Vanhemmiten sisarusten välit erkanevat jos ei asuta lähellä toisiaan. Kanssakäyminen hiipuu ja suku erkanee. Enää ei tunneta sukua ei sisarusten jälkeläisiä ja päinvastoin. Jälkeläiset eivät ole kiinnostuneet tädeistä eikä sedistä, ei serkuksista jne.
Olen kokenut, että pienetkin näkemyserot asioista sisarusten kesken otetaan henkilökohtaisina loukkauksina, välirikot yleistyvät. Miksi sisarukset haluavat pistää välit poikki elämän loppusuoralla? Onko sisaren elämä kadehdittavaa vai onko suku jo niin etäinen, että sisaruksia ei tarvita ei kaivata? Ollaanko käperrytty oman navan ympärille?
Itse en osaa olla kade, mutta lisääntyykö sisaruskateus vanhetessa?
Kun olin pikkutyttö vanhempieni sisarusten välit olivat lämpimät ja kiinteät. Serkusten väliset yhteiset lomat loivat pysyvää jatkumoa aikuisiän tapaamisiin. Mielestäni serkkuni ovat tänä päivänä läheisempiä kuin sisarukseni.
Sisar ja veljet kateissa!
111
269
Vastaukset
- ent. siivoojaparka
Aion korjata asiaa ja lähteä sukuloisimiskierrokselle tässä lähiaikoina jälkeläisteni kanssa. Koskahan niitä sisaruksia olisi viimeksi nähnyt? On siitä muutama vuosi. Ei minulla mitään kaunaa niitä kohtaan ole, mutta jokaisella on oma elämänsä ja sillä tavalla erkaannuttu aikuisiällä. Muista ystävistä on tullut ajan mittaan läheisempiä kuin sukulaiset.
Lapseni kyllä tuntevat kaikki serkkunsa, tätinsä, setänsä ja enonsa, mutta aika vähäistä on heidänkin kontaktinsa muuhun sukuun kuin minuun. Netillä kai joskus rupattelevat joittenkin kanssa. Johtuu varmaan paljon siitäkin, että asutaan niin kaukana erillään suvusta. - €ero
Eikös mitä sukulaisille voi sanoa päin naamaa ei ne suutu hymyilevät vaan ja parempi kun on yhteydessä harvakseltaan,
Kuules, kyllä ne jotkut sukulaiset on semmosia et niin kauan menee hyvin kun menet kun vislaavat ja jos sanot päin naamaa, siihen loppuu yhteydenpito, valitettavasti.
- --€
ollakovaiei kirjoitti:
Kuules, kyllä ne jotkut sukulaiset on semmosia et niin kauan menee hyvin kun menet kun vislaavat ja jos sanot päin naamaa, siihen loppuu yhteydenpito, valitettavasti.
Meillä on hyvät välit ei tarvitse kainostella, jos tarkemmin mietin on joitakin serkkuja jotka väkinäisesti sanovat päivää.
Yleisesti ottaen suhtauminen on välitöntä verrattuna vähemmän tuttuihin.
Kivaa kun alkoi vettä satamaan, taatana tentään --€ kirjoitti:
Meillä on hyvät välit ei tarvitse kainostella, jos tarkemmin mietin on joitakin serkkuja jotka väkinäisesti sanovat päivää.
Yleisesti ottaen suhtauminen on välitöntä verrattuna vähemmän tuttuihin.
Kivaa kun alkoi vettä satamaan, taatana tentäänNo niin meilläin aiemmin sisarusten kanssa (kolme) ja aina puhuttin että meilä ei sitten koskaa mene välit, niin paljon kuitenkin yhdessä koettu ja nähty. Mutta sitten kuitenkin muutama vuosi takaperin yhden sisaruksen kanssa, vissiin jotain sisaruskateutta tai mitä lie. En ole päässy kärrylle......mutta en kertakaikkiaan jaksa alkaa kaivelemaan ja anelemaan. Olokoot. Ei kai sitä vängällä tartte olla tekemisissä vaikka sisarus onkin jos kerta silä tuntuu.
ollakovaiei kirjoitti:
No niin meilläin aiemmin sisarusten kanssa (kolme) ja aina puhuttin että meilä ei sitten koskaa mene välit, niin paljon kuitenkin yhdessä koettu ja nähty. Mutta sitten kuitenkin muutama vuosi takaperin yhden sisaruksen kanssa, vissiin jotain sisaruskateutta tai mitä lie. En ole päässy kärrylle......mutta en kertakaikkiaan jaksa alkaa kaivelemaan ja anelemaan. Olokoot. Ei kai sitä vängällä tartte olla tekemisissä vaikka sisarus onkin jos kerta silä tuntuu.
Nii ja meillä on paistanut koko päivän aurinko.
- mollamaija
ollakovaiei kirjoitti:
No niin meilläin aiemmin sisarusten kanssa (kolme) ja aina puhuttin että meilä ei sitten koskaa mene välit, niin paljon kuitenkin yhdessä koettu ja nähty. Mutta sitten kuitenkin muutama vuosi takaperin yhden sisaruksen kanssa, vissiin jotain sisaruskateutta tai mitä lie. En ole päässy kärrylle......mutta en kertakaikkiaan jaksa alkaa kaivelemaan ja anelemaan. Olokoot. Ei kai sitä vängällä tartte olla tekemisissä vaikka sisarus onkin jos kerta silä tuntuu.
Ei väkisin voi, tiedetään :(
- 15-18
Sisko on kuin alottajan kaksos olento.
Ei olla paljoa yhteyksissä . Kuka vanhoja muistelee, sitä kakulla silmään.
Aloituksen aihe on tosi kummallinen.
Mitä 60 ihminen tekee vanhalla veljellään/siskollaan?
Jokainen kun on jo elänyt elämäänsä.
Soittaa synttäreille:
Noh, onnee nyt. mites menee...
Tässähän tää...
Kissa kuoli keväällä, muistathan sen Mustin?
Ok, soitellaan.
Aloitus viittaa vahvasti vanhusten kiusaamiseen.
Tuki-elimiin ja väki-valtaan.
Hoiva-koteihin ja valtaviin vaippoihin.
Silkkaa Friduna-Skigunaa.
H.Tykkään rupatella
" hunksz 1.7.2014 12:18 "
" Kuka vanhoja muistelee, sitä kakulla silmään.
Aloituksen aihe on tosi kummallinen.
Mitä 60 ihminen tekee vanhalla veljellään/siskollaan?
Jokainen kun on jo elänyt elämäänsä. "
Minä ainakin tykkään rupatella puhelimessa ainakin kerran viikossa veljieni kanssa, vaikka heillä kaikilla on ikää yli 70 vuotta. He kaikki ovat kouluttautuneita viisaita miehiä, joiden asennoituminen elämään on yhtä kansanomainen kuin meidän kylän essolaisilla. On todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kaikista maailman asioista järkimiesten kesken, kun ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta trendikkäiden juppikansalaisten typeriin hömpsötyksiin. Saan erittäin paljon iloa näistä keskustelutuokioista, vaikka kaikki me olemmekin eläneet omaa elämäämme satojen kilometrien päässä toisistamme.
Myös vaimoni juttelee lähes päivittäin pitkiä puheluita sisarensa kanssa, enkä minä näe tässä mitään pahaa. Onhan heidän mukavaa pitää yhteyttä vanhempanakin, koska he nuorempana ovat olleet kuin paita ja peppu pienestä ikäerosta johtuen.Yleismies kirjoitti:
Tykkään rupatella
" hunksz 1.7.2014 12:18 "
" Kuka vanhoja muistelee, sitä kakulla silmään.
Aloituksen aihe on tosi kummallinen.
Mitä 60 ihminen tekee vanhalla veljellään/siskollaan?
Jokainen kun on jo elänyt elämäänsä. "
Minä ainakin tykkään rupatella puhelimessa ainakin kerran viikossa veljieni kanssa, vaikka heillä kaikilla on ikää yli 70 vuotta. He kaikki ovat kouluttautuneita viisaita miehiä, joiden asennoituminen elämään on yhtä kansanomainen kuin meidän kylän essolaisilla. On todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kaikista maailman asioista järkimiesten kesken, kun ei tarvitse uhrata yhtään ajatusta trendikkäiden juppikansalaisten typeriin hömpsötyksiin. Saan erittäin paljon iloa näistä keskustelutuokioista, vaikka kaikki me olemmekin eläneet omaa elämäämme satojen kilometrien päässä toisistamme.
Myös vaimoni juttelee lähes päivittäin pitkiä puheluita sisarensa kanssa, enkä minä näe tässä mitään pahaa. Onhan heidän mukavaa pitää yhteyttä vanhempanakin, koska he nuorempana ovat olleet kuin paita ja peppu pienestä ikäerosta johtuen.Minä soitan myös äiteelleni kerran viikossa semmosen maratonpuhelun. Se on niin puhelias jotta ei meinaa katketa puhelu sitten millään kun aina tuloo jutunjuurta uutta.
Hirviänkova puhumaan ettei meinaa suun vuoroa saada mutta helppohan se on vaan kuunnella.). Kiva kuunnella kun hän ja viisi hänen vuodenvälein syntynyttä sisarusta ovat samassa tilassa. Lähes kaikki päälle kaheksankymmenen.- Vilkkautta...
ollakovaiei kirjoitti:
Minä soitan myös äiteelleni kerran viikossa semmosen maratonpuhelun. Se on niin puhelias jotta ei meinaa katketa puhelu sitten millään kun aina tuloo jutunjuurta uutta.
Hirviänkova puhumaan ettei meinaa suun vuoroa saada mutta helppohan se on vaan kuunnella.). Kiva kuunnella kun hän ja viisi hänen vuodenvälein syntynyttä sisarusta ovat samassa tilassa. Lähes kaikki päälle kaheksankymmenen.Siinä sen taas näköö, että pohjalaaset on vilkkaita puhumaan, olen sen kyllä ittekkin tiennyt.
Vilkkautta... kirjoitti:
Siinä sen taas näköö, että pohjalaaset on vilkkaita puhumaan, olen sen kyllä ittekkin tiennyt.
Pohojalaaset? Ei kait me olla palijon mistään kotosi. Varmaan nuot äitin sisarukset perineet puhelahjansa äiriltään. Taru kertoo että Iida mummon talon katolla ei ole varpusparvi kauaa ollut kun hän piti jöötä seittemälle tytölleen :).
- meitä ei erota -
mikään , ei pitkä välimatkakaan, on ikuinen henkinen yhteys ja rakkaus joka yhdistää ikuisesti.
Meillä veljekset soittelee usein kuulumisia olen ainoa sisko suuressa veljesten joukossa,
itsekkin otan jokavuosi muutaman kerran yhteyttä heihin,
aikasemmin matkusteltiin joka vuosi ainaki kerran vuodessa toistemme luona, nyt vanhuus on vaivana , onneksi puhelimet ja netti on olemasa,
me koko sisarrusparvi rakastamme toisiamme vanhuudesta huolimatta, vävyt ja miniät on sitten eri asia,- silloin nauratti
Vanhukset, yli 90-kymppiset keskustelevat
ja toteavat varmaan kaikki yksimielisesti että
huoli pojista ja tyttäristäkin helpottaa yleensä
siinä vaiheessa kun lapsukaiset ovat täyttäneet 70 vuotta. silloin nauratti kirjoitti:
Vanhukset, yli 90-kymppiset keskustelevat
ja toteavat varmaan kaikki yksimielisesti että
huoli pojista ja tyttäristäkin helpottaa yleensä
siinä vaiheessa kun lapsukaiset ovat täyttäneet 70 vuotta.Niin se sanoi yksi mummakin että hän oli niin hyvillään kun lapsi päsi vanhainkotiin :)
"Paljas on veljettömän miehen selkä" sanotaan jossain, olen lukenut tai kuullut.
Sukurakkaana käyn sisaruksiani moikkaamassa vähintään kerran vuodessa ja nyt käymme myös Lutusen sisaruksia vilkasemassa kerran kesässä kauempana asuvia ja useammin niitä jotka on lähellä. Amerikanveljen kaa pidetään yhteyttä facebookissa ja e-mailin yhteydessä ja tavataan n. joka toinen vuosi.
Monien ulkomaavuosieni aikana ennen internetin aikaa opin arvostamaan oman suvun ja omien siskosten tukea (tai sen puuttumista pitkistä välimatkoista johtuen) ja sitä suku- ja perheyhteisöä joka on jokaisen elävän ihmisen perustarve omistaa. Toisilla vain se tarve on suurempi kuin toisilla, mutta ei meitä minun mielestäni ole erakoiksi luotu.
Suomen siskojen kanssa pidän jatkuvaa yhteyttä, kevyttä, mutta tiedän että he ovat aina siellä, tukemassa jos tarvitsen auttamassa, lohduttamassa, iloitsemassa kun minulla menee hyvin. Samoin minä siskojeni ja elossaolevan veljeni suhteen. Ei tarvi olla soittelemassa tai tekstaamassa koko ajan; riittää kun tietää että tukijoukot on olemassa ja että niihin voi luottaa.
Lapseni ovat perineet minulta asenteeni sukuun ja perheeseen kaiken kannattavana sosiaalisena voimana. Serkut pitävät yhteyttä ja käyvät kylässä.- rakkautta riittää
Ihan outoa meidän todella suuressa sisarusparvessamme. Harvoin tavataan, asutaan niin kaukana toisistamme.
Se ei haittaa nykypäivänä, siihen on auttajina monet keksinnöt.
Ei ole sukuriitoja ollut ikinä. - mollamaija
Kyllä meilläkin on väljät välit sisarusten kesken.
Syytän itseäni, olen omien polkujen kulkija. Kissanristiäisiä kaihtava.
Lasten perheiden kanssa pyöritään piiriä.Noin se tahtoo mennä. Omat lapset ja lapsenlapset ovat etusijalla. Eikä välttämättä ymmärretä sitä, että sisar ei ole koskaan nähnyt sisaren lapsenlapsia eikä tunnesiteitä ole päässyt syntymään. Se taas voi loukata sisarusta kuten minulle, kävi kun onnittelin väärää lapsenlasta rippijuhlan kunniaksi.
Jos on vielä sisarusparvessa uusioperheitä kuten meidän suvussa silloin menee puurot ja vellit sekaisin. Pikkuveljeni uutta vaimoa kutsun usein vahingossa veljeni entisen vaimon nimellä. Ei niin saa tapahtua saati vielä sekin, että olen hyvää pataa veljen entisen vaimon kanssa, Entäs nämä uusioperheen lapset ja heidän lapsenlapsensa huh...väkisin sekoilee ja sellaistahan ei saisi tapahtua.
Kyllä se näyttää olevan aika yleistä että sisarusten tiet erkanevat elämän varrella. Minä olen myös pohtinut juuri näitä samoja asioita etenkin nyt kun Lutusen vanhin veli joka asuu myös täällä Ruotsissa kävi juuri vaimonsa kanssa ja he olivat viimeiksi tavanneet veljiään ja sisariaan n. 5 vuotta siten jonkun hautajaisissa.
Lutunen tulee isosta sarjasta veljiä ja ainoa joka pitää yhteyttä on...hänen sisarensa, nuorin sarjasta. Jotkut pitävät yhteyttä kevyesti facebookissa tai e-postin välityksellä, yleensä jos on jotain asiaa. Hänen isoveljensä kertoi juuri että hän ei ole käynyt 20 vuoteen Suomessa eikä myöskään tavannut sisarustensa lapsia yhtä pitkään aikaan. Luulen että asiaan ehkä vaikuttaa hänen ruotsalainen vaimonsa joka ei kai ole tuntenut itseään oikein tervetulleeksi Suomen suvun keskuudessa. Kaikenlaista pikkukettuilua, olen kuullut. Yritän vetää matalaa profiilia kun muutenkin taitaa olla joittenkin elämä hyvin tylsää ja jutunjuurta on vähän pakko etsiä.Kaikki kolme sisartani ovat tallessa, kaksi Kouvolassa ja yksi lomailemassa mökillä Kerimäellä.
Kaikkiin on hyvät ja lämpimät välit, ei kateutta eikä kaunaa kenelläkään toisia kohtaan.
Serkkujen kanssa en ole juurikaan tekemisissä, he ovat kadonneet maailman tuuliin.- henrjii
meikämannin siskokin on lomailemassa Kerimäellä päin saaressa, jonne pääsee autolla.
Savossa kaikki on mahdollista henrjii kirjoitti:
meikämannin siskokin on lomailemassa Kerimäellä päin saaressa, jonne pääsee autolla.
Savossa kaikki on mahdollistaJuu, Savo on ihmeellinen paikka. Minä vaan nopsaan synnyin siellä ja muutin äkkiä pois. Eikä kun väkisin toivat Karjalan puolelle.
Taitaa muuten sataa Kerimäelläkin.- ent. siivoojaparka
henrjii kirjoitti:
meikämannin siskokin on lomailemassa Kerimäellä päin saaressa, jonne pääsee autolla.
Savossa kaikki on mahdollistaMahdollista se on muuallakin. Saaressa minäkin asun ja hyvästi pääsee autolla siltaa pitkin mantereelle. Takakautta pääsee lossilla.
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Mahdollista se on muuallakin. Saaressa minäkin asun ja hyvästi pääsee autolla siltaa pitkin mantereelle. Takakautta pääsee lossilla.
Lapsuuteni ja nuoruuteni elin saaressa, johon siihen aikaan pääsi vain lossilla tai veneellä. Nyt on kaksikin siltaa.
- henrjii
Anceli kirjoitti:
Lapsuuteni ja nuoruuteni elin saaressa, johon siihen aikaan pääsi vain lossilla tai veneellä. Nyt on kaksikin siltaa.
joo tämmöinen tasamaan tallaaja ei ihan voi ymmärtää saaressa asumista, kun on ikänsä hiidellyt peltoja.
Pitikö sieltä saaresta mennä talvella selän yli hiihtäen kouluun henrjii kirjoitti:
joo tämmöinen tasamaan tallaaja ei ihan voi ymmärtää saaressa asumista, kun on ikänsä hiidellyt peltoja.
Pitikö sieltä saaresta mennä talvella selän yli hiihtäen kouluunSe on aika iso saari, maantietä pitkin noin 10 km. päästä päähän ja pikkusillan takana vielä isompi saari. Koulu on edelleen saaren alkupäässä ja tanssilava loppupäässä. Asuttiin lähempänä tanssilavaa.
- henrjii
Anceli kirjoitti:
Se on aika iso saari, maantietä pitkin noin 10 km. päästä päähän ja pikkusillan takana vielä isompi saari. Koulu on edelleen saaren alkupäässä ja tanssilava loppupäässä. Asuttiin lähempänä tanssilavaa.
Kesä lavatanssit, ja järvenranta, siinä on mahtava tunnelma
henrjii kirjoitti:
Kesä lavatanssit, ja järvenranta, siinä on mahtava tunnelma
Eikös sinusta tanssiminen ole hölmön näköistä tai jotain sinnepäin (jotain toista ketjua muistelen) ? ;-D)) Saatan kyllä sotkea nimmaritkin.
Minäpä olen muuten käynyt siellä Ancelin 'kotilavalla'. Tiedä vaikka menisin toisenkin kerran, ihan kiva lava, ja autolla hurautettiin pihaan asti. Mutta kun on turhan ettäällä...
Värkkään voileipäkakkua ja huomenna valmistan tuoreista mansikoista kääretorttua ja teen puolukkapiirakkan.
Niin miksi, siksi, että toivon jonkun piipahtavan torstaina synttärikahvilla. Sisaruksia en odota, eivät kerkiä, pitkät matkat, eivät jaksa tai eivät halua.
Tämä on uutta minulle. Olemme olleet hyvin kiinteässä yhteydessä toisiimme aina näihin päiviin asti. Viime kesänä kokoonnuimme yhteena nuorimman veljeni täyttäessä 60-vuotta. Juhlat olivat lämpimät, mutta jotain puutttui, yhteenkuuluvuus. Kun ajoin pois veljeni mökiltä Itärajalta tajusin, että enää ei juhlita yhdessä.
Sosiaalinen media lie monella se ns. yhteydenpitoväline. Kuitenkin yhteiset tapaamiset ovat niitä parhaita hetkiä olla yhdessä. Niitä jään kaipaamaan.- henrjiii
määkin täytän 60 vee neljästoista, vähän olen sisaruksille ilmoitellut että ei mitään juhlia, kun täälä on omaa porukkaa kesälomalla, jo tupa täynnä.
- mollamaija
Sinäpä sen sanoit, yhteenkuuluvuus puuttuu. Kun sen huomaa, niin yksi ja toinen alkaa laistamaan sukujuhlia.
henrjiii kirjoitti:
määkin täytän 60 vee neljästoista, vähän olen sisaruksille ilmoitellut että ei mitään juhlia, kun täälä on omaa porukkaa kesälomalla, jo tupa täynnä.
Onnitteluni Henri pääset samoille vuosikymmenille ; )
Tulen mielelläni synttärikahvillesi Lutusen kanssa, noin virtuaalisesti :)
Meidän perheessä tuo vieraantuminen tapahtui siinä vaiheessa kun asuin rapakon takana ja internettiä ei edes ollut vielä; puhelutkin maksoi maltaita ja joku satunnainen kirje vuodessa ja joulukortti eivät oikein riitä. Välimatka pelaa roolia.
Nyt taas siskojen kanssa ja amerikanveljenkin kanssa suhteet ovat taas läheiset ja lämpimät. Olemme tavanneet aika usein vuoden. kahden sisällä, ikävissä merkeissä tosin, kun olemme käyneet hautajaisissa, mutta tapaamiset ja yhdessäolo on ollut sydämmellistä.
Tiet erkanevat ja tiet yhtyvät, mutta suku on edelleenkin olemassa ja koen sen kantavana ja yhdistävänä voimana.Paloma.se.co kirjoitti:
Tulen mielelläni synttärikahvillesi Lutusen kanssa, noin virtuaalisesti :)
Meidän perheessä tuo vieraantuminen tapahtui siinä vaiheessa kun asuin rapakon takana ja internettiä ei edes ollut vielä; puhelutkin maksoi maltaita ja joku satunnainen kirje vuodessa ja joulukortti eivät oikein riitä. Välimatka pelaa roolia.
Nyt taas siskojen kanssa ja amerikanveljenkin kanssa suhteet ovat taas läheiset ja lämpimät. Olemme tavanneet aika usein vuoden. kahden sisällä, ikävissä merkeissä tosin, kun olemme käyneet hautajaisissa, mutta tapaamiset ja yhdessäolo on ollut sydämmellistä.
Tiet erkanevat ja tiet yhtyvät, mutta suku on edelleenkin olemassa ja koen sen kantavana ja yhdistävänä voimana.ja tää oli korpikirjailijalle tarkoitettu
- henrjii
Paloma.se.co kirjoitti:
ja tää oli korpikirjailijalle tarkoitettu
olisin kyllä keittänyt kahvit, mansikka kermakakun kera, ja tankomarkinoille vienyt, mutta ei väkisin.
Paloma.se.co kirjoitti:
ja tää oli korpikirjailijalle tarkoitettu
Tervetuloa olen leiponut piirakoita ja kakkusia montaa sorttia. Laitoin varuiksi kutsuja eilen puhelimella, jotta työ ei olisi turhaa.
Uskon vahvasti, että tiet erkanevat ja yhtyvät, mutta pikkuveljestä en mene takuuseen. Se kun oli pahnan nuorin ja äiti hänet synnyttäessä jo yli 40-vuotias. Kun veli oli teini-iässä hän kärsi siitä, että vanhemmat olivat vanhan olosia.- henrjii
korppis kirjoitti:
Tervetuloa olen leiponut piirakoita ja kakkusia montaa sorttia. Laitoin varuiksi kutsuja eilen puhelimella, jotta työ ei olisi turhaa.
Uskon vahvasti, että tiet erkanevat ja yhtyvät, mutta pikkuveljestä en mene takuuseen. Se kun oli pahnan nuorin ja äiti hänet synnyttäessä jo yli 40-vuotias. Kun veli oli teini-iässä hän kärsi siitä, että vanhemmat olivat vanhan olosia.itse olen tosi huono leipomaan, mutta grillaaminen onnistuu.
Viimeksi tein pitaleipää, ja ylimureaa possua. - henrjii
korppis kirjoitti:
Tervetuloa olen leiponut piirakoita ja kakkusia montaa sorttia. Laitoin varuiksi kutsuja eilen puhelimella, jotta työ ei olisi turhaa.
Uskon vahvasti, että tiet erkanevat ja yhtyvät, mutta pikkuveljestä en mene takuuseen. Se kun oli pahnan nuorin ja äiti hänet synnyttäessä jo yli 40-vuotias. Kun veli oli teini-iässä hän kärsi siitä, että vanhemmat olivat vanhan olosia.meikämannilla on vielä neljä sisarusta elossa, yksi taitaa olla tulossa tai menossa saksaan, yksi helsigissä reissuhommissa, nuorin sisar viljelee maata täälä maakunnassa, yksi vanhin on kuollut syöpään, viisitoista vuotta taisteli, ja syöpä parantui, mutta sydän loppui
- henrjii
henrjii kirjoitti:
meikämannilla on vielä neljä sisarusta elossa, yksi taitaa olla tulossa tai menossa saksaan, yksi helsigissä reissuhommissa, nuorin sisar viljelee maata täälä maakunnassa, yksi vanhin on kuollut syöpään, viisitoista vuotta taisteli, ja syöpä parantui, mutta sydän loppui
ai niin ja vanhin sisar on savossa.
henrjii kirjoitti:
itse olen tosi huono leipomaan, mutta grillaaminen onnistuu.
Viimeksi tein pitaleipää, ja ylimureaa possua.Aijot siis pitää grillijuhlat syntymäpäivävieraillesi ; ) Minulta on jäänyt v ähiin grillaaminen tänä kesänä, mutta kai grillibuumi alkaa taas kun ilmat lämpiävät.
- M.L
henrjii kirjoitti:
ai niin ja vanhin sisar on savossa.
Minullakin on ollut paljon sisaruksia, mutta kun olivat kaksikymmentä vuotta (keskimäärin) vanhempia niin monet hautajaiset on Pohjanmaalla jo koettu. Aina sattuu kipeästi kun joku heistä menee.
- ...
Kokemusta ja havaintoja on asiasta.
Maailma on muuttunut reilussa sadassa vuodessa aivan erilaiseksi. Aikanaan suuri suku oli menestyksen ja turvallisuuden tae. Sukupolvet, sisarukset, suvut, ne oli tärkeitä ihmisille, muuten oli elämä vähintäänkin hankalaa.
Asia nykyisin päinvastoin. Sukulaista lähinnä riesaa ja harmeja, pelkkiä rasituksia ihmisen elossa. Homma selkiintyy yleensä viimeistään perinnönjaossa, siis kuinka läheisiä nyt sitten oikein ollaankaan loppujen lopuksi.
Joku haikaili ottavansa yhteyttä sukulaisiin ja sisaruksiin, joita tavannut aikoihin. Kandee ilman muuta, jos siltä tuntuu. Pitääpi muistaa, ne aivan outoja ihmisiä, joilla muuta yhteistä, kuin jotain vanhoja muistoja, ei mitään kontaktipintaa kenenkään toisen elämään. Sellainen kohteliaisuustyyååinen vierailu, se ok, sen päälle menevä läheisempi yhteydenpito tuo törmäyskurssit jokatapauksessa esiin, aika nopeastikin.
=DW=Näin on nähtävä:
"Homma selkiintyy yleensä viimeistään perinnönjaossa"
Juuri näin se menee. röyhkeys ja ahneus mene sukulaisuussuhteiden edelle,- ei koskaan
ollakovaiei kirjoitti:
Näin on nähtävä:
"Homma selkiintyy yleensä viimeistään perinnönjaossa"
Juuri näin se menee. röyhkeys ja ahneus mene sukulaisuussuhteiden edelle,Mitään ei voi yleistää.
ei koskaan kirjoitti:
Mitään ei voi yleistää.
Ei voikaan mutta aika usein näin. Ja puhun omasta kokemuksestanikin
- ei koskaan
ollakovaiei kirjoitti:
Ei voikaan mutta aika usein näin. Ja puhun omasta kokemuksestanikin
Kuin myös.
- ent. siivoojaparka
ollakovaiei kirjoitti:
Näin on nähtävä:
"Homma selkiintyy yleensä viimeistään perinnönjaossa"
Juuri näin se menee. röyhkeys ja ahneus mene sukulaisuussuhteiden edelle,Ei se nyt ihan aina niinkään mene. Ainakin me sisarukset oltiin perinnönjaon aikaan jo vahvasti aikuisia ja omillaan toimeentulevia kuten jo seuraava sukupolvikin. Se perintö nyt tuli sellaisena ylimääräisenä lisänä ilman sen kummempaa kähinää. Minä siirsin oman osani seuraavalle sukupolvelle suoraan asuntovelkojen lyhennykseen.
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Ei se nyt ihan aina niinkään mene. Ainakin me sisarukset oltiin perinnönjaon aikaan jo vahvasti aikuisia ja omillaan toimeentulevia kuten jo seuraava sukupolvikin. Se perintö nyt tuli sellaisena ylimääräisenä lisänä ilman sen kummempaa kähinää. Minä siirsin oman osani seuraavalle sukupolvelle suoraan asuntovelkojen lyhennykseen.
Juu mut moni katkera perinnönjakokin on käyty ja sukulaisuussuhteet menneet siinä sivussa. Itse en ole perinnnjaossa ollut sillain mukana mutta mitä sivussa olen katellut joidenkin taisteluista. Vuosiakusia väännetty asioita asianajajien välityksellä. Oonkin sanonut omille vanhuksilleni jotta kaikki sileeksi vaan ommiin tarpeisiin seki vähä mitä olemassa on.
ollakovaiei kirjoitti:
Juu mut moni katkera perinnönjakokin on käyty ja sukulaisuussuhteet menneet siinä sivussa. Itse en ole perinnnjaossa ollut sillain mukana mutta mitä sivussa olen katellut joidenkin taisteluista. Vuosiakusia väännetty asioita asianajajien välityksellä. Oonkin sanonut omille vanhuksilleni jotta kaikki sileeksi vaan ommiin tarpeisiin seki vähä mitä olemassa on.
Kun jaoimme perintöä, tilanne yhdisti meitä. Nyt 18-vuotta myöhemmiin vanhuus ja eri uusiosukujen yhdistelmät eroittavat meitä toisistamme.
Pikkuveli etääntyi ensimmäisen eronsa aikana äidistä ja nyt uuden avioliiton aikana minusta. Olen hyvin äidin oloinen voimakas, vahva ja suora sanainen.. Vanhempi sisareni on ottanut pikkuveljeni siipiensä suojaan. .
Isoveljen kanssa olimme pienenä kuin paita ja perse nyt meillä ei ole mitään yhteistä. Tai on sittenkin sanaton yhteys.
On terapeuttista purkaa itseään kirjoittamalla, etsien ikäänkuin tukea, mutta huomaan nojavani kaidettomaan siltaan..- ja kumpi .....?
korpikirjailija kirjoitti:
Kun jaoimme perintöä, tilanne yhdisti meitä. Nyt 18-vuotta myöhemmiin vanhuus ja eri uusiosukujen yhdistelmät eroittavat meitä toisistamme.
Pikkuveli etääntyi ensimmäisen eronsa aikana äidistä ja nyt uuden avioliiton aikana minusta. Olen hyvin äidin oloinen voimakas, vahva ja suora sanainen.. Vanhempi sisareni on ottanut pikkuveljeni siipiensä suojaan. .
Isoveljen kanssa olimme pienenä kuin paita ja perse nyt meillä ei ole mitään yhteistä. Tai on sittenkin sanaton yhteys.
On terapeuttista purkaa itseään kirjoittamalla, etsien ikäänkuin tukea, mutta huomaan nojavani kaidettomaan siltaan..Kumpi teistä oli paita...?
- mollamaija
korpikirjailija kirjoitti:
Kun jaoimme perintöä, tilanne yhdisti meitä. Nyt 18-vuotta myöhemmiin vanhuus ja eri uusiosukujen yhdistelmät eroittavat meitä toisistamme.
Pikkuveli etääntyi ensimmäisen eronsa aikana äidistä ja nyt uuden avioliiton aikana minusta. Olen hyvin äidin oloinen voimakas, vahva ja suora sanainen.. Vanhempi sisareni on ottanut pikkuveljeni siipiensä suojaan. .
Isoveljen kanssa olimme pienenä kuin paita ja perse nyt meillä ei ole mitään yhteistä. Tai on sittenkin sanaton yhteys.
On terapeuttista purkaa itseään kirjoittamalla, etsien ikäänkuin tukea, mutta huomaan nojavani kaidettomaan siltaan..Sisaruksillamme ei ole uusioperheitä, mutta yhden sisaren pojalla on uusioperhe. Tämä uusi vaimo on sekoittanut kuvioitamme eikä hän oikein kuulu joukkoomme.
Meille on myös alkanut tulla näitä "me kaks pidetään yhtä" ja "nuo on taas tuota mieltä, pitihän se arvata" juttuja.
Harmihan se on jos elämme 80-90 -vuotiaiksi, siksi tarvitsisimme sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, koka oli ja jota jo nyt haikailen. korpikirjailija kirjoitti:
Kun jaoimme perintöä, tilanne yhdisti meitä. Nyt 18-vuotta myöhemmiin vanhuus ja eri uusiosukujen yhdistelmät eroittavat meitä toisistamme.
Pikkuveli etääntyi ensimmäisen eronsa aikana äidistä ja nyt uuden avioliiton aikana minusta. Olen hyvin äidin oloinen voimakas, vahva ja suora sanainen.. Vanhempi sisareni on ottanut pikkuveljeni siipiensä suojaan. .
Isoveljen kanssa olimme pienenä kuin paita ja perse nyt meillä ei ole mitään yhteistä. Tai on sittenkin sanaton yhteys.
On terapeuttista purkaa itseään kirjoittamalla, etsien ikäänkuin tukea, mutta huomaan nojavani kaidettomaan siltaan..Juu mutta jos ole aina ollut se vahva toiset eivät tule ajatelleeksi että sieki tarvit sitä kaietta. Luulevat jotta et tarvihe kettään ekä mittää- Saat ite toimia kaiteena pää-asiassa.
mollamaija kirjoitti:
Sisaruksillamme ei ole uusioperheitä, mutta yhden sisaren pojalla on uusioperhe. Tämä uusi vaimo on sekoittanut kuvioitamme eikä hän oikein kuulu joukkoomme.
Meille on myös alkanut tulla näitä "me kaks pidetään yhtä" ja "nuo on taas tuota mieltä, pitihän se arvata" juttuja.
Harmihan se on jos elämme 80-90 -vuotiaiksi, siksi tarvitsisimme sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, koka oli ja jota jo nyt haikailen.Kirjoitit sen mitä ajattelen. Me kaksi pidetään yhtä... tämä on nyt pikkuveljeni ja isosiskoni yhteinen juttu.
Se alkoi puolitoista vuotta sitten kun pikkuveli lupasi hankkia minulle ilmakuvia Petzen lasten Suomessa olevasta tilasta. Kun mitään ei kuulunut ja kyselin kuvien perään, pikkuveli suuttui ja haukku minut. Tarinan, jonka hän on sepittänyt sisarelleni ei ole tiedossani, mutta tämän jälkeen isosiskoni alkoi näpäyttelemään. En olisi saanut mennä pikkuveljeni entisen vaimon kuuskymppisille.
Sain esim. tänä vuonna viime vuotisen syntymäpäiväkortin oli kuulemma unohtunut, mutta soppaa keiteltiin juuri synttärieni aikoihin viime kesänä selkäni takana. Ilmeisesti suvun silmissä piti olla yhtä ja pikkuveli kutsui minut synttäreilleen, vaikka oli aijemmin sanonut, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Virallisien juhlien jälkeen ei ole kuulunut pisaustakaan.
Ja nyt siskoni sai syyn pistää välit poikki kun sotkin hänen lastenlapsiensa nimet.
Vastaavan tapauksen muistan ystävättärelläni olleen. Pikkuveli ja oma äiti pitivät yhtä ystävätärtäni vastaan. Nyt sisarusten äidin kuoleman jälkeen veli tuli läheiseksi taas.
Tällaisia salaliittoteorioita lie useissa suvuissa menossa, uskon.ollakovaiei kirjoitti:
Juu mutta jos ole aina ollut se vahva toiset eivät tule ajatelleeksi että sieki tarvit sitä kaietta. Luulevat jotta et tarvihe kettään ekä mittää- Saat ite toimia kaiteena pää-asiassa.
Ei ne mitäään luule. Tietävät, että minulla on vahva kaide miehen muodossa, miehen, joka kanssa toteutamme loppuelämämme yhteisiä unelmiamme.
Olisiko siinä unelmiemme toteutuksissa, jotain syytä kadehtia.- kerro kun tiedät
korppis kirjoitti:
Ei ne mitäään luule. Tietävät, että minulla on vahva kaide miehen muodossa, miehen, joka kanssa toteutamme loppuelämämme yhteisiä unelmiamme.
Olisiko siinä unelmiemme toteutuksissa, jotain syytä kadehtia.Mitä se kadehtiminen on, niin
- keksi muuta puuhaa
kerro kun tiedät kirjoitti:
Mitä se kadehtiminen on, niin
Sinäkö täällä hyppäät milloin kenenkin perässä keljuilemassa.
- mollamaija
korppis kirjoitti:
Kirjoitit sen mitä ajattelen. Me kaksi pidetään yhtä... tämä on nyt pikkuveljeni ja isosiskoni yhteinen juttu.
Se alkoi puolitoista vuotta sitten kun pikkuveli lupasi hankkia minulle ilmakuvia Petzen lasten Suomessa olevasta tilasta. Kun mitään ei kuulunut ja kyselin kuvien perään, pikkuveli suuttui ja haukku minut. Tarinan, jonka hän on sepittänyt sisarelleni ei ole tiedossani, mutta tämän jälkeen isosiskoni alkoi näpäyttelemään. En olisi saanut mennä pikkuveljeni entisen vaimon kuuskymppisille.
Sain esim. tänä vuonna viime vuotisen syntymäpäiväkortin oli kuulemma unohtunut, mutta soppaa keiteltiin juuri synttärieni aikoihin viime kesänä selkäni takana. Ilmeisesti suvun silmissä piti olla yhtä ja pikkuveli kutsui minut synttäreilleen, vaikka oli aijemmin sanonut, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Virallisien juhlien jälkeen ei ole kuulunut pisaustakaan.
Ja nyt siskoni sai syyn pistää välit poikki kun sotkin hänen lastenlapsiensa nimet.
Vastaavan tapauksen muistan ystävättärelläni olleen. Pikkuveli ja oma äiti pitivät yhtä ystävätärtäni vastaan. Nyt sisarusten äidin kuoleman jälkeen veli tuli läheiseksi taas.
Tällaisia salaliittoteorioita lie useissa suvuissa menossa, uskon.Siinä on vielä se, että kun tunnemme toisemme, niin on helppo sohia sellaisia haavoja toiselta auki, joiden tietää satuttavan.
Mutta, mikään lakihan ei onneksi määrää, että sisarusten pitäisi pitää yhtä.
Surullista, mutta jos ei voi olla täysin avoin, niin antaa olla.
Onnittelut etukäteen synttäreidesi johdosta! - guyulkoohg
keksi muuta puuhaa kirjoitti:
Sinäkö täällä hyppäät milloin kenenkin perässä keljuilemassa.
Voin alkaa vajakiksi
- >minä<
guyulkoohg kirjoitti:
Voin alkaa vajakiksi
Antakaa asiallisen ketjun sellaisena jatkuakin.
- bhuojhy
>minä< kirjoitti:
Antakaa asiallisen ketjun sellaisena jatkuakin.
Asiallisena kylläkin, ylimielisyys kuvottaa
bhuojhy kirjoitti:
Asiallisena kylläkin, ylimielisyys kuvottaa
Voisitko selventää mikälaista ylimielisyyttä olet ketjun kommenteissa kohdannut?
- >minä<
bhuojhy kirjoitti:
Asiallisena kylläkin, ylimielisyys kuvottaa
Kukin kirjoittaa, kuin haluaa.
Ei tänne mitään alimielisyyden lakia ole säädetty. >minä< kirjoitti:
Kukin kirjoittaa, kuin haluaa.
Ei tänne mitään alimielisyyden lakia ole säädetty.Leijanalla huonot ajat, I suppose?
- >minä<
korppis kirjoitti:
Leijanalla huonot ajat, I suppose?
Kiitos muistamisesta.
>minä< kirjoitin muinoin nikillä lejanna.
Toivoisin sinunkin jo uudistuvan!
Ei ole mitenkään mieltäylentävää aina ja aina lukea sinun ikivanhoja vetelyjä. >minä< kirjoitti:
Kiitos muistamisesta.
>minä< kirjoitin muinoin nikillä lejanna.
Toivoisin sinunkin jo uudistuvan!
Ei ole mitenkään mieltäylentävää aina ja aina lukea sinun ikivanhoja vetelyjä.Olen ollut pois keskusteluista kauan. Viimeksi taisin tehdä aloituksen maaliskuussa. Olen toki uudistuvainen. Tein tämän aloituksen (jos olet lukenut viestini) omien terapeuttisten tarpeitteni vuoksi. Kirjoittaminen avaa ainakin minulle sielun solmuja.
Itse en tyrkytä itseäni ketjuihin, jotka ovat mielestäni ikivanhoja venyttelyjä.
Haetko huomiota kun pukkaat itseäsi asiaketjuihin? Käytöskuviosi on seuraava. Heität lauseen vaikka et ole ymmärtänyt lukemaasi viestiä. Et vastaa annettuihin kysymyksiin. Nyt vastasit sillä sinut tunistaa sokea Heikkikin, et ole muuttunut etkä muutu joten sinulle voisi olla tilaus uudistumiseen.korppis kirjoitti:
Ei ne mitäään luule. Tietävät, että minulla on vahva kaide miehen muodossa, miehen, joka kanssa toteutamme loppuelämämme yhteisiä unelmiamme.
Olisiko siinä unelmiemme toteutuksissa, jotain syytä kadehtia.Joo, mie en kyllä tarkoittanut tässäkän kohden sinua enkä teitä vaan yllleesä sinua, minua, meitä, jotka kuvittelee olevansa vahvoja. Tai joita toisrt luulevayt vahvoiksi. Ei kai täällä voi keneenkään hlökohtaisesti ottaa kantaa kun ei tunne.
Minä henkilökohtaisesti en elä kateudesta, tosin en usko että kukaan minua ainakaan kadehtiikaan.
- eppu2
Sisar on kuollut,veljeni kanssa tapaamme ainakin kerran kuussa useamman päivän kerrallaan.
Soittelemme noin 5 kertaa viikossa. Kerran vuodessa Sulkavan soutujen aikaan osa sukua kokoontuu yhteen.Sisaruksia ja serkkuja. Muuten veljen perheen kanssa eniten nähdään. Siskojen kans soitellaan. Äitini puolen sukulaisiin on jäänyt vähäiseksi yhteyden pito. En ees tunnistais vaikka törmäisin jossain. En osaa sanoa miksi näin. Ex-puolison sukuun kerran kesässä vierailu. Erosta on jo pian 20v. Puhelimitse pidetään yhteyksiä muuten osan kanssa.
Minulla on hyvät suhteet ex-sukuuni, tosin ex-mieheni selän takana. Hän ei ole puhunut minulle sitten joulun 2006 jälkeen.
Kun esikoinen tulee kesälomalle haemme poikien mummon hoitolaitoksesta mökilleni ja se on juhlaa kaikille meille.korpikirjailija kirjoitti:
Minulla on hyvät suhteet ex-sukuuni, tosin ex-mieheni selän takana. Hän ei ole puhunut minulle sitten joulun 2006 jälkeen.
Kun esikoinen tulee kesälomalle haemme poikien mummon hoitolaitoksesta mökilleni ja se on juhlaa kaikille meille.Välit on koko ajan pysyneet minullakin ex sukulaisiin hyvänä. Samoin ex mieheni jossain vaiheessa ei kauhean lämpimästi suhtautunut. Aika ja monenlaiset elämän tapahtumat ovat tehneet tehtävänsä siinäkin asiasssa. Lasteni mummo täytti juuri 90v. siellä olin sulassa sovussa ex-miehen nykyisen avopuolison kanssa. Hoitelin heidän vauvaansa aikanaan tyttäremme sairaalassa ollessa. Se hieman herätti ihmetystä joissakin ihmisissä.
- demeter1
Kun suvun merkitys tuen ja hoivan antajana on hyvän sosiaaliturvan vuoksi vähentynyt/hävinnyt siitä on minusta ollut seurauksena myös tunnesiteiden höltyminen.
Kannattaaks sitä veljeillä ikävien ihmisten kanssa, kun avun saa tarvittaessa ammatti-ihmisiltä, jotka eivät rettelöi, mestaroi eivätkä juoruile..? ))
Ja kun aikuinen voi hyvinä päivinä valita seuransa, valitaan laatua..))
Mutta vakavasti. Pidän suurena puutteena sitä, että perheen jäsenet vieraantuvat toisistaan, eivät tule edes muodollisesti toimeen keskenään.
Perimän- ja yhdessä eletyn lapsuuden vuoksi heillä olisi kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus ymmärtää ja tukea toisiaan, jos on halua siihen.
Vanhustyötä tekevät tietävät, että omaista ei korvaa vanhukselle kukaan ja sama pätee lapsiin, vanhempaa ei korvaa paraskaan hoito.
Näiden elämän ääripäiden välillä ihminen voi kai sitten kokea olevansa hyvinkin omavoimainen.
Meidän lapsuudenperheen eettinen imperatiivi näyttäisi olevan: veljeä/sisarta
ei jätetä. Pidetään kartalla viisin käsin (meitä on kuusi)...
Helppoa se ei tietenkään aina ole, mutta pitäisikö olla ?Olen ymmärtänyt, että sukua ylläpitävä sosiaalinen verkosto hajoaa. Ei ole kenenkään syy, että suhteet katkeavat. Jokainen vain sitoutuu omaan tämän hetkiseen perheeseen ja omaan jälkikasvuunsa lisäksi on ymmärrettävä, että pitkät välimatkat alkavat olla rasite ikääntyville sisaruksille.
Pikkuveljeni ei enää ota minuun yhteyttä. Isosisko so and so ja isoveli pyörii omissa lintubongausympyroissään.
Ei kannata veljeillä jos mieli vain pahoittuu. Parempi elää niiden henkilöiden kanssa jotka ovat nyt läheisiä.
Konditionaalia käytetään ihmisuhdepohdinnoissa liikaa ; )
Petze soitti ja kysyi kutsuitko sisaruksesi? Sanoin en, sillä tiedät, että he eivät tule. Esikoinen tulee puolenkuun maissa ja silloin pidämme puistopartyyt, johon haimme poikien mummon hoitokodista.- voe mahotonta
korppis kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että sukua ylläpitävä sosiaalinen verkosto hajoaa. Ei ole kenenkään syy, että suhteet katkeavat. Jokainen vain sitoutuu omaan tämän hetkiseen perheeseen ja omaan jälkikasvuunsa lisäksi on ymmärrettävä, että pitkät välimatkat alkavat olla rasite ikääntyville sisaruksille.
Pikkuveljeni ei enää ota minuun yhteyttä. Isosisko so and so ja isoveli pyörii omissa lintubongausympyroissään.
Ei kannata veljeillä jos mieli vain pahoittuu. Parempi elää niiden henkilöiden kanssa jotka ovat nyt läheisiä.
Konditionaalia käytetään ihmisuhdepohdinnoissa liikaa ; )
Petze soitti ja kysyi kutsuitko sisaruksesi? Sanoin en, sillä tiedät, että he eivät tule. Esikoinen tulee puolenkuun maissa ja silloin pidämme puistopartyyt, johon haimme poikien mummon hoitokodista.Että ihan "puistopartyyt"!
Meillä on aina vaan tavalliset juhlat.
Kyllä nyt käy kateeksi... voe mahotonta kirjoitti:
Että ihan "puistopartyyt"!
Meillä on aina vaan tavalliset juhlat.
Kyllä nyt käy kateeksi...Onko sinulla kesäpuheripuli vai muutenko keljuttaa?
- .juhlat
voe mahotonta kirjoitti:
Että ihan "puistopartyyt"!
Meillä on aina vaan tavalliset juhlat.
Kyllä nyt käy kateeksi...Jees siellä puhutaan hienoa kirjakieltä väliin ruottin kielen sanoja siemaillaan kahvia ja katsotaan rahvasta altakulmien
.juhlat kirjoitti:
Jees siellä puhutaan hienoa kirjakieltä väliin ruottin kielen sanoja siemaillaan kahvia ja katsotaan rahvasta altakulmien
Meillä taas on arkikielenä englanti. Juhlakielenä suomi jos vieraat ovat vain suomenkielentaitoisia.
- henrjii
korppis kirjoitti:
Meillä taas on arkikielenä englanti. Juhlakielenä suomi jos vieraat ovat vain suomenkielentaitoisia.
meillä saksa ruotsi suomi, ja yksi vielä opiskelee venäjää.
- henrjii
henrjii kirjoitti:
meillä saksa ruotsi suomi, ja yksi vielä opiskelee venäjää.
niin ja kaikki puhuu lontoon murteella
- arvaas kuka
korppis kirjoitti:
Meillä taas on arkikielenä englanti. Juhlakielenä suomi jos vieraat ovat vain suomenkielentaitoisia.
Mikään ei kuulosta paremmalta kuin savolaenen viäntää leuka viäränä lupsokkaa savoa, siinä herrojen nuama venähtää ja kahvee männöö viärään kurkkuun
- kielillä-
henrjii kirjoitti:
niin ja kaikki puhuu lontoon murteella
Lontoossa muuten puhutaan yli 300 kieltä, vaikkei se nyt tähän ihan kuulukaan.
kielillä- kirjoitti:
Lontoossa muuten puhutaan yli 300 kieltä, vaikkei se nyt tähän ihan kuulukaan.
New Yorkissa ei tarvinnut hävetä suomen aksenttia siellä kun puhutaan satoja erilaisia versioita englannin kielestä ; )
- kielillä-
korppis kirjoitti:
New Yorkissa ei tarvinnut hävetä suomen aksenttia siellä kun puhutaan satoja erilaisia versioita englannin kielestä ; )
Itse osaan paljon paremmin enkkua, jos kukaan muu suomalainen ei ole kuulemassa.
kielillä- kirjoitti:
Itse osaan paljon paremmin enkkua, jos kukaan muu suomalainen ei ole kuulemassa.
En pelkää puhua suomalaisten kuullen. En puhu aina kielioppillisesti oikein, mutta pyrin tulla ymmärretyksi. Olin hyvin yllättynyt kommunikaatiotaidoistani USA:ssa. Nykyisin facebookissa käännän suomenkieliset tekstit englanniksi, mikä on hyvää harjoitusta kirjoitetun kielen hallintaan. Minulla ystäviä on monella suunnalla ympäri maailmaa ja yhteinen kielemme on englanti..Loin uusia ystävyyssuhteita matkallani ennen tuntemattomien sattumalta kohdattujen ihmisten kanssa.
On mielenkiintoista aukaista suunsa ja huomata, että homma sujuu. Tutustuin eräässä pubissa ruotsissa asuvaan alkuperältään Nigerialaisen naisen kanssa.
Olisin niin mieleläni jutellut ruotsiksi, mutta en löytänyt sanoja, mutta englannilla pärjää kaikkialla.- Juuri niin, Korppis!
korppis kirjoitti:
En pelkää puhua suomalaisten kuullen. En puhu aina kielioppillisesti oikein, mutta pyrin tulla ymmärretyksi. Olin hyvin yllättynyt kommunikaatiotaidoistani USA:ssa. Nykyisin facebookissa käännän suomenkieliset tekstit englanniksi, mikä on hyvää harjoitusta kirjoitetun kielen hallintaan. Minulla ystäviä on monella suunnalla ympäri maailmaa ja yhteinen kielemme on englanti..Loin uusia ystävyyssuhteita matkallani ennen tuntemattomien sattumalta kohdattujen ihmisten kanssa.
On mielenkiintoista aukaista suunsa ja huomata, että homma sujuu. Tutustuin eräässä pubissa ruotsissa asuvaan alkuperältään Nigerialaisen naisen kanssa.
Olisin niin mieleläni jutellut ruotsiksi, mutta en löytänyt sanoja, mutta englannilla pärjää kaikkialla.Englannilla todellakin pärjää, se on hieno tunne.
http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Olin väärässä I was wrong/a1399085057942 - Suomen kieli
Juuri niin, Korppis! kirjoitti:
Englannilla todellakin pärjää, se on hieno tunne.
http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Olin väärässä I was wrong/a1399085057942Luontofilmien ( TV YLE 1 ) suomen kieli on kaunista kuultavaa, kuin hyvää musiikkia korville, tai koko sielulle.
- tavis--
Suomen kieli kirjoitti:
Luontofilmien ( TV YLE 1 ) suomen kieli on kaunista kuultavaa, kuin hyvää musiikkia korville, tai koko sielulle.
Meillä puhutaan Suomea vaikka kieliä osataan, onko toi jotain hienostelua pätemisen tarvetta harvoin kuulee muuta kuin suomea, ollaan olevinaan kun kummiskin ollaan tavallisia.
- toista maata
tavis-- kirjoitti:
Meillä puhutaan Suomea vaikka kieliä osataan, onko toi jotain hienostelua pätemisen tarvetta harvoin kuulee muuta kuin suomea, ollaan olevinaan kun kummiskin ollaan tavallisia.
Meillä arki kieli on englanti niinkuin aloittajalla
- ei ei
kielillä- kirjoitti:
Lontoossa muuten puhutaan yli 300 kieltä, vaikkei se nyt tähän ihan kuulukaan.
Ei yleisesti. Tuo on ihan silkkaa bullshittiä.
- Korppis*
Juuri niin, Korppis! kirjoitti:
Englannilla todellakin pärjää, se on hieno tunne.
http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Olin väärässä I was wrong/a1399085057942Juuri niin korppis@
Osasin parhaiten ruotsia vielä kymmenen vuotta sitten. Tapasin Petzen ja yhteinen kielemme on englanti. Ruotsin sanat ovat kateissa. Jos yritän kieli muuttuu engalnniksi. Minun kai pitäisi olla kuukausi Ruotsissa kielikylvyssä silloin uskon ruotsin palautuvan mieleeni.
Toisaalta Saksaa lukeneena ei kielen puhuminen onnistuisi lainkaan, mutta hollanninkielen ymmärtäminen onnistuu juuri sillä, että olen lukenut ja puhunut ruotsia, osaan saksan alkeet ja puhun englantia.
Näillä mennään. - maassa maan tavalla
Korppis* kirjoitti:
Juuri niin korppis@
Osasin parhaiten ruotsia vielä kymmenen vuotta sitten. Tapasin Petzen ja yhteinen kielemme on englanti. Ruotsin sanat ovat kateissa. Jos yritän kieli muuttuu engalnniksi. Minun kai pitäisi olla kuukausi Ruotsissa kielikylvyssä silloin uskon ruotsin palautuvan mieleeni.
Toisaalta Saksaa lukeneena ei kielen puhuminen onnistuisi lainkaan, mutta hollanninkielen ymmärtäminen onnistuu juuri sillä, että olen lukenut ja puhunut ruotsia, osaan saksan alkeet ja puhun englantia.
Näillä mennään.siinä sitä ollaan tuttu on ollu 30 vuotta naimisissa ruotsalaisen kanssa,melkein viittoma kielellä pitää tolkutta ukolle, yhdessä ovat kuin paita ja se niin ruosia puhutaan, hölmöä kavetri ulkona kuin lumiukko
- Korppis*
maassa maan tavalla kirjoitti:
siinä sitä ollaan tuttu on ollu 30 vuotta naimisissa ruotsalaisen kanssa,melkein viittoma kielellä pitää tolkutta ukolle, yhdessä ovat kuin paita ja se niin ruosia puhutaan, hölmöä kavetri ulkona kuin lumiukko
Mitä siitä tulis jos parikunta ei ymmärtäisi toisiaan. Ei taitaisi tulla tolokkua.
Sen verran toki voi suomea opiskella kun maassa asuu, jotta osaa kommunikoida suomalaisten kanssa. - näinikkään
Korppis* kirjoitti:
Mitä siitä tulis jos parikunta ei ymmärtäisi toisiaan. Ei taitaisi tulla tolokkua.
Sen verran toki voi suomea opiskella kun maassa asuu, jotta osaa kommunikoida suomalaisten kanssa.Pariskunta ymmärtävät toisiaan koska puhuivat vain ruotsia, ukko parka ei opi suomea.
- Pirre*
Yritän kaikin tavoin pitää yhteyttä sisaruksiini, soitan, tai kutsun kylään jne., olenhan suvun vanhin sekin velvoittaa he, serkkujen kanssa ei ole pidetty mitään yhteyttä.
Olen toiminut suvun kokoavana henkilönä koko ikäni. Joa näin en olisi tehnyt en tiedä kuinka kaukana olisimme toisistamme.
Pidin kuusvitoset (juhlat) yhdessä sisareni seitsenkymppisten kanssa. Juhlat olivatmökilläni ja sukua paljon paikalla. Jotain meni pieleen sillä sisareni sanoi jälkeenpäin, että hössötin liikaa.
Kai hössötin kun vieraat olivat tontillani. En olisi hössöttänyt jos olisin ollut sisareni tontilla. Tunsiko hän mahdollisesti jääneensä vaille huomiota sillä olihan hänkin päivänsankari?
- Lapsuudessa ehjää
niissä vauvaiän parissa - kolmessa ensimmäisessä vuodessa, jolloin nukuin äidin kanssa, hänen lämmössään. Se aika on jollain tavalla minussa.
Muistan jotain siitä, samoin kuin konttaamisestani niiden pitkien mattojen välissä ja auringon kultaamat ikkunoiden kuvat siinä lattialla, muistan ne todella.
Makumuisto ahomansikasta sieltä kaukaa lapsuuden maasta, vuosien takaa!
Ei vedä viljelty vertoja pienille mansikoille, joita siskon kanssa löydettiin. Meillä ei ollut riitoja eikä kateutta, naurettiin paljon, se oli elävää ystävyyttä silloin.
Ystävyys on jotain elävää.
Oletko tuntenut joskus, että jotain kuoli?
>- ihmiset suviyössä...
You Tube ja Vesa - Matti Loiri ikävöi ihminen.....Kiitos aloittajalle tästä keskustelun avauksesta ♥♥♥
- Jotain kuoli ...
sen tunsin silloin, kun hän yritti tehdä minusta syyllistä miehensä tekosiin,
sillä minä en ollut pelannut 100 000 vaan tuo mies, jonka kanssa olen aina pyrkinyt pitämään ystävälliset välit ihan vain siskoni ja hänen lapsensa takia.
Mutta silloin jotain pitkään elossa pitämääni kuoli.
. - Olin pitkään sietä-
Jotain kuoli ... kirjoitti:
sen tunsin silloin, kun hän yritti tehdä minusta syyllistä miehensä tekosiin,
sillä minä en ollut pelannut 100 000 vaan tuo mies, jonka kanssa olen aina pyrkinyt pitämään ystävälliset välit ihan vain siskoni ja hänen lapsensa takia.
Mutta silloin jotain pitkään elossa pitämääni kuoli.
.nyt jo sitä ilkeyttä, minä vain soitin, hän ei soittanut, ja hän sanoi usein pahasti, mutta "mielikuvitusystävästäni" pidin vain kiinni.
Sitten vihdoin jouluna 2012, ku hän nakkasi silmilleni vielä aiheettomia syytöksiä, silloin tajusin, että sisar haluaa mulle pahaa.
Että se haluaa valehdella mun pääni menoksi vaikka mitä.
Silloin jotain kuoli.
ja se tuntui kipeältä.
- mollamaija
Helpottavaa lukea, että kaikilla muillakaan ei ole sitä kaunista perheyhteisöä, joka kesäisin kokoontuu viettämään puutarhapartyja.
Kun yhden siskon kanssa puheissa rahisee sora, niin ei tee mieli osallistua. Olkoon, ei sitä yhteishenkeä enää saada takaisin.
Se taisi jo alkujaankin mennä vanhempien mukana hautaan.
Omat polkuni löysin taas eilen eräästä kansallispuistossa, suoalueen pitkospuilta, niitä riitti 6,2 km. Levollista :-)H - maalaismuori
Systerin kanssa puhutaan parin tunnin maratoonipuhelu 2-4 kertaa kuukaudessa, välimatkaa on useampi sata kilometriä, joten näemme vain 5-6 kertaa vuodessa. Yleensä vietetään yksi yhteinen kesälomaviikko.
Veljen kanssa en ole yhtä paljon yhteydessä, johtuu varmaan siitä ettei hänen vaimonsa ole kovin sukurakas, siis veljeni puolen suvun. Jutellaan kuitenkin useamman kerran vuodessa puhelimessa ja facessa useammin.
Ex puolison suvun kanssa olen lähes päivittäin yhteyksissä, asuvat tässä lähistöllä. - Kiva porukka
"Ajattelin myös sisariani. He ovat miellyttävimmät ja kiinnostavimmat naiset, jotka tiedän, sisareni ja äitini. Sukuni on ihmisyhteisö, josta pidän eniten.
Niin hauskaa minulla ei ole missään.
Niin kokonaisena en ole koskaan muulloin olemassa. Minä saan heistä voimaa.
Ainoat ihmiset, joista minä saan voimaa."
Eeva Kilpi: Ihmisen ääni
Tähän lisäisin vielä isäni, hän oli kuin virkistävä kesäsade. - Arvaas Korppis kuka!
Nyt kun juhlat on juhlittu kysyn sinulta, "arvaa korppis kuka olen"...arvaa kuka on onnellinen?
Serkukset pitIvät yhtä.. Vaikka mitä tapahtuisi rakkaat serkkuni ovat aina läsnä elämässäni. Upea päivä.- Pirre*
korppis kirjoitti:
Nyt kun juhlat on juhlittu kysyn sinulta, "arvaa korppis kuka olen"...arvaa kuka on onnellinen?
Serkukset pitIvät yhtä.. Vaikka mitä tapahtuisi rakkaat serkkuni ovat aina läsnä elämässäni. Upea päivä.Onnea korppis, näin tosin pikkasen myöhästyneet Onnittelut! :)
Pirre* kirjoitti:
Onnea korppis, näin tosin pikkasen myöhästyneet Onnittelut! :)
Kiitos, kun on tottunut keräämään sukua yhteen ei osaa lopettaa.
Sain tällä ketjulla purettua turhautuneisuuteni sisaruksiini. Nyt syntymäpäiväni jälkeen en enää ole surullinen en ajattele heitä, näillä mennään eteenpäin. Eivät he soitelleet, kuten ennen, eivät halunneet muistaa.
Serkkuni olivat koko iltapäivän vieraanani, muistelimme nuoruutemme kesiä. Ja seikkailujamme maailmalla. Samalla kun kertailimme iloisia asioita sain kuulla myös surullisen tarinan.
Yksi serkuistani, vuotta minua vanhempi on sairastunut Alzheimerin tautiin.
Odottelen tässä aurinkoa, missä asti lie tulossa. Huomenna ajelemme Petzen mökilleSotkamon vaaroille ja nuoriso valtaa tämän mökin.
Hauskin lahja, jonka sain oli korillinen sievästi sidottuja risuja ja polttopuita sekä päreitä. Lähetystyössä toimiva serkkuni tietää, että risutkin ovat hyödynnettävä. Kun ne sitoo pieniin nippuihin ja lämmittää niillä uunin pysyy tasainen lämpö tuvassa.
Petzeltä saan lahjaksi lautakuorman jolla korjailen laituria ; )- kyllä vaan
korpikirjailija kirjoitti:
Kiitos, kun on tottunut keräämään sukua yhteen ei osaa lopettaa.
Sain tällä ketjulla purettua turhautuneisuuteni sisaruksiini. Nyt syntymäpäiväni jälkeen en enää ole surullinen en ajattele heitä, näillä mennään eteenpäin. Eivät he soitelleet, kuten ennen, eivät halunneet muistaa.
Serkkuni olivat koko iltapäivän vieraanani, muistelimme nuoruutemme kesiä. Ja seikkailujamme maailmalla. Samalla kun kertailimme iloisia asioita sain kuulla myös surullisen tarinan.
Yksi serkuistani, vuotta minua vanhempi on sairastunut Alzheimerin tautiin.
Odottelen tässä aurinkoa, missä asti lie tulossa. Huomenna ajelemme Petzen mökilleSotkamon vaaroille ja nuoriso valtaa tämän mökin.
Hauskin lahja, jonka sain oli korillinen sievästi sidottuja risuja ja polttopuita sekä päreitä. Lähetystyössä toimiva serkkuni tietää, että risutkin ovat hyödynnettävä. Kun ne sitoo pieniin nippuihin ja lämmittää niillä uunin pysyy tasainen lämpö tuvassa.
Petzeltä saan lahjaksi lautakuorman jolla korjailen laituria ; )Päreet olivatkin sopiva tuliainen.
Sinultahan palaa täällä herkästi päreet, joten taas jaksaa niin kuin Duracel-pupu painaa täysillä. kyllä vaan kirjoitti:
Päreet olivatkin sopiva tuliainen.
Sinultahan palaa täällä herkästi päreet, joten taas jaksaa niin kuin Duracel-pupu painaa täysillä.Minä lohdutan sinua kertomalla, että päreeni alkavat olla vuosien tressiä tuottavan lääkityksen jälkeen kunnossa. Tein oman päätöksen ilman lääkärin lupaa ja lopetin estrogeenia kehostani poistavan syöpälääkityksen. Olen nykyään sut rauhallinen.. Duracel-pupu olen ollut se on totta, painanut täysillä. Se on nyt ohi, tykkään tästä tasapainontilasta..
Hyvää viikonloppua!- ,.-
korpikirjailija kirjoitti:
Minä lohdutan sinua kertomalla, että päreeni alkavat olla vuosien tressiä tuottavan lääkityksen jälkeen kunnossa. Tein oman päätöksen ilman lääkärin lupaa ja lopetin estrogeenia kehostani poistavan syöpälääkityksen. Olen nykyään sut rauhallinen.. Duracel-pupu olen ollut se on totta, painanut täysillä. Se on nyt ohi, tykkään tästä tasapainontilasta..
Hyvää viikonloppua!Stressiä. Nakrattaa.
- 4-16
Vika on geeneissa myös sinulla, vaikea korjata.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755454Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu172416- 261947
- 471658
- 121581
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51378- 91287
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa91259"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71229- 141183