekemisissä suht lyhyen ajan, joten en oppinut tuntemaan heitä vielä niin hyvin. Narsistisia piirteitä heillä oli paljon. Empatianpuute ja maagiset ajatukset olivat todella vahvasti esillä. Eräs kaverini (exkaveri) on todennäköisesti narsku. Alkuun pidin häntä vain vähän vaikeana ihmisenä, mutta sitten kun aloin kuulemaan hänen ex naisiltaan juttuja, niin naiset ovat melkoisen kovaa kyytiä kotona saanut. Mielestäni oli perin outoa että hänen naiset aina kaatuivat rappusissa, liukastuivat talvella jne. Oli kättä paketissa, silmää mustana jne.
        Yksi asia epäilemieni narskujen jutuissa on ihmetyttää: heidän puolisoitaan haukutaan melkoisesti, jos puoliso on niin ruma, tyhmä, paksu jne. Niin miksi sellaisen henkilön kanssa ollaan????

        ” ...että olisiko se jokin liikahdus siihen suuntaan, että voisit pohtia enemmänkin itseäsi/omia tunteitasi... ”

        Jaa mitä minun pitäisi pohtia?
        Olen pohtinut itseäni, tunteitani ja joskus käynyt ammattiauttajalla keskustelemassa asiosta. Lukenut psykologiasta kirjoja. Eniten apua on ollut keskustelusta muiden ihmisten kanssa, joilla on saanut uutta näkökulmaa omiin ajatuksiin.
        Mielestäni kaikille sattuu elämänsä aika jotain asiota, joista olisi hyvä käydä keskustelemassa ammattiauttajan kanssa. Esim avioero, läheisen kuolema, onnettomuus, toinen pettää jne. Jos asiota ei käydä läpi, niin ne jää taustalle kummittelemaan ja ongelmat tulee tulevaisuudessa eteen. Minullakin on yksi parisuhde kaatunut omien ongelmieni takia. Tai ei minun ongelmat se ainut syy ollut, mutta ei niistä ainakaan hyötyä ollut. Aika moneen ongelmaan osasyy löytyy itsestään....

        "Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan"
        ” että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...”

        Ehkäpä kiitollinen oli väärä sanavalinta...mutta jotain positiivistakin sain, tosin lopulta negatiivisten asioden määrä jyräsi noi positiiviset ja suhde loppui......

        "Esim. nainen on kotiäitinä, niin siinä vaiheessa on vaikea irtaantua narskusta."

        Niin minulle tuo kotäityis sinällään on ihan vieras asia...olen aina elänyt maailmassa, jossa naiset, äiditkin käyvät töissä...lukuunottamatta äityislomia...

        ihan en tiedä edes kuinka paljon Suomessa on kotiäitejä...mutta sen olen käsittänyt, että ainakin nuorten perheiden asuntolainoineen on vaikea tulla toimeen yhden palkalla...

        ja käsittääkseni avioerotkin ovat lisääntyneet juurikin siitä syystä ettei nainen ole enää niin taloudellisesti riippuvainen miehestään kuin ennen kun elettiin ns. maatalousyhteiskunnassa...

        mutta olen jostain kyllä lukenut, että narsisti hyvinkin haluaa naisensa jäävän kotiin, kiirehtivät naimisiin menoa ja lasten hankintaa...

        Minun Ännäni tietää minun nykyisestä seurustelustani ja kysyi jo parin kuukauden seurustelun jälkeen joko muutamme yhteen...johon sanoin ettei ole ollut puhettakaan...johon hän totesi tietävänsä ettei se sitten ole oikeaa rakkautta....

        Mutta joo...kirjoituksestasi päättelin, että puolisosi sitten on ilmeisesti narsistin uhri...joutunut kaltoinkohdelluksi, kokenut väkivallan uhaakin...jos kerran sinäkin olet puolisona saanut siitä osasi...siten että vieläkin tunnet tarvetta miettiä miten panna puolisosi eksälle kampoihin...

        mien lie puolisosi aikaisempi kaltoinkohdelluksi tuleminen ja eksän häirintä vaikuttaneet teidän suhteeseenne...onko puolisosi ollut omien asioidensa/ongelmiensa tiimoilta ammattiauttajalla...varsinkin kun se narsisti eksä kummittelee ainakin ajatuksen tasolla teidän välillänne...

        kerrot tosiaan tietäväsi useiden henkilöiden olevan narskuja...tarkoitatko että heillä on narsistinen persoonallisuushäiriö...itsestäni tuo tuntuu kummalta, että jonkun tuttavapiirissä on niin paljon narsisteja...

        Itselleni tuo kokemukseni on ainoa lajiaan...toki olen kuullut joitakin tuntemaniani ihmisiä nimiteltävän sellaisiksi...mutta en itse tiedä...ovatko vaiko eivät...en ole niin läheisissä kanssakäymisissä heidän kanssaan...

        vaikka yhden kanssa joskus kahvittelenkin ja käyn lenkillä/viihteellä...mutta pidän suhdettamme ns. normikaveruutena...vähemmän puhumme ns. henkeviä...ja hän vaikuttaa tyytyväiseltä tavalliseen elämäänsä...

        Tuo omien tunteiden pohtimisen heitin vastineeksi...siihen tyhjään oloosi...mutta joo...jonkinlaisia tunteita ilmeisesti herättää sinussa puolisosi eksäkin...kuin yleensä narsistit...jos tunnet itsesi ikäänkuin uhatuksi...siten että koet tarvetta puolustaa omaa aluettasi...

        että sillä tavalla olet uhritunut...tyyliin silmä silmästä...hammas hampaasta...ei piiruakaan periksi...ilmeisesti narsisti on edelleen läsnä paljon elämässäsi ainakin ajatuksen tasolla...vaikuttaa sinuun...


      • juhani lehtinen
        2+6=8 kirjoitti:

        "Esim. nainen on kotiäitinä, niin siinä vaiheessa on vaikea irtaantua narskusta."

        Niin minulle tuo kotäityis sinällään on ihan vieras asia...olen aina elänyt maailmassa, jossa naiset, äiditkin käyvät töissä...lukuunottamatta äityislomia...

        ihan en tiedä edes kuinka paljon Suomessa on kotiäitejä...mutta sen olen käsittänyt, että ainakin nuorten perheiden asuntolainoineen on vaikea tulla toimeen yhden palkalla...

        ja käsittääkseni avioerotkin ovat lisääntyneet juurikin siitä syystä ettei nainen ole enää niin taloudellisesti riippuvainen miehestään kuin ennen kun elettiin ns. maatalousyhteiskunnassa...

        mutta olen jostain kyllä lukenut, että narsisti hyvinkin haluaa naisensa jäävän kotiin, kiirehtivät naimisiin menoa ja lasten hankintaa...

        Minun Ännäni tietää minun nykyisestä seurustelustani ja kysyi jo parin kuukauden seurustelun jälkeen joko muutamme yhteen...johon sanoin ettei ole ollut puhettakaan...johon hän totesi tietävänsä ettei se sitten ole oikeaa rakkautta....

        Mutta joo...kirjoituksestasi päättelin, että puolisosi sitten on ilmeisesti narsistin uhri...joutunut kaltoinkohdelluksi, kokenut väkivallan uhaakin...jos kerran sinäkin olet puolisona saanut siitä osasi...siten että vieläkin tunnet tarvetta miettiä miten panna puolisosi eksälle kampoihin...

        mien lie puolisosi aikaisempi kaltoinkohdelluksi tuleminen ja eksän häirintä vaikuttaneet teidän suhteeseenne...onko puolisosi ollut omien asioidensa/ongelmiensa tiimoilta ammattiauttajalla...varsinkin kun se narsisti eksä kummittelee ainakin ajatuksen tasolla teidän välillänne...

        kerrot tosiaan tietäväsi useiden henkilöiden olevan narskuja...tarkoitatko että heillä on narsistinen persoonallisuushäiriö...itsestäni tuo tuntuu kummalta, että jonkun tuttavapiirissä on niin paljon narsisteja...

        Itselleni tuo kokemukseni on ainoa lajiaan...toki olen kuullut joitakin tuntemaniani ihmisiä nimiteltävän sellaisiksi...mutta en itse tiedä...ovatko vaiko eivät...en ole niin läheisissä kanssakäymisissä heidän kanssaan...

        vaikka yhden kanssa joskus kahvittelenkin ja käyn lenkillä/viihteellä...mutta pidän suhdettamme ns. normikaveruutena...vähemmän puhumme ns. henkeviä...ja hän vaikuttaa tyytyväiseltä tavalliseen elämäänsä...

        Tuo omien tunteiden pohtimisen heitin vastineeksi...siihen tyhjään oloosi...mutta joo...jonkinlaisia tunteita ilmeisesti herättää sinussa puolisosi eksäkin...kuin yleensä narsistit...jos tunnet itsesi ikäänkuin uhatuksi...siten että koet tarvetta puolustaa omaa aluettasi...

        että sillä tavalla olet uhritunut...tyyliin silmä silmästä...hammas hampaasta...ei piiruakaan periksi...ilmeisesti narsisti on edelleen läsnä paljon elämässäsi ainakin ajatuksen tasolla...vaikuttaa sinuun...

        "puolisosi sitten on ilmeisesti narsistin uhri"

        Puolisoni ei ole uhri. En nyt jaksa ruveta kaikkea kirjoittamaan, mutta tässä lyhyt tarina.
        Puolisollani oli aikoinaan jotain säätöä erään N kanssa. N naimisissa. N kautta opin tuntemaan puolisoni. N samassa työpaikassa kanssani. Kun N sai tietää että seurustelemme, niin siitä tuli sanomista. Koin että olin kohdellut N väärin ja yritin sopia asian hänen kanssaan. Meneppä narsistille kertomaan asiota joissa hän kokee jääneensä kakkoseksi, olet vastaan hänen tahtoaan ja maagisia ajatuksiaan.
        Eli itse näin asian näin: Naimisissa oleva mies luulee että naiseni olisi hänestä edelleen kiinnostunut. Minulla ei olisi oikeutta puolustaa puolisoani kun N tulee ehdottelemaan vaikka mitä. N kanssa käytyä sähköpostin vaihtoa, ”keskustelua” jne. Ei voinut todellakaan käsittää, niin uskomattomia hänen väitteensä oli. Kun tutuistuin NPH:n niin alkoi selvitä syy hänen käytökseensä.
        Olen todellakin kiinnostunut tietämään, miten hän näkee asian, koska näkemys on todennäköisesti "vähän" toisen näköinen :-)

        ” että sillä tavalla olet uhritunut...tyyliin silmä silmästä...hammas hampaasta...ei piiruakaan periksi...”

        Minun mielestäni riitely on turhaa ajan hukkaa ja oikeastaan ennemmin anna periksi kuin jatkan riitaa. Valehtelin N:lle asiota niin että itse näytin ihan rukkaselta, koska luulin että näin riita loppuisi. N käytti tätä hyväksi ja kävi aina silloin tällöin minulle kettuilemassa. Luulin tämän loppuvan pian, mutta kyllä sitä jatkui ihan niin pitkään kuin annoin sen jatkua. Nyt ei ole N tullut enää pitkään aikaan kettuilemaan, kun olen hänelle laukonut muutamia faktoja, joita ei edes narskukaan pysty kääntämään toisin päin.
        Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin. Ehkäpä eniten harmittaa kun tein itsestäni rukkasen ja annoin itseäni kohdella ”kaltoin”, tosin silloin en tiennyt NPH:sta mitään, joten ”käsittelin” häntä kuin normaalia ihmistä.

        ” ilmeisesti narsisti on edelleen läsnä paljon elämässäsi ainakin ajatuksen tasolla...vaikuttaa sinuun...”

        Ei hän ole elämässäni sen enempää läsnä, näen hänet viikottain. Ajatuksen tasolla kyllä, koska hänen kauttaan tutustuin narskujen todella mielenkiintoiseen maailmaan.

        ”kerrot tosiaan tietäväsi useiden henkilöiden olevan narskuja...tarkoitatko että heillä on narsistinen persoonallisuushäiriö...itsestäni tuo tuntuu kummalta, että jonkun tuttavapiirissä on niin paljon narsisteja..”

        Kun ikää on kertynyt jo kohtuu paljon, niin on kerennyt tustustua aika moneen ihmiseen, töiden, harrastuksien, kavereiden kautta. En voi tietää varmaksi kuka on NPH, varsinkin kun olen tietänyt NPH:sta vasta muutaman vuoden.
        Muutamat tuttavuudet ovat kymmenien vuosien takaa, jotka ovat voineet olla....en ole ollut heidän kanssaa missään tekemisissä enää vuosiin....
        Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu.
        Onko paljon eroa henkilöillä joilla täyttyy neljä kriteeriä tai joilla täyttyy viisi? Toinen olisi NPH ja toinen ei, mutta kuinka paljon heidän käytöksensä poikkeaa? Entä jos täytyy kaikki yhdeksän? NPH:t ovat ihan yhtäläisesti persoonia kuin ”tavalliset ihmiset”..............

        "mutta olen jostain kyllä lukenut, että narsisti hyvinkin haluaa naisensa jäävän kotiin, kiirehtivät naimisiin menoa ja lasten hankintaa..."

        Kaikki nuo tekevät erosta vaikeampaa, vaikka toinen olisikin ihan normaali..


      • 8+2=10
        juhani lehtinen kirjoitti:

        "puolisosi sitten on ilmeisesti narsistin uhri"

        Puolisoni ei ole uhri. En nyt jaksa ruveta kaikkea kirjoittamaan, mutta tässä lyhyt tarina.
        Puolisollani oli aikoinaan jotain säätöä erään N kanssa. N naimisissa. N kautta opin tuntemaan puolisoni. N samassa työpaikassa kanssani. Kun N sai tietää että seurustelemme, niin siitä tuli sanomista. Koin että olin kohdellut N väärin ja yritin sopia asian hänen kanssaan. Meneppä narsistille kertomaan asiota joissa hän kokee jääneensä kakkoseksi, olet vastaan hänen tahtoaan ja maagisia ajatuksiaan.
        Eli itse näin asian näin: Naimisissa oleva mies luulee että naiseni olisi hänestä edelleen kiinnostunut. Minulla ei olisi oikeutta puolustaa puolisoani kun N tulee ehdottelemaan vaikka mitä. N kanssa käytyä sähköpostin vaihtoa, ”keskustelua” jne. Ei voinut todellakaan käsittää, niin uskomattomia hänen väitteensä oli. Kun tutuistuin NPH:n niin alkoi selvitä syy hänen käytökseensä.
        Olen todellakin kiinnostunut tietämään, miten hän näkee asian, koska näkemys on todennäköisesti "vähän" toisen näköinen :-)

        ” että sillä tavalla olet uhritunut...tyyliin silmä silmästä...hammas hampaasta...ei piiruakaan periksi...”

        Minun mielestäni riitely on turhaa ajan hukkaa ja oikeastaan ennemmin anna periksi kuin jatkan riitaa. Valehtelin N:lle asiota niin että itse näytin ihan rukkaselta, koska luulin että näin riita loppuisi. N käytti tätä hyväksi ja kävi aina silloin tällöin minulle kettuilemassa. Luulin tämän loppuvan pian, mutta kyllä sitä jatkui ihan niin pitkään kuin annoin sen jatkua. Nyt ei ole N tullut enää pitkään aikaan kettuilemaan, kun olen hänelle laukonut muutamia faktoja, joita ei edes narskukaan pysty kääntämään toisin päin.
        Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin. Ehkäpä eniten harmittaa kun tein itsestäni rukkasen ja annoin itseäni kohdella ”kaltoin”, tosin silloin en tiennyt NPH:sta mitään, joten ”käsittelin” häntä kuin normaalia ihmistä.

        ” ilmeisesti narsisti on edelleen läsnä paljon elämässäsi ainakin ajatuksen tasolla...vaikuttaa sinuun...”

        Ei hän ole elämässäni sen enempää läsnä, näen hänet viikottain. Ajatuksen tasolla kyllä, koska hänen kauttaan tutustuin narskujen todella mielenkiintoiseen maailmaan.

        ”kerrot tosiaan tietäväsi useiden henkilöiden olevan narskuja...tarkoitatko että heillä on narsistinen persoonallisuushäiriö...itsestäni tuo tuntuu kummalta, että jonkun tuttavapiirissä on niin paljon narsisteja..”

        Kun ikää on kertynyt jo kohtuu paljon, niin on kerennyt tustustua aika moneen ihmiseen, töiden, harrastuksien, kavereiden kautta. En voi tietää varmaksi kuka on NPH, varsinkin kun olen tietänyt NPH:sta vasta muutaman vuoden.
        Muutamat tuttavuudet ovat kymmenien vuosien takaa, jotka ovat voineet olla....en ole ollut heidän kanssaa missään tekemisissä enää vuosiin....
        Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu.
        Onko paljon eroa henkilöillä joilla täyttyy neljä kriteeriä tai joilla täyttyy viisi? Toinen olisi NPH ja toinen ei, mutta kuinka paljon heidän käytöksensä poikkeaa? Entä jos täytyy kaikki yhdeksän? NPH:t ovat ihan yhtäläisesti persoonia kuin ”tavalliset ihmiset”..............

        "mutta olen jostain kyllä lukenut, että narsisti hyvinkin haluaa naisensa jäävän kotiin, kiirehtivät naimisiin menoa ja lasten hankintaa..."

        Kaikki nuo tekevät erosta vaikeampaa, vaikka toinen olisikin ihan normaali..

        "Puolisoni ei ole uhri"

        Niin jos ny oikein olen ymmärtänyt...niin puolisosi tapaili naimisissa oleva miestä ja heillä oli "sellainen"suhde...kun aiemmin puhuit puolisosi eksästä...joka oli/on narsisti...

        Mutta ilmeisesti tuo narsistiksi nimeämäsi henkilö ei aiheuttanut puolisollesi sen kummempaa problematiikkaa/huonoa oloa... mitä yleensä suhteisiin narsistin kanssa liittyy...koska kerrot ettei puolisosi ole narsistin uhri...

        Mutta sitten teille miehille tuli ikäänkuin kilpailua samasta naisesta...hän yritti edelleen vikitellä sinun naistasi...lähettelitte toisille asian tiimoilta spostia ja "keskustelitte" ja jouduit jopa valehtelemaan hänelle kaikenlaista...käyttäymään alamaisesti häntä kohtaan...siten että tunsit itsesi kaltoinkohdelluksi...ja hän kettuili sinulle asiasta...

        Ymmärtääkseni tuosta on kulunut jo jokunen vuosi...ja tilanne on rauhoittunut... "Nyt ei ole N tullut enää pitkään aikaan kettuilemaan, kun olen hänelle laukonut muutamia faktoja, joita ei edes narskukaan pysty kääntämään toisin päin."

        Mutta edelleen ajattelet näin... "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin"

        Toisaalta kerrot lukeneesi/tietäväsi narsisteista hyvinkin paljon...mutta unohdat yhden asian...

        myös negatiivinen palaute on narsistin lähde...jos narsisti ei voi olla pidetty...niin mielummin sitten vihattu...kuin että häneen suhtautuisi välinpitämättömästi...

        "Jos narsisti saa huomiota - positiivista tai negatiivista - se on NL. Jos hän voi manipuloida ihmisiä tai vaikuttaa heihin - positiivisesti tai negatiivisesti - se on NL.

        Jopa ihmisten kanssa riitely on NL. Ehkä ei riita sinänsä - vaan kyky vaikuttaa muihin ihmisiin, synnyttää heissä tunteita ja manipuloida emotionaalisesti, kyky saada heidät tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin."

        Kertomuksestasi kyllä saa selville...tuo sinun narsistisi/puolisosi eksä vaikuttaa sinuun hyvin paljon...

        Mutta noh...valinta on sinun...miten asiaan suhtaudut...haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla...päästäksesi ns. tasoihin hänen kanssaan...

        Mitä taas tähän sinua eniten harmittavaan asiaan tulee...".Ehkäpä eniten harmittaa kun tein itsestäni rukkasen ja annoin itseäni kohdella ”kaltoin”,

        Niin tuo keino oli oma valintasi...et voi syyttää omista tekemisistäsi tai tekemättä jättämisestä narsistia...

        Omista typeristäkin ja hävettävistä valinnoista on itse vastuussa...että mietis miksi olet antanut puolisosi eksän kohdella sinua kaltoin...ja miksi teit itsestäsi rukkasen...

        Mutta jostain syystä et tunnu tyytyväiseltä...vaikka alkuperäisen "kilpailun naisesta ilmeisesti voitit...hän on puolisosi ja narsisti se eksä...että siltä osin kaikki hyvin...


      • 15+9=24
        8+2=10 kirjoitti:

        "Puolisoni ei ole uhri"

        Niin jos ny oikein olen ymmärtänyt...niin puolisosi tapaili naimisissa oleva miestä ja heillä oli "sellainen"suhde...kun aiemmin puhuit puolisosi eksästä...joka oli/on narsisti...

        Mutta ilmeisesti tuo narsistiksi nimeämäsi henkilö ei aiheuttanut puolisollesi sen kummempaa problematiikkaa/huonoa oloa... mitä yleensä suhteisiin narsistin kanssa liittyy...koska kerrot ettei puolisosi ole narsistin uhri...

        Mutta sitten teille miehille tuli ikäänkuin kilpailua samasta naisesta...hän yritti edelleen vikitellä sinun naistasi...lähettelitte toisille asian tiimoilta spostia ja "keskustelitte" ja jouduit jopa valehtelemaan hänelle kaikenlaista...käyttäymään alamaisesti häntä kohtaan...siten että tunsit itsesi kaltoinkohdelluksi...ja hän kettuili sinulle asiasta...

        Ymmärtääkseni tuosta on kulunut jo jokunen vuosi...ja tilanne on rauhoittunut... "Nyt ei ole N tullut enää pitkään aikaan kettuilemaan, kun olen hänelle laukonut muutamia faktoja, joita ei edes narskukaan pysty kääntämään toisin päin."

        Mutta edelleen ajattelet näin... "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin"

        Toisaalta kerrot lukeneesi/tietäväsi narsisteista hyvinkin paljon...mutta unohdat yhden asian...

        myös negatiivinen palaute on narsistin lähde...jos narsisti ei voi olla pidetty...niin mielummin sitten vihattu...kuin että häneen suhtautuisi välinpitämättömästi...

        "Jos narsisti saa huomiota - positiivista tai negatiivista - se on NL. Jos hän voi manipuloida ihmisiä tai vaikuttaa heihin - positiivisesti tai negatiivisesti - se on NL.

        Jopa ihmisten kanssa riitely on NL. Ehkä ei riita sinänsä - vaan kyky vaikuttaa muihin ihmisiin, synnyttää heissä tunteita ja manipuloida emotionaalisesti, kyky saada heidät tekemään jotakin tai olemaan tekemättä jotakin."

        Kertomuksestasi kyllä saa selville...tuo sinun narsistisi/puolisosi eksä vaikuttaa sinuun hyvin paljon...

        Mutta noh...valinta on sinun...miten asiaan suhtaudut...haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla...päästäksesi ns. tasoihin hänen kanssaan...

        Mitä taas tähän sinua eniten harmittavaan asiaan tulee...".Ehkäpä eniten harmittaa kun tein itsestäni rukkasen ja annoin itseäni kohdella ”kaltoin”,

        Niin tuo keino oli oma valintasi...et voi syyttää omista tekemisistäsi tai tekemättä jättämisestä narsistia...

        Omista typeristäkin ja hävettävistä valinnoista on itse vastuussa...että mietis miksi olet antanut puolisosi eksän kohdella sinua kaltoin...ja miksi teit itsestäsi rukkasen...

        Mutta jostain syystä et tunnu tyytyväiseltä...vaikka alkuperäisen "kilpailun naisesta ilmeisesti voitit...hän on puolisosi ja narsisti se eksä...että siltä osin kaikki hyvin...

        "Mutta noh...valinta on sinun...miten asiaan suhtaudut...haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla...päästäksesi ns. tasoihin hänen kanssaan..."

        Niin pakostakin jäin vielä miettimään tuota sinun tarinaasi...siltä pohjalta, että yleensä nuo uhri vs. narsisti suhteet aikuisiällä ovat enimmäkseen välillä mies vs. nainen...tai nainen vs. mies...tai nainen vs. nainen...

        Olet ensimmäinen minun tietooni tullut tapaus...jossa uhri on mies ja häntä kiusaava narsisti on mies...siten etteivät he ole sukulaisuussuhteessa...ja heitä yhdistävä tekijä on nainen...ja ilmeisesti myös mustasukkaisuus...

        Olen aina luullut että tuonkaltaiset jutut, joissa lähetellään ja spostia yms. ovat enimmäkseen naisten juttuja...ja miehet ratkovat ongelmaa, kumpi naisen saa/kummanko miehen nainen hän on... enimmäkseen nyrkein...entisaikona miekoin...

        Mutta joo...maailma näköjään muuttuu, siinä kun nykyään useimmat naiset elättävät itsensä...niin miehetkin omineet naisten tapoja...kuten esim. käydä noita ihmssuhde draamoja enemmänkin suusanallisesti...

        Noh, kaiketi se on hyvä, että siltä osin väkivalta vähentyy...

        mutta kuten edellisessä jo totesin...sinä voitit tuon taistelun...nainen on sinun...mutta edelleen asia kaihertaa sinua...

        minä olen aiemmn luullut, että miehet ns. "voittaessaan"...saadessaan naisen luolaansa...kokevat, että asia on sillä ratkaistu...ja nauttivat "saalistaan"...ja röyhistelevät rintaansa...

        ihan en ymmärrä...mitä tarvetta sinulla on enää päästä ns. tasoihin...kun olet jo ikäänkuin voittanut...nainen on sinun ja narsisti eksä...


      • juhani lehtinen
        15+9=24 kirjoitti:

        "Mutta noh...valinta on sinun...miten asiaan suhtaudut...haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla...päästäksesi ns. tasoihin hänen kanssaan..."

        Niin pakostakin jäin vielä miettimään tuota sinun tarinaasi...siltä pohjalta, että yleensä nuo uhri vs. narsisti suhteet aikuisiällä ovat enimmäkseen välillä mies vs. nainen...tai nainen vs. mies...tai nainen vs. nainen...

        Olet ensimmäinen minun tietooni tullut tapaus...jossa uhri on mies ja häntä kiusaava narsisti on mies...siten etteivät he ole sukulaisuussuhteessa...ja heitä yhdistävä tekijä on nainen...ja ilmeisesti myös mustasukkaisuus...

        Olen aina luullut että tuonkaltaiset jutut, joissa lähetellään ja spostia yms. ovat enimmäkseen naisten juttuja...ja miehet ratkovat ongelmaa, kumpi naisen saa/kummanko miehen nainen hän on... enimmäkseen nyrkein...entisaikona miekoin...

        Mutta joo...maailma näköjään muuttuu, siinä kun nykyään useimmat naiset elättävät itsensä...niin miehetkin omineet naisten tapoja...kuten esim. käydä noita ihmssuhde draamoja enemmänkin suusanallisesti...

        Noh, kaiketi se on hyvä, että siltä osin väkivalta vähentyy...

        mutta kuten edellisessä jo totesin...sinä voitit tuon taistelun...nainen on sinun...mutta edelleen asia kaihertaa sinua...

        minä olen aiemmn luullut, että miehet ns. "voittaessaan"...saadessaan naisen luolaansa...kokevat, että asia on sillä ratkaistu...ja nauttivat "saalistaan"...ja röyhistelevät rintaansa...

        ihan en ymmärrä...mitä tarvetta sinulla on enää päästä ns. tasoihin...kun olet jo ikäänkuin voittanut...nainen on sinun ja narsisti eksä...

        En vastaa kaikkiin kysymyksiisi, koska olen jo moneen vastannut ja silti kysyt niitä uudestaan?
        Myönnän käyttäneeni vääriä sanoja, mutta onko kirjoitukseni niin epäselvää, kun mielestäni vedät todella outoja johtopäätöksiä?

        "niin puolisosi tapaili naimisissa oleva miestä ja heillä oli "sellainen"suhde...kun aiemmin puhuit puolisosi eksästä...joka oli/on narsisti..."

        Mitä tarkoitat "sellaisella"?
        No kirjoitetaan asiat ihan suoraan:
        Ex hoito. Naiselle N oli muutaman kerran satunnaista seksiä, ilman mitään sitoutumista. En tiedä miten N oikeasti näki asian. Pitikö N itseään niin erikoisena, että luuli ettei nainen voi elää ilman häntä. Ainakin N esittämät kysymykset antavat näin olettaa....
        Itsellä mitä ns. fuck boddyjä on ollut, niin on ollut määrätyt pelisäänöt. Jos silloinen partneri on löytänyt paremman miehen, niin en minä ole perään itkenyt, kuten N teki.

        "Mutta ilmeisesti tuo narsistiksi nimeämäsi henkilö ei aiheuttanut puolisollesi sen kummempaa problematiikkaa/huonoa oloa... "

        Ei sinäänsä mitään pahempaa, mutta kyllä narsisti aiheuttaa ihmetystä käytöksellään, vaikka hän ei niin tarkoittaisikaan, (empatianpuute)

        "Mutta sitten teille miehille tuli ikäänkuin kilpailua samasta naisesta...hän yritti edelleen vikitellä sinun naistasi...lähettelitte toisille asian tiimoilta spostia ja "keskustelitte" ja jouduit jopa valehtelemaan hänelle kaikenlaista...käyttäymään alamaisesti häntä kohtaan...siten että tunsit itsesi kaltoinkohdelluksi...ja hän kettuili sinulle asiasta..."

        Itse en nähnyt asiaa kilpailuna, en tiedä mitä N ajattelee.
        Hän aloitti sähköpostin vaihdon ja syytti minua että ole puuttunut hänen asiohin. Itse yritin rauhoittaa tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Minulla ei olisi ollut mitään tarvetta kirjeenvaihtoon.
        N kirjoitukset ovat melkoisesti ristiriidassa hänen käytökseensä.
        Puolisoni on myös ihmetellyt N reaktiota ja kirjoituksia.
        Toisaalta minä ja puolisoni tehtiin aika kettumaisesti N kohtaa ja tämän takia yritin sopia asiasta, koska itselle jäi huono omatunto.

        "Mutta edelleen ajattelet näin... "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin"

        Kun en nyt suoranaisesti ole uhri, mutta tänne kirjoitan, niin eikö se silloin ole uhriutumista :-)

        "myös negatiivinen palaute on narsistin lähde...jos narsisti ei voi olla pidetty...niin mielummin sitten vihattu...kuin että häneen suhtautuisi välinpitämättömästi..."

        Tell me about it.
        Jos N tulee minulle juttelemaan ja suutun, niin sitten ole NL.
        Mutta tykkääkö N kun häntä vertaillaan toiseen ihmiseen?
        Toiseen ihmiseen joka on vertailussa narskua parempi?
        Minulla on paljon saavutuksia esim. urheilussa mitä N:llä ei ole. Fyysisesti olen huomattavasti paremmassa kunnossa. N tyhmyyden takia sain tietää heidän suhteesta ja myös oman älyni :-)

        "ihan en ymmärrä...mitä tarvetta sinulla on enää päästä ns. tasoihin...kun olet jo ikäänkuin voittanut...nainen on sinun ja narsisti eksä..."

        En minään ymmärrä mitä tarvetta hänellä tulla "kettuilemaan" minulle? Koska ihan sama miltä kannalta asiaa ajattelen, niin minä olen se "voittaja".

        "Omista typeristäkin ja hävettävistä valinnoista on itse vastuussa...että mietis miksi olet antanut puolisosi eksän kohdella sinua kaltoin...ja miksi teit itsestäsi rukkasen..."

        Tähänkin jo vastasin. Koska en halunnut jatkaa typerää "riitaa". Ajattelin että hän varmaan antaa asian olla, jos "voittaa" riidan.

        "haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla..."

        Hänessä minua kiinnosta, kuten kaikissa muissakin henkisesti sairaissa ihmisissä: miten hän oikeasti ajattelee asiosta? miten hän pystyy muuttamaan kaikki "negatiiviset" asiat positiiviseksi? Miten hän perustelee itselleen olevansa erikoinen, ilman mitään todisteita?
        Todennäköisesti tulen pitämään hänestä ikuisesti kiinni henkisellä tasolla. Olen lukenut narsisteista, sosiopaateista kohtuu paljon, mutta en ainakaan itse käytännössä ymmärtänyt kuinka "sairaasti" he oikeasti voivat toimia.
        Hän avasi minulle todella mielenkiintoisen maailman.

        Varmaan monen mielestä tämä minun "tarinani" ei ole mitään ja mitä tänne tulen avautumaan... niin varmaan ovat oikeassa.
        Jos narsku heittää tälläisessä pikku asiassa aivan uskomattomia valheita, uhkauksia jne. Niin miten he sitten toimivat parisuhteessa ja mitä kaikkea narsistien puolisot joutuvat kokemaan?

        "vs. narsisti suhteet aikuisiällä ovat enimmäkseen välillä mies vs. nainen...tai nainen vs. mies...tai nainen vs. nainen..."

        Toi ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä narskut "kiusaa" kaikkia sukupuoleen katsomatta. Sinun kannattaisi lukea enemmän miten narsisti vaikuttaa parisuhteen ulkopuolla. Esim työpaikalla. Jos joku on narskun mielestä "uhka", niin sitten työtuloksella ei ole mitään merkitystä asiaan, vaan narsku käyttää energian vain ja ainoastaan "vihollisen" elämän hankaloittamiseksi.


      • juhani lehtinen
        juhani lehtinen kirjoitti:

        En vastaa kaikkiin kysymyksiisi, koska olen jo moneen vastannut ja silti kysyt niitä uudestaan?
        Myönnän käyttäneeni vääriä sanoja, mutta onko kirjoitukseni niin epäselvää, kun mielestäni vedät todella outoja johtopäätöksiä?

        "niin puolisosi tapaili naimisissa oleva miestä ja heillä oli "sellainen"suhde...kun aiemmin puhuit puolisosi eksästä...joka oli/on narsisti..."

        Mitä tarkoitat "sellaisella"?
        No kirjoitetaan asiat ihan suoraan:
        Ex hoito. Naiselle N oli muutaman kerran satunnaista seksiä, ilman mitään sitoutumista. En tiedä miten N oikeasti näki asian. Pitikö N itseään niin erikoisena, että luuli ettei nainen voi elää ilman häntä. Ainakin N esittämät kysymykset antavat näin olettaa....
        Itsellä mitä ns. fuck boddyjä on ollut, niin on ollut määrätyt pelisäänöt. Jos silloinen partneri on löytänyt paremman miehen, niin en minä ole perään itkenyt, kuten N teki.

        "Mutta ilmeisesti tuo narsistiksi nimeämäsi henkilö ei aiheuttanut puolisollesi sen kummempaa problematiikkaa/huonoa oloa... "

        Ei sinäänsä mitään pahempaa, mutta kyllä narsisti aiheuttaa ihmetystä käytöksellään, vaikka hän ei niin tarkoittaisikaan, (empatianpuute)

        "Mutta sitten teille miehille tuli ikäänkuin kilpailua samasta naisesta...hän yritti edelleen vikitellä sinun naistasi...lähettelitte toisille asian tiimoilta spostia ja "keskustelitte" ja jouduit jopa valehtelemaan hänelle kaikenlaista...käyttäymään alamaisesti häntä kohtaan...siten että tunsit itsesi kaltoinkohdelluksi...ja hän kettuili sinulle asiasta..."

        Itse en nähnyt asiaa kilpailuna, en tiedä mitä N ajattelee.
        Hän aloitti sähköpostin vaihdon ja syytti minua että ole puuttunut hänen asiohin. Itse yritin rauhoittaa tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Minulla ei olisi ollut mitään tarvetta kirjeenvaihtoon.
        N kirjoitukset ovat melkoisesti ristiriidassa hänen käytökseensä.
        Puolisoni on myös ihmetellyt N reaktiota ja kirjoituksia.
        Toisaalta minä ja puolisoni tehtiin aika kettumaisesti N kohtaa ja tämän takia yritin sopia asiasta, koska itselle jäi huono omatunto.

        "Mutta edelleen ajattelet näin... "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin"

        Kun en nyt suoranaisesti ole uhri, mutta tänne kirjoitan, niin eikö se silloin ole uhriutumista :-)

        "myös negatiivinen palaute on narsistin lähde...jos narsisti ei voi olla pidetty...niin mielummin sitten vihattu...kuin että häneen suhtautuisi välinpitämättömästi..."

        Tell me about it.
        Jos N tulee minulle juttelemaan ja suutun, niin sitten ole NL.
        Mutta tykkääkö N kun häntä vertaillaan toiseen ihmiseen?
        Toiseen ihmiseen joka on vertailussa narskua parempi?
        Minulla on paljon saavutuksia esim. urheilussa mitä N:llä ei ole. Fyysisesti olen huomattavasti paremmassa kunnossa. N tyhmyyden takia sain tietää heidän suhteesta ja myös oman älyni :-)

        "ihan en ymmärrä...mitä tarvetta sinulla on enää päästä ns. tasoihin...kun olet jo ikäänkuin voittanut...nainen on sinun ja narsisti eksä..."

        En minään ymmärrä mitä tarvetta hänellä tulla "kettuilemaan" minulle? Koska ihan sama miltä kannalta asiaa ajattelen, niin minä olen se "voittaja".

        "Omista typeristäkin ja hävettävistä valinnoista on itse vastuussa...että mietis miksi olet antanut puolisosi eksän kohdella sinua kaltoin...ja miksi teit itsestäsi rukkasen..."

        Tähänkin jo vastasin. Koska en halunnut jatkaa typerää "riitaa". Ajattelin että hän varmaan antaa asian olla, jos "voittaa" riidan.

        "haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla..."

        Hänessä minua kiinnosta, kuten kaikissa muissakin henkisesti sairaissa ihmisissä: miten hän oikeasti ajattelee asiosta? miten hän pystyy muuttamaan kaikki "negatiiviset" asiat positiiviseksi? Miten hän perustelee itselleen olevansa erikoinen, ilman mitään todisteita?
        Todennäköisesti tulen pitämään hänestä ikuisesti kiinni henkisellä tasolla. Olen lukenut narsisteista, sosiopaateista kohtuu paljon, mutta en ainakaan itse käytännössä ymmärtänyt kuinka "sairaasti" he oikeasti voivat toimia.
        Hän avasi minulle todella mielenkiintoisen maailman.

        Varmaan monen mielestä tämä minun "tarinani" ei ole mitään ja mitä tänne tulen avautumaan... niin varmaan ovat oikeassa.
        Jos narsku heittää tälläisessä pikku asiassa aivan uskomattomia valheita, uhkauksia jne. Niin miten he sitten toimivat parisuhteessa ja mitä kaikkea narsistien puolisot joutuvat kokemaan?

        "vs. narsisti suhteet aikuisiällä ovat enimmäkseen välillä mies vs. nainen...tai nainen vs. mies...tai nainen vs. nainen..."

        Toi ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä narskut "kiusaa" kaikkia sukupuoleen katsomatta. Sinun kannattaisi lukea enemmän miten narsisti vaikuttaa parisuhteen ulkopuolla. Esim työpaikalla. Jos joku on narskun mielestä "uhka", niin sitten työtuloksella ei ole mitään merkitystä asiaan, vaan narsku käyttää energian vain ja ainoastaan "vihollisen" elämän hankaloittamiseksi.

        Palaan vielä aikaisempaan kirjoitukseeni...ja kirjoitetaan asiasta suoraan

        ”"Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan””

        ”että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...
        vaikka jälkeenpäin koitkin ns. tyhjän olon..”.

        Erikoisilla jutuilla tarkoitin seksiä. Tämän naisen kanssa tuli harrastettua vaikka mitä. Minä ja kolme naista. Vaikka missä paikassa....Hän oli hyvä ylipuhumaan muita naisia mukaan kimppaan ja hän itse oli bi.
        Näin miehenä noista asiosta ilmeisesti pitäisi olla ylpeä ja alkuun olinkin innoissani hänen kauttaa saaduista kokemuksistaan. Aina kun hänet näin tapahtui jotain asiota joista en pitänyt...
        Suhteen lopussa tuli enemmänkin hyväksi käytetty olo...tyhjä olo...olin hänelle vain toy boy...
        Tosin en häneltä mitään seksiä enempää odottanutkaan ja olimme sopineet suhteen olevan vain "hauskan pitoa"......
        hän imi minut kirjaimellisesti kuiviin :)


      • 6+15=21
        juhani lehtinen kirjoitti:

        En vastaa kaikkiin kysymyksiisi, koska olen jo moneen vastannut ja silti kysyt niitä uudestaan?
        Myönnän käyttäneeni vääriä sanoja, mutta onko kirjoitukseni niin epäselvää, kun mielestäni vedät todella outoja johtopäätöksiä?

        "niin puolisosi tapaili naimisissa oleva miestä ja heillä oli "sellainen"suhde...kun aiemmin puhuit puolisosi eksästä...joka oli/on narsisti..."

        Mitä tarkoitat "sellaisella"?
        No kirjoitetaan asiat ihan suoraan:
        Ex hoito. Naiselle N oli muutaman kerran satunnaista seksiä, ilman mitään sitoutumista. En tiedä miten N oikeasti näki asian. Pitikö N itseään niin erikoisena, että luuli ettei nainen voi elää ilman häntä. Ainakin N esittämät kysymykset antavat näin olettaa....
        Itsellä mitä ns. fuck boddyjä on ollut, niin on ollut määrätyt pelisäänöt. Jos silloinen partneri on löytänyt paremman miehen, niin en minä ole perään itkenyt, kuten N teki.

        "Mutta ilmeisesti tuo narsistiksi nimeämäsi henkilö ei aiheuttanut puolisollesi sen kummempaa problematiikkaa/huonoa oloa... "

        Ei sinäänsä mitään pahempaa, mutta kyllä narsisti aiheuttaa ihmetystä käytöksellään, vaikka hän ei niin tarkoittaisikaan, (empatianpuute)

        "Mutta sitten teille miehille tuli ikäänkuin kilpailua samasta naisesta...hän yritti edelleen vikitellä sinun naistasi...lähettelitte toisille asian tiimoilta spostia ja "keskustelitte" ja jouduit jopa valehtelemaan hänelle kaikenlaista...käyttäymään alamaisesti häntä kohtaan...siten että tunsit itsesi kaltoinkohdelluksi...ja hän kettuili sinulle asiasta..."

        Itse en nähnyt asiaa kilpailuna, en tiedä mitä N ajattelee.
        Hän aloitti sähköpostin vaihdon ja syytti minua että ole puuttunut hänen asiohin. Itse yritin rauhoittaa tilannetta, mutta huonolla menestyksellä. Minulla ei olisi ollut mitään tarvetta kirjeenvaihtoon.
        N kirjoitukset ovat melkoisesti ristiriidassa hänen käytökseensä.
        Puolisoni on myös ihmetellyt N reaktiota ja kirjoituksia.
        Toisaalta minä ja puolisoni tehtiin aika kettumaisesti N kohtaa ja tämän takia yritin sopia asiasta, koska itselle jäi huono omatunto.

        "Mutta edelleen ajattelet näin... "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin"

        Kun en nyt suoranaisesti ole uhri, mutta tänne kirjoitan, niin eikö se silloin ole uhriutumista :-)

        "myös negatiivinen palaute on narsistin lähde...jos narsisti ei voi olla pidetty...niin mielummin sitten vihattu...kuin että häneen suhtautuisi välinpitämättömästi..."

        Tell me about it.
        Jos N tulee minulle juttelemaan ja suutun, niin sitten ole NL.
        Mutta tykkääkö N kun häntä vertaillaan toiseen ihmiseen?
        Toiseen ihmiseen joka on vertailussa narskua parempi?
        Minulla on paljon saavutuksia esim. urheilussa mitä N:llä ei ole. Fyysisesti olen huomattavasti paremmassa kunnossa. N tyhmyyden takia sain tietää heidän suhteesta ja myös oman älyni :-)

        "ihan en ymmärrä...mitä tarvetta sinulla on enää päästä ns. tasoihin...kun olet jo ikäänkuin voittanut...nainen on sinun ja narsisti eksä..."

        En minään ymmärrä mitä tarvetta hänellä tulla "kettuilemaan" minulle? Koska ihan sama miltä kannalta asiaa ajattelen, niin minä olen se "voittaja".

        "Omista typeristäkin ja hävettävistä valinnoista on itse vastuussa...että mietis miksi olet antanut puolisosi eksän kohdella sinua kaltoin...ja miksi teit itsestäsi rukkasen..."

        Tähänkin jo vastasin. Koska en halunnut jatkaa typerää "riitaa". Ajattelin että hän varmaan antaa asian olla, jos "voittaa" riidan.

        "haluatko pitää "ikuisesti" kiinni puolisosi eksästä ainakin ajatuksen tasolla..."

        Hänessä minua kiinnosta, kuten kaikissa muissakin henkisesti sairaissa ihmisissä: miten hän oikeasti ajattelee asiosta? miten hän pystyy muuttamaan kaikki "negatiiviset" asiat positiiviseksi? Miten hän perustelee itselleen olevansa erikoinen, ilman mitään todisteita?
        Todennäköisesti tulen pitämään hänestä ikuisesti kiinni henkisellä tasolla. Olen lukenut narsisteista, sosiopaateista kohtuu paljon, mutta en ainakaan itse käytännössä ymmärtänyt kuinka "sairaasti" he oikeasti voivat toimia.
        Hän avasi minulle todella mielenkiintoisen maailman.

        Varmaan monen mielestä tämä minun "tarinani" ei ole mitään ja mitä tänne tulen avautumaan... niin varmaan ovat oikeassa.
        Jos narsku heittää tälläisessä pikku asiassa aivan uskomattomia valheita, uhkauksia jne. Niin miten he sitten toimivat parisuhteessa ja mitä kaikkea narsistien puolisot joutuvat kokemaan?

        "vs. narsisti suhteet aikuisiällä ovat enimmäkseen välillä mies vs. nainen...tai nainen vs. mies...tai nainen vs. nainen..."

        Toi ei todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä narskut "kiusaa" kaikkia sukupuoleen katsomatta. Sinun kannattaisi lukea enemmän miten narsisti vaikuttaa parisuhteen ulkopuolla. Esim työpaikalla. Jos joku on narskun mielestä "uhka", niin sitten työtuloksella ei ole mitään merkitystä asiaan, vaan narsku käyttää energian vain ja ainoastaan "vihollisen" elämän hankaloittamiseksi.

        "Tell me about it.
        Jos N tulee minulle juttelemaan ja suutun, niin sitten ole NL."

        Kyllä olet NL , koska hän kykenee vaikuttamaan sinuun, saamaan sinussa aikaan voimakkaita tunteita...

        "Mutta tykkääkö N kun häntä vertaillaan toiseen ihmiseen?"

        Tuskin tykkää, ehkei monikaan ihminen tykkää...enkä käsitä miksi erilaisia ihmisiä yleensä pitäisi vertailla keskenään...laittaa ns. paremmuusjärjestykseen...

        Noh...vaikutat itseesi tyytväiseltä ihmiseltä...

        mutta en käsitä mikä tarve sinulla on tuoda sitä täällä keskusteluissa esiin, että olet paremassa fyysisessä kunnossa, sinulla on urheilusuorituksia, olet älykkäämpi kuin narsisti...kun me lukijat emme millään voi tietää puhutko totta...emme tunne teistä kumpaakaan...

        Miten nuo asiat tähän tarinaasi liittyvät...muuten kuin että vertaat itseäsi siihen tuntemaasi ns. jo ennestään "sairaaseen" ihmiseen jolla on persoonallisuushäiriö...ja yrität vakuuttaa olevasi noilla esimerkeilläsi olevasi parempi...kenelle...meille lukijoille vaiko itsellesi...

        onhan se toki turvallista vertailla ja kokea olevansa parempi...jos valitsee vertailukohteensa jo valmiiksi niin, ettei voi "hävitä"...katkeraahan se olis ns. huonomalleen hävitä...

        Ylpeys on hieno tunne...

        "Ylpeä henkilö voi tuntea onnellista tyytyväisyyttä esimerkiksi omia suorituksiaan ja ominaisuuksiaan kohtaan"...

        mutta väärin käytettynä se on ase...jos sitä käyttää toisen lannistamiseen...olen parempi kuin sinä...

        Raamatussahan se on luettu yhdeksi kuolemansynniksi...

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys


      • 17+9=26
        6+15=21 kirjoitti:

        "Tell me about it.
        Jos N tulee minulle juttelemaan ja suutun, niin sitten ole NL."

        Kyllä olet NL , koska hän kykenee vaikuttamaan sinuun, saamaan sinussa aikaan voimakkaita tunteita...

        "Mutta tykkääkö N kun häntä vertaillaan toiseen ihmiseen?"

        Tuskin tykkää, ehkei monikaan ihminen tykkää...enkä käsitä miksi erilaisia ihmisiä yleensä pitäisi vertailla keskenään...laittaa ns. paremmuusjärjestykseen...

        Noh...vaikutat itseesi tyytväiseltä ihmiseltä...

        mutta en käsitä mikä tarve sinulla on tuoda sitä täällä keskusteluissa esiin, että olet paremassa fyysisessä kunnossa, sinulla on urheilusuorituksia, olet älykkäämpi kuin narsisti...kun me lukijat emme millään voi tietää puhutko totta...emme tunne teistä kumpaakaan...

        Miten nuo asiat tähän tarinaasi liittyvät...muuten kuin että vertaat itseäsi siihen tuntemaasi ns. jo ennestään "sairaaseen" ihmiseen jolla on persoonallisuushäiriö...ja yrität vakuuttaa olevasi noilla esimerkeilläsi olevasi parempi...kenelle...meille lukijoille vaiko itsellesi...

        onhan se toki turvallista vertailla ja kokea olevansa parempi...jos valitsee vertailukohteensa jo valmiiksi niin, ettei voi "hävitä"...katkeraahan se olis ns. huonomalleen hävitä...

        Ylpeys on hieno tunne...

        "Ylpeä henkilö voi tuntea onnellista tyytyväisyyttä esimerkiksi omia suorituksiaan ja ominaisuuksiaan kohtaan"...

        mutta väärin käytettynä se on ase...jos sitä käyttää toisen lannistamiseen...olen parempi kuin sinä...

        Raamatussahan se on luettu yhdeksi kuolemansynniksi...

        http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys

        "Ylpeys on hieno tunne..."

        Niin lisään vielä...että olettaisin ettei hyvän itsetunnon omaavan ihmisen tarvitse kehuskella saavutuksillaan/ominaisuksillaan ja pönkittää egoaan tyyliin...olen parempi kuin toinen...

        vaan on tyytyväinen ja onnellinen itseensä ja elämäänsä...ymmärtäen toisten ihmisten vajavuudet...

        varsinkaan jos vertailukohde on valmiiksi ikäänkuin "huonompi"...johtuen hänen sellaisista ominaisuuksistaan...jolle hän ei voi itse mitään...

        Vaikutat hivenen lapselliselta...pöyhkeilylläsi että olet parempi kuin narsisti...


      • 12+13=25
        juhani lehtinen kirjoitti:

        Palaan vielä aikaisempaan kirjoitukseeni...ja kirjoitetaan asiasta suoraan

        ”"Toisaalta olen kiitollinnen siitä että tuli kokeiltua kaikkea erikoista ja varmaan sellaista mitä monikaan ei tule kokemaan””

        ”että suhde narsistiin mahdollisti sinulle kokeilla noita erikoisia juttuja...että jotain positiivistakin suhteissasi narsistiin itsellesi sait...
        vaikka jälkeenpäin koitkin ns. tyhjän olon..”.

        Erikoisilla jutuilla tarkoitin seksiä. Tämän naisen kanssa tuli harrastettua vaikka mitä. Minä ja kolme naista. Vaikka missä paikassa....Hän oli hyvä ylipuhumaan muita naisia mukaan kimppaan ja hän itse oli bi.
        Näin miehenä noista asiosta ilmeisesti pitäisi olla ylpeä ja alkuun olinkin innoissani hänen kauttaa saaduista kokemuksistaan. Aina kun hänet näin tapahtui jotain asiota joista en pitänyt...
        Suhteen lopussa tuli enemmänkin hyväksi käytetty olo...tyhjä olo...olin hänelle vain toy boy...
        Tosin en häneltä mitään seksiä enempää odottanutkaan ja olimme sopineet suhteen olevan vain "hauskan pitoa"......
        hän imi minut kirjaimellisesti kuiviin :)

        "Erikoisilla jutuilla tarkoitin seksiä. Tämän naisen kanssa tuli harrastettua vaikka mitä. Minä ja kolme naista. Vaikka missä paikassa.."

        Noh kukin tyylillään, mutta en ymmärrä miksi haluat jakaa seksuaalisia kokemuksiasi täällä...noinkin yksistyiskohtaisesti...

        "Tosin en häneltä mitään seksiä enempää odottanutkaan ja olimme sopineet suhteen olevan vain "hauskan pitoa"..

        niin asiahan oli okei jos kerran niin oli sovittu...

        mutta noh...jälkeenpäinkö ny sitten ajattelet tulleesi ns. seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tuon naisen ja jopa useamman taholta...

        pitäisikö sinua sitten sääliä...tuon takia...


      • juhani lehtinen
        17+9=26 kirjoitti:

        "Ylpeys on hieno tunne..."

        Niin lisään vielä...että olettaisin ettei hyvän itsetunnon omaavan ihmisen tarvitse kehuskella saavutuksillaan/ominaisuksillaan ja pönkittää egoaan tyyliin...olen parempi kuin toinen...

        vaan on tyytyväinen ja onnellinen itseensä ja elämäänsä...ymmärtäen toisten ihmisten vajavuudet...

        varsinkaan jos vertailukohde on valmiiksi ikäänkuin "huonompi"...johtuen hänen sellaisista ominaisuuksistaan...jolle hän ei voi itse mitään...

        Vaikutat hivenen lapselliselta...pöyhkeilylläsi että olet parempi kuin narsisti...

        Mielenkiintoista....vastauksesi olikin juuri sitä mitä oletin...piti vielä laittaa vähän vettä myllyyn ja pöyhkeillä :-)

        "Vaikutat hivenen lapselliselta...pöyhkeilylläsi että olet parempi kuin narsisti... "

        Myönnettäköön että olen ikäisekseni lapsellinen ja minua usein luullaan huomattavasti nuoremmaksi. Minä OLEN parempi kuin tietämäni N.

        Minulle jotenkin on tullut sellainen fiilis että aivan sama mitä kirjoitan, niin olen toiminut väärin. Tuollainen käytös on vähän narsistista :-)

        Minä lähden nyt harrastamaan sitä urheilua, missä olen ihan v*tun hyvä. Onhan minulla siitä todistuksena sm-mitalli.....
        Illalla kun menen naiseni kanssa saunaan, hän voi ihailla minun lihaksikasta vartaloa ja nauttia minun älykkäästä seurasta :-)


      • 13+19=32
        juhani lehtinen kirjoitti:

        Mielenkiintoista....vastauksesi olikin juuri sitä mitä oletin...piti vielä laittaa vähän vettä myllyyn ja pöyhkeillä :-)

        "Vaikutat hivenen lapselliselta...pöyhkeilylläsi että olet parempi kuin narsisti... "

        Myönnettäköön että olen ikäisekseni lapsellinen ja minua usein luullaan huomattavasti nuoremmaksi. Minä OLEN parempi kuin tietämäni N.

        Minulle jotenkin on tullut sellainen fiilis että aivan sama mitä kirjoitan, niin olen toiminut väärin. Tuollainen käytös on vähän narsistista :-)

        Minä lähden nyt harrastamaan sitä urheilua, missä olen ihan v*tun hyvä. Onhan minulla siitä todistuksena sm-mitalli.....
        Illalla kun menen naiseni kanssa saunaan, hän voi ihailla minun lihaksikasta vartaloa ja nauttia minun älykkäästä seurasta :-)

        "Minulle jotenkin on tullut sellainen fiilis että aivan sama mitä kirjoitan, niin olen toiminut väärin. Tuollainen käytös on vähän narsistista :-)"

        Niin tiedä sitten narsistista vaiko ei...mutta tuntemuksesi on omasi...että kannattaa miettiä miksi sulla on sellainen fiilis...liittynee ehkä tuohon itsetuntoasiaan...

        mutta kovasti tunnut ainakin kilpailuhenkiseltä ja kuullostaa siltä, että oman paremmuutesi tunteen hankit vertailemalla itseäsi muihin... koet itsesi ns. paremmaksi...kuin ny vaikka se narsistiksi nimeämäsi työkaverisi...

        "Terveen itsetunnon omaava ihminen näkee itsensä arvokkaana ja kykenee kunnioittamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Tällöin ihminen ei koe ylemmyyttä tai alemmuutta suhteessa muihin ja näkee omat heikkoutensa ja vahvuutensa realistisina. Ihminen ymmärtää, että parantamisen varaa on, mutta samalla hän näkee itsensä positiivisessa valossa ja hyväksyttävänä. Ihmisen sopeutuu elämään hyväksymällä itsensä. Näin hän kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa ja pystyy olemaan avoimesti kiinnostunut muista ilman jatkuvaa pelkoa ja tuntematta tarvetta kilpailuun. "

        http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/

        "Illalla kun menen naiseni kanssa saunaan, hän voi ihailla minun lihaksikasta vartaloa ja nauttia minun älykkäästä seurasta :-)"

        Noh toivon mukaan itsekin sait nauttia kumppanisi mahdollisesta omaasi kauniimmasta vartalosta ja hänen älykkäästä seurastaan...

        Olisihan se pikkusen epätoivoista...jos kokisi itsensä vain pelkästään toiselle nautintoa antavaksi osapuoleksi ja joutuvansa olemaan aina itseään alempiarvoisessa seurassa...niin kotona kuin töissäkin...


      • 7+6=13
        13+19=32 kirjoitti:

        "Minulle jotenkin on tullut sellainen fiilis että aivan sama mitä kirjoitan, niin olen toiminut väärin. Tuollainen käytös on vähän narsistista :-)"

        Niin tiedä sitten narsistista vaiko ei...mutta tuntemuksesi on omasi...että kannattaa miettiä miksi sulla on sellainen fiilis...liittynee ehkä tuohon itsetuntoasiaan...

        mutta kovasti tunnut ainakin kilpailuhenkiseltä ja kuullostaa siltä, että oman paremmuutesi tunteen hankit vertailemalla itseäsi muihin... koet itsesi ns. paremmaksi...kuin ny vaikka se narsistiksi nimeämäsi työkaverisi...

        "Terveen itsetunnon omaava ihminen näkee itsensä arvokkaana ja kykenee kunnioittamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Tällöin ihminen ei koe ylemmyyttä tai alemmuutta suhteessa muihin ja näkee omat heikkoutensa ja vahvuutensa realistisina. Ihminen ymmärtää, että parantamisen varaa on, mutta samalla hän näkee itsensä positiivisessa valossa ja hyväksyttävänä. Ihmisen sopeutuu elämään hyväksymällä itsensä. Näin hän kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa ja pystyy olemaan avoimesti kiinnostunut muista ilman jatkuvaa pelkoa ja tuntematta tarvetta kilpailuun. "

        http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/

        "Illalla kun menen naiseni kanssa saunaan, hän voi ihailla minun lihaksikasta vartaloa ja nauttia minun älykkäästä seurasta :-)"

        Noh toivon mukaan itsekin sait nauttia kumppanisi mahdollisesta omaasi kauniimmasta vartalosta ja hänen älykkäästä seurastaan...

        Olisihan se pikkusen epätoivoista...jos kokisi itsensä vain pelkästään toiselle nautintoa antavaksi osapuoleksi ja joutuvansa olemaan aina itseään alempiarvoisessa seurassa...niin kotona kuin töissäkin...

        "Minä OLEN parempi kuin tietämäni N."

        Niin palaan vielä tähän kohtaan...kun aiemmin tässä ketjussa sanoit, että haluat päästä narsistin kanssa tasoihin..."Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin."

        Niin en ny ymmärrä...tuot esille miten kaikin tavoin olet parempi kuin tuo sinun narsisti työkaverisi/vaimosi eksä...

        Niin mitä tarvetta sinulla sitten on päästä narsistin kanssa tasoihin...käsittääkseni päästä tasoihn...tarkoittaa pääsemistä ns. samalle viivalle...samalle tasolle/saman arvoiseksi...

        mutta mitä tuo tasoihin pääseminen sitten tarkoittaa silloin kun tasoihin pääsemistä haluava/toivova ihminen, kuten sinä...kokee jo valmiiksi olevansa toisen yläpuolella...

        Kun käsittääkseni jos odottaa/toivoo narsistin myöntävän, että olet parempi....niin senkään lauseen totuudellisesta ei ole narsistin sanomana mitään varmuutta, että hän aidosti myöntää/uskoo niin...

        Joudut tyytymään pelkästään tuohon omaan arvioosi itsestäsi...että olet parempi...ja todistelemaan sitä pelkästään itsellesi...

        mutta ilmeisesti se ei riitä sinulle...ikäänkuin tuntisit siitä epävarmuutta...ja haluat päästä tasoihin...ihmisen kanssa jonka koet olevasi itsesi alapuolella...

        kun varmaan myös tiedät, että myös narsisti haluaa tuntea olevansa jos ei maailman napa...niin ainakin suhteessa toiseen ihmiseen...se "parempi"...

        Muttä sisimässään hän kyllä tietää ettei se ole totta ja siitä syystä hänellä onkin tarve mitätöidä ja alentaa toista...hänen "paremmuutensa" ja itsekehunsa perustuu valheellisuuteen...illuusioon omasta paremmuudesta...

        Ehkä se vuoksi hän "valitseekin" uhrinsa ikäänkuin omasta mielestään itsensä alapuolelta, sellaisia joita voi hyväksikäyttää...joihin voi tehdä vaikutuksen joko hyvässä tai pahassa...tai ainakin kilpailla loppu elämänsä...


      • 14+8=22
        7+6=13 kirjoitti:

        "Minä OLEN parempi kuin tietämäni N."

        Niin palaan vielä tähän kohtaan...kun aiemmin tässä ketjussa sanoit, että haluat päästä narsistin kanssa tasoihin..."Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin."

        Niin en ny ymmärrä...tuot esille miten kaikin tavoin olet parempi kuin tuo sinun narsisti työkaverisi/vaimosi eksä...

        Niin mitä tarvetta sinulla sitten on päästä narsistin kanssa tasoihin...käsittääkseni päästä tasoihn...tarkoittaa pääsemistä ns. samalle viivalle...samalle tasolle/saman arvoiseksi...

        mutta mitä tuo tasoihin pääseminen sitten tarkoittaa silloin kun tasoihin pääsemistä haluava/toivova ihminen, kuten sinä...kokee jo valmiiksi olevansa toisen yläpuolella...

        Kun käsittääkseni jos odottaa/toivoo narsistin myöntävän, että olet parempi....niin senkään lauseen totuudellisesta ei ole narsistin sanomana mitään varmuutta, että hän aidosti myöntää/uskoo niin...

        Joudut tyytymään pelkästään tuohon omaan arvioosi itsestäsi...että olet parempi...ja todistelemaan sitä pelkästään itsellesi...

        mutta ilmeisesti se ei riitä sinulle...ikäänkuin tuntisit siitä epävarmuutta...ja haluat päästä tasoihin...ihmisen kanssa jonka koet olevasi itsesi alapuolella...

        kun varmaan myös tiedät, että myös narsisti haluaa tuntea olevansa jos ei maailman napa...niin ainakin suhteessa toiseen ihmiseen...se "parempi"...

        Muttä sisimässään hän kyllä tietää ettei se ole totta ja siitä syystä hänellä onkin tarve mitätöidä ja alentaa toista...hänen "paremmuutensa" ja itsekehunsa perustuu valheellisuuteen...illuusioon omasta paremmuudesta...

        Ehkä se vuoksi hän "valitseekin" uhrinsa ikäänkuin omasta mielestään itsensä alapuolelta, sellaisia joita voi hyväksikäyttää...joihin voi tehdä vaikutuksen joko hyvässä tai pahassa...tai ainakin kilpailla loppu elämänsä...

        "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin."

        Niin vieläkin jäin miettimään...mitä tuo narsistin kanssa tasoihin pääseminen voisi tarkoittaa...tullakko narsistiksi... hänen kaltaisekseen...

        noh...tuo onkin juurikin se vaara joka meitä ns. uhreja uhkaa...josta Sam Vakninkin kirjoittaa...

        "Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

        Että kyllä...mahdollisesti monetkin uhrit ns. pääsevät narsistin kanssa samalle viivalle, tasoihin...

        En tiedä...itse olen valinnut tien selvitä,...lähtemättä sen kummemmin mihinkään "taisteluun" todistaakseni hänelle itselleen, että hän on sellainen ja sellainen...

        Tietyllä lailla hän itse on edesauttanut ns, paranemisestani... tuomalla julki minulle tuon allaolevan lauseen...sillä tavoin, että olen ymmärtänyt jättää hänet täysin rauhaan...käsittänyt, että minä en loppupeleissä oikeasti merkinnyt hänelle mitään...kuten hän itse asian ilmaisi...

        "On mahdotonta olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se olisi merkityksellinen narsistille."

        noh...joku toinen voi kuitenkin pitää kiinni tästä ajatuksesta..."On tietenkin mahdollista olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se on merkityksellinen sinulle"

        ja jatkaa olemassa olemisen taisteluaan narsistin elämässä loputtomiin...siten että he tekevät tiettäväksi että heilläkin on merkitystä/yrittävät voittaa narsistin tavalla tai toisella...osoittaa että heitä ei hylätä kuin rukkasta...ilman anteeksipyyntöä...se on heidän valintansa...

        Mutta päästä tasoihin...mitä muuta se voisi tarkoittaa...kuin tulemista narsistin kaltaiseksi...

        Vai voisiko se yksinkertaisesti vain tarkoittaa sitäkin, että jonain päivänä...uhri päästää irti myös ajatuksen tasolla...siitä narsistista...

        Hän jää tyystin unholaan...lakkaa olemasta, ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, emme enää muista miltä hän näytti, miltä hän seurassaan tuntui, nimikään oitis muistuisi mieleen...voisiko sellainen olla mahdollista...

        Ainakin itse toivon niin...että jonain päivänä olen unohtanut hänet sillä tavoin että ...narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon...ei ole enää niin tarve puhua siitä...

        noh...tuonkin toivossa on hyvä elää...
        että ehkä jonain päivänä...


      • 14+8=22 kirjoitti:

        "Eli tavallaan olen uhriutunut ja halua päästä tasoihin."

        Niin vieläkin jäin miettimään...mitä tuo narsistin kanssa tasoihin pääseminen voisi tarkoittaa...tullakko narsistiksi... hänen kaltaisekseen...

        noh...tuo onkin juurikin se vaara joka meitä ns. uhreja uhkaa...josta Sam Vakninkin kirjoittaa...

        "Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"

        http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

        Että kyllä...mahdollisesti monetkin uhrit ns. pääsevät narsistin kanssa samalle viivalle, tasoihin...

        En tiedä...itse olen valinnut tien selvitä,...lähtemättä sen kummemmin mihinkään "taisteluun" todistaakseni hänelle itselleen, että hän on sellainen ja sellainen...

        Tietyllä lailla hän itse on edesauttanut ns, paranemisestani... tuomalla julki minulle tuon allaolevan lauseen...sillä tavoin, että olen ymmärtänyt jättää hänet täysin rauhaan...käsittänyt, että minä en loppupeleissä oikeasti merkinnyt hänelle mitään...kuten hän itse asian ilmaisi...

        "On mahdotonta olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se olisi merkityksellinen narsistille."

        noh...joku toinen voi kuitenkin pitää kiinni tästä ajatuksesta..."On tietenkin mahdollista olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se on merkityksellinen sinulle"

        ja jatkaa olemassa olemisen taisteluaan narsistin elämässä loputtomiin...siten että he tekevät tiettäväksi että heilläkin on merkitystä/yrittävät voittaa narsistin tavalla tai toisella...osoittaa että heitä ei hylätä kuin rukkasta...ilman anteeksipyyntöä...se on heidän valintansa...

        Mutta päästä tasoihin...mitä muuta se voisi tarkoittaa...kuin tulemista narsistin kaltaiseksi...

        Vai voisiko se yksinkertaisesti vain tarkoittaa sitäkin, että jonain päivänä...uhri päästää irti myös ajatuksen tasolla...siitä narsistista...

        Hän jää tyystin unholaan...lakkaa olemasta, ei aiheuta minkäänlaisia tunteita, emme enää muista miltä hän näytti, miltä hän seurassaan tuntui, nimikään oitis muistuisi mieleen...voisiko sellainen olla mahdollista...

        Ainakin itse toivon niin...että jonain päivänä olen unohtanut hänet sillä tavoin että ...narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon...ei ole enää niin tarve puhua siitä...

        noh...tuonkin toivossa on hyvä elää...
        että ehkä jonain päivänä...

        "Mutta päästä tasoihin...mitä muuta se voisi tarkoittaa...kuin tulemista narsistin kaltaiseksi...

        Niin, tasoituksen halu, tavalla tai toisella. Eikö se ole jokaiselle tuttu tunne jossain ajassa ja paikassa. Parisuhteissa voi olla kysymys vallasta, ja tässä taistelussa koetaan olevansa toistensa uhreja, ja kostoiskut ja myyräntyöt seuraavat toinen toisiaan.

        Sitten voipi olla suhteita joihin toinen lähtee rakkaudesta, toinen muista syistä, ja usein se rakastava osapuoli ei voi tilannetta ymmärtää - saattaa jopa yrittää rakkaudella toista parantaa. Tutkimattomia ovat ihmisten tiet.

        "narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon"

        Häiriö narsismissa onkin vain osa totuutta. Minä uskon päivä päivältä enemmän siihen että narsismi on ihmisellä eräänlainen sielullinen perusta, jonka vakauteen vaikuttaa mm itsetunnon tila ja sosiaaliset suhteet sekä sisäisten että ulkoisten tunteiden käsittelykyky.

        Narsismin merkityksen oivaltaminen voi johtaa ihmisen käyttäytymistieteiden ja sen äidin, filosofian pariin.


      • 16+13=29
        yxex kirjoitti:

        "Mutta päästä tasoihin...mitä muuta se voisi tarkoittaa...kuin tulemista narsistin kaltaiseksi...

        Niin, tasoituksen halu, tavalla tai toisella. Eikö se ole jokaiselle tuttu tunne jossain ajassa ja paikassa. Parisuhteissa voi olla kysymys vallasta, ja tässä taistelussa koetaan olevansa toistensa uhreja, ja kostoiskut ja myyräntyöt seuraavat toinen toisiaan.

        Sitten voipi olla suhteita joihin toinen lähtee rakkaudesta, toinen muista syistä, ja usein se rakastava osapuoli ei voi tilannetta ymmärtää - saattaa jopa yrittää rakkaudella toista parantaa. Tutkimattomia ovat ihmisten tiet.

        "narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon"

        Häiriö narsismissa onkin vain osa totuutta. Minä uskon päivä päivältä enemmän siihen että narsismi on ihmisellä eräänlainen sielullinen perusta, jonka vakauteen vaikuttaa mm itsetunnon tila ja sosiaaliset suhteet sekä sisäisten että ulkoisten tunteiden käsittelykyky.

        Narsismin merkityksen oivaltaminen voi johtaa ihmisen käyttäytymistieteiden ja sen äidin, filosofian pariin.

        "narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon"

        Niin tarkoitin tuolla tavallaan sitä, ettei kiinnosta enää niin paljon mitä se narsismi pahimmillaan voi olla henkiläkohtaisella tasolla...jos puhutaan narsistisesta persoonallissuhäiriöstä jota minä täällä puhekielessä tarkoitan kun puhun narsistista...

        Enemmänkin kiinnostaa narsismi meissä kaikissa ihmisissä, minussakin...tavallaan tuon narsismin ymmärtäminen lisää myös itseymmärrystä...löytää selityksiä sille miksi itsekin käyttätyy niinkuin käyttäytyy...

        Itseäni ajatellen, minulla on ollut ns. terveen narsismin puutetta...ja ehkä juurikin tuo saattoi vaikuttaa siihen miksi olin niin altis imartelulle...se ruokki minun narsimiani ja siitä syystä päädyin suhteeseen narsistin kanssa...

        Erehdyin katsomaan valheelliseen peiliin ja haltioiduin pelkästä kuvasta jonka se minulle näytti...en ollut koskaan "nähny" sellaista kuvaa itsestäni...

        en osannut/halunnut katsoa itsekään siinä vaiheessa siihen omaan peiliin...alkaa ihmettelemään että miten kummassa mukamas minusta ny yhtäkisti olis tullu NIIN haluttu nainen...kunen ollu sellaiseksi koskaan itseäni kokenut...

        Mutta onnekseni en sentäs harhautunut uskomaan sitä kuvaa jonka se peili loppupeleissä minulle näytti...se ikäänkuin "vaati" minua olemaan/muuttumaan tulemaan joksikin sellaiseksi jollainen en missään nimessä halunnut olla...

        Tietyllä lailla olen kyllä sitä mieltä, että tuo kaikki/suhde Ännään opetti minulle hyvin paljon...jo pelkästään narsismi ihmiseen liittyvänä ominaisuutena oli minulle suht tuntematon käsite...


      • 16+13=29 kirjoitti:

        "narsistinen persoonaallisuushäiriö ei kiinnosta minua enää niin paljon"

        Niin tarkoitin tuolla tavallaan sitä, ettei kiinnosta enää niin paljon mitä se narsismi pahimmillaan voi olla henkiläkohtaisella tasolla...jos puhutaan narsistisesta persoonallissuhäiriöstä jota minä täällä puhekielessä tarkoitan kun puhun narsistista...

        Enemmänkin kiinnostaa narsismi meissä kaikissa ihmisissä, minussakin...tavallaan tuon narsismin ymmärtäminen lisää myös itseymmärrystä...löytää selityksiä sille miksi itsekin käyttätyy niinkuin käyttäytyy...

        Itseäni ajatellen, minulla on ollut ns. terveen narsismin puutetta...ja ehkä juurikin tuo saattoi vaikuttaa siihen miksi olin niin altis imartelulle...se ruokki minun narsimiani ja siitä syystä päädyin suhteeseen narsistin kanssa...

        Erehdyin katsomaan valheelliseen peiliin ja haltioiduin pelkästä kuvasta jonka se minulle näytti...en ollut koskaan "nähny" sellaista kuvaa itsestäni...

        en osannut/halunnut katsoa itsekään siinä vaiheessa siihen omaan peiliin...alkaa ihmettelemään että miten kummassa mukamas minusta ny yhtäkisti olis tullu NIIN haluttu nainen...kunen ollu sellaiseksi koskaan itseäni kokenut...

        Mutta onnekseni en sentäs harhautunut uskomaan sitä kuvaa jonka se peili loppupeleissä minulle näytti...se ikäänkuin "vaati" minua olemaan/muuttumaan tulemaan joksikin sellaiseksi jollainen en missään nimessä halunnut olla...

        Tietyllä lailla olen kyllä sitä mieltä, että tuo kaikki/suhde Ännään opetti minulle hyvin paljon...jo pelkästään narsismi ihmiseen liittyvänä ominaisuutena oli minulle suht tuntematon käsite...

        Sanoit kerran että olemme täällä kirjoittamassa itsellemme. Olen samaa mieltä. Kun kirjoittaa omia ajatuksiaan, ne saavat selkeämmän muodon, ja omakäsityskin muuttuu hitusen. Sitten jakaminen, muiden itselleenkirjoittamien juttujen lukeminen, oivalluttaa entisestään. Kukin yksilö oppii koko yhteisön voimalla. (terveisiä A.lle, missä lieneekin ;) )
        Tämä informaatiotulva johtaa välillä aivojen turvotustilaan, minulla ainakin :D

        Mainitsemasi terveen narsismin puute (läheisriippuva, ohutnahka, passiivinen, mukautuva antautuja joka kantaa vastuun toisten puolesta), on (lisättäköön; mun mielestä) polariteetin toinen napa, sauvan tai akselin toinen pää.

        Se toinen pää on tietysti narsistisesti häiriintynyt ( agressiivinen, ylikompensoiva, paksunahka, muista hyväksikäyttöön asti riippuvainen ja muiden vastuuttaja, erityiskohtelua odottava ja vaativa)

        Ja, akselilla on keskikohta minkä ympäri se pyörii, 0-piste, harmonia: terve narsismi, assertiivinen jämäkkä, toimiva vastuullinen ihminen.

        Ihminen voi kulkea vain yhteen suuntaan kerrallaan, samalla kulkemalla toisesta suunnasta poispäin. Uskon sinun kulkeneen aimo matkan kohti keskitietä, jollet jo ole siellä.

        On olemassa ihmisiä jotka ulkoistavat 'narsistit' niin voimakkaasti että eivät usko olevansa omalla narsismi-akselillaan missään kohtaa. He puhuvat 'niistä narsisteista ja meistä normaaleista ihmisistä'.

        Toiset taas ovat saattaneet koluta akselinsa päästäpäähän, ja asettuessaan lopulta kultaiselle keskitielle, ovat oppineet sekä narsisti- että uhrinäkökulman :)


      • 4+13=17
        yxex kirjoitti:

        Sanoit kerran että olemme täällä kirjoittamassa itsellemme. Olen samaa mieltä. Kun kirjoittaa omia ajatuksiaan, ne saavat selkeämmän muodon, ja omakäsityskin muuttuu hitusen. Sitten jakaminen, muiden itselleenkirjoittamien juttujen lukeminen, oivalluttaa entisestään. Kukin yksilö oppii koko yhteisön voimalla. (terveisiä A.lle, missä lieneekin ;) )
        Tämä informaatiotulva johtaa välillä aivojen turvotustilaan, minulla ainakin :D

        Mainitsemasi terveen narsismin puute (läheisriippuva, ohutnahka, passiivinen, mukautuva antautuja joka kantaa vastuun toisten puolesta), on (lisättäköön; mun mielestä) polariteetin toinen napa, sauvan tai akselin toinen pää.

        Se toinen pää on tietysti narsistisesti häiriintynyt ( agressiivinen, ylikompensoiva, paksunahka, muista hyväksikäyttöön asti riippuvainen ja muiden vastuuttaja, erityiskohtelua odottava ja vaativa)

        Ja, akselilla on keskikohta minkä ympäri se pyörii, 0-piste, harmonia: terve narsismi, assertiivinen jämäkkä, toimiva vastuullinen ihminen.

        Ihminen voi kulkea vain yhteen suuntaan kerrallaan, samalla kulkemalla toisesta suunnasta poispäin. Uskon sinun kulkeneen aimo matkan kohti keskitietä, jollet jo ole siellä.

        On olemassa ihmisiä jotka ulkoistavat 'narsistit' niin voimakkaasti että eivät usko olevansa omalla narsismi-akselillaan missään kohtaa. He puhuvat 'niistä narsisteista ja meistä normaaleista ihmisistä'.

        Toiset taas ovat saattaneet koluta akselinsa päästäpäähän, ja asettuessaan lopulta kultaiselle keskitielle, ovat oppineet sekä narsisti- että uhrinäkökulman :)

        "ovat oppineet sekä narsisti- että uhrinäkökulman :)"

        Niin nykyään taidan kyllä ajatella että suurin uhri...on se narsisti...

        ihminen jonka "paha" narsismi on sitä lajia, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö...

        Hän on itse itsensä uhri, eikä voi sille mitään...

        kun taas ne ihmiset, jotka ovat uhrituneet joutuessaan tekemisiin edellä mainitun itse itsensä uhrin=narsisti kanssa...

        heillä on mahdollisuus parantua jos ja kun kykenevät katsomaan myös itseään...kantamaan sen oman vastuunsa tapahtuneesta/omista valinnoistaan...

        En tiedä...on varmaan hirveää olla...ihminen jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...oikeasti minä en ole ennen ymmärtänyt/tiennyt, että tuollaisiakin ihmisiä on olemassa...

        "He puhuvat 'niistä narsisteista ja meistä normaaleista ihmisistä'

        Mitä taas tuohon tulee...itsekin olen joskus käyttänyt itsestäni tuota normaali nimitystä erotukseksi narsistista...

        syystä etten usko, että minulla on narsistinen persooanallisuushäiriö...vaikka minulla omat ongelmani itseni kanssa onkin ollut kuin myös suhteessa kanssaihmisiin...

        mutta joo...moodikarttasi on kyllä antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta...varsinkin se kohta...että passiivinen antautuja ei koe syyllisyyttä...oli hyvin vaikea ymmärtää...

        kun minä mielestäni koin paljonkin syyllisyyttä siitä etten tehnyt/yrittänyt tarpeeksi...mutta en kokenut syyllisyyttä siitä, miten kohtelin itse itseäni..".tiedostan vaille jäämisen mutta en tee asioille mitään"

        Että joo...unohdin sen aikuisen vastuun...
        koskien itseäni ja omaa elämääni...

        http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf


      • 4+13=17 kirjoitti:

        "ovat oppineet sekä narsisti- että uhrinäkökulman :)"

        Niin nykyään taidan kyllä ajatella että suurin uhri...on se narsisti...

        ihminen jonka "paha" narsismi on sitä lajia, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö...

        Hän on itse itsensä uhri, eikä voi sille mitään...

        kun taas ne ihmiset, jotka ovat uhrituneet joutuessaan tekemisiin edellä mainitun itse itsensä uhrin=narsisti kanssa...

        heillä on mahdollisuus parantua jos ja kun kykenevät katsomaan myös itseään...kantamaan sen oman vastuunsa tapahtuneesta/omista valinnoistaan...

        En tiedä...on varmaan hirveää olla...ihminen jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö...oikeasti minä en ole ennen ymmärtänyt/tiennyt, että tuollaisiakin ihmisiä on olemassa...

        "He puhuvat 'niistä narsisteista ja meistä normaaleista ihmisistä'

        Mitä taas tuohon tulee...itsekin olen joskus käyttänyt itsestäni tuota normaali nimitystä erotukseksi narsistista...

        syystä etten usko, että minulla on narsistinen persooanallisuushäiriö...vaikka minulla omat ongelmani itseni kanssa onkin ollut kuin myös suhteessa kanssaihmisiin...

        mutta joo...moodikarttasi on kyllä antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta...varsinkin se kohta...että passiivinen antautuja ei koe syyllisyyttä...oli hyvin vaikea ymmärtää...

        kun minä mielestäni koin paljonkin syyllisyyttä siitä etten tehnyt/yrittänyt tarpeeksi...mutta en kokenut syyllisyyttä siitä, miten kohtelin itse itseäni..".tiedostan vaille jäämisen mutta en tee asioille mitään"

        Että joo...unohdin sen aikuisen vastuun...
        koskien itseäni ja omaa elämääni...

        http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf

        "Niin nykyään taidan kyllä ajatella että suurin uhri...on se narsisti...ihminen jonka "paha" narsismi on sitä lajia, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö...Hän on itse itsensä uhri, eikä voi sille mitään...kun taas ne ihmiset, jotka ovat uhrituneet joutuessaan tekemisiin edellä mainitun itse itsensä uhrin=narsisti kanssa...heillä on mahdollisuus parantua jos ja kun kykenevät katsomaan myös itseään...kantamaan sen oman vastuunsa tapahtuneesta/omista valinnoistaan..."

        Samaan johtopäätökseen olen minäkin tullut kuin tässä hienosti kiteytit!

        Uhriutuneena narsisti on kaikkien ja kaiken uhri. Pahoja ja mitättömiä ovat niin puoliso kuin työnantajat, poliitikot, tutut ja tuntemattomat, olosuhteet, talous, vaikka muut palstakirjoittajat - kaikessa mättää jokin. Tässä jamassa ihmisen on erittäin vaikea käsittää kohtelevansa muita kaltoin, sillä hänhän on UHRI. Ja auta armias jos erehdyt sanomaan häntä narsistiksi - sillä kaikki muuthan ne niitä narskuja on..megauhrin sokeus on megaluokkaa. Värejä ei ole, kaikki on musta-valkoista.

        Tällaisen fanaatikko-uhrin paranemisennuste lienee pieni, muttei mahdoton. Hänen uhriensa eheytymisennuste taas on todennäköinen, suuri joka tapauksessa. Edellyttänee kuitenkin irtiottoa tuosta mega-uhrista.

        Tuosta moodikartasta; siinä on (ainakin) kaksi hyvää puolta, jokainen löytää siitä itsensä jostain kohtaa. Lisäksi, tajuaminen että ei ole sidottu loemaan kartan tietyssä pisteessä, vaan ihminen voi liikkua äärirajojen sisällä vapaasti, ja tarpeiden mukaan - tänään näin, ja huomenna hiukan toisin kenties.. ;)


      • 14+13=27
        yxex kirjoitti:

        "Niin nykyään taidan kyllä ajatella että suurin uhri...on se narsisti...ihminen jonka "paha" narsismi on sitä lajia, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö...Hän on itse itsensä uhri, eikä voi sille mitään...kun taas ne ihmiset, jotka ovat uhrituneet joutuessaan tekemisiin edellä mainitun itse itsensä uhrin=narsisti kanssa...heillä on mahdollisuus parantua jos ja kun kykenevät katsomaan myös itseään...kantamaan sen oman vastuunsa tapahtuneesta/omista valinnoistaan..."

        Samaan johtopäätökseen olen minäkin tullut kuin tässä hienosti kiteytit!

        Uhriutuneena narsisti on kaikkien ja kaiken uhri. Pahoja ja mitättömiä ovat niin puoliso kuin työnantajat, poliitikot, tutut ja tuntemattomat, olosuhteet, talous, vaikka muut palstakirjoittajat - kaikessa mättää jokin. Tässä jamassa ihmisen on erittäin vaikea käsittää kohtelevansa muita kaltoin, sillä hänhän on UHRI. Ja auta armias jos erehdyt sanomaan häntä narsistiksi - sillä kaikki muuthan ne niitä narskuja on..megauhrin sokeus on megaluokkaa. Värejä ei ole, kaikki on musta-valkoista.

        Tällaisen fanaatikko-uhrin paranemisennuste lienee pieni, muttei mahdoton. Hänen uhriensa eheytymisennuste taas on todennäköinen, suuri joka tapauksessa. Edellyttänee kuitenkin irtiottoa tuosta mega-uhrista.

        Tuosta moodikartasta; siinä on (ainakin) kaksi hyvää puolta, jokainen löytää siitä itsensä jostain kohtaa. Lisäksi, tajuaminen että ei ole sidottu loemaan kartan tietyssä pisteessä, vaan ihminen voi liikkua äärirajojen sisällä vapaasti, ja tarpeiden mukaan - tänään näin, ja huomenna hiukan toisin kenties.. ;)

        "Lisäksi, tajuaminen että ei ole sidottu loemaan kartan tietyssä pisteessä, vaan ihminen voi liikkua äärirajojen sisällä vapaasti, ja tarpeiden mukaan - tänään näin, ja huomenna hiukan toisin kenties.. ;)"

        Niin...tuskin kukaan meistä on persoonallisuudeltamme sillä tavoin pysyvä, että suhtautuisimme aina joka asiaan, joka tilanteessa täsmälleen samoin...

        Joskus se väsymys/turhautuminen/jonkun asian haluaminenkin saa ns. järkevänkin/vastuullisen aikuisenkin ihmisen käyttäytymään lapsellisesti tai peräti kokemaan narsistisen loukkaantumisen...

        Ja tulee esim. sanottua mitä sylki suuhun tuo sen enempiä ajattelematta...en usko, että sellaisia ihmisiä on olemassakaan, jotka eivät koskaan ole käyttäytyneet ketään ihmistä kohtaan huonosti...


    • Tunneongelmainen (=uhri/narsisti)

      Itsekkyyden takana on riittämättömyyden tunne itselle saatua hyvää, mainetta, kunniaa, arvostusta, glamouria ulkoapäin.

      Itsekäs on sekä uhri ja narsisti.

      Tunnevammautuneeksi hänet tekee ne tekijät, jotka kaltoinkohtelevat itseä tai toista saavuttaakseen eri keinoin erityisasemansa. Eri keinoja taas ovat asteikolla ääretön esimerkiksi miellyttämisestä pakottamiseen.

      Subjektiivinen näkökulma.

      Toinen haluaa olla itsekäs, koska katsoo ansainneensa sen. Toinen saattaa katsoa että toinen on itsekäs kp jättäen hänet huomioimatta.

      En jaksa sääliä paskantärkeää itsekkyyttä. Itseasiassa se on jokin elementti, joka saa reagointini punaiselle olipa kyseessä vaikka miten uhriutunut henkilö tai roolitettu narsisti tahansa. Toinen on uhriutuneidenkin ilmiselvä empatiakyvyn puute. Tämä tietysti koskee myös ääripäässä narsistiksi nimetyn.

      T puhui tuolla yllä hyväksymisen tiestä. Voin hyväksyä tunne-elämän vioittumisen olemassaolevana tekijänä, joka on monenkin tunne-elämän vaikeuksia kokevan ydin. Saadut ja aiheutetut vammat elämän aikana. Yleisesti ottaen helpottaisi hyväksymistä jos vammautunut pyrkisi päästä jyvälle niiden olemassaolosta ja tekijöistä, jotka ruokkivat väärää tai ei-suotuisaa käytösmallia.

      Juhani mainitsi että narsistit ovat itse syyllisiä omaan pahaan oloonsa. Onko narsisti poiketen uhrista siis itse kehittänyt tunnevammautumisensa? Miten se on mahdollista?

      Mietin omaa akseliani, milloin se on ollut ääripäissään uhriutuneen tai narsistin mitoissa. Titämättömyyttä, osamattomuutta, kykenemättömyyttä, kypsymättömyyttä ja kehittämättömyyttä. Ei se kenenkään sääliä kaipaa, vaikka en tarkoituksella tilannutkaan vammautumistani. Hieman tuuppausta poispäin molemmista olisi enempi paikallaan.

      • 16+16=32

        "Itsekäs on sekä uhri ja narsisti. "

        niin tiedä mitä se uhrin itekkyys sitten lienee...kun kuitenkin on tunnettu tosiasia, että ainakin läheisriippuvaisilla tuo ns. terve itsekkyys on hyvinkin hakusessa...

        "Läheisriippuvainen kuvittelee rajojen laittamisen merkitsevän omaa itsekkyyttä. Se mikä toisille ihmisille on ihan luonnollinen oikeus, pitää rajoista kiinni, joiden ylitse muilla ei ole oikeus kävellä, se merkitsee läheisriippuvaiselle liikaa itsekkyyttä. Läheisriippuvainen kykenee vain ottamaan
        huomioon toiset, ei itseään."

        http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        haluan ottaa tämän näkökulman itsekkyydestä nimenomaan uhreihin liittyen...tähän kohtaan juurikin siitä syystä, että jos sattumalta joku uhriksi itsensä tunteva lukee näitä...ja alkaa ajattelemaan, että hui, itsekkyys on kauheaa, pahasta...koska

        "Läheisriippuvaiselta itsekkyys on niin kadonnut, että terve itsekkyys saa hänet tuntemaansyyllisyyttä, kun hän opettelee rajojensa asettelua."

        että pitää vaan yrittää unohtaa itsensä ja keskittyä siihen toiseen/hänen tarpeisiinsa......niin jonain päivänä se palkinto saadaan sillä tavoin, että vihdoin joku rakastaa...kunhan vaan tarpeeksi yritän...

        En usko EK että tuota tarkoititkaan...mutta silti halusin tuoda tämän asian tiettäväksi tähän kohtaan...ettei kaikki itsekkyys ole pahasta...


      • 16+16=32 kirjoitti:

        "Itsekäs on sekä uhri ja narsisti. "

        niin tiedä mitä se uhrin itekkyys sitten lienee...kun kuitenkin on tunnettu tosiasia, että ainakin läheisriippuvaisilla tuo ns. terve itsekkyys on hyvinkin hakusessa...

        "Läheisriippuvainen kuvittelee rajojen laittamisen merkitsevän omaa itsekkyyttä. Se mikä toisille ihmisille on ihan luonnollinen oikeus, pitää rajoista kiinni, joiden ylitse muilla ei ole oikeus kävellä, se merkitsee läheisriippuvaiselle liikaa itsekkyyttä. Läheisriippuvainen kykenee vain ottamaan
        huomioon toiset, ei itseään."

        http://www.laheisriippuvaiset.com/dokumentit/LAHEISRIIPPUVUUS.pdf

        haluan ottaa tämän näkökulman itsekkyydestä nimenomaan uhreihin liittyen...tähän kohtaan juurikin siitä syystä, että jos sattumalta joku uhriksi itsensä tunteva lukee näitä...ja alkaa ajattelemaan, että hui, itsekkyys on kauheaa, pahasta...koska

        "Läheisriippuvaiselta itsekkyys on niin kadonnut, että terve itsekkyys saa hänet tuntemaansyyllisyyttä, kun hän opettelee rajojensa asettelua."

        että pitää vaan yrittää unohtaa itsensä ja keskittyä siihen toiseen/hänen tarpeisiinsa......niin jonain päivänä se palkinto saadaan sillä tavoin, että vihdoin joku rakastaa...kunhan vaan tarpeeksi yritän...

        En usko EK että tuota tarkoititkaan...mutta silti halusin tuoda tämän asian tiettäväksi tähän kohtaan...ettei kaikki itsekkyys ole pahasta...

        En varsinaisesti tarkoittanut tervettä itsekkyyttä. Tuossa tosin on varsin veteen piirretty viiva, milloin se on tervettä, milloin sairasta. Käsitys ja kokemus on omakohtainen sekä vastapuolen määrittelemä mahdollinen ongelma. Pystyykö niitä raja-aitoja edes kovin hyvin määrittelemään valmiiksi?

        Uhriutuneella en tarkoita läheisriippuvaa. Ainakaan sellaista antaja-riippujaa, joka antaa toiselle k a i k e n k a i k e n, maanpäällisen ja maanalaisen. Tosin tunnevammautuneella antajalla voi olla riippuvuuden lisäksi juuri niitä kp-itsekkään piirteitä, joka voi leimata hänet äkkipääten tarkastelunäkökulmasta riippuen täysnarsistiksi. Hyvin moni vammautunut kantaa näitä ominaisuuksia, mutta laajalla, erivivahteisella, sekä vaihtelevalla asteikolla.

        Ehkä johtuu kyynistyneestä suhtautumistavastani, mutta tuo monivivahteinen "minä-minulle-minusta-itsekkyys" särkee korviani ja hermoja koska se on tavattoman yleistä. En ehkä voi sanoa varsinaisesti kärsiväni siitä - kun sen jättää omaan arvoonsa - mutta henkilö, joka omaa minäkeskeisyyden täysin piittamatta toisen tunteista tai jaksamisesta - no, alkaa ärsyttää kyllä. Kysymys ei ole mistään persoonallisuushäiriöisistä kuitenkaan.

        Ongelma on siis sitten itseni. En vain ole ratkaissut ongelmaa, miten saisin ärsyyntymisen lakkaamaan. Sikäli omituista, että suuremman luokan kaltoinkohtelijat eivät saa samaa tunnereagointia enää aikaiseksi. Sanotaan nyt niin, että heidän kohdallaan pystyn hieman ymmärtämään vaurion syyn ja vammautumisen, ja toisaalta pysyttelen emotionaalisesti ja muutenkin kaukana ahdistuksen mahdollistamisesta. Mutta terveemmän tunne-elämän omaavan kohdalla en pysty sietämään mitään pompotteluyrityksiä. Tämä tekee minut nykyisellään vihaiseksi ihmiseksi. Tervettä vai häiriöistä?


      • elisakettu kirjoitti:

        En varsinaisesti tarkoittanut tervettä itsekkyyttä. Tuossa tosin on varsin veteen piirretty viiva, milloin se on tervettä, milloin sairasta. Käsitys ja kokemus on omakohtainen sekä vastapuolen määrittelemä mahdollinen ongelma. Pystyykö niitä raja-aitoja edes kovin hyvin määrittelemään valmiiksi?

        Uhriutuneella en tarkoita läheisriippuvaa. Ainakaan sellaista antaja-riippujaa, joka antaa toiselle k a i k e n k a i k e n, maanpäällisen ja maanalaisen. Tosin tunnevammautuneella antajalla voi olla riippuvuuden lisäksi juuri niitä kp-itsekkään piirteitä, joka voi leimata hänet äkkipääten tarkastelunäkökulmasta riippuen täysnarsistiksi. Hyvin moni vammautunut kantaa näitä ominaisuuksia, mutta laajalla, erivivahteisella, sekä vaihtelevalla asteikolla.

        Ehkä johtuu kyynistyneestä suhtautumistavastani, mutta tuo monivivahteinen "minä-minulle-minusta-itsekkyys" särkee korviani ja hermoja koska se on tavattoman yleistä. En ehkä voi sanoa varsinaisesti kärsiväni siitä - kun sen jättää omaan arvoonsa - mutta henkilö, joka omaa minäkeskeisyyden täysin piittamatta toisen tunteista tai jaksamisesta - no, alkaa ärsyttää kyllä. Kysymys ei ole mistään persoonallisuushäiriöisistä kuitenkaan.

        Ongelma on siis sitten itseni. En vain ole ratkaissut ongelmaa, miten saisin ärsyyntymisen lakkaamaan. Sikäli omituista, että suuremman luokan kaltoinkohtelijat eivät saa samaa tunnereagointia enää aikaiseksi. Sanotaan nyt niin, että heidän kohdallaan pystyn hieman ymmärtämään vaurion syyn ja vammautumisen, ja toisaalta pysyttelen emotionaalisesti ja muutenkin kaukana ahdistuksen mahdollistamisesta. Mutta terveemmän tunne-elämän omaavan kohdalla en pysty sietämään mitään pompotteluyrityksiä. Tämä tekee minut nykyisellään vihaiseksi ihmiseksi. Tervettä vai häiriöistä?

        ...vai itsekästä?


      • - -
        elisakettu kirjoitti:

        ...vai itsekästä?

        Pohdiskelusi ovat pyörineet saman asian ympärillä kuin omani tänään :D

        Tulin siihen tulokseen, että oma ärsyyntymiseni johtuu siitä risiriidasta, jota nämä pienempimuotoiset minäminäminät-kantavat.

        He unohtavat kaiken oman käytöksensä toiselle aiheuttaman mieliharmin ja loukkaantuvat suorastaan (eivät ainakaan hyväksy) jos heille sanoo, että hei-minuun sattui kun teit niin ja sanoit noin.

        Ja heti seuraavaksi ovat vaatimassa, että se kehen sattui ja osui ja upposi olisi hyväksymässä sen, että heidän mielestään asia on niin, että heidät on jyrätty ja ylitseen kävelty. Ja loukkaantuvat jälleen, jos asiasta huomauttaa.

        Todellista minäminää eikä niin selkeästi suuremman luokan kaltoinkohtelijuutta.


      • 15+19=34
        elisakettu kirjoitti:

        En varsinaisesti tarkoittanut tervettä itsekkyyttä. Tuossa tosin on varsin veteen piirretty viiva, milloin se on tervettä, milloin sairasta. Käsitys ja kokemus on omakohtainen sekä vastapuolen määrittelemä mahdollinen ongelma. Pystyykö niitä raja-aitoja edes kovin hyvin määrittelemään valmiiksi?

        Uhriutuneella en tarkoita läheisriippuvaa. Ainakaan sellaista antaja-riippujaa, joka antaa toiselle k a i k e n k a i k e n, maanpäällisen ja maanalaisen. Tosin tunnevammautuneella antajalla voi olla riippuvuuden lisäksi juuri niitä kp-itsekkään piirteitä, joka voi leimata hänet äkkipääten tarkastelunäkökulmasta riippuen täysnarsistiksi. Hyvin moni vammautunut kantaa näitä ominaisuuksia, mutta laajalla, erivivahteisella, sekä vaihtelevalla asteikolla.

        Ehkä johtuu kyynistyneestä suhtautumistavastani, mutta tuo monivivahteinen "minä-minulle-minusta-itsekkyys" särkee korviani ja hermoja koska se on tavattoman yleistä. En ehkä voi sanoa varsinaisesti kärsiväni siitä - kun sen jättää omaan arvoonsa - mutta henkilö, joka omaa minäkeskeisyyden täysin piittamatta toisen tunteista tai jaksamisesta - no, alkaa ärsyttää kyllä. Kysymys ei ole mistään persoonallisuushäiriöisistä kuitenkaan.

        Ongelma on siis sitten itseni. En vain ole ratkaissut ongelmaa, miten saisin ärsyyntymisen lakkaamaan. Sikäli omituista, että suuremman luokan kaltoinkohtelijat eivät saa samaa tunnereagointia enää aikaiseksi. Sanotaan nyt niin, että heidän kohdallaan pystyn hieman ymmärtämään vaurion syyn ja vammautumisen, ja toisaalta pysyttelen emotionaalisesti ja muutenkin kaukana ahdistuksen mahdollistamisesta. Mutta terveemmän tunne-elämän omaavan kohdalla en pysty sietämään mitään pompotteluyrityksiä. Tämä tekee minut nykyisellään vihaiseksi ihmiseksi. Tervettä vai häiriöistä?

        "minä-minulle-minusta-itsekkyys" särkee korviani ja hermoja koska se on tavattoman yleistä."

        Niin noh...itsestäni tuntuu, että vasta näin myöhäisessä iässä olen vasta löytänyt sen minäni...sen joka uskaltaa olla minä, uskaltaa haluta niitä asioita joita minä haluaa...eikä niitä joita toiset haluavat...

        mutta en tiedä...en ole ainakaan huomannut kanssaihmisissäni/läheisissäni juurikaan paheksuntaa...ystävyys suhteeni ovat säilyneet...muuttuneen minäni myötä olen tutustunut toisenlaisiin ihmisiin...ihmissuhteeni ovat enemmän vastavuroisia, kun ennen ne pohjautuvat enemmänkin toisten tarpeisiin...

        Taustani tuntien monet ovat iloisia puolestani...varsinkin nuoret aikuiset lapseni...joiden kanssa ollaan kilisteltykin tyyliin...me selvisimme...

        vaikka en tiedä olemmeko me tunne elämältämme terveitä...mutta koko tunnekirjo ollaan kyllä käytetty...niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet, naurettu, itketty, huudettu, vihattukin, oltu katkeria ja kaunaisiakin...ja on se vieläkin jossain taustalla se surukin...joka saa joskus itse kunkin hiljenemään...kun ajatus palaa menneisiin...

        en tiedä milloin itsekkyys on tervettä...mutta itselleni tärkein asia on tällä hetkellä, että pidän itsestäni nykyään enemmän...ja jopa hankalatkin asiat ovat lähteneet jollain tasolla liikkeelle...eivätkä enää junnaa paikallaan...kun en saanut mitään päätettyä...kun en tiennyt mitä haluan...

        iso kirjakin sanoo, että rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi...
        jonka nykyään käsitän niin...että ensin pitää osata rakastaa itseään...
        ennenkuin osaa/kykenee rakastamaan toista....

        muistan aikoinaan kun olen toiminut vapaaehtoistyössä...niin sielläkin erityisesti tähdennettiin, että tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan...

        En tiedä...se toinen ihminen on meille sinä...
        mutta kannattaa muistaa että samalla hän on myös itselleen se tärkeä minä...


      • - - kirjoitti:

        Pohdiskelusi ovat pyörineet saman asian ympärillä kuin omani tänään :D

        Tulin siihen tulokseen, että oma ärsyyntymiseni johtuu siitä risiriidasta, jota nämä pienempimuotoiset minäminäminät-kantavat.

        He unohtavat kaiken oman käytöksensä toiselle aiheuttaman mieliharmin ja loukkaantuvat suorastaan (eivät ainakaan hyväksy) jos heille sanoo, että hei-minuun sattui kun teit niin ja sanoit noin.

        Ja heti seuraavaksi ovat vaatimassa, että se kehen sattui ja osui ja upposi olisi hyväksymässä sen, että heidän mielestään asia on niin, että heidät on jyrätty ja ylitseen kävelty. Ja loukkaantuvat jälleen, jos asiasta huomauttaa.

        Todellista minäminää eikä niin selkeästi suuremman luokan kaltoinkohtelijuutta.

        Osittain ärsyyntymiseni lähtökohdista on vastavuoroisuuden puute. Esim minä-tyyppi haluaa toistuvasti jonkin palveluksen itselleen, jonka odottaa tulevan pelkkänä hyväntahdon eleenä, pyyteettömästi. Ongelma onkin sitten siinä, etten koe saavani yhtä paljon kuin menetän siinä (kaupassa) ja minua jurppii tasan se, ettei panostani arvosteta tarpeeksi tai olla valmiita samaa kuin itse olen menettänyt. En halua olla vertauskuvan puolityhjä lasi, jota ammennetaan, mutta oma suu jää jatkuvasti janoiseksi toisten nauttiessa nektaria. Tiedän käyväni kauppaa, mutta en voi jatkuvasti antaa saamatta vastapalveluksia. Ongelma tässä on vielä etten osaa vaatia sitä mitä haluan tai mikä tasaveroisesti kuuluisi. ("jos minä käytän sinun hyvinvointiisi vapaapäiväni, niin käyttäisitkö sinäkin toisena tehden palveluksen minulle")

        Toinen on määrätön itsekeskeisyys oman egon ympärillä. Henkilö haluaa nähdä itsensä arvostamiensa piirteiden perusteella (yleensä ulkonäköön, suorituksiin ja menestykseen perustuvia arvoja). Korottaen itsensä mittapuihin, hän samalla katsoo sinua viistoon, joka ei täytä noiden kriteerien mittoja. Eli et ole toisen silmissä mitään tai ainakin vähälahjaisempi, -arvokkaampi ja sen myötä mitätöitävissä arvotason laskiessa kellarikerroksen tasolle. Kun ollaan kellarissa, ei myöskään saaavutuksillasi ole arvoa tai ne pahimmiillaan halutaan omia itselleen. Esimerkiksi toisen tekemä työ onkin yllättäen oma meriitti. Ongelma vuorovaikutuksessa tulee, kun lopulta kumpikaan ei arvosta toista itsenään tai sen peilin kautta, jona itsensä näkee.

        Tuossa aiemmin juhani ja plussa puhuivat tyhjyyden tunteesta. Itselleni jää tuo tunne erityisesti silloin, kun pyöritään minä-tyypin kanssa. Pahimmillaan he valtaavat koko tilan, syövät energian, ja katsovat omaksi oikeudekseen hallita tilanteita, jossa delegoidaan osuudet vain kannattajille (tässä yhteydessä voisin puhua siitä kuuluisasta hovista). Omaa ääntään ei saa kuuluville; se blokataan tyyliin: "haukotus, voitaisiinko puhua muusta". Tai sitten loukkaantuminen (ja sen seurauksena mahdollinen kosto) mitä mainitsit ylempänä.

        Kun vedän nämä yhteen niin saan tulokseksi valmiiksi roolitetun minuuden/sinuuden. Toinen on arvottanut sinut muottiin, joka palvelee omia hyötytarkoituksia. Kuitenkin oma persoona huutaa väliin; ei helevetti, en minä tuommoinen ole enkä halua tullakaan sellaiseksi. En prkl suostu tähän. Räpistely-yritykset muotista saavat aikaan vain kismaa itsen ja minä-tyypin välillä. Se tekee olon tavattoman väsyneeksi, voimattomaksi ja vihaiseksi.

        Eikös kuulostakin narsistiselle? Mutta lopulta se on vain tavallisten ihmisten välistä kommmunikointia. Eli ongelma on vain itseni. Joko minun täytyy pysytellä nätisti siellä toisten muovailemassa muotissa ja täyttää odotukset tai alkaa hankalaksi ja näyttää missä kasvaa ketun kynnet. Dilemma. En oikein haluaisi polttaa siltoja takana (on niitä aika monta käräytetty maankin tasalle) mutta en jaksaisi kuluttaa voimavarojani negatunteisiin. Eli ongelman ratkaisu jää taas itselleni. Säälillä se ei parane, mutta persiillepotkiminenkin sattuu niin kamalasti. Mitä se Lynett aina sanoikin: reeniä vaan, reeniä. :) Tarvittaisiin vissiin taas valmentajaa (potkimaan peffalle) :-D


      • elisakettu kirjoitti:

        Osittain ärsyyntymiseni lähtökohdista on vastavuoroisuuden puute. Esim minä-tyyppi haluaa toistuvasti jonkin palveluksen itselleen, jonka odottaa tulevan pelkkänä hyväntahdon eleenä, pyyteettömästi. Ongelma onkin sitten siinä, etten koe saavani yhtä paljon kuin menetän siinä (kaupassa) ja minua jurppii tasan se, ettei panostani arvosteta tarpeeksi tai olla valmiita samaa kuin itse olen menettänyt. En halua olla vertauskuvan puolityhjä lasi, jota ammennetaan, mutta oma suu jää jatkuvasti janoiseksi toisten nauttiessa nektaria. Tiedän käyväni kauppaa, mutta en voi jatkuvasti antaa saamatta vastapalveluksia. Ongelma tässä on vielä etten osaa vaatia sitä mitä haluan tai mikä tasaveroisesti kuuluisi. ("jos minä käytän sinun hyvinvointiisi vapaapäiväni, niin käyttäisitkö sinäkin toisena tehden palveluksen minulle")

        Toinen on määrätön itsekeskeisyys oman egon ympärillä. Henkilö haluaa nähdä itsensä arvostamiensa piirteiden perusteella (yleensä ulkonäköön, suorituksiin ja menestykseen perustuvia arvoja). Korottaen itsensä mittapuihin, hän samalla katsoo sinua viistoon, joka ei täytä noiden kriteerien mittoja. Eli et ole toisen silmissä mitään tai ainakin vähälahjaisempi, -arvokkaampi ja sen myötä mitätöitävissä arvotason laskiessa kellarikerroksen tasolle. Kun ollaan kellarissa, ei myöskään saaavutuksillasi ole arvoa tai ne pahimmiillaan halutaan omia itselleen. Esimerkiksi toisen tekemä työ onkin yllättäen oma meriitti. Ongelma vuorovaikutuksessa tulee, kun lopulta kumpikaan ei arvosta toista itsenään tai sen peilin kautta, jona itsensä näkee.

        Tuossa aiemmin juhani ja plussa puhuivat tyhjyyden tunteesta. Itselleni jää tuo tunne erityisesti silloin, kun pyöritään minä-tyypin kanssa. Pahimmillaan he valtaavat koko tilan, syövät energian, ja katsovat omaksi oikeudekseen hallita tilanteita, jossa delegoidaan osuudet vain kannattajille (tässä yhteydessä voisin puhua siitä kuuluisasta hovista). Omaa ääntään ei saa kuuluville; se blokataan tyyliin: "haukotus, voitaisiinko puhua muusta". Tai sitten loukkaantuminen (ja sen seurauksena mahdollinen kosto) mitä mainitsit ylempänä.

        Kun vedän nämä yhteen niin saan tulokseksi valmiiksi roolitetun minuuden/sinuuden. Toinen on arvottanut sinut muottiin, joka palvelee omia hyötytarkoituksia. Kuitenkin oma persoona huutaa väliin; ei helevetti, en minä tuommoinen ole enkä halua tullakaan sellaiseksi. En prkl suostu tähän. Räpistely-yritykset muotista saavat aikaan vain kismaa itsen ja minä-tyypin välillä. Se tekee olon tavattoman väsyneeksi, voimattomaksi ja vihaiseksi.

        Eikös kuulostakin narsistiselle? Mutta lopulta se on vain tavallisten ihmisten välistä kommmunikointia. Eli ongelma on vain itseni. Joko minun täytyy pysytellä nätisti siellä toisten muovailemassa muotissa ja täyttää odotukset tai alkaa hankalaksi ja näyttää missä kasvaa ketun kynnet. Dilemma. En oikein haluaisi polttaa siltoja takana (on niitä aika monta käräytetty maankin tasalle) mutta en jaksaisi kuluttaa voimavarojani negatunteisiin. Eli ongelman ratkaisu jää taas itselleni. Säälillä se ei parane, mutta persiillepotkiminenkin sattuu niin kamalasti. Mitä se Lynett aina sanoikin: reeniä vaan, reeniä. :) Tarvittaisiin vissiin taas valmentajaa (potkimaan peffalle) :-D

        minä/minulle-tyyppien kanssa kannattanee muistaa että ovat ylikompensoivia (omista lähtökohdistaan omia etuja ajattelevia) ja siksi myös ilmaisut ovat agressiivisia. Tällaisessa tilassa olevalle ihmiselle voipi hänen vaatimuksiinsa sanoa vaikka että 'oma elämäni/työni/olosuhteeni ei juuri tällä hetkellä anna aikaa toteuttaa mitään ylimääräistä'. Oman elämänarvostuksesi/hyvinvointisi ja sinun väliin ei yksikään vaatija voi tulla ilman suostumustasi.

        Tästä seuraa:

        -Jämäkät ja assertiiviset kunnioittaa päätöstäsi.

        -Ylikompensoivat ja agressiiviset pitävät sinua vähintään kusipäänä kun et pyyteettömästi palvele heitä. Tämän lajityypin narskut saattavat jopa nimittää sinua narsistiksi, heh, mutta se on heidän päänsärkynsä, ei sinun.


    • Narsistien vihaaja.

      Mikähän narsismin kannattaja tämäkin aloittaja taas on?Psykopaatit vittuun,sanon minä.Muuten tämä suomihulluus ei koskaan muutu.Ongelma on siinä,että terapeutit ovat itse narsisteja,ja sinä taidat olla myös.Kukan helvetti kuvittelet olevasi?Kyllä maailmasta löytyy voimia laittaa narsismia kannattavat valtiot kuriin,jos tarve vaatii.

      • Miten määritellään narsismin kannattaja? Ja mikä siinä on pahaa/hyvää? Kuinka terapeuttien narsistisuus tulee esille? Ovatko he kaltoinkohtelijoita? Mikä aloittajasta tekee narsistisen? Miksi valtiot pitää laittaa kuriin, vaikka narsistisuus on yksilöongelma?


      • Äläpuolustelenarsist
        elisakettu kirjoitti:

        Miten määritellään narsismin kannattaja? Ja mikä siinä on pahaa/hyvää? Kuinka terapeuttien narsistisuus tulee esille? Ovatko he kaltoinkohtelijoita? Mikä aloittajasta tekee narsistisen? Miksi valtiot pitää laittaa kuriin, vaikka narsistisuus on yksilöongelma?

        Huomaa,että myös sinä olet yksi heistä.Ainut mitä sulle voi sanoa on,että back off.
        Narsisti- eli pahisvaltioita ei tulla planeetalla suvaitsemaan,onneksi on olemassa jenkit ja heissä demokraattisiipi,he pitävät huolen,että sekopäät ei pääse käyttämään liikaa valtaa väärin.
        Jos planeetta ajautuisi narsistien valtaan,kaikki tuhoutuisi muutamassa päivässä.
        Siksi ei narsismille,hehän ovat elämän terroristeja no 1.Eivät todellakaan halua,että kaikilla olisi oikeus tai mahdollisuus elää tällä planeetalla.Ja sinä vielä ihmettelet,mikä niissä on pahaa,mutta eihän sitä tietysti narsistilta voi edes odottaa?Terroristien kanssa ei todellakaan pidä neuvotella,mikä on oikein mikä väärin.Terveet ymmärtää tämän kohdan,sairaat ei.


      • Äläpuolustelenarsist kirjoitti:

        Huomaa,että myös sinä olet yksi heistä.Ainut mitä sulle voi sanoa on,että back off.
        Narsisti- eli pahisvaltioita ei tulla planeetalla suvaitsemaan,onneksi on olemassa jenkit ja heissä demokraattisiipi,he pitävät huolen,että sekopäät ei pääse käyttämään liikaa valtaa väärin.
        Jos planeetta ajautuisi narsistien valtaan,kaikki tuhoutuisi muutamassa päivässä.
        Siksi ei narsismille,hehän ovat elämän terroristeja no 1.Eivät todellakaan halua,että kaikilla olisi oikeus tai mahdollisuus elää tällä planeetalla.Ja sinä vielä ihmettelet,mikä niissä on pahaa,mutta eihän sitä tietysti narsistilta voi edes odottaa?Terroristien kanssa ei todellakaan pidä neuvotella,mikä on oikein mikä väärin.Terveet ymmärtää tämän kohdan,sairaat ei.

        Näkökulmasi vaikuttaa militariselta ja sodanjulistuksen omaiselta. Milloin mikään sota on tuonut mitään hyvää? Viattomat kärsivät aina. Ajanjaksomme ja sitä ennen noin 2700 vuotta ekr on nykytietämyksen sodittu: eli käytetty valtaa, tapettu, raiskattu, hävitetty, tuhottu ja oikeutettu kaikki tuo jonkin poliittisen, uskonnollisen tai valtaan haluavien oikeudeksi. Todellisia arkielämän terroristeja todellakin. Jos siinä yksi paha on saatu hävitettyä, niin samalla tuhansia viattomia vahingoitettu ja uusia paholaisia lisää tuotettu sodan tuomien julmuuksien tähden.

        Sekö ei ole pahuutta pahimmillaan?

        Pidätkö todellakin rauhaa rakentavia ihmisiä narsisteina ja narsistien suojelijoina? Miten allekirjoitat itse tuon lauseesi, että kaikilla olisi oikeus tai mahdollisuus elää tällä planeetalla?


      • Äläpuolustelenarsist kirjoitti:

        Huomaa,että myös sinä olet yksi heistä.Ainut mitä sulle voi sanoa on,että back off.
        Narsisti- eli pahisvaltioita ei tulla planeetalla suvaitsemaan,onneksi on olemassa jenkit ja heissä demokraattisiipi,he pitävät huolen,että sekopäät ei pääse käyttämään liikaa valtaa väärin.
        Jos planeetta ajautuisi narsistien valtaan,kaikki tuhoutuisi muutamassa päivässä.
        Siksi ei narsismille,hehän ovat elämän terroristeja no 1.Eivät todellakaan halua,että kaikilla olisi oikeus tai mahdollisuus elää tällä planeetalla.Ja sinä vielä ihmettelet,mikä niissä on pahaa,mutta eihän sitä tietysti narsistilta voi edes odottaa?Terroristien kanssa ei todellakaan pidä neuvotella,mikä on oikein mikä väärin.Terveet ymmärtää tämän kohdan,sairaat ei.

        Jos olisin narsisti, perustaisin valtionpankin, lainaisin kansalaisille rahaa, korkotuloja saisin seitsenkertaisesti, eli saisin ilmaista rahaa. Ilmaiset rahat sijoittaisin asetehtaisiin, aseita myisin köyhiin maihin tasapuolisesti molemmille sotiville osapuolille - rikastuisin lisää köyhien kustannuksella - ja lopulta kaappaisin ne köyhtyneet pikkuvaltiot omakseni. Perustaisin niihin nukkehallituksen ja minä olisin puppetmaster. ;D

        Mutta prkl, jenkithän on jo keksineet sen..


      • elisakettu kirjoitti:

        Näkökulmasi vaikuttaa militariselta ja sodanjulistuksen omaiselta. Milloin mikään sota on tuonut mitään hyvää? Viattomat kärsivät aina. Ajanjaksomme ja sitä ennen noin 2700 vuotta ekr on nykytietämyksen sodittu: eli käytetty valtaa, tapettu, raiskattu, hävitetty, tuhottu ja oikeutettu kaikki tuo jonkin poliittisen, uskonnollisen tai valtaan haluavien oikeudeksi. Todellisia arkielämän terroristeja todellakin. Jos siinä yksi paha on saatu hävitettyä, niin samalla tuhansia viattomia vahingoitettu ja uusia paholaisia lisää tuotettu sodan tuomien julmuuksien tähden.

        Sekö ei ole pahuutta pahimmillaan?

        Pidätkö todellakin rauhaa rakentavia ihmisiä narsisteina ja narsistien suojelijoina? Miten allekirjoitat itse tuon lauseesi, että kaikilla olisi oikeus tai mahdollisuus elää tällä planeetalla?

        ”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.” -M G-


    • Ollut vähän kiireitä. Vilkaisin tätä aloitustani jossain vaiheessa kun kommentteja oli tullut ehkä n 12 - harmittelin kun en saanut vastatuksi kenellekään. Nyt olen iloinen etten tullut sähläämään väliin sillä olette saaneet paljon oivalluttavaa ajateltavaa aikaiseksi. Olenkohan päässyt eroon säätämisen ja pätemisen tarpeistani, voiko narsisti sittenkin parantua(?) ;D

      Miksi pitäisi sääliä? Säälin siksi koska katkera narsisti ja turhaan taisteleva uhri ovat ikäänkuin jonkinlaisessa (suoja)kuplassa, jonka elämänvirta ohittaa.

      Ääripäissämme olemme joskus kenties myös itsesäälin vallassa, tarkoitan mukautuvaa antautujaa tai ylikompensoivaa olotilaa. Pyrkimyksemme lienee päästä jämäkäksi itsemme ja muiden hyväksyjiksi.

      Oletteko ajatelleet miten teidät nähdään? Passiivisena, assertiivisena vai agressiivisena viestijänä?

      • -t-

        jäin miettimään itseäni ja noita kolmea erilaista viestijätilaa: olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta

        topikkiin liittyen olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia säälin olemuksesta - se tuo minulle mieleen jollain tavalla keinotekoisen ajattelun ja itsensä säälin kohteen yläpuolelle asettamisen, vähän F.N:n ajattelua seuraillen, ehkä sitä voisi käyttää työkaluna etäisyyden ottamiseksi, siltana sitäkin, vähän kuin ajatusta jonkin uhriksi joutumisesta


      • -t- kirjoitti:

        jäin miettimään itseäni ja noita kolmea erilaista viestijätilaa: olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta

        topikkiin liittyen olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia säälin olemuksesta - se tuo minulle mieleen jollain tavalla keinotekoisen ajattelun ja itsensä säälin kohteen yläpuolelle asettamisen, vähän F.N:n ajattelua seuraillen, ehkä sitä voisi käyttää työkaluna etäisyyden ottamiseksi, siltana sitäkin, vähän kuin ajatusta jonkin uhriksi joutumisesta

        Kiitos mielenkiinnostasi ystäväiseni -t-.

        Onhan tuo säälin olemus aika monisäikeinen juttu, jossa riittää puimista vaikka pidempiinkin filosofisiin keskusteluihin.

        Itsesääli ja murheittensa itkeminen on varmaan kaikille tuttua joskus jossain uhriutuneena koettuna. Lienee aidointa sääliä. Toisen sääliminen vaatii toisen arvioimista eikä ehkä osu aina kohdilleen.

        Assertiivisen ja agressiivisen raja toisen säälimisessä voi kulkea vaikka seuraavissa viestintäeroavaisuuksissa; 'minun käy sääliksi sinun tilanteesi' tai 'olet säälittävä tapaus', jossa jälkimmäisessä asettaudutaan agressiivisesti toisen yläpuolelle.

        Assertiivisuuden osaava/opiskellut hallitsee yleensä myös statuksen vaihtamisen taidon, eli osaa asettua erilaisten ihmisten tasolle, tasaveroiseksi keskustelijaksi.

        Jos on agressiivinen, dominoiva olotila, on toisen alistuttava. Jos toinen ei halua alistua, alkaa kilpavarustelu ja molemmat pyrkivät nostamaan statustaan ja saamaan valtaa. Illuusio vallasta on säälittävää.


      • 15+14=29
        yxex kirjoitti:

        Kiitos mielenkiinnostasi ystäväiseni -t-.

        Onhan tuo säälin olemus aika monisäikeinen juttu, jossa riittää puimista vaikka pidempiinkin filosofisiin keskusteluihin.

        Itsesääli ja murheittensa itkeminen on varmaan kaikille tuttua joskus jossain uhriutuneena koettuna. Lienee aidointa sääliä. Toisen sääliminen vaatii toisen arvioimista eikä ehkä osu aina kohdilleen.

        Assertiivisen ja agressiivisen raja toisen säälimisessä voi kulkea vaikka seuraavissa viestintäeroavaisuuksissa; 'minun käy sääliksi sinun tilanteesi' tai 'olet säälittävä tapaus', jossa jälkimmäisessä asettaudutaan agressiivisesti toisen yläpuolelle.

        Assertiivisuuden osaava/opiskellut hallitsee yleensä myös statuksen vaihtamisen taidon, eli osaa asettua erilaisten ihmisten tasolle, tasaveroiseksi keskustelijaksi.

        Jos on agressiivinen, dominoiva olotila, on toisen alistuttava. Jos toinen ei halua alistua, alkaa kilpavarustelu ja molemmat pyrkivät nostamaan statustaan ja saamaan valtaa. Illuusio vallasta on säälittävää.

        "Assertiivisen ja agressiivisen raja toisen säälimisessä voi kulkea vaikka seuraavissa viestintäeroavaisuuksissa; 'minun käy sääliksi sinun tilanteesi' tai 'olet säälittävä tapaus', jossa jälkimmäisessä asettaudutaan agressiivisesti toisen yläpuolelle"

        Niin olen ennenkin sanonut...että myös täällä narsimi palstalla voi oppia jotain uusia asioita, nimityksiä...joita ei ole tuntenut/tiennyt...

        Tässä tuo sana assertiviisuus...oli minulla outo...joten tytyi ottaa selvää mitä se tarkoittanee...

        Ye monesti olettaa kai että "kaikki" tietävät nuo asiat...mutta joukossa on varmaan muitakin kuin minä...jotka eivät aina tiedä...joten laitan yhden linkin tähän...josta minä tietoa assertiivisuudesta hain...

        http://www.monivire.fi/vilkaisu-viestintaan/viestintatyylit

        Että joo...oppia ikä kaikki...


      • 15+14=29 kirjoitti:

        "Assertiivisen ja agressiivisen raja toisen säälimisessä voi kulkea vaikka seuraavissa viestintäeroavaisuuksissa; 'minun käy sääliksi sinun tilanteesi' tai 'olet säälittävä tapaus', jossa jälkimmäisessä asettaudutaan agressiivisesti toisen yläpuolelle"

        Niin olen ennenkin sanonut...että myös täällä narsimi palstalla voi oppia jotain uusia asioita, nimityksiä...joita ei ole tuntenut/tiennyt...

        Tässä tuo sana assertiviisuus...oli minulla outo...joten tytyi ottaa selvää mitä se tarkoittanee...

        Ye monesti olettaa kai että "kaikki" tietävät nuo asiat...mutta joukossa on varmaan muitakin kuin minä...jotka eivät aina tiedä...joten laitan yhden linkin tähän...josta minä tietoa assertiivisuudesta hain...

        http://www.monivire.fi/vilkaisu-viestintaan/viestintatyylit

        Että joo...oppia ikä kaikki...

        Kiitos selventävästä linkistä.

        Kun yhdistämme moodit (minä-tilat)

        http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf

        linkkisi viestintätyyleihin, huomaamme(ko)

        että;

        - 'mukautuva antautuja' viestii passiivisesti (tai epäassertiivisesti)

        - 'toimiva vastuullinen aikuinen' viestii assertiivisesti

        - 'ylikompensoija' viestii agressiivisesti

        Assertiivinen saattaa jäädä ja varsinkin passiivinen jää helposti agressiivisen jalkoihin. Agressiivista ylikompensoijaa voi hyvällä syyllä nimittää epäterveen narsistiseksi.

        Olisikohan niin että olemme sitä mitä viestimme muille? Ja samalla tulkitsemme muita heidän viestintätyylinsä mukaan.

        Olen itse viestinyt muille kaikilla näillä tavoilla, ajan eri hetkillä, riittävissä olosuhteissa, ja tunnistan itsessäni niin uhrin, narsistin, kuin parhaimmillaan jopa vastuullisen aikuisenkin. (aivan kuten -t- totesi; "olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta")

        Emme ole staattisia, vaan meihin vaikuttaa kokemus, ympäristö, tarvehierarkia, tunnelukot, defenssit, omanarvon- ja itsetunto ja luoja tietää mitkä kaikki asiat. Ehkä sellaisetkin asiat mistä meillä ei ole vielä harmainta aavistusta.


      • 20+4=24
        yxex kirjoitti:

        Kiitos selventävästä linkistä.

        Kun yhdistämme moodit (minä-tilat)

        http://www.skeematerapia.fi/documents/antautuja-jamakka-hyokkaaja.pdf

        linkkisi viestintätyyleihin, huomaamme(ko)

        että;

        - 'mukautuva antautuja' viestii passiivisesti (tai epäassertiivisesti)

        - 'toimiva vastuullinen aikuinen' viestii assertiivisesti

        - 'ylikompensoija' viestii agressiivisesti

        Assertiivinen saattaa jäädä ja varsinkin passiivinen jää helposti agressiivisen jalkoihin. Agressiivista ylikompensoijaa voi hyvällä syyllä nimittää epäterveen narsistiseksi.

        Olisikohan niin että olemme sitä mitä viestimme muille? Ja samalla tulkitsemme muita heidän viestintätyylinsä mukaan.

        Olen itse viestinyt muille kaikilla näillä tavoilla, ajan eri hetkillä, riittävissä olosuhteissa, ja tunnistan itsessäni niin uhrin, narsistin, kuin parhaimmillaan jopa vastuullisen aikuisenkin. (aivan kuten -t- totesi; "olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta")

        Emme ole staattisia, vaan meihin vaikuttaa kokemus, ympäristö, tarvehierarkia, tunnelukot, defenssit, omanarvon- ja itsetunto ja luoja tietää mitkä kaikki asiat. Ehkä sellaisetkin asiat mistä meillä ei ole vielä harmainta aavistusta.

        "Olen itse viestinyt muille kaikilla näillä tavoilla, ajan eri hetkillä, riittävissä olosuhteissa, ja tunnistan itsessäni niin uhrin, narsistin, kuin parhaimmillaan jopa vastuullisen aikuisenkin. (aivan kuten -t- totesi; "olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta")"

        Niin tosiaan tuo assertivisuus sanana oli ihan outo, että piti tarkistaa...vaikka asiana se ei sillä tavalla ollut outo...joutuuhan sitä ihmisten parissa töitä tehdessäänkin päivittäinkin punnitsemaan sanojaan, miten asiansa esittäisi loukkaamatta toista...

        Kun taas täällä joskus tulee oltua turhan "nokkelakin"...huomaan kyllä sen itsekin...ja toisaalta tekis mielis vastata jotain oikein ilkeääkin, mutta yleensä kykenen kyllä hillitsemään itseni...

        "Olisikohan niin että olemme sitä mitä viestimme muille? Ja samalla tulkitsemme muita heidän viestintätyylinsä mukaan."

        Noh, täällä olemme pelkästään kirjoitettujen sanojen varassa...on kai kirjoittajan omalla vastuulla millaisen kuvan hän itsestään haluaa antaa...

        Mutta elävässä elämässä...en ihan tiedä...joskus ne puheet ja teot on niin ristiriidassa, että mielummin uskon jälkimmäisiin...

        "Emme ole staattisia, vaan meihin vaikuttaa kokemus, ympäristö, tarvehierarkia, tunnelukot, defenssit, omanarvon- ja itsetunto ja luoja tietää mitkä kaikki asiat"

        Niin onneksi emme ole/pysy aina samanlaisina ja jonkinlainen ihan tietoinen muuttuminenkin on mahdollista...jos tunnistaa itsessään olevat "väärät" ajatus/toimintamallit...


      • 20+4=24 kirjoitti:

        "Olen itse viestinyt muille kaikilla näillä tavoilla, ajan eri hetkillä, riittävissä olosuhteissa, ja tunnistan itsessäni niin uhrin, narsistin, kuin parhaimmillaan jopa vastuullisen aikuisenkin. (aivan kuten -t- totesi; "olen niitä kaikkia riippuen seurasta ja kulloinkin käsiteltävästä aiheesta")"

        Niin tosiaan tuo assertivisuus sanana oli ihan outo, että piti tarkistaa...vaikka asiana se ei sillä tavalla ollut outo...joutuuhan sitä ihmisten parissa töitä tehdessäänkin päivittäinkin punnitsemaan sanojaan, miten asiansa esittäisi loukkaamatta toista...

        Kun taas täällä joskus tulee oltua turhan "nokkelakin"...huomaan kyllä sen itsekin...ja toisaalta tekis mielis vastata jotain oikein ilkeääkin, mutta yleensä kykenen kyllä hillitsemään itseni...

        "Olisikohan niin että olemme sitä mitä viestimme muille? Ja samalla tulkitsemme muita heidän viestintätyylinsä mukaan."

        Noh, täällä olemme pelkästään kirjoitettujen sanojen varassa...on kai kirjoittajan omalla vastuulla millaisen kuvan hän itsestään haluaa antaa...

        Mutta elävässä elämässä...en ihan tiedä...joskus ne puheet ja teot on niin ristiriidassa, että mielummin uskon jälkimmäisiin...

        "Emme ole staattisia, vaan meihin vaikuttaa kokemus, ympäristö, tarvehierarkia, tunnelukot, defenssit, omanarvon- ja itsetunto ja luoja tietää mitkä kaikki asiat"

        Niin onneksi emme ole/pysy aina samanlaisina ja jonkinlainen ihan tietoinen muuttuminenkin on mahdollista...jos tunnistaa itsessään olevat "väärät" ajatus/toimintamallit...

        Kyllä minunkin mielestä liikumme täällä kirjoittajan omalla vastuulla, ja lukijan omalla vastuulla.

        Kirjoittaja joko saa palkan tai maksaa hinnan tekstistään. Lukija taas on vastuussa omista tuntemuksistaan, jos vapaaehtoisesti luettu teksti aiheuttaa mielihyvää tai mielipahaa.


      • juhani lehtinen
        yxex kirjoitti:

        Kyllä minunkin mielestä liikumme täällä kirjoittajan omalla vastuulla, ja lukijan omalla vastuulla.

        Kirjoittaja joko saa palkan tai maksaa hinnan tekstistään. Lukija taas on vastuussa omista tuntemuksistaan, jos vapaaehtoisesti luettu teksti aiheuttaa mielihyvää tai mielipahaa.

        "Lukija taas on vastuussa omista tuntemuksistaan, jos vapaaehtoisesti luettu teksti aiheuttaa mielihyvää tai mielipahaa."

        Kukas siitä on vastuussa jos lukija huomaa kirjoittajan kirjoittavan väärää tietoa ja ystävällisesti korjaa kirjoittajan virheen.
        Tällä en tarkoita mielipidettä, vaan asiaa joka on väärin kirjoitettu.
        Siitä ei tietenkään voi olla varma onko kirjoittaja vaan ymmärtänyt asian väärin, vai onko hän ihan tarkoituksella kirjoittanut propagandaa.

        Tästä ei ole aiheutunut lukijalle mielipahaa, eikä hyvää, vaan hän kokee velvollisuudeksi korjata väärän tiedon. Tämä aiheuttaa lukijalle mielihyvää, kun on voinut auttaa muita ja samalla pystynyt kartuttamaan omaa tietämystä.


      • 4+4=8
        juhani lehtinen kirjoitti:

        "Lukija taas on vastuussa omista tuntemuksistaan, jos vapaaehtoisesti luettu teksti aiheuttaa mielihyvää tai mielipahaa."

        Kukas siitä on vastuussa jos lukija huomaa kirjoittajan kirjoittavan väärää tietoa ja ystävällisesti korjaa kirjoittajan virheen.
        Tällä en tarkoita mielipidettä, vaan asiaa joka on väärin kirjoitettu.
        Siitä ei tietenkään voi olla varma onko kirjoittaja vaan ymmärtänyt asian väärin, vai onko hän ihan tarkoituksella kirjoittanut propagandaa.

        Tästä ei ole aiheutunut lukijalle mielipahaa, eikä hyvää, vaan hän kokee velvollisuudeksi korjata väärän tiedon. Tämä aiheuttaa lukijalle mielihyvää, kun on voinut auttaa muita ja samalla pystynyt kartuttamaan omaa tietämystä.

        "Kukas siitä on vastuussa jos lukija huomaa kirjoittajan kirjoittavan väärää tietoa ja ystävällisesti korjaa kirjoittajan virheen.
        Tällä en tarkoita mielipidettä, vaan asiaa joka on väärin kirjoitettu"

        Noh...jos nyt ihan kokee velvollisuudekseen levittää oikeaa tietoa...niin laittakoon linkin mistä alkuperäinen tieto on löydettävissä ihan sanasta sanaan...mitää siihen lisäämättä tai pois ottamatta...

        Kukin ihminen voi itse sitten lukea sen ja ajatella siitä itse mitä haluaa..se oma mutu tuntuma/mielipide ei kuitenkan välttämättä tarkoita samaa kuin oikea tieto...vaikka itsestä siltä tuntuisikin...

        Pelkästään se että väittää toisen olevan väärässä ei myöskään tarkoita samaa kuin että itse olisi oikeassa...

        Että edelleen lukijalla itsellään on vastuu...mitä ajattelee lukemastaan...

        Sen vääräksi kokemansa tiedonkin voi joskus jättää ihan noteeramatta...käsittääkseni keskustelupalstoilla tarkoitus ihan vaan keskustella vaihtaa mielipiteitä...eikä todistella oikeassa olemistaan...tai kilpailla kuka tietää eniten...

        Toisten kirjoittamat asiat/toiset kirjoittajat ny vaan miellyttää enemmän...kuin toiset...se sen kummempaa ole...

        Mutta jos kovin tuntee jonkun kirjoituksista /eriävistä mielipiteistä mielipahaa/loukkaantuu...kannattaa syy siihen etsiä oman mielensä syövereistä...täytyy ottaa huomioon että kyse voi olla myös kateudestakin jotakin kirjoittajaa kohtaan......kun kerran narsismi palstalla ollaan...ja kateus juurikin on narsistin perisynti...

        " vaan hän kokee velvollisuudeksi korjata väärän tiedon...Tämä aiheuttaa lukijalle mielihyvää, kun on voinut auttaa muita ja samalla pystynyt kartuttamaan omaa tietämystä"

        noh...tuossa kuvaat ilmeisesti sitä tapaa miten koet omat kirjoituksesi...mutta tuntuu että hyvin usein ärsyynnyt kuitenkin muiden kirjoituksista...

        Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa vain pelkästään vain itsellesi...esim. omaa blogia/sivustoa , jopa kirjan, jossa voisit saada paremmin esille omaa tietämystäsi...jos se on sinulle tärkeää...

        ajattelisin että keskustelupalstoilla tapahtuva virheellisen tiedon korjailukin voi olla aikas turhauttavaa kun sitä esiintyy täälllä niin paljon...


      • juhani lehtinen
        4+4=8 kirjoitti:

        "Kukas siitä on vastuussa jos lukija huomaa kirjoittajan kirjoittavan väärää tietoa ja ystävällisesti korjaa kirjoittajan virheen.
        Tällä en tarkoita mielipidettä, vaan asiaa joka on väärin kirjoitettu"

        Noh...jos nyt ihan kokee velvollisuudekseen levittää oikeaa tietoa...niin laittakoon linkin mistä alkuperäinen tieto on löydettävissä ihan sanasta sanaan...mitää siihen lisäämättä tai pois ottamatta...

        Kukin ihminen voi itse sitten lukea sen ja ajatella siitä itse mitä haluaa..se oma mutu tuntuma/mielipide ei kuitenkan välttämättä tarkoita samaa kuin oikea tieto...vaikka itsestä siltä tuntuisikin...

        Pelkästään se että väittää toisen olevan väärässä ei myöskään tarkoita samaa kuin että itse olisi oikeassa...

        Että edelleen lukijalla itsellään on vastuu...mitä ajattelee lukemastaan...

        Sen vääräksi kokemansa tiedonkin voi joskus jättää ihan noteeramatta...käsittääkseni keskustelupalstoilla tarkoitus ihan vaan keskustella vaihtaa mielipiteitä...eikä todistella oikeassa olemistaan...tai kilpailla kuka tietää eniten...

        Toisten kirjoittamat asiat/toiset kirjoittajat ny vaan miellyttää enemmän...kuin toiset...se sen kummempaa ole...

        Mutta jos kovin tuntee jonkun kirjoituksista /eriävistä mielipiteistä mielipahaa/loukkaantuu...kannattaa syy siihen etsiä oman mielensä syövereistä...täytyy ottaa huomioon että kyse voi olla myös kateudestakin jotakin kirjoittajaa kohtaan......kun kerran narsismi palstalla ollaan...ja kateus juurikin on narsistin perisynti...

        " vaan hän kokee velvollisuudeksi korjata väärän tiedon...Tämä aiheuttaa lukijalle mielihyvää, kun on voinut auttaa muita ja samalla pystynyt kartuttamaan omaa tietämystä"

        noh...tuossa kuvaat ilmeisesti sitä tapaa miten koet omat kirjoituksesi...mutta tuntuu että hyvin usein ärsyynnyt kuitenkin muiden kirjoituksista...

        Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa vain pelkästään vain itsellesi...esim. omaa blogia/sivustoa , jopa kirjan, jossa voisit saada paremmin esille omaa tietämystäsi...jos se on sinulle tärkeää...

        ajattelisin että keskustelupalstoilla tapahtuva virheellisen tiedon korjailukin voi olla aikas turhauttavaa kun sitä esiintyy täälllä niin paljon...

        "Mutta jos kovin tuntee jonkun kirjoituksista /eriävistä mielipiteistä mielipahaa/loukkaantuu...kannattaa syy siihen etsiä oman mielensä syövereistä"

        En ole enää pitkään aikaan tuntenut mielipahaa tämän palstan kirjoituksista, myönnän muutama vuosi sitten tunteneeni. Silloin en myöskään tiennyt narsisteista mitään......

        Mielestäni on kerrassaan tyhmää kirjoittaa tänne hienoin termein ja pelkästään potaskaa tai propagandaa, koska nykyään on niin helposti tietoa saatavalla.
        Mielipiteet ovat tietenkin erikseen, mutta jos kirjoittaa ahvenen olevan nisäkäs, niin ei todellakaan tarvitse olla mikään Einstein kun huomaa kirjoittajan olevan.....

        "Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa vain pelkästään vain itsellesi"

        En ole ajatellut. Tänne kirjoitan vain......

        "niin laittakoon linkin mistä alkuperäinen tieto on löydettävissä ihan sanasta sanaan...mitää siihen lisäämättä tai pois ottamatta..."

        Näin olen tehnytkin.

        "Pelkästään se että väittää toisen olevan väärässä ei myöskään tarkoita samaa kuin että itse olisi oikeassa..."

        Pitää paikkaansa. Kuinka usein narsisti väittää vastapuolen olevan väärässä, vaikka hänellä ei ole mitään todisteita asiasta?

        "ajattelisin että keskustelupalstoilla tapahtuva virheellisen tiedon korjailukin voi olla aikas turhauttavaa kun sitä esiintyy täälllä niin paljon... "

        Eipä tossa mitään järkeä olekkaan, mutta todella paljon täällä on muitakin jotka voisivat ihan hyvin jättää kirjoitukset kirjoittamatta.
        Olisi turhauttavaa, jos olisin aina väärässä "väitteissäni", mutta.......
        No minä esiinnyn täällä aika harvoin ja vain "virka-aikana" :-)


      • juhani lehtinen kirjoitti:

        "Mutta jos kovin tuntee jonkun kirjoituksista /eriävistä mielipiteistä mielipahaa/loukkaantuu...kannattaa syy siihen etsiä oman mielensä syövereistä"

        En ole enää pitkään aikaan tuntenut mielipahaa tämän palstan kirjoituksista, myönnän muutama vuosi sitten tunteneeni. Silloin en myöskään tiennyt narsisteista mitään......

        Mielestäni on kerrassaan tyhmää kirjoittaa tänne hienoin termein ja pelkästään potaskaa tai propagandaa, koska nykyään on niin helposti tietoa saatavalla.
        Mielipiteet ovat tietenkin erikseen, mutta jos kirjoittaa ahvenen olevan nisäkäs, niin ei todellakaan tarvitse olla mikään Einstein kun huomaa kirjoittajan olevan.....

        "Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa vain pelkästään vain itsellesi"

        En ole ajatellut. Tänne kirjoitan vain......

        "niin laittakoon linkin mistä alkuperäinen tieto on löydettävissä ihan sanasta sanaan...mitää siihen lisäämättä tai pois ottamatta..."

        Näin olen tehnytkin.

        "Pelkästään se että väittää toisen olevan väärässä ei myöskään tarkoita samaa kuin että itse olisi oikeassa..."

        Pitää paikkaansa. Kuinka usein narsisti väittää vastapuolen olevan väärässä, vaikka hänellä ei ole mitään todisteita asiasta?

        "ajattelisin että keskustelupalstoilla tapahtuva virheellisen tiedon korjailukin voi olla aikas turhauttavaa kun sitä esiintyy täälllä niin paljon... "

        Eipä tossa mitään järkeä olekkaan, mutta todella paljon täällä on muitakin jotka voisivat ihan hyvin jättää kirjoitukset kirjoittamatta.
        Olisi turhauttavaa, jos olisin aina väärässä "väitteissäni", mutta.......
        No minä esiinnyn täällä aika harvoin ja vain "virka-aikana" :-)

        Hmm... omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla.

        Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?


      • - -
        elisakettu kirjoitti:

        Hmm... omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla.

        Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?

        Ärsyttääkseen, hämmenttääkseen soppaa ja lisätäkseen mausteita??

        :D Alkoi naurattaa tuo meskustelupalsta.. Täällä tosiaan meskustellaan. Eli meuhkataan ja melskataan keskustelun lomassa.


      • - - kirjoitti:

        Ärsyttääkseen, hämmenttääkseen soppaa ja lisätäkseen mausteita??

        :D Alkoi naurattaa tuo meskustelupalsta.. Täällä tosiaan meskustellaan. Eli meuhkataan ja melskataan keskustelun lomassa.

        Hieno uusi termi tuo meskustelu. Meuhkaamalla keskustelu. :D

        Musta tuntuu että meskustelu jääpi meikäläisen sanavarastoon pysyvästi.

        Juhani Lehtinen meskustelee oudosti lauseilla jotka kumoavat toisensa:

        "En ole enää pitkään aikaan tuntenut mielipahaa tämän palstan kirjoituksista, myönnän muutama vuosi sitten tunteneeni. Silloin en myöskään tiennyt narsisteista mitään......

        Mielestäni on kerrassaan tyhmää kirjoittaa tänne hienoin termein ja pelkästään potaskaa tai propagandaa"

        (ei siis tunne mielipahaa, mutta, mielestään on kerrassaan tyhmää)

        Kellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi se että Juhani pitää minua ystävänään jonka hätähuudoista hän on huolissaan, jonka ontuvia vertauksia hän tuntee velvollisuudekseen oikoa omilla paremmilla versioilla - hoh :D

        *luoja varjelkoon minua vihamiehiltä, jos ystäväkin on tuollainen*

        Olkaa itsenäisiä ystävät! Vapaita ja itsenäisiä. Minä olen sitä mielitiettyni kanssa. :)


      • 13+2=15
        elisakettu kirjoitti:

        Hmm... omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla.

        Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?

        "omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla."

        En minäkään ole sitä mieltä, että kaiken pitäsi perustua faktoihin...mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että joku jakaa väärää tietoa...niin kertokoon sitten sen oikean tiedon ja sen mistä se on peräisin...niin lukija voi itse päätellä...kumpaanko uskoo...

        Koska periaatteessa...sitä oikeaakin tutkimuksiin pohjautuvaa tietoakin luetaan niiden "omien lasien" lävitse...ja muodostetaan siitä oma itselle ja omaan elämään ns. "oikea" käsitys...joka taas toisen mielestä voi olla väärä...

        "Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?"

        Noh, suoranaisesti en ole narsistiksi nimennyt täällä ketään...mutta joo...kritisoinut ja ns. piilovetuillut olen varmaan useasti...

        jos sellaiseksi katsotaan...oman erilaisen mielipiteen esittäminen...jonkun tarinaan/mielipiteeseen sisältyvien ristiriitaisuuksien /vastakohtaisuuksien osoittaminen tai ns. hankalien kysymyksien esittäminen...kuin myös heittänyt joskus ihan tahallanikin jonkun kommentin pelkästään ärsyttääkseni, hämmentääkseni soppaa...kuten joku tuossa jo totesikin...

        Mutta uskoisin, että joskus myös ns. "kovemmastakin" töytäisystäkin voi olla jollekkin apua...me ihmiset olemme monesti niin sokeita itsemme suhteen...ettemme huomaa, että meillä on se omakin osuus asiohin/tapahtumiin...

        monesti tuohon riittää sekin, että vain toistelee kirjoittajan osin ristiriitaisiakin omia lauseita...ja saa hänet katsomaan itseään/omaa elämäänsä/omia valintojaan ikäänkuin toisen silmin...

        Mitä tuohon Juhaniin tulee...tuntuu, että hän nimenomaan etsii virheellisyksiä vain tietyn kirjoittajan teksteistä...joka viittaa kyllä jonkinlaiseen negaatiioon ko. henkilön kirjoituksia kohtaan...ilmiselväähän se on...että YE:llä ja Juhanilla on ns. nokkapokkaa täällä...

        "mutta todella paljon täällä on muitakin jotka voisivat ihan hyvin jättää kirjoitukset kirjoittamatta"

        En tiedä...tuo lause on Juhanilta...jää epäselväksi keitä kirjoittajia hän tuossa tarkoittaa...tuolla "muitakin"...vastine tuli minun kommenttini, että pitäisikö minun olettaa...että hänen mielestään minä olisin se yksi "muu" voisin jättää kirjoitukset kirjoittamatta...ja YE olisi sitte se "kin"

        Mietittäväksi jää siltikin...miksi hän lukee niitä kirjoituksia jotka voisi tuon hänen ajatuskuvionsa mukaan..."jättää kirjoittamatta"

        Niin jotenkin ajattelisin, että tosiaan lukijallakin on se oma vastuu...voi myös jättää lukematta...tai ainakin olla reagoimatta...


      • 13+2=15 kirjoitti:

        "omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla."

        En minäkään ole sitä mieltä, että kaiken pitäsi perustua faktoihin...mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että joku jakaa väärää tietoa...niin kertokoon sitten sen oikean tiedon ja sen mistä se on peräisin...niin lukija voi itse päätellä...kumpaanko uskoo...

        Koska periaatteessa...sitä oikeaakin tutkimuksiin pohjautuvaa tietoakin luetaan niiden "omien lasien" lävitse...ja muodostetaan siitä oma itselle ja omaan elämään ns. "oikea" käsitys...joka taas toisen mielestä voi olla väärä...

        "Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?"

        Noh, suoranaisesti en ole narsistiksi nimennyt täällä ketään...mutta joo...kritisoinut ja ns. piilovetuillut olen varmaan useasti...

        jos sellaiseksi katsotaan...oman erilaisen mielipiteen esittäminen...jonkun tarinaan/mielipiteeseen sisältyvien ristiriitaisuuksien /vastakohtaisuuksien osoittaminen tai ns. hankalien kysymyksien esittäminen...kuin myös heittänyt joskus ihan tahallanikin jonkun kommentin pelkästään ärsyttääkseni, hämmentääkseni soppaa...kuten joku tuossa jo totesikin...

        Mutta uskoisin, että joskus myös ns. "kovemmastakin" töytäisystäkin voi olla jollekkin apua...me ihmiset olemme monesti niin sokeita itsemme suhteen...ettemme huomaa, että meillä on se omakin osuus asiohin/tapahtumiin...

        monesti tuohon riittää sekin, että vain toistelee kirjoittajan osin ristiriitaisiakin omia lauseita...ja saa hänet katsomaan itseään/omaa elämäänsä/omia valintojaan ikäänkuin toisen silmin...

        Mitä tuohon Juhaniin tulee...tuntuu, että hän nimenomaan etsii virheellisyksiä vain tietyn kirjoittajan teksteistä...joka viittaa kyllä jonkinlaiseen negaatiioon ko. henkilön kirjoituksia kohtaan...ilmiselväähän se on...että YE:llä ja Juhanilla on ns. nokkapokkaa täällä...

        "mutta todella paljon täällä on muitakin jotka voisivat ihan hyvin jättää kirjoitukset kirjoittamatta"

        En tiedä...tuo lause on Juhanilta...jää epäselväksi keitä kirjoittajia hän tuossa tarkoittaa...tuolla "muitakin"...vastine tuli minun kommenttini, että pitäisikö minun olettaa...että hänen mielestään minä olisin se yksi "muu" voisin jättää kirjoitukset kirjoittamatta...ja YE olisi sitte se "kin"

        Mietittäväksi jää siltikin...miksi hän lukee niitä kirjoituksia jotka voisi tuon hänen ajatuskuvionsa mukaan..."jättää kirjoittamatta"

        Niin jotenkin ajattelisin, että tosiaan lukijallakin on se oma vastuu...voi myös jättää lukematta...tai ainakin olla reagoimatta...

        YLt, ethän vaan ottanut itseesi millään muotoa tuota edellistä kommenttiani? Haluan tuoda esille sen, ettei se ollut sellaiseksi tarkoitettu. Enkä tarkoita ettei tietoa tulisi etsiä ja esittää; ensinnäkin se on oikeutemme ja velvollisuutemme, mutta meskustelupalstan sisällön arvo ei ole siitä riippuvainen.Täsmennän vielä mitä tarkoitan tuolla faktoihin-perustavan-tiedon-kritisoinnille.

        Ne, jotka vimmaisesti haluavat säilyttää keskustelun rytmin vain faktoihin perustuen; haluavat pitää keskustelun ohjat tiukasti käsissään. Tämä yksinkertaisuudessaan vie mahdollisuuden ajatella itse; ts muodostaa omia käsityksiä ja retusoida saamaansa tietoa sellaiseen muotoon, kuinka sen sisällön kykenee tuottamaan itselle ymmärrettäväksi. Hallitsijat ja valtaa hamuavat käyttävät tätä mielellään. Se vie oikeuden ajatella itse ja mikäli ei ole perehtynyt syvällisesti juuri tiettyyn tutkimusaineistoon pitkällä aikavälillä, ei pystykään tuottamaan itse sen sisältämää informaatiota. Ja jos et kykene mittelöimään sanoilla saamasi tiedon pohjalta samalla viivalla keskustelussa, sinut voidaan yksinkertaisesti murskata tyhmäksi, lukutaidottamaksi, eli lyhyesti sanoen: mitättömäksi, koska toinen pääsee pätemään parempana. Loppujen lopuksi aiheen sisällöllä ei edes ole merkitystä. Hallitsijan tunnistaa usein siitä, ettei hän kykene luovasti käsittelemään aiheen sisältöä, vaan kaikki sanottu (jolla siis vain hänelle on merkitystä) pitää olla virallisessa kirjoitusasussa. Alistamista hyväkseen käyttävät eivät huomaa tai hyväksy vaihtoehtoja ja hienosyisiä muutoksia - nyansseja - merkitysten ympärille.

        Mitä puhuttiin narsistiksi nimeämisestä (koskee yhtä lailla kaikkea muutakin hylkiöstä runkkariin) ; niin näillä nimittäjillä sanottu/huudettu arvomaailma ei kohtaa omaa itseä. He vaativat ja pullistelevat, syyttävät ja erityisesti vihjailevat, provosoivat saadakseen reagointia aikaiseksi. Tuttua, eikö totta? He ovat samaa hallitsijaksi pyrkivää porukkaa, joille toisilla ihmisellä ei ole mitään arvoa, vain heidän mahdollinen hyötyarvo. Jos he kokevat uhkaa, alkaa mitätöinti. Toisen statusarvo kelpaa kyllä niin kauan, kuin he kuvittelevat sen pönkittävän omaa asemaansa, mutta on korvattavissa heti kun toinen potentiaali aseman säilyttäjä ilmestyy näköpiiriin.

        Ihmisen käyttäytyminen on narsistista kaikkialla. Erityisen silmiinpistävää se on hiekkalaatikolla, jota meskustelupalstaksikin sanotaan. Toisaalta sen arvo on siinä, että se voi opettaa meitä kasvamaan ihmisinä ja tekemään valintoja kuinka itse haluamme elää ja millaisen esimerkin annamme. Voimme myös päteä - niin halutessamme - mutta kuinka sen teemme - on myös oma valintamme. Olemme itse informaation tuottajia ja rakennamme virtuaalista sanomaa. Jätämme aina jäljen, halusimmepa tai emme.


      • 13+2=15 kirjoitti:

        "omituista mielestäni on se, että miksi keskustelupalstojen kommentit pitäisivät perustua pelkästään faktoihin - todelliseen tutkittuun aineistoon ? Se ei suinkaan ole määritelmä, tms vaade, kirjoitetun pohjalle. Ei täällä mitään lähteitä tarvitse luetella. Nyt ei olla tutkimuspiireissä vaan meskustelupalstalla."

        En minäkään ole sitä mieltä, että kaiken pitäsi perustua faktoihin...mutta jos oikeasti on sitä mieltä, että joku jakaa väärää tietoa...niin kertokoon sitten sen oikean tiedon ja sen mistä se on peräisin...niin lukija voi itse päätellä...kumpaanko uskoo...

        Koska periaatteessa...sitä oikeaakin tutkimuksiin pohjautuvaa tietoakin luetaan niiden "omien lasien" lävitse...ja muodostetaan siitä oma itselle ja omaan elämään ns. "oikea" käsitys...joka taas toisen mielestä voi olla väärä...

        "Toinen on se, että miksi helvetissä toisella kirjoittajajalla on hinku nimetä narsistiksi, vaikka ilmisevästi omaa itse sellaisia piirteitä, joita tietää kaiken ymmärryksen mukaan omaavansa? Vittuillaakseen? Kritisoidaakseen - typerää, koskei johda yleensä mihinkään - suuntaan tai toiseen -.. Vai sitten vain osoittaakseen suvaitsemattoman eli idiootin asemansa?"

        Noh, suoranaisesti en ole narsistiksi nimennyt täällä ketään...mutta joo...kritisoinut ja ns. piilovetuillut olen varmaan useasti...

        jos sellaiseksi katsotaan...oman erilaisen mielipiteen esittäminen...jonkun tarinaan/mielipiteeseen sisältyvien ristiriitaisuuksien /vastakohtaisuuksien osoittaminen tai ns. hankalien kysymyksien esittäminen...kuin myös heittänyt joskus ihan tahallanikin jonkun kommentin pelkästään ärsyttääkseni, hämmentääkseni soppaa...kuten joku tuossa jo totesikin...

        Mutta uskoisin, että joskus myös ns. "kovemmastakin" töytäisystäkin voi olla jollekkin apua...me ihmiset olemme monesti niin sokeita itsemme suhteen...ettemme huomaa, että meillä on se omakin osuus asiohin/tapahtumiin...

        monesti tuohon riittää sekin, että vain toistelee kirjoittajan osin ristiriitaisiakin omia lauseita...ja saa hänet katsomaan itseään/omaa elämäänsä/omia valintojaan ikäänkuin toisen silmin...

        Mitä tuohon Juhaniin tulee...tuntuu, että hän nimenomaan etsii virheellisyksiä vain tietyn kirjoittajan teksteistä...joka viittaa kyllä jonkinlaiseen negaatiioon ko. henkilön kirjoituksia kohtaan...ilmiselväähän se on...että YE:llä ja Juhanilla on ns. nokkapokkaa täällä...

        "mutta todella paljon täällä on muitakin jotka voisivat ihan hyvin jättää kirjoitukset kirjoittamatta"

        En tiedä...tuo lause on Juhanilta...jää epäselväksi keitä kirjoittajia hän tuossa tarkoittaa...tuolla "muitakin"...vastine tuli minun kommenttini, että pitäisikö minun olettaa...että hänen mielestään minä olisin se yksi "muu" voisin jättää kirjoitukset kirjoittamatta...ja YE olisi sitte se "kin"

        Mietittäväksi jää siltikin...miksi hän lukee niitä kirjoituksia jotka voisi tuon hänen ajatuskuvionsa mukaan..."jättää kirjoittamatta"

        Niin jotenkin ajattelisin, että tosiaan lukijallakin on se oma vastuu...voi myös jättää lukematta...tai ainakin olla reagoimatta...

        Jatkan vielä ääripäähän tuosta sananvapauden rajoittamisesta. Henkilö, joka pyrkii rajoittamaan sanomaasi, etsimään tietoa muualta kuin itse tarjoamistaan väylistä, keskustelemasta asiasta muuten kun katsomallaan näkökannalla tai keskustelemasta ylipäätään muiden toisin ajattelijoiden kanssa myös rankaisee suotavana pitämästään käyttäytymisestä.

        Valtaa ja sen osoittamista. Ja jos se riitä, pokkuroit vielä vastaan, niin sitten pelotellaan. Joskus pelottelu (usein kostolla) voi ylittää seurauksensa vielä esimerkiksi narsistisen parisuhteen jälkeenkin.

        Ensin sinut mitätöidään asemaltasi ja mielipiteilläsi ei ole arvoa. Minuuden rikkominen tehdään muutoksilla, jotka koskevat henkisyyttäsi, sosiaalisia suhteitasi, ulkonäköäsi, kaikkea sinuun viittavaa. Sinusta pyritään rakentamaan uusi. Sinut eristetän kaikesta tutusta ja turvallisesta. Sinulta kielletään yhteys ulkoiseen maailmaan ja omaan ajatteluun. Ja varmistaaksesi tuhoamisen, sinut pelotellaan ravoille, jos puhut tästä niin... se koskee menneisyyttäsi, nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi.

        Kehoitan vilpittömästi teitä kaikkia puhumaan enemmän. Älkää jääkö mykiksi. Se mitä eniten pelkäätte; se voi tapahtua mykällekin. Älkää antako valtaa sille, joka ei sitä ole ansainnut.


      • elisakettu kirjoitti:

        Jatkan vielä ääripäähän tuosta sananvapauden rajoittamisesta. Henkilö, joka pyrkii rajoittamaan sanomaasi, etsimään tietoa muualta kuin itse tarjoamistaan väylistä, keskustelemasta asiasta muuten kun katsomallaan näkökannalla tai keskustelemasta ylipäätään muiden toisin ajattelijoiden kanssa myös rankaisee suotavana pitämästään käyttäytymisestä.

        Valtaa ja sen osoittamista. Ja jos se riitä, pokkuroit vielä vastaan, niin sitten pelotellaan. Joskus pelottelu (usein kostolla) voi ylittää seurauksensa vielä esimerkiksi narsistisen parisuhteen jälkeenkin.

        Ensin sinut mitätöidään asemaltasi ja mielipiteilläsi ei ole arvoa. Minuuden rikkominen tehdään muutoksilla, jotka koskevat henkisyyttäsi, sosiaalisia suhteitasi, ulkonäköäsi, kaikkea sinuun viittavaa. Sinusta pyritään rakentamaan uusi. Sinut eristetän kaikesta tutusta ja turvallisesta. Sinulta kielletään yhteys ulkoiseen maailmaan ja omaan ajatteluun. Ja varmistaaksesi tuhoamisen, sinut pelotellaan ravoille, jos puhut tästä niin... se koskee menneisyyttäsi, nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi.

        Kehoitan vilpittömästi teitä kaikkia puhumaan enemmän. Älkää jääkö mykiksi. Se mitä eniten pelkäätte; se voi tapahtua mykällekin. Älkää antako valtaa sille, joka ei sitä ole ansainnut.

        Hyvä, elisakettu sanoi vahvoja sanoja!

        Palstalla on kysymys mm vallasta.


      • 10+19=29
        elisakettu kirjoitti:

        YLt, ethän vaan ottanut itseesi millään muotoa tuota edellistä kommenttiani? Haluan tuoda esille sen, ettei se ollut sellaiseksi tarkoitettu. Enkä tarkoita ettei tietoa tulisi etsiä ja esittää; ensinnäkin se on oikeutemme ja velvollisuutemme, mutta meskustelupalstan sisällön arvo ei ole siitä riippuvainen.Täsmennän vielä mitä tarkoitan tuolla faktoihin-perustavan-tiedon-kritisoinnille.

        Ne, jotka vimmaisesti haluavat säilyttää keskustelun rytmin vain faktoihin perustuen; haluavat pitää keskustelun ohjat tiukasti käsissään. Tämä yksinkertaisuudessaan vie mahdollisuuden ajatella itse; ts muodostaa omia käsityksiä ja retusoida saamaansa tietoa sellaiseen muotoon, kuinka sen sisällön kykenee tuottamaan itselle ymmärrettäväksi. Hallitsijat ja valtaa hamuavat käyttävät tätä mielellään. Se vie oikeuden ajatella itse ja mikäli ei ole perehtynyt syvällisesti juuri tiettyyn tutkimusaineistoon pitkällä aikavälillä, ei pystykään tuottamaan itse sen sisältämää informaatiota. Ja jos et kykene mittelöimään sanoilla saamasi tiedon pohjalta samalla viivalla keskustelussa, sinut voidaan yksinkertaisesti murskata tyhmäksi, lukutaidottamaksi, eli lyhyesti sanoen: mitättömäksi, koska toinen pääsee pätemään parempana. Loppujen lopuksi aiheen sisällöllä ei edes ole merkitystä. Hallitsijan tunnistaa usein siitä, ettei hän kykene luovasti käsittelemään aiheen sisältöä, vaan kaikki sanottu (jolla siis vain hänelle on merkitystä) pitää olla virallisessa kirjoitusasussa. Alistamista hyväkseen käyttävät eivät huomaa tai hyväksy vaihtoehtoja ja hienosyisiä muutoksia - nyansseja - merkitysten ympärille.

        Mitä puhuttiin narsistiksi nimeämisestä (koskee yhtä lailla kaikkea muutakin hylkiöstä runkkariin) ; niin näillä nimittäjillä sanottu/huudettu arvomaailma ei kohtaa omaa itseä. He vaativat ja pullistelevat, syyttävät ja erityisesti vihjailevat, provosoivat saadakseen reagointia aikaiseksi. Tuttua, eikö totta? He ovat samaa hallitsijaksi pyrkivää porukkaa, joille toisilla ihmisellä ei ole mitään arvoa, vain heidän mahdollinen hyötyarvo. Jos he kokevat uhkaa, alkaa mitätöinti. Toisen statusarvo kelpaa kyllä niin kauan, kuin he kuvittelevat sen pönkittävän omaa asemaansa, mutta on korvattavissa heti kun toinen potentiaali aseman säilyttäjä ilmestyy näköpiiriin.

        Ihmisen käyttäytyminen on narsistista kaikkialla. Erityisen silmiinpistävää se on hiekkalaatikolla, jota meskustelupalstaksikin sanotaan. Toisaalta sen arvo on siinä, että se voi opettaa meitä kasvamaan ihmisinä ja tekemään valintoja kuinka itse haluamme elää ja millaisen esimerkin annamme. Voimme myös päteä - niin halutessamme - mutta kuinka sen teemme - on myös oma valintamme. Olemme itse informaation tuottajia ja rakennamme virtuaalista sanomaa. Jätämme aina jäljen, halusimmepa tai emme.

        "YLt, ethän vaan ottanut itseesi millään muotoa tuota edellistä kommenttiani?"

        Juu en ottanut, kun tietyllä lailla vaikka vastaankin jonkun kirjoitukseen esim. sinun...niin tavallaan kirjoitukseni, oma pohdintani aiheeseen liittyen, on tarkoitettu ikäänkuin kaikille lukijoille...

        samasta syystä, toivon ettei kukaan muukaan ottaisi kommentointiani ihan henk. koht. nimenomaan hänelle ihmisenä tarkoitetuksi, vaikka vastaukseni/kommentointini ns. hänelle onkin tavallaan osoitettu...jos tarina/pohdittavaksi otettu aihe on hänen esille ottamansa...

        "Ja jos et kykene mittelöimään sanoilla saamasi tiedon pohjalta samalla viivalla keskustelussa, sinut voidaan yksinkertaisesti murskata tyhmäksi, lukutaidottamaksi, eli lyhyesti sanoen: mitättömäksi, koska toinen pääsee pätemään parempana."

        Niin itselläni ei ole ihan sitä hienoa tietoa persoonallisuushäiriöistä, etten voi tiedoillani päteä...enkä koe edes sitä tarvitsenikaan...en halua miksikään persoonallisuushäiriöiden/psykiatristen sairauksien "asiantuntijaksi"..

        Aihe kiinnostaa vain jos minulla on itselläni jonkinlainen henk. koht. yhteys aiheeseen...ja minulle ihan riittää jonkinlainen perustietämys, jota yritän soveltaa omiin kokemuksiini, omaan elämääni...ymmärtääkseni itseäni ja kohtaamiani ihmisiä...

        Enkä kauheasti koe edes tarvetta hankkia enää varsinaista tietoa narsisteista, muistakaan persoonallisuushäiriöistä...lukemalla nimenomaan toisten tarinoita siinä mielessä että olisin kiinnostunut, mitä kauheaa/vääryyttää se nimenomainen narsisti on heille tehnyt...

        Täälläkin jotkut haluavat kirjoittaa itsestään/omasta kokemuksestaan/omista ajatuksistaan aiheeseen liittyen...toiset kertovat enimmäkseen siitä narsistista ja jotkut mieluusti käsittelevät aihetta enimmäkseen teorian tasolla....jättäen lähes tyystiin kertomatta...omasta kokemuksestaan, miltä se itsestä on tuntunut...että kukin tyylillään...

        Eikä täälläkään ny varsinaisesti tarkoitukseni ole kenellekkään mitään opettaa/pyrkiä ns. muuttamaan ketään/kenenkään elämää...enemmänkin pohdin ihmisenä olemista niin omalta kannaltani kuin joskus täällä ns. kuvitteellisesti asettumalla toisen "tarinaan" ...miten mahdollisesti itse ajattelisin/valitsisin vastaavanlaisessa tilanteessa...

        Mutta pitädyn edelleen ajatuksessa, että kukin ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija...ja omaa elämäänsä liittyvät valinnat/päätökset hän tekee itse...on sellainen kuin on ja elää niinkuin itse valitsee...

        Mutta joo...anonyymi kirjoittelu kyllä mahdollistaa kaiken...myönnän että joskus tekis mieli itsekin sanoa johonkin ns. suorat sanat, kun jotenkin itsekin joskus ikäänkuin hämääntyy, kun tuntuu että joskus keskustelisi melkein kuin sen oman Ännän kanssa...

        että joutuu jopa päätään pudistelemaan tyyliin...hei haloo, tämä on keskustelupalsta...jossa ei oikeasti voi koskaan tietää kuka/millainen ihminen vastapuolella on...ja onko tarinat ns. omia kokemuksia...vaiko ns. kuvitteellisia/osin provoisiviakin aiheeseen liittyen...


      • 8+11=19
        elisakettu kirjoitti:

        Jatkan vielä ääripäähän tuosta sananvapauden rajoittamisesta. Henkilö, joka pyrkii rajoittamaan sanomaasi, etsimään tietoa muualta kuin itse tarjoamistaan väylistä, keskustelemasta asiasta muuten kun katsomallaan näkökannalla tai keskustelemasta ylipäätään muiden toisin ajattelijoiden kanssa myös rankaisee suotavana pitämästään käyttäytymisestä.

        Valtaa ja sen osoittamista. Ja jos se riitä, pokkuroit vielä vastaan, niin sitten pelotellaan. Joskus pelottelu (usein kostolla) voi ylittää seurauksensa vielä esimerkiksi narsistisen parisuhteen jälkeenkin.

        Ensin sinut mitätöidään asemaltasi ja mielipiteilläsi ei ole arvoa. Minuuden rikkominen tehdään muutoksilla, jotka koskevat henkisyyttäsi, sosiaalisia suhteitasi, ulkonäköäsi, kaikkea sinuun viittavaa. Sinusta pyritään rakentamaan uusi. Sinut eristetän kaikesta tutusta ja turvallisesta. Sinulta kielletään yhteys ulkoiseen maailmaan ja omaan ajatteluun. Ja varmistaaksesi tuhoamisen, sinut pelotellaan ravoille, jos puhut tästä niin... se koskee menneisyyttäsi, nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi.

        Kehoitan vilpittömästi teitä kaikkia puhumaan enemmän. Älkää jääkö mykiksi. Se mitä eniten pelkäätte; se voi tapahtua mykällekin. Älkää antako valtaa sille, joka ei sitä ole ansainnut.

        "Ensin sinut mitätöidään asemaltasi ja mielipiteilläsi ei ole arvoa. Minuuden rikkominen tehdään muutoksilla, jotka koskevat henkisyyttäsi, sosiaalisia suhteitasi, ulkonäköäsi, kaikkea sinuun viittavaa. Sinusta pyritään rakentamaan uusi"

        Niin...ensin sinulle annetaan ymmärtää, että olet jotain ennen kokematonta Ännän elämässä...sinut immarrellaan pyörryksiin...siten että luulet itsekin olevasi sellainen...ja alkuun pyritkin olemaan...kaikkea sitä mistä sinua kehutaan...

        Että ensin alussa alistetaan tavallaan jo ylistämällä ja sen jälkeen alkaa tuo varsinainen mitätöinti osuus...joka valitettavasti kohdistuu jopa niihin ihmisiin joita rakastat...

        minun tapauksessani jopa lapsiini...

        Niin, minä en voinut sanoa tyttärelleni, että tavallaan henkilökohtainen loukkaus, jonka hän joutui itsellleen tuntemattomalta mieheltä vastaanottamaan...oli kuitenkin tarkoitettu minulle/minusta johtuvaa...

        Syystä ettei hän suhteemme laadusta johtuen tiennyt että minulla oli suhde ko. miehen kanssa...esittelin hänet vain tuttavana...jonka kanssa ny joskus tanssin/jutustelin yms.

        ARGHHH...miten kummassa minä olenkin voinut olla niin typerä...

        mutta joo,,,suhteen päättymisen jälkeen ajattelin kyllä, että jos hän haluaa olen kyllä valmis puimaan suhdettammns.julkisestikin...tunnustamaan/maksamaan tarvittaessa hinnan töppäilystäni....

        Mutta ajattelin myös, että hänellä on enemmän salattavaa ja menetettävää kuin minulla...ettei minun ehkä tarvitse pelätä sen kummemmin, mitään paljastuksia...enkä kokenut tarpeelliseksi kuitenkaan kaataa hänen kulissejaan...ns. pilata/vaikeuttaa hänen elämäänsä mitenkään...

        Että tavallaan itselleni tämä on kyllä ainut kanava jossa asiasta/siitä ihmisestä/suhteesta, miten sen koin puhun...enimmäkseen kuitenkin ajatuksella itsehän soppani keitin ja mun on se vaan lusikoitava vaikka pahalta maistuukin...

        nykyään onneksi jo kattilan pohja alkaa näkyä...ja paha makukin on laimentunut...kaikkeen tottuu...aika tekee tehtävänsä...itselleenkin voi antaa anteeksi...


      • 8+11=19 kirjoitti:

        "Ensin sinut mitätöidään asemaltasi ja mielipiteilläsi ei ole arvoa. Minuuden rikkominen tehdään muutoksilla, jotka koskevat henkisyyttäsi, sosiaalisia suhteitasi, ulkonäköäsi, kaikkea sinuun viittavaa. Sinusta pyritään rakentamaan uusi"

        Niin...ensin sinulle annetaan ymmärtää, että olet jotain ennen kokematonta Ännän elämässä...sinut immarrellaan pyörryksiin...siten että luulet itsekin olevasi sellainen...ja alkuun pyritkin olemaan...kaikkea sitä mistä sinua kehutaan...

        Että ensin alussa alistetaan tavallaan jo ylistämällä ja sen jälkeen alkaa tuo varsinainen mitätöinti osuus...joka valitettavasti kohdistuu jopa niihin ihmisiin joita rakastat...

        minun tapauksessani jopa lapsiini...

        Niin, minä en voinut sanoa tyttärelleni, että tavallaan henkilökohtainen loukkaus, jonka hän joutui itsellleen tuntemattomalta mieheltä vastaanottamaan...oli kuitenkin tarkoitettu minulle/minusta johtuvaa...

        Syystä ettei hän suhteemme laadusta johtuen tiennyt että minulla oli suhde ko. miehen kanssa...esittelin hänet vain tuttavana...jonka kanssa ny joskus tanssin/jutustelin yms.

        ARGHHH...miten kummassa minä olenkin voinut olla niin typerä...

        mutta joo,,,suhteen päättymisen jälkeen ajattelin kyllä, että jos hän haluaa olen kyllä valmis puimaan suhdettammns.julkisestikin...tunnustamaan/maksamaan tarvittaessa hinnan töppäilystäni....

        Mutta ajattelin myös, että hänellä on enemmän salattavaa ja menetettävää kuin minulla...ettei minun ehkä tarvitse pelätä sen kummemmin, mitään paljastuksia...enkä kokenut tarpeelliseksi kuitenkaan kaataa hänen kulissejaan...ns. pilata/vaikeuttaa hänen elämäänsä mitenkään...

        Että tavallaan itselleni tämä on kyllä ainut kanava jossa asiasta/siitä ihmisestä/suhteesta, miten sen koin puhun...enimmäkseen kuitenkin ajatuksella itsehän soppani keitin ja mun on se vaan lusikoitava vaikka pahalta maistuukin...

        nykyään onneksi jo kattilan pohja alkaa näkyä...ja paha makukin on laimentunut...kaikkeen tottuu...aika tekee tehtävänsä...itselleenkin voi antaa anteeksi...

        Anteeksianto vapauttaa.


    • jotain ymmartamatta

      "Valistuneet terapeutit tietävät, ettei ongelma, mikä pitää parantaa, ole 'narsisti-eksässä' vaan uhrissa. "

      Näin varmaan, mutta tuntuu ensihätään pahalta kuulla tämä näin, ja voi johtaa hurjiin ja turhiin pohdintoihin, joissa tuhraantuu vuosia.

      Eli siis siksi, kun n:iin ei voi vaikuttaa. Eikä n mene terapiaan, koska häntä ei mikään vaivaa. (Omasta mielestään). Ja kaikki vika on aina muissa, ei koskaan narsistissa, (siis narsistin mielestä). Siksi siis: ainoa ketä voi auttaa, on uhri.

      Ihan perus matikkaa.

      • nainen puskasta

        Nyt olen kerrankin kanssasi samaa mieltä kanssasi -jotain ymmärtämättä. Ainoa avun tarvitsija on uhri. Siis se henkilö joka tämänhetkisessä suhteessa voi pahoin. Nyt en tarkoita niitä lapsiuhreja joista aikuisina kasvaa narsisteja. Heidän avuntarpeensa oli silloin. Nyt se myöhäistä koska narsistia on mahdoton ymmärtää, auttaa, rakastaa tai edes vihata. Säälikin tuntuu oudolta. Uhriakaan en osaa sääliä, vaan toivon pelkästään voimia, jaksamista ja onnellisempaa elämää ilman narsistia.


      • uhriko ongelma?
        nainen puskasta kirjoitti:

        Nyt olen kerrankin kanssasi samaa mieltä kanssasi -jotain ymmärtämättä. Ainoa avun tarvitsija on uhri. Siis se henkilö joka tämänhetkisessä suhteessa voi pahoin. Nyt en tarkoita niitä lapsiuhreja joista aikuisina kasvaa narsisteja. Heidän avuntarpeensa oli silloin. Nyt se myöhäistä koska narsistia on mahdoton ymmärtää, auttaa, rakastaa tai edes vihata. Säälikin tuntuu oudolta. Uhriakaan en osaa sääliä, vaan toivon pelkästään voimia, jaksamista ja onnellisempaa elämää ilman narsistia.

        Korniahan se on sekin että koulukiusattu eli uhri käy terapiassa, ei tekijä.

        Hoidetaan oiretta, ei ongelmaa eli mätäpaisetta joka saastuttaa ja sairastuttaa matkallaan monen.


      • nainen puskasta kirjoitti:

        Nyt olen kerrankin kanssasi samaa mieltä kanssasi -jotain ymmärtämättä. Ainoa avun tarvitsija on uhri. Siis se henkilö joka tämänhetkisessä suhteessa voi pahoin. Nyt en tarkoita niitä lapsiuhreja joista aikuisina kasvaa narsisteja. Heidän avuntarpeensa oli silloin. Nyt se myöhäistä koska narsistia on mahdoton ymmärtää, auttaa, rakastaa tai edes vihata. Säälikin tuntuu oudolta. Uhriakaan en osaa sääliä, vaan toivon pelkästään voimia, jaksamista ja onnellisempaa elämää ilman narsistia.

        "narsistia on mahdoton ymmärtää, auttaa, rakastaa tai edes vihata. Säälikin tuntuu oudolta."

        Dean Koontz osaa kertoa sinulle pahan säälimisestä: 'Ääniä yössä'


      • uhriko ongelma? kirjoitti:

        Korniahan se on sekin että koulukiusattu eli uhri käy terapiassa, ei tekijä.

        Hoidetaan oiretta, ei ongelmaa eli mätäpaisetta joka saastuttaa ja sairastuttaa matkallaan monen.

        Oletko koskaan miettinyt pahuuden positiivisia merkityksiä?

        Onko niitä?

        Ne ainakin katoaisivat ilman pahuutta.


      • Uhrit eivät jamassaan ymmärrä matikkaa, he elävät ja kokevat narsistin kautta. Puhuvat terapeutille ei suinkaan itsestään, vaan voittajastaan.

        Sairaudentunnon ymmärtäminen vaatii että joku tai jokin voittaa ihmisen. Häviöstä seuraa nöyryys, joillekin nöyryytys.


      • nainen puskasta
        uhriko ongelma? kirjoitti:

        Korniahan se on sekin että koulukiusattu eli uhri käy terapiassa, ei tekijä.

        Hoidetaan oiretta, ei ongelmaa eli mätäpaisetta joka saastuttaa ja sairastuttaa matkallaan monen.

        Ei uhri ole ongelma vaan uhrilla on ongelma nimeltä narsisti. Uhria voidaan auttaa, muttei narsistia, koska narsistilla ei ole ongelmaa. Siis omasta mielestään. Narsisti ei muutu koskaan, turha edes haaveilla muusta.


      • 11+20=31
        yxex kirjoitti:

        Oletko koskaan miettinyt pahuuden positiivisia merkityksiä?

        Onko niitä?

        Ne ainakin katoaisivat ilman pahuutta.

        "Oletko koskaan miettinyt pahuuden positiivisia merkityksiä?
        Onko niitä?
        Ne ainakin katoaisivat ilman pahuutta."

        Niin tästäkin aiheesta ollaan puhuttu jo monesti täällä...että niin elämässä kuin jokaisessa ihmisessä, kaikissa asioissa on kaksi puolta...se hyvä ja paha...niin minussa kuin sinussakin...

        En tiedä miksi kaikki on luotu niin...ettei ilman toista voi olla toistakaan...valo vs. pimeä..kolikolla on aina kaksi puolta...kumartessamme toiselle, joudumme samalla pyllistämään toiselle...nuori vs. vanha, elämä vs. kuolema...

        ilman pahaa emme tietäisi, mikä on hyvää...

        Kukin itse sitten tavallaan määrittää mikä on pahaa/hyvää...hänen kannaltaan katsoen... toisen tekemä pahakin voi hänen kannaltaan katsoen olla hyvä teko...ja taas tekijänsä hyväksi kokema tekokin voi tuntua sen vastaanottajasta pahalta...Saman ihmisen tekokin voi olla joko hyvä tai paha...riippuen olosuhteista missä se tehdään...

        En nyt tähän enempää...mutta kyllä...pahuudellakin on positiivisia merkityksiä...ilman tietoa pahuudesta...katoaisi hyvyyskin...ja meissä kaikissa se on...niin hyvä kuin pahakin...ja me kaikki teemme joskus tekoja/sanomme sanoja, jotka tuntuvat vastaanottajasta pahalta...

        Täydelllisen hyvää ihmistä ei ole...ja en tiedä...voisin uskoa ettei täydellisen pahaakaan...sellaista joka ei olisi koskaan elämänsä aikana tehnyt yhtään sellaista tekoa, joka ei olisi tuntunut teon vastaanottajasta hyvältä...

        vrt. ystävien/tuttavien/läheisten hämmennys/epäuskoisuus...siitä miten heidän läheisensä esim. on saattanut tappaa ihmisen...

        Vaikka nykyään joskus tuntuu siltä...että ns. paha pyritään maailmasta kaikin tavoin eliminoimaan tai selittämään joksikin muuksi...jolloin monestakin ihmisestä on alkanut tuntua, että hyväkin on jollain tavalla vähentynyt...ei enää tiedetä mikä on hyvää...mikä pahaa...

        En tiedä sitäkään...että lisääntyisikö hyvä silläkään ...jos pyrkisimme tuomaan kaikin tavoin tuomaan esille sitä pahaa...mitä maailmassa, henk. koht. elämäsämme on ollut...

        Jotenkin itse olen yrittänyt ajatella...että tuo kaksijakoisuus...on olemassa oleva tosia asia...jonka joutuu hyväksymään...halusi tai ei...kuulunut ihmiselämään...siitä hetkestä alkaen, kun Jumala loi ihmisen...ns. vapaaksi olennoksi...joilla on mahdollisuus valita...

        "1. Moos. 2:16-17, "Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." Jos Jumala ei olisi antanut Aadamille ja Eevalle valinnan mahdollisuutta, he olisivat olleet pohjimmiltaan robotteja, jotka toimivat ennalta määrätyn ohjelman mukaan. Jumala loi Aadamin ja Eevan "vapaiksi" olennoiksi, kykeneviksi tekemään päätöksiä, pystyviksi valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Jotta Aadam ja Eeva olisivat olleet todella vapaita, heillä täytyi olla mahdollisuus valita"

        http://www.gotquestions.org/Suomi/hyvan-ja-pahantiedon-puu.html


      • 15+10=25
        yxex kirjoitti:

        Uhrit eivät jamassaan ymmärrä matikkaa, he elävät ja kokevat narsistin kautta. Puhuvat terapeutille ei suinkaan itsestään, vaan voittajastaan.

        Sairaudentunnon ymmärtäminen vaatii että joku tai jokin voittaa ihmisen. Häviöstä seuraa nöyryys, joillekin nöyryytys.

        "Puhuvat terapeutille ei suinkaan itsestään, vaan voittajastaan"

        Noh, edelleen jonkun verran on sallittua puhua siitä toisestakin, että se "mikä"..mitä tapahtui...miksi ihminen on siinä jamassa missä on...saa kasvot...

        Mutta en käsitä...miksi puhut voittajasta...ja hävinneestä..."Sairaudentunnon ymmärtäminen vaatii että joku tai jokin voittaa ihmisen"

        Itseäni ajatellen...ymmärrän kyllä ne syyt...miksi minusta tuli tai olen ollut sellainen kuin olen ollut...mutta en osaa ajatella itseäni mitenkään hävinneenä...

        vai pitäisikö minun sitten ajatella...että olen jotenkin hävinnyt äidilleni...joka oli suuri vaikuttaja siihen, että minusta tuli sellainen kuin tuli...

        Jotenkaan en ny ole kanssasi samaa mieltä...tuosta voittaja/hävinnyt asetelmasta jonka otit esiin esimerkissäsi toisaallakin...kahdesta narsisti Feenix linnusta...jossa hävinnyt parantuu...

        Miksi ihmissuhteita pitäisi ajatella jonkinlaisina kamppailuina...jotka joko häviää tai voittaa...

        itsensähän kanssa ihmisen joutuu kilvoittelemaan...läpi koko elämänsä...


      • - -
        11+20=31 kirjoitti:

        "Oletko koskaan miettinyt pahuuden positiivisia merkityksiä?
        Onko niitä?
        Ne ainakin katoaisivat ilman pahuutta."

        Niin tästäkin aiheesta ollaan puhuttu jo monesti täällä...että niin elämässä kuin jokaisessa ihmisessä, kaikissa asioissa on kaksi puolta...se hyvä ja paha...niin minussa kuin sinussakin...

        En tiedä miksi kaikki on luotu niin...ettei ilman toista voi olla toistakaan...valo vs. pimeä..kolikolla on aina kaksi puolta...kumartessamme toiselle, joudumme samalla pyllistämään toiselle...nuori vs. vanha, elämä vs. kuolema...

        ilman pahaa emme tietäisi, mikä on hyvää...

        Kukin itse sitten tavallaan määrittää mikä on pahaa/hyvää...hänen kannaltaan katsoen... toisen tekemä pahakin voi hänen kannaltaan katsoen olla hyvä teko...ja taas tekijänsä hyväksi kokema tekokin voi tuntua sen vastaanottajasta pahalta...Saman ihmisen tekokin voi olla joko hyvä tai paha...riippuen olosuhteista missä se tehdään...

        En nyt tähän enempää...mutta kyllä...pahuudellakin on positiivisia merkityksiä...ilman tietoa pahuudesta...katoaisi hyvyyskin...ja meissä kaikissa se on...niin hyvä kuin pahakin...ja me kaikki teemme joskus tekoja/sanomme sanoja, jotka tuntuvat vastaanottajasta pahalta...

        Täydelllisen hyvää ihmistä ei ole...ja en tiedä...voisin uskoa ettei täydellisen pahaakaan...sellaista joka ei olisi koskaan elämänsä aikana tehnyt yhtään sellaista tekoa, joka ei olisi tuntunut teon vastaanottajasta hyvältä...

        vrt. ystävien/tuttavien/läheisten hämmennys/epäuskoisuus...siitä miten heidän läheisensä esim. on saattanut tappaa ihmisen...

        Vaikka nykyään joskus tuntuu siltä...että ns. paha pyritään maailmasta kaikin tavoin eliminoimaan tai selittämään joksikin muuksi...jolloin monestakin ihmisestä on alkanut tuntua, että hyväkin on jollain tavalla vähentynyt...ei enää tiedetä mikä on hyvää...mikä pahaa...

        En tiedä sitäkään...että lisääntyisikö hyvä silläkään ...jos pyrkisimme tuomaan kaikin tavoin tuomaan esille sitä pahaa...mitä maailmassa, henk. koht. elämäsämme on ollut...

        Jotenkin itse olen yrittänyt ajatella...että tuo kaksijakoisuus...on olemassa oleva tosia asia...jonka joutuu hyväksymään...halusi tai ei...kuulunut ihmiselämään...siitä hetkestä alkaen, kun Jumala loi ihmisen...ns. vapaaksi olennoksi...joilla on mahdollisuus valita...

        "1. Moos. 2:16-17, "Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." Jos Jumala ei olisi antanut Aadamille ja Eevalle valinnan mahdollisuutta, he olisivat olleet pohjimmiltaan robotteja, jotka toimivat ennalta määrätyn ohjelman mukaan. Jumala loi Aadamin ja Eevan "vapaiksi" olennoiksi, kykeneviksi tekemään päätöksiä, pystyviksi valitsemaan hyvän ja pahan välillä. Jotta Aadam ja Eeva olisivat olleet todella vapaita, heillä täytyi olla mahdollisuus valita"

        http://www.gotquestions.org/Suomi/hyvan-ja-pahantiedon-puu.html

        Ja taas, käännä katseesi sitä kohti, jota haluat nähdä enemmän sillä katseen voimasta se lisääntyy ja kasvaa.

        Älä siis ota osaa marsseihin sotaa vastaan, sillä silloin teet sodan näkyväksi, joka niin kasvaa. Ota osaa rauhan marssiin.


      • nainen puskasta kirjoitti:

        Ei uhri ole ongelma vaan uhrilla on ongelma nimeltä narsisti. Uhria voidaan auttaa, muttei narsistia, koska narsistilla ei ole ongelmaa. Siis omasta mielestään. Narsisti ei muutu koskaan, turha edes haaveilla muusta.

        Jos narsisti ei muutu koskaan, hän kävelee joka jumalan päivä sinne samalle hiekkalaatikolle polkemaan muiden hiekkalinnoja littanaksi. Et usko tuohon itsekään.

        Totuus on että jokainen meistä herää hiukan muuttuneena uuteen päivään. Jatkuvaa muutosta on elämä.


      • 16+4=20
        - - kirjoitti:

        Ja taas, käännä katseesi sitä kohti, jota haluat nähdä enemmän sillä katseen voimasta se lisääntyy ja kasvaa.

        Älä siis ota osaa marsseihin sotaa vastaan, sillä silloin teet sodan näkyväksi, joka niin kasvaa. Ota osaa rauhan marssiin.

        "Ja taas, käännä katseesi sitä kohti, jota haluat nähdä enemmän sillä katseen voimasta se lisääntyy ja kasvaa."

        Niin, jos ajattelet puutteita luot itsellesi helposti puutteelliset olosuhteet, ajattele hyvää, niin sillä on hyvät seuraukset, ajattelee pahaa ja siitä seuraa pahaa, olet sitä mitä ajattelet päivät pitkät...mitä tietoinen mielesi olettaa ja pitää totena, sen alitajuntasi hyväksyy ja toteuttaa...

        Nuokin ajatukset poimin vihosta, johon olen vuosien mittaan kirjoitellut itselleni merkittäviä lauseita...

        Jos ny liitän noihin ajatuksiin narsismin sen negatiivisessa merkityksessä...niin voisin ajatella, että jos jatkuvasti ajattelemme sitä pahaa mitä siihen liitty...niin sekin paha lisääntyy...

        Siinä ensi myllerryksessä uhrin lie tarpeellista hankkia sitä tietoa, mutta ihan en ole varma että onko tarpeellista/viisasta uhrata koko loppu elämäänsä asialle...ainakaan sillä tavalla että etsii todisteita pahasta narsisismista lähes kaikista kohtaamistaan ihmisistä...


      • xexy
        yxex kirjoitti:

        Jos narsisti ei muutu koskaan, hän kävelee joka jumalan päivä sinne samalle hiekkalaatikolle polkemaan muiden hiekkalinnoja littanaksi. Et usko tuohon itsekään.

        Totuus on että jokainen meistä herää hiukan muuttuneena uuteen päivään. Jatkuvaa muutosta on elämä.

        "Totuus on että jokainen meistä herää hiukan muuttuneena uuteen päivään."

        Todella syvällistä ajattelua (pepusta).
        Jos noin syvällisesti ajattelee, niin voisi sanoa, että elämän tarkoitus on kuolla. Totuushan on että meille kaikille tulee niin tapahtumaan, myöskin narsisteille ja sinulle yxex.


      • nainen puskasta
        yxex kirjoitti:

        Jos narsisti ei muutu koskaan, hän kävelee joka jumalan päivä sinne samalle hiekkalaatikolle polkemaan muiden hiekkalinnoja littanaksi. Et usko tuohon itsekään.

        Totuus on että jokainen meistä herää hiukan muuttuneena uuteen päivään. Jatkuvaa muutosta on elämä.

        "Jos narsisti ei muutu koskaan, hän kävelee joka jumalan päivä sinne samalle hiekkalaatikolle polkemaan muiden hiekkalinnoja littanaksi. Et usko tuohon itsekään. "

        Tosiaan, kyllähän narsisti pystyy muuttumaan. Se pystyy esittämään ihan just sellaista roolia, mikä milloinkin parhaiten hänen omia tarkoitusperiään palvelee. Tarkoitinkin tuolla aikaisemmin, ettei mitkään terapiat sun muut löpölööt muuta narsistia. Sitäpaitsi, kyllä mun hiekkalinna (lue:itsetunto) poljettin joka päivä littanaksi.


      • 16+4=20 kirjoitti:

        "Ja taas, käännä katseesi sitä kohti, jota haluat nähdä enemmän sillä katseen voimasta se lisääntyy ja kasvaa."

        Niin, jos ajattelet puutteita luot itsellesi helposti puutteelliset olosuhteet, ajattele hyvää, niin sillä on hyvät seuraukset, ajattelee pahaa ja siitä seuraa pahaa, olet sitä mitä ajattelet päivät pitkät...mitä tietoinen mielesi olettaa ja pitää totena, sen alitajuntasi hyväksyy ja toteuttaa...

        Nuokin ajatukset poimin vihosta, johon olen vuosien mittaan kirjoitellut itselleni merkittäviä lauseita...

        Jos ny liitän noihin ajatuksiin narsismin sen negatiivisessa merkityksessä...niin voisin ajatella, että jos jatkuvasti ajattelemme sitä pahaa mitä siihen liitty...niin sekin paha lisääntyy...

        Siinä ensi myllerryksessä uhrin lie tarpeellista hankkia sitä tietoa, mutta ihan en ole varma että onko tarpeellista/viisasta uhrata koko loppu elämäänsä asialle...ainakaan sillä tavalla että etsii todisteita pahasta narsisismista lähes kaikista kohtaamistaan ihmisistä...

        Mietelauseeseen;

        'jos mies saa herttaisen vaimon, hän on onnellinen. Jos mies saa hankalan vaimon, hänestä tulee filosofi.'

        Jatkoa ajatukseen;

        Jos mies hankalan naisen jälkeen tapaa herttaisen vaimon, hän osaa arvostaa ja kunnioittaa tätä koko sydämestään.


      • nainen puskasta kirjoitti:

        "Jos narsisti ei muutu koskaan, hän kävelee joka jumalan päivä sinne samalle hiekkalaatikolle polkemaan muiden hiekkalinnoja littanaksi. Et usko tuohon itsekään. "

        Tosiaan, kyllähän narsisti pystyy muuttumaan. Se pystyy esittämään ihan just sellaista roolia, mikä milloinkin parhaiten hänen omia tarkoitusperiään palvelee. Tarkoitinkin tuolla aikaisemmin, ettei mitkään terapiat sun muut löpölööt muuta narsistia. Sitäpaitsi, kyllä mun hiekkalinna (lue:itsetunto) poljettin joka päivä littanaksi.

        En halua saivarrella mutta miksi annoit polkea itsetuntosi littanaksi joka päivä?

        Eikö narsisti pakotu muuttumaan, kun häntä estää?


      • 20+10=30
        yxex kirjoitti:

        Mietelauseeseen;

        'jos mies saa herttaisen vaimon, hän on onnellinen. Jos mies saa hankalan vaimon, hänestä tulee filosofi.'

        Jatkoa ajatukseen;

        Jos mies hankalan naisen jälkeen tapaa herttaisen vaimon, hän osaa arvostaa ja kunnioittaa tätä koko sydämestään.

        'jos mies saa herttaisen vaimon, hän on onnellinen. Jos mies saa hankalan vaimon, hänestä tulee filosofi."

        Niin...millainen lie sitten herttainen vaimo...minäkin ennen luulin olevani kaikessa kiltteydessäni sellainen...ja sivuutin omat tarpeeni...

        ja millainen lie sitten hankala vaimo...voisin itseäni ajatellen kuvitella olevani olevani huomattavasti hankalampi kuin kuin ennen...jos kriteerinä pitää sitä että minullakin toiveita, jopa vaatimuksia kumppaniani kohtaan...


      • 12+7=19
        20+10=30 kirjoitti:

        'jos mies saa herttaisen vaimon, hän on onnellinen. Jos mies saa hankalan vaimon, hänestä tulee filosofi."

        Niin...millainen lie sitten herttainen vaimo...minäkin ennen luulin olevani kaikessa kiltteydessäni sellainen...ja sivuutin omat tarpeeni...

        ja millainen lie sitten hankala vaimo...voisin itseäni ajatellen kuvitella olevani olevani huomattavasti hankalampi kuin kuin ennen...jos kriteerinä pitää sitä että minullakin toiveita, jopa vaatimuksia kumppaniani kohtaan...

        "Niin...millainen lie sitten herttainen vaimo...minäkin ennen luulin olevani kaikessa kiltteydessäni sellainen...ja sivuutin omat tarpeeni..."

        Lisään vielä tähän...että tietyllä lailla ns. ylistämiselläkin voi alistaa...

        Avioliittoani ajatellen...puolisoni ei juurikaan suoraan arvostellut minua...vaan kehui minua kuinka hyvä ja kiltti olin...kun en huutanut/haukkunut ja ns. kaikesta huolehdin, aina ruokaa pöydässä , laskut maksettu jne...vaikka hän ryyppäsikin paljon...

        Mutta...joskus humalassa kyllä nimitteli XXX-pyhäksi...
        ja se kuullosti korviin kyllä ivalliselta...


      • - -
        yxex kirjoitti:

        En halua saivarrella mutta miksi annoit polkea itsetuntosi littanaksi joka päivä?

        Eikö narsisti pakotu muuttumaan, kun häntä estää?

        Sulla on ihan selkeesti joku henkilökohtainen miinustelija :D


      • 5+17=22
        - - kirjoitti:

        Sulla on ihan selkeesti joku henkilökohtainen miinustelija :D

        "Sulla on ihan selkeesti joku henkilökohtainen miinustelija :D "

        Noh, tuonkin voi ottaa positiivisestikin . YE:n mielipiteillä on vaikutusta, ne vaikuttaa, osuu ja uppoaa miinustelijaan...

        taannoin joku ihmettelikin miten miten narsisti voikin kääntää negtiivisuuden positiivisuudeksi...

        Näinhän se käy käden käänteessä..simsalabim..hih...

        No joo, olen juonu pari lonkeroa, viisain vissiin mennä nukkumaan...


      • -t-
        5+17=22 kirjoitti:

        "Sulla on ihan selkeesti joku henkilökohtainen miinustelija :D "

        Noh, tuonkin voi ottaa positiivisestikin . YE:n mielipiteillä on vaikutusta, ne vaikuttaa, osuu ja uppoaa miinustelijaan...

        taannoin joku ihmettelikin miten miten narsisti voikin kääntää negtiivisuuden positiivisuudeksi...

        Näinhän se käy käden käänteessä..simsalabim..hih...

        No joo, olen juonu pari lonkeroa, viisain vissiin mennä nukkumaan...

        Logoterapeuttinen asenne.

        Frankl oli fiksu ihminen. Merkitys ja tarkoitus.


      • 13+1=14
        -t- kirjoitti:

        Logoterapeuttinen asenne.

        Frankl oli fiksu ihminen. Merkitys ja tarkoitus.

        "Logoterapeuttinen asenne.

        Frankl oli fiksu ihminen. Merkitys ja tarkoitus"

        Niin tuohon tekee mieli vielä lisätä, että logoterapia korostaa myös ihmisen omaa vapautta tehdä valintoja ja kantaa vastuu niistä...

        Joskus elämässä aina ei pysty vaikuttamaan siihen, mitä tapahtuu, mutta omaan asenteeseensa pystyy vaikuttamaan.

        Logoterapian mukaan meitä ei niinkään muuta se, mitä meille tapahtuu, vain se, miten asennoidumme asioihin...

        samoilla linjoilla lie monille hyvin tuttu ns. tyyneys rukouskin...

        Jumala suokoon minulle
        tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa,
        rohkeutta muuttaa mitä voin ja
        viisautta erottaa nämä kaksi asiaa


      • xexy kirjoitti:

        "Totuus on että jokainen meistä herää hiukan muuttuneena uuteen päivään."

        Todella syvällistä ajattelua (pepusta).
        Jos noin syvällisesti ajattelee, niin voisi sanoa, että elämän tarkoitus on kuolla. Totuushan on että meille kaikille tulee niin tapahtumaan, myöskin narsisteille ja sinulle yxex.

        Mielestäni elämän tarkoitus on synnyttää elämää ;)

        Ihmisessä oleva vesi haihtuu kuoleman jälkeen ilmakehään, sataakseen sieltä eräänä päivänä alas. Elämän veden kiertokulku.


      • - - kirjoitti:

        Ja taas, käännä katseesi sitä kohti, jota haluat nähdä enemmän sillä katseen voimasta se lisääntyy ja kasvaa.

        Älä siis ota osaa marsseihin sotaa vastaan, sillä silloin teet sodan näkyväksi, joka niin kasvaa. Ota osaa rauhan marssiin.

        Mää ja YLT, mukaellen noita ajatelmianne katseen kääntämisestä ja sen lisääntymisestä: se koskee myös rakkauteen.

        On ihmisiä, jotka kääntävät katseensa tai eivät siedä sen kosketusta. He eivät ole valmiita siihen.

        Onko perimmäinen syy ihmisten kaltoinkohtelulle se, ettei näe rakkautta pyhänä, kauniina asiana, vaan vältettävänä, kaihdettavana asiana? Onko rakkauden vastaanottaminen vaikeampaa (peläten vahingollisempaa) kuin sen osoittaminen helpompaa?

        Narsisipalstalla ollessa voisi taas kysyä, eikö ole ilmiselvää, kuinka mr/mrs N käyttäytyy? Onko se sitä? Mutta mikä kenen tahansa tunnevammautuneen osan/rooli on tässä?


      • - -
        elisakettu kirjoitti:

        Mää ja YLT, mukaellen noita ajatelmianne katseen kääntämisestä ja sen lisääntymisestä: se koskee myös rakkauteen.

        On ihmisiä, jotka kääntävät katseensa tai eivät siedä sen kosketusta. He eivät ole valmiita siihen.

        Onko perimmäinen syy ihmisten kaltoinkohtelulle se, ettei näe rakkautta pyhänä, kauniina asiana, vaan vältettävänä, kaihdettavana asiana? Onko rakkauden vastaanottaminen vaikeampaa (peläten vahingollisempaa) kuin sen osoittaminen helpompaa?

        Narsisipalstalla ollessa voisi taas kysyä, eikö ole ilmiselvää, kuinka mr/mrs N käyttäytyy? Onko se sitä? Mutta mikä kenen tahansa tunnevammautuneen osan/rooli on tässä?

        Rakkauden vastaanottamisessa on oltava avoin ja lakattava kyseenalaistamasta. Järki-ihmiset harvoin onnistuvat tässä muutenkaan.

        Uskon, että nyt ollaan monien yksittäisten asioiden yhtymäkohdassa, jossa moni asia toteutuu. Muun muassa ihmisten lisääntyvä itsekkyys ja yksinäisyys, rahan ahneus ja sen tajuaminen, että täällä selvitäkseen on kilpailtava kyynerpäin ja kyynelkaasuin. Hyvinvointia ja onnea ei riitä kaikille yhtälailla, siksi siitä on tapeltava, omaansa on varjeltava ja kaikkia on epäiltävä.

        Rakkauteen on entistä hankalampi antaa itsensä uppoutua. Sitä on hankalampi jakaa ja antaa eteenpäin. Rakkautta ei voi mitata rahassa, siksi se on ihan surkea ja täysin turha asia ja sitä vastaan on taisteltava kaikin mahdollisin keinoin ;)

        Tai ehkä on vain oivallettava, että kiire ei ole minnekään, missään ei oikeasti tapahdu mitään merkittävää ja me kaikki olemme oikeasti saman arvoisia ihmisinä ja olisi korkea aika hieman höllätä, ennen kuin tuhoudumme oman kyltymättömän ahneuden seurauksiin, joista suurinta tuhoa ihmisyydelle aiheuttanee juurikin tuo tunnekylmyyden näkeminen arvostettavana älynä ja fiksuutena.

        Olen kirjoittanut :D


      • - - kirjoitti:

        Rakkauden vastaanottamisessa on oltava avoin ja lakattava kyseenalaistamasta. Järki-ihmiset harvoin onnistuvat tässä muutenkaan.

        Uskon, että nyt ollaan monien yksittäisten asioiden yhtymäkohdassa, jossa moni asia toteutuu. Muun muassa ihmisten lisääntyvä itsekkyys ja yksinäisyys, rahan ahneus ja sen tajuaminen, että täällä selvitäkseen on kilpailtava kyynerpäin ja kyynelkaasuin. Hyvinvointia ja onnea ei riitä kaikille yhtälailla, siksi siitä on tapeltava, omaansa on varjeltava ja kaikkia on epäiltävä.

        Rakkauteen on entistä hankalampi antaa itsensä uppoutua. Sitä on hankalampi jakaa ja antaa eteenpäin. Rakkautta ei voi mitata rahassa, siksi se on ihan surkea ja täysin turha asia ja sitä vastaan on taisteltava kaikin mahdollisin keinoin ;)

        Tai ehkä on vain oivallettava, että kiire ei ole minnekään, missään ei oikeasti tapahdu mitään merkittävää ja me kaikki olemme oikeasti saman arvoisia ihmisinä ja olisi korkea aika hieman höllätä, ennen kuin tuhoudumme oman kyltymättömän ahneuden seurauksiin, joista suurinta tuhoa ihmisyydelle aiheuttanee juurikin tuo tunnekylmyyden näkeminen arvostettavana älynä ja fiksuutena.

        Olen kirjoittanut :D

        Kiitos :)

        *tarjoo suklaatoffeetikkarin. Leikittäiskö lammasta ja kettua?*


      • elisakettu kirjoitti:

        Kiitos :)

        *tarjoo suklaatoffeetikkarin. Leikittäiskö lammasta ja kettua?*

        *patistaa tytöt vuoteeseen - irroitaa toffeetikkarin määbään tukasta, huokaus (taas kerran)..* ;D


      • yxex kirjoitti:

        *patistaa tytöt vuoteeseen - irroitaa toffeetikkarin määbään tukasta, huokaus (taas kerran)..* ;D

        Ei me mennä nukkumaan, jos sä patistat. Me mennään nukkumaan sitten kun itte halutaan. Ettäs tiijät!


      • elisakettu kirjoitti:

        Ei me mennä nukkumaan, jos sä patistat. Me mennään nukkumaan sitten kun itte halutaan. Ettäs tiijät!

        Kurittomia tyttöjä. Mutta ei teille henno piiskaakaan antaa ;)


      • yxex kirjoitti:

        Kurittomia tyttöjä. Mutta ei teille henno piiskaakaan antaa ;)

        ...leikkisitte silläkin koko yön :p


      • 13+6=19
        yxex kirjoitti:

        ...leikkisitte silläkin koko yön :p

        " *patistaa tytöt vuoteeseen - irroitaa toffeetikkarin määbään tukasta, huokaus (taas kerran)..Kurittomia tyttöjä. Mutta ei teille henno piiskaakaan antaa ;leikkisitte silläkin koko yön :p"

        Hmmmp...mitähän tuostakin ny sitte pitäisi ajatella...ettäkö "kaikilla" miehillä joskus on monta naista...jos ei ny ihan todellisuudessa niin ainakin kuvitemissa...

        vrt. Juhanin kertomaan...

        "Tämän naisen kanssa tuli harrastettua vaikka mitä. Minä ja kolme naista. Vaikka missä paikassa.."

        Noh...kai tuokin kuuluu ns. miehen luontoon ainakin kuvitella ...vai kuuluuko?
        En tiedä...kun ilmiöön olen törmännyt vasta myöhemmällä iällä...


      • 13+6=19 kirjoitti:

        " *patistaa tytöt vuoteeseen - irroitaa toffeetikkarin määbään tukasta, huokaus (taas kerran)..Kurittomia tyttöjä. Mutta ei teille henno piiskaakaan antaa ;leikkisitte silläkin koko yön :p"

        Hmmmp...mitähän tuostakin ny sitte pitäisi ajatella...ettäkö "kaikilla" miehillä joskus on monta naista...jos ei ny ihan todellisuudessa niin ainakin kuvitemissa...

        vrt. Juhanin kertomaan...

        "Tämän naisen kanssa tuli harrastettua vaikka mitä. Minä ja kolme naista. Vaikka missä paikassa.."

        Noh...kai tuokin kuuluu ns. miehen luontoon ainakin kuvitella ...vai kuuluuko?
        En tiedä...kun ilmiöön olen törmännyt vasta myöhemmällä iällä...

        :D

        Meillä vaan sisäinen lapsi karkaa välillä leikkimään. Palstan historiassa meillä oli hullun hauskaa välillä merkillisissäkin paikoissa. Saimme tosikoilta äksyjä kommentteja, ja kehoituksen pysyä tiukasti aiheessa. Se ei ole multa koskaan onnistunut kun olen rönsyilevä luonne. :)


      • juhani lehtinen
        yxex kirjoitti:

        :D

        Meillä vaan sisäinen lapsi karkaa välillä leikkimään. Palstan historiassa meillä oli hullun hauskaa välillä merkillisissäkin paikoissa. Saimme tosikoilta äksyjä kommentteja, ja kehoituksen pysyä tiukasti aiheessa. Se ei ole multa koskaan onnistunut kun olen rönsyilevä luonne. :)

        "Hmmmp...mitähän tuostakin ny sitte pitäisi ajatella...ettäkö "kaikilla" miehillä joskus on monta naista...jos ei ny ihan todellisuudessa niin ainakin kuvitemissa..."

        Fantasiota on hyvä olla ja onhan niitä kiva toteuttaakin. Kaikki fantasiat eivät oikeasti olekkaan niin mukavia, mitä on kuvitellut....
        Fantasiamaailmassa ei ole hyvää elää, koska silloin "normaalissa" maailmassa tulee väkisinkin paljon pettymyksiä .....
        Naisillakin on melkoisia fantasiota....


      • 19+8=27
        yxex kirjoitti:

        :D

        Meillä vaan sisäinen lapsi karkaa välillä leikkimään. Palstan historiassa meillä oli hullun hauskaa välillä merkillisissäkin paikoissa. Saimme tosikoilta äksyjä kommentteja, ja kehoituksen pysyä tiukasti aiheessa. Se ei ole multa koskaan onnistunut kun olen rönsyilevä luonne. :)

        "Meillä vaan sisäinen lapsi karkaa välillä leikkimään. "

        Noh, kuhan ny..en ole tosikko...
        Tuli jotenkin mieleen kuvitelmat ja todellisuus...tuostakin aiheesta...
        kumpaako se sitten kenelläkin lienee...

        Käsittääkseni narsistilla on vaikeus joskus erottaa noita toisistaan...


      • 12+7=19 kirjoitti:

        "Niin...millainen lie sitten herttainen vaimo...minäkin ennen luulin olevani kaikessa kiltteydessäni sellainen...ja sivuutin omat tarpeeni..."

        Lisään vielä tähän...että tietyllä lailla ns. ylistämiselläkin voi alistaa...

        Avioliittoani ajatellen...puolisoni ei juurikaan suoraan arvostellut minua...vaan kehui minua kuinka hyvä ja kiltti olin...kun en huutanut/haukkunut ja ns. kaikesta huolehdin, aina ruokaa pöydässä , laskut maksettu jne...vaikka hän ryyppäsikin paljon...

        Mutta...joskus humalassa kyllä nimitteli XXX-pyhäksi...
        ja se kuullosti korviin kyllä ivalliselta...

        Kehuminen ja ivailu on kaksoissidosviestintää. Voit lohduttautua että ristiriita oli exäsi päässä. :)


      • juhani lehtinen kirjoitti:

        "Hmmmp...mitähän tuostakin ny sitte pitäisi ajatella...ettäkö "kaikilla" miehillä joskus on monta naista...jos ei ny ihan todellisuudessa niin ainakin kuvitemissa..."

        Fantasiota on hyvä olla ja onhan niitä kiva toteuttaakin. Kaikki fantasiat eivät oikeasti olekkaan niin mukavia, mitä on kuvitellut....
        Fantasiamaailmassa ei ole hyvää elää, koska silloin "normaalissa" maailmassa tulee väkisinkin paljon pettymyksiä .....
        Naisillakin on melkoisia fantasiota....

        Totta - esimerkkinä fantasiamaailman lumoista on lukuisat sankarielokuvat joihin on helppo samaistua täysin tiedostamatta. Sisäinen sankarini James Bond.na tai John McClane.na, toteuttamassa sitä mihin emme arjen harmaudessa kykene. Ja, kuten mainitsit, ongelmia tulee jos vaatii puolisonsa olevan oman arkkityyppisen nais/mies-ihanteensa(fantasia) kaltainen.

        Kuinka moni on mahtanut kokea suhteen alussa, katsoessaan ruusunpunaisten lasien läpi, että puoliso vastaa täsmälleen sitä mitä h a l u a a nähdä, sisäistä puolison arkkityyppiä - pettyäkseen myöhemmin kun tuo 'lumous' haihtuu(?)

        Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi antaa toisen olla oma harvinainen yksilöllinen itsensä, ja omalta osaltaan itse tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.


      • 19+8=27 kirjoitti:

        "Meillä vaan sisäinen lapsi karkaa välillä leikkimään. "

        Noh, kuhan ny..en ole tosikko...
        Tuli jotenkin mieleen kuvitelmat ja todellisuus...tuostakin aiheesta...
        kumpaako se sitten kenelläkin lienee...

        Käsittääkseni narsistilla on vaikeus joskus erottaa noita toisistaan...

        On olemassa teoria, jonka mukaan narsisti näkee ihmisen suoraan, ilman sokeuttavia taittovirheellisiä ruusunpunaisia laseja.


      • juhani lehtinen
        yxex kirjoitti:

        Totta - esimerkkinä fantasiamaailman lumoista on lukuisat sankarielokuvat joihin on helppo samaistua täysin tiedostamatta. Sisäinen sankarini James Bond.na tai John McClane.na, toteuttamassa sitä mihin emme arjen harmaudessa kykene. Ja, kuten mainitsit, ongelmia tulee jos vaatii puolisonsa olevan oman arkkityyppisen nais/mies-ihanteensa(fantasia) kaltainen.

        Kuinka moni on mahtanut kokea suhteen alussa, katsoessaan ruusunpunaisten lasien läpi, että puoliso vastaa täsmälleen sitä mitä h a l u a a nähdä, sisäistä puolison arkkityyppiä - pettyäkseen myöhemmin kun tuo 'lumous' haihtuu(?)

        Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi antaa toisen olla oma harvinainen yksilöllinen itsensä, ja omalta osaltaan itse tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.

        " Ja, kuten mainitsit, ongelmia tulee jos vaatii puolisonsa olevan oman arkkityyppisen nais/mies-ihanteensa(fantasia) kaltainen. "

        Minun puolisoni on erittäin lähellä "fantasiaa". Hän myöskin tykkää minun "erikoisista" piirteistä, veikkaisin ettei moni pidä.....


      • juhani lehtinen
        yxex kirjoitti:

        On olemassa teoria, jonka mukaan narsisti näkee ihmisen suoraan, ilman sokeuttavia taittovirheellisiä ruusunpunaisia laseja.

        Monella narsistila on piilolinssitkin, eikä pelkästään teoriassa, vaan ihan käytännössä........


      • 16+13=29
        yxex kirjoitti:

        Totta - esimerkkinä fantasiamaailman lumoista on lukuisat sankarielokuvat joihin on helppo samaistua täysin tiedostamatta. Sisäinen sankarini James Bond.na tai John McClane.na, toteuttamassa sitä mihin emme arjen harmaudessa kykene. Ja, kuten mainitsit, ongelmia tulee jos vaatii puolisonsa olevan oman arkkityyppisen nais/mies-ihanteensa(fantasia) kaltainen.

        Kuinka moni on mahtanut kokea suhteen alussa, katsoessaan ruusunpunaisten lasien läpi, että puoliso vastaa täsmälleen sitä mitä h a l u a a nähdä, sisäistä puolison arkkityyppiä - pettyäkseen myöhemmin kun tuo 'lumous' haihtuu(?)

        Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi antaa toisen olla oma harvinainen yksilöllinen itsensä, ja omalta osaltaan itse tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.

        "Kuinka moni on mahtanut kokea suhteen alussa, katsoessaan ruusunpunaisten lasien läpi, että puoliso vastaa täsmälleen sitä mitä h a l u a a nähdä, sisäistä puolison arkkityyppiä - pettyäkseen myöhemmin kun tuo 'lumous' haihtuu(?)"

        Niin minä jo taannoin jossain kohtaa mietinkin sitä, että kun tämä nykyinen suhteeni ei alkanut sillä huumalla...epäilin jopa josko hänei olekkaan sitten "se oikea"...

        Mutta joo...ny voin jo hymähdelläkkin tuolle ajatukselle...syystä että pidän hänestä sellaisena kuin hän on...ajattelematta enää sen kummemmin onko hän oikea tai väärä...

        kun tuntuu, että suhteemme paranee vain sitä mukaa kun opimme tuntemaan paremmin toisiamme...aikasempiin suhteisiimme verrattuna puhumme tosi paljon...

        Ihan riittää, että minulla on hyvä olla hänen kanssaan...silloin kun hän on läsnä ja hyvä olla silloinkinkin kun olemme erossa...pelkkä tietoisuus, siitä että hän olemassa elämässäni tekee iloiseksi/onnelliseksi...

        Ja kertomansa mukaan kumppanini itse kokee asian/suhteemme samoin...tässä kohtaa "se kaikki mitä on" riittää kummallekkin...toki toiveena kummallakin olla toiselle se viimeinen...

        http://www.youtube.com/watch?v=zcu5KukozCk


      • 18+12=30
        juhani lehtinen kirjoitti:

        " Ja, kuten mainitsit, ongelmia tulee jos vaatii puolisonsa olevan oman arkkityyppisen nais/mies-ihanteensa(fantasia) kaltainen. "

        Minun puolisoni on erittäin lähellä "fantasiaa". Hän myöskin tykkää minun "erikoisista" piirteistä, veikkaisin ettei moni pidä.....

        "Minun puolisoni on erittäin lähellä "fantasiaa". Hän myöskin tykkää minun "erikoisista" piirteistä, veikkaisin ettei moni pidä..."

        Niin koet puolisosi hyväksi, kun hän tykkää sinun "erikoisista "piirteistäsi...mitä ne sitten lienevätkin...

        jossain kohtaa aiemminkin jo kehuskelitkin, että puolisosi saa nauttia sinun lihaksikkaasta vartalostasi ja älykkäästä seurastasi...

        Vähemmän puhut siitä mistä sinä pidät puolisostasi..hänestä itsenään ,siten ettei hänen fantastisuutensa liity siihen miten hän suhtautuu sinuun...

        ikäänkuin pitäisit hänestä vain siitä syystä, että hän ihailee sinua, nauttii sinusta ja pitää erikoisista piirteisistäsi...


      • juhani lehtinen kirjoitti:

        Monella narsistila on piilolinssitkin, eikä pelkästään teoriassa, vaan ihan käytännössä........

        Voi HUOKAUS sun kanssasi :D


      • 16+13=29 kirjoitti:

        "Kuinka moni on mahtanut kokea suhteen alussa, katsoessaan ruusunpunaisten lasien läpi, että puoliso vastaa täsmälleen sitä mitä h a l u a a nähdä, sisäistä puolison arkkityyppiä - pettyäkseen myöhemmin kun tuo 'lumous' haihtuu(?)"

        Niin minä jo taannoin jossain kohtaa mietinkin sitä, että kun tämä nykyinen suhteeni ei alkanut sillä huumalla...epäilin jopa josko hänei olekkaan sitten "se oikea"...

        Mutta joo...ny voin jo hymähdelläkkin tuolle ajatukselle...syystä että pidän hänestä sellaisena kuin hän on...ajattelematta enää sen kummemmin onko hän oikea tai väärä...

        kun tuntuu, että suhteemme paranee vain sitä mukaa kun opimme tuntemaan paremmin toisiamme...aikasempiin suhteisiimme verrattuna puhumme tosi paljon...

        Ihan riittää, että minulla on hyvä olla hänen kanssaan...silloin kun hän on läsnä ja hyvä olla silloinkinkin kun olemme erossa...pelkkä tietoisuus, siitä että hän olemassa elämässäni tekee iloiseksi/onnelliseksi...

        Ja kertomansa mukaan kumppanini itse kokee asian/suhteemme samoin...tässä kohtaa "se kaikki mitä on" riittää kummallekkin...toki toiveena kummallakin olla toiselle se viimeinen...

        http://www.youtube.com/watch?v=zcu5KukozCk

        Terve narsisti nimenomaan näkee ja hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on :)

        Kaunis biisi!


      • 12+17=29
        yxex kirjoitti:

        On olemassa teoria, jonka mukaan narsisti näkee ihmisen suoraan, ilman sokeuttavia taittovirheellisiä ruusunpunaisia laseja.

        "On olemassa teoria, jonka mukaan narsisti näkee ihmisen suoraan, ilman sokeuttavia taittovirheellisiä ruusunpunaisia laseja. "

        Niin uskoakseni narsisti kyllä tunnistaa ne ihmiset...jotka ovat esim. imartelulla manipuloitavissa ja hyväksikäytettävissä syystä että heillä on huono itsetunto...tai ovat jääneet rakkautta vaille...

        Sellainenhan se minunkin Ännäni...
        kaltoinkohdeltujen naisten auttaja...


      • juhani lehtinen
        18+12=30 kirjoitti:

        "Minun puolisoni on erittäin lähellä "fantasiaa". Hän myöskin tykkää minun "erikoisista" piirteistä, veikkaisin ettei moni pidä..."

        Niin koet puolisosi hyväksi, kun hän tykkää sinun "erikoisista "piirteistäsi...mitä ne sitten lienevätkin...

        jossain kohtaa aiemminkin jo kehuskelitkin, että puolisosi saa nauttia sinun lihaksikkaasta vartalostasi ja älykkäästä seurastasi...

        Vähemmän puhut siitä mistä sinä pidät puolisostasi..hänestä itsenään ,siten ettei hänen fantastisuutensa liity siihen miten hän suhtautuu sinuun...

        ikäänkuin pitäisit hänestä vain siitä syystä, että hän ihailee sinua, nauttii sinusta ja pitää erikoisista piirteisistäsi...

        "ikäänkuin pitäisit hänestä vain siitä syystä, että hän ihailee sinua, nauttii sinusta ja pitää erikoisista piirteisistäsi... "

        Juuri näin se menee... hoh hoijaa......
        Olen tainnut saada sinusta fanin :)


      • 4+2=6
        juhani lehtinen kirjoitti:

        "ikäänkuin pitäisit hänestä vain siitä syystä, että hän ihailee sinua, nauttii sinusta ja pitää erikoisista piirteisistäsi... "

        Juuri näin se menee... hoh hoijaa......
        Olen tainnut saada sinusta fanin :)

        "Olen tainnut saada sinusta fanin :) "

        Noh jos haluat niin ajatella...

        Mutta muistan sinun kertoneen että sinua on erityisesti askarruttanut narsistien tapa kääntää kaikki itseensä kohdistuva kritiikki postiviiseksi...

        huomaatkos kuinka helposti se käy...meiltä kaikilta ihmisiltä...


    • jotain ymmärtämättä

      "Hoidetaan oiretta, ei ongelmaa eli mätäpaisetta joka saastuttaa ja sairastuttaa matkallaan monen. "

      Ilman muuta, näin on. Tai voisi sanoa myös, että hoidetaan seurauksia, ei aiheuttajaa. Mutta kun... Jos narsisti-aiheuttaja on täysi-ikäinen, pitäisi pystyä näyttämään hänen syyllistyneen johonkin, jos haluaisi vaikka vahingonkorvauksia vaatia oikeusteitse.

      Ei aikuista ihmistä mitenkään mihinkään hoitoon saa ilman mitään syytä... ja hyvä näin, tietysti. Yleensä ikävät seuraukset ovat sellainen selvittämätön vyyhti, joka syntyy pikkuhiljaa, ja uhri on suossa kaulaansa myöten. Kokenut narsisti sen sijaan seilaa avoimilla vesillä, jotka jo tuntee hyvin. Nauravat vain seilatessaan.

      Mutta jos nyt ihan alaikäisiä ja koululaisia täällä kirjoittelee, niin opettajat ja vanhemmat ovat avainhenkilöitä. Lasten pitää kääntyä aikuisten puoleen pulmatilanteissa. Jostain varmasti löytyy luotettava aikuinen keskustelu- ja toiminta-avuksi.

    • 3+12=14

      Lyhyt kommentti uhri-keskusteluun.

      Minkälaisia narsisteja oikein olette kohdanneet, jos kuvittelette, että narsisti paljastaa heti todellisen luonteensa? Missä ikävaiheessa ja elämäntilanteessa? Eikö juuri se tee kunnollisen ja oikean narsistin, että hän osaa taitavasti manipuloida toisen pikkuhiljaa kuvittelemaan asioita? Romuttaa toisen minuuden vähä vähältä.

      Itse jouduin omaan elämäni helvettiin 20-vuotiaana, aikuiseksi ja omaksi itseksi kasvaminen oli vielä hyvin kesken. Lisäksi olin vain puoli vuotta aiemmin menettänyt isäni hyvin yllättäen ja traumaattisesti. Tämän hyvin vahvasti narsistipiirteisen ihmisenkin persoona oli toki vielä kehittymässä. Asiat etenivät pienin askelin tilanteeseen, jossa lopulta olin aivan täysin riippuvainen eksästäni ja voin niin pahoin, että kuvittelin olevani tullut aivan hulluksi. Onnekseni uuvuin niin syvästi yhteisiä pieniä ja pienellä ikäerolla syntyneitä lapsia hoitaessani, että jouduin hakemaan apua! Monta vuotta tästä suosta olen nyt yrittänyt nousta. Tahti on letkajenkkaa, mutta minuun tämä ihminen ei enää suoraan pysty vaikuttamaan. Ei tyyppi saa minussa enää aiemmin kokemiani hirvittäviä syyllisyyden ja huonommuuden tunteita esiin, mutta kokonaan tuosta en ikinä pääse. Oikeusjärjestelmämme on mikä on, isällä on oikeus tavata lapsia ihan oman mielensä mukaan, edes pahoinpitelevää vanhempaa ei ole oikeus erottaa lapsesta. Aika surullista ja pelottavaa joutua antamaan rakkaimpansa tuon ihmisen vaikutuspiiriin. ihmisen, jonka kanssa olen itse joutunut käymään läpi elämäni helvetin. Rankkaa on sekin, että joudun yksin kantamaan kaiken vastuun arjesta, mutta sietämätöntä siitä tekee se, että joudun paikkaamaan ja korjaamaan jatkuvasti toisen vanhemman lapsille aiheuttamaa turvattomuuden tunnetta ja pahaa oloa, samalla kun itse joudun edelleen kestämään sitä, että tämä ihminen on elämässäni ja olen jossain määrin taloudellisesti vieläpä hänestä riippuvainen (en selviäisi ilman elatusapua ja valitettavasti toinen osapuoli tietää sen ja käyttää sitä jatkuvasti hyväkseen). Toivo kuitenkin elää, ja valmistuneena mulla pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet seisoa ihan omilla jaloillani taloudellisestikin.

      • Avun hakeminen ja saaminen ei millään muotoa tarkoita uhriutumista negamielessä. Moni väsynyt kulkija - juuri syyllisyyden, häpeän ja mitättömän minuuden kokemuksin - hakee ammatillista apua selviytymiseen. Se on myönteinen merkki uskalluksesta ottaa omat ohjat käsiinsä ja vastuunsa tunteva aikuinen sen kykenee tunnustamaan: tarvitsen apua. Vastuun haltuunotto on ettei jää odottamaan toisen muutosta - vaan on valmis muuttamaan jotain itsessään.

        Puhuit tuossa taloudellista riippuvaisuudesta. Korostaisin että nyt et ole riippuvainen avusta hyötymielessä. Elatusapu ja kaikki mikä tulee lasten kasvatuksen hyvinvoinnin turvaamiseksi, on heidän oikeutensa. Älä missään tapauksessa koe syyllisyyttä siitä. Etkä voi kokea syyllisyyttä siitäkään, että altistat heidät vaikutusvallalle: kuten totesit, oikeus on oikeus. Lapsilla on myös oikeus molempiin vanhempiinsa - olivatpa he millaisia hyvänsä - niin halutessaan. Sinä seisot jo omilla jaloillasi, mutta jätä syyllisyyden taakka harteiltasi. On asioita joihin et voi vaikuttaa. Hyväksymällä sen voit välttää sen, ettet ala riippuvaisuuden pelossasi liiaksi omavaraiseksi ja joudu siihen omnipotenttiin harhaan - johon moni itsenäisyyteen pyrkivä saattaa sairastua - että yksin kykenisit ja voisit ratkaista kaikki ongelmat. Juuri siksi tarvitset sen tunteen - väsymisen ja yksinvastuuntunteen, ollaksesi inhimillinen ihminen. Rankkaa, tiedetään. Arkirealismia ja selviytymistä, ei uhriutumista.


      • elisakettu kirjoitti:

        Avun hakeminen ja saaminen ei millään muotoa tarkoita uhriutumista negamielessä. Moni väsynyt kulkija - juuri syyllisyyden, häpeän ja mitättömän minuuden kokemuksin - hakee ammatillista apua selviytymiseen. Se on myönteinen merkki uskalluksesta ottaa omat ohjat käsiinsä ja vastuunsa tunteva aikuinen sen kykenee tunnustamaan: tarvitsen apua. Vastuun haltuunotto on ettei jää odottamaan toisen muutosta - vaan on valmis muuttamaan jotain itsessään.

        Puhuit tuossa taloudellista riippuvaisuudesta. Korostaisin että nyt et ole riippuvainen avusta hyötymielessä. Elatusapu ja kaikki mikä tulee lasten kasvatuksen hyvinvoinnin turvaamiseksi, on heidän oikeutensa. Älä missään tapauksessa koe syyllisyyttä siitä. Etkä voi kokea syyllisyyttä siitäkään, että altistat heidät vaikutusvallalle: kuten totesit, oikeus on oikeus. Lapsilla on myös oikeus molempiin vanhempiinsa - olivatpa he millaisia hyvänsä - niin halutessaan. Sinä seisot jo omilla jaloillasi, mutta jätä syyllisyyden taakka harteiltasi. On asioita joihin et voi vaikuttaa. Hyväksymällä sen voit välttää sen, ettet ala riippuvaisuuden pelossasi liiaksi omavaraiseksi ja joudu siihen omnipotenttiin harhaan - johon moni itsenäisyyteen pyrkivä saattaa sairastua - että yksin kykenisit ja voisit ratkaista kaikki ongelmat. Juuri siksi tarvitset sen tunteen - väsymisen ja yksinvastuuntunteen, ollaksesi inhimillinen ihminen. Rankkaa, tiedetään. Arkirealismia ja selviytymistä, ei uhriutumista.

        "Se on myönteinen merkki uskalluksesta ottaa omat ohjat käsiinsä ja vastuunsa tunteva aikuinen sen kykenee tunnustamaan: tarvitsen apua. Vastuun haltuunotto on ettei jää odottamaan toisen muutosta - vaan on valmis muuttamaan jotain itsessään."

        Juuri tätä asiaa hain tuolla ylempänä kommentissani uhrin ja uhriutuneen erosta.

        Palstan tytöt osaa asiansa! =)


      • yxex kirjoitti:

        "Se on myönteinen merkki uskalluksesta ottaa omat ohjat käsiinsä ja vastuunsa tunteva aikuinen sen kykenee tunnustamaan: tarvitsen apua. Vastuun haltuunotto on ettei jää odottamaan toisen muutosta - vaan on valmis muuttamaan jotain itsessään."

        Juuri tätä asiaa hain tuolla ylempänä kommentissani uhrin ja uhriutuneen erosta.

        Palstan tytöt osaa asiansa! =)

        Etpä oo pöllömpi sinäkään yxex =) *puss*


      • elisakettu kirjoitti:

        Etpä oo pöllömpi sinäkään yxex =) *puss*


      • yxex kirjoitti:

        *näyttää kieltä. Mut kyl miekii tykkään siusta*


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tunniste

      Jonka vain sinä ja kaivattusi tietää. ⬇️
      Ikävä
      117
      5369
    2. Ketä julkkista

      kaivattunne muistuttaa?
      Ikävä
      70
      5118
    3. Miten, milloin

      Se onnistuisi sun luona
      Ikävä
      91
      4164
    4. Miten mä olisin

      Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.
      Ikävä
      75
      3630
    5. Anteeksi kun käyttäydyn

      niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv
      Ikävä
      60
      3248
    6. Haluan huomiota sulta

      nainen…tiedoksi. 😥❤️ -M-
      Ikävä
      43
      2831
    7. Kerro kolme huonoa ja

      kolme hyvää asiaa kaivatustasi? Än yy tee nyt
      Ikävä
      15
      2307
    8. Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen

      Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️
      Ikävä
      54
      1959
    9. Rakastatko mua

      Vielä?
      Ikävä
      42
      1852
    10. Onko kaivattusi

      kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.
      Ikävä
      38
      1703
    Aihe