Kilpirauhasen vajaatoiminta ja jodi

Yksilöllä pitää olla vapaus päättää, mitä pistää suuhunsa.
Itse olen jodille allerginen ja kilpirauhaseni on kuollut eli sairastan Hashimoton tautia, mikä ei vaivaa mitenkään.

Kaksi kivennäisainetta, jodi ja seleeni, ovat osoittautuneet riittävän saannin kannalta ongelmallisiksi Suomen vanhassa ja vakaassa maaperässä. Jodin kohdalla on kyseessä todellinen niukkuus kun taas seleenin osalta ongelmana on se, että yhdisteet ovat enimmäkseen liukenemattomia eivätkä siirry maaperästä siinä kasvaviin kasveihin ja niiden välityksellä elintarvikkeisiin.

Jodi on kilpirauhasen toiminnalle välttämätön hivenaine. Jodin saanti on tarpeen myös kaikille eläimille. Jodin puute voi aiheuttaa kilpirauhasen toiminnan häiriöitä. Jodia tarvitaan kahden hormonin, tyroksiinin ja trijodityroniinin, valmistamiseen kilpirauhasessa. Jodia tarvitaan myös kehon jokaisen solun ja elimen optimaaliseen toimintaan. Kilpirauhasen lisäksi esimerkiksi aivot, rintarauhanen, munasarjat, eturauhanen ja lisämunuaiset tarvitsevat sitä. Samoin jodia tarvitaan monien muidenkin hormonien muodostuksessa kehossa. Optimaalisena jodin saantina Suomessa pidetään vähintään 150 µg vuorokaudessa.

Jodin puutoksen oireina on väsymystä, hitautta ja painonnousua. Pitkäaikainen puutos aiheuttaa kilpirauhasen suurentumisen eli struuman. Jodin puute etenkin raudan ja A-vitamiinin puutteellisen saannin kanssa voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, kasvun ja kehityksen häiriöitä. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi lapsen kehitysvaiheessa aiheuttaa vakavia kasvu- ja kehityshäiriöitä. Lievempikin puute lisää muun muassa oppimishäiriöitä lapsilla.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa raskaana olevien naisten elimistön alhainen jodipitoisuus oli yhteydessä syntyvien lasten alempaan älykkyysosamäärään ja heikompiin lukuvalmiuksiin alakouluiässä. Raskausaikana jodin tarve kasvaa.


Saatko tarpeeksi jodia?

Jodi on tärkeässä osassa moitteettomassa rasva-aineenvaihdunnassa. Liian vähäinen jodin saanti tekee ihmisen viluiseksi ja lihomisherkäksi, jolloin paino nousee tavallista helpommin.

Saatavissa olevasta jodista kilpirauhanen käyttää vain osan, sillä 70% jakautuu todellisuudessa muiden kudosten kesken, joita ovat maitorauhaset, silmät, vatsan limakalvot, valtimoiden seinämät, kohdunkaula ja sylkirauhaset. Liian vähäisen saannin tiedetään aiheuttavan sisäelinten ja aineenvaihdunnan toiminnallisia häiriöitä.

Jodi säätelee mm. kehon lämpötilaa, pitkäaikaiseen stressiin sopeutumista, hermo- ja lihassolujen toimintaa, aineenvaihduntaa sekä kasvua ja kehitystä.

Elimistö sisältää 10-20mg jodia, josta 2/3 sijaitsee kilpirauhasessa. Jodi on välttämätön kivennäisaine ja sen puutos on hyvin yleistä. Jodi osallistuu tyroksiinin eli kilpirauhashormonin tuotantoon. Tyroksiini mm. säätelee solujen ja elinten aineenvaihduntaa.

Jodin puutosoireita ovat esimerkiksi väsymys, masennus, hitaus, painonnousu, hiusten lähtö, kilpirauhasen vajaatoiminta tai suureneminen, kasvuhäiriöt, kehityksen hidastuminen ja oppimisvaikeudet.

Raskaudenaikainen jodinpuutos heikentää sikiön kasvua ja voi aiheuttaa kehityshäiriöitä. Jatkuva pitkäaikainen iso annos jodia päivässä (useita milligrammoja päivässä) vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan, joten pitkäaikaisesta käytöstä kannattaa keskustella asiaan perehtyneen hoitavan lääkärin kanssa.

Hyviä jodin lähteitä ovat mm. kelp ja muut jodipitoiset merilevät. Jodia saa lisäksi pieniä määriä ruoasta mm. jodioitu suola (joka on käsiteltyä suolaa ja siksi huono vaihtoehto keholle), katkaravut, maitotuotteet, merikala ja kananmuna. Vihannekset jotka ovat kasvaneet jodipitoisella maaperällä sisältävät myös pieniä määriä jodia. Suomen maaperä sisältää jodia vain vähän.

EU:n suositeltu vuorokausiannostus on 150ug per päivä, mikä on usein täysin riittämätön annostus. Raskaana olevilla ja imettävillä äideillä tarve on normaalia suurempi. Virtsasta on mahdollista laboratoriotestein testata jodinpuutos kehossa.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa on tärkeä saada jodin lisäksi monipuolisesti vitamiineja ja hivenaineita (erityisesti sinkki, seleeni, D-vitamiini, magnesium tärkeitä) sekä Omega-3-rasvahappoja tarpeeksi. Monille myös mm. aminohappo l-tyrosiini on lisäksi tarpeen kilpirauhasta aktivoimaan.,