KYLÄ TUTUKSI

Uudisasukas

En ollut mitenkään innostunut muuttamaan Korpisalmeen, sellaista erämaata, taloja vain harvakseltaan, kauppa ja koulukin kököttivät itsekseen metsänlaidassa. Asukkaita en ainakaan voi moittia, etteivätkö he olisi yrittäneet parhaansa minun viihdyttämisekseni. En ollut asunut kylällä kuin kuukauden päivät ja olin kyläillyt jo aika monessa talossa. Kylän kauppias esitteli minulle aina ihmiset ketä oli paikalla, kun minä saavuin asioille ja muiden poistuttua hän vielä juoruilikin paikallisista suuruuksista.
Tietenkin kun asukkaisiin pikkuhiljaa tutustui, niin elämä Korpisalmella alkoi tuntua, kuin olisi katsellut paikallista saippuasarjaa. Jännää miten äkkiä sitä alkoi seurata intensiivisesti kyläläisten asioita. Ohjelmavihkonen käsitti riitelyitä, hautajaisia ja pari raskaana olevaa emäntää sekö juoruja kaupunkiin muuttaneista sukulaisista.
Silloin minä yllätyin, kun sai tietää että minut oli päätetty kutsua paikalliseen hirviseuraan. Eivät he edes kysyneet, mitä mieltä minä itse olin asiasta, mutta onneksi minulla oli jonkinasteinen valmius asian suhteen ja porukkaan luiskahdin.
Siinä touhussa minä oppisin tuntemaan kaikki ne kylän ukot, jotka minun tarvitsee tuntea. Niitä oli kuulemma, sähkömies, muurari, sahuri, muutama maanviljelijä lumilinkoineen ja tietenkin autonasentaja. Tämän kaiken kuultuani ymmärsin olla tyytyväinen, että olin päässyt mukaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin metsästyshommat aloitettiin tosissaan. Päivän päätteeksi jäätiin aina tarinoimaan ja jossittelemaan. Minä enimmäkseen kuuntelin ja yritin päästä kunkin ukon painoarvosta selvyyteen. Ei se vieraalle kaupunkilaiskaverille ollut ihan helppoa, koska vaakakupissa oli sellaisiakin arvoja joista minä en ymmärtänyt, yksi niistä oli manttaaliluku. Tiesinhän minä että se oli vanha veroyksikkö, mutta mitä ne niistä nyt höpisivät, kuinka se muka liittyi metsästykseen. Selvisihän se minulle lopulta, manttaalipösö oli sellainen, jolla oli paljon hehtaareja ja uskoi sen vuoksi olevansa jotenkin tärkeämpi kuin keskiverto jahtimies. Omaa arvoani sain miettiä kaikessa rauhassa, manttaaleja minulla ei ollut. Eikä minun pihamaaltani koskaan kruunupäitä etsitty.
Yksi noista tärkeistä suurtilallisista oli Ville, 26-vuotias maanviljelijä, joka kuului omistavan 500 hehtaaria metsää keskellä seuran maita ja vielä sellaisena kiilana, että se ulottui alueen laidasta laitaan. Se tarkoitti sitä, että melkein joka päivä rampattiin hänen maillaan, mikä teki hänestä hyvin tärkeän. Siksipä hän eli kuin sika pellossa, taikka tässä tapauksessa paremminkin kuin porsas metsässä. Hänen varomaton aseenkäsittely oli herättänyt useasti ärtymystä. Muunkinlaista pahennusta hän oli aiheuttanut lukuisia kertoja. En minä niistä ruvennut keneltäkään kyselemään, ajattelin, että kyllä ne minulle joku joskus juoruaa. Eikä maailma siihen kaadu, vaikken saisi koskaan tietääkään. Mutta sen panin merkille, että minua ei koskaan pantu Villen viereiseen passiin. Ilmeisesti siihen rätkäistiin sellainen, joka tunsi hänet ja raaski vielä ojentaakin häntä tarvittaessa. Joka tapauksessa Ville oli porukan julkku numero yksi.
Sitten jengiin kuului myös yksi Reijo. Joka minusta nautti melkoista arvostusta. Hän oli muurari ja noin nelikymppinen. Ei Reijo paljoa ääntä pitänyt itsestään, mutta miehet tuntuivat panevan suurta painoa hänen mielipiteelleen.
Kyläkauppias minulle Reijon salaisuuden lopulta paljasti. Muurari oli kuulemma melkoinen voimamies. Kertoja väitti itse nähneensä, kuinka Reijo oli yhdellä kädellä pyöritellyt yli 30-kiloista savupiippuelementtiä ja sivellyt toisella kädellä laastia sen persustaan. En minä ruvennut asiaa kiistämään, enkä epäilemään, olinhan omin silmin nähnyt, että muurari oli iso roteva mies, sen näki haalarienkin läpi selvästi. Pinkeenä oli kangas yhdestä jos toisestakin kohdasta.
Oli menossa neljäs jahtiviikonloppu, kun koira otti ylös ihan lauman hirviä, niitä oli neljä tai viisi liikkeellä. Tuli kehotus olla tarkkana, mukana oli sarvipää ja yli vuodenikäisiä mulleja. Nyt otettaisiin ainakin kaksi: mulli ja sarvipää. Ajo lähestyi hitaasti mutkitellen, mutta suunta oli ihan oikea. Meikäläinenkin lopetteli jo kaiken varalta hengitystäkin, vaikka haukkuun oli matkaa vielä selvästi yli puoli kilometriä.
Mutta sitten kuului kiväärin räsähtävä laukaus, vain yksi jysähdys ja hiljaisuus valtasi metsän. Kaikki odottivat, koiran haukku lakkasi. Näin kuinka viereisessä tornissa puhuttiin kännykkään, se oli Kivikon Markus. Vielä odoteltiin, mutta mitään ei kuulunut. Näin kuinka naapuri laskeutui tornista ja lähti tulemaan minua kohti, sitten hänen kännykkänsä soi.
Vitkuttelin laskeutumisen kanssa siihen asti, että Markus oli lopettanut puhelun ja saapunut tornilleni.

1

1811

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Uudisasukas

      – Koiramies ilmoitti, että koko lauma meni joen yli ja ne ovat jo naapurin puolella.
      Kysyin, että kuka ampui.
      – Ville tietysti, vastasi naapuri.
      – Siellä täytyi olla lisää hirviä, eihän koira ollut lähelläkään Villeä.
      – Sitä ei tiedä mitä se on ampunut, saattoi olla pelkkä vahingonlaukaus.
      Rajamaan kaksosista vanhempi saapui ja ilmoitti, että Ville oli ampunut kettua.
      Markus alkoi kiroilla, se noitui kuin Veikko Sinisalo parhaina päivinään. Lopulta se sai ulos ajatuksensa:
      – Se jätkä saa lähteä tästä porukasta, olis pitänyt potkasta jo ajat sitten!
      Metsästyksen johtaja saapui ja kuuli Markuksen puheet:
      – Jos me se porukasta potkitaan, niin se ottaa metsänsä pois ja sitten on tosi hankalaa. Mutta kyllä tähän jonkinlainen järjestys tule. Odotetaan vaan porukat kasaan.
      Me jatkoimme rauhallista marssia kohti metsästysseuran majaa. Noin puolen tunnin kuluttua siellä oli kaikki paikalla ja johtaja aloitti puheensa:
      – Ville, isäsi oli kunnon mies, ei hänen kanssaan ollut koskaan mitään harmeja. Mutta sinun kanssa noita on riittänyt, taas ammuit vaikka sinua on kielletty monta kertaa.
      – On kielletty, ettei saa turhaa ampua, mutta minä ammuinkin kettua. Se nolottaa, etten osunut.
      Porukoista näki, että yksi jos toinen olisi käynyt Villeen käsiksi, jos olisivat kahden kesken olleet.
      – Sinä viisastelet, enkä minä rupea sinun kanssasi joutavia höpöttämään, me tuolla metsässä äsken päätettiin, että sinä olet ansainnut kunnon selkäsaunan ja se sinulle annetaan nyt ja tässä.
      Silloin minä tajusin, että puhujalla oli melkoinen piiska kädessään, jota hän oli puhuessaan hypistellyt.

      – Miltä se vaikutti?
      – Yllättävän rauhalliselta, kutsui sen illalla meille?
      - Lupasko tulla?
      - Kyllä se tulee.
      - Meinaatko takoa vielä järkeä sen päähän? kysyi Jaakko.
      - Ei tarvitse enää, kyllä oppi meni jo perille. Piiskan saanti on tuon ikäiselle miehelle sen verran tiukka paikka, että sitä pitää vähän psyykata. Ajattelin, että jos me otettaisiin Vodkaa, niin pystyttäisiin puhumaan asiat halki. Tästä ei sitten huudella kenellekään! lopetti Reijo puheensa.
      Kun me sitten Markuksen kanssa kahteen mieheen käveltiin autoille, kysyi hän minulta:
      – Joko sinä olet käynyt Reijon talolla.
      – En ole.

      – Kyllä se kohta sut kutsuu ja kylvettää.
      Ihan kuin minun pakaroissani olisi vähän nipistellyt ja hiusmarrossakin pisteli. Mutta en minä mitään sanonut, ajattelinpahan vaan, että näin sitä oppii kylää tuntemaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5630
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3567
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1692
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      207
      1690
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      91
      1156
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      28
      1119
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      917
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      846
    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      829
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      828
    Aihe