Hei kaikki mäyräkoiranomistajat!
Olemme harkitsemassa koiran hankkimista perheenjäseneksemme, ja nyt on koirarodun valinta meneillään. Haluaisimme mielellään seurakoiran, joka viihtyy isäntiensä kanssa lenkkipolulla, ja joka olisi ystävällinen lemmikki kotioloihin (näyttelyt eivät ole mielessämme). Lisäksi emme haluaisi kovin kookasta koiraa, mutta eloisan, seurallisen ja omistajiinsa kiintyvän. Millainen mäyräkoira on lemmikkinä? Olemme harkinneet lyhytkarvaista mäyräkoiraa (ne on niin suloisia!), mutta nyt siis haluaisimme kokeneimmilta tietoja mäyräkoirien luonteenlaadusta. Kiitokset jo etukäteen!
Millainen mäyräkoira on lemmikkinä?
Tulevat koiranomistajat?
153
109501
Vastaukset
- don
Mäyräkoira on mitä valloittavin olento, vaikkakin täytyy myöntää, että se osaa olla myös rakastettavan raivostuttavakin. Olen oppinut juuri mäyräkoiriltani sen, että hyvästä olosta ja mielihyvästä täytyy nauttia ja ottaa se irti, kun sitä on tarjolla! Vaikka selkäsaunan uhallakin! On se aina sen väärti! Nytkin katselen toisella silmällä pentukopassa leikkiviä
lk.mäyräkoiranpentuja. On se vaan niin väärin, että ne täytyy luovuttaa uusiin koteihin jo niin varhain, mutta on se ilo suotava muillekin haluaville! Ps. muutama pentu vapaana!- mieltä..
pieni suuri koira..
Mäykky on sopivan kokoinen kuljettaa mukana esim autossa, mutta luonteensa johdosta on suuri koira. Monesti olen omasta mäykystäni sanonut että jos kokoa olis kuten egoa, voisi olla vaikeuksia.. En tarkoita pahalla, mäyräkoira on vaan sellainen. Totteleva, kiltti seurakoira, ystävällinen mutta ei aina tahdo miellyttää omistajaansa, ellei hyödy siitä itse.
Ainakin meillä mäykky valloitti koko perheen ja nyt myös naapuruston, niin luonteellaan kuin ulkonäölläänkin. - @MinZuu@
Hei! Katoin Wikipediasta mäyriksestä jutun. Siellä luki että mäyris purisi muista roduista herkeimmin! Nyt epäilenkin hieman rodun ostamista...
- Chebura
@MinZuu@ kirjoitti:
Hei! Katoin Wikipediasta mäyriksestä jutun. Siellä luki että mäyris purisi muista roduista herkeimmin! Nyt epäilenkin hieman rodun ostamista...
Joo siis meillä on mäyräkoira, ja mielestäni he eivät ole lainkaan vihaisia!! Tai siis tietysti kouluttajasta se johtuu, mutta meidän uros on välillä kyllä uusille urosystäville hieman ärtyisä, mutta me leikimme vain naaraiden ja vanhojen uroksien kanssa jotka tämä on tuntenut pienestä saakka. Meidän koiramme puree vain silloin jos sitä satuttaa. Ja kylläpäs haukkuu paljon! Menemme kesällä mökille Venäjälle jossa se haukkuu kaikki päivät suojelessaan omaa reviriiään, eli meidän pikku aluetta mökille, joka on rajattu aitauksin. Mutta vielä yksi juttu, mäyräkoira on toooosi itsepäinen koira! Mutta meidän ainakin on oppinut istumaan, antamaan tassua jne. Mutta perhekoiraksi ja metsään ulkoilemaan tämä koira on mahtava! Minä olen muuten kolmetoistavuotias (:
- Anonyymi
@MinZuu@ kirjoitti:
Hei! Katoin Wikipediasta mäyriksestä jutun. Siellä luki että mäyris purisi muista roduista herkeimmin! Nyt epäilenkin hieman rodun ostamista...
Ei Wikipedia ole aina oikeassa.Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa tai kuulemaansa.
- hurricane
Mäyräkoira on 100% mukaansatempaava otus...meillä on ollut kaikenmoisia ja kokoisia koiria; kun "löysimme" mäyräkoirat,olimme myytyjä näihin suuriin persooniin....
Pähkinänkuoressa mäykky on; rento sohvakoira, ärhäkkä ketuntappaja, reipas lenkkikaveri, hyvä vahti sekä söötti syvivauva...siitä on niiiiin moneksi :)- irmeli64
se oli ytimekkäästi ja hyvin sanottu.. ei lisättävää :)
- kippe
mulla itselläni kääpiömäyris ja se on kyllä kotona semmonen sylivauva... tykkää nukkua kainalossa peiton alla selälteen. mutta lenkille lähtiessä siitä kuoriutuu ns. "lyhytjalkanen dobermanni", ei pelkää mitään ja isottelee muille koirille. tottelee käskyjä vain jos itse haluaa joskin makupalan eteen voi tehdä ehkä jotain jos jos sattuu olemaan hyvä makupala. itsepäinen mutta herttainen ja välittää selvästi omistajastaan minkä osoittaa tuhansin pusuin. suosittelen ehdottomasti mäykyn ottamista, kaikista tuntemistani koirista ehdottomasti persoonallisin niin hyvässä kuin pahassa
- joppe och poppe
ja, vi är samma mieltä och mäyräkoira är bestä lemmikki för world. You kan köpte mäyräkoira if du vants funny lemmikki. You måste be will bye mäyräkoira, and this is our mielipide. God bye!
- irmeli64
joppe och poppe kirjoitti:
ja, vi är samma mieltä och mäyräkoira är bestä lemmikki för world. You kan köpte mäyräkoira if du vants funny lemmikki. You måste be will bye mäyräkoira, and this is our mielipide. God bye!
mitä ihmeen kieltä tämä oli ;)?? hauska... hehe
- mäykkyjen äiti
parempaa ystävää et löydä, uskollista ja luotettavaa. Oli kaksi mäykkyä, toinen lähti koiraenkeliksi tammikuussa, 15 vuotiaana. Toinen nukkuu jaloissa, 10 vuotias. uskollinen, luotettava, haukkuukin joskus, mutta syystä. itsepäinen pikku peijooni. Siis muutamalla sanalla: aivan fantastinen ystävä!
- annmer
miten sun vanhat mäyräkoirarakkaat jaksaa lenkkeillä. meillä on pian 10 v täyttävä ja lennkeilyinto on kehno - metsään päästessään kyllä intoutuu ja nauttii suunnattomasti. mietin vain pitkiä patikkaretkia, mitä voi vanhenevalta koiralta odottaa jaksamisen suhteen.
- Nippe
annmer kirjoitti:
miten sun vanhat mäyräkoirarakkaat jaksaa lenkkeillä. meillä on pian 10 v täyttävä ja lennkeilyinto on kehno - metsään päästessään kyllä intoutuu ja nauttii suunnattomasti. mietin vain pitkiä patikkaretkia, mitä voi vanhenevalta koiralta odottaa jaksamisen suhteen.
Meidän vanha herra kk-mäykky nukkui 12-vuotiaana syöpää sairaneena pois. Mutta virtaa herralla riitti vielä viimeisinä viikkoina karattua kilometrejä kissanperässä ympäri kylää. Energiaa herralla oli hirveästi, siskonsa oli vasta kohta ja laittoi tönköt kotiristeyksessä vanhoilla päivillään eikä kehdannut kuin mökillä juosta metsässä. vielä 10vuotiaana herran kanssa käytiin metsällä ja 10km lenkkejä ja aina vaan jaksoi häntä heilua ja silmät loistaa. IHANIA olivat vaikkakin erilaisia molemmat!
- keuruu
Nippe kirjoitti:
Meidän vanha herra kk-mäykky nukkui 12-vuotiaana syöpää sairaneena pois. Mutta virtaa herralla riitti vielä viimeisinä viikkoina karattua kilometrejä kissanperässä ympäri kylää. Energiaa herralla oli hirveästi, siskonsa oli vasta kohta ja laittoi tönköt kotiristeyksessä vanhoilla päivillään eikä kehdannut kuin mökillä juosta metsässä. vielä 10vuotiaana herran kanssa käytiin metsällä ja 10km lenkkejä ja aina vaan jaksoi häntä heilua ja silmät loistaa. IHANIA olivat vaikkakin erilaisia molemmat!
Hei vain itselläni juuri lk kääpiö mäyräkoira uros täytti 12 vuotta. ja menoa piisaa. ja 11 vuotias lk kaniini mäyrä koira narttu. tykkäävät kesästä. mäyrä koira on pitkä ikäinen rotu. hyvää kesää kaikille mäyräkoiran omistajille ja tuleville mäyräkoiran omistajille.
- Mäyräkoira fani <3
Minä sain oman mäyriksen 10 vuotiaana ja hyvin meilä sujuu. Äitini sano minulle että sille ei sitt voi opetella temppuja, mäyrikseni osaa kyllä hyppää agilityä 20cm tanssia ja kaikkee muuta
- Matti-Keränen
24.11.2004 kello 12.20 Matti Keränen , Salla.
Elokuussa 1993 kävelimme koko perhe kauniilla Kemijärven rantahietikolla. Karkeakarvainen mäyräkoiramme juoksenteli vapaana, koska sehän oli ja on vieläkin ihmisystävällinen ja leikkisä.
Sitten se yhtäkkiä hävisi eikä tullut kutsusta takaisin. Eräässä pusikossa se temmelsi ja pyöri selällään oikein innoissaan. Päästyäni lähemmäksi lehahti nokkaani oikein Eedenin yrttitarhan tuoksu.
Koira temmelsi selällään ikivanhan , asvaisen , osittain hiillostetun lahnanraadon päällä. Kala oikein kihisi isoja valkeita toukkia. Nappasin koiran kaulahihnaan talutusketjun ja sitten sitä mentiin.
Pudotin koiran elokuisen lämpimään järveen lähilaiturista uimasilleen viisikertaa. Sitten päästin koiran maihin. Yskien ja pärskien se ravisteli turkkiaan niin että toukat lentelivät kuin riisiryynit pussista.
Illalla vielä eukkoni antoi sille tehokäsittelyä dödöpurkeistaan ja parfyymeistään.
Sittenpä koira hyppäsikin pehmeimmälle untuvatyynylle iltaunilleen hyvin tehdyn päiväohjelman päätteeksi... - Matti-Keränen
25.11.2004 kello 12.45 Matti Keränen , Salla.
Eukkoni oli sittemmin syyskuussa 1995 Sallassa ulkoiluttamassa koiraansa lähistöllä olevalla kuntoilupolulla-talvisin hiihtolatu ja valaistus.
Polulla hyppelehti pieni jänis kesänruskeassa turkissaan. Mäyräkoira ja jänis jäivät kumpikin ihmettelemään ja haistelemaan toisiian pitkäksi aikaa. Sitten koira alkoi iloisesti temmeltää ja hypellä jäniksen kanssa. Mutta erehdyttyään haukahtamaan innostuksessaan jäniksen poikanen nousi istualleen kahdelle jalalle ja heilutteli pystytkorviaan ja katseli ihmeissään.
Sitten jänis ponkaisi suoraan metsikköön pakoon ja innokkaasti haukkuva mäyris uuden kaverinsa perään ihan noin leikkimielellä. Perässäjuoksua kesti alun toista tuntia. Emäntäni palasi epätoivoissaan kotiinsa ja itkeskeli , että nyt se hänen rakkaansa karkasi ja eksyi metsään.
Toruskelin häntä siitä , ettei toki ajoon lähtenyttä koiraa saa jättää kesken ajon eksyksiin. Menin sille äskeiselle leikkipaikalle ja sieltähän metsästä se lopenväsynyt metsästyssankarimme palasikin loppuun uupuneena ja hengästyneenä.
Juuri siksipä ovatkin lehtien palstat syksyisin täynnänsä eksyneiden ja hukattujen koirien ilmoituksia , kun niiden kaupunkilaistuneet sunnuntaimetsästäjät ja omistajat eivät ymmärrä tätäkään perusasiaa koirista. Mäyräkoirakin kun on täysin normaalivaistoinen metsästäjä !!!- @MinZuu@
Niin ja sitten vielä kysyisin millainen on tyttö mäyris?
- nakkineiti
@MinZuu@ kirjoitti:
Niin ja sitten vielä kysyisin millainen on tyttö mäyris?
Mulla on 1v 4 kk vanha tyttö. Se on suloinen, vilkas, leikkisä, hyvä lenkkikaveri. Erittäin leppoisa lemmikki. Kahdet juoksut on ollut. Ensimmäisen aikaan se oli vähän hämmentynyt ja allapäin. Toisen aikaan tammikuussa se oli ihan samanlainen kuin normaalisti. Vuotoa oli vähän, se piti itsensä puhtaana, en pitänyt juoksuhousuja, (ei nuku meidän sängyssä, vaan omassa petissä). Ylen ihana nakkineiti.
- Matti-Keränen
27.11.2004 kello 17.45 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt II - tositarinoita !
Oli kuumanhelteinen elokuun sunnuntai-iltapäivä vuonna 1995. Taaskin kerran eukkoni lähti muutaman kilometrin päiväkävelylle sievän , viisaan , inhimillisen ja niin älykkään karkeakarvaisen mäyräkoiransa kanssa.
Itse jäin kotiimme näpyttelemään kompuutterilla
kaikenlaisia tärkeitä nettikirjoitelmia kuten nyt tämäkin juttuni tässä esimerkiksi !
Eukkoni se vain viipyi ja viipyi, niin että aloin jo huolestua hänen eksyneen näihin laajoihin Sallan metsiin. Kun olin laittamassa kenkiä jalkaani lähteäkseni häntä hakemaan , niin kuulin pihalta sydäntäsärkevää itkua : " Matti ! Matti ! Tule pian apuun taikka koirani kuolee ! "
Näkymä pihalla olikin järkyttävä. Ja miten siihen olikaan jouduttu , kertoi eukkoni myöhemmin illalla itkua tuhertaen. " He olivat koiran kanssa kävelleet kaksistaan sillä pyhällä periaatteelle , että koira on ns. vapaa koira ! ".
Eihän se ihmisystävällisenä tarvitse hihnaa eikä narua vapaassa Lapin metsässä. Tielle osui aivan tavallinen maalaistalo navettoineen , saunoineen , talleineen ja likakaivoineen sekä uhkeasti löyhkäävine lantaloineen.
Koira meni tutkiskelemaan sulotuoksuista lantalaa ja löysi oivallisen kylpypaikan. Likakaivoon oli johdettu navetasta , saunasta, tallista ja talon keittiöstä kaikki likavedet ja samalla oli jätetty ääriään myöten täysi likakaivo ilman kantta.
Koira hyppäsi tähän saastalammikkoon uimaan sillä olihan kuuma hellepäivä näin elokuun lopullakin vielä. Sittenpä se olikin kotiinpaluu yhtä huutoa , parkua , vonkunaa ja eukkoni itkua kun koira haisi kymmenien metrien päähän niin vietävästi ja pyrki nuuskimaan ja nuolemaan emäntäänsäkin siinä samalla iloisesti. Ja koirakin haukkui ilopisesti ja temmelsi niin , että paskat ja kuset lentelivät.
Pihalla otin tämän paskamärännön hihnaansa ja niin sitä mentiin puolen kilometrin päähän Junginojalle. Tämä ojahan on suuri , pari metriä leveä ja yli metrin syvyinen vuolasvirtainen puro keskellä Sallan kirkonkylää. Sinne vain koira kahluusilleen ja uimasilleen puroon. Kävelytin ja uitin sitä purossa parisataa metriä ja päästin sen sitten irti.
Kuin raketti se ampaisi vettä ravistellen ja turkkiaan kuivaten kotiinsa päin. Eukkoni antoi sille vielä kylpyhuoneessa deodorantti - , saippua - ja lämminvesisuihkukuurin.
Hetken päästä tämä pieni ruskea peijooni kuorsasi parhaalla tyynyllä tassut taivasta kohti ojolla , sillä olihan taas tälle päivälle tullut kunnostauduttua oikein tosi hienosti ! - Matti-Keränen
28.11.2004 kello 23.18 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt IV - tositarinoita !
Kun tulimme Sallaan elokuussa 1995 , niin ajattelimme ensiksi , ettei koiraverolla liene niinkään väliä koska :
1) Meidän koiramme ei ole palveluskoira
2) Ei ole metsästyskoira
3) Ei ole poronhoidossa apuna käytettävä
paimennuskoira
4) Eikä ole edes koirasafareissa käytettävä
vetokoira. Täällähän on sellaisiakin turismia
palvelevia matkailuyrittäjiä.
No kaikki meni hyvin seuraavaan maaliskuuhun. Kunnes vasta silloin postissa tuleekin meille myös koiraveron maksuunpanokuitti. Siis on mentävä kunnan virastotalolle taikka laitettava pankista kunnalle säädetty koiraverosuoritus.
Uteliaisuuttani menenkin kunnanvirastoon ja etsiydyn siellä koiraveron perintätoimistoon.
Kyselen muka ihmeissäni , että mistähän he tietävät meilläkin olevan koiran , vaikkei tämä olekaan ammattilais - , metsästys - tai opaskoirakäyttöön tarkoitettua laatua.
Naisvirkailija vastaakin iloisesti hymyillen , että täällä Sallassahan se on naapuriapu kaikkein paras apu. Meidän naapurimme olivat jo heti tultuamme Sallaan elo - syyskuussa informoineet oikein joukolla koiraveron perijää uudesta , hirmuisesta , poroja , lintuja sekä oravia hätyyttävästä hirviöstämme , kaiken lasten kauhusta alias karkeakarvaisesta , kaupunkilaisesta mäyräkoirastamme.
Ei edes vetoaminen koiramme kaupunkilaiseen ja ulkomaalaiseen alkuperään auttanut. Koiramme oli hankittu Varsovasta ja kasvanut siellä moness polvessa varakkaiden kaupunkilais-snobien seurakoirana. Ei muuta kuin maksa vain kalliita koiraveroja ! Näin siis minäkin Sallan Matti olen oppinut rakastamaan veroja kuten ministeri Kaisa Raatikainen kehotteli ihmisiä Suomessa 1980 - luvulla ...- De Soto.
Olet muuten oikeassa mutta mäyris on Puolassa edelleen käyttökoira.Poika joka on kasvanut mäyristen joukossa sano ettei ollut missään nähnyt niin isoja mäyriksiä,kuin Puolassa oli.Mulla oli 3 ensimmäistä mäyristä Puolalaisia ja ne ei pahemmin väsistäny muita.Ne oli isoja ja rauhallisia.
- Matti-Keränen
Karkeakarvaisen Kootut töppäilyt VI - tositarinoita !
30.11.2004 kello 13.40 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaisen Kootut töppäilyt VI - tositarinoita !
Eräs tuttavan tuttu rouva lähti elokuisena kauniina päivänä muutaman kilometrin päähän mustikkametsään. Täällä Sallassahan alkavat mustikka - , puolukka ja hillamarikot toisinaan liki kotiporteilta.
No niin rouva pääsi hyvään poiminnan vauhtiin ja mäyräkoira lähti juoksentelemaan kauemmaksi. Sillä oli sellainen riemastuttava tapa , että se könysi varvikossa ja hamuili tiheitä ryppäitä
mustikoita ja juolukoita suuhunsa , niin että vain sininen mehu tirskui suusta.
Noin tunnin kuluttua koira alkoi etäämmältä haukun ja jatkoi sitä vähän väliä. Seuraavan tunnin kuluttua rouvalle tuli oikea kauhun paikka. Mäyräkoira oli pysäyttänyt suuren uroshirven haukullaan ja ohjaili sitä kohti rouvaa. Hirvi vain korskahteli ja pyörähteli koiran kiertäessä ympärillä , väistellessä hirven
koparoita ja lähestyessä marjastajaa.
Mäyräkoira ajoi hirven mitä parhaalle ampumahollille , mutta eihän rouvalla ollut kivääriä mukana elokuussa, kun hirvien
metsästysaika olisi vasta lokakuussa.
Marjasanko unohtui liki täysinäisenä metsään. Rouva hyppäsi pyörälleen ja alkoi sinkuttaa pakoon. Silloin koirakin unohti haukkunsa ja iso hirvi rymisteli tiehensä. Tämä on oikein tosi
juttu , vaikka kuulinkin sen täällä elokuussa pari vuotta sitten.- jotta
Mäykyn persoona on kyllä just tommonen =D
Näitä juttuja luettais takuulla erittäin mielellään seuraavassa osoitteessa
http://www.mayrakoiraliitto.fi/keskustelu/
- Matti-Keränen
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt VII - tositarinoita !
01.12.2004 kello 18.50 Matti Keränen , Salla .
Suunnistustaidon mestaruutta :
Olimme eukkoni kanssa tutkimassa tässä elokuulla
hienoja marjastusmaisemia Sallan Majan takana. Tämä
suosittu turistien kahvi- ja taukopaikka on puolivälissä
matkaa Sallan kirkonkylältä Kuusamontietä pitkin Salla-
tunturien matkailukeskukseen 5,0 km kirkolta.
Olin painanut maaston topografian , järvet , pienet suot
ja purot näkömuistiini ja kävelimme helppokulkuisia kuivia
metsämaastoja. Välillä osui eteen Pyhäjärven rantahietikkoa
tai Pyhäjoen soistuneita rantapöheikköjä.
Reittimme muodosti suunnilleen kilometrin läpimittaisen
ympyrän läheltä Sallan Majaa sen itäpuoliseen maastoon.
Kun alkoi näyttää sateisen sään olevan tulollaan , päätinkin
oikaista reittimme etäisimmästä osasta suoraan maantien var-
teen jätettyyn autooni.
Koiran pirupa ampaisi heti oikeaan suuntaan kun sanoin
eukolleni, että palataanpa suoraan autolleni. Olin kyllä itse
arvioinut oikean paluusuunnan justiinsa siksi minne koirakin
ampaisi. Uteliaisuuttani seurasinkin koiran valitsemaa kurssia
ja yllätys , yllätys , se osui jopa TARKEMMIN autolle kuin
olisin itse osannut suunnistaa. Ja lisäksi tämän maaston kautta
emme olleet koskaan aiemmin emmekä sinäkään päivänä
kävelleet.
Eukkoni kertoi , että kävellessään metsässä vanhoja ja tuttuja
reittejä koira tietää aina sanonnasta retken alussa suorimman
tien sinne minne ollaan menossa. - Matti-Keränen
08.12.2004 kello 13.45 Matti Keränen , Salla.
Ihmeellistä kielitaitoa ja kykyä ymmärtää kuulemaansa kahdella kielellä !
Jo vuosia sitten ilin aikeissa lähteä koiran kanssa pienelle iltapimeän kävelylle. Koska oli ulkona tihkusadetta, niin ajattelin ääneen , että
lähdetäänköhän tästä kävelemään vaiko ei.
Hetken päästä kuuluikin vähän ihmeellisesti äännettynä vastaus : " '''yy ``` llä ''' ". Havahduin toteamukseen , että kyllä se sana " kyllä " ja kaiken lisäksi mäyräkoirani ääntämänä.
No sehän selvittikin tilanteen ja niin lähdimme tihkusateeseen patikoimaan.
Jos puhelin soi , niin koira kuuntelee innokkaasti parin metrin päästä. Ja josa se erottaa tutun äänen luurista , niin alkaapa vietävä innokkaan haukun terveisiksi.
Kerran soittaessani kun kuulin koiran haukahduksen , niin sanoinpa sille puolaksi , että haukuhan ja heiluta häntääsi. Koira alkoi vimmatun haukun , heittäytyi selälleen nujuamaan ja vispasi oikein reippaasti häntäänsä. Koira siis ymmärsi puhelimen vääristämästä ja heikentämästä äänbestä isäntänsä ouheen ja teki työtä käskettyä.
Koira näyttää ymmärtävän noin 50 käsitettä sekä puolan että suomen kielellä. Aikamoista kielitaitoa ja ilman mitään kielikylpyjä ...- Matti-Keranen
12.12.2004 kello 16.55 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt IX -
tositarinoita !
Kävelin yhtenä syyskesän aamuna Sallan valaistua hölkkälenkkiä koirani kanssa. Tien reunalla jökötti puun rungolla suunnilleen kasvojeni korkeudella pieni orava.
Sen hännässä oli lähes olematon turkki , vaikka se muuten näyttikin normaalin väriseltä kesäturkissaan. Sitten hoksasin , että sehän on tämän kesäinen poikanen. Siksipä se jäikin vain ihmettelemään ja katslemaan kun mäyris aloitti innokkaan haukun.
Hetken päästä mänyn latvasta tormasi alas runkoa isokokoinen röllevä kesäorava. Äkäisesti säksättäen se nappasi poikasensa tukevalla niskaotteella hampaisiinsa ja nosti sitä ylemmäksi muutaman metrin.
Sitten iso orava hyppäsi keikistelemään koiralle aivan parin metrin päähän maahan. Alkoi mäyräkoiran ja oravan vimmattu kilpajuoksu poispäin puulta. Ja minä vain töllistelin äimistynmeenä tuon emo-oravan oikkuja.
Vähän ajan kuluttua se iso emon röllykkä hypähteli puiden oksia pitkin takaisin , nappasi poikasensa uudelleen tiukkaan hammasotteeseen. Ja sitten sitä mentiin. Vain säksätys kuului ja oksat heiluivat kun äiti ja lapsi painelivat lentokyytiä pois raatelevan mäyräkoiran hampaiden ulottuvilta.
Ja ennenkaikkea minua - viisasta ihmistä - ei ollenkaan noteerattu tuossa ikiaikaisten luonnonvaistojen elävässä näytelmässä. Orava poikasinnen jätti minulle vain töllistelijän osan. Jopa tuo juuttaan itserakas ja häikäilemättömän egosentrinen mäyriksen " Ruskea Piru " oli minua tärkeämpi tässä suuressa draamassa !!! - Mäyriksistä
Matti-Keranen kirjoitti:
12.12.2004 kello 16.55 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt IX -
tositarinoita !
Kävelin yhtenä syyskesän aamuna Sallan valaistua hölkkälenkkiä koirani kanssa. Tien reunalla jökötti puun rungolla suunnilleen kasvojeni korkeudella pieni orava.
Sen hännässä oli lähes olematon turkki , vaikka se muuten näyttikin normaalin väriseltä kesäturkissaan. Sitten hoksasin , että sehän on tämän kesäinen poikanen. Siksipä se jäikin vain ihmettelemään ja katslemaan kun mäyris aloitti innokkaan haukun.
Hetken päästä mänyn latvasta tormasi alas runkoa isokokoinen röllevä kesäorava. Äkäisesti säksättäen se nappasi poikasensa tukevalla niskaotteella hampaisiinsa ja nosti sitä ylemmäksi muutaman metrin.
Sitten iso orava hyppäsi keikistelemään koiralle aivan parin metrin päähän maahan. Alkoi mäyräkoiran ja oravan vimmattu kilpajuoksu poispäin puulta. Ja minä vain töllistelin äimistynmeenä tuon emo-oravan oikkuja.
Vähän ajan kuluttua se iso emon röllykkä hypähteli puiden oksia pitkin takaisin , nappasi poikasensa uudelleen tiukkaan hammasotteeseen. Ja sitten sitä mentiin. Vain säksätys kuului ja oksat heiluivat kun äiti ja lapsi painelivat lentokyytiä pois raatelevan mäyräkoiran hampaiden ulottuvilta.
Ja ennenkaikkea minua - viisasta ihmistä - ei ollenkaan noteerattu tuossa ikiaikaisten luonnonvaistojen elävässä näytelmässä. Orava poikasinnen jätti minulle vain töllistelijän osan. Jopa tuo juuttaan itserakas ja häikäilemättömän egosentrinen mäyriksen " Ruskea Piru " oli minua tärkeämpi tässä suuressa draamassa !!!No meidän mäyris esitti tavallaan vastaavan episodin Puumalassa, Saimaan rannalla. Koira huomasi mökillä sorsapesueen jotka pyrkivät pummaamaan leipää. Koira ja sorsaemo pitivät yli puoli tuntia kestäneen kaksinpuhelun: sorsaemo töräytti ja koira vastasi parilla haukulla, kiersivät rantaa ja homma oikeesti pisti repeilemään. Kumpikaan ei oikeesti näyttänyt edes vihaiselta, selvästi koira puolusti reviiriä, mutta voisin väittää ( ;) ) että elukat keskustelivat...
- Matti-Keränen
16.12.2004 kello 16.45 Matti Keränen , Salla.
[email protected] ; ; 358408763938
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt X - tositarinoita !
Olin asentanut kompuutteriini näytönsäästöohjelman DogSavers.Com - nimisestä portaalista imuroidun ilmaisversion.
Se ohjelma oli ZIP-pakattuna muistaakseni nimeltään Dachshun.exe . Kun UnZippasin tämän paketin , löytyi sieltä asennusvalmiina mäyräkoiria esittelevä näytönsäästäjä taustaäänineen , musiikkeineen ja tietoiskuineen.
Aluksi mäyräkoiramme innostui haukkumaan raivokkaasti tietokoneessa haukkuvaa mäyristä. Mutta sitten se ajan kanssa taisikin hoksata , että suottapa haukkua kilpaa digitaalisen veijarin kanssa.
Sen sijaan kun televisiossa , videoilla taikka luonnosta kuuluu koirien haukkua taikka muiden eläinten ääniä , haukkuu mäyriksemme oikein raivoisasti.
Lisäksi tämä juutas on oppinut haukkumaan yllytyksestä vaikkei mitään kohdetta olisi näkösällä taikka kuulosalla. Koira vain perää haukun perään innokkaasti kehuja tai makupaloja. - Matti-Keränen
20.12.2004 kello 13.20 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt XII - tositarinoita !
Kun meidän mäyräkoira oli aivan pieni pentu , niin huomasin jännittävän ilmiön sen reaktioissa pölynimurin meluun ja roskien katoamiseen.
Ilmeisestikin mäyräkoira onm älyllisesti 3 - 4 vuotta vanhan lapsen tasolla suhteessaan pölynimuriin.
Kun tyttäreni oli tuossa iässä ja näki pikku esineitten tempautuvan pölynimurin nieluun, niin kaiketi hän koki oikean kauhun elämyksen siinä asiassa. Testasin tätä kauhunelämystä kysymällä pikku tyttäreltäni , että pistääkö isi kätensä tai päänsä ahnaaseen pölynimurin imukappaleeseen.
Tyttäreni alkoi huutaa hädissään että älä , älä , älä tai muuten katoat sinne ikiajoiksi.
Koiraltani en voinut kysyä tätä katoamisriskiä , mutta kauhusta ulisten ja vinkuen se ryntäsi pakoon kun imuri alkoi surista vierellä ja eräs koiran purulelu tempautui imuriin.
Koira pitää siis imuria samankaltaisena " Mustana aukkona " kuin nelivuotias tyttärenikin ja juoksee pakoon välttääkseen joutumasta lopullisesti tämän murisevan " Mustan aukon " nielemäksi perikatoon , josta ei ole koskaan paluuta.
Kerran kun härnäsin koiraa imurilla , niin koira syöksyi raivoisasti karjuen imurin kimpuun ja puri muovista letkua niin , että vain rutina kuului...
Siinäpä sitä olikin pölyimurin koetestiä aivan riittämiin älyltään nelivuotiaan koiran kanssa ...- Mäykkifani Happy
Mäyrikset on aivan ihania!! Just kaikkea sitä mitä sanoit! Paitsi ne on vähän itsepäisiä, mutta ei hankalia! Kannattaa ottaa mäyris!! Pitkäkarvanen mäyräkoira on paras!
- mäyräkoira007
Mäykkifani Happy kirjoitti:
Mäyrikset on aivan ihania!! Just kaikkea sitä mitä sanoit! Paitsi ne on vähän itsepäisiä, mutta ei hankalia! Kannattaa ottaa mäyris!! Pitkäkarvanen mäyräkoira on paras!
lyhytkarvanen on paras!!! :)
- liiru
mäyräkoira007 kirjoitti:
lyhytkarvanen on paras!!! :)
Ehdottomasti ja tyttö. Meidän mäyräkoiran 9v. voittanutta ei ole. Se on KILTTI, kaunis, uskollinen, kaikille ystävällinen ja kaikenkaikkiaan huippu. Kannattaa ottaa lyhytkarvainen normaalikokoinen mäyris. Siitä on moneksi se on seurakoira parhaasta päästä, mutta jos haluaa metsäkoiraa niin ytyä riittää.
- Matti-Keränen
18.03.2005 kello 12.25 Matti Keränen , Salla.
TÄSTÄPÄ EI ENÄÄ FIKSUUS TULEKAAN PAREMMAKSI !
Viime kesäkuun alussa istuskeli rouvani koiransa kanssa Esplanadin Puistossa lähellä hienoja suurmiestemme patsaita.
Jalkakäytävvä pitkin työnnettiin pyörillä kulkevaa suurta , pahvista , lehmänkuvaa. Vissiin Valio , Arla tai jokin muu maidontuottaja siinä reklamoi kesän jäätelöitään.
Kun mäyräkoiramme huomasi tämän suuren pahvisen mainoskuvatuksen , niin se aloitti vimmatun haukun. Lehmän taluttaja vielä möläytti sekaan muutaman kumean lehmän mylväisyn. Siitäkös se koira vasta yltyi. Yleisöllä oli tosi hauskaa ja kaikki aplodeerasivat.
Rouvanikin toipui alkuhämmennyksestään ja taputteli mukana fiksulle koiralleen.
Sitten he livat menneet Helsingin rautatieasemalle odotteluhallin kioskille. Koira oli istunut siististi pöydän alla rouvan hörppiessä jotakin ekologista yrttiteetään.
Ohitse sattui kävelemään pari tummapintaista poikaa - kaiketi somaleja , koska puhuivat suomen - sekaista kieltään. Koira ponnahti pöydän alta ja aloitti vimmatun haukun kohti mustia miehiä. Viereisessä pöydässä pari vanhaa , hienoa rouvaa tuijottivat ihastuneena urheaa mäyräkoiraa ja totesivat matalalla äänellä : " Ai että osaakin olla tosi fiksu koira ! Noin sitä pitää päästellä kaikenlajin maamuille ja sosiaalietujen vippaajille ... ". - Matti-Keränen
07.04.2005 kello 16.00 Matti Keränen , Salla.
Karkeakarvaisen Mäyräkoirani kootut töppäilyt.
SURULLINEN JA VÄISTÄMÄTÖN GRANDE FINALE
Lopullinen eron hetki ja lähdön suru leimaavat tätä tulevaa viikonloppuamme.
Karkeakarvaiseni Kootut Töppäilyt - Linkki alla :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000005497325#22000000005497325
Tämä yllämainittu urhoollinen toimija ja taistelija alkaa nyt olla jo viimeisen rantansa tuntumilla... tuntuu miltei siltä , että allekirjoittanut koiran toisena omistajana alkaa kaivata jonkinlaista lohdunsanaa...- Arja
Minulla on elämäni aikana ollut useita kissoja, suloisia, kilttejä, viisaita ja jopa ovelia kissoja - ja aina on aika niistä jättänyt. Kissani Susu (kolli muuten, vaikka nimen antanut veljeni luuli nartuksi) ja erittäin rakastettava otus kuoli vanhuuteen 22-vuotiaana. En kyennyt viemään sitä piikille, mikä olisi varmaan ollut sille armeliaampaa. Se oli viehättävä, pitkäkarvainen kissa.
Elämä on luopumista. Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmästä on opittava luopumaan.
Minä kannan kaulassani ristiä. En muuten kantaisi, mutta sen on tehnyt kouluaikainen ystäväni. Hän - tunnustusta saanut taiteilija - sanoi eräänä sunnuntaina menevänsä kirkkoon. Mutta hän menikin - hirteen. En ymmärrä, miten hän saattoi tehdä jotakin niin lopullista ja käsittämätöntä. Typerää, sanoisin. Mutta en sano, koska masennusta sairastavat ihmiset saattavat kokea elämänsä helvettiäkin pahempana. Hänen taiteilijansielullaan ja sydämellään tekemänsä risti on minulle rakas. En voi hyväksyä - ainakaan täysin - hänen itsemurhaansa, mutta koetan ymmärtää sitä. Elämä on aina rajallista. Ihmisen elämä, koiran elämä, kissan elämä. Pidän ystäväni tekemää kaunista hopearistiä kaulassani juuri siksi, koska siihen liittyy niin surullinen tarina. Miten hän saattoi - tappaa itsensä?
Koiraakin voi rakastaa, ja useimmat rakastavat. Ja juuri rakkaudesta omaa lemmikkiä kohtaan he haluavat antaa sille viimeisen piikin. Ettei eläinressun - toisin kuin ihmislähimmäisemme nykyisen lainsäädännön aikana ja myös itsemme - tarvitsisi kärsien ja kituen kuolla.
Elämä on luopumista. Joten koeta vain kestää, Matti. Vain piikki - ja suloinen, persoonallinen, viisas koiranne on poissa. (Ja vain piikki, niin olisi rakas läheisemmekin poissa - niin on elämämme rajallista. Aina).
- Matti-Keränen
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 21:52
22.04.2005 kello 22.00 Matti Keränen , Salla.
TÄNÄÄN ON MINULLA SUUREN SURUN, MURHEEN , IKÄVÄN JA KAIPAUKSEN PÄIVÄ ...
Sillä alemmassa linkissä kuvattu urhoollinen , itsepäinen , älykäs ja persoonallinen toimija poistui tänään keskuudestamme tasan kello
18.00 paikallista aikaa Sallan kironkylässä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000005497325
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000007784434
RIP. Nana - Melanie !!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000126&posting=22000000005497325 - Matti-Keränen
24.04.2005 kello 21.45 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Nyt tämä hieno , urhoollinen , aktiivinen toimija ja taistelija on saanut paikan ikuiselle levolleen Sallan Märkäjärven kylän eräällä korkeimmalla paikalla. Lepopaikkaa ympäröi kolmelta suunnalta hieno , kaunis , kesäisen kukkaloiston kirjavoima , luonnoniittyä
muistuttava kukkaketo , josta poromiehet niittävät eloilleen lisärehuja joka syksy.
Neljännellä puolella elikkä pohjoissivustalla seisoo suojana tuuhean sakea
lappilainen havumetsä. Tätä metsää kansoittaa kesäisin valtavasti laulava ja metelöivä lintujen paljous.
Hautajaispäivänä 24.04.2005 kunnioitti luonto hautaustilaisuutta mitä suurenmoisimmalla kauniilla , tyynellä , lämpimällä ja keväisellä poutasäällä. Pienet
hömötiaiset , lapintiaiset , järripeipot ja muut sirittäjät antoivat hienoja konsertteja. Lempeä kevättuuli suhisi tuuheiden kuusien ja tanakoiden Lapin mäntyjen oksissa.
Koko luonto tuoksui mitä voimakkainta kevään ensi henkeä. Taivas kuulsi hohtavan vaalean sinisenä niin kuin vain voi pohjoisen kesän kuulaus ikinä loistaa.
Nana-Melanie sai nukkumapaikan elämänsä onnellisimpien tapahtumien näyttämöllä. Täällähän se 1995-vuoden syksyllä pääsi ajamaan takaa elämänsä ensimmäisiä poroja , oravia , myyriä ja jäniksiä. Koskaan sen
ei tarvinnut kulkea metsillä , niityillä tai kylän kujasilla talutushihnassa. Sehän olikin aina niin sanottu Wolno Pies elikkä Vapaa Koira. Kohokohtana tällä toimijalla olikin villin suden kohtaaminen eräänä marraskuisena
räntälunta tihkuvan iltapäivän hämärässä hetkessä.
Kun planeetta Mars oli loistokkaassa oppositiossaan syyskesällä 2003 , niin Nana-Melanie seurasi minua syyskuun alun leppeän lauhassa tähtikirkkaassa illassa ylös
tänne Petäjämaan niityille katselemaan tähtiä. Raahasin asunnoltani ylös mäkeen kookkaan tähtikiikarini , taskulamppuni ja tähtikartaston. Monta hienoa iltayötä vietimme siellä tähtiä kurkkaillen ja öistä , pimenevää Lapin syyskesän loistoa ihaillen.
Tunnin toisensa perään kiikaroin eteläisen tähtitaivaan loistokkaita näkymiä ja samalla Nana-Melanie nujusi pimeissä pusikoissa hiirien , myyrien ja metsäsopulien perässä. Ilta
olikin kerrassaan mitä unohtumattomin.
Vain kerran sen jälkeen koin Zakopanen heinäkuisessa tähtikirkkauden loistokkuudessa jotakin hiukan samaa. Yön pimeässä lauhuudessa kiikaroin taivasta ja koira kiikaroi pusikoissa omia kohteitaan. Sehän se olikin todellista yhteistyötä.
Nyt on koirani päässyt ikuiseen lepoonsa. Hautakummun pohjoista puolta reunustavat tuuheat kuuset , männyt , isot koivut ja haavat. Idän , etelän ja lounaan suuntaan siintävät keskisen Sallan suuret vaarat ja tunturit - Ruuhitunturi , Iso ja Pieni Pyhätunturi sekä Märkävaara ja lähistön mäet.
Aurinko paistaa päivät päästään tälle pienelle haudalle. Vain joulukuun kaamos tuo hämäryyden tauon auringon valoon , mutta sen korvaavat öisin loimuavat revontulet
ja sydäntalven huikean kirkkaat kuutamoyöt. Ja seuraa ei tule puuttumaan.
Porot ronkkuvat , märehtivät , hölkkäävät ja ahmivat luppoa puista , jänikset viettävät kevättalvella tappeluturnajaisiaan Petäjämaan niityillä. Niityistä osa onkin paketissa ja osa poromiesten lisärehun tuotannossa. Uskomaton runsaus laululintuja saapuu joka toukokuussa. Laulurastaiden , järripeippojen , punakylkirastaiden , pajulintujen , peippojen ,
vihervarpusten ja pääskystenkin runsaus on valtavaa sekä laulunmekastus korvia huumaavaa kesä - heinäkuussa.
Syksyllä sitten metsä hiljeneekin vähitellen talviseen rauhaansa. Palokärjet , käpytikat , käpylinnut , tiaiset , kuukkelit , taviokuurnat ,
punatulkut , korpit , varikset ja harakat antavat oman koruttoman säestyksensä viilenevissä syyssäissä. Joskus kuuluu kolkkkoa riekon kätkätystä , pyiden vihellystä taikka metson näppäilyä - ihme kyllä jopa syksylläkin.
Sielläpä sitä onkin Nana-Melanien nyt hyvä nukkua aurinkoisessa , kuivassa , maisemaltaan komeassa ja luonnon puolesta ainutkertaisessa hautapaikassaan. Vain muutama kaunis luonnon kvartsiitti- ja
kvartsikivi loistavat valkeana upean suuressa hautakummussa. Hautakumpu on sekin Suuren Luonon mestariteos - nimittäin jättimäisen suuri , vuosia sitten kuollut muurahaiskeko , jonka alimmat uumenet
ovat nyt myöskin Nana-Melanien viimeisenä lepopaikkana. Siinä nyt nukkuu koirani yhdessä tuhansien ammoin sitten kuolleitten muurahaisvainajien kanssa...- Sirkkusii
Miksi hautasit rakkaan tyttösi Nana-Melanien vanhan muurahaiskeon alle,Hyi!
- Koiraälykkö
Hei. Olet jo varmaan valintasi tehnyt, mutta omistan karkeakarvaisen mäyräkoirapojan 9v ja omistin sen äidin 10 vuotta. Koirani seuraavat omistajaa, et saa edes vessassa olla yksin vaikka haluaisit. Mäyris on hyvin älykäs, looginen, hyvävainuinen,hyväoppinen, mutta itsepäinen koira jolla on myös oma mielipide joka asiasta, tyttömäyrikseni harjoitteli menestyksellisesti raunioilla pelastamaan loukkoon jääneitä. Poika on alkanut äitinsä kuoleman jälkeen puhumaan. Hän huomaa sen tehoavan minuun paremmin kuin muu viestintä
- Sarraa_
=) No aivan ihana ja leikkisä. Meillä oli viellä vuosis sitten oma söpöliini. Se lopetettiin, koska se oli jo vanha. Ne on ihania. Luulen että teille sopisi =DD
- Blue_Wolf
No, tulipahan surffailtua netissä ja huomasin tämän mäyräkoiraviestin.. vaikka tää on nyt aika vanha, nii ei mulla oikee oo muutakaan tekemistä. Mäyräkoirat osaavat olla tosi jääräpäisiä, eivätkä pelkää isojakaan koiria.. kerrostaloon koiraa ei kannata hankkia, ku sillä on nii kova metsästysvietti. Naapurit eivät jaksa kuunnella räksytystä, se on varma. Rivitaloonkaan en suosittele. Omakotitaloon koira on omiaan.
Mäyräkoirat ovat ystävällisiä, leikkisiä ja seuranhaluisia. Ainakin noita piirteitä on omissa mäyräkoirissa XD
Pienestä koostaan huolimatta ne jaksavat pitkiäkin lenkkejä.
Itse olen syvästi kiintynyt omiin mäyräkoiriin, sillä ne on vaa nii lutusia- Miile
Meidän pitkäkarvainen mäykky on hyvin hiljainen ja haukkuu harvoin. On muutenkin pehmeä luonteeltaan ja oikeastaan herkkä. Loukkaantuu herkästi. Pitää kaikista koirista ja leikkii mielellään. Lisäksi hän on hyvin rauhallinen ja viihtyy itsekseenkin pihalla (omalla, aidatulla). On aika varautunut vieraita kohtaan, eikä niinkään välitä vieraiden lasten silittelyistä vaan on niistä lähinnä vaivautunut.
Huonoina puolina pitäisin sitä, että tämä oppi todella hitaasti sisäsiistiksi ja vahinkoja voi sattua vieläkin, tosin harvoin. Toinen huono puoli on se, ettei tämä ole mikään innokas lenkille lähtijä - lähinnä haraa vastaan, ainakin jos sataa. Kun hänet sitten saa liikkeelle, ja sinnikkäästi jatkaa matkaa, kävelee sitten kyllä parikin tuntia. Mutta ei sateella! Tämä on todella rasittavaa toisinaan. Kolmas haaste on motivoida koira, joka on tyytyväinen oloonsa eikä välitä omistajan tänne kutsuista, vaan istuu tyytyväisena nurmella ja kuuntelee luonnon ääniä.
Tämä on sellainen koira, joka herättää koko tunneskaalan omistajassa, eli ei mikään keskitien tallaaja eikä myöskään ruudinkeksijä. - H75
Miile kirjoitti:
Meidän pitkäkarvainen mäykky on hyvin hiljainen ja haukkuu harvoin. On muutenkin pehmeä luonteeltaan ja oikeastaan herkkä. Loukkaantuu herkästi. Pitää kaikista koirista ja leikkii mielellään. Lisäksi hän on hyvin rauhallinen ja viihtyy itsekseenkin pihalla (omalla, aidatulla). On aika varautunut vieraita kohtaan, eikä niinkään välitä vieraiden lasten silittelyistä vaan on niistä lähinnä vaivautunut.
Huonoina puolina pitäisin sitä, että tämä oppi todella hitaasti sisäsiistiksi ja vahinkoja voi sattua vieläkin, tosin harvoin. Toinen huono puoli on se, ettei tämä ole mikään innokas lenkille lähtijä - lähinnä haraa vastaan, ainakin jos sataa. Kun hänet sitten saa liikkeelle, ja sinnikkäästi jatkaa matkaa, kävelee sitten kyllä parikin tuntia. Mutta ei sateella! Tämä on todella rasittavaa toisinaan. Kolmas haaste on motivoida koira, joka on tyytyväinen oloonsa eikä välitä omistajan tänne kutsuista, vaan istuu tyytyväisena nurmella ja kuuntelee luonnon ääniä.
Tämä on sellainen koira, joka herättää koko tunneskaalan omistajassa, eli ei mikään keskitien tallaaja eikä myöskään ruudinkeksijä.Moi!
Meillä on 8kk:n ikäinen lk mäyräkoira, joka tekee meidät hulluksi vähän väliä..
Ensinnäkin, miten ihmeessä saatte sen olemaan hiljaa, jos ja kun se alkaa yöllä räkyttämään kun kuulee ääniä ulkoa, tai haluaa päivisin että sille heitellään palloa tai vedetään vaikka sukkaa? Kuitenkin se menee lelujensa kanssa karkuun aina kun pääsee metrin säteelle, ja jatkaa räkyttämistään siellä, että "tule hakemaan"!
Entä sisäsiisteys? Lulu päästelee öisin surutta lattialle melkein joka yö vieläkin!?
Ja kyse ei ole siitä etteikö se pääsisi ulos, koska se saa olla vapaana omakotitalon pihalla melkein koko päivän ja juosta sisälle kun huvittaa.
Lisäksi vielä käyn Lulun kanssa metsässä melkein päivittäin kävelemässä, ja näin kesäaikaan se pääsee uimaankin meidän kanssa melkein joka päivä.
Eikä Lulun tarvitse olla yksinkään koskaa kuin joskus harvoin ja silloinkin vain noin 4h pvässä.
Koirakavereitakin se näkee naapurustossa päivittäin ja tekee tuttavuutta.
Lähinnä minut tekee hulluksi se ettei Lulu lotkauta korviaankaan kun käskee tulemaan luokse tai olemaan hiljaa, ja saisi se sisäsiisteyskin jo mennä päähän.. Auttakaa jos voitte! - mäykyn omistaja minäkin
H75 kirjoitti:
Moi!
Meillä on 8kk:n ikäinen lk mäyräkoira, joka tekee meidät hulluksi vähän väliä..
Ensinnäkin, miten ihmeessä saatte sen olemaan hiljaa, jos ja kun se alkaa yöllä räkyttämään kun kuulee ääniä ulkoa, tai haluaa päivisin että sille heitellään palloa tai vedetään vaikka sukkaa? Kuitenkin se menee lelujensa kanssa karkuun aina kun pääsee metrin säteelle, ja jatkaa räkyttämistään siellä, että "tule hakemaan"!
Entä sisäsiisteys? Lulu päästelee öisin surutta lattialle melkein joka yö vieläkin!?
Ja kyse ei ole siitä etteikö se pääsisi ulos, koska se saa olla vapaana omakotitalon pihalla melkein koko päivän ja juosta sisälle kun huvittaa.
Lisäksi vielä käyn Lulun kanssa metsässä melkein päivittäin kävelemässä, ja näin kesäaikaan se pääsee uimaankin meidän kanssa melkein joka päivä.
Eikä Lulun tarvitse olla yksinkään koskaa kuin joskus harvoin ja silloinkin vain noin 4h pvässä.
Koirakavereitakin se näkee naapurustossa päivittäin ja tekee tuttavuutta.
Lähinnä minut tekee hulluksi se ettei Lulu lotkauta korviaankaan kun käskee tulemaan luokse tai olemaan hiljaa, ja saisi se sisäsiisteyskin jo mennä päähän.. Auttakaa jos voitte!Ensinnäkin:
"se saa olla vapaana omakotitalon pihalla melkein koko päivän ja juosta sisälle kun huvittaa"
Mistäs se sun koiras tietää minne ne tarpeet pitää tehdä jos saa vilistää tieten tahtoen ulos ja sisälle? Pistäppäs se ovi kiinni ettei mene ulkotila ja sisätila yhtenäiseksi alueeksi.
Koiralle pitää opettaa se että kun ulos mennään niin sinne ne tarpeet tehdään ja sen jälkeen leikitään ja palkitaan.
Ja sisällä sitten taas ollaan suht rauhassa.
Eli älä leiki koirasi kanssa sisällä. Jos koira leikkii niin anna sen leikkiä yksin.
Iltaisin otat aina lelut pois. Sinä olet pomo ja näytät sen myös näin koirallesi.
Yöksi voisit laittaa koiran vaikka vähän pienempään tilaan, vaikka näyttelyhäkkiin.
Ja ruokaa ei kannata antaa ilta kuuden jälkeen. Kahdeksan jälkeen illalla voi nostaa myös vesikupin pois.
Päivisin niin paljon touhua ja aktiviteettia että uni maittaa yöllä. - Unto
mäykyn omistaja minäkin kirjoitti:
Ensinnäkin:
"se saa olla vapaana omakotitalon pihalla melkein koko päivän ja juosta sisälle kun huvittaa"
Mistäs se sun koiras tietää minne ne tarpeet pitää tehdä jos saa vilistää tieten tahtoen ulos ja sisälle? Pistäppäs se ovi kiinni ettei mene ulkotila ja sisätila yhtenäiseksi alueeksi.
Koiralle pitää opettaa se että kun ulos mennään niin sinne ne tarpeet tehdään ja sen jälkeen leikitään ja palkitaan.
Ja sisällä sitten taas ollaan suht rauhassa.
Eli älä leiki koirasi kanssa sisällä. Jos koira leikkii niin anna sen leikkiä yksin.
Iltaisin otat aina lelut pois. Sinä olet pomo ja näytät sen myös näin koirallesi.
Yöksi voisit laittaa koiran vaikka vähän pienempään tilaan, vaikka näyttelyhäkkiin.
Ja ruokaa ei kannata antaa ilta kuuden jälkeen. Kahdeksan jälkeen illalla voi nostaa myös vesikupin pois.
Päivisin niin paljon touhua ja aktiviteettia että uni maittaa yöllä.Tässä tuli hyviä vinkkejä. Meillä oli ihan sama ongelma, ja kun hermo alkoi mennä totaalisesti parketin tuhoutumisen vuoksi, hommattiin näyttelyaitaus jossa koiramme viettää yönsä. Tuntuu että koiran luontainen siisteys hoitaa homman, se ei tee normaalisti tarpeitaan häkkiin vaan ulos, mistä sitten aina kiitetään. Käy nykyään erittäin näppärästi aamuisin pihalla kukkapuskan juuressa, ja palaa nätisti sisään kutsusta. Jos on sattunut vahinkoja, on syynä yleensä aina ollut se, että on itse jotenkin tyritty iltaulkoilutus tai annettu juoda ylettömästi ennen nukkumaanmenoa. Koiraa ei voi syyttää näistä. Samalla koiran kanssa oleminen on muuttunut positiivisemmaksi, kun ei hermo pala siihen vahinkojen vuoksi. Koira tuntuu viihtyvän häkissään, mm. mene sinne usein itse köllöttelemään, kun häkin ovi on auki ja se voi liikkua asunnossa vapaasti. Ei ole kyllä ongelmia koiran yksin jättämisessäkään, mutta nämä ovat varmaan myös yksilöllisiä juttuja.
- Sama mummo II
Puhut vähän puppua kuule = asun kerrostalossa eikä mäykystä ole ollut mitään haittaa - olen useasti kysellyt naapureista, kuuluuko asunnosta mitään kun olen kaupassa tms?
Ei kuulu, sanovat naapurit.
Seison itse usein jonkun aikaa alaovella ja kuulostelen, että mitä se mäykky siellä touhuaa?
Ei kuulu yhtään mitään.
Annan yleensä jonkun makupalan kun lähden, sitä se sitten pureskelee ja odottaa että mamma tulisi takaisin.
Ei se metsästysvietti mitenkään tule esille kerrostalossa - eivät jahtaa naapureita eikä heidän lapsiaan.
Älä yleistä. Kerrostalossa pärjää mainiosti mäykyn kanssa. - Anonyymi
Sama mummo II kirjoitti:
Puhut vähän puppua kuule = asun kerrostalossa eikä mäykystä ole ollut mitään haittaa - olen useasti kysellyt naapureista, kuuluuko asunnosta mitään kun olen kaupassa tms?
Ei kuulu, sanovat naapurit.
Seison itse usein jonkun aikaa alaovella ja kuulostelen, että mitä se mäykky siellä touhuaa?
Ei kuulu yhtään mitään.
Annan yleensä jonkun makupalan kun lähden, sitä se sitten pureskelee ja odottaa että mamma tulisi takaisin.
Ei se metsästysvietti mitenkään tule esille kerrostalossa - eivät jahtaa naapureita eikä heidän lapsiaan.
Älä yleistä. Kerrostalossa pärjää mainiosti mäykyn kanssa.Minulla oli mäyräkoira kerrostalossa. Naapurit olivat tulla hulluksi reviiritietoisesta koirasta. Muutettiin maalle ja se oli tälle koiralle paratiisi. En suosittele itse mäykkyä kerros, tai rivitaloon. Tietysti kaikki on yksilöllistä. Mutta rotuominaisuuksien perusteella joku muu rotu on parempi valinta kaupunkiympäristöön.
- H75
Moi!
Kiitos neuvoista! Täytyy yrittää näillä keinoin.
Voipa muuten hyvinkin olla totta tuo oven sulkemis asia.. Ei ole tullut vaan mieleen kun on vasta eka koira meillä.
Lisää neuvoja saa antaa mäykkyjen suhteen yleensäkin jos haluaa!!! - ^^zup^^
Mäyräkoira ei oikeen ole seurakoira.. kun se on jalostettu metsäsytkseen, mutta kultainen noutaja on aika hyvä koira.. se tykkää lapsista ei hauku (ainakaan koskaan en ole kuullut) ja kiltti :)
- Pkmk
Mäyräkoira todellakin on erinomainen seurakoira. Monilla on se virheellinen käsitys, että se on vain metsästykseen sopiva rotu. Mäyräkoira sopii niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin. Se on erittäin ystävällinen koira, ja uskollinen ystävä kaikille, joihin se saa rauhassa tutustua. Mäyräkoiran "itsepäisyys" on mielestäni sen upeimpia piirteitä. Mäyräkoiralla on vahva oma tahto, mutta aina itsepäisyyteen on jokin hyvinkin looginen syy. Se on erittäin tunteellinen ja loukkaantuu aika herkästi, mutta leppyy myös nopeasti. Itselläni oli pitkäkarvainen mäykky 13 vuotta, ja voin lämpimästi suositella rotua kaikille, jotka aidosti koiria rakastavat. Kaipaan suunnattomasti mäykkyäni, ja jos vielä otan koiran, on se takuuvarmasti mäyräkoira, tuo pieni mutta suuri ystävä.
- nuppi
Ihan yhtälailla metsästys on kultaisen noutajankin alkuperäinen käyttötarkoitus, kuin mäyräkoirankin, eri muodoissa vaan.
- minelan
Pkmk kirjoitti:
Mäyräkoira todellakin on erinomainen seurakoira. Monilla on se virheellinen käsitys, että se on vain metsästykseen sopiva rotu. Mäyräkoira sopii niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin. Se on erittäin ystävällinen koira, ja uskollinen ystävä kaikille, joihin se saa rauhassa tutustua. Mäyräkoiran "itsepäisyys" on mielestäni sen upeimpia piirteitä. Mäyräkoiralla on vahva oma tahto, mutta aina itsepäisyyteen on jokin hyvinkin looginen syy. Se on erittäin tunteellinen ja loukkaantuu aika herkästi, mutta leppyy myös nopeasti. Itselläni oli pitkäkarvainen mäykky 13 vuotta, ja voin lämpimästi suositella rotua kaikille, jotka aidosti koiria rakastavat. Kaipaan suunnattomasti mäykkyäni, ja jos vielä otan koiran, on se takuuvarmasti mäyräkoira, tuo pieni mutta suuri ystävä.
Yhdyn täydellisesti pkimk:n mielipiteeseen mäyräkoirista. Itselläni on ollut 8 mäyräkoiraa ja olen kasvattanut niitä 30 vuotta hyvällä menestyksellä. Mäyräkoiran tulee olla täysivertainen perheenjäsen, silloin se on mitä ihanin lemmikki. Mäyräkoira tarvitsee paljon li8ikuntaa.
- Mäykky<3
Mäyräkoira osaa olla itsepäinen. Meidän mäykky loukkaantuu helposti, jos sille annetaan eri nappuloita kuppiin. Tänäänkään ei suostunut lähtemään lenkille vaan veti takaisin kotia päin.
- 9 eri rotua
Aika veikeä kysymys =). Mäytäkoiria on 9 eri rotua, siis jopa näyttelyissä niillä on oma kategoriansa.
Olisi hivenen helpompi vasta kysymykseen, jos kysyjä tietäisi mistä mäytäkoirasta hän on ylipäätään kiinnostunut vrt. pystykorvaiset koirat? - Mäyräkoiran emäntä
Hei "toivottavasti tuleva mäyräkoiran omistaja"!
Meillä on karkeakarvainen uros mäyräkoira, Nappe. Jo pennusta saakka se on osoittautunut erittäin liikunnalliseksi. Normaali pisu-lenkkien (1h 2 krt/ pv) lisäksi Nappe lenkkeilee n. 10 km vähintään kolme kertaa viikossa.
Nappe, kuten muutkin tuntemamme mäyräkoirat, ovat loistavia seuramiehiä tai -naisia. Napen erikoisuus on sohvassa mukana hengailu, lehden yhdessäluku, emännän ja isännän halailun protestointi raivokkaalla ulvonnalla, aamulla pukeutumiseen osallistuminen sukkia ja kenkiä varastelemalla, jne.
Lisäksi hellyyttävä piirre on voimakas kiintymys perheen jäseniin. Jokainen aamu Nappe hyppää sänkyyn, ja tarjoaa isännälleen henkilökohtaisen aamupesun ja halaukset. Isännän työmatkoja taas paikataan hiipimällä yöllä sänkyyn nukkumaan, eli aamuinen ilmestys on selällään nukkuva mäyräkoita pää isännän tyynyllä.
Mäyräkoira on myös riistakoira, eli aktivitteettejä on hyvä olla. Verijäljet, luolakokeet, ajokokeet, metsästys. Meidän perheessä se on jäänyt itse tehtyihin veri jälkiin. Nappe on myös itse lähtenyt omatoimi-jahteihin kesämökillä. Emme tiedä kumpi sai kumman- Nappe vai hirvi, mutta Nappe sai 6vkoa sairaslomaa katkenneiden kylkiluiden vuoksi.
Elämästänne ei tule puuttumaan jännitystä mäyräkoiran kanssa. Mutta yhtä en vaihtaisi...- rotu=
Minullakin oli 13 vuotta pk.mäyris Tepa. Tämä neiti tuli lokakuussa ja opetteli sisäsiistiksi lumen joukossa. Oli mahdollista viedä herättyä ja syötyä ulos. Tepa oli sisäsiisti 4,5 kk.n iässä. Todella kaipaan sitä lohduttajaa. Tosi on, naapuritkin tuli hurmattua. Lenkeillä oli juttuseuraa jne. Nisäkasvain vei lopulta kaverini, kun se laahasi maata ja esti kääntymisen. Oli pakko viedä unten maille. Vuoden päästä otin tilalle havannalaisen. Ei pärjää mäyrikselle. Turkki on aina takussa ja sisäsiisteys alkoi sujua vasta tilan rajauksesta yöksi. Luonnekin on erilainen. Mäyris on valloittava, tämä itsekäs.
Melkein harmittaa rodun vaihto. Persooniahan ne kaikki on.
- jousfaa
suosittelen!. oppivat helposti asioita, ainaki minun koira :p ja on sosiialinen, pirtee ja muuta hyvää :) ja koiraa voi käyttää niin moneen tarkoitukseen! kuten agility, metsästys jne.. :>> tosi kiva kaveri!
- mäyriksen omistaja
Mäyräkoirat ovat jotain ihmeellistä. Niissä on pienen koiran rakenne ja koko, mutta ison koiran luonne, mihin meidänkin perheessä niin ihastuttiin. Aina on eroja niidenkin välillä, mutta yleisimmin ne ovat omistajiinsa kovasti kiintyviä ja HYVIN uskollisia. Ne pitää kouluttaa alusta asti hyvin, sillä jos sitä ei tee alusta alkaen, voi mäyris vanhetessaan osoittaa enemmän isottelun merkkejä. Hyvin suuria luonteita kaikki, ja hyvin persoja ruualle. Metsästys vietti saattaa olla kova. Meidän koiralle ei voi antaa vinkuvaa lelua ilman että se pitää sitä saaliinaan mikä pitää tappaa, eli se ei luovu millään(korostan sanaa millään; eli ei auta vaikka olisi raaka pihvi) ennen kuin vinkulelu ei enää vingu (eli noin 20minuutin kuluttua). Rakkaita ja ihania muistoja, mutta kannattaa varautua itsepäiseen ja kovaluonteiseen koiraan. =)
- -arkku-
Vastaan hieman myöhään mutta mun mummulla on mäyräkoira ja käyn katsomassa mummuu ja sitä mäyräkoiraa joka paiva se on todella seurallinen! Mäyräkoira on hauska ja kivoin rotu mitä on se nukkuu ihan kyljessä ja on kuin patteri se haluaisi leikkiä koko ajan lisää tietoa kiinostuneille muuten haluan meilikaverin aiheeseen
- Evgeni
Olen Evgeni Janhunen. Ja minulla on jo seitsemän vuotta lytykarvainen mäyräkoira. Haluan sanoa että mäyräkoirat ovat tosi ystävällisiä!
Mulla on kyllä siinä kokemus.
Mulle kyllä voitte uskoa.- Musta mäykky
mulla on kaks mäyräkoira urosta toinen Urbanin niminen kuoli 13vuotiaana ja hankittiin uus jonka nimeks annettiin Riki.Se on kauhee jääräpää ja joskus tarvii ottaa niskasta ja kuonosta kii mut ei se välitä vaikka se auttaa sen puremiseen.Silti me ollaan parhaita kavereita jonka kuolema joskus erottaa niinkuin kävi Urbanin suhteen.muuten Riki ja Urban on lyhytkarvaisia normaali kokoisia(eli se kaikkein isoin 35cm) mäyräkoiria.(musta ruskeita)
- huuppii
Hyvät puolet
Kilttejä
Seurallisia
Oppivaisia
Uskollisia
SÖPÖJÄ
HUONOT PUOLET
- Haukkuu aika paljon
- Jääräpäisyys
ei oo vihasii - T.E
Mäyräkoira on paras valinta koiran harkitsijoille. Mäyräkoira tykkää olla kotona ja se tykkää myös tosi paljon silityksestä. Mayräkoira sopii kaikille (lapsista aikuisiin). Minulla on ollut Mäyräkoiria perheessäni tosi kauan ja kaikki ovat viihtynyt hyvin. Suosittelen lyhytkarvaista Mäyräkoiraa koska pitkäkarvaisilla tippuu karvat maahan ja niitä on ärsyttävä kerää. Jos olette lukenut tämän viestin, olisi kiva kiva jos vastaisitte siihen ja sanoisitte minkä koiran otatte.
Terveisin, Tom- Mäykyt
Lyhytkarvaisia on meil 2 kappaletta. Toinen tykkää jäljistää toinen ei. Aina jos tulee haavakko metsästessä niin käymme hakemassa Pekun.
Suosittelen mäykkyy! - Juhani A.
Tom: "...pitkäkarvaisilta tippuu karvat maahan..."
Mitä ihmettä :) Haluaisitko tarkentaa vähän.
- anssi8suzuki
Meille ois uus koira tulossa ja se ois pitkäkarvanen mäyräkoira. Edellinen villakoira oli äkänen, joten haluaisin tietoo mäyräkoirasta esim. sen luonne ja miten sitä koulutetaan. T. Anssi
- 2 Nakkia
Noh, mulla on ollu nyt kaksi mäykkyä, toinen on nyt 12-13 vuotta vanha, mutta se ei enää asu meillä :
- koirahullu
Meille on näillä näkymin tulossa kk mäyris, pitkän ja hartaan mietinnän jälkeen.. :) Vaihtoehtoina roduista on ollut mm. collie, vehnis, cockeri, tibbe ja kk & pk mäyris.. Haluamme koiran, jolla on oma pää, näppärä koko, äijämäinen asenne ja tarpeeksi tarvetta lenkkeihin, harrastuksiin, haleihin ja muuhun hömppään.. Ja myös itselle pientä haastetta.. :) Olemme päätyneet nuoreen aikuiseen koiraan (ei siis ihan pentuun), joka tulee ensin koeajalle. Innolla siis odotamme omaa maastonakkia!! :)
- lillielviira
koirahullu kirjoitti:
Meille on näillä näkymin tulossa kk mäyris, pitkän ja hartaan mietinnän jälkeen.. :) Vaihtoehtoina roduista on ollut mm. collie, vehnis, cockeri, tibbe ja kk & pk mäyris.. Haluamme koiran, jolla on oma pää, näppärä koko, äijämäinen asenne ja tarpeeksi tarvetta lenkkeihin, harrastuksiin, haleihin ja muuhun hömppään.. Ja myös itselle pientä haastetta.. :) Olemme päätyneet nuoreen aikuiseen koiraan (ei siis ihan pentuun), joka tulee ensin koeajalle. Innolla siis odotamme omaa maastonakkia!! :)
Kyllä mäykky vastaa tuota kuvausta täysin. Itse suosittelen lämpimästi, meillä on kotona 11 vee ihana kk mäykkymuori, aivan ihana ja raivostuttava lellivauva, äijämäistä tai ämmämäistä asennetta löytyy kyllä kunnolla ja silti ei lainkaan pahansisuinen, vaan erittäin aurinkoinen ja ylitsevuotavan lojaali pieni pusukone, tuntuu että nuorenee vain koko ajan.
- {0.0}
No hei vaan. :)
Mäyräkoira viihtyy lenkkipolulla perheensä kanssa,ystävällinen lemmikki kotioloihin...tätä mäyräkoira on!
Ulkoa mäyräkoira on pieni, lyhytjalkainen hurmuri,johon ihastuu heti ensinäkemältä.Sisältä se on kuitenkin hyvin päättäväinen.Susi lampaan asussa.
Mäyräkoiran opettaminen ei ole helpoimmasta päästä,vaikkakin on hyvin oppivainen koira.Jep,lyhytkarvaiset ovat suloisia,tosin itselläni on karkeakarvainen. :)
Toivottavasti tästä oli apua :) - pennun omistaja
meillä on musta lyhytkarvainen mäyris Donna 5kk. suloinen terminaattori neiti.Joka paimentaa meitä kun lampaita. Tällä hetkellä istuu sohvalla pureskelemassa luuta tyytyväisenä siitä että kaikki on koolla. Donna pureskelee kaikkea.Aamulla ja illalla pureskelee lahkeita ja joskus protestoi käskyjä mutta toteuttaa ne yleensä. vihtyy ihmisten sylissä.
- Tulevan mäykyn emäntä
Mäykky- kirjoitti:
Tämmönen se mäyräkoira on:
http://www.youtube.com/watch?v=CczJm2WSdzcJust kuten edellinen video todistaa, mäykky oppii ja toimii oman päänsä ja mielensä mukaan. Ihana elukka. Luonne ratkaisi, kun omani tilasin. Aikaisemmin ei tämä rotu ole tullut tutuksi. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää: kuinka nopsasti perhe oppii mäykyn tavoille. ; )
- Hilla-Hullu
Tulevan mäykyn emäntä kirjoitti:
Just kuten edellinen video todistaa, mäykky oppii ja toimii oman päänsä ja mielensä mukaan. Ihana elukka. Luonne ratkaisi, kun omani tilasin. Aikaisemmin ei tämä rotu ole tullut tutuksi. Odotan jännityksellä mitä tuleman pitää: kuinka nopsasti perhe oppii mäykyn tavoille. ; )
Googlkettakaa vain ( " kysyn neuvoa pariin Hilla-Hullu iltalehti fi " ) -
niin kyllä pitäisi löytyä kymmenittäin tekstejä .... - Nana-Melanie...n
Hilla-Hullu kirjoitti:
Googlkettakaa vain ( " kysyn neuvoa pariin Hilla-Hullu iltalehti fi " ) -
niin kyllä pitäisi löytyä kymmenittäin tekstejä ....... ja .. asioiden edetessä muistelee seikkailujaan Nana-Melanien omistajana !
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=187084
- Hilla-Hullu
Nana-Melanie
Vieras Viestejä: n/a
Nana-Melanie tervehtii " Transsu-Herraa " unohtumattomalla tavalla ...
--------------------------------------------------------------------------------
Olin kerran yhtenä keväänä yöjunalla matkalla Kemijärveltä Helsinkiin.
Istuin koirani Nana-Melanien kanssa toisen luokan päivävaunussa lemmikkieläinten osastossa. Osastossa oli vapaata tilaa eikä mitenkään erikoisen täyttä.
Juna pysähtyi aamulla noin kello seitsemän maissa Hämeenlinnassa. Sieltä nousi kyytiin melkoisen paljon Hesaan töihinsä menijöitä kuten muiltakin asemilta Tampereen jälkeen.
Huomiono kohdistui erääseen originelliin daamiin. Daami pysähtyi juttelemaan lattialla kaikessa rauhassaan torkkuvaa karkeakarvaista mäyräkoiraani. Alkoi rapsautella sitä ja puhua oikein viehkeällä tyylillä : " Voi , Voi , Voi ! Oletpa pieni ja söötti koira ! " .
Originellin daamin kämmemnselät ja ranteet olivat paljon karvaisemmat kuin minulla. Originellin daamin puheäänikin oli paljon römeämpää bassoa kuin minulla.
Kuitenkin oli daamilta parta ajeltu siististi pois , päällään oli mitä tyylikkäimmät naisten asusteet , mutta kävelytyyli oli miehisen raskasta ja koko myöskin.
Koirani Nana-Melanie suhtautui yleensä aina vieraisiin ja varsinkin lapsiin ystävällisesti , leikkisästi ja rauhallisesti . Vain juoppoja , tummia , manneja , kriminaaleja se alkaa ärhäkästi haukkua.
Ja kappas vain ! Kopirani päästi oikein jyhkeän forte fortissimon bassohaukunnan vieläkin römeämmällä äänellä kuin tämä koiralleni läyryävä " Transsu-Herrä " .
Kun " Transsu-Herra " ei oikein hoksinut seuransa olevan ei-tervetullutta , näykkäisi koirani vielä tätä häiritsijäänsä käteen oikein napakasti.
Kuului vain hieno sarja mojovimpia suomalaisia kirosanoja. " Transsu-Herra " piteli kättään ja häipyi noituen , kiroillen ja raskaasti tömistellen tiehensä koko lemmikkieläinten vaunuosastostani ...
Näin oli koirani tervevaistoinen ! Se hoksasi jo ennen minua , että tässä naisenkuvatuksessa eivät olleettkaan kaikki ruuvit oikeissa reiissään , vaan " Originellissa Daamissa " olikin vakava valuvika .
Sehän olikin koko kuvatus vain ja ainoastaan " Transsu Daami " ! Ja pakkoko sen oli tulla läyryämään rauhassa nukkuvalle koiralleni ja saamaan kunnon muistutuksen epänormaaliudestaan ?
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=187084 - Ransun emäntä
Meillä on10 kk vanha karkeakarvainen mäykkäpoika. Vallan ihastuttava!!! Emme todellakaan ole katuneet rotuvalintaa; erittäin seurallinen, ihmisystävällinen eikä räyhää muille koirille. Aina valmis lähtemään lenkille ja ottaa iloisesti vastaan, kun tulemme töistä. Vaikka on pieni koira, kyllä luonnetta löytyy. Emme vaihtaisi toiseen rotuun. Suosittelen.
Terv. Ransun emäntä - ENDAKSI
Me ollaan molemmat eläkkeellä ja meillä on neljäs mäyris.Me olemme erittäin hyvin koulutettuja ihmisiä.Ja sitte meidän päiväohjelma.Herätys klo;0845,tahdoit tai et.Sitte mäykylle raikasta vettä.Mökillä ei.Ulkona on kuppi terassilla ja siinä on eilistä vettä,joukossa männynneulasia,ihanaa nektaria.Saa vaihtaa iltapäivällä.Aamukahvilla 2 palaa multa ja 2 muijalta.Mäykyn päivä menee töitä valvoessa ja nukkuma -asentoa vaihtaessa.Kello 15 35 kauneus-unet.Herätys klo;16 55.ja oman petilaatikon tarkastus.Järjestetään välillä tavaroita uudelleen.Osa paiskellaan pois ja tuodaan uusia laatikkoon.Jossain vaiheessa mennään nukkumaan ja päivä päätetään äijän naaman pesulla. Äijäparalla on liian lyhyt kieli.Ja sitten muijan tyynyn ja seinän väliin tutumaan.Jos ton kestät ja paljon,paljon muuta niin ota mäyris,kyllä se sun kouluttaa.Et tarvitse muuta kuin nöyrää ja alistuvaista mieltä!HALLELUJA.
- teckel
Minulla parhaimmillaan oli 4 pitkäkarvaista (uroksia)mäyristä parhaimmillaan yhtaikaa huushollissani, mutta luontainen poistuma on tehnyt tehtävänsä ja nyt on kaksi vanhaa herraa 9 1/5 ja pian 11 vuotiaat veijarit. Kumpikin edelleen innokkaita pelikoiria metsästyksessä. Vajaat kk sitten muutimme ihan oikeesti maaseudulle, jossa pojjaat saavat juosta metsässä ja pelloilla vapaasti. Edelliset koirani ovat olleet siperian huskyt, karjalan karhukoirat ja lapsuudessa kotona oli saksan paimenkoiria. Ollessani kesällä 1970 Saksassa töissä sain ensimmäisen kosketuksen pk-mäykkyyn, joka oli kääpiö. Ihastuin siihen heti. Aiemmat kokemukseni mäykyistä ovat olleet vain pintapuolisia ja vain lyhytkarvaisista. Kului 35 vuotta, ennenkuin huusholliini ilmestyi eka mäykky, ja pitkäkarvainen tietysti. Siitä alkoi yhteiselo mäykkyjen kanssa. En muuta rotua osaisi ajatellakaan. Tyrkyllä olisi ollut vaikka mitä rotuja, mutta mäykky on minun rotuni. Se on koira, jolla on älliä ja joka osaa myös käyttää sitä. Rohkeutta riittää, muttei se ole tyhmänrohkea (käytännössä todettu mm. luolilla). Pienestä koostaan huolimatta mäykky on kuin iso koira siis "pieni suuri koira". Kerrassaan persoonallinen. Ihastuttava ja joskus raivostuttava mutta aivan rakastettava rotu !
- Määvaan
teckel kirjoitti:
Minulla parhaimmillaan oli 4 pitkäkarvaista (uroksia)mäyristä parhaimmillaan yhtaikaa huushollissani, mutta luontainen poistuma on tehnyt tehtävänsä ja nyt on kaksi vanhaa herraa 9 1/5 ja pian 11 vuotiaat veijarit. Kumpikin edelleen innokkaita pelikoiria metsästyksessä. Vajaat kk sitten muutimme ihan oikeesti maaseudulle, jossa pojjaat saavat juosta metsässä ja pelloilla vapaasti. Edelliset koirani ovat olleet siperian huskyt, karjalan karhukoirat ja lapsuudessa kotona oli saksan paimenkoiria. Ollessani kesällä 1970 Saksassa töissä sain ensimmäisen kosketuksen pk-mäykkyyn, joka oli kääpiö. Ihastuin siihen heti. Aiemmat kokemukseni mäykyistä ovat olleet vain pintapuolisia ja vain lyhytkarvaisista. Kului 35 vuotta, ennenkuin huusholliini ilmestyi eka mäykky, ja pitkäkarvainen tietysti. Siitä alkoi yhteiselo mäykkyjen kanssa. En muuta rotua osaisi ajatellakaan. Tyrkyllä olisi ollut vaikka mitä rotuja, mutta mäykky on minun rotuni. Se on koira, jolla on älliä ja joka osaa myös käyttää sitä. Rohkeutta riittää, muttei se ole tyhmänrohkea (käytännössä todettu mm. luolilla). Pienestä koostaan huolimatta mäykky on kuin iso koira siis "pieni suuri koira". Kerrassaan persoonallinen. Ihastuttava ja joskus raivostuttava mutta aivan rakastettava rotu !
Mäyräkoira on valloittava koira, mutta sitä hankittaessa kannattaa muista muutama seikka:
Mäyräkoira on lupsakasta ja jopa hieman huvittavasta ulkonäöstään huolimatta täysverinen metsästyskoira (varsinkin lyhyt ja karkeakarvaiaset) ja tämä tulee varsin nopeasti selville kun lenkkipolulla poiketaan vähänkin syrjemmälle metsätielle missä mäykky saa vainuja. Tällöin koiran metsästysluonne ja periksiantamattomuus tulee hyvin esille.
Toinen asia on se paljon puhuttu jääräpäisyys, mikä ei tosiaan ole mikään urbaanilegenda. Luolametsästykseen sopiva loputon periksiantamattomuus "kostautuu" usein myös kotioloissa sillä mäykky ei helpolla anna periksi missään asiassa ja ei hevillä luovu jo kertaalleen saavuttamistaan oikeuksista. Sen itsepäisyys toisinaan koittelee pidempi pinnaisemmankin hermoja, kun loputtomista kielloista huolimatta mäykky toistaa samat asiat uudestaa ja uudestaan, aivan silkkaa jääräpäisyyttään. Sitten kun asiat ei menekkään koiran pillin mukaan mennään nokkapystyssä juputtamaan ja ollaan niin verisesti loukkaantuneita. Mäykky ei myös yleensä pelkää tippaakaan isompiaan vaan on valmis puolustamaan isäntiään/omaisuuttaan sellaisen paikan tullen.
Ominaisuuksistaan huolimatta tai juuri niiden takia mäyräkoira on kuitenkin mitä mukavin lemmikki ja suuri luoteinen koira. Iloinen, aktiivinen, suojeleva, kiintyvä ja erittäin hellyyttävä. - Anonyymi
Näin se on, mäyris kyllä kouluttaa omistajansa, jos et ole jämäkkä. Jääkaapin ovi tai pussin rapina kutsuu paikalle. Ole siinä itsekäs ja syö yksin.. Niin se sitten jatkuu. Annoksia pitää varoa kasvattamasta.
Ruuasta puheen ollen, laitan Purinan kana nappuloiden paalle rikottuna yhden siivun broileri tai kalkkunasiivun ja teelusikallisen ruokaöljyä. Päivällä loraus piimää kuppiin. Iltapäivällä vajaa kourallinen nappuloita riittää. Näkkärin neljännes sopii pakinnoksi pisumisesta ulos.
Viimeinen iltaherkku on maate mennessä pari pientä Frolikin nappulaa petille ja sinne ne jäävät nukkumaan. Pitkäkarvaisia mäykkyjä on kaksi. Oman petini pidän koirista vapaana, koska en osaisi nukkua liian kuumassa.
Nytkin makoilevat vieressä petillään. Leppoisia ovat. Vanhempi pian 12v haukkuu herkemmin. Toiset koirat tai sisälle kantautuvat äänet haukutaan. Nuorempi 1v 7kk on sosiaalinen, eikä hauku toisia koiria, vain sisään tulijat ilmoittaa.
- piude69
Meillä on 1,4 v. pitkäkarvainen mäyris.On aivan loistava paketti.Osaa olla itsepäinenkin.Luonne on mitä parhain.Tulee lasten kanssa hyvin toimeen ja kiintynyt koko poppooseen.Pentuna intohimona oli ikävä kyllä kengät.Nytten on jättänyt ne rauhaan.Rakastaa uimista ja joskus käymme "nuuskulenkillä".Olisi kaikkien kaveri.Isoimmat koirakaverit ovat tanskandogeja ja seeffereitä.Meidän koira ei hauku paljoa,mikä on hyvä kerrostalossa.
- Jansku&Nipsu(mäyris)
Meidän mäyräkoiramme on jotain 1,5v. ja se on vielä todella pentumainen. Mäyräkoirasta sanotaan että se on itsepäinen, no sen huomaa joskus! Mutta muuten mäyräkoira on minun mielestäni oikein hyvä lemmikkinä, mutta pieni pulma siinä on ettei sitä saa helposti sisä siistiksi, sen itsepäisyyden takia... No onnea koiran etsintään! Toivottavasti valitsette oikean rodun!
- 7
Äläs ny, saa sen sisäsiistiksi. Laita kuljetuskoppaan ja luukku kiinni yöksi. Ei pissi petiin. Tein näin lähes 5kk ikäiselleni ja siitälähtien jäi sisään pissailu pois.
Ajattelin sen olevan raakaa touhua, mutta ei koiruus yhtään kärsinyt, vaan omi kopan nukkumapaikakseen. Sekin hyöty siinä tuli sivutuotteena. Ei pyri yöksi sänkyyn.
Nytkin tuossa jaloissa makaa tyynyn päällä. Aina kulkee mukana, jos vaan mukaan otetaan. Kauppaan saa mennä rauhassa, kun käyttää sitä KAUPPAAN sanaa. Koiruudet menevät päiväunipaikoilleen eteiseen, toinen koiran nojatuolille ja toinen lattialla olevaan petiin.
parasta on, kun pääsee traktorin kyytiin. Sinne voi livahtaa ihan itsekin, mutta pois on nostettava. Traktori tuli läheiseksi, kun mies haki sillä lumisesta metsästä jänisjahdista väsyneen pennun.
Nyt haukkuvat kaikki lähitiellä kulkevat. Onneksi on peltoa välissä. Kesänaapurin koira haukutaan kunnolla, kun ohi mennään. Se on pelkohaukkua. Harmillista.
Mäyriksessä on sitä jotakin. Jos hankkisi tälle omankokoisen kaverin vielä.
- annikki*
Meillä on kkmäyräkoiratyttö 11kk, aivan mahtava, lempeä ja luonteikas otus.Sylvin kanssa mentiin heti koirakouluun ja koira osoittautui hyvin oppivaiseksi ja tottelevaiseksi.Puhumattakaan siitä, että itse opin paljon siitä kuinka koiran kanssa kommunikoidaan.Suosittelen rotua ja mitä tulee aggressiivisuuteen , en ole omassa koirassani sellaisia piirteitä huomannut mutta varmasti kärttyisiä mäykkyjäkin on.Fiksuinta varmaan niin mäyräkoiran kuin minkä tahansa muunkin rodun kohdalla on pentua hankkiessa tutustua erityisesti pennun emoon, se yleensä kertoo paljon myös pennusta :)
- pk mäyrisfani
Meillä on 5 vuotias pk mäyräkoira nimeltään Cindy, mahtava kaveri, valloittaa mm.kaikki vieraat olemuksellaan.On seuranhaluinen ja tykkää saunoa, käy usein tarkistamassa, onko sauna päällä ja jos on niin haukahtaa, että olisi nostettava hänet saunanlauteille, jossa aikansa oltuaan, haukahtaa, että pitää käydä nostamassa pois.On mukava ulkoilukaveri, jäljestysvietti tulee voimakkaasti esille, kun näkee esim. fasaanin tai haistaa jonkun jäljet.Itsepäinenhän se joskus on , kun saa jonkun vainun.Mutta seurakoirana mukava ja valloittava.
- Jaa mikä se olikaan?
pk mäyrisfani kirjoitti:
Meillä on 5 vuotias pk mäyräkoira nimeltään Cindy, mahtava kaveri, valloittaa mm.kaikki vieraat olemuksellaan.On seuranhaluinen ja tykkää saunoa, käy usein tarkistamassa, onko sauna päällä ja jos on niin haukahtaa, että olisi nostettava hänet saunanlauteille, jossa aikansa oltuaan, haukahtaa, että pitää käydä nostamassa pois.On mukava ulkoilukaveri, jäljestysvietti tulee voimakkaasti esille, kun näkee esim. fasaanin tai haistaa jonkun jäljet.Itsepäinenhän se joskus on , kun saa jonkun vainun.Mutta seurakoirana mukava ja valloittava.
Aika hyvä toi sauna juttu =D
- Ihanin koirarotu
Hei,
Itselläni on 5-vuotias lyhytkarvainen kääpiömäykkypoika, jota parempaa koiraa saa hakea.
Koko perheen sylivauva, rakastaa syvästi perhettään ja myös vähän isompaa perhettä eli kaikkia sukulaisia ja ystäviä. Älykäs ja aina ystävällinen ihmisille. Innostunut ja leikkisä niin ihmisten kuin muidenkin koirien kanssa. Nukkuu perheen tyttären kainalossa tai vanhempien keskellä parisängyssä.
Lukuisien muiden koirarotujen jälkeen voimme kaikki yhteen ääneen todeta, että parempaa koiraa kuin mäyräkoira ei ole, eikä tule. Ja että kodistamme tulee löytymään mäyräkoira AINA. Muihin rotuihin ei ole mitään paluuta koirista parhaimman jälkeen.- Hauveli haussa
Hei kaikille!
Olen yksin asuva nuori nainen, ja nyt olisi koiran hankintaprojekti etenemässä :) Roduista on harkinnassa mäyräkoira ja cottoni. Olen ajatellut pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, ja urosta. Mäyräkoirassa vähän epäilyttää sopivuus kerrostaloon. Koira tulisi siis seurakoiraksi. Pitkiä lenkkejä on toki luvassa, mutta mahdollisuuksia metsästykseen ei ole. Osaatteko kertoa siis mäyräkoiran soveltuvuudesta kerrostalolemmikiksi ja vaikuttaako karvanlaatu (pitkä, karkea, lyhyt) luonteeseen? - vapaasti...
Hauveli haussa kirjoitti:
Hei kaikille!
Olen yksin asuva nuori nainen, ja nyt olisi koiran hankintaprojekti etenemässä :) Roduista on harkinnassa mäyräkoira ja cottoni. Olen ajatellut pitkäkarvaista kääpiömäyräkoiraa, ja urosta. Mäyräkoirassa vähän epäilyttää sopivuus kerrostaloon. Koira tulisi siis seurakoiraksi. Pitkiä lenkkejä on toki luvassa, mutta mahdollisuuksia metsästykseen ei ole. Osaatteko kertoa siis mäyräkoiran soveltuvuudesta kerrostalolemmikiksi ja vaikuttaako karvanlaatu (pitkä, karkea, lyhyt) luonteeseen?Ei Suomessa kukaan muukaan käytä pitkäkarvaista KÄÄPIÖmäyräkoiraa metsästykseen. Ja jos joku niin silloin kyllä poikkeus vahvistaa säännön.
Tyhjän haukkujia (=kerrostalo) niistä kyllä jonkin verran löytyy. - Izsu
vapaasti... kirjoitti:
Ei Suomessa kukaan muukaan käytä pitkäkarvaista KÄÄPIÖmäyräkoiraa metsästykseen. Ja jos joku niin silloin kyllä poikkeus vahvistaa säännön.
Tyhjän haukkujia (=kerrostalo) niistä kyllä jonkin verran löytyy.Luovutusikäisiä karkkarin pentuja. Vanhemmat 2-valioita luolilta. Emää halvas lievästi kantoaikana, niin pennuille ei papereita ja ale-hinta 500 €. 050 3535 370
- dw
Izsu kirjoitti:
Luovutusikäisiä karkkarin pentuja. Vanhemmat 2-valioita luolilta. Emää halvas lievästi kantoaikana, niin pennuille ei papereita ja ale-hinta 500 €. 050 3535 370
Jaa miten se emän halvaus liittyy pentujen rekisteröimiseen? Pennut voi rekisteröidä EJ-rekisteriin, kun haluaa varmistaa ettei niitä käytetä jalostukseen.
- irmeli64
Izsu kirjoitti:
Luovutusikäisiä karkkarin pentuja. Vanhemmat 2-valioita luolilta. Emää halvas lievästi kantoaikana, niin pennuille ei papereita ja ale-hinta 500 €. 050 3535 370
ei emon sairaus ole mikään este pentujen rekisteröinnillr, mut sekarotuisuus on... Elä huijaa ihmisiä...
- Wäinö perh.
Suosittelen mäyräkoiraa.Minulla on ollut sellainen kaverina jo vuodesta 1999 (karkekarvainen kääpiö).Wäinö,joka on koirani nimi on loistava lenkkikaveri,tosin jos sataa vettä lenkki jää lyhyeksi.Pieneksi koiraksi sillä riittää voimia ja luonnetta tarpeen tullen.Ei siis mikään puudeli.Ostakaa siis mäyräkoira on se sitten mikä tahansa mäyräkoiraperheestä(karkea,sileä,pitkäkarvainen ym..)
t. Wäinö perheineen- Sirpa.Kaarina
Hei vaan, minulla on nyt toines mayris, oikein ihania koiria. Minun oppivat helposti sisasiistiksi, kayvat vain ulkona tarpeillaan muuten viettavat paivat sisalla. Sen parempaa kaveria on vaikea loytaa.
- Wanilli
Sirpa.Kaarina kirjoitti:
Hei vaan, minulla on nyt toines mayris, oikein ihania koiria. Minun oppivat helposti sisasiistiksi, kayvat vain ulkona tarpeillaan muuten viettavat paivat sisalla. Sen parempaa kaveria on vaikea loytaa.
Moikka, vähän aiheen vierestä mutta onkos hyviä vinkkejä miten mäykky uros saadaan sisäsiistiksi työpäivän ajaksi? Meillä (7kk) vanha uros joka muuten täysin sisäsiisti mutta ei työpäivän aikana..
Yönsä nukkuu hyvin ja ei tee tarpeitaan, joten pidätyskykyä luulisi olevan tuon perusteella..
Kuitenkin vaikka 2 aamulenkkiä tekee niin kotona odottaa hirvittävä lemu ja yleensä 2 kakat ja pissat!
Ulkona ei nosta koipea joten tekee vaan yhdet pissat ja kakat ulos..
Hermot menee.. - Koiraystävä_88
Wanilli kirjoitti:
Moikka, vähän aiheen vierestä mutta onkos hyviä vinkkejä miten mäykky uros saadaan sisäsiistiksi työpäivän ajaksi? Meillä (7kk) vanha uros joka muuten täysin sisäsiisti mutta ei työpäivän aikana..
Yönsä nukkuu hyvin ja ei tee tarpeitaan, joten pidätyskykyä luulisi olevan tuon perusteella..
Kuitenkin vaikka 2 aamulenkkiä tekee niin kotona odottaa hirvittävä lemu ja yleensä 2 kakat ja pissat!
Ulkona ei nosta koipea joten tekee vaan yhdet pissat ja kakat ulos..
Hermot menee..No enpä osaa varmaksi sanoa mutta vaikuttaa ettei kyseessä ole varsinaisesti tarpeiden pidättelyn ongelmat vaan mielenosoittamisen johtuen yksin olemisesta.
Joillakin itsepäisillä koirilla on tapana osoittaa mieltä asioimalla sisälle, voisitte kokeilla jos esimerkiksi radion laittaminen poissaolon ajaksi päälle ratkaisisi ongelman.
Itselläni on 4 vuotias puolanvinttikoira naaras joka pentuna teki tarpeensa sisälle aina kun joutui olemaan yksin, radion päälle laittaminen ratkaisi ongelman, mutta sitten alkoi huonekalujen turmelu jota kesti vuoden verran :) - stenia
Koiraystävä_88 kirjoitti:
No enpä osaa varmaksi sanoa mutta vaikuttaa ettei kyseessä ole varsinaisesti tarpeiden pidättelyn ongelmat vaan mielenosoittamisen johtuen yksin olemisesta.
Joillakin itsepäisillä koirilla on tapana osoittaa mieltä asioimalla sisälle, voisitte kokeilla jos esimerkiksi radion laittaminen poissaolon ajaksi päälle ratkaisisi ongelman.
Itselläni on 4 vuotias puolanvinttikoira naaras joka pentuna teki tarpeensa sisälle aina kun joutui olemaan yksin, radion päälle laittaminen ratkaisi ongelman, mutta sitten alkoi huonekalujen turmelu jota kesti vuoden verran :)Onko puolanvinttikoirasi Suomessa syntynyt? Tai jostain ulkomaalaisesta pentueesta? Olen joskus tavannut puolanvinttikoiria. Kiva rotu :)
- parasta nyt
Wanilli kirjoitti:
Moikka, vähän aiheen vierestä mutta onkos hyviä vinkkejä miten mäykky uros saadaan sisäsiistiksi työpäivän ajaksi? Meillä (7kk) vanha uros joka muuten täysin sisäsiisti mutta ei työpäivän aikana..
Yönsä nukkuu hyvin ja ei tee tarpeitaan, joten pidätyskykyä luulisi olevan tuon perusteella..
Kuitenkin vaikka 2 aamulenkkiä tekee niin kotona odottaa hirvittävä lemu ja yleensä 2 kakat ja pissat!
Ulkona ei nosta koipea joten tekee vaan yhdet pissat ja kakat ulos..
Hermot menee..Kuullostaa eroahdistukselta. Jätä radio päälle ja oma (hikinen) t-paitasi hälle kaveriksi. Kantsii varmaan kokeilla myös rajoitettua alaa, missä hauveli saa viettää aikansa poissaollessasi.
- polakki on pop
Koiraystävä_88 kirjoitti:
No enpä osaa varmaksi sanoa mutta vaikuttaa ettei kyseessä ole varsinaisesti tarpeiden pidättelyn ongelmat vaan mielenosoittamisen johtuen yksin olemisesta.
Joillakin itsepäisillä koirilla on tapana osoittaa mieltä asioimalla sisälle, voisitte kokeilla jos esimerkiksi radion laittaminen poissaolon ajaksi päälle ratkaisisi ongelman.
Itselläni on 4 vuotias puolanvinttikoira naaras joka pentuna teki tarpeensa sisälle aina kun joutui olemaan yksin, radion päälle laittaminen ratkaisi ongelman, mutta sitten alkoi huonekalujen turmelu jota kesti vuoden verran :)Kerro lisää puolanvinttikoirastasi! Onko Suomessa syntynyt vai ulkomaantuonti. Niitä ei ole paljon Suomessa ja olisi kiva tietää enemmänkin.
- irmeli64
Wanilli kirjoitti:
Moikka, vähän aiheen vierestä mutta onkos hyviä vinkkejä miten mäykky uros saadaan sisäsiistiksi työpäivän ajaksi? Meillä (7kk) vanha uros joka muuten täysin sisäsiisti mutta ei työpäivän aikana..
Yönsä nukkuu hyvin ja ei tee tarpeitaan, joten pidätyskykyä luulisi olevan tuon perusteella..
Kuitenkin vaikka 2 aamulenkkiä tekee niin kotona odottaa hirvittävä lemu ja yleensä 2 kakat ja pissat!
Ulkona ei nosta koipea joten tekee vaan yhdet pissat ja kakat ulos..
Hermot menee..olisiko yksinäisyys masennus syynä?
- Mäyräkoira fani!!!!!
Mun mielestä pk. mäykit on kivemman näkösii ku lk. mäykit mut on pakko ottaa lk. mäykki ku oon vähän koirille allerginen nii lk. mäykistä ei tuu niin paljo sitä mikä tekee mut hivenen allergiseks!
- Jahas...
Ja onkos tuosta hivenen allergisesta asiasta pk mäykylle mutta ei lk mäykylle olemassa ihan joku lääkärin tekemä tutkimus?
Eihän se karvan pituus allergisoivuuteen vaikuta.
Vai onkos isä ja/tai äiti syöttäneet sinulle pajunköyttä, kun eivät halua taloon pitkäkarvaista koiraa?
- Mäykky on mäykky.
Kaikki ne yksilöitä, joita yhdistää pieni kroppa, mutta suuri sielu. Itsepäisiä. Oppivat kyllä kaikenlaista - mutta vain jos niitä sattuu huvittamaan:) Ensimmäiseni oli karkeakarvainen täyskokoinen. Eli 13 vuotta. Oli hiljanen jäyhä ja sopeutuvainen poika. Nykyinen on kark.karv. kääppäri. Hyvin kovaääninen ja yltiösosiaalinen. On yrittänyt pyytää leikkikaverikseen jopa niityllä vastaan tullutta hevosta. Tappijaloistaan huolimatta juoksevat ihan niin paljon kuin itse jaksaa. Pärjää lasten kanssa, jos lapset ovat olemassa jo ennen koiran tuloa. Mustasukkaisuus on yksi suuren sielun ominaisuuksia. Jos isäntä ja emäntä pääsee sohvalle vierekkäin, varmasti siihen tunkee koirakin. Tyttäreni 4-vuotias kaveri on taas omaa laatuaa. Hieman arka - siksi rähisee kaikille vaastaantulijoille varmuuden vuoksi. Lapsia ei siedä lainkaan. Mutta on hyvin ihana elukka kuitenkin. Enpä tiedä oliko tästä mitään apua, mutta ei mistään rodusta voi yksiselitteisesti sanoa, että se on sellanen ja sellanen.
Mutta niin kauan kuin minulla on koira, se tulee aina olemaan mäykky! - mäyristytöt
Jahas vastasi ihan oikein. Karvathan eivät ole se allergisoiva tekijä, vaan koirasta irtoava hilse. Saman rodun edustajillakin voi tuo hilseily olla erilaista. Itselläni on kaksi pk mäyristä ja ovat ihan erilaisia luonteeltaan. Toinen on ylienerginen pommi, joka haukkuu pienintäkin rasahdusta sekä kaikkea mikä liikkuu. Toinen on sitten hyvin sydämellinen, hellä ja vähän liiankin rauhallinen. Mutta kyllä tuo rauhalliseenkin tulee vauhtia, kun mennään lenkille tai metsään. Mäyräkoirissa on sitten myös riistaviettisyyttä vaihtelevasti. Omiani en voi yhtään pitää auki, lähtisivät kaikkien otusten perään heti. Joten meillä on kotona piha aidattu, jotteivat karkaa. Koska suurin osa mäyräkoirista on hyvin itsepäisiä ja pieniä koiria isolla luonteella, en välttämättä suosittele ekaksi koiraksi, jollei ole aikaisempaa kokemusta koirista. Voivat vaatia kovaakin kuria.
- hot dog
kumpi olisi parempi narttu vai uros lapsiperheeseen?
- shirdi
? Meillä poika 10 kk ja rakastaa lapsia yli kaiken. Lenkillä olisi jokainen muksu päästävä nuuskimaan ja tervehtimään..
Jostain kirjasta luin , ettei mäykky ole ns."Yhden ihmisen koira" , muta meillä ainakin. Seuraa minua mökillä ollessamme joka paikkaan, siellä se onkin irrallaan. Kotilenkeillä metsän hajut veisivät mukanaan eli en uskallla pitää irti.
Poikamme on olut aika kova vetämään hihnassa, ostin vedonestovaljaat, mutta hankasi kainalosta. Tyttöni 7v ei pysty taluttamaan tämän vetämisen vuoksi :-( - mäyriksiä rakastava
moi:) siis mäyräkoirat ovataivan ihania ja valloittavat ulkonäöllänsä ja luonteellaan! :) meillä on mäyris ja en voisi lupua siitä millään, onneksi ei tarvitsekaan. Suosittelen mäyräkoiraa jos haluat ihanan sosiallisen koiran mutta jolle on kuitenkin välillä pidettävä jöötä että se ymmärtää että näin ei saa tehdä. neuvona: jos koira vetää niin sen voi kyllä opettaa pois siitä huonosta tavasta! aina kun tunnet että fleksi kiristyy ja koiraa alkaa vetämään, pysähdyt ja otat koiran huomion itseesi. Sitten sanot sille suoraan päättäväisesti, että ei saa vetää tai jotain sen tapaista, (HUOM! käytä aina samaa sanaa koska muuten koira ei tajua mitä tarkoitat) ja jatka tätä aina kun koira vetää. lopulta koira tajuaa että se on väärin ja kun hihna on löysä niin päästään eteenpäin mutta kun se kiristyy niin ei enään päästäkkään eteenpäin. Mäyräkoirat ovat myös todella uteliaita joka asiassa, ja kannattaa antaa tutustua siihen mikä sitä kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi mäyräkoiraa! :)
- Stembi
Mäyräkoira, hmm!
No miksei, jos tykkäät, että aamulla silmät avatessasi ensimmäiseksi saat silmääsi nakin viiksikarvan(yhteinen tyyny!) tai heräät valtavaan kieliryöppyyn naamallasi.
Mäyräkoira muistuttaa myös tinnutusta aina - sellainen outo rapsrapsraps kuuluu koko ajan taustalla. Ääni loittonee sinusta tai lähenee. Loitotessaan ääni hiljenee, sekasotkua tiedossa. Lähetessään ääni loppuu myös, hätkähdät kun mäykkä laskee takamuksensa jalkapöytäsi päälle, horjahdat säikähdyksestä ja alas katsottua ne tutut ruskeat ovaalit silmät katsovat sinua. Olet keittiössä, nakki tietää sen myös.
Ulko-oven päällä oleva katos on katsos mäyräkoiraa varten rakennettu. Täytyyhän kastumatta päästä haistamaan keliä. Sade -> "kusasen rappusille, jollet sadisti ulkoiluttaja pakota sateeseen ja suoraa sisälle heti kun tarpeet on tehty". Kuiva keli -> "kestääkö Flexin jarru tämän pyrähdyksen..."
Kerran sienireissulla n. 12-vee lk kääpiö-uros tuttuun tapaansa liikkui metsässä vapaana, mutta ei palannut enää laumaansa. Kaikki etsimään eri tahoille. Se oli sitten kadotettu koira... Tuntien etsinnän jälkeen auto käynnistettiin itku kurkussa ja kas, eikös auton viereisellä kalliolla kököttänyt kaksi mäyräkoiraa, toistensa peilikuvat.
Oli se taas kerran niitä mäyräkoirien tempauksia. Toivottavasti se toinenkin koiruli löysi myös oman laumansa. Ainakin se ampaisi määrätietoisesti takaisin metsään. - parasta nyt
Minulla oli aiemmin saksanpaimenkoiria, ihania, älykkäitä, rakastettavia. Nyt valitsin pienen koiran, jota voin kuljettaa vaikka töissä mukanani ja halusin kuitenkin koiran, en pelkkää sylihauvelia.
Meillä on pitkäkarvainen kääpiömäyräkoirapoika ja se on kait puoli-ihminen. Eloisa, aina iloinen, omapäinen, perhettään rakastava. Se oppii todella nopeasti ja osaa tarvittaessa valita, mitä tekee ja mitä ei:)Noin paljon suukkoja ei kukaan ihminen jaa toiselle kuin tämä pieni iahstuttava olento! Nappi valinta , suosittelen enemmän kuin vuolaasti. - kissa&koira?
meillä on 5 vuotias poikakissa nyt ollaan suunniteltu mäykyn ostoa. ? tietenkin kaikki on kiinni koiran ja kissan luonteista mutta olisi mukava kuulla miten on muiden kissat ja koirat sopeutuneet toisiinsa.
- Se mäykystä
Minun kaverilla oli lassie nyk mäykky sanoi arvaa onko ikävä lassie (riki) mäykky kuin ei tottele eikä opi ja haukkuu.
- irmeli64
Se mäykystä kirjoitti:
Minun kaverilla oli lassie nyk mäykky sanoi arvaa onko ikävä lassie (riki) mäykky kuin ei tottele eikä opi ja haukkuu.
olisko omistajassa vikaa??
- Anteeksi nyt vaan
Se mäykystä kirjoitti:
Minun kaverilla oli lassie nyk mäykky sanoi arvaa onko ikävä lassie (riki) mäykky kuin ei tottele eikä opi ja haukkuu.
Kuulle nyt, tuo on kyllä omistajan vika. Meidän koira ei edes kauku ja kun vieraita tulee se on niin mukava ei hypi ei hauku -.-
- mäykkyjen puolustaja
tunnen paljon mäyräkoirien omistajia. ja lähes kaikki ovat todella kilttejä niin ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan! haukkuminenkin on vain luonteesta kiinni. ei voi sanoa,että kaikki mäykyt haukkuvat/räksyttävät/rähisevät. niinkuin jo sanoin koiratkin ovat omia persoonia toinen haukkuu, toinen ei. ja oppiminen on KOULUTTAJASTA KIINNI!! anteeksi vain! tämä oli mielipiteeni.
- Touhotus
Tässä on parin vuoden verran tullut seurailtua oman pk mäyräkoiran elämää ja
mäyräkoirista ei enempää kokemusta ole, mutta kerron vähän tämän pienen neidin elämästä.
Kouluttaminen ei ole ollut vaikeaa, vaikka monilta olen kuullut mäyräkoirien olevan hieman itsepäisiä. Todella miellyttämisen haluinen ja kaikkia rakastava pötkylä. Tulee mielellään sohvalla istuessa aivan viereen lepäämään.
Pienenä koirana joutunut kompensoimaan kokoaan kun on touhunnut etupäässä isojen koirien kanssa ja kun kaikki on pienelle koiralle suurta.
Tämän takia koira on äärimmäisen nopea (kokoonsa nähden. Bordercollie ei saa karistettua kannoiltaa.) ja ketteryydeltä
muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa (hyppää ilman vauhtia 80cm korkealle pöydälle ainakin). Tasapainoilee liikkuvassa autossa 2cm paksun takapenkin selkänojan päällä.
Metsästykseen kun on koira jalostettu niin se näkyy selvästi. Rakastaa etsileikkejä todella paljon. Etsii nameja, leluja, puhelimia yms. Ei meinaa pysyä nahoissaan kun näkee oravan. Vapaana ollessa saalistaa mielellään hiiriä ja myyriä pellolta ja jos ei tajua kieltää niin syö ne myös. Piilottelee herkkujaan mitä oudoimpiin paikkoihin. Possun korvaa ei syödä heti vaan se pitää käydä työntämässä ensin sohvatyynyjen väliin.
Kissojen kanssa oppi tulemaan toimeen heti kun oli kissa näpäyttäny kuonon päähän. Sitä ennen kävi hakemassa kissoja kaappien alta vetämällä niitä hännästä ulos.
Pahojaan ei ole tehnyt elämänsä aikana ollenkaan jos kynien järsimistä ei lasketa. Kynät tuhoutuu vieläkin jos lattialta sellaisen löytää.
Todella helppo koira ollut. Jos krapuloissasi löhöilet koko päivän koira löhöilee kanssasi eikä kaipaile muuta kuin tarpeilla käynnit päivänaikana, mutta vastaavasti touhuaa ihmisten ja koirien kanssa vaikka koko päivän.
Tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteetteja niinkuin muutkin koirat.
Mettäkoira, paimenkoira, seurakoira jne. kompaktissa paketissa. - Moi!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tunnen todella montä mäykkyä, ja kaikki avat tosi kilttejä.
- koiria koiria
jännää.. meille tulee MÄYRÄKOIRA!!
- Mäyräkoiriaa
Mites ootte pärjänny? Mitä ruokaa annatte.
- Mitäs sit
Mäyräkoiriaa kirjoitti:
Mites ootte pärjänny? Mitä ruokaa annatte.
Ei onnistu kerrostalossa mäyräkoiran pito koska haukkuu naapurit valittaa et koira piikille tai toiseen kotiin ?
- irmeli64
Mitäs sit kirjoitti:
Ei onnistu kerrostalossa mäyräkoiran pito koska haukkuu naapurit valittaa et koira piikille tai toiseen kotiin ?
ja höpän höpön. koira pärjää kerrostalossa(kin) oikealla omistajalla...
- mäykky<3fjvlfu
tarviiko mäykky kuinka ison "ulkoaitauksen"? tietenkään siitä ei tulisi häkkikoira vaan kun asutaan maalla,metsää on;-) että tilaa pitäisi olla peuhaamiseen. mutta niin,kuinkas iso??
- Ihmisen turvaksi
Kyllä mä siitä lähtisin, että toi riittää mäyrikselle:
http://image.made-in-china.com/4f0j00rvHtCdpZhWzD/Folding-Single-Door-Dog-Kennel-Dog-Cage-Dog-Crate.jpg
- Hepulidfdf
Meille tulee ajolinjainen 2 vuotias kk mäyräkoira joka on ulkokoira, nyt vähän jännittää sopeutuuko se meille kun meillä se tulee olemaan sisäkoira.. mitä luulette sopeutuuko?
millainen on mäyräkoira? medän perhe on miettinyt koiran hankintaa.Haluaisin tietää millainen on karkeakarvainen mäyräkoira ja millainen se on luonteeltaan?Entä miten se suhtautuu muihin koiriin?Sitten kun tulee ilta niin osaako se rauhoittua nukkumaan kun muutkin menevät?Eräs perheenjäseneni on allerginen ihan vähän mutta sopiiko mäyräkoira meille?Haluisin vastauksen pian.Kiitos!
- Itsestään kiinni
Ennen kaikkea ihmisen pitäisi kartoittaa oma luonne ja tarpeet.
Itse olen aika mukavuudenhaluinen ,lemmikki oli kuka hyvänsä on tavalla tai toisella sitova. En olisi siis kuvitellut koskaan itse hakevani koskaan lemmikkia vaikka tykkään eläimistä.
Mutta kun löytökoiramme (joka tuli perheeseen yllättäen) 10v ikäisenä menehtyi emme enää kuvitellutkaan toisenlaista elämää. Niin sattumalta löytyi pennuksi hieman yliikäinen pitkäkarvainen mäyris. Meille tarjottiin parempia vaihtoehtoja, mutta tämä unikeko vei sydämmemme.
Ei se mikä laiska ole, virtaa kyllä löytyy, mutta jos joku vaan nukkuu niin Jontte menee kaverikseen.
Siinä mukana tuli ilmaiset ilta- ja aamupesut, jokakertaiset ylenpalttiset huomionosoitukset kotiin palaavalle.
Ja se viisaus, temppuja oppii kätenkääntessä kun viitsii vaan opettaa. - mäyräkoirahalvaus
Pidän yleensä eläimistä ja koirista, mutta sitten tapasin ystäväni sileäkarvaisen mäyräkoiran. Olento oli jo pentuna sietämätön, repi ja puri kaikkea mahdollista, myös kyläilijöiden jalkoja. Muun ajan ulvoi ja ravasi pitkin asuntoa. Omistaja ei tietenkään osannut komentaa sitä kunnolla ja pelkäsi, että liiasta rankaisusta koiraparka stressaantuisi. Missään vaiheessa ei ollut havaittavissa koiran yritystä olla hellä kaveri ihmisille.
Eikä tilanne tietenkään ole parantunut. Koira haukkuu korvia huumaavasti jos joku kehtaa kävellä rappukäytävässä, hyppii ihmisiä vasten, vetää hihnassa, tulee syliin muka rapsutettavaksi, mutta ei osaa varoa mitä tekee kynsillään ja hampaillaan. Omistaja kieltää katsomasta koiraa silmiin, koska "se kokee sen haasteena, ja saattaa hypätä naamalle." Minkä on toistuvasti tehnytkin. Koira on sekä ulkoisesti että sisäisesti ruma kuin mikä. Kuivankälpäkkä, haiseva ja hilseilevä. Elikko on erittäin dominoiva, ei kunnioita ihmisiä eikä tunnu osoittavan mitään kiitollisuutta tai lämpöä.
Eli en missään tapauksessa suosittele tätä ällöttävää rotua kenellekään, varsinkaan perhekoiraksi. Melkein mikä vaan rotu on parempi. Korkeintaan erittäin kokeneille kasvattajille, jotka uskaltavat kurittaa kunnolla ja jotka etsivät lähinnä metsästys- tai ulkokoiraa.- VÄÄRIN KASVATETTU!!!
Mäyräkoirat ei kyllä kaikki tosiaankaan ole tuollasia!!!!!! Sitähän varten niitä KOULUTETAAN ettei räkytä kaikille ja suurin virhe tuossakin luutavasti ollut se että riistaviettinen koira on otettu kerrostaloon........
Mäyräkoirat on tosi hienoja koiria ja se on kyllä ihan kasvatuksesta kiinni minkälainen se on isona. Ei kai se koirakaan omistajalle osoita rakkautta jos ei omistajakaan osoita koiralle!!!!!! Koiralle pitää osoittaa kuka oikeasti määrää.
Eikä mäyräkoiran kouluttaminenkaan ole vaikeaa. Jos vaan kehtaa käyttää aikaa koiraan, tuusata ja leikkiä sen kanssa, komentaa jos on tarvis, niin varmasti saat hyvän koiran itsellesi, JOS METSÄSTÄT. - 14+12
Ylempänä erittäin kuvaava kertomus missä koira on täysin väärässä paikassa ja syytellään koiraa. Älkää hankkiko mäyristä jos ette tunne rotuun perusvetoa. Muistaakseni mäyrisporukoilla on kesäleirikin jonne kait voi mennä turistina käymään jos haluaa rotuun tutustua ja kuunnella niitä joilla on pitkä kokemus rodusta kaikki livenä. Koira on eläin ja luontokappale ja ihmisen on oltava se viisas siinä eikä odottaa koiran rakastavan vasten ihmisen omaa osaamattomuutta. Koira käyttäytyy vain siten mihin luonto on sen luonut ja miten sen annetaan käyttäytyä. Ihminen on se joka lukee millainen pentu on ja mihin kasvatuskäsi riittää siis jos osaa. Toivottavasti mäyrisbuumi menee jossain vaiheessa ohitse ja pimeät pennunvälittäjät löytävät uusia rotuja pentutehtailuun. Joka päivä jossain päin suomea pentu lopetetaan koska sen mukamuka chipit ei stemmaa ja ei aikaa kun samat ihmiset tulevat uuden auton takalootasta ostetun kanssa eläinlääkärin vastaanotolle kysymään josko sirun voisi lukea. Tollaseen menee rahaa enemmän kuin siihen että odottaisi pentua luotettavista lähteistä. Ei sinänsä kasvattajien tulisi tuntea myös etikettiä ja kehittää itseään. On ymmärrettävää missä täytyy olla tiukka seulonnan suhteen mutta liian tiukka seulonta ja ihan kotirauhanhäirintä tarjoaa markkinat pimeille pentutehtaille joista saa koiran mistä on vain. Koiramaailma on jotenkin jakaantunut elitistisesti niihin jotka heiluvat näyttelyissä ja niihin jotka haluavat vain kaverin tietystä rodusta minkä tuntevat. Kasvattajien minätahdon -lista on joskus kohtuuton missä ihminen joutuu maksamaan pennusta ja liittämään itsensä pennunkasvattajaan iäksi vaikkei lisäehtoja olisi. Edellistä tapahtuu vaikka kyse olisi urospennusta siis kun yleensä kyseessä sijoituksessa kyse on nartusta. Kaikki edellinen & liian tiukka seulonta vie ihmisiä sinne pimeille markkinoille. Mäyrisliitonkin olisi hyvä pitää etikettikurssi niille uusille kasvattajanimille jotka eivät ymmärrä että jos koiran kauppaan ei kuulu lisäehtoja runsas soittelu meilailu kaikki ovat kotirauhan häirintää siis jos mitään kemiaa välillä ei ole. Kentällä on monia mäyristä aina omistaneet jotka eivät halua olla missään tekemisissä kasvattajiin sen enempää mitä nyt kohteliaisuudesta juuri em. syistä.
- 4-V MÄYKKY
Itellä on kohta 4-vuotias mäykkynarttu. Käytetään luolametästyksessä. Metästykseen vaaditaan luonteenlujuutta ja riistaviettiä ja molempia mäykyiltä kyllä löytyy. Omani on äkäinen muille koirille, mutta ihminen saisi laittaa sen melkein solmuun:) Ihania koiria ja omani on ainakin uppiniskanen, riistaviettinen, sinnikäs, miellyttäjä, seurallinen ja reipas koira.. Mutta mielestäni mäyräkoira kuuluu metästävään perheeseen.... Niin kovasti koira siitä on mielissään kun mehtään pääsee juoksemaan ja ehtimään riistaa.
- 20+14
Meiltä taas löytyi mäykkynarttu joka professoroi aikanaan kukkasia. Ei se riistan perään ollut mutta unohti itsensä kukkia haistelemaan mistä sitten se kutsuttiin takaisin joukkoon kun omistaja kimppalenkillä jäi liikaa turinoimaan lenkin edetessä. Tämän nähneenä eräs oli tahtonut samanlaisen ja mennyt ostamaan pennun kennelistä missä pennut opetetaan luolalle pienestä pitäen. Ensimmäinen pentu jäi bussin alle toinen pentu eli vain ja ainoastaan riistalle ja hän kun oli nähnyt meidän kukkaismäyriksen ja tahtoi vain samanlaisen. (kysymättä). Niin että sillai.:-p
- Mäykyt <3
Meillä on lyhytkarvainen mäyräkoira Elli. Elli on kyllä paras koira ikinä !! Elli on erittäin kiltti ja ystävällinen. Vaikka jossain kerrotaan että mäyräkoirat ei välitä vieraista, mutta Elli rakastaa vieraita. Kun tulee kylään ihmisiä Elli ei hauku vaan nätisti menee kiehnäämään niihin
- nahka3
Itselläni kolme lyhytkarvaista mäykkyä, 13 vuotias narttu, 5 vuotias uros sekä 1 vuotias uros ja ketään en pois antaisi. Luonteeltaan kaikki ovat aivan erilaisia, vanhin ja nuorin rauhallisemmat, keskimmäinen sellainen hösäle. Perheeseemme kuuluu myös lapsia, jotka ovat koirien parhaimpia kavereita, meillä kun lapsetkin ovat ottaneet sen kannan koirien kasvatuksessa, että heitä kuunnellaan ja uskotaan samalla lailla kuin aikusiakin. Yleensä iltaisin kaikki koirat menevät "nukuttamaan# lapset ja tyytyväisinä tulevat sieltä lasten vierestä pois kun lapset nukkuvat. Lasten sairastaessa koirat makaavat ja vahtivat sairasta. Eli omasta näkemyksestä mäyräkoirat ovat mitä parhaimpia koiria maailmassa ja tulevat myös lasten kanssa toimeen
- fbgdfgdfgdfgdf
En halua enää muun rotuisia koiria kuin mäyräkoirat, oon vaan niin myyty
- mä-mäy
Meillä oli kymmenen vuotta karkeakarvainen mäyräkoira. Asumme ihan maalla ja koira oli vapaana pihalla.. muutaman kerran lähti rusakon perään mutta muutoin pysyi aivan hyvin pihalla.. joten kaikilla ei ole yhtä vahva saalistusvietti. Todella kiltti koira, tykkäsi kun koko perhe kotona, iltaisin nukkui sylissä kun katsoimme telkkaria ja yöllä nukkui peiton alla ja oli aina niin iloinen ja tyytyväinen. Sairastui vakavaan sydänsairauteen joka vei koiran hautaan. Meillä on myös ollut saksanpaimenkoira ja siihen aktiviteetin määrään verrattuna mäyräkoira on sohvakoira, joka ei vesisateella edes välitä mennä ulos.
- paras <3
Vaihtelee älyttömästi. Oikealla koulutuksella ja perus luonteella on niin suuri merkitys ! KANNATTAA tutustua emoon ennen pennun ostamista !!! Edes sen tapaaminen kerran autaa, sillä jos se ei ole kovin kiva niin pennuistakaan ei vättämättä tule. Meidän koiran äiti oli yli mukava ja rakasti ihmisiä ja sellainen meidän koirasta tuli
- MäykkySintti
Mitä osaatte kertoa omista kokemuksista omistajan näkökulmasta mäyräkoira nartun juoksuajasta tai sen vaikutuksesta sen käytökseen?
- jokurandom1
Täällä asustaa 4 vuotias narttu mäykky. Tällä hetkellä pää toisen käteni päällä nukkuu edessäni. Ei pure kovaa pelkästään leikillään silloin kuin leikityttää ja sekin tosi herkästi. Asutaan itse kerrostalossa eikä naapureita juurikaan ole haitannut. Kuitenkin tästä samasta rapusta on 2 mäyräkoiraa joutunut lähtemään koska melusivat liikaa. Tämä koira haukkuu myös aika paljon, ainakin silloin kun postit tulee. Pitää paljon ihmisten seurasta vinkuu aina ja tulee eteiseen kun ollaan lähdössä ja katsoo pää vinona.
- oi mäykky
Oi mäykky oi mäykky. Pikkupeto, sylinalle, varpaanlämmitin, mäykky. Ovelta katsastetaan sää ja peruutetaan peräkammariin jos on sateista, pakkasta, liian kuuma tai muuten vaan epämiellyttävää. Ovelta rynnätään vaudilla ulos jos ikkunasta on nähty kissa, naapurin traktori, naapurin koira, lenkeilijä tai muuten vain miellyttävää sää oli sää mitä tahansa. Luonnetestissä 188 pistettä 250 mahdollisesta... kyseessä siis palveluskoiratasoinen mäykky. Luolakokeesta käyttövalio 7 minuutin jälkeen, kun kettu piti pelastaa koiran suusta. On se niin pahis, pusunalleni mun. Kieli lirpattaa hampaidenvälistä, kun nukutan sängyn jalkopäässä peiton alla, luolassa. Ei hauku kuin jahdatessaan riistaa. Ei sen velikään hauku rivitalossa asuvana. Kai se on kiinni siitä mihin sen pentuna opettaa. Sillä kyllä mäykky oppii, mutta kun se on metsästäjä ja vielä luolametsästäjä, niin sen on osattava AJATELLA itse. Ja sitä se tekee joka kerta kun sitä komentaa. Mikä käsky, miksi, mitä seuraa ja silleen. Totellaan jos katsotaan kannattavaksi. Oi mäykkyni mun.
- meidän mäykkä
Meillä on 5-vuotias karkeakarvainen mäykkä-poika. Aivan ihana! Sopii erittäin hyvin rotumääritelmään: reipas, ystävällinen ja itsepäinen. Voi sitä reimua, kun tulee kotiin! Lisäksi sanoisin, että mäykkä on viisas ja oppivainen. On aina valmis lenkille ja muutenkin kulkee mielellään mukava. Ja kooltaan "kätevä", iso koira pienessä koossa.
Nukkuu vieressä.... mielellään pää tyynyllä ja peiton alla :)- almankulma
Kaikki kuvailut kuullostaa niin tutulle, oma 7 vuotias tuittupää (lk kääpiönarttu) joutui naapurin rotikan kitaan 4 vk sitten, ja maailma on täysin muuttunut paikka. Uuden pennun sain, luojan kiitos lähes välittömästi ja vaikkei kaveria korvaakkaan, on ihan täys "mäykky" . Suorilta lähes sisäsiisti, uskomattoman rohkea, toimelias pentu. Paras rotu ikinä!!!
- Suviliini
Kun edellinen mäyräkoiramme eli, niin oltiin päätetty että _yhtään_ mäyräkoiraa ei meille enää tule... Mäyriksemme oli aika jääräpäinen, vinkuva ja huomionkipeä otus. Se ei suinkaan lopettanut kiellettyä asiaa yhden, eikä vielä toisenkaan kiellon jälkeen.
Oli kulunut alle kaksi päivää siitä kun mäyrispapparaisemme oli nukkunut pois ja aloimme jo etsiä uutta mäyristä tilalle :). Jotain koukuttavaa niissä on! Talo oli ihmeen hiljainen ilman mäyristä, vaikka meillä on toinen (sekarotuinen) koira mäyriksen lähdettyäkin.
Mäyriksemme oli hyvä näyttelemään. Se osasi laajan kirjon erilaisia ilmeitä saadakseen haluamansa. Kerjääminen kuului sen "vahvuuksiin". Se osasi jopa kyynelehtiä omistajiensa edessä ruokaa kerjätessään :).
Että suosittelen mäyristä! Niiden kanssa elämästä tulee paljon värikkäämpää, - fkdjsidufnciruewirn
Tuossa vähän ylempänä kyselin muutama vuosi sitten että sopeutuuko 2 vuotias ulkokoira sisäkoiraksi. Nyt voin sanoa että kyllä sopeutui! Mutta sitä se ei hyväksynyt että se jätetään yksin kotiin ja isäntä lähtee metälle...
Jouduimme nyt tapaturman vuoksi lopettamaan 5 vuotiaan kkmäykyn, ja voi tätä surun määrää :( Luin teidän kokemuksia kyseisestä rodusta ja kyllä täytyy sanoa että paikkansa piti meidänkin koiran kohdalla. Tämä on kolmas koira rotu joka minulla oli ollut ja tämä rotu vei minun sydämen - Roobert
Reilut neljä vuotta on meillä ollut Mäyris kuulua itäistä metsästäjä-sukua yli 110 vuoden takaa. Varottaa haukkumalla tarvittaessa kyllä yllättävästä mahdollisesta vaara tilanteesta. Ei silti voi sanoa miksikään räksyksi. Aivan mahtava luonne on koiralla. Varmaankin tarvittaessa voi hyökätä vaikka karhun kimppuun ja hyvä vielä niin. Välillä tosi itsepäinen ,mutta samalla myös hellyttäväkin. Reipas ulos lenkille lähtevä paitsi mitä nyt kaatosateessa vähän lyö jarrua päälle. Todellinen lauma ja reviiri sielu näemmä. Mahtava leikkimään ja retuuttamaan pehmo lelujaan välillä. Suosittelen lyhyt karvaista Mäyräkoiraa.Todella uskollinen ystävä kerta kaikkiaan.
- mäyris10
Itselläni on lyhytkarvainen narttumäyräkoira. Tässä ko. paketissa on yhdessä varsinainen sylivauva ja "pikkupeto". Siis kaksi täysin eri puolta löytyy tuosta. Rakastaa ihmisiä ja luuleekin, että kaikki ihmiset rakastavat myös häntä. Haluaa olla AINA lähellä ja mielellään sylissä. Lenkillä kuitenkin pääsee tuo peto irti ja onkin varsinainen räyhääjä isommille koirille (iso ego?). Joku tosin varmaan toteaisi, että tuo rähjääminen saataisiin kasvatuksella kuriin mutta olen erilaisia tapoja kokeillut enkä ole vielä toimivaa löytänyt. On koostaan huolimatta peloton. Haluaa olla mukana kaikessa missä ihminenkin ja vaatii paljon yhdessäoloa. Tosin olen sitä mieltä, että koira kuin koira haluaa olla mieluummin ihmisen kanssa kuin yksin. Aivan ihana vauveliini siis kotioloissa, mutta lenkillä omat hermot ovat toisinaan koetuksella juurikin tuon räyhäämisen takia.
- beethoovem
Luin taanoin että dobbermannit on kehitetty ja jalostettu sileäkarvaisista mäyräkoirista alun alkaen. Ilmankos pisti eräänkin kerran kerralla järjestykseen jengiläisten mukamas vielä niin pelottavn dobbermann paran?. Itki ja ujelsi kun oma hurtta sillle vähän ärähti isommin dobbermannin juostessa ympäriinsä vauhkoontuneena ja vapaana hölmistyneiden jengiläisten ihmetellessä vierellä.
- Anonyymi
Sain juuri mäyräkoiran pennun. Ei ole heippo koira, ainakaan tämä.
- Anonyymi
Ei ole helppo tämäkään Justus. Elämäni viides koira ja kaikista vaikein. Nyt nukkuu vieressäni kuin Herran Enkeli. Leveästi, joka yö. Vessaan menossa yöllä astun aina rakkaan juuriharjan päälle,PARAS LELU . Aamulla on Rokotiili TAAS puremassa. VAIKEIN KOIRA JA HERMOT MENEE.
- Anonyymi
laitoin mäyräkoirani grilliin, kesti hyvin (tämä on vitsi ei ole mitään syytä soittaa pooliisiolle)
- Anonyymi
Jep
- Anonyymi
Miten kallis mäyräkoira on yleensä?olen pienestä pitäen halunnut lyhyt karvaisen mäyräkoira.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri141332- 281255
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka621150Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111032Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot65996Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.27995Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?8974Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30962Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6961Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1960