Painajainen toistumassa

Olen hakenut vaativaa työpaikkaa julkiselta sektorilta. Luulin etten näillä kilometreillä enää törmää soveltuvuustesteihin, vaan nyt sitä vaaditaan.

Olin testeissä 3 kertaa 90-luvulla enkä työpaikkaa saanut. Yksi oli Personnel, toinen Psyko-niminen firma ja kolmas yrityksen oma tietokoneen kautta tehtävä lyhyempi testi. Rekryfirmojen testit pitkiä ja uuvuttavia. Personnellin lausunto oli järkytys - siinä ei oikeastaan ollut juuri mitään positiivista ja masensi jonkin aikaa.
Personnellin testissä oli vielä loppuhaastattelu, jossa "tekniikaksi" oli valittu suoranainen kettuilu - haluttiin vain testata miten reagoin eli revinkö pelihousuni ja lähden paikalta. Psykologi-akka toivotti vielä hyvää jatkoa. Jos olisi ollut mies, olisin voinut vetää vaikka lättyyn.

Hain sitten työpaikkoja julkiselta, sain ilman testejä. Kävin välissä entisessä firmassakin töissä, pomo tunsi, ei testejä. Olen menestynyt nykyisessä hakemaani paikkaa vastaavassa työssä 5 vuotta, virkamiesaikaan ei testejä siinäkään, paitsi monipolvinen hakuprosessi.

Taloussanomien artikkelissa väitetään, että testissä ei voi mokata, vaan se kertoo millainen olet. Ja paikan todennäköisesti saa vaikkei testissä menesty. No, miksihän niitä testejä sitten oikein tehdään? Ja miksi ne konsultit tekevät pitkälle vietyjä lausuntoja luonteestani?

Kyllähän totuus on se, että sama kuin jääkiekon playoff-ottelussa. Kun kisa on tiukka ja huiput kilpailee niin erittäin pieni asia voi ratkaista. Joku joka ei naamastani haastattelussa pitänyt, voi kaivaa yksittäisen huonon lausunnon testistä ja se riittää.