Niin surullista

katsella sukulaistaan jolle psykiatri langetti dg bipolaari kolme vuotta taaksepäin.

Tätini on 43 vuotias ja haluan kirjoittaa hänen järjettömästä tilanteesta ja tuoda esiin sen seikan, että nyky-yhteiskunnassa on menty liian pitkälle diagnoosien ja lääkkeiden syöttämisen suhteen.

Tätini on minun ikäiseni joten olen seurannut hänen elämäänsä hyvin läheltä vuosikymmenien ajan. Hän asuu kuitenkin toisella puolella Suomea kuin minä ja siksi varmasti olemme saaneet hyvin erinlaista kohtelua vaikka luonteeltamme olemme hyvinkin samanlaisia. Äkkipikaisia, sosiaalisia, rentoja, iloisia, tunteellisia ja liian avoimia.

Molemmat olemme murrosiässä aloittaneet ja lopettannet pari koulua. Aikuisiällä vasta rauhotuimme ja saimme ammatit, tädistäni tuli lentoemäntä ja minusta sairaanhoitaja. Tätini joutui työnsä vuoksi matkustelemaan ulkomaille ja elämässä ei ollut rytmiä, tosin minäkin tein 3-vuorotyötä ja paljon ylitöitä. Molemmat alistuimme epäsäännölliselle rytmille ja teimme paljon ylitöitä.

Juhlimiset ja uudet ihmissuhteet näyttelivät pääosaa tätini elämässä viimeisten vuosien aikana. Minä viihdyin kotona ja elin tylsää ja tasaista elämää.

Molemmat jaksoimme 10 vuotta ja samaan aikaan paloimme loppuun. Molemmat meistä luokiteltiin bipoiksi koska elämäntyylimme oli paljon työtä, vähän unta, avoimuus, iloisuus, sosiaalisuus jne

Eri sairaanhoitopiirit ja samat diagnoosit. Eri lääkityksen saimme.. tätini huumattiin voimakkailla neurolepteillä ja epilepsialääkkeillä. Hän muuttui muutamassa vuodessa kauniista, sirosta, itsestään huolehtivasta naiseta lihavaksi zombiksi. Hän ei enää välitä käydä kampaajalla, ei pese hiuksiaan, ei välitä ulkonäöstään, ei vaatetuksestaan. Hän nykyisin vain on.

Tekee niin pahaa katsella häntä, kun entinen iloinen bilehile on muuttunut rumaksi ja hitaaksi. Tuosta kauniista naisesta on tullut itsensä vastakohta. Miksi? Miksi tätä ihmisriistoa saadaan tehdä valtiovallan nimissä ja vieläpä hoetaan, että maniajarrut ovat hänen parhaakseen. Kuka tätä uskoo? Kenen parhaaksi tämä kaikki oN? Miksi elämää rakastava ihminen lobotoitiin tuollaiseksi ? Miksi hänet aivopestiin uskomaan, että neuroleptit ovat hänen terveytensä kanssa pakollisia lääkkeitä? Kenen elämää hän lääkittynä elää?

Minä taasen sain omaan lievään bipolaariini pienen annoksen tasaavaa, mutta sekin lopetettiin koska sanoin psykiatrille, ettei lääkkeen aikana minulla toiminut ajatus. Olen elänyt ilman lääkkeitä vuosia ja pystyn hoitamaan työni, tosin en tee 3-vuorotytä vaan päivätyötä.

Tätäkö ihmisten henkistä tappoa suositaan Suomessa vuonna 2013? Lääkitään ensin aivovaurio asteelle ja sen jälkeen heitetään eläkkeelle odottamaan ennenaikaista kuolemaa.

Kenen parhaaksi tämä tappolääkitys on? Onko se elämää kun päässä ei liiku ajatukset, eikä kykene lääkityksen vuoksi enää huolehtimaan itsestään?

Kuka helvetti keksi bipolaarisairauden ja siihen tämän lääkityksen??