Kilpailukyvyn vertailu

Kuuntelin taannoin YLEn podcastia, jossa muistaakseni VATT:n Juhana Vartiainen puhui mm. kilpailukyvystä. Pahoitteli palkkojen nousua, mutta kieltäytyi vertaamasta palkkatasoa tai ostovoimaa mihinkään läntiseen yhteiskuntaan, tyytyi vaan toteamaan että kiinalainen on aina halvempi. Kiinalaisten kanssa emme koskaan pysty, ainakaan toivottavasti, kilpailemaan palkoilla, mutta eikö oikeampi vertailukohta olisi muut länsimaat, joista tuotantoa karkaa? Kannattaako meidän edes yrittää juosta nopeammin kuin leijona, kun riittäisi, että juoksemme nopeammin kuin muut leijonaa pakenevat.

Meidän pitää kilpailla niistä työpaikoista, joilla on edellytyksiä säilyä täällä. Toivottavasti kovan koulutuksen ja osaamisen antamalla laatupohjaisella kilpailukyvyllä jotain on säilytettävissä. Hintaan perustuva matalan osaamisen työ karkaa muusta kuin palveluista väistämättä. Mutta kun kilpailemme tästä "paremmasta" työstä, ei vertailukohdan edes pidä olla Kiinan palkkataso. Meidän pitäisi rehellisesti arvioida mm. työvoimakustannuksia sellaisten maiden kuin Saksan, USA:n, Ison-Britannian ym. kanssa.

Puhutaan paljon - mm. Vartiaisen suulla - että palkat ovat nousseet meillä vaikkapa Saksaa nopeammin. Mutta pitääkö meidän vertailla muutosnopeutta vai tasoa? Olen käytännössä huomannut, että suomalainen insinööri ei ole kallis. Olen itse palkannut väkeä töihin Suomen lisäksi USA:han, Saksaan, Ruotsiin ja avustanut palkkaamisessa moneen muuhunkin maahan. Ja suoraan sanoen aika tyypillisesti Suomessa palkkataso on mainittuja maita alempi. Ranskassa se voi olla vielä Suomea alempi, riippuu tehtävästä. Mainituissa maissa sosiaaliturvakaan ole mikään onneton, päinvastoin.

Kyllä suomalainen työntekijä ansaitsee asioista puhumisen oikeilla nimillä ja luvuilla. Suomalaisen ostovoima ei ole kova, eikä se kolikon toinen puoli, sosiaaliturvakaan ole yksiselitteisesti kilpailijamaita parempi. Mihin Suomessa raha häviää?