AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Sakemanni 15-vuotiaalle?

Sakemanni 15-vuotiaalle?

99 Vastausta 12 578 Lukukertaa
Olen täysin hulluna saksanpaimenkoiriin, ja syvällisten tutkimuksieni myötä olen ajatellut ehkäpä hankkia sellaisen.
En kylläkään ole ennen omistanut koiraa, mutta tulen niiden kanssa hyvin toimeen ja olen todella eläinrakas. Olen kylläkin kuullut paljon ettei sovi ensimmäiseksi koiraksi, vaikkakin on minulle muutama sanonut että on yhtä hyvä ensimmäiseksi kuin mikä muu koira tahansa. Mitäs mieltä täällä ollaan?
Olen kylläkin vasta 15-vuotias. Pärjäilisinkö yksin koulutuksessa vai pitäisikö joltain pyytää apua?

vastaan

Koirallistamis luennolla painotettiin että pitäisi koiran olla ihmisen kokoinen.
Saksanpaimenkoira vaatii omistajaltaan vahvat henkiset ja fyysiset voimat.
"Koirallistamis luennolla painotettiin että pitäisi koiran olla ihmisen kokoinen." Olen 150 cm pitkä ja painan alle 50 kg, mulla on kaksi _isoa_ saksanpaimenkoiraa eikä koirat epäile mun auktoriteettiäni sen takia että olisin niitä heikompi fyysisesti koska mun ei fyysistä voimaa ole tarvinut niiden kouluttamisessa käyttää...

Ei yksiselitteinen asia

Jos joku väittää saksanpaimenkoiraa ihan yhtä hyväksi vaihtoehdoksi ensimmäiseksi koiraksi kuin mitä tahansa muuta, niin suosittelisin olemaan uskomatta väitettä.

Eri rotuiset koirat on luotu eri tarkoituksiin, jolloin niiden jalostuksessa on keskitytty hyvinkin erilaisiin ominaisuuksiin. Eri ominaisuudet tekevät koirien luonteista helpompia tai vaikeampia aloittelijan käsitellä.

Palveluskoiraryhmässä on monia rotuja, joilla on hyvin voimakkaat luonteet. Niillä voi olla voimakkaina mm. saalisvietti, taistelutahto, taipumus reagoida uhkaan "aggressiivisesti", pyrkimys dominointiin ja monia muita. Harrastustoimintaa ajatellen monesti pyritään myös siihen, että koiran temperamentti on voimakas.

Kaikki tällaiset ominaisuudet voivat olla vaikeita, jos ne ilmentyvät epäsuhdassa toisiinsa nähden tai ovat ylikorostuneita. Ns. normaalitasollakin ne saattavat aiheuttaa suuresti päänvaivaa sellaiselle, joka ei ole tottunut koiran käsittelyyn, tai perehtynyt aiemmin koiran peruskasvatukseen tai koulutukseen.

Suosittelen, että jos suunnittelet saksanpaimenkoiran hankintaa, sinun tulisi hakeutua heti esim. paikallisen saksanpaimenkoiraliiton alaosaston koulutuskentälle. Sakemannin koulutus yksin ilman kokemuspohjaa voi olla todella hankalaa, ja kyseessä on rotu, joka vaatii ehdottomasti kunnollisen koulutuksen. Pelkät tottelevaisuusliikkeet eivät riitä, vaan koiran on oltava hallinnassa.

Saksanpaimenkoirasta saa väärällä kasvatuksella todella huonosti käyttäytyvän ja vaikeasti hallittavan kaverin. Niitä (esim. toisille koirille rähjääviä sakemanneja) näkee todella paljon katukuvassa. Syy ei ole koirissa, vaan siinä, että koirat eivät ole omistajiensa hallinnassa, eli omistaja ei ole osannut toimia koiransa kanssa oikein.

Eri keskustelupalstoilta löytyy paljon keskusteluja aiheista, kannattaa käydä lukemassa niitä. Mielipiteitä on paljon, mutta mitään varmaa suositusta suuntaan tai toiseen on mahdotonta antaa tuntematta sinua tarkemmin.

Tärkeintä kuitenkin on, että jos sakemannin hankit, hankit oikeantyyppisen, juuri sinulle sopivan _rekisteröidyn_ koiran sellaiselta tunnetulta, hyvämaineiselta kasvattajalta, joka on kiinnostunut neuvomaan ja auttamaan sinua ongelmatilanteissa (joilta et voi välttyä).

Unohda käyttölinjaiset koirat, jotka on jalostettu työkäyttöön. Näyttelylinjaisista (ei tarkoita mitään negatiivista, ei äärimmäistä näyttelykasvatusta, terveysongelmia tms, vaan linjaa, johon suurin osa Suomen sakemanneista kuuluu) löydät helpommin tasaisen, hyvän perussaksanpaimenkoiran, jonka kanssa voit innostuessasi harrastaa miltei mitä haluat ja tutustua rotuun.

Erittäin

hyvä kirjoitus. Se kannattaa lukea ajatuksella.

Hyvä kirjoitus

Mutta vieläkin askaruttaa se, että jos tämä tyttö kuitenkin päättää ottaa sakemannin, niin mistä ihmeestä se tietää niistä astutuslistan koirista mikä on nly mikä seka ja mikä käyttölinjanen yhdistemä,muutakun soittamalla jokaiselle kasvattajalle ja kysymällä mitä linjaa yhdistelmä edustaa.

Apua!

Ja Herran Jestas!Miten sitä nyt uskalsikaan ottaa sakemannin IHAN ENSIMMÄISEKSI koiraksi kun sen ylläpito noin haastavaa?Näköjään tieto lisää tuskaa=))
Kaikille kauhistelijoille kauhisteltavaksi:ensimmäinen saku otettiin mein perheeseen ihan kylmiltään,pari kertaa käytiin kentällä mutta sisäänlämpiävän touhun vuoksi jättäydyimme pois ja koulutimme sakumme ihan maalaisjärkeä käyttäen eikä siitä tullut toisille koirille eikä ihmisille rähjäävää...Ja koira oli hallinnassa koko ajan.
Kuten edellinen kirjoittaja totesi;ei yksiselitteinen asia=)
Nousee vaan karvat pystyyn kun lukee välillä näitä kommentteja missä ollaan NIIIN ehdottomia,sakemanniliiton omilla keskustelupalstoilla ollaan paljon lepposempia ja suvaitsevaisempia,anteeksi vain.(Ja nyt tietty joku vastaa että painu sitten sinne...);-)

viisas kirjoitus..

usko Paula tuota kirjoitusta ja harkitse tarkkaan.tuo "harrastelija" tuntuu tietävän mistä kirjoitti.ittelläni on toinen sakemanni menossa ja syystä kehotan harkitsemaan tarkkaan.sulla on aikaa vaikka kuinka paljon edessä,käy tosiaan kentillä kattelemassa treenejä ja kyselemässä ihmisiltä siellä,varmasti saat neuvoja ja apuja.
meillä on nyt äiti ja tytär sakut sitä enne ollu 4 muuta aina kaks kerrallaan eri ikäisiä itse käynyt 12 vuotiaasta asti niiden kanssa yksinkin lenkeillä ja nyt 18 vanhempiani eivät niin hyvin tottelekuin minua mutta minä niitä eniten olen kouluttanut ja hoitanut kun vanhemmat töissä hyvää seuraa ne ovat lenkillä ja kotona ja pihassa leikkiessä nätisti kulkee vierellä ja metsässä pidän toista yleensä vapaana kun ei karkaa ja eikä niinkään kiinnitä huomiota muihin liikkujiin kun ajoissa komentaa

muutan juuri omilleni ja itselleni sakua ottamassa :) mutta kannattaa puhua läheisten kanssa ja vanhempien jos kärsivällisyyttä ja tahtoa on niin ei siinä pahaa ole otttaa sakua

En suosittele

Itse olen kieltäytynyt myymästä pentua (aivan vaan näyttistä)sinun ikäisellesi vaikka hänen isällään olkin kuulemma kokemusta sakuista armeija-ajalta.
Harjoituksissa on näille nuorisojäsenille tullut ikävästi eteen se autottomuus, niitä treenejä kun ei niin vaan lähellä järjestetä ja aina joutuvat odottelemaan siinä kentän laidalla koirineen (koiralle olisi hyvä saada välillä levätä autossa).
Toivon kyllä, ettei saksanpaimenista tulisi mitään villitystä tyyliin hevostytöt, melkeinpä sama jos ostaa ladatun aseen ja leikkii sillä.
Eläinrakkauskaan ei oikein auta, mieluummin olisi opiskeltava koirapsykologiaa, ajatellen sitä miten koira kokee maailman, usein ihmiset kuvittelevat, saavansa koiran jakamattoman ihailun osakseen sillä kun sitä rakastaa, hyvittelee ja hemmottelee, kun koira aivan tasan elää edelleen "susilaumassa" ja sille rehellisesti on se oma etu se paras etu.
Eli alempiarvoiset mielistelevät ylempiään, jotka eivät ole juuri huomaavinaan alempaansa.

Niinpä

Eipä tullut itselle mieleen tuo ajokortin puute, jos kenttää ei ole ihan lähellä ja siellä koirakoulussa kyllä kannattaa käydä. Hyvä pointti.

Itse otin sakemannin vielä kotona asuessa ja kaikki sanoi että ota nyt ensin joku helpompi rotu ensimmäiseksi koiraksi. Mutta, se ensimmäinen koirakin on noin kymmenen vuoden hankinta joka pitää ottaa huomioon, ei ole harjoittelu koiria. Pidin pääni ja ostin sakemannin. Tosin poitsu ei ollut ihan helppo tapaus, melkoista valta taistelua käytiin ja pitkään, muuten koira oli fiksu ja mukava kuin mikä:)

Käy kentän laidalla katselemassa ja kuuntelemassa ja sitten mene peilin eteen ja mieti onko sinusta sakemannin omistajaksi, kaikille se ei sovi.

Minulla kävi tuuri

Alaikäisen saksanpaimenkoirainnostus ei välttämättä ole automaattisesti "tuomittava" asia. Pärjätä voi ihan hyvin, mutta toisaalta on ihan yhtä suuret mahdollisuudet siihen, että asiat menevät pieleen.

Kenestäkään on vaikea pelkän kirjoituksen perusteella sanoa, onko hänellä riittävästi motivaatiota koiran kanssa tekemiseen, vai onko kyseessä pelkkä pintapuolinen ihastus romanttiseen kuvaan ikiuskollisesta susikoira roista, joka osaa itsestään kaiken.

Itse aloitin koirankouluttamisen opettelun vanhempieni metsästyskoiralla ala-asteikäisenä, ja ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimenkoira. Viisaat vanhempani (eivät koiraihmisiä) eivät heti nielleet ajatusta, vaan vaativat erittäin vahvat perustelut siihen, miksi tarvitsin tällaisen koiran. Rotua tutkittiin pitkään ja hartaasti ennen pennunhankintaa, ja penikka valittiin myöskin todella huolellisesti (vasta kolmannesta pentueesta löytyi itselle sopiva vaihtoehto).

Alaikäisenä matkustin treeneihin linja-autolla tai junalla paikasta riippuen, jäljelle jäävän matkan kävelin. Eräälle leirille kävelimme bussimatkan jälkeen 10 km räntäsateessa, ei se tahtia haitannut. Myös kokeissa olen käynyt linja-autolla (huh huh). Hienosti kuitenkin pärjäsimme, kaikin puolin, olosuhteet huomioiden myös niissä lajeissa, joissa kilpailimme.

Likipitäen koko teiniyteni meni koiraharrastuksen parissa, muihin asioihin minulla ei ollut kiinnostusta eikä oikeastaan aikaakaan. Siinäkin kysymys oli valinnasta, joka kohdallani oli itsestään selvä.

Ei siis se ikä, vaan tahto. Kaikessa on kysymys siitä, miten kovasti jotain haluaa, ja minkä verran on valmis tekemään töitä haluamansa eteen. _Perusteltu_ tahtominen tietenkin vaatii sitä, että asioista tietää etukäteen ja niihin osaa varautua. Myös oma kapasiteetti on pystyttävä tunnistamaan ENNEN koiran hankintaa - on pystyttävä myös luopumaan unelmastaan, jos haasteet eivät kiinnosta.

Nykyisessä koiranhankinnassa on liian helppoa kysellä valmiit vastaukset nettipalstoilta ja kuvitella, että sama helppous jatkuu käytännön koira-asioissakin. Ongelman tullessa eteen näpytellään pari riviä tekstiä ja saadaan takuuratkaisut asioihin.

Käytännön viitseliäisyyttä sakemannin hankinta vaatii keneltä tahansa.

samaa mieltä

Haaveilen sakemannista, vapaa-ajalla en tee mitään muuta kun harjoittelen mahdollisimman paljon meijän corgiuroksella ja luen saksanpaimenkoirista. Kirjahyllyni koostuu Jan Fennelistä ja koirakirjoista. Keväällä meille tulee jonkin rotuinen koira jolla on pk-lupa, mutta talven yli tutustun niin paljon tähän upeaan rotuun kuin mahdollista. Olen todellakin keväällä vasta 14, mutta olen kooltani(eli fyysisestä puolesta ei pelkoa) ja kuulemma luonteeltani lähempänä 15. Kesällä minulta työpaikalla(tiskaajana) kysyttiinkin menenkö lukioon vai amikseen. Kevättä päin siis!!! Mutta, ainoa 'pelkoni' on että minut täysin aliarvioidaan ja luullaan joksikin rex faniksi. Olen vanhemmilleni perustellut asian, eivätkä he ole kieltäneet tätä rotua, mutta eivät oikein ole täysin varmoja. Haluaisin olla kasvattajalle täysin suora enkä halua valehdella etteikö koira olisi minun vastuullani, vanhempieni valvovien silmien alla. Kertokaa mitä koiranne kasvattaja sanoi kun kuuli että koira tulee ala-ikäiselle.

paniikki 8'<

P.S

ainii, siis, tiedän että corgi ja sakemanni on kahelta eri planeetalta, mutta koulutin sen suunnilleen 1,5 vuoden iässä, ihan ite, opetin maahan, paikka, luoksetulon, kaiken perushomman vaikka vielä on pikkasen ongelmaa toisten urosten kanssa, mikä tulee ehkä olemaan vaikeaa, mutta katotaan kastraation jälkee. Tohon edelliseen kommentiin lisään että siis päätöstähän ei ole vielä tehty, sehän voi olla vaikka collie! Mutta, vaikka mielestänne saku ei sovi todellakaan millekkään kakaralle, niinkuin minusta oletetaan, älkää sitten iskekö vyön alle, meinaan että älkää alkako haukkumaan tai mitään että 'tommosille rex faneille mitään koiraa!' Olen kasvanut koirien keskellä, niinkuin äitinikin. Isoisälläni oli sakemanneja, äidilläni oli oma pienenä, vaikka minun lapsuuteeni ei tätä rotua ole kuulunutkaan. Tuli meille millainen koira tahansa, sitä en kouluta yksin, vaan määrätietoisten aikuisten ihmisten keskellä. Koiran kanssa harrastettaisiin jälkeä, raunioita, tokoa ja mahdollisesti agia ja vepeä. Sakemanneja olen 'opiskellut' kohta 2 vuotta.

pentua voin odotella vaikka kuinka pitkään kunnes oikea löytyy, että en todellakaan aio hätiköidä, koska siitä ei seuraa muuta kuin harmia.

Niin

Itselläni on ollut alaikäisenä ensimmäinen saku. Syitä miksi saku ei sovi ensimmäiseksi koiraksi tai liian nuorelle on monia, tuo autottomuus oli mielestäni kuitenkin hieman erikoinen "este". Kyllä minä pääsin koirani kanssa harrastamaan kävellen ja bussilla.
Samaan hengenvetoon haluaisin kuitenkin mainita, että vaikka minulla on ollut nuorena (ja ensimmäisenä koirana) saku, on äitin kasvattanut sakuja ja minulla on aina ollut kokenut opastaja.

on ne hienoja

mutta kokemus ei oo pahitteeksi senkään rodun kansSA

kiva kun samanhenkisiä

hei oli hienoa lukea että on vielä olemassa vastuullisiakin koiran kasvattajia.
Itselläni 4kk ikäinen sp uros ja en tosiaankaan suosittelisi 15-vuotiaalle.
Oli vaan pakko ottaa yhteyttä ja olla kiitollinen että joku on samaa mieltä tästä sp villityksestä, juuri sen takia "hulluja" sp:itä on kun niitä kasvattaa kersat jotka ei ymmärrä vielä itseäänkään, saatika sitten koiraa.
Hyvää syksyn jatkoa.

Kaikella ystävyydellä

Kesykoirien käytöstä ei todellakaan voi verrata susien (susilauman) käyttäytymiseen, nämä kaksi lajia ovat erkaantuneet toisistaan ajat sitten. Kannattaa päivittää tietosi ja lukea Koirien käyttäytyminen Kaimio Tuire. Tuo dominanssiagressiivisuus (nukkuvaa koiraa ei väistetä vaan koira väistää sinua yms) alistamisineen yms on täyttä roskaa...Koiralaumassa ei ole tarkkaa arvojärjestystä vaan se vaihtelee päivittäin/tilanteittain.

minun mielestäni...

..."harrastelija" ja "wuff" puhuvat asiaa.

Itselläni on 3½- vuotias sakemanni uros ja voin sanoa, että sakemannin kanssa joutuu tekemään TÖITÄ. Jos sinulla ei ole paljoa kokemusta niin en sinuna ottaisi sakemannia varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Saattaahan se NäyttäÄ hyvältä ja tottelevaiselta..lutuiselta jne... mutta se on hyvän koulutuksen ansiota. ja sakemannista voi helposti kouluttaa väärällä koulutuksella jne ns.agressiivisen koiran.
ja yksin En usko että pärjäisit sakemannin koulutuksessa. eikä kannatakaan lähteä kouluttamaan yksin koiraa ilman kokemusta. saattaa vai pilata hyväluontoisenkin koiran luonteen..

samaa mieltä,mutta

...on pakko kertoa tähän väliin eräs tapaus joka sattui muutamia vuosia sitten,eikä Suomessa.Olin vierailijana maan paikallisen sakuliiton treeneissä,suojelu sellaisissa ja näin n.10-vuotiaan tytön osallistuvan kahdella koiralla purutreeneihin!Se pieni likka hallitsi melko kookkkaan uroksen,sekä melko tulisen nartun....voitte uskoa että seurasin koko viikonlopun tämän tyttösen touhuja,hän oli luonnonlahjakkuus...saanut jo äidinmaidossa ensi kosketuksen,molemmat vanhemmat mukana isä maalimiehenä,äiti ohjaajana...mutta silti en suosittele saksanpaimen koiraa ensikoiraksi..nyt tuli muuten kirjoitettua ihan putkeen,hyvä kun osas jakaa sanat..

BSP

Olipa muuten kuulemma tänäkin vuonna 11 v. poika kisaamassa BSP:ssä, tuloksena A 91, B 87, C 96.

Mikä

on BSP? onko se jotain tokoo vai?

Ei ole uskottavaa, Sulli

Heh-heh, ei ole oikein uskottavaa että sama nimimerkki kertoo asiantuntevasti toisessa ketjussa linjoista ja toisessa kysyy mikä on BSP... olisit vaihtanut nimimerkkiä niin olisin vaikka erehtynyt selittämään! :D

Herätys..

BSP.. Ja 11-vuotias. Haluaisin sen kyllä omin silmin mähdä jos sellainen olisi mahdollista. Kisat joissa on MAAILMAN PARHAAT sakemannit niin uskallan väittää ettei siellä 11- vuotiaita ole...

no kyl!!!!

no kyl tartee hankkia ne oppii nopeest ja muutenkin sanotaan että ne ovat maailman hyvinpiä koiria (Suosittelen!) että hankit!!!!!!!

en kannata

en kannata sitä sinun hanketta! ensinnäkin olet vasta 15 ja toiseksi sinulla ei ole vielä ollut koiraa!! sakemanni tarvitsee sellaisen omistajan jolla on kokemusta koirista ja niiden koulutuksesta KÄYTÄNNÖSSÄ!! ei riitä että on ulkoiluttanut jonkun mummon perhoskoiraa! olet vaaraksi koiralle ja muille jos hankit nyt sakemannin!!! ei pahalla... ps omistan itse sakemannin joten tiedän mistä puhun!
olen aikalailla samaa mieltä meillä ollut saksanpaimenkoiria koko elin aikanani yhteensä 4 kaksi kerrallaan ja nyt hankkimassa viidettä nyt on äiti ja tytär ja 11v ja 5v ja koulutuksessa on hommaa ja se pitää osata koska muuten koira tulee helposti agressiiviseksi josta on hyvin vaikea päästä irti ja tekemistä riittää läpi koiran elämän sillä jos alkaa lipsuun niin koirakaan ei enää niin hyvin tottele

...

Hmm.. Itse olen kanssa Saksanpaimenkoiran hankkija.. Saksanpaimenkoirat eivät ole aloittelijoille, mutta jos aiot hankkia Sakemannin niin kannattaa hankkia rauhallinen narttu koira.. Kouluttaminen varmasti sujuu ja kannattaa lukea kirjoja joista saa vinkkejä kouluttamiseem, myös on koirille omia kouluja joissa saa koulutettua koiran perusasiat. Voit ottaa myös yhteyttä ja lähettää sähköpostia.

Sakemanni 15 vuotiaalle?

Miksei sakemanni sopisi sinulle ensimmäiseksi koiraksi, jos vain tiedät miten toimia sen kanssa... Olen itsekkin 15v. ja ajatellut saksanpaimenkoiraa toiseksi koirakseni. Minulla on 3 vuotias beagle...

tottakai:)

tottakai jos itse olet valmis ottamaan ja huolehtimaan nii miks et ottaisi:) itse olen 13vuotias ja minulla on sekarotuinen pieni koira 2v ja viime maanantaina otettiin sakemannin pentu:)itse olen kouluttanut koirani,tokoa harrastan:) hyvin on sujunut:) koira tarvitsee vaan kunnon koulutuksen niin kyllä sen kanssa pärjää;P

jaiks

pikkukoirissa ja sakemannissa no NÄÄÄÄÄIIIIIIIN iso ero. ei todellakaan saa verrata niitä. painotan että sakemanni on rodultaan arvaamaton, agressiivinen jne.. se koulutetaan vain sellaiseksi että agressiivisuus jää piiloon.. itse ostin nyt viidennen sakemannin ja hain vielä erittäin vaikea luonteista ja voin sanoa että työtä on enemmäin kuin kukaan uskoisi.. eli en todellakaan suosittele alaikäiselle sakemannia. toiseksi se on erittäin omistushaluinen ja kiintyy erittäin helposti. eli jos ala-ikäinen ei yhtä-äkkiä haluakkaan koiraa kun teini-ikä yllättää niin se koira kärsii todella paljon sitten eroahdistuksesta, tämä voi johtaa masennukseen ja koiran kohtaloksi. ihmiset, nyt järki käteen. pitäisi ajatella samanlailla kuin että harkitsisi lasta. oletko ala-ikäisenä valmiina äidiksi? moni koira antsaistee kodin, moni koti ei antsaitse koiraa. pentuna ne on suloisia ja vaarattomia, mutta huom. ne kasvaa aikuiseksi:) ajattele vielä.en suosittele. kokemuksella puhun, usko

Morjens!

Moro, kyllä saksanpaimenkoiran voi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, mutta kouluttamaton nuori noin 1 vuotias koira on voimakas ja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja täytyy osata ehdottomasti kouluttaa se oikein, joten tarvitset siihen luultavasti apua. Entä kun lähdet opiskelemaan? Onko sinulla siltikin aikaa koiralle joka tarvitsee paljon aivo jumppaa. Tai kun muutat omaan kämppään, ei sovi sakemanni kerros tai rivitaloihin. Voisithan ottaa ensin jonkun muun koiran. Esimerkiksi jonkun muun pienemmän pystykorvan. Vaikka lapinporokoiran, jota suosittelen lämpimästi.
Mitenkä päätätkin ajattele asiaa todella pitkälle.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnea valintoihin!

oma valinta

Minun mielestä se on jokaisen oma valinta ottaako koiran ja minkälaisen. itse olen 17- vuotias ja minulla on saksanpaimenkoira tyttö 8kk. rotuna sakemanni ei ole helppo ja vaatii aikaa ja kiinnostusta. Jos sinulla ei ole ennen ollut koiraa niin miettisin tarkkaan otanko juuri sakemannin ensimmäiseksi. Jos päätät näin suosittelen että käytät koiraa itsesi ja koiran takia ainekin peruskoulutuksessa.

mieti nyt vielä kerran ja vielä kerran.

hei.

Olet kanssani samaa mieltä siitä että kyseessä on ehkä mailman hienoin koirarotu, mutta...
Muistathan koiraa hankkiessasi velvollisuutesi sitä kohtaan.
Koira on elävä ja tunteva olento joka erehtyy niinkuin mekin.
Itselläni on ollut jo viisi sp:tä ja nyt on taasen uusi 4kk ikäinen spu.
Sinun iässäsi miettisin tarkasti sakemannin hankintaa sillä se vaatii tarkan kurinalaisen ja ymmärtävän kouluttajan jokaisena arkena ja pyhänä.
Koira on kuin lapsi et voi unohtaa sitä perjantaina kokopäiväksi ja illaksi kotiin kun menet kavereiden luo.
Ja ei se ole halpakaan eläinlääkärikulut, madotukset, ruuat tarvikkeet, tapaturmat jne.
Minun mielestäni sinun olisi syytä odottaa että olisit ainakin täysi-ikäinen ennenkuin edes harkitset sakemannin ostoa sillä koiranomistajan on oltava tasapainoinen ja kykenevä hoitamaan lemmikkiään.
sakemanni elää noin 8-10-vuotiaaksi.
pyydän että mietit asiaa tarkkaan perehdyt rotuun ja tutustut koiriin.

sakemanni

hei
se ei ole ihan huvikseen ilmoitettu että sakemannia ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. se on kuitenkin erittäin vaikea koirarotu, jos ei ole tietämystä ja kokemusta. suurin osa kasvattajistakkaan ei anna sakemannia ekaksi koiraksi perheelle/henkilölle. itselläni on ollut 4 sakemannia ja tälläkin hetkellä kaksin kappalein. toinen on 10 vk ja toinen reilu 2 vuotta. niissä on työnsä. ne ovat luonteeltaan aivan erillaisia kuin muut koirat. agressiivisuutta pitää saada sinne piiloon ja tarvittessa ainostaan esille.. jos koulutus ja kasvatus menee pieleen, niin sinulla on erittäin herkkä vihainen koira ja se ei ole kiva. luon että englannissa oli naisella ekana koirana sakemanni eikä osannut kasvattaa oikein sitä.. yhtenä yönä koira oli tappanut oman omistajan.. tämä nyt on ääripää juttu mutta totta. sakemanni ei ole sellainen ihana, söpöliini , joka tulee kaikkie kanssa todella hyvin toimeen.. arvaamaton koira. en oikeasti suosittele ensimmäiseksi koiraksi. siinä on todella paljon työtä edessä.. :) itse olen vannoutunut sakemannin omistaja, mutta olen kasvanut ja varttunut sakemannien kanssa, joten itselläni ei ole koskaan ollut vaikeuksia näiden kanssa, koska tiedän niistä erittäin paljon.. :)

hei

olen 15 v. tyttö, ja olen harkinnut sakemannin ottamista. kaksi koiraa (harmaa norjanhirvikoira) meillä on aikaisemmin ollut mutta ne jäivät isälleni. niiden kanssa pärjäsin hyvin niin lenkillä kuin muutenkin. ei tietenkään voi sanoa että ne olisi samankaltaisia kuin sakemannit, mutta koirista on kokemusta ja osaan niille oikeanlaisen kurin pitää, koulutus samoin. joten olisiko ihan mahdotonta ajatella sakemannin ottamista?? =)

mielipiteitä jaetaan.

Itse omistan aika pitkällisen koirataustan sen pohjalta, että vanhemmat ovat kasvattaneet koiria pienestä pitäen.

Ensimmäisen "oman" koiran sain 16-vuotiaana. Kyseessä oli sakemanninarttu.

Toisen sakemannini sain 17-vuotiaana. Narttu tämäkin.

Sanoisin, että noita koiria on yhtä paljon kuin omistajiakin. Olen varma, että helpommin käsiteltäviä koiria löytyy 14 tusinaan, mutta en myöskään tyrmäisi tuota kokonaan. Sakut olen itse kouluttanut ja opettanut ja ovat todella tottelevaisia. Nuoremmalla tosin on edelleen agressioita vieraita ihmisiä kohtaan, niiden kanssa on vielä hiukan tappelua, mutta se kuuluu suojelusviettiin. Tuskaista oli opettaa koira esim. linja-autoon juuri sen agressioiden vuoksi.

Suosittelen tosiaan omistautunutta kasvattajaa, sillä omalta kasvattajaltamme emme ole saaneet viestiäkään sen jälkeen kun koira oli haettu. Sinnepäin ollaan kyllä ilmoitettu miten menee.

Toiseksi, kannattaa ottaa huomioon myös muut eläimet taloudessanne, monilla koirilla on liiankin suuri saalistusvietti, eli kannattaa katsoa miten elukat reagoi muihin eläimiin.

Vielä lisään, että se ei riitä, että sinä käskytät ja koulutat koiraa, kannattaa muistaa, että eläimen tulee totella myös muita perheesi jäseniä. Monesti koirat voivat ottaa juuri sen "yhden" jota tottelevat ja muita kohtaan ovat väliinpitämättömiä.

Toisaalta yhdyn aikaisempaan keskusteluun: kyllä koiralla järki pysyy päässä kun pysyt itse sen yläpuolella, ja koulutat koiran rakkaudella, et väkivallalla (tätä tapahtuu edelleenkin ikävän paljon.).

En usko, että tarvitsee treeneissä välttämättä käydä, itse en käynyt kertaakaan, vaan harjoittelin ensin omatoimisesti koiran kanssa yhdessä ja sitten lisäten ärsykkeitä hiljalleen (esim tekemällä samat komennot ostoskeskuksella, missä on ihmisiä jne.). Ainut ehto on, että koira on koulutettava _johdonmukaisesti_. Monesta paikasta netistä, ja kirjoista saat apua koiran kouluttamiseen ja varmasti omistajaltakin.

Viimeinen vaihtoehto: Suomessa myydään myös terveitä, REKISTERÖITYJÄ, nuoria ja aikuisia sakemanneja, jotka ovat valmiiksi koulutettu. Ei "käytetty" koira sen huonompi ole, tosin kannattaa tosiaan ottaa joku koirista tietävämpi mukaan, jotta osaa arvioida koiran todellisen kunnon.

Olen 12-vuotias Saksanpaimenkoira-omistaja!

Minulla on 5 kuukautta vanha sakemanni pentu ja minä kyllä pyytäisin apua isäni autta minua kouluttamisesta se on kyllä aika rankkaa työtä!

en tiiä

mun mielestä voisit ottaa sakeannin on niitä aika isoja yksiloitäkin että ottaisit ensin vanhemman sakemannin että tottuisit ja tietäisit minkä laisii ne on!

ei, ei, ei ja kerran ei!

Niin ei kannata hankkia sakemannia vaikka isäs auttaisikin kouluttamisessa! Hanki pienempi koira, ehdottaisin

12-vuotias sakemannihullu

Minä olen sitä mieltä että kannattaa hankkia,koska saksanpaimenkoira on kuitenkin helppo-oppinen. Mutta kannattaa vielä harkita.

kustannukset

Ja kannattaa käydä myös katsomassa ensimmäisenä kaupasta kuinka paljon maksaa 15kg ruokapussi, sakemannilla sellainen ei kovin pitkään kestä.
Eli kannattaa ottaa oma varallisuus koiraa hankittaessa vuoden aikana koiran ruokiin menee aika paljon rahaa + sitten muut maksut esim. mato lääkkeet/muut lääkkeet.

mutta mitä siinä vaiheessa jos ei saa sakemannia kuriin olen nähnyt semmoisen sakemannin joka ei ole koulutettu oikein ja se pääsi omistajaltaan karkuun ja puri toista koiraa, sellainenkin pitää ottaa huomioon..

että jos asuu vanhempien luona ja vanhemmat tukevat myös rahallisesti niin silloin olisi järkeä ottaa koira mutta jos 15v asuu jossain opiskelia asunossa niin suosittelen että ei hommaa sakemannin kokoista koiraa..

voi olla että koiralle tulee jokin sairaus yhtä äkkiä kuten itselleni kävi minun collie sai eräs ilta tässä vakavan epilepsia kohtauksen kunnes sain koiran kiinni ja katsoin mitä se sai aikaan pelkotilan aikana(se hyppi ja juoksi aivan mahottomasti)tulos siitä oli tietokone ja näyttö tippui pöydältä, muutama lasikippo särkyi...
ja koira oli kauhuissaan kohtauksen jälkeen ja yritti purra jokaista ihmistä joka lähestyi sitä.. tämmöisiä asioita pitää ottaa huomioon kun etsii koiraa, minun tapauksessani collie sai pienen tuhon aikaan verrattuna siihen mitä sakemanni olisi tehnyt samassa tilassa!

Jaa-a

Itsekin olen tosiaan 16v tyttö, ja parin viikon päästä meille tulee sakemanniuros. Vanhemmilla ei kokemusta koiran koulutuksesta, meillä on 3v narttukoira (beagle/karhukoira/pystykorva) ja erittäin kovapäinen semmoinen ja metsästysviettiä löytyy, mutta silti olen saanut sen koulutettua. Koiran mukana tulee lisäksi suuri vastuu, meilläkin nimittäin nuorin lapsi 8v.

Omasta mielestäni se koiran hankkiminen ei ole niinkään iästä kiinni, vaan siitä kuinka omistajalla on aikaa ja voimia panostaa koiran koulutukseen ym. Vaikka tietenkin ymmärrän näitä kommentteja tästä iästä, että jos se koulutus sitten meneekin perseelleen niin kyllähän omistajalla TÄYTYY olla voimia pitää koiran hallinnassa. Kokemuksesta voin sanoa, että siinä hennompi ihminen kyllä lentää sakun perässä jos se tosiaan päättää lähteä lenkillä eri suuntaan. (Eläinkodilla kun olin töissä, niin tuli nähtyä minkälainen se huonosti koulutettu sakemanni on..)

Jossain viestissä sanottiin että ei saksanpaimenkoiraa kerrostaloon, mitä? Eihän se koira siellä kotona tarvitse kuin makuupaikan, ruoka- ja vesikipot. Juoksentelu ja ulkoilupaikat ovat nimenomaan ulkona.

Jos ensimmäiseksi koiraksi sakun otat, niin suosittelen kyllä että menet joko jonnekin pentukouluun sen kanssa tai pyydät joltain kokeneelta apua. Kannattaa aina pelata varman päälle.

Muistathan myös sen että niin iso koira todellakin vaatii tietoa rodusta, sekä aikaa että panostusta siihen.

Jos omia koiran hankintasuunnitelmia vielä puolustelen, niin sen voin sanoa että ei todellakaan ole mikään hetken mielijohde. Saksanpaimenkoira on ollut lempirotu ihan pikkutytöstä asti (5-6v.) ja olen kiitollinen vanhemmilleni siitä etteivät he minulle sitä hommanneet kun 13v sitä kovasti vinguin. Nytkin on tehty selvät säännöt koirasta kun se pentu tulee parin viikon päästä taloon.

hmm

Mutta jostainhan se on aloitettava. ensin sanotaan että hanki kokemusta muusta rodusta ensin, ja sitten taas että jos on omistanut kultsin esim. niin sanotaan että se on aivan eri asia kuin saku.

Olen sitä mieltä ettei iällä tai koolla ole väliä, kunhan tahtoa ja tietoa löytyy. Itse olen 22v ja 155cm ja 50kg, eli pieni olen. Tuossa vieressä tuhisee 8,5 viikkonen narttu saku. Mulla ei ole kokemusta kuin puolikkaasta sakusta, silti tartuin "haasteeseen".

Mutta suosittelen kuitenkin tosiaan hankkimaan ei käyttölinjaisen sakun ensimmäiseksi, se ainakin vähän minimoi ongelmien syntyä. Aktiivisia ja "haastavia" tietysti myös nekin ovat, siitä ei pääse mihinkään.

Mutta jos päädyt hankkimaan sakun niin toivotan kaikkea hyvää ja muista ongelmia kohdatessa pyytää apua taholta joka siihen on paras, eli kasvattajat ja kouluttajat :)

joooh

Jep! Jos kiinnostusta riittää, ja tiedät rodusta. ja olet valmis kouluttamaan sen ja kantamaan siitä vastuun, niin ota vaan! Itselläkin on ekana koirana sakemanni uros, päälle vuoden ikänen. Hyvin tulemme toimeen, vaikka poitsussa kyllä voimaa! Mutta itsekkään en ole mikää heiveröinen tyttö vaan 170 cm ja 60 kg! Sakuissa ei ole ikärajaa!! Jos olet valmis niin ota, mutta muista, että SINÄ kannat vastuun! : ) Tsemppiä!!

Rotu ei ole lasten koira

Saksanpaimenkoira ei ole alaikäisen koira. Korkeintaan silloin mikäli vanhemmat harrastavat rotua ja lapsi pääsee heidän siivellään harkkoihin ja saa jo kotoa opastusta koiran käsittelyyn.

Eli en myisi enkä myy. Pitää olla tosi hyvät perustelut jotta näin pääsisi tapahtumaan. Kuuntelen kyllä ne perustelut ennen päätöksen tekemistä.

Nämä lasten koirat ovat valitettavasti usein niitä koiria jotka eivät ehkä mene kaupaksi ja kasvattaja kun ei voi kymmeniä koiria kotonaan pitää, jollekin pitää myydä. Näin olen asian ajatellut. Ehkä väärin. Vastatkaa rehellisesti, jos on vaihtoehtona aikunen harrastaja tai 15 vuotias harrastaja kummalle myytte.
kertokaa ny mitä helvettiä vaikuttaa onko alaikäinen vai vaikkapa 18v? tuleeko vuodessa parissa järkee päähän muka enemmän? miettikää ny pikkuusen ennen ku alatte selittää mitää. tietääkseni se on vain motivaatiosta kiinni. ja just kuten edellä sanottiin että eka käsketää hankkii helpompi rotu kuten kultsi ja sit sanotaa et ''sehän nyt on aivan eriasia kuin sakemanni, mee kentän laidalle kytikselle'' opiks sä kentän laidalla mitään muuta ku sen että miten koirapiireissä kieroillaan ja puhutaan paskaa? et sä sie kentän laidalla pääse millään lailla kosketuksiin koiraan, ei sieltä tiedä, millaista on yrittää hallita koira.

ja sitten, ''mulla on ollu kolme saksanpaimenkoiraa ja tiedän mistä puhun'' vai tiedätkö sittenkään? ehkä itselläsi ei ole vain ollut taitoa, resursseja tai motivaatiota? mun mielestä sakemannin voi ihan yhtälailla ostaa ensikoiraksi. ihan yhtälailla joudut jonkun muunkin rodun peruskouluttamaan kuin sakemannin. ja en sitten tosiaan ole alaikäinen että siitä on turha tulla kiukutteleen että kuinka alaikäiset ovat liittoutuneet muita vastaan tms. kuitenkin itselläni on niin monta koiraa jo ollut ja jokainen oma luonteensa, JA KAIKKI on kovalla työllä pitäny kouluttaa.

ei todella sovi!!

Minulla on ollut kolma saksanpaimenkoiraa, joten tiedän mistä puhun.
Noista kolmesta ehkä se yksi olisi ollut luonteeltaan sellainen "ensikoira"
Valitettavasti tämä rotu on jalostettu liian paljon ihmis silmälle sopivaksi joten mikään teinin koira se ei ole.
Kuinka paljon päivässä ajattelit sille antaa aikaa?
Koira ja sen lenkitys hoidetaan myös sateessa ja pakkasessa.Kilometri tai pari ei tälle rodulle kelpaa..
Miten muuten vietät vapaa aikaasi?

itse

14-vuotias kun sain ekan koirani,sakemannin.(nyt 36v)hoidin,kävin kentillä ja naapurin setä ohjasi vapaa-aikanani minua.samalla koiralla kisasin tokossa ja pk-puolella.vanhempani kuskasivat ja tukivat koiran hoitamisessa joka oli pääsääntöisesti itseni hoidettava.ainoastaan ollessani sairas sain ulkoilutus apua.koira oli pehmeä ja eka kertalaisen nuoren käteen sopiva.
Itse näin vanhana koen että ongelmia olisi varmaan tullut paljon ellen olisi omannut hyviä kouluttajia ,naapurin sedän vapaaehtoista apua(pitkänlinjan koiramies)ja vanhempieni apua.Mieti tarkasti sillä kaikki aktiivisuus lähtee itsestään.

Riippuu koirasta ja omistajasta

Sain ekan oman koirani kun olin 10-v, kultaisennoutajan. Sen kanssa kaikki meni tosi hienosti ja vaikka koira oli vain perhekoiraksi tarkoitettu, niin 2 x tokosta 1. tulos, ihan vaan huvin vuoksi. Mutta tuo koira olikin Koira isolla k:lla :) Toinen koira oli sakemanninarttu, jonka sain siskoni kanssa yhteiseksi kun olin 18-v. Se oli (liian) viisas koira, oikeissa käsissä varmasti olisi tehnyt vaikka mitä, mutta ei sillä mitään ihmeempiä harrastettu. ja varmaan juuri siitä syystä se oli lähellä ns ongelmakoiraa nuorena. Kolmannen koirani hankin opiskeluaikana, sakemanniuros (tuo narttu jäi kotiin siskoni kanssa). Se oli edelleen liian haastava koira, jallitti välillä aivan 6-0. Luulen, että jos olisin käynyt sen kanssa koulutuskentillä ja saanut neuvoja miten toimia koiran kanssa, olisin säästynyt monilta ikäviltä asioilta. Vaas silti kuljin tuon koiran kanssa mm bussilla, metrolla, taksilla jne. Vanhemmiten (eli 6-v eteenpäin) tuo koira alkoi olla ns hyvä koira = luotettava ja turvallinen. Noh, hankin sille kaveriksi collien ja huomasin suuuuuuren eron roduissa. Collie on niin helppo, liian helppo jopa. Vaan siitä puuttuu se jokin, mikä sakemannissa on. Seuraavana vuorossa oli taas sakemanniuros, joka on nyt 4-v ja sen kanssa olen vasta ensimmäistä kertaa päässyt johonkin eli saanut koulutettua sitä sellaiseksi kun olen tahtonut ja ollaan pääsemässä jopa ihan työhommiin sen kanssa, jos vaan loppuvuoden kokeet menevät hyvin. Ja perheeseen on tulossa kolmas koira tuon collien ja sakemannin lisäksi, yllättäen taas sakemanni. Tuolle koiralle on nyt jo niin suuret suunnitelmat, ettei raukkaparka tiedäkään mikä odottaa :P Ehkä vihdoin saan pennun kanssa alusta lähtien tehtyä edes suurimman osan asioista oikein enkä omilla toimilla tietämättäni luo ongelmia jatkoa ajatellen.

No niin ja mikä oli tämän kaiken sepustuksen tarkoitus. Se, että noin monta koiraa tämä ihminen on tarvinnut, jotta oppii edes jotain koirien kouluttamisesta. Jos olisin 15-v tyttö, jolla ei ole autoa, ei mitään tietoa eikä taitoa koirien kouluttamisesta, niin toivottavasti en saisi saksanpaimenkoiraa ellei (huom!) minulla olisi ehdottomasti jo tiedossa luottohenkilö, joka kertoisi ihan kädestä pitäen miten lähdetään liikkeelle jo pentuvaiheessa, jotta saadaan kasvatettua hyvä koira, ihan vaan vaikka kotikoiraksi. Ja pahitteeksi ei tosiaan ole se, että vanhemmat lupautuvat antamaan kyytiä koulutuskentälle, maastoon tms...

Mutta toivottavasti mietit asiaa tarkkaan ja mihin päädytkin, niin pyydä apua kokeneemmilta. Oletko ajatellut roduksi esim kelpietä tai pk/lk collieta?

sopii:)

oli kyllä järkeviä ja asiallisia vastauksia täällä,mutta omasta mielestäni seeferi sopii ekaksi koiraksi,sekä 15-vuotiaallekkin,eikös sen ikäisenä ole jo aika paljon järkeä päässä:)

Itse hankin seeferi tytön viime keväänä,tuli taloon reilun vuoden ikäisenä,oli nimittäin jo ollut yhdessä perheessä,palautettu kasvattajalle takaisin,ja kasvattajan kotonakin vaikutti olevan melko ahdasta:)

Mitään ongelmia ei ole ollut,koira on kiltti ja rauhallinen kuin mikä,ottaen huomioon että se saattaa olla "epämääräisistä" oloista,mistä monien mielestä tulee pelkkiä ongelmakoiria.

Ollaan käyty Tokossa ja ihan hyvin on mennyt:)

Kertaakan koirani ei ole tehnyt tarpeitaan sisälle,tuhonnut/hajottanut mitään yksin kotona ollessaan,pitää erittäin paljon ihmisistä ja kissoista,muille koirille vähän haukkuu,mutta jos se ei ole itselle ongelma,niin ei pitäisi olla toisellekkaan koiran omistajalle..

Kaiken kaikkiaan koirani on niin mahtava pakkaus,että kertaakaan en ole katunut sitä että seeferin otin:)

mieti vielä..

Mieti vielä hetki.. pääset pian peruskoulusta, jonka jälkeen päätät ehkä lähteä opiskelemaan vielä toiselle paikkakunnalle (itse entisenä opiskelijana tiedän, että ilman koiraakin saa välillä näkkäriä syödä ;)) joten silloin tulee helposti tilanne että koira joutuu jäämään kotiin vanhemmille (ja onko heillä riittävästi mielenkiintoa ruveta keksimään koiralle riittävästi virikkeitä, saksanpaimenkoiralle kun tuo pelkkä lenkkeily ei riitä, tai millekkään koiralle..:))

Itse olen aikanaan saksanpaimenkoiran ottanut, kun asuin jo omillani ja olin kokopäivä työssä. Laadukkaat ruuat kun kuitenkin valitettavasti maksavat sen 60€ -> ja meillä pussi kesti puolivuotiaalla poikalapsukaisella 1kk. :S Itselläni koira oli ensimmäinen ja tietoisesti en ensimmäistä käyttölinjaisena ottanut (koulutuksissa kun käyn, kiittelen silloista ajatusta vieläkin. Aika säpäköitä nuo muutamat käyttölinjaiset ;)) Vaikka oma vain osittain käyttölinjaista koiraa sukujuurillaan perässään kantaa, on välillä yhteenotot ja valtataistelut olleen kovia. Kovan on saanut kovaa vasten laittaa ja välillä on pieneltä ihmiseltä meinannut usko loppua, mutta kun johdonmukaisesti jaksoi juttuja koiralle (ja erityisesti ITSELLE ) takoa, niin kyllä siitä jotain tuli. :)

Sinäkin kuitenkin tulet 18 vuotta muutaman vuoden päästä täyttämään ja ravintolat ja kaikki muu uusi tulee kuvioon mukaan ja kun sekin puoli on "kaikkien pakko" käydä katsomassa, toisilla se kestää pidempään, toisille riittää muutama kerta.

Jos päätät koiran ottaa, mene ehdottomasti johonkin kentälle josta saat kokenutta apua. Monet porukat kentällä ovat "hieman sisäänpäinkääntyneitä" porukoita, mutta mene porukkaan rohkeasti ja ole itse aktiivinen. :) Ja muista että jokainen koira on yksilö! Joku on vaikeampi, toinen helpompi, mutta kaikki niistä tarvitsevat johdonmukaisen koulutuksen..

Tsemppiä päätökseen ja muista että koira on mukanasi seuraavat 10 vuotta. :) Vaikee ajatella aikaa viellä niin pitkälle eteen, mutta vähän on syytä esim muutaman vuoden eteenpäin ajatella (opiskelut yms..) koiria kun on mahdollista saada myös parin vuoden päästäkin. ;)

Omakohtaista kokemusta

EI KANNATA ensimmäiseksi koiraksi(oma mielipiteeni). Oma kohtaista kokemusta löytyy olin 14v ja koira ei ollut edes minun vaan perheeni olen nyt siis 15v. Koira kyllä on meillä ja ihana onkin mutta elämä sen kanssa ei ole aina ollut mukavaa. Agressiivisuutta, liian voimakasta perheen puollustusta, murisemista, ja kaikkea muuta. Ehdotan siis jotain muuta rotua Berninpaimenkoira, lappis tms... mutta oma asiasi tietenkin on.. jos päädyt sakemanniin muista tiukka mutta järkevä( ei väkivaltaa) koulutus. Luultavasti tarvitset kouluttajan apua. :)

Sakemanni!

Sonorian.fi menkää siihen pennut joku kerrotaan ihan kokonaan pennusta lähtien miten sosiaalistetaan yms. jos tarvii apua
Sakemanni! Saksari1312313.3.2010 08:13 kirjoitti:

"Sonorian.fi menkää siihen pennut joku kerrotaan ihan kokonaan jne..."

mitähän lauseesi suomeksi mahtaa tarkoittaa. Huohh. Etkö todella osaa kirjoittaa suomen kieltä?

Kertomus ja suositus :)

Meillä on kotona aina ollut koiria äidilläni kultaisianoutajia,ja isällä saksanpaimenkoiria.Molemmilla koirat hyvin yhdyskuntakelpoiseksi koulutettuja,ja he siis asuivat eri paikoissa.Ensimmäisen koirani sain kun olin kuusi tiibetinspanieli uroksen,ja sitä hoidin isäni valvovan silmän alla.Ensimmäisen sakuni sain 9vuotiaana,kun isäni menehtyi onnettumuudessa,ja perin hänen 5v.uroksensa Igorin.Hoidin sitä hyvin,ja tunnollisesti huoltajan valvonnassa.Kiitos isäni se oli erittäin hyvin koulutettu,ja myös todella tervepäästään.Ensimmäisen ihan ekan oman koiran,jonka koulutukseen kukaan ei puuttunut otin kun muutin kotoa sakemanni/sileäkarvainen noutaja sekoitus.Sille ilmeni kuitenkin äkillinen sydänvika,ja se nukkui pois.Nyt olen siis pian 19vuotias,ja tällä hetkellä minulla sakemanni uros.Aivan mahtava koira ei mikään tappaja, hyvin sosiaalistettu,ja hyvähermoinen.Kiltti tulee kaikkien kanssa toimeen hevosten,lasten,kissojen,koirien, se on vaatinut työtä...mutta tässä ollaan,ja erittäin tyytyväinen koiraan..paremmin ei voisi olla...Olen tallilla töissä,ja koira minulla mukana siellä viisi tuntia päivässä.. lisäksi kävelen töihin,ja kotiin joten siinä saa paljon lenkkiä...lisäksi ulkoilen sen kanssa muutenkin esim.viikonloppuisin teen pitkiä metsäretkiä,kun olen vapaalla...

Sakemanni sopii mielestäni aktiiviselle,hyvähermoiselle,rauhalliselle,tasa-painoiselle,ja pitkäjänteiselle ihmiselle.Ei välttämättä ensimmäiseksi koiraksi,mutta ehkä toiseksi sitten kun on iskenyt se todellisuus että mitä koiran omistus,vastuu,ja koulutus tosi-elämässä on eikä vain haavekuvissa.Se ei ole aina mukavaa,eikä kivaa.Joskus suorastaan v*tuttaa,ja koira ei kysy sinulta mennäänö lenkille?vaan koiran kanssa mennään lenkille...se tarvii vähintään 2tuntia liikuntaa päivässä,ja aivo-jumppaa...Mitä vaativampi rotu sitä vaativammat tarpeet...helpommalla pääsee jos ei hakkaa päätä seinään,ja ottaa ekaksi koiraksi jonkin pehmeämmän rodun edustajan...lupaan ensimmäisen koiran kanssa ei tule koskaan olemaan helppoa,vaikka se olisi kuinka pehmeä...koska kaikki on sinulle uutta,ja ensimmäisen koiran kanssa tekee aina virheitä...niistä oppii,voi olla että saa vähemmän vahinkoa aikaan kultasella noutajalla,kun sakemannilla jos/kun kuitenkin jotain menee ekalla kerralla pieleen...ja se on sinun paras,koiran paras,ja yhteiskunnan paras...sinä tulet elämään vielä kauan,ja koirat elävät vain n.15vuotta...miksi et ensin hommaisi kokemusta jostain muusta rodusta...sinulla tulee kuitenkin olemaan vielä monta koiraa elämäsi aikana,niin anna niille jokaiselle parastasi,ja ota sakemmanni vasta kun olet valmis! :) ei ne koirat maailmasta lopu...Kuuntele kokeineita ihmisiä,ja kasvattajia he tietävät mistä puhuvat maltti on valttia!!!

Ei.

Ei sakemannia ensimmäiseksi koiraksi! Itse aion ottaa sakemannin kohtapuolin ja olen 15. Mutta minulla on ollut koiriakin jo kolme. Tällähetkellä kaksi.

Näin.

Iällä ei ole väliä, ellei satu olemaan juusto. Mutta ensimmäiseksi koiraksi ei sakemannia.

ja_näin

Tyttäreni, kylläkin täysi-ikäinen mutta nuori silti, otti/sai ekaksi omaksi koiraksi käyttis-nartun ja hienosti pärjää. Elänyt ikänsä sakemannien kanssa ja nyt innokkaasti harrastaa oman koiran kanssa. Eli paljon riippuu nuoren luonteesta ja koirakokemuksesta miten kasvattajat suhtautuu, meillä tosin harrastava perhe ja tuki nuorelle 24/7 omasta takaa.

Kirjoittaja on poistanut tämän viestin

_Yleisesti_ ottaen saksanpaimenkoira ei sovi ensimmäiseksi koiraksi, mutta tapauksiakin on monia. Joillakin se toimii ja joillakin se ei toimi - ei pidä _yleistää._

Joku koulutusvaihe on helppo, mutta joku toinen puolestaan vaativampi. Lisäksi saksanpaimenkoira tarvitsee liikuntaa ja aktiviteettejä. Tosiasia on se, että kukaan täällä ei pysty tehdä valintaa puolestasi - mieti asioita tarkkaan ja esitä sitten täällä esittämäsi kysymys itsellesi.
EN SUOSITTELE. MIETIPPÄ NYT UUDESTAAN, KOULU PAHASTI KESKEN, JATKO-OPINNOT ODOTTAVAT, MITEN KUVITTELET HUOLEHTIVASTI KOIRAN ASIANMUKAISESTA KOULUTUKSESTA.
SINUN IKÄISEN KUULUU VIILETTÄÄ MUUN NUORISOJOUKON KANSSA BAANALLA, EIKÄ KOULUTTAA SAKSANPAIMENKOIRAA.
MEINAATKO JÄTTÄÄ KOIRAN SITTEN VANHEMPIEN RISTIKSI, KUN OPISKELUPAIKKAKUNNALLE EI ASUNTOON VOIKAAN VIEDÄ KOIRAA.
Toivottavasti vanhempasi lukevat tämän, ja ottavat tiukemman linjan, heidän kukkarostahan se kaikki kuitenkin tullaan maksamaan.
Voi ja ei voi, mutta en kyllä suosittele. Olen itse 16-vuotias ja meillä on kohta 4,5v narttu, sen kanssa kun tosiaan ei ole elämä joka päivä mitenkään helpoimmasta päästä. Se kun vaatii sitä tekemistä niin siinä ei sitten paljoa aikaa jää muulle elämälle.
Vaikka lähes kaikki kommentit ovatkin vanhoja,niin pakko ottaa kantaa.Nimimerkki ei näin kirjoitti 9.11.-07 että sakemanni on rodultaan agressiivinen jne...Se koulutetaan vain sellaiseksi että agressiivisuus jää piiloon... <--- Ei kaikki sakemannit ole agressiivisia!Itselläni on 2,5v narttu,eikä se todellakaan ole agressiivinen!

Sitten nimim Eetvartti,joka kirjoitti 5.11.-06 näin: tai kun muutat omaan kämppään,ei sovi sakemanni kerros tai rivitaloon <--- Älä puhu p*skaa!Me asutaan sakemanni kanssa rivarissa,ONGELMITTA!Tiedän myös ainakin yhden ihmisen,joka asuu sakemanninsa kanssa kerrostalossa ONGELMITTA!

Ja sitten vielä nimim kokemusta on,joka kirjoitti 17.8.-09 että kilometri tai pari ei tälle rodulle kelpaa.Kyl meidän neidille kelpaa välillä 2km lenkit vallan mainiosti.
Itse olen 15v, ja minulla on jo 2 vuotias sakemanni, eli sain sen 13vuotiaana.
Mitään vaikeaa siinä ei ole. Perus jutut, eli ruokkiminen,ulkoilutus,ja todella tärkeä osa koulutus.
No itsekö tosiaan koulutit sakusi, miten pärjäsit sen murkkuiän kanssa, vai onko sinulla narttu koira, joka ehkä voi helpompi olla. Nostan hattua, jos olet kouluttanut koirasi ihan itse ilman ulkopuolisen tai muun perheenjäsenen avustusta. Tätä tosin vähän epäilen. Minulla kokemusta urospuolisesta saksanpaimenkoirasta, jonka ensimmäiseksi koirakseni otin ollessani ihan aikuisella iällä, koiralla ikää nyt jo 7 v. ja vieläkin teettää töitä ja aktiivista harjoitusta koko ajan. Tällä tarkoitan sitä, että muistat sitten kun jatkokoulutukseen olet menossa peruskoulun jälkeen, niin koira tarvitsee sinulta kaikki samat asiat kuin aikaisemminkin, vai meinaatko vanhempiesi käsiin koirasi jättää?
Ainahan se koira menee siinä sivussa, kun peruskoulu ei vaadi paljoa jos on vähänkin fiksu, mutta kun menet jatko-opintoihin, niin ehkä ei joka asuntolaan tai vuokra-asuntoon voi koiraa edes viedä. Pitäisi pikkusen ajatella ennen kuin rohkaisee toista koiraa ottamaan.
Tietysti jokaisen elämäntilanteet ovat ihan yksilölliset ja taidot myös.
Ikäsi puolesta en tyrmää ajatustasi sakemannin hankinnasta. Itse sain ensimmäisen oman sakemmannini 10 vuotiaana. Sain siitä mailman parhaimman koiran, tottelevainen, uskollinen, niin unelmakoira kuin olla ja voi. Mutta se oli kovan työn takana, noin 2-4 tuntia päivässä värkkäsin koiran kanssa, juostiin, leikittiin, hypittiin esteitä jne. Tuohon aikaan olin myös palava hevoshullu, joten koira oli aina mukana tallilla.

Mutta elämäntilanteesi puolesta pyydän harkitsemaan sakun hankintaa. Entä jos/kun lähdet opiskelemaan, muutat omaan asuntoon? Voi olla että joudut asumaan koulun asuntolassa, jonne koiria ei saa tuoda? Solu-asunnossa? Entä kuinka paljon sinulla on koirallesi aikaa kun alat hellustamaan ja ystävien kanssa olisi mukava käydä joskus ulkona?

Vaikka laittaisit koiran ensi-sijalle, niin että sinulla jäisi hyvin vähän aikaa hellustamiseen ja kavereihin, tekisit siinäkin väärin....itseäsi kohtaan. Puhun kokemuksesta. Sinun pitää saada olla nuori, kulkea kavereidesi kanssa jne. koska kerkeät myöhemmin jumittumaan kotia koiran/lasten kanssa. Sinun ikäisellesi ystävät ovat kultaakin arvokkaampia.

Koiran kanssa on hyvin liikut kiinni, turha kuvitellakkaan että pitkän koulu-päivän jälkeen voit enää jättää koiraasi yksin kotia, se olisi väärin koiraa kohtaan. Tämä vaikeuttaisi huomattavasti seurusteluasi ystävien kanssa. Entä kuinka hyvin ystävät/poikaystävä suhtautuisivat siihen että sinua ei koskaan näe, aina kun soittavat joudut vastaamaan "Sori, en voi lähteä leffaan, koira on ollu jo päivän yksin, en voi lähteä", tai "Sori, menen treeneihin koiran kanssa".

Vaikka he olisivatkin ystäviäsi, he todennäköisesti jossakin vaiheessa erkanisivat sinusta. "Turha sille on soittaa, ei se kummiskaan pääse ku sillä on se koira", ikävä aiheuttaisi heille negatiivisia tuntemuksia, jotka taas heijjasuvat ystävyys-suhteeseen. Siinä pitää muistaa että ystäväsikin ovat nuoria, meneviä, eikä heitä voi sellaisesta negatiivisesta ajattelusta syyttää liiaksi, koska tuollainen ajatusmalli on hyvin yleistä nuorilla, ja se on myös tärkeä heidän kehitykselleen, "itsekkyys" siis.

Kerron tämän siksi että sinä et joutuisi tahtomattasi erkanemaan ystävistäsi, koska se käy huomaamatta. Itselleni kävi näin. Minulla onneksi on muutama ystävä, jotka eivät ikävä kyllä asu lähellä, mutta olemme yhteyksissä paljolti. Mutta minun ikäisenä ystävyyskin on "helpompaa", kestävempää entä nuorilla. Yhden ystävän kanssa en ollut missään yhteyksissä yhteen ja puoleen vuoteen, mutta voin silti kutsua häntä ystäväkseni, nuorilla tämä harvoin onnistuu.
Mites sitten jos ei oo kavereita? :D
Miksi ihmeessä kyselette sakemannista jossain _keskustelu_foorumilla? Soita kasvattajalle, esittele itsesi ja kysy häneltä.

Minä kysyin käyttölinjan kasvattajalta sopiiko sakemanni ensimmäiseksi koiraksi. Ikää oli silloin 16v. Kasvattajan mielestä sopi ja otin käyttölinjaisen. Hyvin pärjäsin ja pärjään edelleen.
Nytkun se on ensimmäiseksi koiraksi tulossa ja saksanpaimenkoira on loppujen lopuksi haastava rotu niin suosittelisin että hankit valmiiksi koulutetun esim. 1-3 vuotijaan koiran. pienemmällä todennäkösyydellä koirasta tulisi ongelma koiraa!
Hei !

Olen 15 v. Ja omistan puolenvuoden ikäisen sakemanninartun. Kokemusta minulla erilaisista koirista on 3 vuoden ajalta ja olen asettanut koiralle kunnon rajat ja koirani kunnioittaa minua, luottaa minuun ja pärjään oikein hyvin. Olen lukenut luotettavia koirakirjoja ja saanut niistä, sekä kasvattajalta tietoa ja apua tarvittaessa. Jos tietää tarpeeksi ja on valmis käyttämään aikaa koiraan, miksi ei voisi 15-vuotias sakemannia ensimmäiseksi koiraksi ottaa. Se vaatii paljon mutta niin se myös antaa, jos käyttää oikeita koulutusmetodeja ja paneutuu todella koiraan.

Hyvää syksyä!
Pojalleni hankin sakemannin kun hän oli 6vuotias. Ihan hyvin kaikki onnistui. Asuttiin kyllä maalla.
Kyllä 15 vuotias voi koiran ottaa jos vanhemmat on asiasta samaa mieltä. Mutta intoa koiraharrastukseen pitää olla, ja tietty jo senverran aikuista asennetta ettei se lässytykseksi ja paijaamiseksi, vaan koira myös asiallisesti koulutetaan. Muuten siitä ei tule kun sanomista.
Vanhemmat mukaan asiaan, ota selvää mihin koulutusjuttuihin pääset koirasi kanssa mukaan. Ostatte kunnolliselta kasvattajalta pennun, hoidat ja sitoudut sen hoitoon... Ja anna Palaa =)
Joku joskus sanoi, että jos empii kahden rodun välillä ja toinen on sakmeanni, kannattaa valita se toinen. Itse en allekirjoita, mutta tuota voi pohtia.
ei!
Monesti itsekin halusin koiran, kun olin alle 18 vuotias. Olin ja olen vieläkin hyvin eläinrakas. Katsoin kaiken maailman koirankoulutus ohjelmat ja poliisikoira rexit :) Kinusin vanhemmilta saksanpaimenkoiraa, mutta onneksi he eivät sitä koskaan ostaneet! Koska nuorena ei tajua kuinka paljon vastuuta ja huolenpitoa koira tarvitsee. Pentuaika on hyvin haastavaa aikaa ja koiraa pitää kouluttaa paljon. Aikaa ja hermoja täytyy olla! Nyt olen jo täysi-ikäinen ja minulla on kaksi koiraa, sekarotuinen ja saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoira on hyvin vaativa ja viisas koira, joten sillä pitää olla virikkeitä ja puuhaa. Se ei ole mikään seinäkoriste, joka vain on. Ja sen voin sanoa, että saksanpaimenkoira ei kuulu kaupunkiin ellei ole tarvittavaa piha-alaa missä koira voi olla. Helposti koira alkaa räksyttämään kerrostalo alueella. Itse asun maalla ja lääniä on missä koirat saavat liikkua. Niin ja se täytyi vielä sanoa, että koiraan menee hyvin paljon rahaa. Molemmat koirat ovat vehnäallergisia ja ruoat niille maksavat aika paljon. En usko että opiskelijabudjetilla voi ostella 70€ royal canin ruokia joka kuukausi. Tietysti halvempiakin vaihtoehtoja on mutta saksanpaimenkoirilla nuo allergiat ovat aika yleisiä.
Luulenpa, että suurin osa noista "penskoista" jotka kehuvat hienosti pärjäävänsä sakemaninsa kanssa ovat niitä jotka kiljuvat koirallensa kurkku suorana vastaantulevan koiran edessä " ei hauku, hiljaa ,ei, ei, ei,! " kun koira ei ole tippaakaan hanskassa. Poikkeuksiakin tietty löytyy.
Taidankin olla sitten poikkeus...nimittäin sakemannini kulkee irti lenkillä ja pyydän sen vierelleni aina kun ohitan mitä tahansa (koiraa, autoa, jalankulkijaa ymsyms) Olen käyttänyt aikani sakemannini koulutukseen, mutta NYT kun koira on vuoden iässä, sanon kaikille 15-vuotiaille että se koulutus on hirveen rankkaa!! Se vie niin paljon aikaa, ja juuripa tämä rotu tarvitsee koulutuksen lisäksi toimintaa hirmupaljon.. Olen yhä heikoilla, se koiranottaminen ottaa tässä iässä tosi koville. Ihan alkuajan olivat melkeimpä kauheita. Nyt kun vaivani on palkittu ja vaikka koulutus on yhä kesken, vaikeimmat ajat ovat ohitse, lähinnä hienosäätöä enää tarvitaan.. Mut ei puhettakaan että siitä olisi nauttinut kun on IKIOMA koiranpentu,(välillä toki) asiat eivät todellisuudessa etene kuin saduissa..
Itsellä 2v sakemanni, sain kun olin 18v.
Vanhemmat epäili mutta todistin epäilyt vääräksi.
Koira täysin hallinnassa ilman fyysistä kuritusta, hieno ja kiltti koira.
Mutta täytyy myöntää että ne lukuisat baari-illat ja kavereiden kanssa rellestelyt on saanut jäädä.. _kaikki_ vapaa-aika menee koiran kanssa touhuillessa.
Kannattaa siis miettiä asiaa vuosienkin päähän. Se voi olla 15 vuodenkin sitoutuminen ja vastuu.
.. Lisään vielä että omalla koirallani on myös pahat allergiat ja ruokaan menee yli 100e kuukausi. Varaudu KAIKKEEN. Ja jos vielä epäröit senkin jälkeen niin kannattaa miettiä vielä pari vuotta...:)
Meillä on täysin koulutettu tyttöspk ja itse olen 14.v eikä ikinä ole ollut mitään ongelmia minkään suhteen, vaan koira toimii kuin ajatus <3, kyse on vaan siis kunnon koulutuksesta, mutta itse ainakin antaisin jonkun toisen kouluttaa sillä meillä on ihan pienestä asti ollu kyseistä rotua ja tullut tosi uppiniskaisiakin vastaan.
Meillä vähän samanlaista,tosin itse olen nyt 15-vuotias ja minulle ehdotetaan toiseksi koiraksi Eurasieria. Itse olen lähestulkoon sakemannimme kouluttanut,koira tällä hetkellä 3-vuotias.

Mutta ei kannata ottaa koiraa lapsen vastuulle,koska varsinkin jos on eka koira kyseessä niin ongelmia voi tulla joissa vanhempaa tarvitaan... On tuonkin kanssa tapeltu eroahdistuksen ja remmirähjäyksen kanssa,mutta kouluttamalla ne on saatu pois ja käyty on mätsäreissä ja tokossa c: Jos joku ihminen on varma että pärjää,kannattaa hankkia! Joillakin ihmisillä ensimmäinen koira voi olla joku bullterrierin tyylinen,joten ei voi yleistää etteikö 15-vuotias voi olla valmis sakun omistaja...TOTTAKAI VOI! Se riippuu henkisestä iästä,kokemuksista koirista ym.

Jos yhtään epäilet taitojasi,älä ota. Tai jos otat niin kysy jotakin sekalinjaista pentua,joka on lepsu luonteeltaan.
Asiasta voi olla montaa mieltä!!!
Itselläni ensimmäinen koira oli saku ja kaikki on sujunut hienosti.Koiran hankkiessani olin muutamaa kuukkautta vaille 17 vuotias. Koirani on nyt 3 vuoden ja pitää sanoa että on kyllä todella tottelevainen ja hieno koira toki koiran luonne vaikuttaa koulutukseen ja kaikkeen muuhunkin mutta ei se mahdotonta ole.

Aluksi kaikki tutut ja sukulaiset kauhistelivat päätöstäni mutta nykyisin kehuvat koiraa kuinka hyväkäytöksinen se on.

Sakun kanssa tulee vaan olla tiukka eikä antaa periksi jos koira niskuroi vastaan. Itsellä tuli välillä sellainen olo että ei tästä tule mitään mutta kun vaan sitkeästi jaksoi loppuun saakka niin kyllä se sitten palkitseekin.
Moikka! Olen 18-vuotias sakemannin omistaja ja sain koirani suunnilleen sinun iässäsi. Toisaalta sun täytyy pitää siitä kans kovaa huolta ja kuria. Nehän on nimittäin metsästyskoiriksi tarkoitettu. Ensimmäiset pari vuotta minulla meni opettaa se käytös tavoille, mutta sun täytyy olla todella jämäkkä ja sun ei pidä koskaan antaa sen kyseealaistaa sun auktoriteettia! Muuten siitä tulee "todella kivaa" kun se on talon pomo etkä sinä.

Mutta lykkyä tykö kasvattamiseen!
sakemanni oli alunperin paimenkoira
Niinhän sen pitäisi olla vielä nykyisinkin eli turhaa yrittää tehdä sakusta suojelukoiraa väkisin. Paimenkoirien tehtävä on paimentaa, ei käyttää aggressiota ja puremista työskennellessään. Pikkuisen voi napata, jos esim. lammas ei tottele, koskaan koira ei kuitenkaan vahingoista paimennettaviaan tarkoituksella, sillä tärkein tehtävä on ain ohjata oikeaan paikkaan.
Jos olet omistautunut koirille ja selvitellyt yhtä sun toista sakemanneista ja todennut sen olevan koirasi niin ota vaan! Mutta pitää muistaa sakemannia ostaessa, että ostaa sen joltain vastuuntuntoiselta kasvattajalta, joka on käyttänyt aikaa pentujen sosiaalistamiseen ja on valmis auttamaan sinua vielä pennun kanssa sen luovutettuaan. Ja kannataa muistaa miten iso vastuu sinulla on vielä sosiaalistaa pentua ja antaa sille mahdollisimman hyvä koti loppuiäkseen. Saksanpaimenkoira jos mikä on IHANA koira hyvin koulutettuna!
tosiasiassa kukaan siviili ei tarvitse minkaanlaista koiraa.ison koiran omistaja ottaa koiran sen vuoksi,koska pelkää. koira on turvallisuuden takia.mutta ketä koiranomistaja sitten pelkää? moni ei hallitse lemmikkiään, eikä edes halua.jatkuvasti saa lukea uutisia,että koira puri jotakuta, eikä omista jäänyt selvittelemään asiaa.eli kyse on pahoinpitelystä.ja pahoinpitely on rikos.onneksi suurinosa pystyy pitämään koiransa hallinnassa.
Odottaisit mieluummin vielä 3 vuotta kun olet aikuinen ja saat ajokortin..jotta sakemannin voisit vielä koulutus kentälle ja muihin koulutustreeneihin. Sinun ikäisellesi on liian vaarallista antaa sakemanni, esim. koira voi vahingoittaa sinua jos et ehdi kouluttaa sitä. (olethan sinä koulussa jokapäivä paitsi viikonloput ?) Vaikka olet eläinrakas niin koiraa ei saa lelliä liikaa koska se voi johtaa huonoon merkkiin. Koiran täytyy oppia se että olet itse laumanjohtaja..jos niin ei ole niin koira voi hyökätä kimppuusi luulemalle että hän on johtaja ja voi tehdä mitä haluaa. Sinun todellakin kannattaa odottaa sen 3-4 vuotta..

turvallisesti miettien aikuinen sakemanni & koirasuden kasvattaja!
Oikeassa olet ! Olen samaamieltä kanssasi.
Olen itsekin pian 15-vuotias tyttö, ihan yhtälailla sydämensä menettänyt kyseiselle rodulle. Äidilläni on ollut 4 sakemannia elämäni aikana, joista pienesti olen siis jotain nähnyt. Koirat todella ovat erilaisia, linjat vievät koiran mieltä suuntaan ja toiseen, kun käyttölinjainen on ronski ja vahvaluontoinen, voi näyttely/sekalinjainen olla ehkä lepsumpi, riippuen toki yksilöstä.

Itse olen kouluttanut perheeni 4-vuotiaan villakoiran lähes erehtymättömäksi tottelijaksi, mutta sillä on hyvin pieni merkitys jos ajatellaan saksanpaimenkoiran luonnetta, kokoa ja koulutettavutta. Tämän lisäksi olen lukenut ja opiskellu nyt noin 3½ vuotta koirapsykologiaa. Sadat koirakirjat, koulutuskirjat, rotukirjat, DVDt, televisiosarjat, kaikenlaista on tullut opiskeltua ja opeteltua. Näitä oppimiani asioita olen voinut harjoitella villakoirallamme, isäpuoleni saksanpaimenkoira/husky-sekoituksella, äitini nykyisellä perhoskoiralla, kavereideni esim. lapinkoiralla, kultaisellanoutajalla ja tollerilla. Varsinkin isäpuoleni sakemannisekoituksessa olen huomannut jääräpäisyyttä, jota täytyy osata soveltaa psykologian kautta. Koiralle kun ei aina auta suorat käskyt ja harvemmin lepertely. Huutaminenhan ei johda mihinkään. Mitä sitten tehdään, kun mikään ei tunnu auttavan? Tällaisiin asioihin pitää osata keksiä lähes heti ratkaisu.

Saksanpaimenkoira on äärimmäisen virikkeitä tarvitseva, energinen mutta oppivainen pakkaus. On ihan ihmisestä kiinni, minkälainen koirasta tulee. Koira tarvii todella paljon liikuntaa, koulutusta ja huomiota oikeassa suhteessa. Riippuu siis ihan, onko sinulla aikaa, varaa, kiinnostusta ja kuntoa tämän rodun turvalliseen ja hyvään ylläpitämiseen.

Mitä sitten kun pääset 9. luokalta? Mihin laitat koiran, jos joudut asuntolaan tai pieneen vuokrakämppään kerrostaloon? Onko lähelläsi TOKO- ja/tai agilitytreenejä? Mistä saat ongelma-apua jos ongelmia syntyy? Missä näet itsesi 15 vuoden päästä, pystytkö pitämään koiraa vielä silloinkin?
Koiran ottaminen on niin iso juttu, että vaikka minäkin kovasti voisin sinänsä harkita saksanpaimenkoiraa, niin en kuitenkaan harkitse. Kaikista viisain minun mielestäni olisi käydä koulutukset loppuun, tai edes siihen asti kun sinulla on ajokortti ja auto, oma asunto jossa saa pitää koiria ja eritoten kunnolla mielenkiintoa ja aikaa koirallesi.

Viisaita päätöksiä sinulle!
Mun mielestä sä voit ottaa saksanpaimenkoiran, koska oli se miten iso koira tahansa ni et sä tarvii sen kaa voimaa. Koulutat sen hyvin pennusta asti ni hyvun menee ja sillon ku sä kunnioitat koiraa ja se sua, ni teil menee nii helvetin hyvin et muista se heti. Kannattaa kuitenki ottaa ehkä narttu ja näyttelylinjainen. Itsekin olen 15v ja mulla on oma saksanpaimenkoira ja ku sä opit mitä se molemmin puolinen kunnioitus on ni se koira tottelee sua nii hyvi et sä et ees voi kuvitella. ps älä koskaan käytä väkivaltaa! :)
Tää viestiketju on vaan sen verran vanha että aloittaja taitaa olla jo 24v :D
Sulle suosittelisin ehkä enimmäkseen valkoistapaimenkoiraa. Ne on perhekoiria ja säyseämpiä ja lempeitä. Vaikka lähisukulainen onkin sekin vaatii liikuntaa ja paljon.
Tämä viestiketju on kirjotettu 28.9.2004!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! sillä on varmaan jo se koira tai se on ehkä jo kuollutkin!!!!!!!!!!!!!
Notta,olisi kiva tietää ottiko sakun vai eikö ottanut?
Jos otti niin kuinka on mennyt.
Kysyisin että sopisko minulle, 14 vuotiaalle sakemanni? Äidillä eikä isällä ole mitään kokemusta saksanpaimenista, ja tulis vielä ekaks koiraksi.
Mutta, olen kiinnostunut rodusta koska ainoa rotu mistä on itellä jonkinlaista kokemusta ja ainut rotu mikä kiinnostaa, ja paljon. Tutuillamme on sakuja ja olen ollut mukana yhden pennuista koulutuksessa ja käyttänyt koiria lenkillä. Rodusta olen ollu kiinostunut jo monta vuotta, mutta tiennyt etten niin nuorena isoa koiraa voisi itse kouluttaa. Nyt olisin itseni mielestä valmis ottapaan sakun, mutta halaun kuulla muiden mielipiteitä koska vanhemmilleni kyllä käy kun eivät tiedä sakuista juuri mitään. Tekemistä ja aktviteettia kyllä löytyy, en ole sohvaperuna vaan itsekin tosi energinen minkä takia ei yhtään kiinnostaisi ottaa mitään sohvaperunaa edes ekaksi koiraksi.. Kaikki sanovat että joku pienempi/rauhallisempi rotu ekaks, mutta kun en yksinkertaisesti ole yhtään kiinostunut pienistä enkä sohvaperuna koirista. Ja en haluaisi ottaa mitään "koekappale" koiraa, vaan heti ekalla kerralla itselleni sopivan kunnon koiran. Koira kuin koira elää usein yli 10 vuotta, joten en näe iloa ottaa ensin koiraa josta en välttämättä pitäisi..... Toinen "vaihtoehto" on valkoinenpaimenkoira, siitä ei sitten minkäänlaista kokemusta. Enkä rodusta tiedä paljoa... Vastailuja?:))
Ei sakua teinille edelleenkään
Eihän iällä ole väliä vaan sillä miten paljon sen kqnssa aiot tehdä yms... eli miten innostusta riittää
meidän treeni ryhmässä käy aktiivisesti 14v tyttö käyttis saku uroksen kanssa..koira nyt 2 v.
autoa ei ole mutta me muut otetaan kyytiin jos maasto treenejä on ja haetaan kentälle tai viemme takaisin.tosin hän haluaa kävellä yleensä kentälle.
koira on hyvin hanskassa ja kulkee julkisillakin välineillä kuin olisi aina kulkenut.
iästään huolimatta ollaan otettu hänet ilolla ryhmäämme ja toista noin innokasta ei ole aikoihin ryhmään tullut.
vanhemmat kustantavat ruuat,rokotukse ja pakolliset kustannukset mutta ulkoiluttavat ainoastaan silloin kun tyttö on kipiä.
Se mitä olen seurannut ja nähnyt niin tämä kyseinen parivaljakko on varsin onnistunut ja mikä parasta niin onnistu treenit tai ei niin ovat aina yhtä hyväntuulisia.
keväällä menevät monen kauhuksi sitten bh kokeeseen...jotenka vaviskaa ne joittenka mielestä noin nuori ei voi handlata hyvin koiraa tai saatikka sitoutua koulutukseen
Oon ite 15v ja mulla on 5kk saku. Ihan hyvin ollaan tähän asti pärjäilty. Mutta loputonta pinnaa tarttee kyllä! Ja on joutunu luopumaan vähän vapaa-ajasta, ku on kumminki koiran koulutus ja hoito omalla vastuulla.
 /   /  /  / Sakemanni 15-vuotiaalle?

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Facebookissa suositeltua

Tietoa mainosten kohdentamisesta