Avovaimo pitää vankina vai olenko vain itsekäs mul**u?

Kyllä me käydään kesäisin noin pari kertaa viikossa uimarannalla ja hän lähtee mukaani koiran ulkoilutukseen ehkä kerran viikossa. En kieltäydy koskaan jos jotain tekemistä ehdotetaan ja joskus tajuan jopa itse ehdottaa jotain. Aika paljon kuitenkin mietiskelen jotain juttuja kuten nyt noita remppajuttuja jne ja olen vähän hajamielinen ja huonomuistinen, joten en useinkaan tajua ehdottaa tekemistä ja muuttuminen hänelle mieluisammaksi on huonomuistisuuden vuoksi kauhean hankalaa ja hidasta.

Olen yrittänyt asiaa selittääkin hänelle, että kun mä nyt olen tämmönen että en ole mahdottoman kova keksimään tekemistä niin kuin ei ole hänkään, niin että ei se ole ongelma vaan meidän ominaisuus ja että jos se asia alkaa harmittaa niin sen sijaan että suuttuisi niin keksisi silloin sitä tekemistä itse kun tajuaa ja käyttäisi sen energian siihen... arvatenkin huonolla menestyksellä.

Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jotain harrastusta niin kauan kun ollaan tunnettu, mutta mikään mitä on tarjolla ei tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Jotenkin hänelle kai pitäisi saada jotain omaa kivaa tekemistä keksittyä poissa kotoa mutta mitenkä toiselle keksiä jotain kun asiat ei oikein tunnu kiinnostavan?

Minä Minä Minä kirjoitti:

Kyllä me käydään kesäisin noin pari kertaa viikossa uimarannalla ja hän lähtee mukaani koiran ulkoilutukseen ehkä kerran viikossa. En kieltäydy koskaan jos jotain tekemistä ehdotetaan ja joskus tajuan jopa itse ehdottaa jotain. Aika paljon kuitenkin mietiskelen jotain juttuja kuten nyt noita remppajuttuja jne ja olen vähän hajamielinen ja huonomuistinen, joten en useinkaan tajua ehdottaa tekemistä ja muuttuminen hänelle mieluisammaksi on huonomuistisuuden vuoksi kauhean hankalaa ja hidasta.

Olen yrittänyt asiaa selittääkin hänelle, että kun mä nyt olen tämmönen että en ole mahdottoman kova keksimään tekemistä niin kuin ei ole hänkään, niin että ei se ole ongelma vaan meidän ominaisuus ja että jos se asia alkaa harmittaa niin sen sijaan että suuttuisi niin keksisi silloin sitä tekemistä itse kun tajuaa ja käyttäisi sen energian siihen... arvatenkin huonolla menestyksellä.

Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jotain harrastusta niin kauan kun ollaan tunnettu, mutta mikään mitä on tarjolla ei tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Jotenkin hänelle kai pitäisi saada jotain omaa kivaa tekemistä keksittyä poissa kotoa mutta mitenkä toiselle keksiä jotain kun asiat ei oikein tunnu kiinnostavan?

Lue lisää

mökkihöperöitynyt (lapsen saaminen on jättisuuri asia, ja hormonitkin hakevat taas tasojaan), ja purkaa epätietoisuuttaan ja epävarmuuttaan sinuun. Läheisille yleensä niin tehdään, ikävä kyllä, mutta kenelle sitten? Ei hän varmsti itse asiaa tiedosta. Ylös ulos ja lenkille, laitat vaikka väkisin, niin että olet mauksun kanssa kotona.
Naisen elämä mullistuu niin totaalisesti, että siinä oman naiseuden hakemisessa, ja uuden persoonan muotoutuessa (kyllä) saattaa olla todella hukassa.
Ensin asia pitäisi saada etenemään päivä päivältä, ja kun pahimpaan on saatu hiukn rakoa, voi alkaa miettimään syitä ja parannusta.

se vaan latistaa muitten hyvän meiningin jos joku on siellä kiukuttelemassa. ei toimi

lifemocker kirjoitti:

se vaan latistaa muitten hyvän meiningin jos joku on siellä kiukuttelemassa. ei toimi

Niin epävarma ihminen kuin mistä kuulostaisi olevan kyse, ei todellakaan uskalla miehen kavereiden nähden kiukutella vaan päinvastoin esittelee parhaita puoliaan ja vahingossa hyvä tuuli jatkuu kotiin saakka.

iiics kirjoitti:

Niin epävarma ihminen kuin mistä kuulostaisi olevan kyse, ei todellakaan uskalla miehen kavereiden nähden kiukutella vaan päinvastoin esittelee parhaita puoliaan ja vahingossa hyvä tuuli jatkuu kotiin saakka.

Lue lisää

silti kun mies tietää mikä todellinen tilanne on, niin ei hän osaa rentoutua

iiics kirjoitti:

Niin epävarma ihminen kuin mistä kuulostaisi olevan kyse, ei todellakaan uskalla miehen kavereiden nähden kiukutella vaan päinvastoin esittelee parhaita puoliaan ja vahingossa hyvä tuuli jatkuu kotiin saakka.

Lue lisää

Totta. Kyllä tämä ehdotus todennäköisesti toimii, siis että ottaa vähän niin kuin (hyvällä tavalla) väkisin mukaan, mutta se ei kyllä poista sitä ongelmaa että oikeastaan aina saan ennen tai jälkeen menon kuulla siitä kuinka muka menen jatkuvasti kavereiden kanssa ja en muka tahdo tehdä perheen kanssa. Koska siis mielestäni kyllä mulla kuuluu olla oikeus mennä ihan yksinkin vaikka yt kutsuinkin muut mukaan ihan "mieliksi". Käyn todellakin älyttömän harvoin missään enkä käy missään koko illan illoissa kuin varmaan pari kertaa vuodessa, muulloin menot on todella nopeita (ehkä 2 tuntia) ja yleensä saman kaverin (eikä edes nainen) kanssa.

iiics on oikeassa, ei kiukuttele todellakaan kenenkään nähden ja jos kiukuttelee ei todennäköisesti suostu enää koskaan näkemään sitä jonka nähden on "itsensä nolannut". Ja kyllä, hyvä tuuli jatkuisi varmaan kotiin asti.

Ei hän ole jatkuvasti pahalla tuulella vaan suuttuu yht'äkkiä ihmeellisistä asioista tai vaan jostain asioista jotka häntä alkaa harmittamaan meidän suhteessa joita hän on jostain kumman syystä lähtenyt pohtimaan, ja todella todella voimakkaasti suuttuukin, niin ja aina suuttuu tästä kyseisestä asiasta ja jos (kun) yritän selittää asiaa niin asia menee pahemmaksi.. itselleni selittämättä jättäminen ja alistuminen ei oikein ole mahdollisuus koska en voi sietää toisten kontrollointia, omistushaluista käytöstä ja varsinkaan suuttumista tyhjänpäiväisistä asioista. Yleensä mun reaktio on tyyliin: et ole tosissas, taas sä suutut tästä samasta asiasta, enhän mä näe käytännössä koskaan mun kavereita joten miten sä voit aina suuttua kun mä käyn kuitenkin niin älyttömän harvoin niitä morjestamassa. Me voidaan kyllä tehdä mitä vaan perheenkin kesken mutta kyllä mulla on oikeus käydä kaverin kanssa hemmetti sentään kerran kuussa ulkona. Sitten tällä kertaa kaiken lisäksi sanoin että siitä on 2 vuotta kun viimeksi kävin kaverin kanssa heittelemässä frisbeetä että et vi**u ole tosissas enks mä saa kahden vuoden välein käydä kaverin kanssa heittelemässä frisbeetä ilman että siitä tarvii alkaa vetämään herneitä nenään. Mitä vi**ua! Johon hän sitten että miksi minä olen niin ilkeä että miksi en voi olla hyvä hänelle vaan olen noin inhottava... johon minä sitten yleensä että enhän mä nyt ole ollut edes mitenkään ilkeä ja inhottava kun sanoin vaan asian niin kuin se on, että eihän tolleen voi suuttua jos mä käyn niin harvoin missään...


Että semmosta.. no ottaa kyllä päähän aika paljon. Olis kiva vaan olla ja elää rauhassa mutta kun pitää aina selvitellä toisen pahaa oloa. Todellakin se kotoa poistuminen tekisi kyllä hänelle varmaan tosi hyvää.

kannattaisi aina VÄHÄN MIETTIÄ kenen kanssa sitä alkaa lapsia tekemään....

Jep, sanoinkin vähän samaan tyyliin... että toi on todella lapsellista käytöstä jne josta suuttui lisää.

Todellakin tahdon viettää aikaa perheeni kanssa enkä koskaan kieltäydy mistään tekemisestä ja tosissaan pyysinkin häntä tulemaan mukaan sinne puistoon vauvan kanssa mutta ei kiinnostanut lähteä katsomaan möhömahaisia ukkoja heittelemässä frisbeetä.

Niin, taitaa olla tyytymätön ja olen itsekin hänelle sanonut että olen vain oma itseni enkä voi sille mitään jos en ole hänelle riittävä. Hän on ilmoittanut tyytymättömyytensä minuun noin kuukauden välein siitä lähtien kun tavattiin, yleensä niin että olen kuvitellut viikon-pari että meillä on mennyt todella hyvin ja sitten hän on palauttanut minut maan pinnalle että olen ihan paska tyyppi kun en huomioi häntä tarpeeksi. Ennen kuvittelin olevani hyvä ihminen ja kiva tyyppi mutta hän kyllä on tehnyt selväksi kuinka pas*a olen. Yritän kuitenkin parhaani enkä voi sille mitään jos en hänelle riitä. Kaiken kukkuraksi hänen entinen miehensä on täydellinen. Siis aivan täydellinen mies, kuulemma esim. silitti hänen selkäänsä joka ikinen yö kun kävivät nukkumaan ja teki aina kaiken oikein, hoisi lapset, teki kotityöt, käytti häntä ties missä jatkuvasti ja oli todella mukava, kävi vieraita (tämä mies on todella sosiaalinen) ja häntä kuulemma harmittaa tosi paljon että on tämän mahtavan miehen jättänyt.. Elän siis täysin tämän exän varjossa.

Juu ehkä oli tyhmää ottaa tämmöinen nainen, johtunee lapsuudesta tai jostain, koska hän oli vielä Todella paljon ikävämpi ihminen tavatessamme. No, meillä on nyt se vauva jota rakastan enemmän kuin mitään maailmassa ja no, on hän kaikesta huolimatta yleensä oikein mukava nainen ja hyvä ihminen kaiken kaikkiaan, ja kasvanut todella paljon ihmisenä vaikka välillä alkaakin riehua tyhjästä..

Mitähän tässä nyt sitten tekisi... :/

lifemocker kirjoitti:

kannattaisi aina VÄHÄN MIETTIÄ kenen kanssa sitä alkaa lapsia tekemään....

jees... näinhän se on..

Minä Minä Minä kirjoitti:

Jep, sanoinkin vähän samaan tyyliin... että toi on todella lapsellista käytöstä jne josta suuttui lisää.

Todellakin tahdon viettää aikaa perheeni kanssa enkä koskaan kieltäydy mistään tekemisestä ja tosissaan pyysinkin häntä tulemaan mukaan sinne puistoon vauvan kanssa mutta ei kiinnostanut lähteä katsomaan möhömahaisia ukkoja heittelemässä frisbeetä.

Niin, taitaa olla tyytymätön ja olen itsekin hänelle sanonut että olen vain oma itseni enkä voi sille mitään jos en ole hänelle riittävä. Hän on ilmoittanut tyytymättömyytensä minuun noin kuukauden välein siitä lähtien kun tavattiin, yleensä niin että olen kuvitellut viikon-pari että meillä on mennyt todella hyvin ja sitten hän on palauttanut minut maan pinnalle että olen ihan paska tyyppi kun en huomioi häntä tarpeeksi. Ennen kuvittelin olevani hyvä ihminen ja kiva tyyppi mutta hän kyllä on tehnyt selväksi kuinka pas*a olen. Yritän kuitenkin parhaani enkä voi sille mitään jos en hänelle riitä. Kaiken kukkuraksi hänen entinen miehensä on täydellinen. Siis aivan täydellinen mies, kuulemma esim. silitti hänen selkäänsä joka ikinen yö kun kävivät nukkumaan ja teki aina kaiken oikein, hoisi lapset, teki kotityöt, käytti häntä ties missä jatkuvasti ja oli todella mukava, kävi vieraita (tämä mies on todella sosiaalinen) ja häntä kuulemma harmittaa tosi paljon että on tämän mahtavan miehen jättänyt.. Elän siis täysin tämän exän varjossa.

Juu ehkä oli tyhmää ottaa tämmöinen nainen, johtunee lapsuudesta tai jostain, koska hän oli vielä Todella paljon ikävämpi ihminen tavatessamme. No, meillä on nyt se vauva jota rakastan enemmän kuin mitään maailmassa ja no, on hän kaikesta huolimatta yleensä oikein mukava nainen ja hyvä ihminen kaiken kaikkiaan, ja kasvanut todella paljon ihmisenä vaikka välillä alkaakin riehua tyhjästä..

Mitähän tässä nyt sitten tekisi... :/

Lue lisää

Hän suuttui kun sanoit käytöstäsi lapselliseksi, koska hän jo tietää, että sitä se on eikä ilmeisesti voi lapsellisuudelle mitään. Ehkä hän haluaisi, että huomaat tunteen käytöksen takana ja vastaat siihen.

Ota selkeät toimintamalli: jos tulee silmitöntä haukkumista, ilmoita että sen on loputtava heti tai poistut paikalta. Rahaa alkaa mennä hotelliyöpymisiin tai minne menetkin. Toinen vaihtoehto on, että nainen poistuu kotoa silloin kun itsehillintä menee.

Hormonit ilmeisesti sekaisin, mutta se ei oikeuta jatkuvaa huonoa käytöstä. Ei sun tarvi tehdä muuta kuin tarkka suunnitelma jossa myös pysyt, niin hänkin voi luottaa ennustettavuuteen. Jos nainen tekee näin, sinä toimit näin. Entisestä miehestä esimerkiksi ei tarvitse kuunnella juttua. Kerro, että lähdet heti pois, jos alkaa sen virren.

Joudut siis suhteen pomoksi, mutta se voi antaa jonkinlaista turvaa hänelle tilanteessa, jossa hän kokee olevansa vastuussa vauvasta koko elämällään.

iiics kirjoitti:

Hän suuttui kun sanoit käytöstäsi lapselliseksi, koska hän jo tietää, että sitä se on eikä ilmeisesti voi lapsellisuudelle mitään. Ehkä hän haluaisi, että huomaat tunteen käytöksen takana ja vastaat siihen.

Ota selkeät toimintamalli: jos tulee silmitöntä haukkumista, ilmoita että sen on loputtava heti tai poistut paikalta. Rahaa alkaa mennä hotelliyöpymisiin tai minne menetkin. Toinen vaihtoehto on, että nainen poistuu kotoa silloin kun itsehillintä menee.

Hormonit ilmeisesti sekaisin, mutta se ei oikeuta jatkuvaa huonoa käytöstä. Ei sun tarvi tehdä muuta kuin tarkka suunnitelma jossa myös pysyt, niin hänkin voi luottaa ennustettavuuteen. Jos nainen tekee näin, sinä toimit näin. Entisestä miehestä esimerkiksi ei tarvitse kuunnella juttua. Kerro, että lähdet heti pois, jos alkaa sen virren.

Joudut siis suhteen pomoksi, mutta se voi antaa jonkinlaista turvaa hänelle tilanteessa, jossa hän kokee olevansa vastuussa vauvasta koko elämällään.

Lue lisää

suutu sille takaisin. on se nyt perkele jos aikuinen ihminen ei saa elää elämäänsä kuten haluaa.

jos ei tästä akka opi niin "vaihtamalla paranee!" ;)

iiics kirjoitti:

Hän suuttui kun sanoit käytöstäsi lapselliseksi, koska hän jo tietää, että sitä se on eikä ilmeisesti voi lapsellisuudelle mitään. Ehkä hän haluaisi, että huomaat tunteen käytöksen takana ja vastaat siihen.

Ota selkeät toimintamalli: jos tulee silmitöntä haukkumista, ilmoita että sen on loputtava heti tai poistut paikalta. Rahaa alkaa mennä hotelliyöpymisiin tai minne menetkin. Toinen vaihtoehto on, että nainen poistuu kotoa silloin kun itsehillintä menee.

Hormonit ilmeisesti sekaisin, mutta se ei oikeuta jatkuvaa huonoa käytöstä. Ei sun tarvi tehdä muuta kuin tarkka suunnitelma jossa myös pysyt, niin hänkin voi luottaa ennustettavuuteen. Jos nainen tekee näin, sinä toimit näin. Entisestä miehestä esimerkiksi ei tarvitse kuunnella juttua. Kerro, että lähdet heti pois, jos alkaa sen virren.

Joudut siis suhteen pomoksi, mutta se voi antaa jonkinlaista turvaa hänelle tilanteessa, jossa hän kokee olevansa vastuussa vauvasta koko elämällään.

Lue lisää

Joo se voi olla että hän tahtoisi että hänen tunteet huomioidaan mutta jotenkin tuntuu että perimmäisenä syynä tässä voisi olla ihan vaan tyytymättömyys meidän parisuhteeseen ja omaan elämään. Hän kuitenkin väkisin vääntää 1-2 viikon välein riidan aikaiseksi ja riidan aikana kertoo kuinka en ole hänelle riittävän hyvä. On kai se mahdollista etten osaa olla tarpeeksi hyvä hänen makuunsa kun tottui exän kanssa niin kovaan hemmotteluun..

Nytkin kuulemma olisi pitänyt keksiä perheelle yhteistä tekemistä Ennen kun sovin mitään omaa tekemistä kaverin kanssa ja kun sanoin että mielestäni on väärin että mun pitää ostaa häneltä kavereiden kanssa olo aikaa tuolla tavalla että toi on todella törkeän omistushaluista ja lapsellista toimintaa ja että kai mä nyt saan kerran kuussa nähdä kaveriakin että minkälainen mul**u kieltää sellaisen, niin hänen mielestään olen ilkeä inhottava ihminen. Mun kanssa kuulemma tuntee olonsa huonoksi ja joutuu miettimään onko itse syypää kaikkeen. Okei.

No, mielestäni hän kyllä aloittaa meillä oikeastaan ihan kaikki riidat mutta kyllähän jos minä olisin sellainen joka vain ottaa vastaan niin ei sitä riitaa voisi jatkaa koska se loppuisi minun luovutukseen, joten ollaan molemmat sinänsä kyllä syypäitä, mutta kun itse tahdon että asiat menee aina oikein niin itse tahdon asiat käydä aina läpi ja kertoa myös oman näkemykseni asioihin joka harvoin sujuu ongelmitta ja siinähän sitten ollaan, hän aloittaa ja kumpikaan ei osaa lopettaa. Nykyään monesti yritän myös todeta että älä nyt viitsi, kuten nytkin yritin vaan käydä nukkumaan toteamalla että älä nyt viitsi että me molemmat tiedetään ettei se ole väärin kun mä näen kavereita kun sitä tapahtuu näin harvoin, myönnä että ylireagoit ja käy nukkumaan ja se on sitten sillä siisti.... ja yritin nukkua.... johon tuli potku selkään ja todella kovaa huutoa että lähe vi**uun tästä sängystä minä en ala sun negatiivisuutta enää katselemaan, tämä oli tässä me erotaan... jepjep.. no nukuin sitten olkkarissa.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Joo se voi olla että hän tahtoisi että hänen tunteet huomioidaan mutta jotenkin tuntuu että perimmäisenä syynä tässä voisi olla ihan vaan tyytymättömyys meidän parisuhteeseen ja omaan elämään. Hän kuitenkin väkisin vääntää 1-2 viikon välein riidan aikaiseksi ja riidan aikana kertoo kuinka en ole hänelle riittävän hyvä. On kai se mahdollista etten osaa olla tarpeeksi hyvä hänen makuunsa kun tottui exän kanssa niin kovaan hemmotteluun..

Nytkin kuulemma olisi pitänyt keksiä perheelle yhteistä tekemistä Ennen kun sovin mitään omaa tekemistä kaverin kanssa ja kun sanoin että mielestäni on väärin että mun pitää ostaa häneltä kavereiden kanssa olo aikaa tuolla tavalla että toi on todella törkeän omistushaluista ja lapsellista toimintaa ja että kai mä nyt saan kerran kuussa nähdä kaveriakin että minkälainen mul**u kieltää sellaisen, niin hänen mielestään olen ilkeä inhottava ihminen. Mun kanssa kuulemma tuntee olonsa huonoksi ja joutuu miettimään onko itse syypää kaikkeen. Okei.

No, mielestäni hän kyllä aloittaa meillä oikeastaan ihan kaikki riidat mutta kyllähän jos minä olisin sellainen joka vain ottaa vastaan niin ei sitä riitaa voisi jatkaa koska se loppuisi minun luovutukseen, joten ollaan molemmat sinänsä kyllä syypäitä, mutta kun itse tahdon että asiat menee aina oikein niin itse tahdon asiat käydä aina läpi ja kertoa myös oman näkemykseni asioihin joka harvoin sujuu ongelmitta ja siinähän sitten ollaan, hän aloittaa ja kumpikaan ei osaa lopettaa. Nykyään monesti yritän myös todeta että älä nyt viitsi, kuten nytkin yritin vaan käydä nukkumaan toteamalla että älä nyt viitsi että me molemmat tiedetään ettei se ole väärin kun mä näen kavereita kun sitä tapahtuu näin harvoin, myönnä että ylireagoit ja käy nukkumaan ja se on sitten sillä siisti.... ja yritin nukkua.... johon tuli potku selkään ja todella kovaa huutoa että lähe vi**uun tästä sängystä minä en ala sun negatiivisuutta enää katselemaan, tämä oli tässä me erotaan... jepjep.. no nukuin sitten olkkarissa.

Lue lisää

sanoppa sille, että "et kyllä säkään ole mulle riittävän hyvä, kun hyvä nainen antaisi miehellä olla omiakin menoja" ;)

Minä Minä Minä kirjoitti:

Joo se voi olla että hän tahtoisi että hänen tunteet huomioidaan mutta jotenkin tuntuu että perimmäisenä syynä tässä voisi olla ihan vaan tyytymättömyys meidän parisuhteeseen ja omaan elämään. Hän kuitenkin väkisin vääntää 1-2 viikon välein riidan aikaiseksi ja riidan aikana kertoo kuinka en ole hänelle riittävän hyvä. On kai se mahdollista etten osaa olla tarpeeksi hyvä hänen makuunsa kun tottui exän kanssa niin kovaan hemmotteluun..

Nytkin kuulemma olisi pitänyt keksiä perheelle yhteistä tekemistä Ennen kun sovin mitään omaa tekemistä kaverin kanssa ja kun sanoin että mielestäni on väärin että mun pitää ostaa häneltä kavereiden kanssa olo aikaa tuolla tavalla että toi on todella törkeän omistushaluista ja lapsellista toimintaa ja että kai mä nyt saan kerran kuussa nähdä kaveriakin että minkälainen mul**u kieltää sellaisen, niin hänen mielestään olen ilkeä inhottava ihminen. Mun kanssa kuulemma tuntee olonsa huonoksi ja joutuu miettimään onko itse syypää kaikkeen. Okei.

No, mielestäni hän kyllä aloittaa meillä oikeastaan ihan kaikki riidat mutta kyllähän jos minä olisin sellainen joka vain ottaa vastaan niin ei sitä riitaa voisi jatkaa koska se loppuisi minun luovutukseen, joten ollaan molemmat sinänsä kyllä syypäitä, mutta kun itse tahdon että asiat menee aina oikein niin itse tahdon asiat käydä aina läpi ja kertoa myös oman näkemykseni asioihin joka harvoin sujuu ongelmitta ja siinähän sitten ollaan, hän aloittaa ja kumpikaan ei osaa lopettaa. Nykyään monesti yritän myös todeta että älä nyt viitsi, kuten nytkin yritin vaan käydä nukkumaan toteamalla että älä nyt viitsi että me molemmat tiedetään ettei se ole väärin kun mä näen kavereita kun sitä tapahtuu näin harvoin, myönnä että ylireagoit ja käy nukkumaan ja se on sitten sillä siisti.... ja yritin nukkua.... johon tuli potku selkään ja todella kovaa huutoa että lähe vi**uun tästä sängystä minä en ala sun negatiivisuutta enää katselemaan, tämä oli tässä me erotaan... jepjep.. no nukuin sitten olkkarissa.

Lue lisää

Jaa, ehkä sittenkin kannattaisi kuunnella niitä "exä-juttuja", koska ne tuskin ovat totta, vaan hänen unelmaansa. Niiden avulla hän kertoo mitä toivoisi sinulta, kun ei suoraan osaa.

Toki voit luovuttaa ja lopettaa suhteen, ensin sun täytyy päättää se. Ja on sekin totta, että voi aktiivisesti suunnitella myös yhteisiä menoja eikä vain omia.

Väkivaltaa ei pidä sietää yhtään. Siitä voi ilmoittaa poliisille mieskin, myös huoltajuusasiaa ajatellen.

iiics kirjoitti:

Jaa, ehkä sittenkin kannattaisi kuunnella niitä "exä-juttuja", koska ne tuskin ovat totta, vaan hänen unelmaansa. Niiden avulla hän kertoo mitä toivoisi sinulta, kun ei suoraan osaa.

Toki voit luovuttaa ja lopettaa suhteen, ensin sun täytyy päättää se. Ja on sekin totta, että voi aktiivisesti suunnitella myös yhteisiä menoja eikä vain omia.

Väkivaltaa ei pidä sietää yhtään. Siitä voi ilmoittaa poliisille mieskin, myös huoltajuusasiaa ajatellen.

Lue lisää

miksi nainen ei voi itse suunnitella niitä "yhteisiä juttuja" vaan odottaa miehen tekevän kaiken? ei toimi

lifemocker kirjoitti:

sanoppa sille, että "et kyllä säkään ole mulle riittävän hyvä, kun hyvä nainen antaisi miehellä olla omiakin menoja" ;)

Miksi pitäisi lähteä sille linjalle, että mollaa tai satuttaa toista. Jos mies sanoo tuon, niin suhde on tuomittu. Minä muistaisin koko loppuelämän, että mieheni on sanonut minulle "et säkään ole mulle riittävän hyvä"...ihan sama mitä lauseen lopussa sanotaan selitykseksi.

iiics kirjoitti:

Jaa, ehkä sittenkin kannattaisi kuunnella niitä "exä-juttuja", koska ne tuskin ovat totta, vaan hänen unelmaansa. Niiden avulla hän kertoo mitä toivoisi sinulta, kun ei suoraan osaa.

Toki voit luovuttaa ja lopettaa suhteen, ensin sun täytyy päättää se. Ja on sekin totta, että voi aktiivisesti suunnitella myös yhteisiä menoja eikä vain omia.

Väkivaltaa ei pidä sietää yhtään. Siitä voi ilmoittaa poliisille mieskin, myös huoltajuusasiaa ajatellen.

Lue lisää

Niin siis en suunnittele kumpiakaan, joskus vaan pitää kysyä kaverilta että käydäänkö kaljalla ja tällä kertaa hän vastasi että ei nyt mutta mennäänkö viikon päästä vaikka puistoon heittelee frisbeetä jne.

No eipä tuo nyt niin kauheaa väkivaltaa ollut, kunhan kiukuissaan vähän riehaantui, mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja vauva on tärkeämpi kuin äidin haastaminen oikeuteen tai väkivaltailmoitusten jättö.. sellaisesta olisi vain haittaa ja ei mua mikään huoltajuushomma huoleta kun kyllä hän on hyväsydäminen ihminen vaikka onkin tosi hankala.

No en tiedä pitäisikö luovuttaa vai ei... tavallaan tahtoisin luovuttaa mutta toisaalta en.

Olisihan se varmaan joo hyvä kehitellä aktiivisesti niitä menoja, mutta miksi siitä pitää tehdä tuolla tavalla aina ongelma siinä vaiheessa kun meinaan käydä morjestamassa kaveria, siis tätä oli jo ennen vauvaa.. eikä nyt ole taas ollut kuukauteen tälläistä ongelmaa ettei muka tehdä tarpeeksi, nyt kun olen menossa kaverin kanssa pihalle niin yht'äkkiä pitääkin olla tosi pahantuulinen ja vihainen ja syynä on että minä vaan menen kavereiden kanssa aina vaan.. (kerran kuussa ladies and gentlemen, ehkä joskus olen mennyt jopa kerran viikossa oooOOO). Vitsi kun inhoan riitelyä mutta inhoan ehkä vielä enemmän semmoista että poljetaan toisen vapaus maahan. Tahtoisin tehdä paljonkin perheen kanssa ja kyllä me ollaan melkein kaikki aika yhdessä kun en ole töissä, ei vaan niin mahdottomasti käydä paikoissa.. no, ongelmiahan saa tehtyä mistä tahansa kun oikein yrittää. Harmittaa vaan kun olen itseni kaivanut tämmöiseen suohon.

kotihiiri-- kirjoitti:

Miksi pitäisi lähteä sille linjalle, että mollaa tai satuttaa toista. Jos mies sanoo tuon, niin suhde on tuomittu. Minä muistaisin koko loppuelämän, että mieheni on sanonut minulle "et säkään ole mulle riittävän hyvä"...ihan sama mitä lauseen lopussa sanotaan selitykseksi.

Lue lisää

No, hyvä etten itse ole tuollainen koska olen kuullut huonoudestani todella usein.

Minä Minä Minä kirjoitti:

No, hyvä etten itse ole tuollainen koska olen kuullut huonoudestani todella usein.

mä en vaan ymmärrä miksi kenenkään pitäisi olla moisessa suhteessa jossa toinen vaan haukkuu?!

Minä Minä Minä kirjoitti:

Niin siis en suunnittele kumpiakaan, joskus vaan pitää kysyä kaverilta että käydäänkö kaljalla ja tällä kertaa hän vastasi että ei nyt mutta mennäänkö viikon päästä vaikka puistoon heittelee frisbeetä jne.

No eipä tuo nyt niin kauheaa väkivaltaa ollut, kunhan kiukuissaan vähän riehaantui, mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja vauva on tärkeämpi kuin äidin haastaminen oikeuteen tai väkivaltailmoitusten jättö.. sellaisesta olisi vain haittaa ja ei mua mikään huoltajuushomma huoleta kun kyllä hän on hyväsydäminen ihminen vaikka onkin tosi hankala.

No en tiedä pitäisikö luovuttaa vai ei... tavallaan tahtoisin luovuttaa mutta toisaalta en.

Olisihan se varmaan joo hyvä kehitellä aktiivisesti niitä menoja, mutta miksi siitä pitää tehdä tuolla tavalla aina ongelma siinä vaiheessa kun meinaan käydä morjestamassa kaveria, siis tätä oli jo ennen vauvaa.. eikä nyt ole taas ollut kuukauteen tälläistä ongelmaa ettei muka tehdä tarpeeksi, nyt kun olen menossa kaverin kanssa pihalle niin yht'äkkiä pitääkin olla tosi pahantuulinen ja vihainen ja syynä on että minä vaan menen kavereiden kanssa aina vaan.. (kerran kuussa ladies and gentlemen, ehkä joskus olen mennyt jopa kerran viikossa oooOOO). Vitsi kun inhoan riitelyä mutta inhoan ehkä vielä enemmän semmoista että poljetaan toisen vapaus maahan. Tahtoisin tehdä paljonkin perheen kanssa ja kyllä me ollaan melkein kaikki aika yhdessä kun en ole töissä, ei vaan niin mahdottomasti käydä paikoissa.. no, ongelmiahan saa tehtyä mistä tahansa kun oikein yrittää. Harmittaa vaan kun olen itseni kaivanut tämmöiseen suohon.

Lue lisää

"No eipä tuo nyt niin kauheaa väkivaltaa ollut, kunhan kiukuissaan vähän riehaantu"

jos toisesta ihmisestä OIKEASTI VÄLITTÄÄ niin tätä ei halua vahingoittaa MILLÄÄNLAILLA

taitaa olla rakkaus teillä jo aika kaukana....

"ja vauva on tärkeämpi kuin äidin haastaminen oikeuteen tai väkivaltailmoitusten jättö.."

tuo nyt on ihan pa$kaa alkaa sietämään väkivaltaista ja vittumaista ihmistä, koska vauva. mietippä vähän minkälainen elämä sillekkin tulee, kun 2 ihmistä jotka eivät toisistaan välitä tippaakaan pyörivät saman katon alla!?

ja erityisesti millaisen PARISUHDEMALLIN tämä kasvava ihminen siitä saa. näin niitä sekopäitä syntyy, kun kotona on asiat päin helvettiä.

"siis tätä oli jo ennen vauvaa"

mitä järkeä tuollaiseen suhteeseen oli joku lapsi tehä?

Minä Minä Minä kirjoitti:

Niin siis en suunnittele kumpiakaan, joskus vaan pitää kysyä kaverilta että käydäänkö kaljalla ja tällä kertaa hän vastasi että ei nyt mutta mennäänkö viikon päästä vaikka puistoon heittelee frisbeetä jne.

No eipä tuo nyt niin kauheaa väkivaltaa ollut, kunhan kiukuissaan vähän riehaantui, mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja vauva on tärkeämpi kuin äidin haastaminen oikeuteen tai väkivaltailmoitusten jättö.. sellaisesta olisi vain haittaa ja ei mua mikään huoltajuushomma huoleta kun kyllä hän on hyväsydäminen ihminen vaikka onkin tosi hankala.

No en tiedä pitäisikö luovuttaa vai ei... tavallaan tahtoisin luovuttaa mutta toisaalta en.

Olisihan se varmaan joo hyvä kehitellä aktiivisesti niitä menoja, mutta miksi siitä pitää tehdä tuolla tavalla aina ongelma siinä vaiheessa kun meinaan käydä morjestamassa kaveria, siis tätä oli jo ennen vauvaa.. eikä nyt ole taas ollut kuukauteen tälläistä ongelmaa ettei muka tehdä tarpeeksi, nyt kun olen menossa kaverin kanssa pihalle niin yht'äkkiä pitääkin olla tosi pahantuulinen ja vihainen ja syynä on että minä vaan menen kavereiden kanssa aina vaan.. (kerran kuussa ladies and gentlemen, ehkä joskus olen mennyt jopa kerran viikossa oooOOO). Vitsi kun inhoan riitelyä mutta inhoan ehkä vielä enemmän semmoista että poljetaan toisen vapaus maahan. Tahtoisin tehdä paljonkin perheen kanssa ja kyllä me ollaan melkein kaikki aika yhdessä kun en ole töissä, ei vaan niin mahdottomasti käydä paikoissa.. no, ongelmiahan saa tehtyä mistä tahansa kun oikein yrittää. Harmittaa vaan kun olen itseni kaivanut tämmöiseen suohon.

Lue lisää

No, luultavasti riita kärjistyy siksi, että sinä kuuntelet mitä hän kirjaimellisesti sanoo ja pyrit ratkaisemaan sitä ongelmaa kognitiivisesti. Vaikka hän itse asiassa viestii jotain muuta. Hän mittaa autonomiaasi, suvereniteettia, pystyykö hän kohtauksellaan horjuttamaan sinua.

Jos hän pitää itseään huonona ja heikkona, hän tulkitsee kykynsä horjuttaa sua niin että sinä olet vielä häntäkin heikompi > syy vihata ja halveksia.

Tuossa kontekstissa vahvuutta on olla hermostumatta, ottaa nainen syliin vaikka väkisin ja siirtää keskustelu ihan muuhun asiaan. Koska oikeastihan ongelma ei ole se, että sinä lähdet heittelemään frisbeetä, vaan hänen tyytymättömyytensä itseensä.

Niin kauan suhteella on toivoa jos seksi sujuu (sujuuko?). Sitten jos nainen ei enää halua seksiä kanssasi, on kaikki menetetty.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Niin siis en suunnittele kumpiakaan, joskus vaan pitää kysyä kaverilta että käydäänkö kaljalla ja tällä kertaa hän vastasi että ei nyt mutta mennäänkö viikon päästä vaikka puistoon heittelee frisbeetä jne.

No eipä tuo nyt niin kauheaa väkivaltaa ollut, kunhan kiukuissaan vähän riehaantui, mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja vauva on tärkeämpi kuin äidin haastaminen oikeuteen tai väkivaltailmoitusten jättö.. sellaisesta olisi vain haittaa ja ei mua mikään huoltajuushomma huoleta kun kyllä hän on hyväsydäminen ihminen vaikka onkin tosi hankala.

No en tiedä pitäisikö luovuttaa vai ei... tavallaan tahtoisin luovuttaa mutta toisaalta en.

Olisihan se varmaan joo hyvä kehitellä aktiivisesti niitä menoja, mutta miksi siitä pitää tehdä tuolla tavalla aina ongelma siinä vaiheessa kun meinaan käydä morjestamassa kaveria, siis tätä oli jo ennen vauvaa.. eikä nyt ole taas ollut kuukauteen tälläistä ongelmaa ettei muka tehdä tarpeeksi, nyt kun olen menossa kaverin kanssa pihalle niin yht'äkkiä pitääkin olla tosi pahantuulinen ja vihainen ja syynä on että minä vaan menen kavereiden kanssa aina vaan.. (kerran kuussa ladies and gentlemen, ehkä joskus olen mennyt jopa kerran viikossa oooOOO). Vitsi kun inhoan riitelyä mutta inhoan ehkä vielä enemmän semmoista että poljetaan toisen vapaus maahan. Tahtoisin tehdä paljonkin perheen kanssa ja kyllä me ollaan melkein kaikki aika yhdessä kun en ole töissä, ei vaan niin mahdottomasti käydä paikoissa.. no, ongelmiahan saa tehtyä mistä tahansa kun oikein yrittää. Harmittaa vaan kun olen itseni kaivanut tämmöiseen suohon.

Lue lisää

Niin, ja eihän hän vaan käytä pillereitä? Ne nyt tekee kenestä vaan raivohullun.

iiics kirjoitti:

Niin, ja eihän hän vaan käytä pillereitä? Ne nyt tekee kenestä vaan raivohullun.

merkkiäkin voi vaihtaa jos yksi ei sovi...

iiics kirjoitti:

No, luultavasti riita kärjistyy siksi, että sinä kuuntelet mitä hän kirjaimellisesti sanoo ja pyrit ratkaisemaan sitä ongelmaa kognitiivisesti. Vaikka hän itse asiassa viestii jotain muuta. Hän mittaa autonomiaasi, suvereniteettia, pystyykö hän kohtauksellaan horjuttamaan sinua.

Jos hän pitää itseään huonona ja heikkona, hän tulkitsee kykynsä horjuttaa sua niin että sinä olet vielä häntäkin heikompi > syy vihata ja halveksia.

Tuossa kontekstissa vahvuutta on olla hermostumatta, ottaa nainen syliin vaikka väkisin ja siirtää keskustelu ihan muuhun asiaan. Koska oikeastihan ongelma ei ole se, että sinä lähdet heittelemään frisbeetä, vaan hänen tyytymättömyytensä itseensä.

Niin kauan suhteella on toivoa jos seksi sujuu (sujuuko?). Sitten jos nainen ei enää halua seksiä kanssasi, on kaikki menetetty.

Lue lisää

mä vähän veikkaan, että SÄ ET menis halailemaan sulle huutavaa ja aggressiivisesti käyttäytyvää miestä....

lifemocker kirjoitti:

mä vähän veikkaan, että SÄ ET menis halailemaan sulle huutavaa ja aggressiivisesti käyttäytyvää miestä....

En tietenkään menis. Se ei ole mun rooli fyysisesti pienempänä ja naisena. Et kai sä ole joku tasa-arvokukkahattu? Parisuhde, perhe ja koti kuuluu yksityiseen, ei julkiseen. Yksityisellä alueella tasa-arvoa sovelletaan vain, jos molemmat niin haluaa ja on kykeneviä siihen. Tuolla naisella on nyt riittävästi haastetta hormonimyrskyssä ja vauvassa ja omassa perhetaustassaan ilman epäkäytännöllistä tasa-arvoakin.

lifemocker kirjoitti:

merkkiäkin voi vaihtaa jos yksi ei sovi...

Parasta olla käyttämättä kokonaan. Pillerit eivät jää käyttäjänsä ongelmaksi, vaan kulkeutuvat vesistöjen mukana kaloihin ja lopulta myös miehiin, joiden spermanlaatu on heikentynyt heikentymistään. Toisella kädellä jaetaan kansalle pillereitä ja toisella hedelmöityshoitoja.

iiics kirjoitti:

Parasta olla käyttämättä kokonaan. Pillerit eivät jää käyttäjänsä ongelmaksi, vaan kulkeutuvat vesistöjen mukana kaloihin ja lopulta myös miehiin, joiden spermanlaatu on heikentynyt heikentymistään. Toisella kädellä jaetaan kansalle pillereitä ja toisella hedelmöityshoitoja.

Lue lisää

sehän on vain ja ainoastaan positiivinen asia, että spermanlaatu heikkenee!

ja cmon please, jokainen meistä syö nykyajan elintarviketeollisuuden tuotteita joissa on ihan helvetisti kaikenlaisia myrkkyjä niin empä olisi ihan ensimmäisenä huolissani mistään EPILLEREISTÄ!

lifemocker kirjoitti:

sehän on vain ja ainoastaan positiivinen asia, että spermanlaatu heikkenee!

ja cmon please, jokainen meistä syö nykyajan elintarviketeollisuuden tuotteita joissa on ihan helvetisti kaikenlaisia myrkkyjä niin empä olisi ihan ensimmäisenä huolissani mistään EPILLEREISTÄ!

Lue lisää

Jokainen tekee valintansa. Nainen vaarantaa terveytensä e-pillereillä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Myydyimmät e-pillerit saattaneet johtaa Suomessa ainakin neljän naisen kuolemaan/a1371001557495

lifemocker kirjoitti:

mä vähän veikkaan, että SÄ ET menis halailemaan sulle huutavaa ja aggressiivisesti käyttäytyvää miestä....

Lifemocker on oikeassa. Se että mies ottaa naisen tunteet huomioon, halaa ja kehuu, edellyttää sitä että nainen kunnioittaa miestä. Jos toisen huonoa käytöstä alkaa palkita niin sitten vasta ongelmissa ollaan.

lifemocker kirjoitti:

suutu sille takaisin. on se nyt perkele jos aikuinen ihminen ei saa elää elämäänsä kuten haluaa.

jos ei tästä akka opi niin "vaihtamalla paranee!" ;)

Tyypillistä lapsettoman miehen argumentointia. Varmaan tekeekin vauvan kehitykselle hyvää kun ensin äiti kiljuu ja sitten isä raivoaa pää punaisena.

14 + 8 kirjoitti:

Tyypillistä lapsettoman miehen argumentointia. Varmaan tekeekin vauvan kehitykselle hyvää kun ensin äiti kiljuu ja sitten isä raivoaa pää punaisena.

tyypillistä naisen ajattelua: saan sanoa ja tehdä mitä vaan miehelle KOSKA OLEN ÄITI

lifemocker kirjoitti:

tyypillistä naisen ajattelua: saan sanoa ja tehdä mitä vaan miehelle KOSKA OLEN ÄITI

"tyypillistä naisen ajattelua: saan sanoa ja tehdä mitä vaan miehelle KOSKA OLEN ÄITI "

....tyypillistä lifemockerin ajattelua....

lifemocker kirjoitti:

mä en vaan ymmärrä miksi kenenkään pitäisi olla moisessa suhteessa jossa toinen vaan haukkuu?!

mitäs se sun persettä kutittaa?

:D No mutta periaatteessahan me tultaisiin aina toimeen oikein hyvin jos vaan nieleskelisin ja olisin turpa kiinni ja ottaisin vastaan ,mutta kun tahdon aina perustella miksi mielestäni asia ei ole niin kuin hän väittää, esim. nyt kun hän suuttui ihan sairaasti ja keksi tämmöisen ongelman, niin yritin sitä hänelle sitten aikani selittää vaikka kuinka että ei toi ole oikein että hän kieltää minulta tommosta asiaa että siitä on kuukausi kun näin ketään kaveria viimeksi että ei tommonen käy.. ja hänen mielestään olinkin siksi todella inhottava ihminen ja se on iso syy sille miksi tahtoo erota, olen kuulemma todella negatiivinen (itse en näe kyllä itseäni ollenkaan negatiivisena, päinvastoin).

Minä Minä Minä kirjoitti:

:D No mutta periaatteessahan me tultaisiin aina toimeen oikein hyvin jos vaan nieleskelisin ja olisin turpa kiinni ja ottaisin vastaan ,mutta kun tahdon aina perustella miksi mielestäni asia ei ole niin kuin hän väittää, esim. nyt kun hän suuttui ihan sairaasti ja keksi tämmöisen ongelman, niin yritin sitä hänelle sitten aikani selittää vaikka kuinka että ei toi ole oikein että hän kieltää minulta tommosta asiaa että siitä on kuukausi kun näin ketään kaveria viimeksi että ei tommonen käy.. ja hänen mielestään olinkin siksi todella inhottava ihminen ja se on iso syy sille miksi tahtoo erota, olen kuulemma todella negatiivinen (itse en näe kyllä itseäni ollenkaan negatiivisena, päinvastoin).

Lue lisää

kovalla kovaa vastaan. pitää niitä naisiakin kouluttaa. jos jatkaa louskuttamista niin sitten eri teille ja nopeaan!

Kyllä hänessä hyvätkin puolensa on, siksi. Ja koska vauvamme on niin ihana ja mahtava ja upea niin en kyllä voi katua. Veikkaisin että hain erittäin hankalan naisen itselleni huonon lapsuuteni vuoksi, äidistä kai se malli katsotaan.

Niin siis saan olla kyllä vauvan kanssa kahden ihan niin paljon kuin tahdon mutta vain niin että itse vien vauvan mukanani jonnekin vaikka lenkille tai pihalle muuten vaan. Enhän voi sille mitään että avovaimoni ei käy missään eikä häntä nyt voi siitä mitenkään syyttää ettei hänellä ole menoja. Olisi kyllä tosi kiva jos olisi ihan jo oman hyvinvointinsa ja parisuhteemme hyvinvoinnin vuoksi.

Kyllähän sitä on puhuttu että yhteishuoltajuus on tavoitteena jos joskus erotaan mutta vanhempainvapaaseen en ole ryhtynyt koska olen perheessämme ainoa työssä käyvä ja jos minunkin tulot tästä vähenee niin alkaa olemaan ruokaostokset jo suurin hankinta johon on rahaa, jos siihenkään. Uskon yllä että jos ero tulee niin vauva on meillä molemmilla tärkein asia, sanoisin että erittäin hyviä vanhempia ollaan vaikka toinen tuppaakin haastamaan riitaa ihme asioista ja ero on erittäin mahdollinen.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Kyllä hänessä hyvätkin puolensa on, siksi. Ja koska vauvamme on niin ihana ja mahtava ja upea niin en kyllä voi katua. Veikkaisin että hain erittäin hankalan naisen itselleni huonon lapsuuteni vuoksi, äidistä kai se malli katsotaan.

Niin siis saan olla kyllä vauvan kanssa kahden ihan niin paljon kuin tahdon mutta vain niin että itse vien vauvan mukanani jonnekin vaikka lenkille tai pihalle muuten vaan. Enhän voi sille mitään että avovaimoni ei käy missään eikä häntä nyt voi siitä mitenkään syyttää ettei hänellä ole menoja. Olisi kyllä tosi kiva jos olisi ihan jo oman hyvinvointinsa ja parisuhteemme hyvinvoinnin vuoksi.

Kyllähän sitä on puhuttu että yhteishuoltajuus on tavoitteena jos joskus erotaan mutta vanhempainvapaaseen en ole ryhtynyt koska olen perheessämme ainoa työssä käyvä ja jos minunkin tulot tästä vähenee niin alkaa olemaan ruokaostokset jo suurin hankinta johon on rahaa, jos siihenkään. Uskon yllä että jos ero tulee niin vauva on meillä molemmilla tärkein asia, sanoisin että erittäin hyviä vanhempia ollaan vaikka toinen tuppaakin haastamaan riitaa ihme asioista ja ero on erittäin mahdollinen.

Lue lisää

"Enhän voi sille mitään että avovaimoni ei käy missään eikä häntä nyt voi siitä mitenkään syyttää ettei hänellä ole menoja."

kyllä se on jokaisen ihmisen ihan oma vika jos kotonaan homehtuu, eikä käy itse missään. ja sitten motkottaa jos toisella on elämää. ei se sunkaan vika ole, että naisesi haluaa teidän MOLEMPIEN mädäntyvän kotona, kun itse ei saa persettään liikkeelle mihinkään

lifemocker kirjoitti:

"Enhän voi sille mitään että avovaimoni ei käy missään eikä häntä nyt voi siitä mitenkään syyttää ettei hänellä ole menoja."

kyllä se on jokaisen ihmisen ihan oma vika jos kotonaan homehtuu, eikä käy itse missään. ja sitten motkottaa jos toisella on elämää. ei se sunkaan vika ole, että naisesi haluaa teidän MOLEMPIEN mädäntyvän kotona, kun itse ei saa persettään liikkeelle mihinkään

Lue lisää

Miksi ajattelet, että kotona oleminen homehduttaa tai mätäännyttää? MInusta kotona on ihanaa. Missään tässä maailmassa ei ole yhtä ihanaa kuin kotona, sen takia rakastan viikonloppuja, kun saan olla kotona. Se on elämää parhaimmillaan minun mielestäni. No, totta kai olisi kiva, jos olisi toinen koti jossain Keski-Euroopassa, että voisi välillä suunnata lekottelemaan pois arkikuvioista.

kotihiiri-- kirjoitti:

Miksi ajattelet, että kotona oleminen homehduttaa tai mätäännyttää? MInusta kotona on ihanaa. Missään tässä maailmassa ei ole yhtä ihanaa kuin kotona, sen takia rakastan viikonloppuja, kun saan olla kotona. Se on elämää parhaimmillaan minun mielestäni. No, totta kai olisi kiva, jos olisi toinen koti jossain Keski-Euroopassa, että voisi välillä suunnata lekottelemaan pois arkikuvioista.

Lue lisää

näköjään se homehduttaa jos toinenkin täytyy pakottaa olemaan kotona

Se, että mä jätän lapsen äidin ei muuta sitä naista miksikään vaan se voi olla vielä paljon pahempi seuraavalle mutta sen lisäksi se lapsi saa sitten miehen mallin joltain toiselta. Itse kuitenkin pyrin niin hyvään ja oikeelliseen käytökseen kuin kykenen olematta kuitenkaan mikään super-ihminen joka voi olla joku herra täydellinen että vikansa kaikissa. Lisäksi pyrin kasvattamaan lapsestani mahdollisimman hyvän ihmisen kaikin tavoin ja olemaan siirtämättä omia tai vaimokkeen vajavaisuuksia lapseen. Toki se on todella paha juttu että riidellään ja vitsi että harmittaa paljon että pitää riidellä kun se ei ole hyvä juttu sille lapsellekaan eikä tietenkään myöskään meille. Mutta että ollakko itse joku alistuva koira vai sanoakko aina oma mielipide ja yrittää perustella järkeä järjettömään suuttimiseen ja sen vuoksi riidellä? Ero on mielestäni erittäin vahingollinen asia lapselle ainakin kun lähtökohdat on todella rakastavat vanhemmat koska se isäpuoli ei tietenkään tunne rakkautta lasta kohtaan koska kuka muka voi tulla suhteeseen näin: moi mä olen Jaska mä aloin seurustelee sun äiskän kanssa, mä rakastan sinua vaikken vielä rakasta edes äitiäsi. Joten tahtoisin kyllä pysyä ihan samassa perheessä lapseni kanssa mutta no.. ongelmia ongelmia..

...Ai niin...kaiken poissaolemisensa mies saa poispyyhittyä ja anteeksi, jos kotiin tultuaan vaikka suuntaa tiskikoneelle ja täyttää sen...tai ottaa imurin käteen tai muuta avuliasta, mikä naisesta tuntuu siltä, että mies välittää myös kodista :).

Kuulostat kyllä kieltämättä jonkin verran avovaimoltani mutta sillä poikkeuksella että olet aika looginen. Avovaimoni mielestä perheellisen miehen ei kuulu mennä missään kavereiden luona useita kertoja viikossa vaan olla kotona perheensä kanssa. Sekin ero on minulla ja miehelläsi että miehesi käy 10-30 kertaa enemmän poissa kotoa kuin minä.

Ymmärrän kyllä tämän "ristiriidan". Mikäli se on totta niin se oikeastaan tarkoittaa sitä että miehen kuuluukin mennä jonkin verran tai suhde kuolee. Molempien kiinnostus ja rakkaus pysyy yllä jos mies menee jonkin verran, tämän mukaan.

Jos erosta puhutaan kaiken aikaa niin en ole ehkä valmis kihlauksesta huolimatta avioon koska mielestäni sen kuuluisi olla pysyvää.

Jos olen poissa, tai lähdössä pois pidemmäksi aikaa niin hän kyllä muistuttaa että laitathan sitten viestiä jne.. ja se ei monesti kuitenkaan riitä vaan pitää muistaa laittaa Riittävästi viestiä tai hän on vihainen etten viestittänyt tarpeeksi.. eli kaksi viestiä /vrk ei todennäköisesti riitä... ja sitten kun on itsellä laho pää niin ei ehkä muista.

Kyllä se on varmasti tosi ikävää kun pitää olla kaiken aikaa kotona kahden vauvan kanssa, mutta kuten olen hänelle niin monesti sanonutkin niin toivon että hän menisi jossain aina toisinaan käymään ihan vaikka yksin tai kaverilla tai jonnekin, mutta ei mene.

"Ehkä olen joskus muttinen, kun on yksinäistä tai ikävä"

muistat vaan, että se on sun OMA VALINTA jäädä sinne kotiin, etkä sä voi toista ihmistä estää elämästä vain sen takia, että sä olet päättänyt jäädä kotiin tylsistymään!

Minä Minä Minä kirjoitti:

Kuulostat kyllä kieltämättä jonkin verran avovaimoltani mutta sillä poikkeuksella että olet aika looginen. Avovaimoni mielestä perheellisen miehen ei kuulu mennä missään kavereiden luona useita kertoja viikossa vaan olla kotona perheensä kanssa. Sekin ero on minulla ja miehelläsi että miehesi käy 10-30 kertaa enemmän poissa kotoa kuin minä.

Ymmärrän kyllä tämän "ristiriidan". Mikäli se on totta niin se oikeastaan tarkoittaa sitä että miehen kuuluukin mennä jonkin verran tai suhde kuolee. Molempien kiinnostus ja rakkaus pysyy yllä jos mies menee jonkin verran, tämän mukaan.

Jos erosta puhutaan kaiken aikaa niin en ole ehkä valmis kihlauksesta huolimatta avioon koska mielestäni sen kuuluisi olla pysyvää.

Jos olen poissa, tai lähdössä pois pidemmäksi aikaa niin hän kyllä muistuttaa että laitathan sitten viestiä jne.. ja se ei monesti kuitenkaan riitä vaan pitää muistaa laittaa Riittävästi viestiä tai hän on vihainen etten viestittänyt tarpeeksi.. eli kaksi viestiä /vrk ei todennäköisesti riitä... ja sitten kun on itsellä laho pää niin ei ehkä muista.

Kyllä se on varmasti tosi ikävää kun pitää olla kaiken aikaa kotona kahden vauvan kanssa, mutta kuten olen hänelle niin monesti sanonutkin niin toivon että hän menisi jossain aina toisinaan käymään ihan vaikka yksin tai kaverilla tai jonnekin, mutta ei mene.

Lue lisää

" Jos olen poissa, tai lähdössä pois pidemmäksi aikaa niin hän kyllä muistuttaa että laitathan sitten viestiä jne.. ja se ei monesti kuitenkaan riitä vaan pitää muistaa laittaa Riittävästi viestiä tai hän on vihainen etten viestittänyt tarpeeksi.. eli kaksi viestiä /vrk ei todennäköisesti riitä... ja sitten kun on itsellä laho pää niin ei ehkä muista."

tuo mitään lahopäisyyttä ole, kun nainen vaan koittaa alistaa sut tossunsa alle, missä sinulla ei saisi olla mitään omaa.

tuollainen mitään elämää ole, että sun pitää jatkuvasti olla toiseen yhteydessä.

läheisyysriippuvaisuuskin ON SAIRAUS!

"mutta kuten olen hänelle niin monesti sanonutkin niin toivon että hän menisi jossain aina toisinaan käymään ihan vaikka yksin tai kaverilla tai jonnekin, mutta ei mene. "

sun pitää olla mies ja tehdä pelisäännöt selväksi. jos et mene niin sitten turpa kiinni mun menoista, se oli sun oma päätös jäädä kotiin.

tosin mitään tälläisiä ongelmiahan teillä ei olisi, jos olisitte sen kumppanin valinneet vähän huolellisemmin, mutta nyt on vähän liian myöhäistä

lifemocker kirjoitti:

"Ehkä olen joskus muttinen, kun on yksinäistä tai ikävä"

muistat vaan, että se on sun OMA VALINTA jäädä sinne kotiin, etkä sä voi toista ihmistä estää elämästä vain sen takia, että sä olet päättänyt jäädä kotiin tylsistymään!

Lue lisää

Ei se ihan niinkään ole. Meillä on supervilkas lapsi ja supervilkkaan lapsen kanssa liikkuminen julkisilla paikoilla ei ole liikumista helpoimmasta päästä. Se käy joskus ihan työstä. Mies valitsisi mieluiten tekemiset minä ja hän yhdessä mutta kun on valintana hän yksin tai sitten hän ja minä ja vilkas lapsonen, niin hän mieluummin kumminkin valitsee sen yksin tekemisen ja jättää minut kotiin hoitamaan lasta. Minä taas en mielellään lähde liikenteeseen yksin vilkkaan lapsen kanssa kuin ihan lähiympäristöön (mm. lähikauppojen työntekijät tuntevat lapsen ja osaavat suhtautua hänen vilkkauteensa kivasti). Se taas johtuu enemmän ympäristön reaktioista supervilkasta lasta kohtaan kuin siitä, että minä en jaksaisi tms. Näin minun on helpointa hoitaa lasta kotosalla.

kotihiiri-- kirjoitti:

Ei se ihan niinkään ole. Meillä on supervilkas lapsi ja supervilkkaan lapsen kanssa liikkuminen julkisilla paikoilla ei ole liikumista helpoimmasta päästä. Se käy joskus ihan työstä. Mies valitsisi mieluiten tekemiset minä ja hän yhdessä mutta kun on valintana hän yksin tai sitten hän ja minä ja vilkas lapsonen, niin hän mieluummin kumminkin valitsee sen yksin tekemisen ja jättää minut kotiin hoitamaan lasta. Minä taas en mielellään lähde liikenteeseen yksin vilkkaan lapsen kanssa kuin ihan lähiympäristöön (mm. lähikauppojen työntekijät tuntevat lapsen ja osaavat suhtautua hänen vilkkauteensa kivasti). Se taas johtuu enemmän ympäristön reaktioista supervilkasta lasta kohtaan kuin siitä, että minä en jaksaisi tms. Näin minun on helpointa hoitaa lasta kotosalla.

Lue lisää

jos ei kelpaa jättää lasta sun kanssa kotiin kun itse lähtee "viilentymään" niin sitten on myöskään turha valittaa.

lapsen voi laittaa hoitoon ja lähteä kahdestaan. ei sitä siinä kiinni molempien tarvitse 24/7 olla!

lifemocker kirjoitti:

jos ei kelpaa jättää lasta sun kanssa kotiin kun itse lähtee "viilentymään" niin sitten on myöskään turha valittaa.

lapsen voi laittaa hoitoon ja lähteä kahdestaan. ei sitä siinä kiinni molempien tarvitse 24/7 olla!

Lue lisää

Kyllä huomaa, että sulla ei ole omia lapsia. Toisia on helppo tuomita, kun itse ei ole tehnyt koskaan virheitä.

No mutta tuo kuulostaa aika normaalilta. Onhan nainen kuitenkin se äiti ja äiti ON enemmän lasten kanssa normaalissa perheessä ja se on käsittääkseni oikein ja hyvä asia vaikkakin kyllä miehesi varmasti joskus ottaisi lapset kavereille mukaan jos pyydät. Se voi olla sitä miehen vaatimaa omaa aikaa kun saa mennä yksin ilman lapsia kavereille. Ystäväpariskuntamme tekee niin että nainenkin käy ystäviensä luona usein yksin jolloin mies jää vahtimaan lapsia, eli molemmilla sama. Itselleni tuollainen sopisi oikein hyvin ja voin kuvitella että tosi mieluusti omaa lastani kuskaisin kavereillenikin sitten kun ikää on vähän lisää ettei tule niin herkästi itku..

Kyllä, uskon että avovaimoni kaipaisi jotain muuta elämältään ja juuri kuten sanoit varmaan purkaa minuun yksinäisyyttään, kavereiden puutetta, tylsyyttä ja velvollisuuksien painoa ja sitä tosi rankkaa äidin roolia.. mutta, ongelma lienee että en pysty hänelle muiksi ystäviksi muuttumaan vaikka me olemmekin aika parhaat kaverukset jossain mielessä. Olisihan se upeaa että hänellä olisi jotain muutakin kuin perhe mutta kun ei ole ja niiden ystävien löytyminen tuntuu olevan erittäin erittäin vaikeaa kun on niin ujo ihminen ettei oikein uskalla puhua vanhoille kavereillekkaan mitään. Kun itse en todennäköisesti pysty olemaan tyynenä jos suututaan syyttä ja ns. uskomattomista asioista vaan tahdon yleensä sanoa että mitä kettua tämä nyt tarkoittaa ja sanoa miten asia mielestäni on ja miksi suuttuminen oli mielestäni väärin ja ikävä kyllä sanon asiani helposti aika suoraan joka sitten saa avovaimoni helposti loukkaantumaan vaan lisää.

Kyllä juu, sitä pitää ehdottomasti sanoa ja olen sanonut ennenkin että tarvitsen kyllä muutakin elämää edes silloin tällöin.

Minä Minä Minä kirjoitti:

No mutta tuo kuulostaa aika normaalilta. Onhan nainen kuitenkin se äiti ja äiti ON enemmän lasten kanssa normaalissa perheessä ja se on käsittääkseni oikein ja hyvä asia vaikkakin kyllä miehesi varmasti joskus ottaisi lapset kavereille mukaan jos pyydät. Se voi olla sitä miehen vaatimaa omaa aikaa kun saa mennä yksin ilman lapsia kavereille. Ystäväpariskuntamme tekee niin että nainenkin käy ystäviensä luona usein yksin jolloin mies jää vahtimaan lapsia, eli molemmilla sama. Itselleni tuollainen sopisi oikein hyvin ja voin kuvitella että tosi mieluusti omaa lastani kuskaisin kavereillenikin sitten kun ikää on vähän lisää ettei tule niin herkästi itku..

Kyllä, uskon että avovaimoni kaipaisi jotain muuta elämältään ja juuri kuten sanoit varmaan purkaa minuun yksinäisyyttään, kavereiden puutetta, tylsyyttä ja velvollisuuksien painoa ja sitä tosi rankkaa äidin roolia.. mutta, ongelma lienee että en pysty hänelle muiksi ystäviksi muuttumaan vaikka me olemmekin aika parhaat kaverukset jossain mielessä. Olisihan se upeaa että hänellä olisi jotain muutakin kuin perhe mutta kun ei ole ja niiden ystävien löytyminen tuntuu olevan erittäin erittäin vaikeaa kun on niin ujo ihminen ettei oikein uskalla puhua vanhoille kavereillekkaan mitään. Kun itse en todennäköisesti pysty olemaan tyynenä jos suututaan syyttä ja ns. uskomattomista asioista vaan tahdon yleensä sanoa että mitä kettua tämä nyt tarkoittaa ja sanoa miten asia mielestäni on ja miksi suuttuminen oli mielestäni väärin ja ikävä kyllä sanon asiani helposti aika suoraan joka sitten saa avovaimoni helposti loukkaantumaan vaan lisää.

Kyllä juu, sitä pitää ehdottomasti sanoa ja olen sanonut ennenkin että tarvitsen kyllä muutakin elämää edes silloin tällöin.

Lue lisää

ehdota sille jotain harrastusta?

lifemocker kirjoitti:

ehdota sille jotain harrastusta?

Juu joskus taisin pari vuotta sitten etsiä semmosen listankin netistä eri harrastuksista ja olen monesti ehdottanut että sen pitäisi alkaa harrastamaan jotain.

Minä Minä Minä kirjoitti:

No mutta tuo kuulostaa aika normaalilta. Onhan nainen kuitenkin se äiti ja äiti ON enemmän lasten kanssa normaalissa perheessä ja se on käsittääkseni oikein ja hyvä asia vaikkakin kyllä miehesi varmasti joskus ottaisi lapset kavereille mukaan jos pyydät. Se voi olla sitä miehen vaatimaa omaa aikaa kun saa mennä yksin ilman lapsia kavereille. Ystäväpariskuntamme tekee niin että nainenkin käy ystäviensä luona usein yksin jolloin mies jää vahtimaan lapsia, eli molemmilla sama. Itselleni tuollainen sopisi oikein hyvin ja voin kuvitella että tosi mieluusti omaa lastani kuskaisin kavereillenikin sitten kun ikää on vähän lisää ettei tule niin herkästi itku..

Kyllä, uskon että avovaimoni kaipaisi jotain muuta elämältään ja juuri kuten sanoit varmaan purkaa minuun yksinäisyyttään, kavereiden puutetta, tylsyyttä ja velvollisuuksien painoa ja sitä tosi rankkaa äidin roolia.. mutta, ongelma lienee että en pysty hänelle muiksi ystäviksi muuttumaan vaikka me olemmekin aika parhaat kaverukset jossain mielessä. Olisihan se upeaa että hänellä olisi jotain muutakin kuin perhe mutta kun ei ole ja niiden ystävien löytyminen tuntuu olevan erittäin erittäin vaikeaa kun on niin ujo ihminen ettei oikein uskalla puhua vanhoille kavereillekkaan mitään. Kun itse en todennäköisesti pysty olemaan tyynenä jos suututaan syyttä ja ns. uskomattomista asioista vaan tahdon yleensä sanoa että mitä kettua tämä nyt tarkoittaa ja sanoa miten asia mielestäni on ja miksi suuttuminen oli mielestäni väärin ja ikävä kyllä sanon asiani helposti aika suoraan joka sitten saa avovaimoni helposti loukkaantumaan vaan lisää.

Kyllä juu, sitä pitää ehdottomasti sanoa ja olen sanonut ennenkin että tarvitsen kyllä muutakin elämää edes silloin tällöin.

Lue lisää

No ei tosiaan kuulosta "normaalilta", että kotona on pienet lapset ja ukko tulee kotiin kännissä neljältä aamulla vaikka on luvannut tulla ajoissa. Tai sen ei pitäisi olla normaalia, että aikuinen ei pysty kantamaan vastuuta. Entä jos äiti olisi samanlainen ja olisi myös häipynyt ryyppäämään ajatellen että "kyllä se mies hoitaa lapset, koska sehän tulee ajoissa kotiin". Ja vissiin ei tuollaisen kännäämisen jälkeen ole miehestä iloa perheelle seuraavanakaan päivänä.

Mutta taas sinun vaimollasi on hyvä tilanne kun olet paljon perheen kanssa ja toisaalta sulla on kuitenkin muutama oma ystävä. Huonolta kuullostaa kyllä teidän kommunikointi ja oleminen. Nainen tarvitsisi oman identiteetin: ammatin, työpaikan, ystäviä, harrastuksia. Tietysti pienen vauvan kanssa ei voi helposti mitään niistä hankkia.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Juu joskus taisin pari vuotta sitten etsiä semmosen listankin netistä eri harrastuksista ja olen monesti ehdottanut että sen pitäisi alkaa harrastamaan jotain.

kuntosali on kyllä kova. pääsee purkamaan itteensä itsetunto nousee ulkonäkö paranee tulee treenien jälkeen pirun hyvä fiilis

Huh huijaa kirjoitti:

No ei tosiaan kuulosta "normaalilta", että kotona on pienet lapset ja ukko tulee kotiin kännissä neljältä aamulla vaikka on luvannut tulla ajoissa. Tai sen ei pitäisi olla normaalia, että aikuinen ei pysty kantamaan vastuuta. Entä jos äiti olisi samanlainen ja olisi myös häipynyt ryyppäämään ajatellen että "kyllä se mies hoitaa lapset, koska sehän tulee ajoissa kotiin". Ja vissiin ei tuollaisen kännäämisen jälkeen ole miehestä iloa perheelle seuraavanakaan päivänä.

Mutta taas sinun vaimollasi on hyvä tilanne kun olet paljon perheen kanssa ja toisaalta sulla on kuitenkin muutama oma ystävä. Huonolta kuullostaa kyllä teidän kommunikointi ja oleminen. Nainen tarvitsisi oman identiteetin: ammatin, työpaikan, ystäviä, harrastuksia. Tietysti pienen vauvan kanssa ei voi helposti mitään niistä hankkia.

Lue lisää

on se nyt perkele jos aikuisella ihmisellä on jotkut kotiintuloajat. hohhoijaa.

jos välillä tekee mieli ottaa häppää niin sitten otetaan, ei pitäisi olla kenelläkään siihen mitään napisemista (tai jos on niin sitten ei ole kyllä kovin hyvä suhde kyseessä)

lifemocker kirjoitti:

on se nyt perkele jos aikuisella ihmisellä on jotkut kotiintuloajat. hohhoijaa.

jos välillä tekee mieli ottaa häppää niin sitten otetaan, ei pitäisi olla kenelläkään siihen mitään napisemista (tai jos on niin sitten ei ole kyllä kovin hyvä suhde kyseessä)

Lue lisää

Kun niitä lapsia tehdään niin niiden mukaan eletään, perkele. Miksi on niin saamarin tärkeää saada vetää pää täyteen ja rymistellä räkäkännissä aamulla kotiin? Ei ole hyvää käytöstä edes lapsettomalta. Mutta minkäs teet, kun suomalaiselle se viina on kaiken a ja o. Jos sitä ei sais niin mieluummin vaikka narun jatkoksi.

kuningas alkoholi kirjoitti:

Kun niitä lapsia tehdään niin niiden mukaan eletään, perkele. Miksi on niin saamarin tärkeää saada vetää pää täyteen ja rymistellä räkäkännissä aamulla kotiin? Ei ole hyvää käytöstä edes lapsettomalta. Mutta minkäs teet, kun suomalaiselle se viina on kaiken a ja o. Jos sitä ei sais niin mieluummin vaikka narun jatkoksi.

Lue lisää

Ja ne illat venyy aamuun asti usein nimenomaan silloin, kun on perheelle luvattu tulla ajoissa kotiin.

kuningas alkoholi kirjoitti:

Kun niitä lapsia tehdään niin niiden mukaan eletään, perkele. Miksi on niin saamarin tärkeää saada vetää pää täyteen ja rymistellä räkäkännissä aamulla kotiin? Ei ole hyvää käytöstä edes lapsettomalta. Mutta minkäs teet, kun suomalaiselle se viina on kaiken a ja o. Jos sitä ei sais niin mieluummin vaikka narun jatkoksi.

Lue lisää

koska se viinanjuominen on hemmetin hauskaa ja välillä pitää päästellä paineita! ;)

Odotas nyt. Kyseessä on nainen, jolla ei ole ystäviä, sosiaalista elämää, joka on perinyt kamalan luonteen äidiltään (ks. aloittajan seuraava kommentti), joka yrittää kontrolloida ja muuttuu agressiiviseksi jos mies ei alistu heti. Onkohan kyse tunneyhteydestä vai siitä että nainen on sekopää?

No ehkei hän ole ihan mahdottoman pidetty mutta silloin kun ei ole jostain vihainen eli yleensä ehkä 6 päivänä viikossa niin hän on oikein mukava ja hyvä ihminen. Täysin varmasti nuorempana oli ihan kamala tyyppi ja on sen myöntänyt itsekin mutta nykyään kyllä lähes kaiken aikaa tosi kiva ja hyväsydäminen ja suurin syy tälle positiiviselle kehitykselle on meidän suhde koska minä en ole hyväksynyt sellaista kamalaa käytöstä tai turhasta kiukuttelua vaan vaadin yleensä jotain perää niihin juttuihin niin ei kehtaa kiukuta niin helposti kun menee riidaksi. Hän vaatii vaan tosi paljon huomiota ja kehuja ja semmoista mutta kai suuri osa naisista vaatii ja kyllä mä olen aika huono kehumaan ja halailemaan ja semmosta mutta olen itsekin oppinut uusia juttuja tässä suhteessa... että it's not all bad.

Äitinsä on kyllä aivan todella kamala, haukkuu ja mollaa ja arvostelee lastaan ihan joka päivä jostain ja sitten jos avovaimoni sille sanoo jotain takaisin niin se suuttuu ja tyyliin käy itkemään kun häntä kohtaan ollaan niin ilkeitä. Itseasiassa avovaimoni on tuossa mielessä ihan pikkusen samantyyppinen kuin äitinsä mutta PALJON parempi ihminen. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Minä Minä Minä kirjoitti:

No ehkei hän ole ihan mahdottoman pidetty mutta silloin kun ei ole jostain vihainen eli yleensä ehkä 6 päivänä viikossa niin hän on oikein mukava ja hyvä ihminen. Täysin varmasti nuorempana oli ihan kamala tyyppi ja on sen myöntänyt itsekin mutta nykyään kyllä lähes kaiken aikaa tosi kiva ja hyväsydäminen ja suurin syy tälle positiiviselle kehitykselle on meidän suhde koska minä en ole hyväksynyt sellaista kamalaa käytöstä tai turhasta kiukuttelua vaan vaadin yleensä jotain perää niihin juttuihin niin ei kehtaa kiukuta niin helposti kun menee riidaksi. Hän vaatii vaan tosi paljon huomiota ja kehuja ja semmoista mutta kai suuri osa naisista vaatii ja kyllä mä olen aika huono kehumaan ja halailemaan ja semmosta mutta olen itsekin oppinut uusia juttuja tässä suhteessa... että it's not all bad.

Äitinsä on kyllä aivan todella kamala, haukkuu ja mollaa ja arvostelee lastaan ihan joka päivä jostain ja sitten jos avovaimoni sille sanoo jotain takaisin niin se suuttuu ja tyyliin käy itkemään kun häntä kohtaan ollaan niin ilkeitä. Itseasiassa avovaimoni on tuossa mielessä ihan pikkusen samantyyppinen kuin äitinsä mutta PALJON parempi ihminen. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Lue lisää

"Hän vaatii vaan tosi paljon huomiota ja kehuja ja semmoista mutta kai suuri osa naisista vaatii"

ei todellakaan vaadi aikuinen nainen jolla on terve itsetunto!

Minä Minä Minä kirjoitti:

No ehkei hän ole ihan mahdottoman pidetty mutta silloin kun ei ole jostain vihainen eli yleensä ehkä 6 päivänä viikossa niin hän on oikein mukava ja hyvä ihminen. Täysin varmasti nuorempana oli ihan kamala tyyppi ja on sen myöntänyt itsekin mutta nykyään kyllä lähes kaiken aikaa tosi kiva ja hyväsydäminen ja suurin syy tälle positiiviselle kehitykselle on meidän suhde koska minä en ole hyväksynyt sellaista kamalaa käytöstä tai turhasta kiukuttelua vaan vaadin yleensä jotain perää niihin juttuihin niin ei kehtaa kiukuta niin helposti kun menee riidaksi. Hän vaatii vaan tosi paljon huomiota ja kehuja ja semmoista mutta kai suuri osa naisista vaatii ja kyllä mä olen aika huono kehumaan ja halailemaan ja semmosta mutta olen itsekin oppinut uusia juttuja tässä suhteessa... että it's not all bad.

Äitinsä on kyllä aivan todella kamala, haukkuu ja mollaa ja arvostelee lastaan ihan joka päivä jostain ja sitten jos avovaimoni sille sanoo jotain takaisin niin se suuttuu ja tyyliin käy itkemään kun häntä kohtaan ollaan niin ilkeitä. Itseasiassa avovaimoni on tuossa mielessä ihan pikkusen samantyyppinen kuin äitinsä mutta PALJON parempi ihminen. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Lue lisää

Voisiko olla että hormonitoiminta pääsisi nyt sekoittamaan arviointikykyäsi, jos hän ei ole kovin pidetty edes niiden ihmisten keskuudessa jotka eivät joudu sietämään hänen kiukutteluaan eivätkä vanhatkaan ystävänsä pidä häneen yhteyttä. Oletko varma että kyseessä on hänen ujous vai se että hänestä ei pidetä kovinkaan paljon? Kokemuksesta voin sanoa, että jopa ujot ihmiset ystävystyvät helposti, jos heistä pidetään tarpeeksi. Ihmiset ovat aktiivisia ystävystymään silloin.

Mielestäni näyttää siltä, että näet omat piirteesi (hyväsydämisyys, kiva tyyppi) hänessä, koska yrität pitää suhdettanne kasassa ja rakastat häntä, vaikka ulkopuolisen silmin hän ei vaikuta miellyttävältä ihmiseltä. Hyviä puolia on varmasti. Kenessä ei olisi.

Ystävätilanteensa ei varmaankaan muutu enää. Vanhemmalla iällä on vaikea saada ystäviä. Etenkin jos ihmiset eivät osoita kovin suurta halua ystävystyä.
Sitä sanotaan myös, että tyttäret alkavat vanhemmiten muistuttaa äitejään. Hän vaikuttaa jo noin nuorena selvästi äidiltään (olette ilmeisesti nuoria, kun teillä on vauva). Tilanne ei varmasti parane mitä enemmän vanhenee. Uhka on, että sun vaikutus häviää (ehkä näin on tapahtumassa) ja muuttuu takaisin itsekseen. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Toivottavasti asianne järjestyy lapsen vuoksi.

Omena ei kaus puusta kirjoitti:

Voisiko olla että hormonitoiminta pääsisi nyt sekoittamaan arviointikykyäsi, jos hän ei ole kovin pidetty edes niiden ihmisten keskuudessa jotka eivät joudu sietämään hänen kiukutteluaan eivätkä vanhatkaan ystävänsä pidä häneen yhteyttä. Oletko varma että kyseessä on hänen ujous vai se että hänestä ei pidetä kovinkaan paljon? Kokemuksesta voin sanoa, että jopa ujot ihmiset ystävystyvät helposti, jos heistä pidetään tarpeeksi. Ihmiset ovat aktiivisia ystävystymään silloin.

Mielestäni näyttää siltä, että näet omat piirteesi (hyväsydämisyys, kiva tyyppi) hänessä, koska yrität pitää suhdettanne kasassa ja rakastat häntä, vaikka ulkopuolisen silmin hän ei vaikuta miellyttävältä ihmiseltä. Hyviä puolia on varmasti. Kenessä ei olisi.

Ystävätilanteensa ei varmaankaan muutu enää. Vanhemmalla iällä on vaikea saada ystäviä. Etenkin jos ihmiset eivät osoita kovin suurta halua ystävystyä.
Sitä sanotaan myös, että tyttäret alkavat vanhemmiten muistuttaa äitejään. Hän vaikuttaa jo noin nuorena selvästi äidiltään (olette ilmeisesti nuoria, kun teillä on vauva). Tilanne ei varmasti parane mitä enemmän vanhenee. Uhka on, että sun vaikutus häviää (ehkä näin on tapahtumassa) ja muuttuu takaisin itsekseen. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Toivottavasti asianne järjestyy lapsen vuoksi.

Lue lisää

Hui hel****i! Ei saa pelotella tolla tavalla! :D Siis oikeasti en edes tiennyt sellaisia ihmisiä olevan kun näin ja kuulin ekaa kertaa anopin. HUI oikeasti! Todella oikein negatiivisuuden ruumiillistuma, sillä on supervoima löytää aivan kaikesta huonot puolet ja mouruta niistä ääneen. Haukkuu tyttärensä valinnat päivittäin puhelimessa ja arvostelee kaikkea negatiiviseen sävyyn. Kuulemma kuitenkin tosi hyväsydäminen tyyppi, jota on kyllä vaikea uskoa. Hänen miehensä on mukava ja fiksun oloinen tyyppi, tosin tosi tosi tosi hiljainen ja ujo.

Kyllä kai persoonallisuus pikkuhiljaa muuttuu kun ihminen kasvaa ja vanhenee.. ja jos olen vahvaluonteisena ihmisenä vierellä niin voisi muuttua parempaan suuntaan ja ehkä sitten tyttäremme(!) saisi hieman kevyemmän luonteen kuin äidillään.. Ainakin ellei kerran viikossa tai kahdessa rankkaa riitelyä lasketa niin lapsemme ympärillä ollaan yleensä erittäin positiivisia ja lapsemme tekee elämästä muutenkin paljon positiivisempaa ja ellei toisinaan sattuvia ihmeellisiä suuttumisia ja epätyytyväisyyskohtauksia lasketa niin meillä menee oikein hyvin..

No joo ehkei hänestä pidetä kovin paljoa.

Se pelko on vaan että jos hänestä sitten tuleekin ihan pasha ihminen niin jos mua ei ole siinä tyttäremme kasvatuksessa mukana ja häntä "pitämässä kurissa" niin pelko on että tyttären kasvatus menee pieleen... vai meneekö se sitten siinä tapauksessa että OLEN mukana koska näkee mun ja sen äidin suhteen... perhana. No mutta hän ei ole niin paha kuin anoppi, lähellekkään.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Hui hel****i! Ei saa pelotella tolla tavalla! :D Siis oikeasti en edes tiennyt sellaisia ihmisiä olevan kun näin ja kuulin ekaa kertaa anopin. HUI oikeasti! Todella oikein negatiivisuuden ruumiillistuma, sillä on supervoima löytää aivan kaikesta huonot puolet ja mouruta niistä ääneen. Haukkuu tyttärensä valinnat päivittäin puhelimessa ja arvostelee kaikkea negatiiviseen sävyyn. Kuulemma kuitenkin tosi hyväsydäminen tyyppi, jota on kyllä vaikea uskoa. Hänen miehensä on mukava ja fiksun oloinen tyyppi, tosin tosi tosi tosi hiljainen ja ujo.

Kyllä kai persoonallisuus pikkuhiljaa muuttuu kun ihminen kasvaa ja vanhenee.. ja jos olen vahvaluonteisena ihmisenä vierellä niin voisi muuttua parempaan suuntaan ja ehkä sitten tyttäremme(!) saisi hieman kevyemmän luonteen kuin äidillään.. Ainakin ellei kerran viikossa tai kahdessa rankkaa riitelyä lasketa niin lapsemme ympärillä ollaan yleensä erittäin positiivisia ja lapsemme tekee elämästä muutenkin paljon positiivisempaa ja ellei toisinaan sattuvia ihmeellisiä suuttumisia ja epätyytyväisyyskohtauksia lasketa niin meillä menee oikein hyvin..

No joo ehkei hänestä pidetä kovin paljoa.

Se pelko on vaan että jos hänestä sitten tuleekin ihan pasha ihminen niin jos mua ei ole siinä tyttäremme kasvatuksessa mukana ja häntä "pitämässä kurissa" niin pelko on että tyttären kasvatus menee pieleen... vai meneekö se sitten siinä tapauksessa että OLEN mukana koska näkee mun ja sen äidin suhteen... perhana. No mutta hän ei ole niin paha kuin anoppi, lähellekkään.

Lue lisää

Oikeaa vastausta ei ole olemassa näissä jutuissa. Eron ajatellaan helpottavan riitelytilanteissa siksi että vanhemmat löytävät tasapainoisemman suhteen josta lapsi saa mallin. Jopa avovaimosi voi löytää tossukan joka ei sano sanaakaan vastaan eikä lapsi joudu kuuntelemaan riitoja. Riidan kuuntelu tuntuu lapsesta ihan yhtä pahalta kuin aikuisesta ellei pahemmalta.

Mitään ei ole vielä menetetty, kun lapsenne on vasta vauva ja ehditte muuttaa suhteenne suuntaa paremmaksi. Sinuna pohtisin tarkkaan silti onko se todennäköistä että se muuttuu. Sitä on parempi pohtia nyt kuin enää silloin kun lapsenne on teini-iässä. Pahimmassa tapauksessa teitä on silloin kolme osallisina riidoissa jos tyttärenne tulee äitiinsä ja on tottunut että riita on normaalia. Teini-ikäinen aiheuttaa stressiä parisuhteelle joka tapauksessa.
Myös parisuhteenne kannalta on tärkeää että hoidatte asioita. Muuten heräät tilanteessa jossa lapsenne on 12 ja käy läpi itsenäistymisvaihetta. Silloin vanhemmat ovat kalkkiksia eikä niitä jaksa joten lapsi ei anna teille enää sisältöä. Useat parit eroavat juuri tuolloin vaikka eron hyödyt lapsen kannalta ovat siinä vaiheessa olemattomat koska parisuhteenmallit on opittu jo.
Siitä vuosia lisää ja olette kaksin taas. 12 vuotta menee yllättävän nopeasti.

Pidä joka tapauksessa huoli että avovaimosi lopettaa syyllistämisen vähäisistä menoistasi sillä lapsenne oppii kuulemaan sen ja siten avovaimosi saa hänet mukaan siihen. Lapset matkivat aina. Lapsenne oppii siitä huonon tavan puhua miehille eli nalkuttamisen ja näkemään sinut syyllisenä.

Ero voi varmasti huonontaa tai parantaa tilannetta lapsen kannalta. Se riippuu siitä löytäisikö toinen teistä terveen parisuhteen, josta lapsi saa mallia. Lapsi ottaa mallin turvallisemmasta, onnellisemmasta ja tasapainoisemmasta suhteesta, vaikka avovaimosi jatkaisi nalkutusta uudelle miehelle. Lapsi sisäistäisi terveen parisuhteen mallin pelkästään sinusta jos olisit edelleen kiinteä osa lapsen arkea ja hän pääsisi näkemään normaalia parisuhdetta läheltä. Silloin lapsi omaksuu niitä tapoja ja kokee ne normaaleiksi. Sanotaan että alle 6-vuotias lapsi omaksuu isä- ja äitipuolen vanhempien kaltaisiksi henkilöiksi. Sitä vanhemmat eivät välttämättä koskaan joten kriittinen ikä parisuhdekäsityksen muodostumisessa on niillä main eli se muovautuu ennen sitä ikää.

Ongelmallisin asia eroissa on se että kumppania ei varmasti löydy sillä nopeudella mitä lapsi kaipaisi jotta se terveen parisuhteen näkeminen ehtisi vaikuttaa kunnolla. Voit olla silti itseesi tyytyväinen, että olet huomannut miettiä asioitanne nyt etkä vasta silloin, kun lapsen teini-ikä aiheuttaa ristiriitoja ja lapsen kannalta asia on menetetty.

Minä Minä Minä kirjoitti:

No ehkei hän ole ihan mahdottoman pidetty mutta silloin kun ei ole jostain vihainen eli yleensä ehkä 6 päivänä viikossa niin hän on oikein mukava ja hyvä ihminen. Täysin varmasti nuorempana oli ihan kamala tyyppi ja on sen myöntänyt itsekin mutta nykyään kyllä lähes kaiken aikaa tosi kiva ja hyväsydäminen ja suurin syy tälle positiiviselle kehitykselle on meidän suhde koska minä en ole hyväksynyt sellaista kamalaa käytöstä tai turhasta kiukuttelua vaan vaadin yleensä jotain perää niihin juttuihin niin ei kehtaa kiukuta niin helposti kun menee riidaksi. Hän vaatii vaan tosi paljon huomiota ja kehuja ja semmoista mutta kai suuri osa naisista vaatii ja kyllä mä olen aika huono kehumaan ja halailemaan ja semmosta mutta olen itsekin oppinut uusia juttuja tässä suhteessa... että it's not all bad.

Äitinsä on kyllä aivan todella kamala, haukkuu ja mollaa ja arvostelee lastaan ihan joka päivä jostain ja sitten jos avovaimoni sille sanoo jotain takaisin niin se suuttuu ja tyyliin käy itkemään kun häntä kohtaan ollaan niin ilkeitä. Itseasiassa avovaimoni on tuossa mielessä ihan pikkusen samantyyppinen kuin äitinsä mutta PALJON parempi ihminen. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

Lue lisää

Sanoppa sinä miehnä avovaimosi aisille ett ätuollainen laspen haukkuminen on ihn hanurista ja avokkisi kannattaa tuoolaisen huono äitsuhteen takia katkaista tai vähentää periinkertaan äitinsä näkeminen vuodessa ja sanoa suoraan miten asiaa ja kun hänen äitnsä sanoo kuinka ilkeitä on niin metsä vastaa samalla lailla kun sinne huudetaan ja opetappa vainellesi omaa tahtoä äitnsä suhteen. Kertoo äidillensä ihnan suoraan että on kasvattanut lapsestaa ongeömallisen henkilön tuollaisella haukkumisella ja lastaan pitäsii kehua että itsetunto kehittyy hyväksi. Otappa itse luulot pois avoppi ehdokkaalta ja josteidän kodissa haukkuu niin heität pihalle parikertta ja jos tyyli ei muutu niin ei ole teille mitään asiaa.

mek kirjoitti:

Sanoppa sinä miehnä avovaimosi aisille ett ätuollainen laspen haukkuminen on ihn hanurista ja avokkisi kannattaa tuoolaisen huono äitsuhteen takia katkaista tai vähentää periinkertaan äitinsä näkeminen vuodessa ja sanoa suoraan miten asiaa ja kun hänen äitnsä sanoo kuinka ilkeitä on niin metsä vastaa samalla lailla kun sinne huudetaan ja opetappa vainellesi omaa tahtoä äitnsä suhteen. Kertoo äidillensä ihnan suoraan että on kasvattanut lapsestaa ongeömallisen henkilön tuollaisella haukkumisella ja lastaan pitäsii kehua että itsetunto kehittyy hyväksi. Otappa itse luulot pois avoppi ehdokkaalta ja josteidän kodissa haukkuu niin heität pihalle parikertta ja jos tyyli ei muutu niin ei ole teille mitään asiaa.

Lue lisää

oma äiti on juurikin tuollainen "negatiivisuuden ruumiillistuma, jolla supervoimat löytää kaikesta ja kaikista jotain pahaa". ja hyvin hyvin ilkeästi tuo mielipiteensä esiin, tavoitteenan nujertaa toinen ihminen henkisesti.
itse olen vähän liiankin kiltti, samoin tyttäreni, ja kun huomasin tytön kasvaessa hänen käyttävän samaa mallia tyttäreeni, laitoin välit poikki. aivan kokonaan. sellainen ihminen, joka sairastuttaa muut ympärillään.
muutaman kerran olin koittanut asiasta puhua, moni varmaan lopputuloksen arvaakin. ja siitä ei ole epäilystäkään, etteikö lapseni ja hänen suojelemisensa olisi minulle tärkeintä.

Vähän siltä vaikuttaisi.

Vaihtoehtoni ovat suoraan sanottuna hanurista.
Lapsuudesta kaikki lähtee niin kyllähän sitä toivoisi että tämä emäntänikin voisi olla suuttumatta joka hiton asiasta ja rypemästä negatiivisissa ajatuksissa. Ilmeisesti se on yrittänytkin kovasti ja ilmeisesti jonkin verran pystynytkin siihen. Ehkäpä se oppii olemaan taas vähän parempi ajan kanssa... kai sitä on vaan jatkettava harjoituksia.. katsotaas nyt erotaanko vai ei.

Minä Minä Minä kirjoitti:

Vähän siltä vaikuttaisi.

Vaihtoehtoni ovat suoraan sanottuna hanurista.
Lapsuudesta kaikki lähtee niin kyllähän sitä toivoisi että tämä emäntänikin voisi olla suuttumatta joka hiton asiasta ja rypemästä negatiivisissa ajatuksissa. Ilmeisesti se on yrittänytkin kovasti ja ilmeisesti jonkin verran pystynytkin siihen. Ehkäpä se oppii olemaan taas vähän parempi ajan kanssa... kai sitä on vaan jatkettava harjoituksia.. katsotaas nyt erotaanko vai ei.

Lue lisää

terapiakin voisi auttaa, mutta hänen tarvitsisi ensin itse huomata se, että hän tekee asiat päin helvettiä. muuten hän ei voi "parantua"

Se voi olla, monesti hän on sanonut pelkäävänsä että olen kyllästynyt häneen ja että jätän hänet. Olen toki vakuuttanut ettei näin ole.

Kyllähän se rakkaus ja halaaminen ja ymmärtäväisyys on tietysti aivan takuulla tosi toimivia menetelmiä kun toinen suuttuu syyttä ja on vihainen, itse ainakin lepyn samantien jos olen pahalla tuulella ja toinen on ymmärtäväinen ja halaa ja pussaa ja ymmärtää, mutta kun en ole mikään supermies. Mulle on ihan älyttömän vaikeaa olla äimistymättä ja ihmettelemättä ääneen jos toinen suuttuu täysin syyttä jostain tälläisestä asiasta, se vaan on niin käsittämätöntä että on ihan mielettömän vaikeaa mennä halaamaan jos toinen suuttuu ilmiselvästi asiasta josta normaalisti puolison kuuluisi olla iloinen. Ei vaan ole niin helppoa. Pystyn kyllä usein nykyään jo tekemään niin että halaan ja sanon että älä ole vihainen, tämä asia ei ole mikään ongelma että rakastan sinua, voisitko lopettaa, kaikki on hyvin. MUTTA kun tulee jostain puun takaa se negatiivisuus ja outo kielteinen suhtautuminen asioihin niin jotenkin se vaan iskee vasten kasvoja että [SLÄP] TÄH?? Olen monesti avovaimolleni sanonut ja sit pyytänyt häneltä anteeksi että en pysty ottamaan kovin hyvin vastaan pashaa ja sitten vaan halaamaan. On hän sanonutkin monesti että pitäisi halata ja kaikkea sitä jos hän on pahana, mutta se vaan on niin vaikeaa. Kyllähän elämä opettaa.

Olen kaiken tämän keskellä oppinut että siinä on aika isokin viisaus siinä vanhoillisessa, uskonnollisessakin, tavassa että seksiä vasta naimisissa. Eli kun ollaan löydetty puoliso, jonka kanssa olla loppuelämä niin sitten vasta lapsentekopuuhiin. Koska kyllähän se vain niin on että kuten aiemminkin totesin niin isäpuoli ei ole todellakaan sama asia kuin oma isä ja jos joutuu katselemaan ihmistä joka puhtaan rakkauden sijaan oikeastaan todennäköisesti toivoisi ettei sinua olisi (kuka muka haaveilee isäpuolena olemisesta - ei kukaan) niin ei se voi kasvattaa kovin hyvin. Vähintäänkin pitäisi valita lapsensa äidiksi ja isäksi henkilö, jonka kanssa tahtoo ehdottomasti olla loppuelämänsä. ( filosofia

Minä Minä Minä kirjoitti:

Se voi olla, monesti hän on sanonut pelkäävänsä että olen kyllästynyt häneen ja että jätän hänet. Olen toki vakuuttanut ettei näin ole.

Kyllähän se rakkaus ja halaaminen ja ymmärtäväisyys on tietysti aivan takuulla tosi toimivia menetelmiä kun toinen suuttuu syyttä ja on vihainen, itse ainakin lepyn samantien jos olen pahalla tuulella ja toinen on ymmärtäväinen ja halaa ja pussaa ja ymmärtää, mutta kun en ole mikään supermies. Mulle on ihan älyttömän vaikeaa olla äimistymättä ja ihmettelemättä ääneen jos toinen suuttuu täysin syyttä jostain tälläisestä asiasta, se vaan on niin käsittämätöntä että on ihan mielettömän vaikeaa mennä halaamaan jos toinen suuttuu ilmiselvästi asiasta josta normaalisti puolison kuuluisi olla iloinen. Ei vaan ole niin helppoa. Pystyn kyllä usein nykyään jo tekemään niin että halaan ja sanon että älä ole vihainen, tämä asia ei ole mikään ongelma että rakastan sinua, voisitko lopettaa, kaikki on hyvin. MUTTA kun tulee jostain puun takaa se negatiivisuus ja outo kielteinen suhtautuminen asioihin niin jotenkin se vaan iskee vasten kasvoja että [SLÄP] TÄH?? Olen monesti avovaimolleni sanonut ja sit pyytänyt häneltä anteeksi että en pysty ottamaan kovin hyvin vastaan pashaa ja sitten vaan halaamaan. On hän sanonutkin monesti että pitäisi halata ja kaikkea sitä jos hän on pahana, mutta se vaan on niin vaikeaa. Kyllähän elämä opettaa.

Olen kaiken tämän keskellä oppinut että siinä on aika isokin viisaus siinä vanhoillisessa, uskonnollisessakin, tavassa että seksiä vasta naimisissa. Eli kun ollaan löydetty puoliso, jonka kanssa olla loppuelämä niin sitten vasta lapsentekopuuhiin. Koska kyllähän se vain niin on että kuten aiemminkin totesin niin isäpuoli ei ole todellakaan sama asia kuin oma isä ja jos joutuu katselemaan ihmistä joka puhtaan rakkauden sijaan oikeastaan todennäköisesti toivoisi ettei sinua olisi (kuka muka haaveilee isäpuolena olemisesta - ei kukaan) niin ei se voi kasvattaa kovin hyvin. Vähintäänkin pitäisi valita lapsensa äidiksi ja isäksi henkilö, jonka kanssa tahtoo ehdottomasti olla loppuelämänsä. ( filosofia

Lue lisää

pystyttekö te puhumaan ongelmistanne?

kuunteleeko/ymmärtääkö hän sinua?

lifemocker kirjoitti:

pystyttekö te puhumaan ongelmistanne?

kuunteleeko/ymmärtääkö hän sinua?

Ei oikein pystytä kun hän ei millään ymmärrä mitä yritän hänelle sanoa. Yleensä ongelma on siinä että hän synkistää mielensä jollain asialla X ja minä sitten yritän häntä auttaa selittämällä miksi asia X ei todellakaan ole mielensä pahoittamisen arvoinen asia. Monesti asia X on minulle suuttuminen jostain pikkujutusta.

Hän poikkeuksetta näkee selittämiseni hänen arvosteluna, negatiivisena ja hyökkäävänä. Yritän todella juurta jaksaen selittää hänelle miksi ei ole mitään syytä olla pahalla mielellä asiasta X ja hän lukee ja kuulee ilmeisesti niin että "sinä olet huono ihminen kun teet ja ajattelet tuolla tavalla, senkin idio**ti"..

On Todella vaikeaa puhua hänelle ja kun mun luonteeseen kuuluu se että itse näen kaiken järjellä ja "out of the box" enkä ota henkilökohtaisesti asioita, niin jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä hänen tosi negatiivinen suhtautuminen asioihin ja suuttuminen pikkujutuista ja sitten kun yritän selittää asiaa niin hän näkee minut pahana ihmisenä ja syyttää minua että ylläpidän "riitaa" vaikka vain yritin saada häntä paremmalle mielelle. Ja siis jos lopetan itse selittämisen niin hän jatkaa että miksi minä käyttäydyin niin kuin käyttäydyin (eli yritin selittää asiaa X) ja että miksi minä en vaan ymmärrä olevani negatiivinen ja miksi en antanut asian olla koska (yht'äkkiä) asia X olikin ihan pikkujuttu mutta minun negatiivisuus ja ilkeä asenne häntä kohtaan on se todellinen ongelma ja onkin se syy miksi tässä riidellään.

Hän yleensä alkaa parhaimpienkin argumenttien ja selitysten jälkeen vain toistella erilaisia mantroja siitä kuinka minun pitäisi lopettaa tuollainen piikittely ja ilkeily ja hänen näkeminen noin negatiivisena.. siis vaikka pyrin niin neutraalisti ja ymmärrettävästi asiaa selittää kuin mahdollista ja pitämään hänet täysin ulkona koko asiasta. Voin käyttää esimerkissä vaikka henkilöä X joka tekee jotain ja yrittää sitten selittää miksi hänen ei tarvitse pahoittaa mieltään kun [jotain].

Jep, tämä juontaa varmasti juurensa lapsuuteeni jossa jouduin selittämään aina vanhemmilleni (isäpuolelle ja äidille itseasiassa) miksi riitely on hanurista ja miksi niiden vaan pitäisi lopettaa... kai etsin sitten parisuhteen jossa voin jatkaa samaa hel*et*iä..

Minä Minä Minä kirjoitti:

Ei oikein pystytä kun hän ei millään ymmärrä mitä yritän hänelle sanoa. Yleensä ongelma on siinä että hän synkistää mielensä jollain asialla X ja minä sitten yritän häntä auttaa selittämällä miksi asia X ei todellakaan ole mielensä pahoittamisen arvoinen asia. Monesti asia X on minulle suuttuminen jostain pikkujutusta.

Hän poikkeuksetta näkee selittämiseni hänen arvosteluna, negatiivisena ja hyökkäävänä. Yritän todella juurta jaksaen selittää hänelle miksi ei ole mitään syytä olla pahalla mielellä asiasta X ja hän lukee ja kuulee ilmeisesti niin että "sinä olet huono ihminen kun teet ja ajattelet tuolla tavalla, senkin idio**ti"..

On Todella vaikeaa puhua hänelle ja kun mun luonteeseen kuuluu se että itse näen kaiken järjellä ja "out of the box" enkä ota henkilökohtaisesti asioita, niin jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä hänen tosi negatiivinen suhtautuminen asioihin ja suuttuminen pikkujutuista ja sitten kun yritän selittää asiaa niin hän näkee minut pahana ihmisenä ja syyttää minua että ylläpidän "riitaa" vaikka vain yritin saada häntä paremmalle mielelle. Ja siis jos lopetan itse selittämisen niin hän jatkaa että miksi minä käyttäydyin niin kuin käyttäydyin (eli yritin selittää asiaa X) ja että miksi minä en vaan ymmärrä olevani negatiivinen ja miksi en antanut asian olla koska (yht'äkkiä) asia X olikin ihan pikkujuttu mutta minun negatiivisuus ja ilkeä asenne häntä kohtaan on se todellinen ongelma ja onkin se syy miksi tässä riidellään.

Hän yleensä alkaa parhaimpienkin argumenttien ja selitysten jälkeen vain toistella erilaisia mantroja siitä kuinka minun pitäisi lopettaa tuollainen piikittely ja ilkeily ja hänen näkeminen noin negatiivisena.. siis vaikka pyrin niin neutraalisti ja ymmärrettävästi asiaa selittää kuin mahdollista ja pitämään hänet täysin ulkona koko asiasta. Voin käyttää esimerkissä vaikka henkilöä X joka tekee jotain ja yrittää sitten selittää miksi hänen ei tarvitse pahoittaa mieltään kun [jotain].

Jep, tämä juontaa varmasti juurensa lapsuuteeni jossa jouduin selittämään aina vanhemmilleni (isäpuolelle ja äidille itseasiassa) miksi riitely on hanurista ja miksi niiden vaan pitäisi lopettaa... kai etsin sitten parisuhteen jossa voin jatkaa samaa hel*et*iä..

Lue lisää

jep. tuo on tuhoontuomittu suhde

Tämä on ihan mahdollinen kyllä ja siihen lisäksi se että tosissaan ei käy missään niin alkaahan sitä varmaan pää hajota. Pyrin tästä lähtien aktiivisesti kampeamaan häntä pihalle kotoa, yksin tai kavereiden luokse tai jonnekin edes.

Olet oikeassa. Tuo on tosiaan perheterapian paikka jos joku. Ei ole häpeä hakea apua vaan nimenomaan vahvuuden osoitus. Soita vaikka esin neuvolaan ja kerro perheenne tilanteesta ja pyydä ohjeita miten pääsisitte jonnekin juttelemaan asioistanne.

Kyllä juu, taitaa olla masennusta, huono itsetunto ja hän on mustasukkainen.. ja hän ajattelee juuri noin ja hän todella ei arvosta minua lainkaan, näkee vain oman raatamisensa kotona eikä lainkaan sitä että itsekin teen tosi paljon perheen eteen. Itse en koskaan sano hänelle ettei tee tarpeeksi tai ole hyvä tai muuta mutta hän aktiivisesti väittää etten tee tarpeeksi. Hän ei osaa pyytää ollenkaan, kuulemma on vaan mahdotonta pyytää mitään eikä hän oikein tiedä miksi, mutta sitten suuttuu jos en te pyytämättä. Ei kuulemma ole sama asia jos joutuu pyytämään. En kuitenkaan ole koskaan kieltäytynyt mistään mitä hän on pyytänyt tai itseasiassa olen joskus suhteen alkuaikoina mutta hän suuttui aivan mahdottomasti jos ei tehnyt mitä pyydettiin.. riitahan siitä tuli kun tällöin mielestäni kyse ei ollut pyytämisestä vaan käskemisestä.

Vähän huonosti on muita ihmisiä jotka voisivat lasta katsoa.. mutta tosissaan aion aktiivisesti yrittää jatkossa saada häntä uskaltautumaan ulos kotoa jotta pääsee tuulettumaan ja kyllä aion tietenkin käydä itsekin kavereita katsomassa ja muutenkin touhuilla myös omia juttujani.

Kyllä. Tosin vaikuttaa siltä että hänen käsitys puolisosta on juuri sellainen että puolison tarkoitus ON täyttää toisen kaikki tarpeet. Jep, hän taitaa olla masentunut ja tyytymätön elämäänsä. Ei auta kun ehdottaa hänelle että tekisi enemmän asioita ja yrittäisi kiinnostua asioista..

Jos nyt miettii hänen ominaisuuksiaan muutama vuosi sitten kun tavattiin niin on kyllä selvää että en ole ihan terve kun olen sellaisen naisen ottanut.. en oikeasti edes kehtaa listata millainen hän on ollut, mutta hän on parantanut Todella Todella Todella paljon käytöstään tässä vuosien varrella. En ymmärrä miksi ihmeessä olen katsellut sellaista toimintaa mitä se oli.. En sitten tiedä pitäisikö vaan erota ja mennä itse terapiaan. Ehkä mä riitaisan lapsuuden ja riitaisten vanhempien takia etsin itselleni mahdollisimman riitaisan naisen.

No mutta taitaa olla tämän foorumin anti aikalailla tässä..

Minä Minä Minä kirjoitti:

Kyllä. Tosin vaikuttaa siltä että hänen käsitys puolisosta on juuri sellainen että puolison tarkoitus ON täyttää toisen kaikki tarpeet. Jep, hän taitaa olla masentunut ja tyytymätön elämäänsä. Ei auta kun ehdottaa hänelle että tekisi enemmän asioita ja yrittäisi kiinnostua asioista..

Jos nyt miettii hänen ominaisuuksiaan muutama vuosi sitten kun tavattiin niin on kyllä selvää että en ole ihan terve kun olen sellaisen naisen ottanut.. en oikeasti edes kehtaa listata millainen hän on ollut, mutta hän on parantanut Todella Todella Todella paljon käytöstään tässä vuosien varrella. En ymmärrä miksi ihmeessä olen katsellut sellaista toimintaa mitä se oli.. En sitten tiedä pitäisikö vaan erota ja mennä itse terapiaan. Ehkä mä riitaisan lapsuuden ja riitaisten vanhempien takia etsin itselleni mahdollisimman riitaisan naisen.

No mutta taitaa olla tämän foorumin anti aikalailla tässä..

Lue lisää

Mene nyt ainakin itse ensimmäisenä puhumaan asiasta jollekin ulkopuoliselle, jotta saat omia ajtuksiasi selvitettyä paremmin kuin tällä foorumilla. Esimerkiksi Väestöliitosta saat varmasti netitse tai puhelimitse ohjeita siitä, keneen kannattaa olla yhteydessä. Toimi heti.

"Minun mielestäni on ihan ok mieheltä olla joka toinen ilta harrastuksissa, kavereilla jne."

Minun mielestäni ei ole, jos perheessä on lapsia. Jonkun mielestä on. Sopiva menojen määrä on kunkin parin keskenään sovittava. Jos mies on joka toinen ilta menossa ja nainen saman verran, milloin ollaan yhdessä perheenä? AP:n tapauksessa menot eivät kuitenkaan vaikuttaneet liiallisilta, ei vika siinä ole.

AP, ei varmaankaan haittaa tekisi, jos menisit vaikka yksinkin keskustelemaan asiasta ja hakisit apua? Vaikutat ihan tolkun mieheltä, mutta et voi elää naisesi puolesta. Keittiöpsykologian puolelle menee, mutta ehkä lapsuutesi takia koet tehtäväksesi rauhoitella, sovitella, olla mieliksi?

Älä yritä ehdottaa vaimolle uusia harrastuksia, ulkona käymistä tms. Hän voi kokea sen painostuksena tai että yrität hakea sillä oikeutusta omille menoillesi. Hänen täytyy itsensä miettiä, mitä elämältään haluaa ja miten se olisi tavoitettavissa.

Mitäs helvettiä?

"Mene kun haluat" ---> "Nainenkin voi mennä joskus yksin ulos"

Näen jotain epäsuhtaa asiassa.

"MINÄ en tiedä mistä teillä on kyse, mutta koska mainitsit sanan hiprakka, niin mielenkiinto jälleen heräsi että onko taas kerran alkoholiongelma perheessä vaikka syytä etsitäänkin tarmokkaasti muualta."

Oisit jättäny tän viestin kirjoittamatta. Totaalista hysteriaa vetää miehen yhdestä sanasta tällaisia johtopäätöksiä. Itse et sitten koskaan ole "hiprakassa" tyyliin pari kertaa vuodessa? Eikä kukaan vastuuntuntoinen ystäväsi?

Mähän voisin samalla tyylillä vetää sun tekstistäsi sellaisen johtopäätöksen, että sulla on ollut väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, jotka aina sanoi olevansa vain "pienessä hiprakassa" kun antoi sulle ympäri korvia.

Oliko reilu tulkinta sun kirjoituksesta?

Dino Rex kirjoitti:

"MINÄ en tiedä mistä teillä on kyse, mutta koska mainitsit sanan hiprakka, niin mielenkiinto jälleen heräsi että onko taas kerran alkoholiongelma perheessä vaikka syytä etsitäänkin tarmokkaasti muualta."

Oisit jättäny tän viestin kirjoittamatta. Totaalista hysteriaa vetää miehen yhdestä sanasta tällaisia johtopäätöksiä. Itse et sitten koskaan ole "hiprakassa" tyyliin pari kertaa vuodessa? Eikä kukaan vastuuntuntoinen ystäväsi?

Mähän voisin samalla tyylillä vetää sun tekstistäsi sellaisen johtopäätöksen, että sulla on ollut väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, jotka aina sanoi olevansa vain "pienessä hiprakassa" kun antoi sulle ympäri korvia.

Oliko reilu tulkinta sun kirjoituksesta?

Lue lisää

On ihan reilu tulkinta, eikä kauas heitä totuudestakaan.
Mistä muualta olisin voinut tämän saada päähäni, oma kokemus sen on osoittanut. Toisilla voi olla toisin, mutta siksihän täällä näkökulmia haetaan.

alma8 kirjoitti:

On ihan reilu tulkinta, eikä kauas heitä totuudestakaan.
Mistä muualta olisin voinut tämän saada päähäni, oma kokemus sen on osoittanut. Toisilla voi olla toisin, mutta siksihän täällä näkökulmia haetaan.

Lue lisää

Jos tuolla tyylillä menisi oikeaan elämään jakamaan mielipiteitä, niin porukka alkais pitää vähän outona. Siinähän on pää solmussa koko ajan jos noin pienestä vetää johtopäätöksiä. Ja ihmiset vaan suuttuu koska päätyisit möläyttämään heille jotain henkilökohtaisuuksiin menevää "avuliaisuudessasi".

Dino Rex kirjoitti:

Jos tuolla tyylillä menisi oikeaan elämään jakamaan mielipiteitä, niin porukka alkais pitää vähän outona. Siinähän on pää solmussa koko ajan jos noin pienestä vetää johtopäätöksiä. Ja ihmiset vaan suuttuu koska päätyisit möläyttämään heille jotain henkilökohtaisuuksiin menevää "avuliaisuudessasi".

Lue lisää

Ärsyttäviä tuollaiset tyypit, jotka tietää mitä "ihmiset" muka "ajattelee"..mulla on varmaan enemmän ystäviä kuin sinulla, eikä tasan kukaan pidä omituisena.
ja en pelkää muuten että ihmiset suuttuu, siinä meidän ero. Minä esitän mielipiteen ja aloittaja päättää kuunteleeko vai ei, ja liittyykö se hänen elämään vai ei. elämässä kannattaa joskus päättää se oma mielipide, joskus jopa sanoa se, eikä aina vaan miettiä että suuttuukohan mahdollisesti joku siitä.
Ja tässäkin on ihan eri juttu, aloittaja kirjoittaa viestin julkisesti siksi, että saisi eri vastauksia.
Oikeassa elämässä en minäkään möläyttäisi mitään, mikäli ei ole mitään kysyttykään, ei missään tällätavoin tehdä toisista päätelmiä ja neuvota, kuin netissä. jos ei halua neuvoja, ei kirjotia mitään tai ei lue sitten niitä mitä ei koe omikseen. jos sä tuolla tyylillä oikeassa elämässä mulle lässyttäisit, ja opettaisit mistä ihmiset suuttuu ja mistä ei, ja opetat mulle alentuvasti mitä kannattaa sanoa ja mitä ei ettei vaan pidetä outona , hui,, ja mitä kannattaa ajatella ja mitä ei, niin en kuuntelisi minuuttiakaan. Pidän sua melko nössönä mitä tulee mielipiteen uskaltamseen senperusteella, mitä kirjoitit, koska mihin perustuu se että mulle alat aukoa, silti mietit niin kovasti ettei ihmiset vaan suutu. Ja ainoa joka suuttuisi alkoholiin liittyvästä kommentista , on alkoholisti, koska ihminen jolla ei ole viinaan suhdetta ei reagoi tällaisiin.

Ei. Ei todellakaan näin alma8. Hyvin hyvin kaukana totuudesta mennään nyt. Ei siitä sen enempää :D

Minä Minä Minä kirjoitti:

Ei. Ei todellakaan näin alma8. Hyvin hyvin kaukana totuudesta mennään nyt. Ei siitä sen enempää :D

Noniin, hyvä niin! Ja kumpikaan ei varmasti ota nokkiinsa puolin eikä toisin,varsinkin koska tämä ei ollut se teidän ongelma. Elämä jatkuu:)

alma8 kirjoitti:

Ärsyttäviä tuollaiset tyypit, jotka tietää mitä "ihmiset" muka "ajattelee"..mulla on varmaan enemmän ystäviä kuin sinulla, eikä tasan kukaan pidä omituisena.
ja en pelkää muuten että ihmiset suuttuu, siinä meidän ero. Minä esitän mielipiteen ja aloittaja päättää kuunteleeko vai ei, ja liittyykö se hänen elämään vai ei. elämässä kannattaa joskus päättää se oma mielipide, joskus jopa sanoa se, eikä aina vaan miettiä että suuttuukohan mahdollisesti joku siitä.
Ja tässäkin on ihan eri juttu, aloittaja kirjoittaa viestin julkisesti siksi, että saisi eri vastauksia.
Oikeassa elämässä en minäkään möläyttäisi mitään, mikäli ei ole mitään kysyttykään, ei missään tällätavoin tehdä toisista päätelmiä ja neuvota, kuin netissä. jos ei halua neuvoja, ei kirjotia mitään tai ei lue sitten niitä mitä ei koe omikseen. jos sä tuolla tyylillä oikeassa elämässä mulle lässyttäisit, ja opettaisit mistä ihmiset suuttuu ja mistä ei, ja opetat mulle alentuvasti mitä kannattaa sanoa ja mitä ei ettei vaan pidetä outona , hui,, ja mitä kannattaa ajatella ja mitä ei, niin en kuuntelisi minuuttiakaan. Pidän sua melko nössönä mitä tulee mielipiteen uskaltamseen senperusteella, mitä kirjoitit, koska mihin perustuu se että mulle alat aukoa, silti mietit niin kovasti ettei ihmiset vaan suutu. Ja ainoa joka suuttuisi alkoholiin liittyvästä kommentista , on alkoholisti, koska ihminen jolla ei ole viinaan suhdetta ei reagoi tällaisiin.

Lue lisää

"mulla on varmaan enemmän ystäviä kuin sinulla, eikä tasan kukaan pidä omituisena."

Onneksi olkoon.

"ja en pelkää muuten että ihmiset suuttuu, siinä meidän ero."

Ei kuule, mä olen kiinnostunut siitä etten ala ylimielisesti vetämään jotain överitulkintoja toisten yksittäisistä sanoista. Se on aika kaukana siitä että pelkäisi kauheasti toisten suuttumista. Siinä on se meidän kahden ero.

"elämässä kannattaa joskus päättää se oma mielipide, joskus jopa sanoa se, eikä aina vaan miettiä että suuttuukohan mahdollisesti joku siitä."

Niin, on tilanteita joissa se kannattaa ja tilanteita joissa ei.

"jos sä tuolla tyylillä oikeassa elämässä mulle lässyttäisit, ja opettaisit mistä ihmiset suuttuu ja mistä ei, ja opetat mulle alentuvasti mitä kannattaa sanoa ja mitä ei ettei vaan pidetä outona , hui,, ja mitä kannattaa ajatella ja mitä ei, niin en kuuntelisi minuuttiakaan."

Joo, et sä näiden viestiesikään perusteella ole kauhean hyvä ottamaan palautetta vastaan. Sanoin vaan että tuollaiset ylitulkinnat on aika loukkaavia. Jos sua alettaisiin sanasta "hiprakka" syyttelemään alkoholistiksi, niin enpä usko että pitäisit sitä kauhean kunnioittavana.

"Pidän sua melko nössönä mitä tulee mielipiteen uskaltamseen senperusteella, mitä kirjoitit, koska mihin perustuu se että mulle alat aukoa, silti mietit niin kovasti ettei ihmiset vaan suutu."

Eri asia on uskaltaa sanoa mitä ajattelee, silloin kun on sen aika, kuin heittää mitä mieleen tulee riippumatta siitä, onko kommentti sovelias vai epäkunnioittava. Mutta jatka vaan samaa rataa. Mua kiinnosta enää tippaakaan.

"Ja ainoa joka suuttuisi alkoholiin liittyvästä kommentista , on alkoholisti, koska ihminen jolla ei ole viinaan suhdetta ei reagoi tällaisiin."

Jep. Tuli mieleen että vois kokeilla sellaista että jos joku isä sanoo pientä tytärtään kauniiksi, niin heittäis sille: "Ethän sä ole koskaan lapsiin sekaantunu? Mä tiedän yhden pedofiili-isän, joka kutsui aina pientä tytärtään kauniiksi."

Ikävä kyllä meneminen ei ole se ainoa riidan aihe. Hän suuttuu mahdottoman helposti todella pienistä asioista ja itselläni on pakkomielle selittää miksi ei tarvitse olla suuttunut. Lisäksi hän synkistelee paljon kun "asiat vaan jää vaivaamaan" ja sitten vaikka kuinka yrittää niin häntä ei tahdo saada huomaamaan ettei ole syytä olla niin negatiivinen ja siinä prosessissa hän lähes poikkeuksetta leimaa minut todella pahaksi negatiiviseksi ihmiseksi koska uskoisin että näkee sen että selitän miksi ei tarvitse olla suuttunut syyttämisenä että hän on huono ihminen.

jep ihan turha tuollaisen ihmisen kanssa on koittaa olla. etenkään kun hän ei halua edes muuttaa tapojaan kun ei näe niissä mitään vikaa

lifemocker on lapsellinen näsäviisas jääräpää..ei sen jutuista kande välittää..


hohhoiijjaaa

Olet mielestäni väärässä. Eivät kaikki sovi toisilleen. Jos negatiivisten tunteiden ympyrä on loputon ja samat vaikeat ongelmat jatkuvat ja toistuvat, voi oikea ratkaisu olla ero. Faktahan on myös se, että rakkaus kuolee jos suhdetta ei pystytä pitämään hyvänä. Itselläni oli joskus poikaystävä, joka syyllisti minua ongelmiinsa. Hän oli itse kykenemätön tekemään mitään päätöksiä, mutta minun päätökseni olivat huonoja. Lisäksi piti minua epäluotettavana ja oli jossain määrin huonoitsetuntoinen. Se suhde ei vienyt mihinkään, kehä oli siinä ja kun toinen osapuoli ei sitä purkanut, näin ainoaksi mahdollisuudekseni väistyä. Nykyisen terveellä itsetunnolla ja järjellä varustetun miehen kanssa ei vastaavia ongelmia ole ollut koskaan. Olemme 10 vuotta olleet jo yhdessä. Eroa en ole edes miettinyt, sävelet ovat selvät.