Muiden sivilisaatioiden sovitus

Ilmoituksen kai voi hoitaa melkein miten vain, mutta entä sovitus? Syntisen sivilisaation synnit on sovitettava, koska muuten he eivät voi päästä Jumalan yhteyteen.

Voisi kai ajatella, että tullessaan ihmiseksi Jumala omaksuu luotuisuuden ja siten sovittaa kaikkien luotujen synnit. Luotuisuushan on jotain, mikä meillä on yhteistä kaikkien mahdollisten sivilisaatioiden kanssa. Kuinka erilaisia me sitten muuten olemmekin, olemme kuitenkin kaikki luotuja ja sikäli samanlaisia. Jumala yksin on luomaton.

Viestissäsi oli sellainen ajatus, että Jumalan kolmiyhteys olisi ekonominen, mutta ei immanentti, ts. Jumala ilmoittaisi itsensä meille kolmiyhteisenä, mutta ei olisi ontologisesti kolmiyhteinen. Tämä kuulostaa sinänsä järkevältä. Jumala tunnetaan ilmoitettuna Jumalana. Jumalan ilmoituksen ja Jumalan todellisen olemuksen välillä on epistemologinen kuilu, jonka ylittäminen on meille mahdotonta, koska meillä ei ole mitään keinoa nähdä Jumalan ilmoituksen taakse (paitsi ehkä mystinen kokemus?).

Nyt herää kuitenkin kysymys: jos Jumalan itseilmoitus ei välitä tietoa Jumalan todellisesta olemuksesta, onko mielekästä edes puhua Jumalan itseilmoituksesta?

Tuntuisi kyllä luonnolliselta ajatella, että Jumalaa ei vielä todella tunneta: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee” (1. Kor. 13:12).

Toisaalta Kristuksessa ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:3). ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Joka tuntee Kristuksen, tuntee Jumalan. Jumala ilmestyy täydellisesti Kristuksessa, mutta me emme tässä elämässä opi tuntemaan Kristusta täydellisesti. Koska emme löydä kaikkia Kristukseen kätkettyjä tiedon aarteita, tietomme jää vajavaiseksi.

Kyllä siis uskon, että Jeesus on yhtäpitävä Jumalan todellisen olemuksen kanssa. Jeesus on todellinen Jumala meidän keskellämme. On vain luotettava siihen, että Jumala itse on silloittanut epistemologisen kuilun.

Minulle on aika luontevaa ajatella, että Jeesuksen sovitustyö koskee automaattisesti kaikkia ihmisiä (ja avaruusolentoja) ja että syntien anteeksi saaminen ei varsinaisesti edellytä uskoa mihinkään. Jeesukseen uskomisen ja Jeesuksen seuraamisen tarkoituksena ja päämääränä on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Jumalan yhteyteen. Kadotus on osattomuutta Kristuksesta. Kadotus ei ole rangaistus synneistä, sillä synneistähän on jo kärsitty rangaistus ristillä.

Risti on sovitus, mutta risti on myös osa Jumalan itseilmoitusta. Vaikka vain Jumala voi sovittaa synnit, on kuviteltavissa, että syntien sovitus tapahtuisi itseilmoituksesta erillään. Ei siis ole väistämätöntä, että Jumala silloittaa epistemologisen kuilun. Jumala voisi hoitaa ensin sovituksen pois alta kaikessa hiljaisuudessa ja sitten ilmoittaa – tai jättää ilmoittamatta – itsensä sovituksesta erillisenä tapahtumana.

Jos Kristuksen sovitustyö koskee muita sivilisaatioita, Jumalan mahdollinen itseilmoitus heille mitä ilmeisimmin tapahtuukin sovituksesta erillään. Ei tosin välttämättä, sillä on mahdollista, että he saavat täsmällisen tiedon siitä, mitä täällä meidän keskuudessamme on tapahtunut. Voihan olla, että he tuntevat meidät, vaikka me emme tunne heitä.

itse_murhaaja kirjoitti:

Ilmoituksen kai voi hoitaa melkein miten vain, mutta entä sovitus? Syntisen sivilisaation synnit on sovitettava, koska muuten he eivät voi päästä Jumalan yhteyteen.

Voisi kai ajatella, että tullessaan ihmiseksi Jumala omaksuu luotuisuuden ja siten sovittaa kaikkien luotujen synnit. Luotuisuushan on jotain, mikä meillä on yhteistä kaikkien mahdollisten sivilisaatioiden kanssa. Kuinka erilaisia me sitten muuten olemmekin, olemme kuitenkin kaikki luotuja ja sikäli samanlaisia. Jumala yksin on luomaton.

Viestissäsi oli sellainen ajatus, että Jumalan kolmiyhteys olisi ekonominen, mutta ei immanentti, ts. Jumala ilmoittaisi itsensä meille kolmiyhteisenä, mutta ei olisi ontologisesti kolmiyhteinen. Tämä kuulostaa sinänsä järkevältä. Jumala tunnetaan ilmoitettuna Jumalana. Jumalan ilmoituksen ja Jumalan todellisen olemuksen välillä on epistemologinen kuilu, jonka ylittäminen on meille mahdotonta, koska meillä ei ole mitään keinoa nähdä Jumalan ilmoituksen taakse (paitsi ehkä mystinen kokemus?).

Nyt herää kuitenkin kysymys: jos Jumalan itseilmoitus ei välitä tietoa Jumalan todellisesta olemuksesta, onko mielekästä edes puhua Jumalan itseilmoituksesta?

Tuntuisi kyllä luonnolliselta ajatella, että Jumalaa ei vielä todella tunneta: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee” (1. Kor. 13:12).

Toisaalta Kristuksessa ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:3). ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Joka tuntee Kristuksen, tuntee Jumalan. Jumala ilmestyy täydellisesti Kristuksessa, mutta me emme tässä elämässä opi tuntemaan Kristusta täydellisesti. Koska emme löydä kaikkia Kristukseen kätkettyjä tiedon aarteita, tietomme jää vajavaiseksi.

Kyllä siis uskon, että Jeesus on yhtäpitävä Jumalan todellisen olemuksen kanssa. Jeesus on todellinen Jumala meidän keskellämme. On vain luotettava siihen, että Jumala itse on silloittanut epistemologisen kuilun.

Minulle on aika luontevaa ajatella, että Jeesuksen sovitustyö koskee automaattisesti kaikkia ihmisiä (ja avaruusolentoja) ja että syntien anteeksi saaminen ei varsinaisesti edellytä uskoa mihinkään. Jeesukseen uskomisen ja Jeesuksen seuraamisen tarkoituksena ja päämääränä on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Jumalan yhteyteen. Kadotus on osattomuutta Kristuksesta. Kadotus ei ole rangaistus synneistä, sillä synneistähän on jo kärsitty rangaistus ristillä.

Risti on sovitus, mutta risti on myös osa Jumalan itseilmoitusta. Vaikka vain Jumala voi sovittaa synnit, on kuviteltavissa, että syntien sovitus tapahtuisi itseilmoituksesta erillään. Ei siis ole väistämätöntä, että Jumala silloittaa epistemologisen kuilun. Jumala voisi hoitaa ensin sovituksen pois alta kaikessa hiljaisuudessa ja sitten ilmoittaa – tai jättää ilmoittamatta – itsensä sovituksesta erillisenä tapahtumana.

Jos Kristuksen sovitustyö koskee muita sivilisaatioita, Jumalan mahdollinen itseilmoitus heille mitä ilmeisimmin tapahtuukin sovituksesta erillään. Ei tosin välttämättä, sillä on mahdollista, että he saavat täsmällisen tiedon siitä, mitä täällä meidän keskuudessamme on tapahtunut. Voihan olla, että he tuntevat meidät, vaikka me emme tunne heitä.

Lue lisää

Saattaa olla niin tai näin. Mehän emme tiedä. Tiedämme vain sen, minkä Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille, sen, mikä koskee meitä ihmisiä ja mikä meidän tarvitsee tietää pelastuaksemme. Muuta meille ei ole kerrottu.
Jumala on niin suuri, että meillä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia tuntea Häntä kuin pienen hitusen verran, mutta se hitunen riittää.
Jos Jumala olisi ilmoittanut itsensä meille koko täydellisyydessään ja äärettömyydessään, me emme ymmärtäisi siitä höykäsen pöläystä, ja jos ymmärtäisimme, emme kestäisi sitä.

Ajattelen, että muualla voi olla niin tyystin toisenlaista elämää ja tyystin toisenlaisia olentoja kuin me täällä, että heitä koskevat ehkä toisenlaiset Jumalan lait kuin meitä.

Tämän Korinttolaiskirjeen kohdan voisi kyllä tulkita niin, että Jeesuksen sovitustyö koski kaikkea, mikä on maailmankaikkeudessa:

"15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
17 Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.
18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
20 sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa."

Olen samaa mieltä tästä (paitsi tuon "oppia tuntemaan Jumala" muutan "tuntemaan Jumalaa"), ja sitä ei useinkaan ymmärretä, vaan kadotusta pidetään rangaistuksena: "Jeesukseen uskomisen ja Jeesuksen seuraamisen tarkoituksena ja päämääränä on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Jumalan yhteyteen. Kadotus on osattomuutta Kristuksesta. Kadotus ei ole rangaistus synneistä, sillä synneistähän on jo kärsitty rangaistus ristillä."

"Ajattelen, että meille Maan asukkaille on annettu se ilmoitus, joka koskee meitä. Muiden sivilisaatioiden eläjiä voi koskea toisenlaiset ilmoitukset, kun he ovat ehkä ihan olennaisella tavalla erilaisia kuin me henkiseltä rakenteeltaan ja älyltäänkin."

Miksei sitten ole annettu erillistä ilmoitusta niille Maan asukkaille jotka ovat henkiseltä rakenteeltaan ja älyltään niin erilaisia että eivät kertakaikkiaan voi uskoa esimerkiksi juuri Raamatun Jumalaan, puhumattakaan että pystyisivät palvomaan tätä?

Thronos kirjoitti:

"Ajattelen, että meille Maan asukkaille on annettu se ilmoitus, joka koskee meitä. Muiden sivilisaatioiden eläjiä voi koskea toisenlaiset ilmoitukset, kun he ovat ehkä ihan olennaisella tavalla erilaisia kuin me henkiseltä rakenteeltaan ja älyltäänkin."

Miksei sitten ole annettu erillistä ilmoitusta niille Maan asukkaille jotka ovat henkiseltä rakenteeltaan ja älyltään niin erilaisia että eivät kertakaikkiaan voi uskoa esimerkiksi juuri Raamatun Jumalaan, puhumattakaan että pystyisivät palvomaan tätä?

Lue lisää

Heitä ehkä koskee sama kuin kehitysvammaisia. Pelastuvat syyntakeettomuutensa ansiosta.

**** kirjoitti:

Saattaa olla niin tai näin. Mehän emme tiedä. Tiedämme vain sen, minkä Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille, sen, mikä koskee meitä ihmisiä ja mikä meidän tarvitsee tietää pelastuaksemme. Muuta meille ei ole kerrottu.
Jumala on niin suuri, että meillä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia tuntea Häntä kuin pienen hitusen verran, mutta se hitunen riittää.
Jos Jumala olisi ilmoittanut itsensä meille koko täydellisyydessään ja äärettömyydessään, me emme ymmärtäisi siitä höykäsen pöläystä, ja jos ymmärtäisimme, emme kestäisi sitä.

Ajattelen, että muualla voi olla niin tyystin toisenlaista elämää ja tyystin toisenlaisia olentoja kuin me täällä, että heitä koskevat ehkä toisenlaiset Jumalan lait kuin meitä.

Tämän Korinttolaiskirjeen kohdan voisi kyllä tulkita niin, että Jeesuksen sovitustyö koski kaikkea, mikä on maailmankaikkeudessa:

"15 Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.
16 Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.
17 Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.
18 Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19 Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä
20 sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa."

Olen samaa mieltä tästä (paitsi tuon "oppia tuntemaan Jumala" muutan "tuntemaan Jumalaa"), ja sitä ei useinkaan ymmärretä, vaan kadotusta pidetään rangaistuksena: "Jeesukseen uskomisen ja Jeesuksen seuraamisen tarkoituksena ja päämääränä on oppia tuntemaan Jumala ja päästä Jumalan yhteyteen. Kadotus on osattomuutta Kristuksesta. Kadotus ei ole rangaistus synneistä, sillä synneistähän on jo kärsitty rangaistus ristillä."

Lue lisää

Jatkan vielä.
Ajattelepa luomakuntaa. Se lankesi ihmisen syntiinlankeemuksen mukana, koska ihminen oli luotuna osa luomakuntaa. Jeesus sovitti ristillä myös luomakunnan lankeemuksen, koska hän oli ihmisyyden osaltaan inkarnoitunut osaksi luomakuntaa.
Kummassakin tapauksessa osa veti mukanaan kokonaisuuden.

Muu luomakunta kuin ihminen pelastuu sovituksen ansiosta automaattisesti, koska sillä ei ole sellaista tietoisuutta, jolla se voisi ymmärtää Jumalan ihmisille antaman ilmoituksen.

Koskeeko tuo vain elämää maapallolla, vai koskeeko se koko maailmankaikkeutta? Jos se koskee koko maailmankaikkeutta, muualla voi olla samanlaista elämää kuin luonto täällä siinä mielessä, että sen tietoisuuden taso ei riitä ymmärtämään meille annettua ilmoitusta. Siellä voi olla myös paljon korkeammalle kehittynyttä tietoisuutta kuin meidän, ja heille on annettu korkeamman tasoinen ja vaativampi ilmoitus. Siellä voi olla myös täysin toisenlaista tietoisuutta kuin meidän, ja heille on heille sopivat systeemit.

**** kirjoitti:

Heitä ehkä koskee sama kuin kehitysvammaisia. Pelastuvat syyntakeettomuutensa ansiosta.

Hieno juttu. Sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa - muuta kuin että miten ihmeessä sitä iankaikkista ylistämistä oikein jaksaa...

Thronos kirjoitti:

Hieno juttu. Sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa - muuta kuin että miten ihmeessä sitä iankaikkista ylistämistä oikein jaksaa...

Samalla energialla kuin täällä iankaikkista räksytystä :-D

**** kirjoitti:

Jatkan vielä.
Ajattelepa luomakuntaa. Se lankesi ihmisen syntiinlankeemuksen mukana, koska ihminen oli luotuna osa luomakuntaa. Jeesus sovitti ristillä myös luomakunnan lankeemuksen, koska hän oli ihmisyyden osaltaan inkarnoitunut osaksi luomakuntaa.
Kummassakin tapauksessa osa veti mukanaan kokonaisuuden.

Muu luomakunta kuin ihminen pelastuu sovituksen ansiosta automaattisesti, koska sillä ei ole sellaista tietoisuutta, jolla se voisi ymmärtää Jumalan ihmisille antaman ilmoituksen.

Koskeeko tuo vain elämää maapallolla, vai koskeeko se koko maailmankaikkeutta? Jos se koskee koko maailmankaikkeutta, muualla voi olla samanlaista elämää kuin luonto täällä siinä mielessä, että sen tietoisuuden taso ei riitä ymmärtämään meille annettua ilmoitusta. Siellä voi olla myös paljon korkeammalle kehittynyttä tietoisuutta kuin meidän, ja heille on annettu korkeamman tasoinen ja vaativampi ilmoitus. Siellä voi olla myös täysin toisenlaista tietoisuutta kuin meidän, ja heille on heille sopivat systeemit.

Lue lisää

En usko, että tietoisuus voi olla toisenlaista. Tietoisuuden täytyy olla kaikkialla olemukseltaan samanlaista. Tietoisuuden yhteydessä näyttäisi väistämättä esiintyvän tiettyjä kognitiivisia attribuutteja. On esim. vaikea kuvitella, millainen olisi tietoinen olento, jolla ei ole vapaata tahtoa tai vähintään illuusiota vapaasta tahdosta. Tai millainen olisi tietoinen olento, jonka tietoisuus ei ole intentionaalista? Ehkä voisi olla jonkinlaista ”puhdasta tietoisuutta”, mutta kykenisikö tällainen tietoisuus ylipäänsä minkäänlaiseen kommunikaatioon?

Tietoisuuden määritelmä on tietysti ratkaisematon filosofinen kysymys, mutta jokseenkin ajattelemattomilta minusta vaikuttavat sellaiset käsitykset, joiden mukaan me emme kykenisi kommunikoimaan meitä paljon kehittyneempien lajien kanssa, koska kognitiivinen kapasiteettimme ei yksinkertaisesti riittäisi käsittämään meitä paljon korkeampia olentoja. Me olisimme heille kuin kastematoja, ja emmehän mekään kykene kommunikoimaan kastematojen kanssa (tai ainakin kommunikaatio on yksisuuntaista).

Mutta kysymys ei välttämättä ole kvantitatiivinen. On yhdentekevää, kuinka paljon meitä älykkäämpiä tai kehittyneempiä he kvantitatiivisesti ovat, jos kommunikaation kvalitatiivinen perusta on molemmilla sama. Emme kykene kommunikoimaan kastematojen kanssa, koska kastematojen kommunikaatio ei ole tietoista. Mutta jos kaksi tietoista olentoa kohtaa toisensa, kommunikaation esteet, kuten kielimuuri, ovat ainakin periaatteessa voitettavissa.

Tämä tarkoittaisi myös sitä, että Jumalan ilmoitus on kaikkialla sidottu tähän kommunikaation kvalitatiiviseen perustaan. Ilmoitushan voi koskea vain tietoisia olentoja. Jumalan ilmoitus on nimenomaan tietoista kommunikaatiota, ja jos kommunikaation perusta on sama, muiden sivilisaatioiden saama ilmoitus olisi periaatteessa meidänkin ymmärrettävissämme.

Tämä avaa aivan uusia mahdollisuuksia ekumenialle.

itse_murhaaja kirjoitti:

En usko, että tietoisuus voi olla toisenlaista. Tietoisuuden täytyy olla kaikkialla olemukseltaan samanlaista. Tietoisuuden yhteydessä näyttäisi väistämättä esiintyvän tiettyjä kognitiivisia attribuutteja. On esim. vaikea kuvitella, millainen olisi tietoinen olento, jolla ei ole vapaata tahtoa tai vähintään illuusiota vapaasta tahdosta. Tai millainen olisi tietoinen olento, jonka tietoisuus ei ole intentionaalista? Ehkä voisi olla jonkinlaista ”puhdasta tietoisuutta”, mutta kykenisikö tällainen tietoisuus ylipäänsä minkäänlaiseen kommunikaatioon?

Tietoisuuden määritelmä on tietysti ratkaisematon filosofinen kysymys, mutta jokseenkin ajattelemattomilta minusta vaikuttavat sellaiset käsitykset, joiden mukaan me emme kykenisi kommunikoimaan meitä paljon kehittyneempien lajien kanssa, koska kognitiivinen kapasiteettimme ei yksinkertaisesti riittäisi käsittämään meitä paljon korkeampia olentoja. Me olisimme heille kuin kastematoja, ja emmehän mekään kykene kommunikoimaan kastematojen kanssa (tai ainakin kommunikaatio on yksisuuntaista).

Mutta kysymys ei välttämättä ole kvantitatiivinen. On yhdentekevää, kuinka paljon meitä älykkäämpiä tai kehittyneempiä he kvantitatiivisesti ovat, jos kommunikaation kvalitatiivinen perusta on molemmilla sama. Emme kykene kommunikoimaan kastematojen kanssa, koska kastematojen kommunikaatio ei ole tietoista. Mutta jos kaksi tietoista olentoa kohtaa toisensa, kommunikaation esteet, kuten kielimuuri, ovat ainakin periaatteessa voitettavissa.

Tämä tarkoittaisi myös sitä, että Jumalan ilmoitus on kaikkialla sidottu tähän kommunikaation kvalitatiiviseen perustaan. Ilmoitushan voi koskea vain tietoisia olentoja. Jumalan ilmoitus on nimenomaan tietoista kommunikaatiota, ja jos kommunikaation perusta on sama, muiden sivilisaatioiden saama ilmoitus olisi periaatteessa meidänkin ymmärrettävissämme.

Tämä avaa aivan uusia mahdollisuuksia ekumenialle.

Lue lisää

En usko tuohon, että tietoisuus olisi vain sellaista, millaiseksi me ihmiset sen käsitämme. Voi se tietysti ollakin mutta voi olla olemattakin. Mistä me esimerkiksi tiedämme, vaikka kasveilla olisi sellaista tietoisuutta mitä me ihmiset emme kykene tajuamaan ja minkä kanssa emme pysty kommunikoimaan.
Minusta sorrut siihen liialliseen ihmiskeskeisyyteen, mikä on ollut kristinuskon vikana aina.

**** kirjoitti:

En usko tuohon, että tietoisuus olisi vain sellaista, millaiseksi me ihmiset sen käsitämme. Voi se tietysti ollakin mutta voi olla olemattakin. Mistä me esimerkiksi tiedämme, vaikka kasveilla olisi sellaista tietoisuutta mitä me ihmiset emme kykene tajuamaan ja minkä kanssa emme pysty kommunikoimaan.
Minusta sorrut siihen liialliseen ihmiskeskeisyyteen, mikä on ollut kristinuskon vikana aina.

Lue lisää

Ei kristinusko ole ihmiskeskeistä, vaan Kristus-keskeistä. Kristus tosin tuli ihmiseksi, niin että ehkä kristinusko sitten on ihmiskeskeistä.

Joka tapauksessa tässä tietoisuuskysymyksessä taustaoletukseni on se, että tietoisuus ei ole (ihmis)aivojen emergentti tuote eikä myöskään aineen perusominaisuus. Ei siis mitään ihmiskeskeistä tässä. Tietoisuus on itsenäinen substanssi, joka voi syystä tai toisesta ilmetä aineellisessa maailmassa, jos tarjolla on tarkoitukseen sopiva ainemöhkäle, kuten esim. (ihmis)aivot. Tietoisuus voi myös olla ja onkin olemassa aineesta riippumatta (Jumala on aineeton, sielut ja enkelit ovat aineettomia jne.).

En siis usko, että tietoisuus sinänsä riippuu aineesta. Näin ollen jos jossain muualla aineellisessa maailmankaikkeudessa on tietoisia olentoja, heidän tietoisuutensa ei nouse heidän aineellisesta rakenteestaan, vaan heidän aineellinen rakenteensa on sellainen, että se mahdollistaa tietoisuuden liittymisen aineeseen. Heillä voi tietysti olla meihin nähden tehokkaampi tiedonkäsittelyjärjestelmä, parempi muisti, enemmän aisteja jne. Kaikki tällaiset asiat ovat kuitenkin aineen kokoonpanosta riippuvia ominaisuuksia, jotka eivät määrittele tietoisuutta sinänsä.

Tietoisuuden emergoituminen aineesta on magiaa. Alan uskoa magiaan sinä päivänä, kun joku onnistuu luomaan tietoisen tekoälyn. Ongelmaksi tosin jää sen todistaminen, että tekoäly todella on aidosti tietoinen eikä vain jäljittele tietoisuutta täydellisesti. Tietoisuutta kun ei voi mitata.

On toinenkin ongelma. Vaikka joku loisi tekoälyn, joka olisi tietoinen, ei tämä vielä ilman muuta todistaisi, että tietoisuus emergoituu aineesta. Aivot tai mikä tahansa tietoisuudelle otollisella tavalla järjestynyt ainemöhkäle saattaa toimia välittäjänä, joka ottaa automaattisesti tietoisuuden vastaan, kun aineelliset edellytykset ovat kunnossa. Tässä skenaariossa aivoja voisi verrata radiovastaanottimeen ja tietoisuutta radioaaltoihin.

Tähän kyllä sopii sekin, että esim. kasvit ovat tietoisia. Ne eivät vain aineellisen rakenteensa takia kykene kommunikoimaan meidän kanssamme. Tämä on kuitenkin aineen ongelma, ei tietoisuuden. Edelleen ajatus on se, että tietoisuus ei voi olla toisenlaista. Tietoisuuden subjektiivinen kokemus vaihtelee, mutta tietoisuus sinänsä on jotain objektiivista, joskaan ei mitattavissa.

En kyllä ymmärrä, miten siinäkään tapauksessa, että tietoisuus emergoituisi aineesta, tietoisuus voisi olla toisenlaista. Ehkä joka tapauksessa, mutta ainakin siinä tapauksessa, että tietoisuus emergoituu aineesta, tietoisuuden edellytys näyttäisi minusta olevan tiedostava subjekti. Tämä jo yksin määrittelisi tietoisuuden kokemuksen cogito ergo sum -luonteiseksi, vaikka subjektilla voi olla myös rajattomuuden tai ykseyden kokemuksia.

Subjektiton tietoisuus olisi ehkä ”puhdasta tietoisuutta” ilman mitään kognitiivisia attribuutteja, kuten intentionaalisuutta, tahtoa tai muistia. Mutta miten voisi olla tietoisuutta esim. kokonaan ilman muistia, ilman edes sekunnin tuhannesosan pituista lähimuistia? Ei minusta mitenkään, ainakaan missään järkevässä mielessä.

Minulle tämä aihe tuli nyt mieleen aloituksessa mainitun Howard Stormin jutteluista, mutta kyllä minä muutenkin uskon, että tuolla jossain on elämää. Miksi Jumala olisi luonut näin käsittämättömän suuren maailmankaikkeuden vain meitä varten?

Miksi uskotaan Jumalaan, vaikka ensimmäistäkään todistetta hänestä ei ole?

mave kirjoitti:

Miksi uskotaan Jumalaan, vaikka ensimmäistäkään todistetta hänestä ei ole?

Ehkäpä uskotaan että kosmoksen kätköissä on sittenkin joku joka joskus voi tulla jakamaan oikeutta ihmistenkin tekemisistä.

mave kirjoitti:

Miksi uskotaan Jumalaan, vaikka ensimmäistäkään todistetta hänestä ei ole?

"Miksi uskotaan Jumalaan, vaikka ensimmäistäkään todistetta hänestä ei ole? "

Kristityt ovat luoneet yhtä monta erilaista jumalaa kuin on kristittyjäkin, jokaisella heistä on erilainen käsitys siitä mitkä raamatunkohdat kuvaavat juuri heidän jumalaansa ja mitkä eivät.

Siinä raamattu vähän huijasi, että Jumala ei luonut ihmistä omaksi kuvakseen vaan jokainen ihminen erikseen loi jumalan omaksi kuvakseen.

Sama pätee kaikkiin muihinkin uskointoihin, joissa uskotaan jumaliin.

Kaikki ihmisen kuvasta luodut jumalat ovat valejumalia. Ihminen ei kykene ymmärtämään jumaluutta, koska ei ole koskaan nähnyt sitä. Vähän samaan tapaan kuin ihminen joka ei ole ikinä ollut hullu ei voi ymmärtää miltä tuntuu olla hullu. Voit selittää sanoilla vaikka ikuisuuteen asti miltä tuntuu olla hullu, mutta ihminen, joka ei itse ole kokenut sitä ei kuuntele eikä ymmärrä sanoja.

Elämänvirta kirjoitti:

"Miksi uskotaan Jumalaan, vaikka ensimmäistäkään todistetta hänestä ei ole? "

Kristityt ovat luoneet yhtä monta erilaista jumalaa kuin on kristittyjäkin, jokaisella heistä on erilainen käsitys siitä mitkä raamatunkohdat kuvaavat juuri heidän jumalaansa ja mitkä eivät.

Siinä raamattu vähän huijasi, että Jumala ei luonut ihmistä omaksi kuvakseen vaan jokainen ihminen erikseen loi jumalan omaksi kuvakseen.

Sama pätee kaikkiin muihinkin uskointoihin, joissa uskotaan jumaliin.

Kaikki ihmisen kuvasta luodut jumalat ovat valejumalia. Ihminen ei kykene ymmärtämään jumaluutta, koska ei ole koskaan nähnyt sitä. Vähän samaan tapaan kuin ihminen joka ei ole ikinä ollut hullu ei voi ymmärtää miltä tuntuu olla hullu. Voit selittää sanoilla vaikka ikuisuuteen asti miltä tuntuu olla hullu, mutta ihminen, joka ei itse ole kokenut sitä ei kuuntele eikä ymmärrä sanoja.

Lue lisää

Kristityt ovat luoneet jumalan, mutta sinä et ole? Sinun jumalakuvasi (”jumaluus ei ole ihmisen ymmärrettävissä”) on oikea?

Tapahtuminen on edellyttää aikaa. Jotta Jumala voisi ylipäänsä toimia, ajan täytyy olla olemassa.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että aika ja mahdollisesti myös muu luomakunta virtaa Jumalasta Jumalan näkökulmasta ikuisesti ja luomakunnan näkökulmasta ainaisesti. Jumalan varsinainen luomistoiminta toteutuu jo olemassa olevan luomakunnan sisällä joko aineen tyhjästä luomisena tai jo olemassa olevan aineen muovaamisena. Ajalla ei ole alkua eikä loppua. Luomakunta ei silti ole ikuinen, koska ikuisuus ei ole kvantitatiivinen suure, kuten aika. Ikuisuuden ja ajan välillä on kvalitatiivinen ero. Edellinen on luomaton, jälkimmäinen luotu.

Toinen vaihtoehto on se, Jumala loi kaiken, mukaan lukien ajan, ajan ensimmäisenä hetkenä. Syy (luomisen akti) edeltää seurausta (luomakunnan olemassaolo) loogisesti, mutta ei temporaalisesti. Temporaalisesti luomisen akti ja luomakunnan olevaksi tuleminen tapahtuivat täsmälleen samalla hetkellä. Luominen oli sekä ajan alku että ensimmäinen tapahtuma ajassa. Olisi mieletöntä kysyä, mitä Jumala teki ennen kuin loi maailman tai miksi Jumala ei luonut maailmaa aikaisemmin, koska ennen luomista sellaiset temporaaliset ilmaisut kuin ”ennen kuin” tai ”aikaisemmin” eivät tarkoittaneet mitään. Ajalla on temporaalinen alku ja mahdollisesti, joskaan ei välttämättä, myös loppu.

Kirjoitit, että ”Jumala elää ikuisessa nykyhetkessä, vailla sidonnaisuutta aika-avaruustasoon”. Tämä voi olla pelkkää käsite-epäselvyyttä, mutta eikö luominen jo sinänsä ole sitoutumista aikaan, ja inkarnaatio vielä enemmän? Aikaan sitoutuminen ei tietenkään koske Jumalan olemusta, vaan ainoastaan hänen tekojaan. Teoissaan Jumala tulee temporaaliseksi. Jumala eksistoi atemporaalisesti, mutta toimii – ja siis myös elää – temporaalisesti.

Tämän ketjun aihe liittyy minun nähdäkseni nimenomaan Jumalan ja ajan suhteeseen. Tarkemmin sanottuna kyse on Jumalan olemisen ja Jumalan tekemisen välisestä suhteesta. Tätä aihetta on käsitelty eräässä vanhassa ketjussa (http://keskustelu.suomi24.fi/node/11517987), jossa eräs kirjoittaja esitti tällaisen näkemyksen: ”Jumalallisen luontonsa puolesta Kristus on ikuinen Luoja. Inhimillisen luontonsa puolesta Kristus on ikuisen Luojan ainainen akti.”

Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan toiminta ajassa ei vaikuta Jumalan olemukseen. Tämä on kai itsestään selvää, sillä välttämättömänä oliona Jumalan täytyy olla olemuksellisesti muuttumaton. Kristus on Jumalan teko (Kristusta kutsutaan joskus Jumalan oikeaksi käsivarreksi, kuten joku ylle linkatussa ketjussa valaisevasti huomautti).

Jumala on toiminut ja toimii myös muilla planeetoilla ja muiden sivilisaatioiden keskellä. Voitaneen kuvitella, että maailmankaikkeus on täynnä Jumalan akteja, samantyyppisiä kuin Kristus. Näiden muiden aktien yhteydessä ei tietenkään puhuta Kristuksesta, joka liittyy aikansa juutalaiseen diskurssiin, eikä Jeesuksesta, joka oli parin tuhannen vuoden takaisessa Israelissa tavallinen miehen nimi. Nämä ovat vain meidän historiamme oikkuja, jotka Jumala viisaudessaan otti käyttöönsä ilmoittaessaan itsensä juuri meille.

Minua tässä askarruttaa Jumalan kolmiyhteys. Jumala on objektiivinen tosiasia, joka ei riipu luomakunnasta. Jumala on kaikille luoduille sama. Jos Jumala todella on kolmiyhteinen, hän on kolmiyhteinen kaikille. Jos Jumala on kolmiyhteinen, mutta ei ilmoita itseään kolmiyhteisenä, kyse ei ole Jumalan itseilmoituksesta.

Kaikkialta maailmankaikkeudesta, missä vain Jumala on itsensä ilmoittanut, Jumalan itseilmoituksesta pitäisi siten löytyä sama trinitaarinen perusrakenne. Jos taas Jumala ei ole kolmiyhteinen, kirkolla ei ole Jumalan itseilmoitusta.

Mutta ehkä Jumalan itseilmoitus ei olekaan kolminaisuudessa sinänsä, vaan kolminaisuuden persoonien välisissä suhteissa. Jumala on rakkaus, joka toteutuu kolmiyhteydessä: Jumala on persoonien välillä tapahtuva rakastaminen. Jumala on olemuksellisesti dynaaminen.

Rakkaus edellyttää persoonien ykseyttä. Jos persoonia on vain yksi, rakkaudelta puuttuu kohde. Jos persoonat eivät ole yhtä, ne eivät todella rakasta. Avioliitto on jumalallisen rakkauden kuva: kaksi tulee yhdeksi lihaksi. Aito rakkaus edellyttää sekä erillisyyttä että erillisyyden voittavaa ykseyttä. Kolmiyhteisessä Jumalassa on molemmat.

Yritän siis sanoa, että kolmiyhteys ja rakkaus ovat syvemmällä tasolla sama asia. Jos jollakulla on sellainen käsitys, että Jumala on rakkaus, hän on täysin oikeassa, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan kolmiyhteydestä. Kaikkialla maailmankaikkeudessa Jumalan itseilmoituksesta on tultava ilmi, että Jumala on rakkaus.

Tulipa taas jaariteltua. Seuraavaksi pitäisi miettiä Jumalan toisen persoonan inkarnaation ja ylösnousemuksen suhdetta Pyhään Kolminaisuuteen kaksiluonto-opin valossa, kun Kristus ymmärretään Jumalan ainaiseksi aktiksi.