äitienpäivä

Harmi että sinusta tuntuu juuri nyt tuolta;saisitko jostain apua jaksamiseesi? Ajan kanssa se helpottaa kun lapsi kasvaa. Rankkoja olivat ensimmäiset kuukaudet/vuodet.

Olen samaa mieltä kuin aloittaja, lastenhoito on usein rankkaa hommaa mutta usko pois, kyllä niitä ilonpilkahduksiakin löytyy. Juo vaikka kahvii pannullinen niin kyllä se siitä :D ite ainakin otan. Kyllä se siitä!

No suoraan sanottuna ei alle vuotiaan kanssa vielä edes tunnu äidiltä. Vielä niin uusi asia ja lapsi pieni.

Kerropa tuntemuksesi uudestaan kun lapsi on yli 2 v. ja osaa puhua ja huutaa joka käänteessä " ÄÄTIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!"

Silloin tuntuu että on äiti ja se on hienoa.

Niin eikä ole enää rankkaa.

Mutta minulla on 4 lasta ja minä vihaan äitienpäivää ja kaikkia muitakin turhia juhlia. Mielelläni järjestän lapsille syntymäpäiviä ja muuta, mutta tällaiset turhat juhlat ovat sitten rasittavia.
Kaikille isomummuille pitäisi lasten kanssa kortit tehdä, kulkea ympäriinsä niitä kortteja viemässä, käyttää anoppia ja minun äitiä ravintolassa syömässä, tokikin me maksamme.. Turhaa hössötystä. tehdä kakkua sinne ja thdä kakkua tänne..

Hirveästi kuluu rahaa, hirveästi kuluu aikaa.. Tämä on niin turhaa ja typerää koko äitienpäivä, sama homma taas kun tulee isänpäivä, hössötetään sinne ja hössötetään tänne..

Tokikin nyt puhuu kevätväsynyt alle 3kk vauvan äiti tässä, että sillämielin lukekaa ;)

Minä rakastan olla äiti!
Mulla on tosin vain kaksi lasta, koska olen nyt yksinhuoltaja, ei miestä.
Viihdyn tosi hyvin lasteni kanssa, meillä on hyvä koti ja mukava arki kuin juhlakin yhdessä!
Tottakai olen ollut väsynyt. Mulla ei ole ketään joka välillä ottaisi lapsia luokseen että äiti saisi hengähtää. Mutta kun he ovat niin pienen hetken lapsia, se lapsuus menee niin äkkiä ja pian he eivät enää sylissä ja äidin seurassa viihdy! Luonnollista tottakai, ja se on hyväksyttävä kun se aika tulee.
Eks ei ole kiinnostunut. Poika ei kiinnosta ollenkaan, (vanhempi) ja tyttökään ei muuten kuin joskus itse tulee tänne meille tapaamaan. ei halua viedä omaan kotiinsa eikä osallistua muuten mitenkään. Sitä suren todella kovasti ja se on sellanen haava mun sielussa joka ei koskaan arpeudu. :-(
Mutta se äitienpäivä; no tarhasta ja koulusta tuodaan itse tehtyjä kortteja ja poika jopa osti viime vuonna omilla viikkorahoillaan mulle korvakorut! Itkua sain pidätellä ja vieläkin rintaa puristaa ja kyynel nousee silmään. Oli se jotenkin niin liikuttavaa. :-? Mitenkään isommin ei juhlita, jotain kakkua tai muuta hyvää hankitaan.
Eksän puolelta isovanhemmat on kuolleet, enkä tiedä minkälaiset välit olis jos eläis. Mun äiti on otettu muista asioista, ei ehdi mummi olemaan.
Mutta hyvää äitienpäivää kaikille!

Äitienpäivä onkin alunperin kuolleen äidin muistoksi tarkoitettu muistopäivä.

Mitä hienoa tosiaan on äitiydessä?? En näe mitään hienoa siinä että rinnat riippuvat, vatsanahka roikkuu raskausarpien kanssa/sektiohaava on tosi ruma, lapsi huutaa, vaihdat vaippoja,ei saa itse nukuttua, tulee hampaita, uhmaikä,murrosikä,teini-ikä, viet harrastuksiin, kouluun,autat koulutehtävissä jne. Lehdestä luet kuinka maailmassa on liikaa populaatiota. Tajuat että äitiys on tyhmintä maailmassa-jos tajuat.

Itse olin kanssa ekat kuukaudet tosi väsynyt. Oman ajan puute, valvomiset ym. Nyt lapsi on yli 2 v ja välillä on vieläkin joskus väsyttää ja ottaa päähän, mutta välillä on niin ihanaakin. Joskus rassaa kun kokoajan huudetaan "äitiiiii", mutta toisaalta se sana "äiti" lämmittää. Ja kun lapsi halaa tai katsoo hellyyttävästi tai tekee jotain hassua, olen pakahtua onnesta. Havahdun usein kun mulla on sellainen hölmö hymy naamalla (tai tuntuu ainakin siltä) jkun katselen lapseni touhuja.

Koita jaksaa kyllä se todennäköisesti alkaa pikkuhiljaa helpottaa!

Äitienpäivä -kuten myös isänpäivä- ovat Amerikasta rantautuneet ja suurimpia kaupallisia juhlapäiviä joulun yms. lisäksi. Sitä voi myös viettää ilman kaupallisuutta, jokainen omalla tyylillään - tai jättää viettämättä. Ehkä pahinta väsymyskautta äitiydessään elävät voivat ajatella asian positiivisesti niin, että sinä päivänä saa ollakin hellittävänä ja passattavana tekemättä itse mitään :)

viettämään mitään päiviä,ollaan kaikki vaan happamia ja kasvatetaan lapsistakin happamia..