Olen liian erilainen

Eikun joo profiilissasi se näköjään näkyykin. Mutta joo minullakin samanlaisia tuntemuksia, ei ole erityisemmin kavereita kun niiden harvojenkaan kanssa en osaa keskustella, ja jos koittaa kaveerata jonkun hyvän päivän tutun kanssa niin ahdistun pitemmän päälle ja koitan välttää tilanteita joissa pitäisi olla tekemisissä. Tästä syystä yleensä ei kehity nuo kaverisuhteet sen pidemmälle.

Luulen myös, että ihmiset pitää mua ylimielisenä tai tylynä juurikin, koska olen hiljainen enkä välttämättä tervehdi, kun olen niin epävarma.

Olen myös tyhmä, en tiedä kovinkaan asioista, en seuraa uutisia saatika että jotain politiikasta ymmärtäisin. Kaikki varmaan pitää jonain tynnyrissä eläjänä ja ihmettelee mitä oikein teen vapaa-ajalla ynm. kun en tiedä maailman menosta. Siksikin tuntuu, että ihmiset pitää outona eikä halua olla tällaisen kanssa tekemisissä.
Ja tavallaan sekin että kai sitä haluaakin olla yksin, mutta olisi kiva jos olis joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita

En tiedä mitä tarkoitat tuolla, että olet kadottanut naiseutesi, mutta itselläni ainakin vähän tuntuu omituiselta olla naisena tällainen luonteeltani kuin olen, outo naiseksi siis. Sukupuoli-identiteettini saattaakin olla hieman hämärtynyt ja koen vain olevani joku kummallinen otus, vähän vaihtelevasti kylläkin.

samissisko kirjoitti:

Eikun joo profiilissasi se näköjään näkyykin. Mutta joo minullakin samanlaisia tuntemuksia, ei ole erityisemmin kavereita kun niiden harvojenkaan kanssa en osaa keskustella, ja jos koittaa kaveerata jonkun hyvän päivän tutun kanssa niin ahdistun pitemmän päälle ja koitan välttää tilanteita joissa pitäisi olla tekemisissä. Tästä syystä yleensä ei kehity nuo kaverisuhteet sen pidemmälle.

Luulen myös, että ihmiset pitää mua ylimielisenä tai tylynä juurikin, koska olen hiljainen enkä välttämättä tervehdi, kun olen niin epävarma.

Olen myös tyhmä, en tiedä kovinkaan asioista, en seuraa uutisia saatika että jotain politiikasta ymmärtäisin. Kaikki varmaan pitää jonain tynnyrissä eläjänä ja ihmettelee mitä oikein teen vapaa-ajalla ynm. kun en tiedä maailman menosta. Siksikin tuntuu, että ihmiset pitää outona eikä halua olla tällaisen kanssa tekemisissä.
Ja tavallaan sekin että kai sitä haluaakin olla yksin, mutta olisi kiva jos olis joku jonka kanssa jakaa ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita

En tiedä mitä tarkoitat tuolla, että olet kadottanut naiseutesi, mutta itselläni ainakin vähän tuntuu omituiselta olla naisena tällainen luonteeltani kuin olen, outo naiseksi siis. Sukupuoli-identiteettini saattaakin olla hieman hämärtynyt ja koen vain olevani joku kummallinen otus, vähän vaihtelevasti kylläkin.

Lue lisää

Et ainakaan viestisi perusteella vaikuta tyhmältä. Pikemminkin fiksulta ja itsetutkiskelevalta.

Tarkoitin tuolla naiseus jutulla sitä, että en oikein pidä itsestäni. Minulla on huono itsetunto jos näin voisi sanoa. Tai sitten on totuus, että olen rumahko. Sekin mielestäni vaikuttaa siihen, miksi olen yksinäinen, sillä yleensä vain hyvännäköisiä halutaan kaveerata tai ottaa porukoihin mukaan.

Kiitoksia viestistäsi.
Ujouteni takia minua jännitti hieman tulla lukemaan vastauksia. Oli ilo kuitenkin huomata, että en ollut saanut pahaa kommenttia.

Itse en ole vielä löytänyt mitään hyvää tunteikkuudesta. Pikemminkin tuntuu oudolta, että kanssaihmiset eivät reagoi niin voimakkaasti joihinkin asioihin. Itse taas saatan alkaa vääntämään itkua pienistäkin asioista tai nauraa huonoillekin vitsille.

jolas kirjoitti:

Kiitoksia viestistäsi.
Ujouteni takia minua jännitti hieman tulla lukemaan vastauksia. Oli ilo kuitenkin huomata, että en ollut saanut pahaa kommenttia.

Itse en ole vielä löytänyt mitään hyvää tunteikkuudesta. Pikemminkin tuntuu oudolta, että kanssaihmiset eivät reagoi niin voimakkaasti joihinkin asioihin. Itse taas saatan alkaa vääntämään itkua pienistäkin asioista tai nauraa huonoillekin vitsille.

Lue lisää

Minäkin ilmoittaudun tähän outojen ketjuun. Todella usein sosiaalisissa tilanteissa mietin, että jos siirtäisin sen repliikkini jonkun toisen suuhun, se olisi aika outo. Niinpä minua alkaa hävettää ja mietin, etten koskaan enää avaa suutani. En kerta kaikkiaan tiedä, miksi juttuni ovat niin outoja. Lähinnä juttelen joistakin havainnostani ja alan jo juttuni aikana miettiä, miksi sitä oikeastaan kerron. Sitten sekoan kokonaan lopuissa lauseissa ja annan vielä oudomman kuvan.

Seuraan kyllä niin sanottua populaarikulttuuria, kuten joitain tiettyjä TV-sarjoja (harvemmin tosin mitään, mitä "kaikki katsovat" ja mistä saisi jutun juurta) ja pidän ihan peruspop-musiikista. Eli siinä mielessä en ole marginaalissa ollenkaan. En kuitenkaan jaksa kiinnostua ollenkaan politiikasta tai taloudesta enkä mistään fiineistä kulttuuriuutisista. Siinä mielessä koen itseni jotenkin todella alaluokkaiseksi. Mieluummin seuraan vaikka sitten tiedeuutisia.

En ole koskaan kokenut itseäni oman ikäryhmäni tyypilliseksi edustajaksi, aivan kuin minussa olisi aina ollut kaikki iät yhtä aikaa. Samoin tunnistan tuon tietynlaisen sukupuolettomuuden. Minullakin on äärimmäisen huono itsetunto, voihan se johtua siitäkin. Enemmän kuitenkin koen, että minusta ei vain ole tyypilliseksi naiseksi. En koe myöskään kuuluvani tähän aikaan.

Ymmärrän sinua jolas - minäkin pelkään usein palata aloittamiini viestiketjuihin, kun pelkään niin paljon saaneeni miinustusta tai haukkuja.

HIENO kirjoitus, AMEN.

Kumpikin ihmistyyppi on hyvä, mut extroverttien ongelmana on ollut usein se, että he on pilkanneet ujoja ja varautuneita introvertteja.
Eivät ehkä varsinaisesti pilkanneet, mutta hämmästelleet niijen autistisuutta.
Tietenki jotkut voi pilkataki.

Korjaus ylläolevaan pitkään viestiini:

"Ekstroverteille riittää useammin se, että joku kuuntelee heitä, olen jopa tehnyt asiasta empiiristä tutkimusta, valtaosa tuntemistani ekstroverteistä eivät edes havaitse kovin herkästi, kuunnellaanko heitä, riittää että "kuuntelija" on hiljaa ja katsoo häntä sen näköisenä että kuuntelee. Introvertti kaipaa syvempää vuorovaikutusta, mutta määrällisesti vähemmän."

Meissä suomalaisissa on paljon rauhallisia, juroja ajattelijoita, jotka eivät kaipaa suurta sosiaalista verkostoa, tai sitä arkipäiväistä small talkia kaikista aiheista, joita media kulloinkin päättää syöttää kansalaisten keskustelunaiheiksi. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka median avulla voidaan ohjailla pitkälle sitä, mitkä asiat ihmisten mielessä pyörii ja mistä he sitten puhuvat.

Paljon ulkomailla kierrelleenä olen pistänyt ilokseni merkille, että suomalaisten pidättyväisyyteen ja tietnylaiseen varautuneisuuteen suhtaudutaan pääosin ihailevan positiivisesti, olen useasti saanut palautetta ulkomailla siitä, kuinka suomalaiset ovat tosi "coolelja" tyyppejä. Myös Kimi Räikkösen "jäämies" luonnetta arvostetaan ulkomailla suuresti. Vilkkaat ulkomaalaiset ymmärtävät, että jäyhyydessämme on voimaa ja itsevarmuutta, jota sätkyileviltä ja teennäisemmiltä ihmisiltä puuttuu.

Olkaamme ylpeitä suomalaisuudestamme. Olemme muualta maailmasta katsoen sitkeä ja eksoottinen kansa, joita edelleen arvostetaan melkoisesti. Moni ulkomaalainen tuttuni, joka on viettänyt täällä paljon aikaa, on kertonut että vaikka suomalaiset ovat hitaita tutustumaan, on hienoa kun tutustuttuaan suomalaiset ovat tosi vieraanvaraisia, ystävällisiä ja sanovat sitä, mitä oikeasti tarkoittavat, eivätkä latele melkein ensitapaamiselta platkuja teennäiskohteliaisuuksia "hieno kampaus, sinä olet kaunis, nice to meet you" sun muuta. Kyllähän Suomessakin jotkut sanovat ensi kerran tavatessaan että "hauska tutustua", mutta on se aika teennäistä. Kun tapaa uuden ihmisen, miten ensimmäistä kertaa tavatessa voi edes tietää, onko häneen hauska tutustua, toinenhan voi osoittautua vaikka kuinka ikäväksi ihmiseksi.

Hieno kirjoitus siili1 :)

"Minusta tuo "hauska tavata" sopii ennemminkin sellaisiin tilanteisiin, joissa tapaa esimerkiksi kumppaninsa parhaan ystävän tai vaikkapa äidin. Tosin sanoisin ehkä silloinkin ennemmin "mukava tavata". Usein tästä ihmisestä on jo kuullut ja saattaa todella odottaa tapaamista."

Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja noin toimin itsekin, käytän jopa tuota ilmaisua "mukava tavata" sellaisia tuttuja kohdatessa, joiden tapaaminen oikeasti lämmittääkin sydäntä, usein saattaa olla pidempi välikin tapaamisesta ja on jo kaivannut sitä.

"Minusta olisi hienoa voida luottaa siihen, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat. Itse jakelen kehuja vähän harvemmin ja olen huomannut, että ihmiset ihan häkeltyvät ja pysähtyvät oikein otettuina miettimään sanojani, koska tietävät, että tilanteessa on silloin oikeasti jotain erityistä. Onnellisuus oikein huokuu ihmisistä tällaisina hetkinä. On mukavaa saada sellainen tunne toisessa aikaan."

Juuri näin. Ja jos omaa sosiaalisia taitoja, erityisesti tunneälyä, niin lähes varmasti huomaa kyllä milloin ihminen tarkoittaa mitä sanoo, toki siinä auttaa myös se, että kehujen antaja on useimmiten jo niin tuttu, että vallitsee keskinäinen luottamus ja toisen tuntee hyvin muutenkin. Rakastan myös itse sanoa hyviä asioista toisista ihmisistä, kun todella olen sitä mieltä ja tarkoitan juuri mitä sanon, yhtään vähättelemättä ja liioittelematta. Koska vastaanottajat ovat hyviä tuttuja, he todellakin tulevat asiasta erittäin hyvälle mielelle, vaikka joskus vähän ujostelevatkin saadessaan myönteistä palautetta.

"Nyt on muotia pyrkiä eroon suomalaisesta jäyhyydestä ja varautuneisuudesta. Töissä kerran juttelin siitä, etten oikein tykkää, kun olimme pariskuntana esimerkiksi matkalla ja joku yksin matkaava lyöttäytyi seuraamme. Toki ymmärrän, että yksinäinen kaipaa seuraa, mutta ikävä kyllä en pysty yhtään nauttimaan olemisestani ja jännitän koko ajan sanomisiani. Se harmittaa, kun kerran viidessä vuodessa on jonnekin ulkomaille asti päässyt. Tähän työkaverini totesi, että älä ole niin hemmetin suomalainen. En minä osaa teeskennellä muuta kuin mikä olen."

Kiva tarina ja ymmärrän sinua täysin. Myös fiksu "kolmas pyörä" osaisi äkkiä lukea tilannetta ja havaitsisi, ettei kannata tupata. Miten voisitkaan nauttia olemisestasi, jos seurassa pyörii tuntematon ihminen, ihmissuhteissa menee oikeasti kaikilla pitkään ennen kuin syntyy sellainen luottamus, että voi olla täysin rento ja oma itsensä toisen seurassa, näin se menee myös ekstroverteillä, vaikka heillä onkin useammin se teennäinen ulkokuori. Etelä-Euroopassakaan ihmiset eivät oikeati avaa sydäntään ennen kuin pitkän tutustumisen jälkeen, sitä ennen ympärillä on sosiaalinen, mutta pinnallinen "kaverimuuri".

"Itsestäni ainakin tuntuisi hirveältä, jos tuollaisessa tilanteessa olisin se yksinäinen ja joku pariskunta ottaisi minut "avosylin" vastaan ja saisin vaikkapa jälkeenpäin kuulla, että ovat toivoneet minun kalppivan tieheni. Eihän sitä toiselle tarvitse rumasti sanoa, ettei seuraa kaivata, mutten myöskään pidä siitä, että näytellään ylitsepursuavan ystävällistä, kun mielessä liikkuu ihan muuta."

Tässäkin täysin samaa mieltä. Teennäisyys on vastenmielistä, en itse halua edes puhua kiinnostukseni kohteista ja tunne-elämän kokemuksistani vaikkapa taiteessa muuta kuin sellaisen kanssa, jonka tiedän varmasti olevan kiinnostunut. Minusta pinnallinen kohteliaisuus ja kiinnostuksen teeskenteleminen on vähintäänkin valkoiseen valheeseen verrattavissa. Tietenkään kenellekään ei tarvitse sanoa rumasti torjuessaan vaikka lähestymis- tai ystävystymisyritystä, hyvät tavat tulee toki säilyttää. Jotta kukaan ei käsittäisi väärin, en tarkoita etteikö kenelle tahansa voisi suoda mahdollisuuden ystävystymisyritykseen, mutta tojruminen tulee omalla kohdalla kyseeseen esim. jos toinen on liian tungetteleva, tulee liian nopeasti iholle henkisesti tai fyysisesti, ryhtyy "kuulustelemaan" tms. Jokainen kyllä kertoo itsestään sen minkä haluaa ja kenelle haluaa. Kun etenee hitaasti, näkee myös ajoissa, ovatko ystävystymistä tunnustelevat ihmiset henkiklökemialtaan ym. soveltuvia toisilleen ja kiinnostuneita menemään tutustumisessa pidemmälle.

Nykyään ei hyväksytä erilaisuutta.
Homot, syrjäytyneet ja mm työttömät on päättäjien ja muiden silmätikkuina.
Te ootte B-luokan ihmisiä!, he huutelevat.

Kiva kuulla, mutta veikkaanpa että ottaisit minuun etäisyyttä heti kun alkaisit tuntemaan minua paremmin.
En oikeasti ole mitenkään mielenkiintoista seuraa.

Ihmispaskaa aika huvittava ilmaus !
Kai heitit sen huumorilla, näin tajuan.

Jos et heittäny huumorilla, niin oot kyllä omalaatuinen tapaus huoh.

Mun mielestä me jotkut olemme vain erilaisia.
Olemme joko älykkäitä tai tyhmiä, kun oomme poissa työelämästä, tai olemme liian tunteikkaita, sun kutsumia luusereita.
Sanoit kerran niin.

En pidä sinusta, tiedät sen miksi en pidä, koska haukuit meitä sairaita luusereiksi.
Ei kai kukaan meistä pidä paljoakaan sinusta, vain harvat.

Ihax tosi??